Kun vain olisin aikoinaan ymmärtänyt miten voisin ennakoida tilanteita. Valmistautua jotenkin koska läsnäolosi sai minut aivan sekaisin, pikkutyttö joka kohtaa suloisen pojan ja menee täysin ujoksi ja lukkoon. Suloista ehkä mutta vastapuolelle erittäin vaikea tilanne, varsinkin jos tunteet eivät kohtaa. En tiedä mitä sinä tunsit enkä tule tietämään.
Sekavuudesta kertoo jotain että odotin niin paljon että näen sinut ja sitten kun näin en tajunnut sen olevan sinä. Hän oli samannäköinen, käyttäytyi samoin mutta siinä tilanteessa se ei voinnut olla sinä, koska sinun ei pitänyt olla siellä. Luulin että olit itsesi veli enkä sen takia voinnut oikein mistään puhua. Erittäin sekava tilanne jota et jostain syystä uskaltanut korjata?
Luulin seonneeni ja vähän siinä elämätilanteessa olinkin. Murrettu, maahan lyöty, alistettu, luonteenpiirteitä hyödynnetty, mieli sekoitettu.. ja niin todella ihastunut ettei siinä ollut enään mitään järjen hiventäkään. Olit syypää viimeiseen ja jouduit kärsimään ensimmäisistä, ei ollut suunniteltua mutta ei myöskään se että veit minulta jalat alta. Ei heti, mutta ajan kanssa ja en tiennyt että kukaan voi vaikuttaa minuun näin. Erehdyin.
Periaatteessa aloin miettimään mitä jos olisin ollut vain se hyvä versio itsestäni olisko tilanne toinen? Ei, en muuttaisi mitään, tutustuimme molemmat puoleen itsestäni joka ei ollut aikaisemmin näyttäytynyt ja se yllätti itsenikin ja jouduin kohtamaan asiat niinkuin ne olivat. Menneisyys, nykyhetki ja ne pelottavat tunteet. Olin omaksunut piirteitä jota itse en voi arvostaa joten en voi olettaa sitä sinultakaan arvostusta saisin. Selitykset saa osaltani riittää.
Sekavuudesta kertoo jotain että odotin niin paljon että näen sinut ja sitten kun näin en tajunnut sen olevan sinä. Hän oli samannäköinen, käyttäytyi samoin mutta siinä tilanteessa se ei voinnut olla sinä, koska sinun ei pitänyt olla siellä. Luulin että olit itsesi veli enkä sen takia voinnut oikein mistään puhua. Erittäin sekava tilanne jota et jostain syystä uskaltanut korjata?
Luulin seonneeni ja vähän siinä elämätilanteessa olinkin. Murrettu, maahan lyöty, alistettu, luonteenpiirteitä hyödynnetty, mieli sekoitettu.. ja niin todella ihastunut ettei siinä ollut enään mitään järjen hiventäkään. Olit syypää viimeiseen ja jouduit kärsimään ensimmäisistä, ei ollut suunniteltua mutta ei myöskään se että veit minulta jalat alta. Ei heti, mutta ajan kanssa ja en tiennyt että kukaan voi vaikuttaa minuun näin. Erehdyin.
Periaatteessa aloin miettimään mitä jos olisin ollut vain se hyvä versio itsestäni olisko tilanne toinen? Ei, en muuttaisi mitään, tutustuimme molemmat puoleen itsestäni joka ei ollut aikaisemmin näyttäytynyt ja se yllätti itsenikin ja jouduin kohtamaan asiat niinkuin ne olivat. Menneisyys, nykyhetki ja ne pelottavat tunteet. Olin omaksunut piirteitä jota itse en voi arvostaa joten en voi olettaa sitä sinultakaan arvostusta saisin. Selitykset saa osaltani riittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sekavaa tekstiä.