Naiset muuttuvat

Minä ainakin... tai kyse on pikemminkin siitä, että vain minulle läheisten ihmisten seurassa tunnen voivani olla kokonaan oma itseni. Olen usein miettinyt, että isossa ryhmässä/vieraassa seurassa minusta saa aivan toisen kuvan kuin mitä oikeasti olen. Viileämmän, tylymmän ja kylmemmän. Ja järkiperäisesti asioihin suhtautuvan. Ja oikeasti olen hyvin herkkä ja tunteellinen taiteilijasielu, joka elää pikemminkin tunteella kuin järjellä. Mitkä seikat taas lähimmäiseni tietävät liiankin hyvin...;)

Ehkä mie sitten olen ujo. Minun on vaikea saada uusia ystäviä, mutta ne harvat ovat sitten sitäkin parempia ja arvostavat hieman skitsoa luonnettani sitäkin enemmän...

Sukupuolesta riippumatta kaikki. Vai voitko väittää että olet itse töissä täysin samanlainen kuin kotona???? En usko että olet.

Muutun seurassa, ja se riippuu aivan siitä porukasta.
Saatan olla herttaisempi tai ilkeämpi.
En tiedä mikä siinä, on ja olenkin yrittänyt muuttaa tätä tapaani.
Jos olen masentavassa porukassa ilkeilen, jos taas olen iloisessa porukassa, olen iloinen.
yritän olla iloinen, vaikka en olisikaan. ja aina epäonnistun.
kultani seurassa olen sitä mitä olen, mutta en muiden.