Jos pitää näyttää oma naivius ja näyttää kaikille kuinka paljon vihaa omia sisaruksia, vanhempia ja kaikkia omia sukulaisia. Mistähän se kenkä puristaa vai onko se pipo liian kireällä? Mikä ihmisellä on, kun mikään ei ole hyvin ympärillä? Ja omat verisukulaiset ovat vain ikäviä ihmisiä? Onko joku pielessä elämässä vai joku mielen häiriö aivoissa.
Mistä se kenkä/pipo puristaa ihmisellä?
Anonyymi
6218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieli ei ole kunnossa. Jos mieli on kunnossa, niin pystyy ja haluaa olla sukulaisten kanssa tekemisissä, pitää yhteyttä, olla yhdessä, välittää ja olla kiinnostunut aidosti ihmisistä. Omista sukulaisista.
Vasta nyt olen kunnossa
Työelämä vei ilon
Piti tienata elake
Elän parhainta aikaa
Juuri nyt
Sano ittesi irti elämästäni, jos se niin on
Olen vahvimmillani
Kestän kyllä sen
Mut älä valehtele
Hyvin sanottu jollekkin.
Se lapsellinen, naiivi, yksinkertainen verisukulainen /sukuun muka kuuluva ihminen ei ehkä ole sellainen ihminen kuin moi sukulainen luulee tietävänsä.
Kysymys kuuluukin mistä suvun älyköt päättelevät, että joku olisi aivan pihalla teistä ja siitä, millaisia ihmisiä te olette oikeasti. Onko tässä aloittajan kirjoituksessa, nyt kysymys jostain perin kummallisesta traumasta, joka on jäänyt joillekkin sukulaisille päälle?
Kun tämä lapsenomainen ja sinisilmäinen näennäisesti sukuun kuuluva, niin sanottu perheen mustalammas ei teihin ole yhteyttä pitänyt aikoihin?
Eikö järki pakota sen vertaa pipossa, että jos ei tulla toimeen millään tasolla tai ainakin hyvin huonosti ymmärrämme toisiamme, syistä hyvin moninaisista johtuen.
Varsinkin kun siellä selän takana , mielellään tehtaillaan aika isojakin juttuja.
Viis seurauksista vähääkään ja kun kaikenlaista on tapahtunut tässä muuatman vuoden aikana. Niin luulisi, että on vähintään normaalia ottaa etäisyyttä esimerkiksi nyt sukuun!
Sopisiko tähän hyvin, poissa silmistä ja poissa mielestä!
Sen minkä jokainen täällä ansaitsee sen kaiken hän myös saa, ainakin yleensä näin!
Lapsellinen ja sinisilmäinen sukulainen ei ehkä ole niin onneton, neuvoton ja niin mielellään sukulaisiin kiintynyt. Pieni tauko on helpotus ja iso apu selviämiseen.
Kaikenlaista olen kuullut, mutta vähemmän tätä puolittaista totuutta.
Jossa suku asetetaan jalustalle ja sukulaisia pidetään jotenkin ylivertaisina.
Kaikissa suvuissa on ongelmia / on ihmisiä, joille on parempi olla, saada elää rauhassa!
Joskus suvuissa on poikkeuksia posittiivisessa merkityksessä.
Kateutta, ahdasmielisyyttä, kieroilua ja kaikenlaista selän takana vehtaamista.
Sitä on suku, josta haluankin pysyä erillään mahdollisiman paljon.
Totuus koskee joskus, kun sen lopulta ymmärtää.
Eipä vois ahdasmielinen suku vähempää kiinnostaa. On ihanaa olla vapaa kuin taivaan lintu.
Miks pitää olla tekemisissä, kun se on turhaa 😂 Omien sukulaisten kohdalla lähinnä huomasin asian siten, että ei paljoa olla perään kyselty. Ajattelin, että antaa olla. Kuitenkin nää sukulaiset on sen verran mua vanhempia, että luulis olevan enemmän sitä järkeä ja kokemusta. Ei tarvitsisi minua ignoorata.