että työhön palkataan pätevin ja osaavin työntekijä. Tai se se että töissä vallitsee työntekemisen kulttuuri, jossa pätevyys ja osaaminen tuovat arvostuksen/palkitsemisen.
Suomessa työpaikoilla vallitsee sosiaalinen kaveri ja seurustelukulttuuri. Jos jollekin kaverille/sukulaiselle pitää varmistaa työpaikka, niin miljoona kertaa osaavampi ja pätevämpi työntekijä savustetaan vittuilemalla/kiusaamalla ulos työpaikasta.
Niin ala-arvoista paskaa tullut koettua ja nähtyä työelämässä 15 vuoden aikana, että oksat pois.
Suomessa työpaikoilla vallitsee sosiaalinen kaveri ja seurustelukulttuuri. Jos jollekin kaverille/sukulaiselle pitää varmistaa työpaikka, niin miljoona kertaa osaavampi ja pätevämpi työntekijä savustetaan vittuilemalla/kiusaamalla ulos työpaikasta.
Niin ala-arvoista paskaa tullut koettua ja nähtyä työelämässä 15 vuoden aikana, että oksat pois.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jep. Mulla meni sukset ristiin pomon parhaan ystävän kanssa. Uudessa työtehtävässä en tiennyt toimintatapoja ja sanoin, että tarvitsen selkeät ohjeet, joita en ikinä saanut. Jälkeenpäin mut haukuttiin kun en ollut tehnyt niin kuin olisi pitänyt.
Oletan, että tämä pomon paras ystävä ei itsekään tiennyt, miten olisi pitänyt tehdä ja siksi en saanut ohjeita. Ensi vuoden työt oli jo suunniteltu, mutta nyt yllättäin työsuhteeni päättyy.
Viime vuosikymmeninä tilanne on vain pahentunut. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työpaikkoja on ylipäätään todella vähän ja ne harvat halutaan usein antaa tutulle ihmiselle riippumatta hänen taidoistaan. Julkisella puolella järkkäillään elinikäisiä paikkoja sukulaisille, jotka ehkä muutoin olisivat nuoria eläkeläisiä tai ikityöttömiä. Todella härski ilmiö varsinkin, kun tietää, että korstistojen kätköistä löytyisi tuosta vaan pätevämpää ja motivoituneempaa porukkaa tilalle.
Täytyyhän sellaisille ystäville ja sukulaisille löytää suojatyöpaikka jotka eivät sitä itse kykene saamaan. Ammattitaidolla ja sillä että tekeekö kyseinen henkilö työssä mitään ei ole työpaikan ammattiylpeydellä mitään tekemistä. Pikku kylissä mennään sukulais suhteella, saadaan se laiskamato pois kotoa vetelehtimästä.
jos ihminen on pitkään ollut työtön niin mistä sitä pätevyyttä voisi hänelle kertyäkään.
Se vähäkin osaaminen johonkin työhön tai ammattiin on käytön puutteessa kadonnut jos on edes ollutkaan. Motivaatiokin työntekoon pitkäaikaistyöttömällä on niin ja näin. Kaikki työhön liittyvä on aloitettava lähes alusta.
Jotkut ihmiset haluavatkin olla työttömiä, itsellä yksi tuttu joka odottaa että työvoimatoimisto hankkii hänelle työpaikan vaikka hänellä ei ole minkäänlaista ammattia, koskaan vielä hän ei ole ollut palkkatyössä.
voi arvata melkein että ei työtä saakaan sellaisella touhulla. Toiset ihmiset ovat aktiivisia toimijoita ja ponnistelevat elämässä, mutta sitten on heitäkin jotka vain kelluvat toimettomina päivästä toiseen ja odottavat ihmettä tapahtuvaksi. Ei siinä vielä kaikki. On myös pieni joukko heitä jotka kaikin konstein tekevät oman työllistymisensä totaalisen mahdottomaksi.
Luuletko sinä mulkku ettei kelan tukikerjäläisyyteen ja köyhyyteen työttömänä liity minkäänlaista ponnistelua?
Luuletko sinä idiootti että työttömät ovat työttömiä siksi koska eivät ole koskaan yrittäneet mitään?
Onko oma palkka ja hyvinvointi varmasi itse omalla toimeliaisuudella ja erinomaisuudella ansaittu? Menikkö toimeliaasti isin firmaan heti kun kynnelle kykenit etkä ole ikinä edes tajunnut ettei se suinkaan ollut omaa ansiotasi? Et ole huomannut omassa elämässäsi olleita apuja?
Kyllä yllätävän monet haluaa olla työttöminä jos kokemusta siitä työherkusta on kymmeniä vuosia!
Itse lukeudun työttömyyden eloniloon 40v työvuoden jälkeen.
Aikoinaan kuvittelin että koko ainoa elämä on mentävä töihin ja sinne herätättävä keskenunien tekemään omistajalle tiliä.
Onnekisi älysin ottaa lopputilin osapuilleen terveenä eikä siten kun terveys on loppu!
Ihmisen karmea kohtalo on tehdä työtä koko terveyden ajan ja sitten voi lopettaa kirjaimellisesti eli viedään tuet ja toivotaan että henki menee mahdollisen nopeasti.
40 vuoden työputken jälkeen olet eläkeikäinen joten lopeta valehtelu. Et tiedä työttömyydestä mitään. Vaikka olisitkin hetken työttömän ennen eläkkeelle siirtymistäsi, mässäilet ja lomailet ylisuurella ansiosidonnaisella sen ajan.
Ymmärrätkö yhtään paljonko oikeasti pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotukiorjia, jotka haluaisivat tehdä töitä kunnollisella palkalla mutta heitä ei huolita työelämään, ärsyttää kaltaisesi kusipäät jotka tulette hehkuttamaan työttömyyden ihanaa lomailua? Se on kuule kaikkea muuta kuin lomailua useimmille pitkään työttömänä olleille.
Juurikin näin. Palkannauttijaksi otettu laiskamato laiskottelee ja tyrii myös "työpaikallaan", joten joku/jotkut muut saavat tehdä suuren osana hänen hommistaan ja vastata hänen virheistään. Näin se on Suomenmaassa aina ollut ja meno vaan jatkuu. Ratkaisu olisi nostaa nuorten työkyvyttömyyseläkkeet tai työttömyyskorvaukset palkkojen tasolle ;D
Työttömyys leimaa ihmisen usein perusteettomasti. Ollaanhan työelämästä poissa pitkään myös vanhempainvapailla tai sairauslomilla.
Jotkut ihmiset tarttuvat luontaisesti hommiin ja osaavat myös kysyä lisäneuvoja. Tällaisia työntekijöitä löytyy myös kortistoista. Toiset taas ovat syntyneet vätökkäiksi. Edes 10 suojatyövuoden jälkeenkään eivät kykene kuin kertomaan satuja, kun toiset tekevät myös heille kuuluvat työt.
Miksi joku työhaluinen päätyy kortistoon, kun taas päivähoitopaikan tarpeessa oleva hönö saa palkkaa, on pitkälti suhteista tai niiden puutteesta johtuvaa sattumankauppaa.
Minä+kuule+juuri+tässä+katselin+vanhoja+peruskoulun+todistuksiani+ja+mietin+että+mitä+helevettiä?+Mikä+aikuisia+suomalaisia+riivaa?
Aikuisilla on lapsia enemmän tietoa ja taitoa toteuttaa itseään esimerkiksi kiusaamisessa. Henkilösuhteet työpaikalla on työelämän vaikein asia. Ryhmädynamiikka työyhteisössä muuttuu aina kun joku poistuu tai tulee joku lisää. Siis siinä joukossa työntekijöitä, jotka ovat toistensa kanssa aktiivisesti tekemisissä.
Suomessa on vaikka minkälaista työlainsäädäntöä, mutta ammattiliiton juristi kertoi näkemyksenään että työnantaja saa irtisanoa kenet haluaa, eikä työntekijä tai sille voi mitään. Pitkään aikaan työntekijäliitot eivät ole edes halunneetkaan puolustaa yksittäisten työntekijöiden oikeuksia, ellei kyseessä ole joku tunnettu henkilö, tai ellei irtisanomisperusteella ole jotain laajempaa merkitystä.
Liittojen verovapaus pitäisi lopettaa. Liitot ehkä palaisivat ruotuun kun veroton porsastelu lopetettaisiin ja joutuisivat liitoissa tekemään edes jotain konkreettista jäsentenhankkimisen ja jäsentesä eteen. Liitot perivät jäsenmaksuina ikään kuin vakuutusmaksuja konfliktien varalle. Kun liiton jäsenenä joutuu osalliseksi konflikstista, vastine jäsenmaksulle on kuin tyhjä arpa.
Nuorempana minut palkattiin määräaikaiseen ns. hanttihommaan. Kun tulin työhön ensimmäistä kertaa, ajallaan ja siistissä vaatetuksessa, työnjohtaja kirjasi tietojani ylös tietokoneelle ja jossain välissä lipsautti ettei minua olisi pitänyt palkata ollenkaan. WTF?
En varmuudella ollut sanonut mitään poikkipuolista, tietojani vasta kirjattiin konelle. Ymmärsin että ongelma olisi nimenomaan minussa. Työ sinänsä ei ollut vaativaa, samaan työsuoritukseen olisi kyennyt 99/100. Työpaikka oikein kuhisi kaikenlaisia ongelmia ja pidempään työssä olleista pari evästi ettei kannata jäädä työpaikalle pidemmäksi aikaa pilaamaan elämäänsä. Työyhteisö oli sairas, joskin yhteisössä oli muutamia terveitä. Pari kuukautta myöhemmin jouduinkin syytetyksi sinänsä ihan mitättömästä jonkun muun tekemästä virheestä. En tiedä millä keinoin olivat päätyneet syyllistämään minua.
Minullekin kävi samoin. Oltuani viisi minuuttia työpaikalla, eräästä nurkasta kuului, että X:n tyttö olisi pitänyt ottaa töihin. Kyse oli puolen vuoden määräaikaisesta pestistä. Olipahan kokemus sekin valtion virasto!
Tämä kaikki on niin totta. Minua kyllä kiusattiin koulussakin, koska olin köyhä ja orpo, eli kiva kohde. En erityisemmin välittänyt ja selvisin, olin kiltisti tunneilla enkä eskaloinut kiusaamista tai reagoinut siihen, että olisi tullut ongelmia. Numeroni olivat hyvät, ei erinomaiset, vain hieman keskiarvoa parempi.
Koulukiusaaminen ei ollut kivaa, mutta se oli selkeästi vain harjoittelua ja kauhea järkytys kun meni työelämään, että kuinka siellä pitää selviytyä.
Koulukiusaaminen on vain oire ja ainoa syy miksi se yltyy väkivaltaan on, että lapset vielä harjoittelee aikuisten esimerkkejä ja ei osaa psykologista kiusaamista niin taitavasti kuin aikuiset. Me ollaan todella mädässä AIKUISTEN tekemässä kiusaamiskulttuurissa ja aina siitä syytetään lapsia, että koulukiusaamiselle pitäisi tehdä jotain. Jatketaan kiusaamista, syytetään heikompia, että lapsissa/nuorissa on se ongelma kun aikuisten työpaikkojen seinät pitäisi koristaa peileillä.
Suomessa on aikojen alussa kehittynyt mielikuva , että työntekijät "omistavat" firmat ja määräävät säännöt...
60-luvulla tehtiin töitä tupakka suussa puuverstailla ja 70-luvulla viinapullo kiersi "kahvitauolla". perjantain iltavuorossa...
90-luvullakin oli vielä näitä viinapullo-arvontoja työpaikoilla....
Kyllä nämä pätevät on vieneet oikeaa pohjaa kohti monttua jossa pysyy!
Valtiolla oli ainakin vielä 2000-luvun alkuvuosina tapana suojella työkaveria, joka tuli kännissä tai krapulaisena töihin. Myös rattijuoppoista huolehdittiin ja heitä pidettiin sankareina.
Kun esimiehenä työskentelee epäpätevä ja epäammattimainen henkilö, joka on altis mielistylle ja manipuloinnille, ollaan jo ongelmissa. Tähän kun lisää vielä puhumattomuuden ja kyvyvttömyyden neuvotella (suomalaisen kulttuurin tyypillisiä piirteitä), niin miten voi odottaa hyvää työilmapiiriltä.
Tänä päivänäkin vielä esimiesasema on palkinto kaveruudesta ja samanmielisyydestä. Esimiesasemaan nostetaan myös rikollisia, kouluja käymättömiä ja muita alisuoriutujia. Alisuoriutujan kohottaminen esimiesasemaan saa usein ikäviä seuraiksia, vaikkakaan seuraukset eivät tule näkyviin heti.
Läheltä seuranneena asiaa niin ovat perseennuolijat niitä kiipijöitä pikkupomoiksi yhä edelleen kuten aina ennenkin ovat olleet.
Työnteolla ei ole niinkään merkitystä mutta jos kanteleet muista ja valehtelet ihan mitä tykkäät ja olet YES mies ja jopa käytät vapaa-aikaasi pomojen seurassa niin tuolloin olet sopivaa ainesta.
Ei ihme että Suomessa on työelämä täysin ala-arvoista tuubaa ja sukeltaa yhä syvemmälle, tässä ei hyvin käy.
Aamen. Tuota se on.
Aiemmin+ketjussa+joku+kirjoitti:+
"Jos joku kävijöistä onnistuukin paikantamaan oikean kipukohdan, seuraa kuukausia kestävä paskamyrsky, jonka silmään joutuneet saavat selvitä omin voimin."
Hyvin todettu. Ongelma on, että ongelmien ilmaannuttua niitä ei käydä läpi, vaan niistä yritetään keplotella ulos. Ongelman esiin tuonut saa syyt niskoilleen, ja mitä pitempään ongelman seurauksia puidaan, sitä monimutkaisemmaksi tilanne käy. Lumipalloefekti.
Miettivätköhän nämä konsultit yms. koskaan työnsä hedelmiä? Kiinnostaako edes, mitä yhteisössä tapahtuu, kun konsultti on toivottanut hyvää jatkoa ja astunut ovesta ulos? Miten tuollaiset konsultit mahtavat nukkua yönsä? Tuntevatko tekevänsä tarpeellista ja hyvää työtä?
Eräs selvitystyöntekijä päätyi vierailullaan uskomaan perseilijöitä sekä näihin kuuluneita esimiehiä. Perseilyn pääkohde julistettiin epäsuorasti ongelmaiseksi ihmiseksi ja jätettiin kiusaajien armoille. Lisäksi korostettiin johtajien absoluuttista viisautta myös meneillään olleen organisaatiouudistuksen suhteen. Paskamyrsky kesti useita kuukausia perseilijöiden itsetunnon noustua uusiin ulottuvuuksiin.
Toinen konsultti sanoi, että hän sulkee korvansa aina kuullessaan sanan työpaikkakiusaaminen. Hänen mielestään kiusaaminen on mahdollista ainoastaan, jos myös uhri on juonessa mukana. Tyyppi puhui yleisellä tasolla käytöstavoista ja ihmissuhteista. Hän onnistui kuitenkin kömpelösti julkaisemaan kuulemansa ongelman, jonka esille tuonut sai vihat ja kostot niskaansa.
Kolmas suoraviivainen ongelmien kartoittaja kysyi, kuka aiheuttaa eniten ongelmia yhteisössä. Eniten ääniä saaneelle hän suositti potkuja. Suurimman kateuden kohde tuli valituksi ja oli jo saamassa kenkää, kun eräs johtaja sai asian peruttua.
Neljäs konsultti löysi ongelmakohdat ja suositti työnantajalle asioiden selvittelyn jatkamista, mutta mitään ei tapahtunut. Perseilijät tietysti osoittivat kostomielialaansa varsin raivokkaasti, kunnes tasaantuivat omalle normitasolleen.
Konsultit eivät näitä palstoja lue. Heille pitäisi kuitenkin saada tiedoksi, että suunnittelevat ja varmistavat työnsä siten, ettei kukaan työyhteisön jäsen joutuisi ajojahdin kohteeksi.
Tuntuu olevan aika tavallista, että uuteen henkilöön suhtaudutaan epäilevästi. Itse olen joutunut usealla vastaanottamaan ihmettelyä siitä, miksi on pitänyt palkata uusi työntekijä. Pomot kai tämän asiat päättävät, eivät lähimmät työtoverit? Lisäksi ehkä ihmetellään koulutusta, aiempaa työkokemusta tai pukeutumista.
No, ajan mittaan ihmettelijöiden ikävät kommentit yleensä vaimenevat. Toisaalta on ihmisiä, jotka ilmeisesti alusta alkaen inhoavat minua ja jämähtävät tuohon asenteeseen riippumatta siitä miten työni teen. Tällaiset tyypit saavat aina pohtimaan vakavasti työpaikan vaihtoa.
On kyse suhteiden merkityksestä. Jos tulet työpaikalle jonkun tärkeän henkilön siipien suojassa, olet automaattisesti ok. Saat asiallista, jopa ystävällistä kohtelua. Sinua opastetaan tehtäviin ja palkkatasosi on heti vähintäänkin asiaankuuluvalla tasolla. Urakehitystä ei oikeastaan mikään voi estää.
MIkäli taas tulet työyhteisöön omilla ansioillasi, olet vapaata riistaa rienaajille. Jos joku jehu haluaa kiusata sinua, saat todennäköisesti vastaan hänen koko jenginsä. Mukana voi olla myös esimiehiä ja muita avainhenkilöitä. Tämä huvitteleva kiusaajaporukka päättää kohtalostasi, palkkatasostasi sekä saatko ylipäätään säilyttää paikkasi vai otetaanko sinut käsittelyyn.
Itteä postittaa työpaikoilla tämä selän takana puhuminen. Ensin spekuloidaan ja tietoisesti myrkytetään ilmapiiri. Sitten kun ollaan väärässä jostain asiasta niin mitään ei myönnetä, siis omia virheitä. Siinä menee äkkiä luottamus työkavereihin. En ymmärrä miksi suoraan asioista keskusteleminen on niin vaikeaa.
typo: postittaa = potuttaa
Unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa saisi olla koko työpäivän yksin ja tehdä töitä yksin.
Vaikka joku semmoinen, että menet paikkaan x ja teet siellä työtä y, kunnes kello tulee neljä ja lähdet kotiin.
Pomo voisi vaikka parin päivänä välein soittaa ja antaa ohjeita mitä seuraavaksi. Työnteko on nautinnollista, mutta ihmiset pilaavat ne työpaikat.
Tämä. En ole edes nirso töistä, tekisin ja opettelisin melkein mitä vain (osaamisen/kykyjen mukaan), jos saisi tehdä töitä ja sillä työntekemisellä olisi oikeasti merkitys. Vain sillä sosiaalisella turhalla pelleilemisellä on merkitys ja sitten siihen typerään kiukutteluun yms. naurettavaan pitäisi lähteä mukaan.
Töihin tullaan tekemään töitä, sillä ei ole merkitystä onko toinen ihminen jonkun mielestä henkilökohtaisesti paras kaveri tai vihollinen - töissä ollaan ammattilaisia ja tehdään työt kunnolla, siihen ei kuulu työn ulkopuoliset sosiaaliset pelleilyt.
Jos yksin tekisi töitä umpiossa ja piilossansa niin harvoin sellaisesta työstä kenellekään hyötyä olisi. Sellaiset työt ovat tuiki harvinaisuuksia palkkatyömuodossa. Itsenäisenä yrittäjänä sellainen yksintekeminen on yleisempää. Kirjailija kenties tai kalastaja. Jos kokee muut ihmiset vain huonoina ihmisinä niin eikös silloin itsekin ole samanlainen otus,
Täysin sama haave täälläkin! Tuollaisissa työoloissa jaksaisi eläkeikään ja tulosta syntyisi.
Aivan ja demokratioissahan jokainen tulee autuaaksi ansaitsemansa törsäämällä. Tuhlaajapojistahan ei puhuta samaan aikaan päivästä.
Itekkin olen huommanut, että johtajat palkkaa sukulaisia ja kavereita firmaansa.
Mikä ihme ihmisillä on, että aina vaan kaverit kaverit ja vielä kerran kaverit. Tottakai vapaa-ajalla voi ja pitääkin tavata kavereita, mutta se kun ne pitää vielä palkata työpaikallekkin niin sitä en vaan ymmärrä. Työpaikka on sellainen paikka jossa pitää tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa ei vaan niiden kavereiden.
Suomessa korruptio jne liittyy kaverisuhteisiin. Kaveria aina jeesataan.
Koska moniin töihin on hakijoita enemmän kuin vapaita paikkoja, enemmistö ei saa paikkaa.
Siksi enemmistö voi hyvinkin olla sitä mieltä, ettei valittu parasta.
"Siksi enemmistö voi hyvinkin olla sitä mieltä, ettei valittu parasta."
Eihän parasta todellakaan valittu, jos hommaan palkataan joku tyyppi, jolla ei ole mitään koulutusta tai aikaisempaa työkokemusta, mutta hän sattuu olemaan jonkun työntekijän lapsi tai pomon kaveri.
Työhön palkataan pitkäaikaistyöttömien listalta pisimpään työttömänä ollut kelvollinen hakija. laki määrää.