Olin viidennellä luokalla, kun sain ensimmäisen ja viimeisen rakkauskirjeeni. Se oli maaginen hetki. Se ei ollut tekstiviesti, vaan käsin kirjoitettu valikoidulla kynällä oikealle paperille. Kynä oli punainen.
Luin.
En ole koskaan lukenut oikein mitään, mutta sinä päivänä luin. Luin kaikki aistit auki.
Oli tällainen päivä kuin nyt on: pyhäinmiestenpäivä, liputuspäivä. Oli yhtä pimeää kuin on nyt.
Syksy lahkeistamme oli haihtumassa. Se liukui vääjäämättömästi yllämme leijuvan kylmän talven alla, kuten nyt, pois.
(naurua)
Luin.
En ole koskaan lukenut oikein mitään, mutta sinä päivänä luin. Luin kaikki aistit auki.
Oli tällainen päivä kuin nyt on: pyhäinmiestenpäivä, liputuspäivä. Oli yhtä pimeää kuin on nyt.
Syksy lahkeistamme oli haihtumassa. Se liukui vääjäämättömästi yllämme leijuvan kylmän talven alla, kuten nyt, pois.
(naurua)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.