Häälahjaksi eropaperit

Avioliitolla ja avoliitolla on juridinen ero. Harva TIETÄÄ naimisiin mennesään että eroaa kuitenkin. Ja vaikka tietäisi tai olettaisi, niin avioliiton aikana haluaa antaa puolisolleen tietyn turvan. Siksi avioliitto on järkevämpää kuin avoliitto. Avossa pysyttelevät ne, jotka eivät uskalla sitoutua toiseen.

Entä lapset? Äidillä ja isällä eri sukunimi. Perhe on perhe ja yksi ulkoinen merkki perheestä on yhteinen sukunimi. Avoliitto ja etenkin uusperheet erilaisine nimineen kuulostavat kommuunilta, anteeks vann niille jotka sellaisisssa asuvat.

liioittelua kirjoitti:

Avioliitolla ja avoliitolla on juridinen ero. Harva TIETÄÄ naimisiin mennesään että eroaa kuitenkin. Ja vaikka tietäisi tai olettaisi, niin avioliiton aikana haluaa antaa puolisolleen tietyn turvan. Siksi avioliitto on järkevämpää kuin avoliitto. Avossa pysyttelevät ne, jotka eivät uskalla sitoutua toiseen.

Entä lapset? Äidillä ja isällä eri sukunimi. Perhe on perhe ja yksi ulkoinen merkki perheestä on yhteinen sukunimi. Avoliitto ja etenkin uusperheet erilaisine nimineen kuulostavat kommuunilta, anteeks vann niille jotka sellaisisssa asuvat.

.....voi olla enemän perhe kuin rikkinäinen, riitaisa avioliitto..vaikka olisi yhteinen sukunimi kaikilla!!!!!!

millamaria kirjoitti:

.....voi olla enemän perhe kuin rikkinäinen, riitaisa avioliitto..vaikka olisi yhteinen sukunimi kaikilla!!!!!!

Niin tietenkin voi. Kyse oli kai siitä miksi ylipäätään mennään naimisiin, kun avoliitossakin voidaan elää?

Yleisesti ottaen olen tällä palstalla lukenut jos jonkinlaisia puheenvuoroja (naisilta?) jotka puolustavat solmittua avioliittoa. Solmitun avioliiton on rikkonut ulkopuolinen nainen, vienyt miehen mennessään, aiheuttanut lapsille sietämätöntä tuskaa ja ikuiset traumat. Ei mitään väliä vaikka aviopari tappelisi ja ryyppäisi (tai toinen heistä) vain siksi että voivat pahoin toistensa kanssa. Siltikään ei saisi erota?! Että en minäkään avioliiton väkisin kasassa pitämistä puolla, tai uusioperheiden perustamista vastusta.

Sitä ihmettelen ettei mennä naimisiin, hankitaan lapsia, erotaan, otetaan uusi avopuoliso lapsineen, ei edelleenkään mennä naimisiin, hankitaan lapsia, pahassa tapauksessa taas erotaan, otetaan uusi puoliso... että olisko johonkin väliin hyvä pysähtyä miettimään. Vaikka sitä että jos nyt jonkun kanssa voisi sitoutua ja yrittää pitää avioliitosta huoli.

liioittelua kirjoitti:

Niin tietenkin voi. Kyse oli kai siitä miksi ylipäätään mennään naimisiin, kun avoliitossakin voidaan elää?

Yleisesti ottaen olen tällä palstalla lukenut jos jonkinlaisia puheenvuoroja (naisilta?) jotka puolustavat solmittua avioliittoa. Solmitun avioliiton on rikkonut ulkopuolinen nainen, vienyt miehen mennessään, aiheuttanut lapsille sietämätöntä tuskaa ja ikuiset traumat. Ei mitään väliä vaikka aviopari tappelisi ja ryyppäisi (tai toinen heistä) vain siksi että voivat pahoin toistensa kanssa. Siltikään ei saisi erota?! Että en minäkään avioliiton väkisin kasassa pitämistä puolla, tai uusioperheiden perustamista vastusta.

Sitä ihmettelen ettei mennä naimisiin, hankitaan lapsia, erotaan, otetaan uusi avopuoliso lapsineen, ei edelleenkään mennä naimisiin, hankitaan lapsia, pahassa tapauksessa taas erotaan, otetaan uusi puoliso... että olisko johonkin väliin hyvä pysähtyä miettimään. Vaikka sitä että jos nyt jonkun kanssa voisi sitoutua ja yrittää pitää avioliitosta huoli.

Pidin juuri lennon aviopareille suhteen hoitamisesta.Arvaa montako paria tuli.
Kokonaista 2.
Hurjan hyvää tietoa olisi tarjolla.
Mut tyypit ei tule.
Ennemmin porukat ottaa sen eron, ku tietoa siitä miten suhteen sais toimimaan.
Sanokaapa mistä tämä ristiriita johtuu?

eno kirjoitti:

Pidin juuri lennon aviopareille suhteen hoitamisesta.Arvaa montako paria tuli.
Kokonaista 2.
Hurjan hyvää tietoa olisi tarjolla.
Mut tyypit ei tule.
Ennemmin porukat ottaa sen eron, ku tietoa siitä miten suhteen sais toimimaan.
Sanokaapa mistä tämä ristiriita johtuu?

Ei kehtaa myöntää, että avioliitossa olisi ongelmia! Mun mielestä kantsii mennä niille lennoille ja viikonloppukursseille, vaikka ei ongelmia olisikaan.

Toisaalta naiset olisivat kyllä tulossa mutta ei miehet!
Itsekin olisin tullut ja ehdotin miehelleni mietäs jos käytäis avioliittoneuvojalla, tai niillä viikonloppu kursseilla, mutta eipä innostunu.
Niitä pitäisi markkinoida toisella tavalla! Jos olisi vaikka olis yhteinen ilta puolisoiden ja muiden vertaistensa kanssa tms. jotka sisältäis tarvittaessa neuvontaa ym vois olla toinen juttu, koska epäonnistumisen myöntäminen on tosi iso asia. Parisuhdekurssin vetäjät vois miettiä toisenlaisia lähestymis konsteja, kuin iskeä suoraan ongelmiin!

vaimoska kirjoitti:

Ei kehtaa myöntää, että avioliitossa olisi ongelmia! Mun mielestä kantsii mennä niille lennoille ja viikonloppukursseille, vaikka ei ongelmia olisikaan.

Toisaalta naiset olisivat kyllä tulossa mutta ei miehet!
Itsekin olisin tullut ja ehdotin miehelleni mietäs jos käytäis avioliittoneuvojalla, tai niillä viikonloppu kursseilla, mutta eipä innostunu.
Niitä pitäisi markkinoida toisella tavalla! Jos olisi vaikka olis yhteinen ilta puolisoiden ja muiden vertaistensa kanssa tms. jotka sisältäis tarvittaessa neuvontaa ym vois olla toinen juttu, koska epäonnistumisen myöntäminen on tosi iso asia. Parisuhdekurssin vetäjät vois miettiä toisenlaisia lähestymis konsteja, kuin iskeä suoraan ongelmiin!

En minäkään menisi ja olen nainen. Mieheni ja minun väliset henkilökohtaiset asiat ovat meidän omiamme. Kukaan ulkopuolinen ei osaa auttaa. Rakkautta ei saa takaisin tahtomalla. Tarkoitan tietenkin omalla kohdalla ex-miestäni. Meidän rakkaus taisi olla toden totta kuollut ja erosimme 6 v. suhteesta. Miehellä oli toinen nainen. He ovat onnellisia perheellisiä vieläkin. Kesällä tulee 10 v. hääpäivä, minut ja avec on kutsuttu. Kun olen katsonut vanhoja valokuvia mieheni tosiaan näytti 2 viimeisenä aviovuotenamme hiukan alakuloiselta. Nyt hän näyttää onnelliselta vaikka on pieniä lapsia, jooista yhdelle olen kummi. Hän on huomaavainen vaimolleen ja kaikesta näkee heidän onnensa. Niin hän on myös minulle kertonut ja oli pahoillaan että tuntee niin. Minusta siinä ei ole mitään pahaa päinvastoin. Miettikää vaimot, rakastatteko sitä miestänne ja hyväksytte hänelle onnen muualla, vai haluatteko vain omia itsellenne ja mies-parka saattaa olla onneton lopunikäänsä. Tietysti on pareja jotka voivat jatkaa yhdessä mutta kun alkaa toista alistaa, ei lopputulos voi olla rakkautta.

entinen vaimo kirjoitti:

En minäkään menisi ja olen nainen. Mieheni ja minun väliset henkilökohtaiset asiat ovat meidän omiamme. Kukaan ulkopuolinen ei osaa auttaa. Rakkautta ei saa takaisin tahtomalla. Tarkoitan tietenkin omalla kohdalla ex-miestäni. Meidän rakkaus taisi olla toden totta kuollut ja erosimme 6 v. suhteesta. Miehellä oli toinen nainen. He ovat onnellisia perheellisiä vieläkin. Kesällä tulee 10 v. hääpäivä, minut ja avec on kutsuttu. Kun olen katsonut vanhoja valokuvia mieheni tosiaan näytti 2 viimeisenä aviovuotenamme hiukan alakuloiselta. Nyt hän näyttää onnelliselta vaikka on pieniä lapsia, jooista yhdelle olen kummi. Hän on huomaavainen vaimolleen ja kaikesta näkee heidän onnensa. Niin hän on myös minulle kertonut ja oli pahoillaan että tuntee niin. Minusta siinä ei ole mitään pahaa päinvastoin. Miettikää vaimot, rakastatteko sitä miestänne ja hyväksytte hänelle onnen muualla, vai haluatteko vain omia itsellenne ja mies-parka saattaa olla onneton lopunikäänsä. Tietysti on pareja jotka voivat jatkaa yhdessä mutta kun alkaa toista alistaa, ei lopputulos voi olla rakkautta.

Ei kukaan pysty korjaamaan toisten välejä, se on totta, mutta ei niillä kursseilla siitä olekkaan kysymys! Siellä ei varmasti pakoteta eikä utsita asioitanne, mistä ette halua puhua. Vaan siellä kuunnellaan jos haluaa puhua!
Monessa asiassa ulkopuolinen ihminen näkee asiat toisin, ja löytää ratkaisuja, mikä ei itselle tule mieleen!
Varasti suurin osa kursseilla on luennon tyyppistä, jossa saa kysyä ja puhua ja asioista keskustellaan,ilman että ketään henkilökohtaisesti otetaan esimerkiksi! En tiedä en ole käynyt, mutta olettaisin näin.
Ihminen tarvii toisten ihmisten apua, vaikkei sitäkään myönnä. Kukaan ei selviä yksin. Jokaisen oma asia, mistä sitä apua hakee vai hakeeko mistään. Kukaan ei tyrkytä.
Uuden suunnan voi löytää elämälleen vain miettimällä miten sen haluaa elää.

vaimoke kirjoitti:

Ei kukaan pysty korjaamaan toisten välejä, se on totta, mutta ei niillä kursseilla siitä olekkaan kysymys! Siellä ei varmasti pakoteta eikä utsita asioitanne, mistä ette halua puhua. Vaan siellä kuunnellaan jos haluaa puhua!
Monessa asiassa ulkopuolinen ihminen näkee asiat toisin, ja löytää ratkaisuja, mikä ei itselle tule mieleen!
Varasti suurin osa kursseilla on luennon tyyppistä, jossa saa kysyä ja puhua ja asioista keskustellaan,ilman että ketään henkilökohtaisesti otetaan esimerkiksi! En tiedä en ole käynyt, mutta olettaisin näin.
Ihminen tarvii toisten ihmisten apua, vaikkei sitäkään myönnä. Kukaan ei selviä yksin. Jokaisen oma asia, mistä sitä apua hakee vai hakeeko mistään. Kukaan ei tyrkytä.
Uuden suunnan voi löytää elämälleen vain miettimällä miten sen haluaa elää.

Jos ihminen, tässä tapauksessa mies, on sitä mieltä ettei tarvitse ulkopuolisten apua ja emäntä kuitenkin raahaa tällaseen tilaisuuteen tai vaikka avioliittoneuvojalle, eikö se sitten ole tyrkyttämistä?

heräsi kirjoitti:

Jos ihminen, tässä tapauksessa mies, on sitä mieltä ettei tarvitse ulkopuolisten apua ja emäntä kuitenkin raahaa tällaseen tilaisuuteen tai vaikka avioliittoneuvojalle, eikö se sitten ole tyrkyttämistä?

Ei aikuista ihmistä raahata mihinkään vasten omaa tahtoa! Pitää erottaa toisistaan tyrkyttäminen ja ehdottaminen.

et raahataan väkisin kirjoitti:

Ei aikuista ihmistä raahata mihinkään vasten omaa tahtoa! Pitää erottaa toisistaan tyrkyttäminen ja ehdottaminen.

Eli jos mies sanoo ettei halua eikä lähde, mitä sitä muut marmattaa että "kun olis niin paljon tehtävissä mutta ei uskalleta..." Kun ei halua niin ei halua ja sillä selvä pitäis vaimonkin ymmärtää.

heräsi kirjoitti:

Eli jos mies sanoo ettei halua eikä lähde, mitä sitä muut marmattaa että "kun olis niin paljon tehtävissä mutta ei uskalleta..." Kun ei halua niin ei halua ja sillä selvä pitäis vaimonkin ymmärtää.

Kolmas avioliitto on ny menossa saman vaimon kanssa.
Eroja ei oo tullu yhtään.Nimittäin kukin suhde käy läpi kolme vaihdetta.jos käy.Moni suhde loppuu ensimmäiseen.Sitku pitäis siirtyä seuraavaan ni
paukut loppuu siihen.Sit alkaa toisen kanssa sama uudestaan.Ei hyvä.
Täs mättää pahasti, ku parit ei tajuu, et tää homma
menee tälleen.
Ekana kasvetaan yhteen.Kaikki on samaa ja samanlaista.
Sitte toisessa vaiheessa kasvetaan taas erilleen.
Aletaan löytää eroavaisuuksia.Siinä tulee monelle ero.Ihan turhaan.
Sit tää kolmas vaihe missä kasvetaan taas yhdeksi.
Mut annetaan tilaa toiselle olla oma ittensä.
Noihin kolmeen vaiheeseen menee 10-30 vuotta.
Tää tieto jo pelkästään avaa jonkun silmiä tajuamaan, et rakkaudessakin toimii jotkut lainalaisuudet.
Niitä on paljon paljon muitakin.
Meitä auttoi tavattomasti se et tajuttiin mikä mekanismi meidän avioliitosta vei mehut.
Sitä sotki tietty juttu, mikä sytytti mulle heti ekalla luennolla
Saimme sen asian kuntoon, vain tuon tiedon avulla.
Siitä alkoi meidän toinen avioliitto.Voi voi, ku ois tiedetty aikaisemmin toikin juttu.
Siitä me alettiin löytään se mitä onni on.
Paljon tommosta tietoo ois tarjolla, mut äijät varsikii pelkää, et ne haukutaan pystyyn, jos ne johonkin avioliittoleirille lähtee.
Tosiasiassa ne sais työkalut suhteensa hoitamiseen.Niitä käyttämällä saisivat rakennettua
tosi onnellisia suhteita puolisoihinsa.