Seurustelimme 5 vuotta ja menimme naimisiin 3 vuotta sitten. Jo syksyllä koin että väleissämme oli tapahtunut etääntymistä, mutta luulin sen johtuvan vain siitä että hänellä oli työssään kova stressi. Yritin kaikkeni, jotta hänellä olisi ollut helppoa kotona. Tein kaiken hänen eteensä ja olisin halunnut lapsiakin jo mutta miestäni ei perhe-elämä kiinnostanut. Jos hän ei ollut työssä niin sitten harrastuksissaan.
Eräänä joulukuisena sunnuntaiaamuna hän ilmoitti aamiaispöydässä, että liittomme on ohi. Järkytyin hirveästi, ja yritin vielä puhua häntä ympäri pari viikkoa, mutta hän pysyi kannassaan.Mitään syytä en liittomme purkaantumiseen saanut, silloin.
Ero astuu kohta voimaan, ja tänään sain kuulla että hänellä on jo uusi suhde menossa. Uusi sydänkäpynen on kaasoni, lapsuudenystäväni, uskottuni jolla on ollut mieheni kanssa suhde jo vuoden. Vasta nyt silmät aukenivat ja tajusin monta asiaa. Arvatkaa kuinka PASKALTA tuntuu nyt kun eroitkut ja tunnetilitykset on tehty tälle ns. parhaalle ystävälle jonka olen luullut tuntevani koko ikäni. En tiedä miten tästä selviän mutta toivon että he saavat toisistaan arvoisensa kumppanin.
Itken vain hirveästi, elämä on vielä vähän enemmän säpäleinä kun eilen oli. Haluaisin kuulla onko muilla samankaltaisia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? En tiedä miten koskaan voin katsoa ystävääni tuntematta syvää vihaa. Hän vei elämäni.
Eräänä joulukuisena sunnuntaiaamuna hän ilmoitti aamiaispöydässä, että liittomme on ohi. Järkytyin hirveästi, ja yritin vielä puhua häntä ympäri pari viikkoa, mutta hän pysyi kannassaan.Mitään syytä en liittomme purkaantumiseen saanut, silloin.
Ero astuu kohta voimaan, ja tänään sain kuulla että hänellä on jo uusi suhde menossa. Uusi sydänkäpynen on kaasoni, lapsuudenystäväni, uskottuni jolla on ollut mieheni kanssa suhde jo vuoden. Vasta nyt silmät aukenivat ja tajusin monta asiaa. Arvatkaa kuinka PASKALTA tuntuu nyt kun eroitkut ja tunnetilitykset on tehty tälle ns. parhaalle ystävälle jonka olen luullut tuntevani koko ikäni. En tiedä miten tästä selviän mutta toivon että he saavat toisistaan arvoisensa kumppanin.
Itken vain hirveästi, elämä on vielä vähän enemmän säpäleinä kun eilen oli. Haluaisin kuulla onko muilla samankaltaisia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? En tiedä miten koskaan voin katsoa ystävääni tuntematta syvää vihaa. Hän vei elämäni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
otan osaa, osaan hiukkasen kuvitella tuntojasi, vaikka ei tuollaisesta ole kokemusta,
melkoinen ystävä/kaaso sinulla on,
toisaalta älä syytä häntä yksin kyllä miehesi yhtä syyllinen on, mielestäni enemmän kuin ystäväsi, koska olitahan sentään miehen kanssa läheisempi.
Ei kai tommosesta selviä tosta noin vaan, ja jos selviää jotenkuten, niin tuskin kuitenkaan sen verran, että ikinä voisi olla tekemisissä noiden ihmisten kanssa. Okei, ihmiset nyt ihastuu keneen sattuu, mutta että toimii tollein siinä tilassa - se on niin väärin! Onneksi karmalla on taipumus kostaa vääryydet.
Voimia, sullekin on takuulla varattu rekkakuormallinen onnea, se ei vain ole ehkä vielä ajankohtaista! Ajattele niin, että hyvä kun sait tietää tästä, ettei enää tarvitse elää hänen kanssaan.
Tiedän kyllä hiukan kuinka pahalta sinusta tuntuu koska minun mieheni petti minua pitkän aikaa. Nainen ei ollut ystäväni mutta tiesin kyllä hänet. Mieheni aina herjalla hänestä puhui helppona nakkina joka kävi miehelleni flirttailemassa. En uskonut että mieheni sellaiseen lankeaisi mutta niin vain kävi.
Minusta miehesi ja ystäväsi ovat molemmat yhtä syyllisiä ja kuten minä aikanani ja vieläkin toivon ja uskon että oikeus tapahtuu aikanaan.
En ole sen vielä nähnyt toteutuvan omalla kohdallani mutta varmaan joskus.
Tuska on nyt sinulla kova mutta hälvenee pikkuhiljaa, vihaan olet oikeutettu mutta älä jää vellomaan huonoon oloon ja katkeruuteen vaan yritä päästää eteenpäin. Aikanaan heidän tunteensa muuttuu arjeksi ja viimeistään silloin joutuvat he omantuntonsa kanssa tekemisiin.
Voimia ja onnea sinulle.
Otan osaa.. Uskon, miten vaikeaa on, kun kaksi läheistä ihmistä puukottavat selkään.. Periaatteessa ihastumisille ei voi mitään, mutta kuitenkin ystävän olisi tiedettävä, ettei kaverin exiin tai nykyisiin (ehkä jopa tuleviin) kosketa. Sama juttu miehen suhteen, vaimokkeen kavereista pidetään silmät erossa..
Itse en enää pitäisi yhteyksiä kumpaankaan ihmiseen, paras ystävä joutuisi vaihtoon..
Voimia sulle, toivottavasti aurinko jälleen näyttäytyy elämässäsi!
Viisi vuotta seurusteltu.Mieheni tunsi tarvetta panna parasta ystävääni...Ja myös toista kaveriani.Näitä sattuu.Mies sai anteeksi,onhan hän VAIN mies.Ystävättäreni eivät.Eivät todellakaan.Kamalalta tuntui,nyt olen jo pikkuhiljaa yli päässyt,mutta haaveissani toivon auton ajavan entisten ystävieni päältä...ja niiden ämmien kovasti kituvan.
Hei,
ole onnellinen, että sait tietää asiasta. Olisittehan voineet olla naimisissa jo paljon pitempään ja laskea elämäänne enemmän toistenne varaan. Nyt kuitenkin sinulla on vielä aikaa hankkia uusi mies ja uusi ystävä. Voimia sinulle!:)
ensimmäisen kerran noin tapahtui kun seurustelin 19-vuotiaana. olin vuoden seurustellut miehen kanssa ja luulin että meillä menee todella hyvin. silloinen hyvä ystäväni ja poikaystäväni kuitenkin "ajautuivat" toistensa syliin. tuntui kamalalta että ystäväni ei kunnioittanut lainkaan ystävyyttämme. myönsi myöhemmin että ollut aina kiinnostunut tästä poikaystävästäni. pystyin lopulta antamaan anteeksi sillä eihän tunteille voi mitään. ja vaikka jotain jäi hampaankoloon, olimme silti ystäviä jatkossakin. Parin vuoden päästä tapasin sitten miehen jonka kanssa seurustelin ihan vakavalta pohjalta. ystäväni ei ollut enää ex-poikaystäväni kanssa. meillä oli riitaa miehen kanssa ja hän lähti kaljalle poikien kanssa. illalla menin koiran kanssa lenkille, kuljin erään kaljaterassin ohi. huomasin mieheni siellä ja samalla hetkellä tuntui että jotain olisi tapettu sisälläni. ystäväni istui mieheni vieressä ja kaulaili tätä. suutelivat. ja vielä julkisella paikalla, miehen kaverit vieressä! tämän jälkeen sain totaalisen hermoromahduksen, toistamiseen sama ystävä puukottaa selkään, toistamiseen mies pettää. pitäisi uskoa parempaan huomiseen ja pitää toivoa yllä, mutta se on todella, todella vaikeaa. en pysty enää luottamaan. olen ollut nyt pari vuotta yksin, tai no onhan minulla koira. se taitaakin olla ainoa uskollinen ja luotettava lähipiiristäni..
jäi tuo sinun juttusi soimaan jotenkin, on varmaan risainen olo ja miehet vxxxxx.
mutta opit pikku hiljaa huomaan ympärilläsi elämää, jos sulla on töitä, vaikka pätkäsellaisiakin, niin homma menee eteenpäin..on tekemistä, huomaat olevasi tarpeellinen.
toinen on harrastus/set, avoimin mielin, jos sulla on rohkeutta jutella ihmisten kanssa, saatat saada kannustusta jopa ihan vierailta.
tervettä itseluottamusta!!!
Olet joutunut oikein kaksoispetoksen kohteeksi. En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka kiinnostuvat ystävän kumppanista. Tai kumppania joka kiinnostuu puolisonsa ystävästä. Onneksi omaan kokemuspiiriini ei ole moista sattunut. Kerran exäni ja ystäväni hieman flirttailivat ja sekin jo tuntui pahalta.
Edellä joku oli antanut anteeksi miehelleen, muttei ystävilleen. Minä en kyllä voisi antaa anteeksi kummallekaan, koskaan. Ehkä olen jyrkkä, mutta joku raja täytyy olla siinä, kuinka paljon voi toista loukata.
Voimia alkuperäiselle! Sinulla on käynyt todella huono tuuri, kun kohdallesi sattui huono mies ja huono ystävä samanaikaisesti. Tai ei heitä oikein mieheksi ja ystäväksi edes voi kutsua. Onneksi maailmassa on enimmäkseen luotettavampia ihmisiä olemassa kuin he ovat. Olen samaa mieltä, kyllä he ainakin joskus vielä tajuavat, kuinka moraalittomasti ovat toimineet. MIKÄÄN ei oikeuta moiseen - ei rakkaus eikä himo.
Olen tässä viikon itkenyt ja itken varmaan vielä toisenkin. Yritän tehdä töitä, puolinaistahan se on, ja vielä vappukin tulossa..pitäsikö yrittää juhlia? Liikaa hyviä muistoja viime vuosilta jotta voisin olla taas itkemättä. Mulla on ystävä ( ihan oikeasti ystävä ) , miespuolinen, hänen kanssaan on hyvä nyt olla suojassa. Kiitos kaikille kirjoittajille, tästähän ei voi olla kun suunta eteenpäin. t. Janika