Ensin että rakastaa. Kun olet seurustellut jonkin aikaa vaikka 3 kuukautta niin kumpi sanoo ensin että rakastan sinua?
Kumpi uskaltaa kertoa
Anonyymi
1701321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 170
Vanhimmat
Mitä luultavimmin se olen minä.
Oikeastaan sitä sanaa voisi pihdata äärimmäiseen hätään tai muuhun vst. silloin kuin mikään muu ei enää riitä.
Tottakai voi muutenkin sanoa, että toinen on tärkeä, ihana, mukava jne. Mutta tuota rakastan-sanaa minusta voisi olla käyttämättä.
Sehän on verbi. Tekemistä tarkoittava sana.... eri juttu kuin nuo edellä mainitut adjektiivit... Ja sen voi ilmaista muutenkin... Siis rakastamalla....
Oikeastaan parempi olisi, että huomais ja sanois toiselle, että sähän rakastat mua... Se olisi minulle tärkeämpää, kuin se että minulle sanotaan, että hän rakastaa minua... Kyllä varmaan sen kyllä näkisin ja kokisin myös, koska en voisi rakastaa jotain ihmistä, jos en saisi myös rakkautta. :o)
Menikö liian vaikeaksi? Mut kuitenkin....
Vasta sitten, kun jostain syystä mentäis niin solmuun, että mikään sana ei enää auta, eikä mikään enää tehoa, voisi toiselle sanoa tuon silmiin katsoen ja käsistä kiinni pitäen. Silloin sillä olisi se merkitys, mikä sillä pitääkin olla.
Vaan miksi sitä pitäisi pantata, jos niin tuntee? Ymmärrän kyllä, ettei sitä kannata sanoa, jos ei tarkoita.
Lisään ...
Tuossa sun metodissas on myös riskinsä. Itse esim. en uskoisi sitä, jos se sanottaisiin ns. hädän hetkellä. Uskoisin kun kaikki olisi hyvin ja sen sanomiseen ei olisi varsinaista syytä. Sen sijaan tuossa viimeisessä hädässä kokisin sen olevan vain pelastusrengas, jonka avulla yrittään olla uppoamatta. En siis uskoisi sanaakaan.
Erään laulun sanoin: "Mitä tarkoittaa rakas? Onkse vaan sana jolla pääsee yli vaikeiden paikkojen?"
Niin, en mä tarkoita sitä, että sitä pihdattais tavallaan, siis itse sitä rakastamista.... ei tietenkään, mutta se, että toiselle pitäisi oikein sanoa se ääneen....eikö ihminen muka tajua sitä itse?
Siitä on tullut ihmisille pinttynyt tapa ja niin tapa, ettei se oikeasti edes tarkoita kaikille mitään. Se kärsii inflaation...
Siksi sitä hädän hetkellä pidetäänkin epätoivoisena, eikä tosiasioihin perustettuna...ja mä veikkaan, että oikeasti hädässä ihmiset sitä tarkoittaa.... jos nyt miettii ihan itseään. Esimerkiksi edellisessä pitemmässä suhteessa, siinä ihan lopussa, kun toinen piti itseään ihan p.skana ja mä sanon, että rakastan, niin sen meneminen perille olisi helpottanut häntä siinä hetkessä, mut se ei mennyt perille....se oli kokenut inflaation hänen kohdallaan jo ajat sitten...ehkä ennen muakin?
Minulle ainakaan tuo sana ei ikinä vii kokea inflaatiota. Sanon sitä joka päivä, jos kerta joku on rakas. Vähintään nukkumaan mennessä "olet rakas" on mulle ehdoton välttämättömyys. En ikinä jätä sanomatta.
Sen sijaan tolleen hädässä sanottuna pitäisin sitä pelastusrenkaana, jolla ei ole mitään arvoa. Jollei sitä kerta koskaan muulloin sanottaisi, niin en todelkakaan uskoisi.
No mietippää sitä rakastamista... mitä se oikeesti on? Voiko sitä sanoa, milloin rakastaa ja miten? Miten paljon?
Sehän on sua? Tai mua...
Ja minä kokoajan tiedän itsestä enemmän ja enemmän, myös tiedän rakkaudestanikin enemmän ja enemmän, mut se on oikeastaan minua, eikä sitä voi sanoin kuvailla....
Mutta jos rakastan, en kyllä peittele sitä, vaan annan tulla. Sanat on sanoja, teot tekoja. 😊
No oletan, että kirjoitit molemmat viestit tuossa yllä...
Mutta en itsekään ole aiemmin säästellyt sanoa, mutta minusta nyt sen voisi muuttaa.... ja vaikuttaa se minuunkin, eikä vaan toiseen...sen voisi sopia mahdollisen seurusteltavan kanssa etukäteen, että miksi näin...
Sama. Joka päivä tulee sanottua, vähintäänkin tykkään susta ja suukko puolisollekin ja lapsille viimeistään yöunille käydessä, että olet mulle rakas ja tärkeä. Eri sanoin, mutta viestin sisältö on rakkaudellinen. Tai muksuille näytän sydämen merkkiä käsin/sormin, minkä merkityksen tietävät.
https://cdn.pixabay.com/photo/2018/09/10/11/43/hand-3666866_960_720.jpg
Mullekkaan tunteiden tunnustus ei koe inflaatiota, jos sen huomaa tulevan sydämestä. Ettei se ole vaan ylimalkainen pulautus. Eron huomaa kyllä.
Miksi määrää pitäisi määritellä? Jos rakastaa niin rakastaa. Rakkaus ei ole määrä, se ei ole rajallinen, se ei lopu kesken, se vain on. En ymmärrä lainkaan miksi kukaan pohtisi rakkauden määrää. Oleellista on rakkauden olemassaolo ja se, että se toinen tietää olevansa rakastettu. En mun sitä itseni takia tarvitse sanoa, vaan sen toisen.
Ja kyllä, myös sen sanominen ja kuuleminen on (itselleni) tärkeää. Ihmiset ilmaisevat sitä rakkauttaan usein eri tavoin, mutta sanat ovat kaikille samoja. Tietysti väliä on myös sillä miten sanotaan. Tuon voi myös sanoa epäuskottavasti.
”Miksi määrää pitäisi määritellä? Jos rakastaa niin rakastaa. Rakkaus ei ole määrä, se ei ole rajallinen, se ei lopu kesken, se vain on. En ymmärrä lainkaan miksi kukaan pohtisi rakkauden määrää. Oleellista on rakkauden olemassaolo ja se, että se toinen tietää olevansa rakastettu. En mun sitä itseni takia tarvitse sanoa, vaan sen toisen.”
Juuri näin. Samaa mieltä.
Ja on sillä itsellekin merkitystä, toinen tietää mun rakastavan tapahtui mitä tahansa.
Itse tykkään, että rakkaus on vallitseva olotila, läsnä aina.
Se on vahva tunne ja siinä on voimaa.
Ja rakkaus kasvaa rakastamalla. Se tosiaan ei kulu tai vähene käytöstä. Se vähenee, kun sitä pantataan ja sen ilmaisemista vältellään.
En yhtään ihmettele jos rakkauselämässäsi on hiljaista. Ylianalysoit lähestulkoon kaiken.
No eipä sitä voikaan määritellä ja siksi sen sanominen toiselle on aika toisaalta typerää....
Siis en mä nyt tarkoita. että sun tai muitten pitäisi omista käytännöistä ja tavoista luopua, eikun jatkatte sitä mikä tuntuu hyvälle...tää on vain minun mielipide ja käsitys. :o)
No minulle itselleni on tärkeää ymmärtää itsekin mitä milläkin tarkoitan...
Ja olkoot sen hinta vaikka sitten hiljainen rakkauselämä.... ei se määrä, vaan laatu. :o)
Joo näinpä. Ei se kulu eikä vähene. Tiedän, että osalle ihmisiä kuten vaikka puolisolleni tunteista puhuminen ei ole luontevaa, eikä rakkaudesta puhuminenkaan.
Ei liioin vuodata tunteitaan. Jollei joku liikutus iske päälle.
Mutta mulle ja meidän lapsille se on tavallista ja luontevaa, kuten halailu ja silittelykin päivittäin. Osa sitä koko yhdessä elettyä elämää. Se tapahtuu luontevasti ja se tulee sydämestä joka kerta. Ei ole tilannetta, jukra pakko vastata kun toikin sanoi niin.
Mutta huomaan, että puolisolleni se joskus on juuri niin, kiusallista. Pakko sanoa.
Kuten todettiinkin, kaikilla on omat tapansa näyttää tunteitaan. Joku näyttää enemmän teoin ja vierastaa puhuttua tunteilua.
Muistaakseni tästä on ihan kiistatonta tieteellistä näyttöä, että rakkauden ilmaiseminen lisää rakkautta = "rakkaushormoni" oksitosiinia. Suuteleminen lisää sitä eniten ja silmiin katseleminen ja halaaminen ja rutistelu ja silittely mutta myös sen verbaalinen ilmaiseminen lisäsi oksitosiinin määrää. Kun sellasilta tosi kauan yhdessä olleilta pareilta kysellään pitkän liiton salaisuutta, niin siellä listojen kärkisijoilla on tuo rakkauden verbaalinen ilmaiseminen usein.
Voipi olla.... en kiistä.
Minusta vaan siinä on jokin erokin, kenelle sitä sanotaan ja kelle ei.... Lapsille sen sanominen onkin tärkeää, koska he hakevat sitä. Se on turvakin...
Mutta aikuisen ihmisen kanssa jokin romanttinen suhde, niin siinä se on jotenkin teennäinen. Vähän kuin huulipuna, kun se voisi olla lämmittävä puna poskella....
Tähän+mä+kyllä+uskon+100+%.
Nimenomaan sitä turvallisuudentunnetta se tuo aikuisellekin. Se on tärkeä tunne myös aikuiselle. Se luo turvallisuudentunnetta ja hyväksyttyyden tunnetta.
Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nyt meen täältä välistä. Oli vaan niin mieleinen keskustelunaihe. :)
Oikeastaan en halua olla isä kellekkään aikuiselle naiselle, jonka kanssa olisin suhteessa.
En veli, enkä muukaan turvapönkkä.
Mutta joo, mä funtsin eritavoin tään. :o)
Ei kai kukaan tunne-elämältään terve ihminen etsi lapsi-vanhempi- tai sisarussuhdetta parisuhteesta?
Kuulostaa hyvin rajoittuneelta jos koet vain noissa suhteissa tarvittavan vaikkapa turvallisuudentunnetta tai hyväksyttyyden tunnetta tai tuota Suatanan mainitsemaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Valtaosa ihmisistä kaipaa noita oikeastaan kaikissa toimivissa suhteissa, jopa työsuhteessa. Juuri noiden juttujen vuoksi järjestetään jopa kaiken maailman työpaikkojen "tyky-päiviä". Niin tärkeiksi nuo tunteet koetaan ihmisen hyvinvoinnille.
Ei kaikki ole tunne-elämältään terveitä.... vai pitäisikö kaikkien olla?
No saa kuullostaa sinulle miltä kuullostaa... :o)
Onko joku väittänyt, että kaikki olisivat? Tai että pitäisi olla?
Harva nyt kuitenkaan parisuhteessa isää tai veljeä etsii. Päinvastaista olen usein kuullut, että vituttaa kun parisuhde on kuin "sisko ja sen veli" tai mies käyttäytyy kuin olisi vaimonsakin isä. Sinällään ei siis luulisi olevan vaikeaa löytää naista, joka ei etsi isää tai veljeä. Vaan ei tuo niiden rakkaudentunnustusten tarpeellisuuteen vaikuta.
Mutta älä huoli. Kyllä naisissakin on heitä, jotka eivät halua rakkaudentunnustuksia kuulla ja vielä vähemmän moisia itse sanoisivat.
En mä ole huolissani. :o)
Hieno idea!
No, eikö suhteet tarvitse pelastusrenkaan hädän tullen🤔
Olen ajatellut tätä samoin jo aikaisemmin ja samaa juttua myös lahjojen antamisessa. Olisi kivempi saada yllätys lahja muuna, kuin jouluna tai synttärinä. Joululahjaksi voisi aina antaa vaikka hartiahieronnan ja synttäreinä kortin ja vaikka tehdä ruuan. Ne vois olla vakkari jutut, mut rakkaus lahjat olis erikseen, jos sellaisia haluaa antaa. Kaikista ihanimmat lahjat kuitenkin on niitä tekoja.
Rakastamisen hokeminen tavan vuoksi kuulostaa uskonnollisuudelta. Mitäs sitten tapahtuu jos sitä tavan mukaan opittua lausetta ei sano, kun on riita tai muu viilentyminen. Tuleeko panttaamisesta väline kostaa.
Interlocutrisella on monessa kohtaa niin samat ajatukset kun mulla, ihme ja harmi.
Aikuiseen suhteeseen sen enemmän näyttäminen, kuin sanoilla sanominen toisi myös kivaa jännitettä…ei olisi itsestään selvää ja teosta näkisi, että kyllä, kyllä 😀
Et ole välissä!
Sama, ei lisättävää👌😀
No sähläämässä kuitenkin "välissä".
No etkä sählää! Tässä on monta kirjoittajaa.
No mä todellakin mietin tätä ja oon miettinyt jo pitkään.
Jos sä saisitkin toiselta kuulla, että toinen huomaa, että sä rakastat, olisi tärkeämpää tietää kuin se, että se toinen sanoo rakastavansa.
Lähtökohtaisestihan me mennään suhteeseen, että tullaan rakastetuiksi ja rakastaminenhan on itsestään selvänä hyvä homma. Kukapa sitä kieltäisi?
https://youtu.be/UrIiLvg58SY
Eikö se, että rakkautta on, ole tärkeämpää kuin että sitä ei ole? Sanotaanko me että vien roskat? Korjaan tässä aidan? Vaihdan renkaat? Kun sitä tehdään? Pitäiskö vielä tavata, että toinen tajuaa? Ra-kas-tan si-nua! Ta-ju-at-ko? 😂
Tai....Lai-tan Ruo-kaa... kun pannu suhisee ja essu on edessä?
Tuo kuulostaa kauheelta, jos joku mulle rakas ajattelis ja sanoisi noin mun puheista "Rakastamisen hokeminen tavan vuoksi kuulostaa uskonnollisuudelta".
En varmaan ikinä enää sanoisi rakastavani, menisin lukkoon, loukkaantuisin. Se olis puukon isku sydämeen. Että ne olis tavan vuoksi hokemista tai uskonnollista.
Ehkä pahin loukkaus mitä vois rakastuneelle mulle sanoa.
Vuotava ja epäuskottava pelastusrengas on turha.
Mä ainakin olen tähän ikään kuullut ksikkea, mut kokenut hyvin vähän. 😬
Asiaan liittyen haluisin kyllä kokea lisää. 😀
Sinulle se olisi ehkä tapa. Itse sanon koska tarkoitan sitä. Turhaahan sitä tosiaan on hokea, jos ei kerta tarkoita. Vaan turha sen on sitten odottaa "pelastavan" mitään hädän hetkelläkään. Tyhjiä sanoja, vailla pohjaa.
Juu, ei kiitos. Heittäisin ihan kunnollisen ja hyvän, aidoilla teolla ennalta rakennetun.
Täällä saa sählätä välissä. 😁
Jännitettä tarvitaan toki, mutta ei rakkauden kohdalla. Rakastamisen pitää olla selvää, eikä sitä tarvitse arvailla. Jos haluaa roikottaa toista löysässä hirressä, niin siinä katoaa loputkin jännitteet.
Sanojen ja tekojen ollessa linjassa rakkauden sanominen tuntuu aidolta. Tavan vuoksi ilman tekoja olisin hämmentynyt ja usko menisi.
Kivempi, että rakastaa teolla enemmän, kuin toisin päin.
Tuo on se rakkauden kieli, jota sinä puhut. Kannattaa tutustua aiheeseen ja tajuta, että se oma "rakkauden kieli" ei todellakaan ole ainoa. Toiselle tuo käyttämäsi kieli ei välttämättä aukea ollenkaan ja vaikka sen tiedostaisi sun tavakses niin se ei välttämättä tunnu tmyhtään miltään.
Esimerkiksi oman mieheni rakkauden kieli on lahjojen antamista, jota mä taas en oikeastaan ymmärrä lainkaan. No olen toki oppinut sen sisäistämään, että ok tuokin puska tuossa tarkottaa "rakastan sinua", vaan ikävä kyllä ne eivät minusta tunnu rakkaudelta. Hän onneksi tajuaa sanoakin, kun tästä on puhuttu, että me ilmaisemme rakkautta eri tavalla. Hän tajuaa sanoa ja minä tajuan toimia niin, että se tuntuu aidolta hänestä.
Teoilla me jokainen kuitenkin saadaan tai ei se arvostus/kunnioitus. Se on fakta...
Mä en etsi omaa tapaa, vaan aitoa oikeaa. Sitä mikä oikeasti on oikeaa, eikä sitä mitä me ollaan keksitty. Yhteisönä, uskontona, kulttuurina.
Aito perustuu johonkin lakiin.... sosiaaliseen lsinalaisuuteen. Siihen ei tarvita ”yhteistä kieltä”.
Nuo teot ovat sinulle tärkeitä. Minulle taas ne ovat vähemmän tärkeitä tuossa mielessä. Mä teen niitä pitkälti tavan vuoksi, en osoittaakseni niillä sen kummempia. Lapsi tarvii ruokaa ja hänet pitää ruokkia, käytännön asia ja se siitä.
Ei ole fakta. Se on se miten SINÄ asian ajattelet. Itselleni teot ovat käytännön juttuna, jotka jonkun nyt vaan pitää hoitaa, jotta homma toimii. Mä en koe niitä minään sen syvällisempänä. Ruoka on ruokaa, ei mitään muuta minulle.
Ei ole olemassakaan aitoa tai oikeaa. Ihmisillä nyt vaan on useampi tapa ilmaista rakjautta ja se oma tapa on jokaiselle se aito ja oikea.
Hyvä että toit asian esille. 😊
En silti ole tässä tyrkyttämässä kellekkään mitään oikeaa tapaa. Sun tapasi on ihan yhtä oikea. Lepo vaan.
Mä vaan en tuohon lähde...
Oon sen tien jo nähnyt.... ei enää.
No mulla ne kuuluu yhteen teot ja sanat. En ole mykkä, joten puhun. En ole halvaantunut, joten teen. En osaa elää joko tai.
Ne on arkoja asioita äkkiä nuo tunnepuolen ilmaisut, sopivasti kun sivaltaa menettää rakastetun.
Näin on. Ja sitä se pitäisikin olla.... johan tässä ketjussa tuumittiin, ettei sitä voi määritellä miten paljon ja miten joku rakastaa...😊
Sä voit vääntää niska limassa niitä rakkauden tekojasi, mutta jos toinen puhuu eri kieltä rakkaudessa ja kaipaisi vaikka lahjoja kokeakseen olevansa rakastettu niin hän kokee, ettet sä rakasta häntä. Tuon on se lainalaisuus ei se, että teot olisivat aito ja oikea. Sä voit kokea osoittaneesi niin maan hemmetisti ja silti toinen sanoo ja aidosti tuntee, että sä et ole koskaan osoittanut rakastavas mua. Sä vaan touhuat kokoajan jotain mitä lienee puuhaa jossakin, kun mä kaipaisin, että tulisit ja halaisit. Niin se vaan menee.
Siksipä minulle onkin tärkeämpää kuulla se toiselta, että sähän rakastat, kuin se, että rakastaa mua. Ja jos toinrn ymmärtää pointin, niin toisinpäin. 🤔
Teillä on käynyt hyvin, kun ei mene kielet solmuun.
Ei kai kenennkän keskustelupalstan tyypin kuvitelmilla mitään väliä olekaan? Miksi olisi? Vaan jos rakastaa niin luulisi sen oman rakkaan kuvitelmilla olevan väliä? Jos toinen on onnellinen ja tyytyväinen sillä, että ostan sille aina jotain herkkua tai vaikka uudet sukat, kun käyn kaupassa, niin minähän ostan - oli se musta itsestäni ihan miten turhaa ja typerää tahansa. Mulla ei ole mitään tarvetta olla jotenkin oikeassa ja ajatella että "mä en tollaseen lähde". Jos se toinen ei ole onnellinen ja usko mun rakkauteen niin en mäkään kovin kauaa tässä onnellinen ole. Okei, mun luonnollinen tapani ilmaista rakkautta (eli sanominen, halaaminen ja pussaaminen) tulee halvemmaksi.
Haluun jännitteitä varsinkin rakkaussuhteeseen! Oma turvallisuuden tunne on siinä määrin vahva, ettei toisen tarvitse ottaa vanhemman roolia. Haluan aikuisen jännittävän, rakastavan ja kiehtovan suhteen.
Kuule on mennyt ja monet kerrat. Ei tähän nykytilanteeseen ole millään automaatiolla päästy, vaan ihan aidolla pyrkimyksellä ymmärtää toista.
Jatkan vielä.. en roikottaisi ketään löysässä hirressä, mutta mun kiinnostus saattaisi hiipua, jos rakastamista pitäisi sanoa vakuuttaakseen toiselle turvallinen olo. Jännite kärsisi.
Vai sillain 😁
Tuossa välissä on aika monta muutakin askelmaa. Maailma ei ole ihan noin mustavalkonen ja yksioikoinen.
Kuten sanottu, turhahan sitä on sanoa, jos ei kerta tarkoita.
Mä en ole paljon kuullut, enkä ehkä niin paljon kokenutkaan😅, kuitenkin sen verran että tiedän mitä haluan.
Heh...
Elä hermostu suotta... en mä sinulta mitään pois ole viemässä... rauha! 😄
Mietin tota rakkauden sanan inflaatiota, että voisiko se tapahtua aina siinä kohtaa, kun sanoo sen, mutta on jättänyt rakastamatta samanvertaisesti mitä sanoilla ilmaisee. Rakastaa sana heikkenee, ilman vastetta ja vasteen voisi kerätä valmiiksi 😊
Silloin jos sanoo pahalla hetkellä ja on aikaisemmin rakastanut teoilla, voi osua melko suoraan sydämeen sanat.
Sanakin on teko, siksi niiden sanomisesta on pidettävä huolta.. ja jos haluaa niiden osuvan ja uppoavan teolla niiden painoarvo rakennetaan. 🤔
Ja mitä sinä tulet varattuna sinkut-palstalle oikeastaan kertomaan mitään suhteestasi? 🤔
Outoa... oikeesti? Haetko hyväksyntää jollekin?
Mä puhuikin yleisesti, ohi tämänkin teeman. 😊
Juu, jos teot ei tue sanoja eikä sanat tekoja, niin siinä voi käydä niin ettei ole vastetta.
Vaikuttaa sille, että kunhan puhuu lämpimikseen. Silloinhan puhuminen ylipäänsä on turhaa, jos se on ristiriidassa tekojen kanssa. Helppo Heikin höpinää se silloin vain on.
Ihan väärä tulkinta. En ole pennin vertaa hermostunut. Ei näy yhtään HUUTOA tai ylenmääräisiä merkkejä "???!!!!#=/$$&".
Se riippuu siitä toisesta. Yksi vaihtoehto voi olla tuo. Toinen vaihtoehto on, että se sanoo vitut sä mitään rakasta kunhan jauhat, että pääsisit helpolla.
Sen sanan sanomista voisi olla huumaavaa pidätellä. Miten pitkään suhteessa pystyisi pidätellä…tulisiko se väkisin huulien välistä, kun ei enää kestä olla sanomatta…ja millaisella hetkellä ☺️. Odotus sanomiseen ja sen kuulemiseen voisi olla jännittävää ja pitkitys…
Hehe heh minä romantikko😄
Jaa jaa ... asiapuhe loppui ja toi alko? 😅
Jos et satu tietämään niin kerron sulle yhen taikatempun .. elä kerro muille. Näitä keskusteluja voi avata myös "Suhteet" etusivun kautta, täysin välittämättä millä alasivulla ne on.
Tietysti voi sanat voi olla tyhjiä ja teot voi olla yhtä tyhjiä. Kaikki voi olla tyhjää ja epäuskottavaa. Tietysti voi.
Loistavaa olet sanojesi mittainen.
Niin sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus👌 Ja jos vain toinen pitäisi valita, niin teot ehdottomasti. Mutta voisinko saada pliis molemmat😃
Aito rakkaus sanoo löydän tien tai teen sen.
Mietitäämpä tuota inflaatiota johonkin muuhun... helpottaa ymmärtmistä.
Tietyöalue. Viikolla siellä on tohinaa ja työtä tekiviä ihmisiä.... mutta viiikonloppu. Suora tie, eikä mitään esteitä... jos et välitä rajoituksista tilanteessa, vaan jätät laiskuuttasi rajoitukset yhä sinne syyttä, niin maanantaina paikalliset ei enää välitä rajoituksista...inflaatio on totta. Todellinen tarkoitus ei näy...
Takasin rakastamiseen...ja selityksin...
Entä jos tuo työmaan viikonloppu on sama kuin jumalaton vitutus töissä, ystävän perseilyssä...ja sä jätät ne kyltit, että rakastan yhä kehiin.... sitähän sä et lopeta...työmaakin on kesken, mut ei syytä hidastaa...tai olla rakastettu..
Se toinen on se autoilija joka kulkee siitä koko ajan ja sä se urakoitsija joka opastaa....
Miksi se toinen ei sitten uskois sanaasi, että rakastat? No se ei näy, kuten suoralla tiellä vailla esteitä..
Lentikö kauas?
Mä olen ihan Interlocutricen kelkassa.
Väkisin saan kuvan, että pulssi nousee... sori siitä...
Sanoilla voi myös yllättää ihanasti ja tehdä sen ennalta arvaamattomasti.
Kuullostaa kivalta, mutta monet mittaa tuolla ja odottaa sitä kuin hullu puuroa.... se onkin se mitä odotetaan, että voipäästä itsensäirti. Ja cain sana. 😄
No en tuota tiennyt. 😬
Mutta jos sä tiedät, niin osaat erotella paremmin? 😁
Se kertoo enemmän sinusta kuin minusta.
On tässä sun jutussa osa totuutta. Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Viisas soveltaa kultaista sääntöä ja tekee sen toiselle mitä toinen toivoo, eikä sitä mitä itselleen toivoo. Ei se kuitenkaan voi olla rakkauden vaatimus, kyllä ne teot on aitoja jos ne tekee itsestään, ei niin että toinen pettyy jos toinen ei tee jotain mitä toivoo.
Kaikki mitä toiselta saa, sanoja tai tekoja on lahjaa vain lapsi kiukuttelee, jos häntä ei rakasta, sillä vanhempien tehtävä on rakastaa lasta. Aikuisten suhteessa kaikki mitä toinen antaa on plussaa.
Mitä askelia?
Lensi kyllä todella kauas. Eivät rakkauden sanat koe inflaatiota. Itseasiassa siinä vitutuksen keskellä sanottuina ne osuvat vielä syvempään. Vaikka kuinka vituttaa, niin rakastan sua silti.
Teot kuitenkin lakaisee lopulta kaiken... sanat saa aikanaan sen omsnarvostuksensa. 😀
Ei aikomustakaan muuttaa käytäntöä. Etusivu on auki ja avaan sen, mikä kiinnostaa.
Mä tein12 tuntia töitä jo toisen kerran peräkkäin...
Nyt ei ehkä enää ajatus kanna... jos vetäsen viivan tähän... katselen huomenna taas näitä...🤔
Teot vie jalat alta, sitäkö tarkoitit😋
*ratkaisee
Eihän kysymys oikeastaan ole siitä, että se olis vaatimus. Tunteet ovat tunteita. Harvemmin tunteet ovat vaatimuksia. Jos toinen ei tunne itseään rakastetuksi, niin se on ihan yhtä aitoa. Tunnetta on oikeasti hyvin vaikea järkeillä pois. Sen voi kyllä tajuta vääräksi, mutta tunne on tunne ja jos sen toisen tunteen voi muuttaa sanomalla 3 sanaa, niin ehkä hieman pikkumaista, jos ei niitä voi sanoa.
Hyv yöt😴
https://youtu.be/26pu1JBTxqU
Tiedän, tästä on Leikolalla hyvä versio, mut nyt tähän kohtaan tämä tälläisenä. (Leikolan letkautukset jälkeen on ollut vaikea kuunnella, niin miten se nyt on tossa on.)
Sen sanominen tuntuu ihan eriltä riippuen siitä millainen vastaanotto on. Jos toinen on yllättynyt tai onnellinen tai jos toinen odottaa, että sanon, että voi olla turvallinen olo suhteessa. Kaksi erilaista tilannetta.
No sitten, joo voihan sen noinkin ajatella😀
Mulla näkyy 🙄
Olikos tää nyt tietyömaa lentokentällä🤔😋
Noinhan se on, mut jos ei halua ymmärtää, ei ymmärrä.
Tuo toinen odottaa, että olis turvallinen olo on sun tulkintasi. Itselleni herää kysymys miksi haluat tulkita noin.
Tunteet hyvin harvoin odottavat mitään. Tunteet on useinmiten spontaaneja. Ihminen ei mitenkään tietoisesti odota jotakin voidaksensa tuntea jotakin. Tunteet ihan vaan ovat, ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia.
Ai mittaa vai? Eiköhän se mitta tule teoilla täyteen. Eiks sitä mielummin kannattaisi koittaa pidätellä, kun päästää itsensä irti… siitäkin voisi nauttia ja se vaan kasvattaisi jännitettä, ehkä… ainakin mulla se menis niin.
Mulle tulis sun kaltaisen ihmisen kanssa se tunne, että olisin sun tunteiden panttivanki 😬
Jos mä en halua sanoa sitä niin usein ja sä pidät mua sen takia pikkumaisena, niin kyllä se musta tuntuu siltä että yrität väkisin puristaa musta jotain, että saat itsellesi hyvän tunteen.
Mitä luulet miltä musta tuntuu sanoa se, jos jätän sanomatta, pidät mua pikkumaisena. Jos sanon se on sitten Ok fiilis vai. Melko bliisua.
Ihan samalla tavalla minä olisin sinun tunteidesi panttivanki. Tunteista nuo sunkin tuntemuksesi kumpuaa, vaikket ehkä sitä myönnäkään. Jostain syystä kuitenkin (ainakin annat ymmärtää), että sinun tunteesi ovat tärkeämpiä kuin muiden tunteet. Oleellista olisi kuitenkin ottaa toisenkin osapuolen tunteet huomioon ja tajuta, että ne ovat yhtä aitoja, olivat ne miten rasittavia tahansa.
Kuka ihme sinulta muka on jotain vaatinut? Tietenkään sinun ei ole pakko sanoa yhtään mitään. Lopputulos toki voi olla, että toinen toteaa, ettet rakasta häntä ja häipyy. Voi tietenkin miettiä, että oliko ero silloin tarpeellinen, jos sen olisi voinut välttää sanomalla rakastavansa.
Oleellista on tietysti myös se kykenikö se toinen ilmaisemaan sinulle rakkauttaan, sellaisella tavalla, että koit olevasi rakastettu. Jos ei kyennyt, niin silloin vikaa on ollut molemmissa. Jos kykeni, niin vastavuoroisuus olisi ehkä ollut kannattavampaa, kuin miettiä vain sitä omaa oloa.
Lapsi-vanhempi suhde on eri kuin aikuinen-aikuinen suhde.
Me ajatellaan eritavalla rakkauden sanomisesta. Lapsille sanoisin joka päivä, mutta heillekin se on vain tekojen vahvistus.
Puolison kanssa haluaisin, ettei sen sanominen olisi koskaan itsestään selvyys, niin kuin ei se toinen ihminenkään. Kaikki mitä hänelle annan tai häneltä saan olisi minun elämääni vain plussaa, koska olen kasvanut aikuiseksi ja voisin vallan hyvin elää itsekseni.
Minulle se sanominen nimenomaan on juuri sitä, että toinen ei ole itsestäänselvyys, vaan hän on tärkeä. Hän on tärkeä siksi, että hän on hän. Ei siksi, että tarvitsisin häntä, vaan koska rakastan häntä ja se on täysin vapaaehtoista, vailla tarvetta.
Eikä lapseni todellakaan tarvitse tehdä mitään ansaitakseen rakkauteni. Rakkauteni on rikkomaton ja se aina siinä olemassa, vaikka olisi joskus miten hirveä tahansa. Mum rakkaudella lapseeni ei ole ehtoja.
Monella muulla asialla on ehtoja ja ne pitää ansaita. Jokainen etuoikeus ja vapaus pitää ansaita ja ne voi myös helposti menettää. Rakkaus ei kuitenkaan meillä kuulu niihin asioihin, jotka voisi menettää.
Kauheen syyttävä sävy sun teksteissä😬 …vai olenkohan vaan niin paska ihminen, että tulkitsen väärin. Joo niin se taitaa olla, älä välitä!
Samoin, mutta sanomisen tahti voi vähentää sen arvoa, tehdä sen tyhjäksi, jos teot on ehtineet olla vähäiset.
Rakastaminen on rakastamista, ei siinä eletä missään kannattavuuslaskelmissa.
”Tuo toinen odottaa, että olis turvallinen olo on sun tulkintasi. Itselleni herää kysymys miksi haluat tulkita noin.”
Lue kaikki tähän ketjuun kirjoittamasi tekstit, niin ymmärrät.
Aidan seiväs
Millä tavalla tuo oli yhtään sen syyttävämpi, kuin omakaan tekstisi?
Sinulla se menee noin, puhut eri kieltä rakkaudessa.
Sillä hetkellä kyllä. Jälkikäteen on sitten aikaa olla jälkiviisas. Vaan sen jälkiviisauden tarpeen voi joskus myös välttää hyvin pienilläkin jutuilla.
Minä tiedän kyllä mitä en kirjoittanut. Saat tietysti vapaasti tulkita ne miten ikinä haluat.
Juu, kasvatuksessa olen hyvinkin tiukka. Minut on itsenikin kasvatettu rajoilla ja rakkaudella. Isä sano joskus, että vaikka polttasit naapurin kivitalon niin kotiin voi aina tulla ja totta pitää puhua. Rakkaus on aina olemassa ja lohtua saa, mutta jos jätskiä ei ole ansainnut niin sitä ei saa vaikka miten harmittais.
Mä en kaipaa mitään ihmeellisiä tekoja. Ei ole montaakaan sellaista tekoa, joita mä kauheasti toiselta tarvisin.
Voi tietysti.
Mietin tässä, että mahtaako kaikki osata muodostaa oikean mielikuvan arjesta, jossa rakkaudelliset sanat on käytössä päivittäin? Luulen, että ihan kaikki ei osaa muodostaa kuvaa luontevasti, vaan värittelee sen teennäiseksi.
Mulle kuitenkin on ihan tavallista käyttää sanoja, jotka viestii ja sisältää tunteitani ihmistä kohtaan jolle sanon.
Mikään pakko ei tietenkään ole ketään rasittaa rakkaudella tai sanoilla. Osaan olla hiljaakin, puhumatta mitäänkin.
Ja kumppanin joka selvästi ahdistuu liiasta lällyttelystä kanssa olenkin tehnyt niukkaa linjauksen. Eli harvemmin puhun tunnetta sisältävin sanoin. Osaan säännöstellä ja tilannetajuni on vaikka itse sanonkin melko hyvä.
Mutta kyllä mä hiukan kärsin jollain tapaa omassakin parisuhteessani siitä miten erilaiset meidän tavat on näyttää rakkautta. Ollaa lähes vastakohdat täysin, lähes.
En olis suhteen alussa uskonut, että tapa näyttää rakkautta muuttuu niin radikaalisti suhteen ikääntyessä lähes ilmeettömyyteen. Mutta siihen on tottuminen.
Vaikka se aiheuttaa sitä, että mulla tuntuu olevan jatkuvasti rakkaudesta vajetta, en saa tarpeekseni rakkaudellista huomiota, jolloin tästä saattaa tulla ongelma. Tai se on jo, mutta siedettävissä, koska saan lapsiltani paljon tunnetta. Haleja, rakkaudellisia sanoja.
Eihän se sama ole, kuin puolisolta saatu, mutta helpottaa.
Toiset tuntuu olevan tyyppejä, että yhdellä rakkaudellisella sanalla saa pärjätä vuosia ja kerrotaan sitten, jos tilanne muuttuu. Ja mä en ole ihan happy sellaisessa suhteessa.
Siksi vaan sanon, että kun kumppanin valkkaa olis ihan hyvä jotenkin saada selville, että tavat rakastaa ja ilmaista rakkautta kulkee linjassa, jotta on hyvä olla. :)
Vastaatko itsellesi omiin kysymyksiin?
Tähän tullut hirveesti kommentteja ja pari päivää ollut muuta, niin asia jo unohtui, mutta tosiaan minusta tuntuu jopa typerältä kertoa toiselle rakastavansa... jos toinen ei sitä huomaa/tajua muuten, niin ei se kyllä sanomallakaan miksikään muutu.
Idea on hyvä, että ilmoitetaan, että on tärkeä, rakas ja ihana, mutta se, että sanoo rakastavansa toisaalta kuullostaakin tekemiseltä... siihen jokaisella on ihan oma näkemys ja kokemus...
Kuten tässä aloituksessakin peruslähtökohtaisesti kysytään, että kuka uskaltaa sen ekana sanoa? Eihän se uskaltamisesta kiinni ehkä ole, vaan siitä, että huomaa sen rakastamisen ja sitten sen, että se toinenkin rakastaa...
Ehkäpä sanomistakin tärkeämpää on saada kokea se...siksi informatiivisempaa olisi kuulla toiselta se, että se toinen saa tunteen olevansa rakastettu.
Niin. En mä usko mihinkään avaruuksista eteentömähtävään rakkauteen, se muodostuu ja rakentuu ihan siinä missä joku suhde muutenkin. Siihen tarvitaan parisuhteessakin kaksi, jotka sitä haluaa. Ja kumpikin on valmis laittamaan siihen kaikki...
Mutta siihen on monella liian suuri kynnys. Ehkä edelliset kokemukset tai odotukset estää hyppäämästä ihan täysin siihen? Mutta eipä siihen päsekään, jos jotain pihistää...
Kerro ihmeessä lisää, minkälaisia askelmia? Jää muuten hölyn pölyksi koko lause.
Tottakai tuntuu typerältä… vähän kuin seinille puhuisi. On tärkeää tulla vastaanotetuksi/uskotuksi rakkauden teoissa. Kauheeta olis rakastaa ja näyttää se ja toinen vaan vaatis lisää tai jotain todistelu, sano se mikset sano tyyppisen inttämisenä.
Olen romantiikkaan taipuvainen ja vähän uskonkin siihen taivaalta tippuvaan yllätykseen, toinen puoli asiasta on se oma rationaalinen toiminta suhteen suhteen.
En tiedä🤔, voisiko suhteeseen mennä ilman heti täysillä hyppäämistä, vaikka haluaisikin antaa kaiken?
Ihmiset on erilaisia, itse helposti jarruttelen, koska tunneihmisenä sitä olisi vaan niin paljon helpompi hyppätä suoraan pääedellä syväänpäähän. Hyppäämistä en välttele vain pelkojen tai vanhojen kokemusten takia, vaan myös sen, että olisihan se ihanaa hitaasti nautiskella suhteen alkumetreistä. Mihin sitä edes olisi kiire, jos on jotain suurta tulossa. Kaikessa rauhassa. Se on toinen juttu, jos ei mainitsemistasi syistä uskalla lähteä suhteeseen, mutta sitäkin paremmalla syyllä rauhallinen eteneminen olisi viisasta. Jos siinä sitten joutuisi toisesta huomaamaan painostusta tms.vois miettiä kaksi kertaa mahtaako kannattaa edetä sellaisen tyypin kanssa mihinkään.. eikös se painostus sit vaan pysy ja jatku suhteessakin, jos sellaista on havaittavissa alussa.
Juu. 🙄
Ei ksi sitä mihinkään kiire ole valmiissa maailmassa, mutta toisaalta ei sitä sellaista hähhäilyäkään jaksa pitkään. 😀
…niin. Tämä juoksee nyt kahvikupin kanssa autoon, ruuhkaan valoihin seisoskelemaan😊 kivaa päivää!
Niin, hyvää päivää näin takautuvasti. Olin nukkumassa näköjään univelkoja. 😬
Niin sellainen hähhäily, että kumpikaan ei uskalla koskea kunnolla. Mä oon sen verta vanhan liiton mies, että saatan antaa halin kyllä, mutta jos siihen vastaa vähän arkaillen, se tarttuu. Sit siitä tulee hähhäilyä ja kumpikin vaan poraa kengänkärkeä maahan ja katselee taivaisiin. 😁
Kiitos, takautuva vastaanotettu😀. Pitkä päivä pulkassa! Huh huh😮💨jonkin verran karsea viikko, niin töissä kuin yksityiselämässä. Nyt perjantaina onneksi jo voiton puolella.
Vai sellaista on hähhäily…ehkä siihen sitten on muitakin syitä, ettei synny kunnollista otetta.
Juu... mut ei sellaista jaksa. 😬
Niin. Ei niin, eikä tarvitse😌
Ei niin. 😄
Sit vaan ykköstä pesään ja moromorjens! 😄
Hmm, varmaan se kumpi ensin kokee niin ja tarvetta sanoa. En pihistele, jos sisälläni tunnen rakkautta, kyllä mä sen myös toiselle kerron. Kuten yleensäkin puhun reippaasti tunteistani ja ajatuksiani kumppanille.
Olen kuiten usein ollut se avoimempi ja rohkeampi osapuoli.
Sä tuut kotiin otat lehden ja mikrosta lasagnen
ja sä sanot hei rakas tuu tänne niin jutellaan vähän ja mä tuun sä sanot pari ylimalkaista heittoa ja syödessäsi sivuja kääntelet et huomaa kun mä lähden.
Mitä tarkoittaa rakas, kun sä sanot sen. Mitä tarkoittaa rakas, onks se vaan sana jolla pääsee läpi ahtaiden paikkojen.
Aamiainen juoksujalkaa sä juot takki päällä kahvia ja tarkistat vielä sun kalenteri aikataulun lähteissäsi vielä ehdit jonkinlaisen näköissuudelman otsalleni heittää ja sanot sitten rakas mä oon myöhässä jo
Mitä tarkoittaa rakas, kun sä sanot sen. Mitä tarkoittaa rakas, onks se vaan sana jolla pääsee läpi ahtaiden paikkojen.
Sun kengistäsi karisee eteiseen nyt vierasta hiekkaa mä en tiedä missä sä meet sun puheistas en löydä enää samaa tulta ja miekkaa mä en tiedä mitä sä teet
Mitä tarkoittaa rakas, kun sä sanot sen. Mitä tarkoittaa rakas, onks se vaan sana jolla pääsee läpi ahtaiden paikkojen.
Mitä tarkoittaa rakas, kun sä sanot sen. Mitä tarkoittaa rakas, onks se vaan sana jolla pääsee läpi ahtaiden paikkojen.
Minulle valehdeltiin 20kk että rakastaa. En enää usko sanaakaan jos joku sen sanoo.
Tuollsinrn kuin joskus herään kummallisesti jos on nato-ihmisiä uutisissa katsomaan.
Hiekkamato kertoosinulle totuuden Shai Hlulud.
Kyllä parempi on kysyä, mieluummin aikaisemmin kuin 3 kk:n kuluttua: "Rakastatko sinä minua?" Jos 3 kk kestää rakastua niin homma käy liian hitaalla.
🦄
Mies voi viinapäissään kertoa naiselle rakkaustunnustuksen.
Suunnittelu vähän pylly.pipprlillä tuollaiset naamasritkin naisilla katsoin uutisissa, koska tyakoitus ei olisi pelotellas pikkkulsapsia...
Pajha suunnitteluvirhe jos tuollaisia maske ja laittaa kun hupias pitäisi olla lapsiulle niin pelottavia maskeja, insinöörin virhe.
En minä ainakaan uskalla.
Ai-Raid Siren:: Aces Hih: https://www.youtube.com/watch?v=Xg9aQvjMS60
Tähän päivään mennessä en ole kertaakaan sanonut sitä ensin… olen nais nainen ja vahingokseni ollut vain muutaman miehen kanssa…liian pitkiä suhteita.
Eikä se ole hyvä jos kumppaneita on ollut vähemmän? Minusta ainakin. Itsellä on ollut vähän myös ja olen siitä ylpeä.
Vaimo sanoo aina välillä mulle "mä rakastan sua".
Mitä siihen voisi kohteliaasti vastata? "Mäkin rakastan sua" olisi hirveä latteus, joka banalisoi koko dialogin.
Joskus vastaan "säkin oot tärkeä mulle", joka voidaan tulkita vaikka "kiva kun siivosit".
Ei siihen välttämättä ole pakko sanallisesti vastata. Riippuu vähän teidän suhteesta. Kunnon suukko ja halaus voi olla joskus parempi, kuin hieman lattea "niin mäkin sua". Toi toimii varsinkin, jos opettelet itekin joskus sanomaan tuon ihan ilman, että vaimon pitäis sanoa ensiksi.
No hitto, sittenhän mä olen oikeilla jäljillä. Olen vastanut spontaanisti, lisännyt viestiin fyysistä hellyyttä ja vaimo on ollut oikein mielissään.
Keskustelemme avoimesti tunteista ihan pienimpiä yksityiskohtia myöden, mutta silti koen vaikeuksia sanoa "mä rakastan sua". Kumma juttu.
No hitto, ehkä intuitio toimii 😉
Ei vaan siis rehellisesti "minä rakastan sinua" on mustakin hyvin vaikea sanoa. Se on jotenkin teennäistä. En tiedä miksi. "Olet rakas" on mulle paljon luontevampi sanoa 😅
Kiitos vinkistä. Tuota täytyy kokeilla. Vähän kyllä hävettää, kun joutuu keskustelupalstalta hakemaan sanoja omalle rakkaalle.
Hän saattaa yllättyä iloisesti, jos osaan vielä sanomiseni oikein ajoittaa. Telkkari ainakin pitää olla kiinni.
Minä rakastan sinua on tuntuvampi, siksi se on vaikeampi sanoa.
Minusta se ei ole tuntuvampi. Minusta se on lattea, epäuskottava ja vailla aitoa tunnetta.
No ehkä siitä ei tarvitse tehdä elämää suurempaa tunnustusta, heittää vaan vaikka että heippa rakas, kun lähtee johonki.
Peiton alle menee nukkumssn js piilouyumssn mötköjä joiys saattaa olla piiloutuneena sänghyn alla.
Joopa joo... nuorten naisten hauskuuttaminen, on vakavia juttuja mitä hoitaa, mutta niin no on hauskaa hauskuuttaa tyttöjä aina välillä.
On hauskaa aina piiloutua peiton alle omaan sänkyyn jos pelkää mini--mörköjä sängyn alla eläviä olioita.
En uskaltaisi enää kellekään tunnustaa rakkautta. Se oli hirveää. Viimeksi kun tein sen parin kuukauden seurustelun jälkeen. Mies säikähti ja meinasi jättää minut sanaakaan sanomatta. Itse kertoi. Ei lopulta niin tehnyt ja sanoi itsekin minua rakastavansa. Mutta ikuisesti sydämeeni jäänyt epäilys että niinköhän
Naiselle ei kannata tunteista puhua kuin ehkä joskus 5 vuoden päästä vasta koska ne muuten pelästyy jos alkaa rakkaustunustuksia sanomaan heti 3 kk tuntemisen jälkeen.
Naiset ei ole kovin hyviä sitoutumaa joten ei kannata kertoa että rakastaa.
Hah. On naisia ja on naisia monenlaisia.
Kolme kuukautta nyt menee siihen että ruvetaan kulkemaan käsi kädessä.
Harvoin se minä olen joka tuon on ensimmäisenä päästänyt huulien välistä ilmoille. Yleensä toinen on ehtinyt jo ihastua, rakastua, jäädyttää tunteensa ja lähteä toisen matkaan tai tulkita suhteemme ystävyydeksi samalla kun itse olen vasta siirtymässä ihastumisesta rakastumiseen.
Se paljonko rakkautta sitten osoitetaan parisuhteessa teoilla tai sanoilla varmaan riippuu fyysisestä etäisyydestä. Jos kumppani asuu etäämmällä ja ollaan dataliikenteen välityksellä yhteydessä niin sanoitteluksihan se menee. Jos taas etäisyys on lyhyt tai jopa asutaan saman katon alla niin tekemisen puolelle painottuu.
Mikä on myrkkysoermus, sellainen joka oli alkuperäisesssä Dune 1984 myrkkiysormus L:D
Se sanoo kenestä niin tuntuu,tuskin ihan ensitreffeillä se onnaa mutta ties sitten kuukausien tai vuosienkin päästä,onhan se ollu joillain rakkautta ensisilmäykselläkin ja hautaan asti.
itseni kohdalla kävi että kolmas kerta toden sanoi,jo nuoruudesta asti tunsin naapurin tytön,sillon ei vaan yhteen sovittu,nyt vanhoina asiat tasottui ja yhdessä oltu jo vuosia,en vaihtaisi ikinä minnekkään!
Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen sellaisia ei sanota.
En ole koskaan sanonut, koska en ymmärrä noin epämääräistä kielenkäyttöä. Jos joku tunnustaisi "rakastavansa" minua pyytäisin tarkentamaan lausumaa :D - ihan oikeasti, mitä te tarkoitatte tuollaisella puheella?
Mutta jokaisella on ongelmansa, minulla on ollut noita kommunikaatio-ongelmia naisten kanssa; se ei kai kenellekään tule yllätyksenä!
Voin pitää kumppania tärkeänä tai pitää hänestä, olla kiintynytkin. Rakkauteen suhtaudun vähän niin kuin prinssi Charlesa, jok sanoi rakastavansa prinsessa Dianaa sanoin "mitä se sitten tarkoittaakin".
Pari ensimmäistä tyttöystävää tuli ja meni ilman että puhuttiin edes rakkaudesta.
Se on kehon kieli, mikä nuoressa miehessä puhuu.
😎
Nainen lähtee menee jollei kerro sille että rakastaa.
Lukematta ketjua totean ettei sanoilla ole merkitystä vaan teoilla.
Itse olen ihminen joka sanoo kohtalaisen nopeasti sanat "rakastan sinua" jos tunne tuntuu sellaiselta. Jokainen ei ole samaan taipuva. Hyvä esimerkki on tämä viimeisin puoliso joka vastasi kysymykseen rakastatko minua yksioikoisesti " sinun pitää olla sokea jos et näe sitä". Mitäpä sitä sanomaan jos sen voi nähdä.
AV