Ryhmäkuri hukassa - vai minä

Varmaan kumpaankin on tuossa. Huomaa itsekkin kun joutuu pitkästä aikaa ryhmätapaamisiin että se tyhjä puhe ärsyttää ja alkaa keskeytteleen toisia ihan huomaamattaan, kuten toisetki itseä. Harvoin kellään mitään varsinaisia helmiä suusta pääsee, joiden keskeyttämisestä pitäisi varsinaisesti pahastua. Toivoo vaan että eikö tämä jo lopu ja että pääsis omaan rauhaansa takasin. Etätyöaika oli kyllä valaiseva periodi. Elämään jäi aikaa enemmän oikeille asioille kun se kaikki työpaikan turhanpäiväseen small talkkiin tuhlattu aika eliminoitiin työn teon yhtälöstä.

Ihmiset eivät ikään katsomatta osaa enää puhua. Kun ovat totuneet komentoiman älypuhelimen pika viesteillä.Reali aika tapahtuu samaa.Puhutaan jotain,puhe jää kesken tai aihe ja heti aihe vaihdetaan toiseen.

Ei kai nyt sentään -entisten- työkavereiden kanssa vapaa-ajalla tapahtuva kahvittelu ole mikään ylhäältä päin johdettu kokous.

Normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu, tai ainakin mun kaveripiirissä kuuluu, se että jokainen itsestään ja asioistaan sen verran kuin kertoo, ihan siinä yleisen jutustelun lomassa. Joku kyselee ja kertoo omista asoistaan enemmän, joku vähemmän. Ei meillä mitään puheenvuoroja pidetä eikä jaella.

Ettehän te kukaan ole enää työpaikallanne vaan vapaalla. Kun ollaan isommalla porukalla syömässä, se ei ole työpaikkakokous eikä virallinen tilaisuus.
Silloin jutellaan niitä näitä, kaikkien kanssa. Keskustelu aaltoilee sinne ja tänne, ihmiseltä toiselle, aiheet vaihtuu, pidetään hauskaa, ollaan vapaalla, ei siihen puheenjohtajaa tarvita.

Omia henkilökohtaisia juttuja ja syvällisempiä asioita voi puida jonkun kanssa kahdestaan kasvokkain. EM

Kuulosta kivalta, kaikki puhuu toistensa päälle ja naureskelee omille jutuilleen, mahtava yhteishenki.