Vuosi sitten kriisi, terapia ja päätös jatkaa yhdessä pitkää suhdetta. Alkuun tuntuikin hyvältä päätökseltä ja päätin etten enää eroasioita mieti, ainakaan ennen kuin lapset ovat tosi-ikäisiä.
Mutta. Tunteet taas veljelliset ja mies haluaisi seksiä ja itseä ei kiinnosta. Seksi ihan hyvää, mutta kun ei kiinnosta. Ja toisaalta hirveät himot päällä ittelläkin, mutta miten ne sais kohdistettua häneen? Pää hajoa tähän
Mutta. Tunteet taas veljelliset ja mies haluaisi seksiä ja itseä ei kiinnosta. Seksi ihan hyvää, mutta kun ei kiinnosta. Ja toisaalta hirveät himot päällä ittelläkin, mutta miten ne sais kohdistettua häneen? Pää hajoa tähän
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä taitaa miettiä sadat tuhannet jopa yli miljoona ihmistä suomessa. Haluttais, mutta ei oikein omaa kumppania.
Ehkä tuohonkin löytyisi vastaus terapiasta, tai kokeilla roolileikkejä, tai uusien ihmisten ottamista mukaan leikkeihin, tai leluja, filmejä jne.
paljonko ylipainoa?
Yksiavioisuus nyt vaan ei toimi.
Jotenkin olen päätynyt samassa tilanteessa siihen , että näin sitä vaan on parempi mitä yksin. Seksiä voi harrastaa itsekseenkin. Yksikseen talous olisi tiukilla, ikää jo sen verran, että uuden rakkauden löytäminen epätodennäköistä. Ehkä sitä on vaan niin turvallisuushakuinen ja saamatonkin, että ei jaksa ryhtyä muuttohommiin ja kaiken alusta alkamiseen.
Pitkässä parisuhteessa olleena, yli 40 vuotta, ja aika lailla monet parisuhteen vaiheet läpikäyneenä, uskallan väittää, että kun harrastaa seksiä alkaa se taas kiinnostaakin kun taas, jos ei harrasteta seksiä se pikkuhiljaa näivettää koko seksielämän ja erityisesti halut kumppaniin.
Kummallista, että AP kertoo, että haluja on muttei omaan mieheen, keneen sitten?! Ja eikö ne halut voisi aluksi tyydyttää oman puolison kanssa ja näin edesauttaa tunteen syntymistä. Nimittäin tunteen perusta on meidän omat ajatuksemme ja ajatuksia muuttamalla saadaan uusia tunteitakin syntymään.
Erikoista on myös se, että AP ei vaan halua, entäs jos vaan haluais esim. olla hyvä puolisona ja kiinnittää huomiota niihin asioihin, mitkä menee hyvin. Jos vaan haluais pitää parisuhteesta kiinni ja miettisi, mitä itse sille antaa ja mitä parisuhteeseen tuo?!
Logiikka, jota AP soveltaa ei toimi. Tai no toimii, muttei pitkissä parisuhteissa koska ne sisältävät sekä ongelmia että vastoinkäymisiä; niiden ratkaisemisessa mitataan parisuhteen taso. Kivaa ja mukavaa on hetkittäin, jopa usein mutta jotta ne ajat erottuisi ja niitä arvostaisi, täytyy olla myös välillä vaikeaa.
Lyhyet parisuhteet on kivoja ja aina voi lopettaa entisen ja aloittaa uuden - näin tosin parisuhdetaidot eivät kehity lainkaan ja koko parisuhteen idea hämärtyy. Kaikki haluavat olla ottajia ja saajia, mutta harva hoksaa, että antaminen ja toisen huomioiminen on kaiken A ja O