kertoo yksinkertaisesti sen että meidän isät ja äidit ovat vain ihmisiä jotka elää omassa kuplassaan eivätkä kykene tai pysty elämään tässä ja nyt ja rakastamaan omia lapsiaan tai läheisiään.Tulee lopulta hetki jolloin kaikki unelmat ja sadut loppuvat ja on vain päästettävä ihminen irti vaikka kuinka kipeää se tekee.Koska vaikka sinä rakastat häntä niin hän ei vain rakasta sinua ja olet edelleen yksin omien valintojesi kautta.Mutta huomenna nousee taas aurinko ja me kaikki aloitamme uuden päivän ja se päivä on meidän ja Suomi on kauneimillaan.
Katsoin elokuvan Ad Astran ja tämä avaruustragedia
Anonyymi
075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.