Jorma heruttelee yläosattomissa

Jorman poikuusvuodet


Pesuoperaatioon kului kaksi työpäivää, sillä pölyjen pyyhkiminen mallinukeista oli aivan käsittämättömän työläs homma. Jorma laski päässään, että jos mallinuket olisivat yksi tasainen pinta, niin se olisi alaltaan n. 40 neliömetriä. Mutta koska nuket eivät olleet tasainen pinta, vaan aivan jotain muuta, niin projektin hahmottaminen sen fyysisen puolen suhteen tulisi olemaan lähes käsittämätön. Puhumattakaan siihen kuluvasta ajasta.

Olin niin tai näin, niin noiden kahden päivän jälkeen jokin muuttui nuoressa Jormassa perusteellisesti. Hän ei vielä sunnuntaina tiennyt mitään naisvartalosta, mutta keskiviikkona Jorma saattoi sanoa itselleen, että nyt hän tiesi. Keskiviikkona Jorma kykeni unissaankin luomaan eteensä naisvartalon kaikkine hienouksineen ja utopioineen. Hän tunsi vartaloiden kaaret ja symmetrian lait, ja tunsi osaavansa naisen kehon täydellisesti. Jorma hallitsi misujen vartalon logiikan.

Tämä oli kuitenkin vasta alkua.

Nuket ovat nukkeja, mutta naiset naisia. Naisen ja nuken ero on siinä että nuket eivät puhu, juo aamukahvia tai ole mitään mieltä mistään. Nuket vain ovat. Niistä voi ruuvata raajat irti ja vääntää ne keskeltä poikki ja kasata ne uudestaan uuteen ilmeeseen ja asentoon jotain toista tarkoitusta varten. Naisten kohdalla tämä tällainen on silkkaa hölynpölyä. Siinä missä nukkeja saattoi näennäisesti hallita, niin naisia taas ei. Nainen päätti itse mitä laittoi päälle ja mitä ruokaa milloinkin valmisti, missä piteli käsiään ja miten risti jalkansa. Tämä oli Jorman mielestä varsin innoittavaa, ellei jopa inspiroivaa. Nainen oli näennäisen autonominen tekijä näennäisen vapaassa systeemissä, Jorma tuumi ja katseli lehtensä yli tällaista perusesimerkkiä naisesta, joka oli ohjautunut kaltaisekseen tiedostamatta tai tiedostaen. Jorma tunnisti jokaisen yksityiskohdan naisessa ja tiesi mistä se oli naiseen päätynyt. Jokainen detalji tai nappi. Jorma pohti, että tiesikö nainen itse mistä hän oli kaltaisekseen tullut ja miksi. Jorma tiesi jopa mitä kahvikupin pohjassa luki, mutta tiesikö nainen itse tätä.

Jorman silmä lepäsi nainen sisimmässä, sillä hän oli syvyyksiltään ihmeellinen, valoisa ja energinen. Hän oli kuin ilotulitus yötaivaalla, naurava ja kaunis.
Jorma pohdiskeli, että tiesikö nainen itse mistä tai miksi hän oli tällaiseen tulokseen itsensä kohdalla päätynyt. Kuka tai mikä hänet oli luonut? Vai oliko hän luonut itse itsensä? Oliko sattuma suosinut häntä, vai oliko tässä ajassa sellaisia trendejä, jotka suosivat häntä?

Jorma vajosi syviin mietteisiin, sillä Jorma oli ajattelevaa sorttia.


(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Jorman poikuusvuodet


Pesuoperaatioon kului kaksi työpäivää, sillä pölyjen pyyhkiminen mallinukeista oli aivan käsittämättömän työläs homma. Jorma laski päässään, että jos mallinuket olisivat yksi tasainen pinta, niin se olisi alaltaan n. 40 neliömetriä. Mutta koska nuket eivät olleet tasainen pinta, vaan aivan jotain muuta, niin projektin hahmottaminen sen fyysisen puolen suhteen tulisi olemaan lähes käsittämätön. Puhumattakaan siihen kuluvasta ajasta.

Olin niin tai näin, niin noiden kahden päivän jälkeen jokin muuttui nuoressa Jormassa perusteellisesti. Hän ei vielä sunnuntaina tiennyt mitään naisvartalosta, mutta keskiviikkona Jorma saattoi sanoa itselleen, että nyt hän tiesi. Keskiviikkona Jorma kykeni unissaankin luomaan eteensä naisvartalon kaikkine hienouksineen ja utopioineen. Hän tunsi vartaloiden kaaret ja symmetrian lait, ja tunsi osaavansa naisen kehon täydellisesti. Jorma hallitsi misujen vartalon logiikan.

Tämä oli kuitenkin vasta alkua.

Nuket ovat nukkeja, mutta naiset naisia. Naisen ja nuken ero on siinä että nuket eivät puhu, juo aamukahvia tai ole mitään mieltä mistään. Nuket vain ovat. Niistä voi ruuvata raajat irti ja vääntää ne keskeltä poikki ja kasata ne uudestaan uuteen ilmeeseen ja asentoon jotain toista tarkoitusta varten. Naisten kohdalla tämä tällainen on silkkaa hölynpölyä. Siinä missä nukkeja saattoi näennäisesti hallita, niin naisia taas ei. Nainen päätti itse mitä laittoi päälle ja mitä ruokaa milloinkin valmisti, missä piteli käsiään ja miten risti jalkansa. Tämä oli Jorman mielestä varsin innoittavaa, ellei jopa inspiroivaa. Nainen oli näennäisen autonominen tekijä näennäisen vapaassa systeemissä, Jorma tuumi ja katseli lehtensä yli tällaista perusesimerkkiä naisesta, joka oli ohjautunut kaltaisekseen tiedostamatta tai tiedostaen. Jorma tunnisti jokaisen yksityiskohdan naisessa ja tiesi mistä se oli naiseen päätynyt. Jokainen detalji tai nappi. Jorma pohti, että tiesikö nainen itse mistä hän oli kaltaisekseen tullut ja miksi. Jorma tiesi jopa mitä kahvikupin pohjassa luki, mutta tiesikö nainen itse tätä.

Jorman silmä lepäsi nainen sisimmässä, sillä hän oli syvyyksiltään ihmeellinen, valoisa ja energinen. Hän oli kuin ilotulitus yötaivaalla, naurava ja kaunis.
Jorma pohdiskeli, että tiesikö nainen itse mistä tai miksi hän oli tällaiseen tulokseen itsensä kohdalla päätynyt. Kuka tai mikä hänet oli luonut? Vai oliko hän luonut itse itsensä? Oliko sattuma suosinut häntä, vai oliko tässä ajassa sellaisia trendejä, jotka suosivat häntä?

Jorma vajosi syviin mietteisiin, sillä Jorma oli ajattelevaa sorttia.


(hirn)

Lue lisää

Kritiikkiä

Ensinnäkin on todettava että nainen oli vanhempi kuin Jorma. Jorma itse ei tätä pannut merkille, sillä hänet oli lumonnut kilinä ja välke yhdessä puolialastomuuden kanssa. Kosteat ja leimuavat silmät yhdessä hiusten liikkeiden kanssa poistivat kuvasta kaiken muun. Nainen eläväisyydellään ja olemuksensa voimalla pyyhki pois muun kuin pölyt pyyhki pois Jorma nukeistaan. Nainen täytti Jorman tajunnan.

Jos Jorma saattoi koskea nukkeen, niin elävä nainen saattoi koskea Jormaa sinne missä hän ei tiennyt edes olevansa. Nainen valtasi Jorman pään, sielun ja olemuksen. Nainen tuli Jormaan ennen kuin Jorma ehti tulla naiseen. Tämä on kauheaa, Jorma tuumi ja yritti piiloutua omilta vieteiltään lehden taakse, mutta tämä oli jo liian myöhäistä.

Tuntui ettei Jorma osannut enää lukea. Viimeistään sillä hetkellä, kun Jorma näki lehden läpi naisen rintaliivien etäisen hahmon ohuen paidan alla, niin Jorma ymmärsi mikä oli välimatkan olemus. Matka lehden läpi rintaliiveille oli yhtä pitkä kuin oli pisin mahdollinen matka universumissa. Jorma ei selviäisi sellaisesta hengissä, eivätkä edes Jorman perilliset potenssiin biljoona. Jorma oli pakahtua itseensä. Jormasta tuntui samalta kuin päälle olisi pudonnut huimista korkeuksista Seinen verran vettä oka sekunti, ja että hänellä ei olisi ollut edes sateenvarjoa suojanaan. Jorma höyrysi ja osasi nähdä lehden läpi. Hänelle oli kehittynyt ylimääräisiä aisteja, jotka olivat ottaneet ylivallan entisiltä.

(naurua)

Anonyymi kirjoitti:

Kritiikkiä

Ensinnäkin on todettava että nainen oli vanhempi kuin Jorma. Jorma itse ei tätä pannut merkille, sillä hänet oli lumonnut kilinä ja välke yhdessä puolialastomuuden kanssa. Kosteat ja leimuavat silmät yhdessä hiusten liikkeiden kanssa poistivat kuvasta kaiken muun. Nainen eläväisyydellään ja olemuksensa voimalla pyyhki pois muun kuin pölyt pyyhki pois Jorma nukeistaan. Nainen täytti Jorman tajunnan.

Jos Jorma saattoi koskea nukkeen, niin elävä nainen saattoi koskea Jormaa sinne missä hän ei tiennyt edes olevansa. Nainen valtasi Jorman pään, sielun ja olemuksen. Nainen tuli Jormaan ennen kuin Jorma ehti tulla naiseen. Tämä on kauheaa, Jorma tuumi ja yritti piiloutua omilta vieteiltään lehden taakse, mutta tämä oli jo liian myöhäistä.

Tuntui ettei Jorma osannut enää lukea. Viimeistään sillä hetkellä, kun Jorma näki lehden läpi naisen rintaliivien etäisen hahmon ohuen paidan alla, niin Jorma ymmärsi mikä oli välimatkan olemus. Matka lehden läpi rintaliiveille oli yhtä pitkä kuin oli pisin mahdollinen matka universumissa. Jorma ei selviäisi sellaisesta hengissä, eivätkä edes Jorman perilliset potenssiin biljoona. Jorma oli pakahtua itseensä. Jormasta tuntui samalta kuin päälle olisi pudonnut huimista korkeuksista Seinen verran vettä oka sekunti, ja että hänellä ei olisi ollut edes sateenvarjoa suojanaan. Jorma höyrysi ja osasi nähdä lehden läpi. Hänelle oli kehittynyt ylimääräisiä aisteja, jotka olivat ottaneet ylivallan entisiltä.

(naurua)

Lue lisää

Jorma heittää läppää


Naisia on monenlaisia. Oikeastaan samanlaista naista kuin toinen ei ole. Naiset ovat yksilöitä siinä missä ovat taimet puistoissa. Ei ole samaa, samanlaista tai edes samankaltaista. Eroja on kauttaaltaan koko naiseuden käsitteessä - paitsi yhdessä kohdassa.

Naiset puhuvat samoilla sanoilla.

Miehet taas eivät puhu mitään, sillä puhuminen on naismaista, Jorma tuumi ja yritti keksiä mitä vastaisi esitettyyn kysymykseen.

Siinä hän seisoi pöydän vieressä ja odotti vastausta: Hän. Mitä Jorma vastaisi, Jorma tuumi. Ja miten ja millä intonaatiolla Jorma vastaisi, jos edes vastaisi. Pakkohan sitä oli jotain vastata, tai kysyjä luuli Jorman olevan hieman ding däng, Jorma ajatteli, mutta ei saanut mitään järkevää ajatusta kasaan päässään.

Tämä vuoksi naiset ovat olemassa. Naiset eivät ole olemassa sen vuoksi että nämä synnyttäisivät lisää kysymyksiä, vaan siksi että antoivat niihin vastauksia.

- Oletko sä se uusi nukkemestari? nainen kysyi ja antoi Jormalle tilaa sekä valmiin vastauksen omaan kysymykseensä.

(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Jorma heittää läppää


Naisia on monenlaisia. Oikeastaan samanlaista naista kuin toinen ei ole. Naiset ovat yksilöitä siinä missä ovat taimet puistoissa. Ei ole samaa, samanlaista tai edes samankaltaista. Eroja on kauttaaltaan koko naiseuden käsitteessä - paitsi yhdessä kohdassa.

Naiset puhuvat samoilla sanoilla.

Miehet taas eivät puhu mitään, sillä puhuminen on naismaista, Jorma tuumi ja yritti keksiä mitä vastaisi esitettyyn kysymykseen.

Siinä hän seisoi pöydän vieressä ja odotti vastausta: Hän. Mitä Jorma vastaisi, Jorma tuumi. Ja miten ja millä intonaatiolla Jorma vastaisi, jos edes vastaisi. Pakkohan sitä oli jotain vastata, tai kysyjä luuli Jorman olevan hieman ding däng, Jorma ajatteli, mutta ei saanut mitään järkevää ajatusta kasaan päässään.

Tämä vuoksi naiset ovat olemassa. Naiset eivät ole olemassa sen vuoksi että nämä synnyttäisivät lisää kysymyksiä, vaan siksi että antoivat niihin vastauksia.

- Oletko sä se uusi nukkemestari? nainen kysyi ja antoi Jormalle tilaa sekä valmiin vastauksen omaan kysymykseensä.

(hirn)

Lue lisää

Jorma herää henkiin

Jormaa huimasi, sillä hän oli kurottanut liian kauas ikkunalaudalta ulos kadulle. Kuitenkaan Jorma ei saanut käsiään irti ikkunapielistä, ja jokin voima veti tai työnsi häntä jälleen ulos avoimeen auringonpaisteeseen ja pudotukseen. Jorma heräsi kauhun tunteeseen. Hän säpsähti hereille, mutta ei tunnistanut kattolamppuaan. Joku oli yöllä vaihtanut kattolampun. Saatana, Jorma kiroili. Jorma ei kuitenkaan ollut omassa sängyssä. Jorma oli vieraassa sängyssä. Huoneessa tuoksui aivan toisenlaiselle kuin Jorman omassa makkarissa. Huoneessa tuoksui naiselle. Tämä kyseinen nainen makasi Jorman vieressä ja nukkui. Sillä samalla hetkellä alkoi sekava kuvasarja villiintyä Jorman analyyttisessä ja järkevässä päässä. Siinä oli vähän kaikenlaista. Jorma tuijotti kuvasarjaa kuin elokuvaa katossa ja ei ollut uskoa silmiään.

Nukkuva nainen oli Jorman mielestä kaunis. Tähän kauneuteen Jorma oli tutustunut yksityiskohtaisesti menneenä yönä ja hän oli hiljalleen saapumassa sellaiseen lopputulokseen naiskauneuden suhteen, että hän hämmentyi. Ketkä olivat olleet viime yönä toistensa kimpussa, eivät olleet ihmisiä vaan tuplaantuneita olotiloja.
Jorma oli hieman hämillään. Tilanne oli ollut kuin peilikuva ihmisestä, joka joi lasista vettä. Jorma tunsi täysin selvästi peilikuvan juovan, ja kuinka raikas vesi lipui huulilta suuhun ja putosi alas ihmiselimistöön. Jorma tunsi tämän molemminpuolisesti. Hän joi ja peilikuva joi. Nainen nautti ja Jorma nautti. Tällaiseen nautinnon kierteeseen joutuminen - tai pääseminen - oli Jormalle niin suuri yllätys, että hänen analyyttisen maailmanjärjestyksessä ja nukkemaailmansa luonne kävi hetki hetkeltä järjettömämmäksi. Oli totta että Jorma tunsi naisen anatomian kuin omat sormensa, mutta siihen se sitten jäikin, Jorma tuumasi.

Nainen kääntyi Jorman vieressä selälleen ja mumisi. Tämä näki luultavasti unia, Jorma tuumi. Mitähän unia hän näki? Näkiköhän hänkin ikkunaunia, kuten minä, Jorma pohti ja odotti kauhulla naisen heräämistä. Herännyt nainen saattoi olla millainen tahansa. Kenties tämä löi Jormaa kahvipannulla päähän ja ajoi Jorman ulos asunnosta, Jorma funtsi ja etsiskeli vaivihkaa vaatteitaan. Analyyttisessa ja järkevässä maailmassa miehen tuli olla valmis pikalähtöön milloin hyvänsä.

Jormasta tuntui kummalliselta. Aivan kuin makuuhuoneen oviaukossa olisi seissyt joku. Jorma ei uskaltanut katsoa. Se saattoi olla kummitus.

(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Jorma herää henkiin

Jormaa huimasi, sillä hän oli kurottanut liian kauas ikkunalaudalta ulos kadulle. Kuitenkaan Jorma ei saanut käsiään irti ikkunapielistä, ja jokin voima veti tai työnsi häntä jälleen ulos avoimeen auringonpaisteeseen ja pudotukseen. Jorma heräsi kauhun tunteeseen. Hän säpsähti hereille, mutta ei tunnistanut kattolamppuaan. Joku oli yöllä vaihtanut kattolampun. Saatana, Jorma kiroili. Jorma ei kuitenkaan ollut omassa sängyssä. Jorma oli vieraassa sängyssä. Huoneessa tuoksui aivan toisenlaiselle kuin Jorman omassa makkarissa. Huoneessa tuoksui naiselle. Tämä kyseinen nainen makasi Jorman vieressä ja nukkui. Sillä samalla hetkellä alkoi sekava kuvasarja villiintyä Jorman analyyttisessä ja järkevässä päässä. Siinä oli vähän kaikenlaista. Jorma tuijotti kuvasarjaa kuin elokuvaa katossa ja ei ollut uskoa silmiään.

Nukkuva nainen oli Jorman mielestä kaunis. Tähän kauneuteen Jorma oli tutustunut yksityiskohtaisesti menneenä yönä ja hän oli hiljalleen saapumassa sellaiseen lopputulokseen naiskauneuden suhteen, että hän hämmentyi. Ketkä olivat olleet viime yönä toistensa kimpussa, eivät olleet ihmisiä vaan tuplaantuneita olotiloja.
Jorma oli hieman hämillään. Tilanne oli ollut kuin peilikuva ihmisestä, joka joi lasista vettä. Jorma tunsi täysin selvästi peilikuvan juovan, ja kuinka raikas vesi lipui huulilta suuhun ja putosi alas ihmiselimistöön. Jorma tunsi tämän molemminpuolisesti. Hän joi ja peilikuva joi. Nainen nautti ja Jorma nautti. Tällaiseen nautinnon kierteeseen joutuminen - tai pääseminen - oli Jormalle niin suuri yllätys, että hänen analyyttisen maailmanjärjestyksessä ja nukkemaailmansa luonne kävi hetki hetkeltä järjettömämmäksi. Oli totta että Jorma tunsi naisen anatomian kuin omat sormensa, mutta siihen se sitten jäikin, Jorma tuumasi.

Nainen kääntyi Jorman vieressä selälleen ja mumisi. Tämä näki luultavasti unia, Jorma tuumi. Mitähän unia hän näki? Näkiköhän hänkin ikkunaunia, kuten minä, Jorma pohti ja odotti kauhulla naisen heräämistä. Herännyt nainen saattoi olla millainen tahansa. Kenties tämä löi Jormaa kahvipannulla päähän ja ajoi Jorman ulos asunnosta, Jorma funtsi ja etsiskeli vaivihkaa vaatteitaan. Analyyttisessa ja järkevässä maailmassa miehen tuli olla valmis pikalähtöön milloin hyvänsä.

Jormasta tuntui kummalliselta. Aivan kuin makuuhuoneen oviaukossa olisi seissyt joku. Jorma ei uskaltanut katsoa. Se saattoi olla kummitus.

(hirn)

Lue lisää

Kritiikkiä

Jorma näyttäisi olevan jonkin sortin visualisti tai ulkopuolinen, joka on joutunut hetkeksi sisään todelliseen maailmaan ja sen lumoihin. Tällaisten paratiisien avautuminen Jorman kaltaisille hepuille tuntuu olevan mieltä laajentava kokemus. Mieli laajentuu kohti todellisuutta, ei eksy sisemmäs omissa labyrinteissään ja sokkeloissaan.
Ihmisen sisin on hieman kummallinen, sillä sillä ei ole juurikaan jalansijaa todellisissa asioissa. Jos ei lyönyt itseään kahvipannulla päähän, oli aika lailla ulkona todellisuuden luonteesta. Tämä on jossain mielessä harmillista, sillä ihminen jättäytyy omien tietojensa ja käsitystensä varaan, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä mielessä ainoa pakopaikka ulos minuuden lokeroista on toinen ihminen. On käsitettävä toinen ihminen, tai täydellinen yksinäisyys jatkuu.

Olenko minä olemassa, nainen kysyy ja vie Jorman käden reisiensä väliin. Hän on lämmin ja kietoutuu Jorman ympärille painautuen vasten tämän vartaloa. He suutelevat ja Jorman mielikuvat kahvipannusta haihtuvat seisovaan huoneilmaan.

Kummallista, Jorma tuumii, mutta aidon ja elävän naisen suuteleminen on erilaista kuin mallinuken. Lisäksi elävät naiset tuntuvat haluavan joitain asioita enemmän kuin kylmät ja jäykät. Ja mykät. Liikkeet ovat kuin hiljaista puhetta, täysin ymmärrettäviä, vaikka kukaan ei sano mitään.

(hihitystä)

Anonyymi kirjoitti:

Kritiikkiä

Jorma näyttäisi olevan jonkin sortin visualisti tai ulkopuolinen, joka on joutunut hetkeksi sisään todelliseen maailmaan ja sen lumoihin. Tällaisten paratiisien avautuminen Jorman kaltaisille hepuille tuntuu olevan mieltä laajentava kokemus. Mieli laajentuu kohti todellisuutta, ei eksy sisemmäs omissa labyrinteissään ja sokkeloissaan.
Ihmisen sisin on hieman kummallinen, sillä sillä ei ole juurikaan jalansijaa todellisissa asioissa. Jos ei lyönyt itseään kahvipannulla päähän, oli aika lailla ulkona todellisuuden luonteesta. Tämä on jossain mielessä harmillista, sillä ihminen jättäytyy omien tietojensa ja käsitystensä varaan, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Tässä mielessä ainoa pakopaikka ulos minuuden lokeroista on toinen ihminen. On käsitettävä toinen ihminen, tai täydellinen yksinäisyys jatkuu.

Olenko minä olemassa, nainen kysyy ja vie Jorman käden reisiensä väliin. Hän on lämmin ja kietoutuu Jorman ympärille painautuen vasten tämän vartaloa. He suutelevat ja Jorman mielikuvat kahvipannusta haihtuvat seisovaan huoneilmaan.

Kummallista, Jorma tuumii, mutta aidon ja elävän naisen suuteleminen on erilaista kuin mallinuken. Lisäksi elävät naiset tuntuvat haluavan joitain asioita enemmän kuin kylmät ja jäykät. Ja mykät. Liikkeet ovat kuin hiljaista puhetta, täysin ymmärrettäviä, vaikka kukaan ei sano mitään.

(hihitystä)

Lue lisää

Jorman paljastukset


Naiset ovat varsin monimuotoista sakkia. Mitään yleistyksiä ei kannata alkaa väsäillä, sillä saa aina näpeilleen. Kun yksi homma on saatu putkeen, niin laitetaan jälleen moniajo päälle. Tilanne on sama kuin että loma loppuisi ja olisi rynnättävä jälleen tekemään sataa asiaa kerralla yhdessä hetkessä.

Jorman hoito hyppäsi pois sängystä, ryntäsi suihkuun ja aloitti jälleen saman projektin joka johtaisi siihen että se johtaisi jälleen tähän. Jorma tunsi eksyneensä asuntoon ilman sen omistajaa. Hän päätti tutustua keittiöön. Hän noin yleensäkin halusi saada kuvan naisen näkemyksistä itsensä suhteen. Jorma oli analyyttinen kaveri. Heti ensimmäiseksi Jorma ei postaisi kavereilleen sitä, että oli saanut perää aivan uskomattomalta taholta, vaan tekisi jonkinlaisen tarkastuskierroksen asunnossa ennen tätä. Jos asunnosta löytyisi lastenhuone, niin Jorma ei faksaisi mitään. Taas jos eteisessä vastaa tulisi naisen aviomies, niin Jorma livahtaisi ikkunasta ulos. Jorma tunsi olevansa jonkinlaisessa pulassa tai kiipelissä. Jorma oli haavoittuvimmillaan. Jorma saatettaisiin jopa unohtaa, työntää jonnekin sivuun nukkemaailmaansa kellareiden pölyisiin uumeniin, ja sulkea ovi Jorman perässä.

Jorma tunsi olevansa aivan hukassa.

Asunto oli kuin modernin taiteen museo. Jorma ei ymmärtänyt kuinka modernin taiteen museo voi olla museo, mutta tämä ei Jormaa haitannut. Jorma ihmetteli teoksia, tauluja ja veistoksia, joita tuntui olevan kaikkialla. Jorman asunnossa oli sänky ja Pleikka. Mikä naisessa oli kummallista, oli se että hänellä ei ollut lainkaan kasveja. Hän ei luultavasti pitänyt kasveista, Jorma tuumi ja kurkki kaikkialle. Kirjoja naisella oli aivan tajuttomasti. Niitä oli lattiasta kattoon ja hänellä oli hienot ja kalliit näytöt työpöydällä. Työpöydällä oli myös kuva hänestä. Hän oli kiivennyt jollekin vuorelle ja heilutti jäähakkua päänsä päällä. Jormalle alkoi hiljalleen avautua se kenen kanssa hän oli tekemisissä. Jorma oli luullut, että nainen oli vain hyvännäköinen ja että se oli siinä. Näin ei kuitenkaan ollut.

Jorma ei osannut käyttää kahvinkeitintä. Se ei edes näyttänyt kahvinkeittimeltä, vaan joltain valtavalta sorvilta tai ruuvipuristimelta. Jorma tutki sitä analyyttisesti.


(naurua)

Anonyymi kirjoitti:

Jorman paljastukset


Naiset ovat varsin monimuotoista sakkia. Mitään yleistyksiä ei kannata alkaa väsäillä, sillä saa aina näpeilleen. Kun yksi homma on saatu putkeen, niin laitetaan jälleen moniajo päälle. Tilanne on sama kuin että loma loppuisi ja olisi rynnättävä jälleen tekemään sataa asiaa kerralla yhdessä hetkessä.

Jorman hoito hyppäsi pois sängystä, ryntäsi suihkuun ja aloitti jälleen saman projektin joka johtaisi siihen että se johtaisi jälleen tähän. Jorma tunsi eksyneensä asuntoon ilman sen omistajaa. Hän päätti tutustua keittiöön. Hän noin yleensäkin halusi saada kuvan naisen näkemyksistä itsensä suhteen. Jorma oli analyyttinen kaveri. Heti ensimmäiseksi Jorma ei postaisi kavereilleen sitä, että oli saanut perää aivan uskomattomalta taholta, vaan tekisi jonkinlaisen tarkastuskierroksen asunnossa ennen tätä. Jos asunnosta löytyisi lastenhuone, niin Jorma ei faksaisi mitään. Taas jos eteisessä vastaa tulisi naisen aviomies, niin Jorma livahtaisi ikkunasta ulos. Jorma tunsi olevansa jonkinlaisessa pulassa tai kiipelissä. Jorma oli haavoittuvimmillaan. Jorma saatettaisiin jopa unohtaa, työntää jonnekin sivuun nukkemaailmaansa kellareiden pölyisiin uumeniin, ja sulkea ovi Jorman perässä.

Jorma tunsi olevansa aivan hukassa.

Asunto oli kuin modernin taiteen museo. Jorma ei ymmärtänyt kuinka modernin taiteen museo voi olla museo, mutta tämä ei Jormaa haitannut. Jorma ihmetteli teoksia, tauluja ja veistoksia, joita tuntui olevan kaikkialla. Jorman asunnossa oli sänky ja Pleikka. Mikä naisessa oli kummallista, oli se että hänellä ei ollut lainkaan kasveja. Hän ei luultavasti pitänyt kasveista, Jorma tuumi ja kurkki kaikkialle. Kirjoja naisella oli aivan tajuttomasti. Niitä oli lattiasta kattoon ja hänellä oli hienot ja kalliit näytöt työpöydällä. Työpöydällä oli myös kuva hänestä. Hän oli kiivennyt jollekin vuorelle ja heilutti jäähakkua päänsä päällä. Jormalle alkoi hiljalleen avautua se kenen kanssa hän oli tekemisissä. Jorma oli luullut, että nainen oli vain hyvännäköinen ja että se oli siinä. Näin ei kuitenkaan ollut.

Jorma ei osannut käyttää kahvinkeitintä. Se ei edes näyttänyt kahvinkeittimeltä, vaan joltain valtavalta sorvilta tai ruuvipuristimelta. Jorma tutki sitä analyyttisesti.


(naurua)

Lue lisää

Pyyhe päässään hoito näytti koomiselta. Tällä oli kiire retkeilyliikkeen avajaisiin... jonnekin, siksi alusasu oli luultavasti niin sporttinen. Hoito luultavasti koki kahvinkeittimen käyttöön opastamisen ajankohdan osuneen varsin huonoon saumaan, ja Jorma tunsi sen suhteen olevansa kuin tuuliajolla tai henkisesti sivuraiteella.

Sitten nainen oli poissa. Tämä oli pukeutunut viidessä sekunnissa ja oli tiessään. Jumalattoman nopea nainen, Jorma tuumasi ja maistoi lattea. Se oli oikein hyvää. Jorma istuutui sohvalle pää humisten. Hän tunsi olonsa orvoksi, hyljätyksi ja pois heitetyksi. Hänellä ei ollut minkäänlaista osaa hoitonsa elämässä. Jormalla ei ollut kuin Jorman merkitys, Jorma tuumi.

Kun latte oli loppunut, Jorma jäi odottamaan hoitonsa paluuta. Tämän odottamisen jälkeen Jorma laittoi kengät jalkaan ja lähti. Kun hän oli jo kerran lähtenyt, hän jatkoi odottamista. Tämän jälkeen hän lähti jälleen.
Odottaminen oli kuin haamuna vaeltelua huoneesta toiseen. Jorma oli tutkinut kaikki paikat ja avannut kaikki ovet. Hän oli perinpohjainen syvemmän yleissilmäyksen luoja. Lopulta Jorma oli viihdyttänyt itsensä näännyksiin, eikä hoito ollut vieläkään palannut. Jorma päätti lähteä jälleen.

Jälleen Jorma tunsi tuon kumman tunteen, että joku seisoi jossain ja katseli häntä. Joku muukin oli täällä, Jorma kauhistui. Ehkä se oli boa, sillä nainen vaikutti melko eksentriseltä. Ehkä huoneistossa oli hämähäkki, tarantella, Jorma värähti inhosta. Milloin tahansa joku saattoi hyökätä kimppuun, pistää myrkkyneulalla tai purra kuolettavasti. Jorma vilkuili ympärilleen.

- Kuka antoi luvan paneskella omaisuuttani? joku sanoi äärimmäisen uhkaavalla äänellä.

Jorma vilkaisi äänen suuntaan ja näki mustan kissan, joka oli valtava. Jorma ei ollut koskaan nähnyt niin suurta kissaa, jolla oli niin petomainen ilme silmissään, että veri jähmettyi putkiin. Jorma juuttui paikoilleen, koska kenellekään ei tullut mieleenkään liikahtaa mihinkään suuntaan sellaisen katseen edessä.
Kissa tuijotti Jormaan niin syvälle, että tämä ei tiennyt sellaisia syvyyksiä hänessä edes olevan.

(reps)

Anonyymi kirjoitti:

Pyyhe päässään hoito näytti koomiselta. Tällä oli kiire retkeilyliikkeen avajaisiin... jonnekin, siksi alusasu oli luultavasti niin sporttinen. Hoito luultavasti koki kahvinkeittimen käyttöön opastamisen ajankohdan osuneen varsin huonoon saumaan, ja Jorma tunsi sen suhteen olevansa kuin tuuliajolla tai henkisesti sivuraiteella.

Sitten nainen oli poissa. Tämä oli pukeutunut viidessä sekunnissa ja oli tiessään. Jumalattoman nopea nainen, Jorma tuumasi ja maistoi lattea. Se oli oikein hyvää. Jorma istuutui sohvalle pää humisten. Hän tunsi olonsa orvoksi, hyljätyksi ja pois heitetyksi. Hänellä ei ollut minkäänlaista osaa hoitonsa elämässä. Jormalla ei ollut kuin Jorman merkitys, Jorma tuumi.

Kun latte oli loppunut, Jorma jäi odottamaan hoitonsa paluuta. Tämän odottamisen jälkeen Jorma laittoi kengät jalkaan ja lähti. Kun hän oli jo kerran lähtenyt, hän jatkoi odottamista. Tämän jälkeen hän lähti jälleen.
Odottaminen oli kuin haamuna vaeltelua huoneesta toiseen. Jorma oli tutkinut kaikki paikat ja avannut kaikki ovet. Hän oli perinpohjainen syvemmän yleissilmäyksen luoja. Lopulta Jorma oli viihdyttänyt itsensä näännyksiin, eikä hoito ollut vieläkään palannut. Jorma päätti lähteä jälleen.

Jälleen Jorma tunsi tuon kumman tunteen, että joku seisoi jossain ja katseli häntä. Joku muukin oli täällä, Jorma kauhistui. Ehkä se oli boa, sillä nainen vaikutti melko eksentriseltä. Ehkä huoneistossa oli hämähäkki, tarantella, Jorma värähti inhosta. Milloin tahansa joku saattoi hyökätä kimppuun, pistää myrkkyneulalla tai purra kuolettavasti. Jorma vilkuili ympärilleen.

- Kuka antoi luvan paneskella omaisuuttani? joku sanoi äärimmäisen uhkaavalla äänellä.

Jorma vilkaisi äänen suuntaan ja näki mustan kissan, joka oli valtava. Jorma ei ollut koskaan nähnyt niin suurta kissaa, jolla oli niin petomainen ilme silmissään, että veri jähmettyi putkiin. Jorma juuttui paikoilleen, koska kenellekään ei tullut mieleenkään liikahtaa mihinkään suuntaan sellaisen katseen edessä.
Kissa tuijotti Jormaan niin syvälle, että tämä ei tiennyt sellaisia syvyyksiä hänessä edes olevan.

(reps)

Lue lisää

Jorma ja kissa

Jorma oli nähnyt paljon luontodokumentteja leijonista, panttereista sen sellaisista ilveksistä, mutta hän ei ollut kuuna päivänä ajatellut joutuvansa sellaisen eteen niin, että välissä ei ollut paksua lasia, kuten Korkeasaaressa. Kissapedon ja Jorman välissä ei ollut mitään. Oli täysin kissan päätettävissä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tilanne oli painajaismainen. Jorman puntti tutisi.

- Älä syö minua, Jorma aneli. Kissa ei sanonut mitään.

- Minä maistun pahalta, Jorma jatkoi ollen menettämässä otteensa elämästään.

- En minä sinua syö. Minä olen kirjailija, en mikään kannibaali, kissa sanoi ja käveli äänettä tiehensä. Tämän kummallisen episodin jälkeen työhuoneesta alkoi kuulua naputusta. Joku naputteli näppäimistöä. Jorma ei voinut vastustaa kiusausta vilkaista työhuoneeseen.

Huoneessa oli Jorman hoito, joka kirjoitti jotain ruudulle. Tämä oli jossain vaiheessa Jorman katastrofaalisia hetkiä päässyt livahtamaan takaisin asuntoon ja ryhtynyt kirjoittamaan uppoutuneena kirjaimien ja sanojen maailmaan. Kissaa ei näkynyt missään. Missä se oli, Jorma kyseli itseltään ja kurkisteli varjoihin. Perkeleellinen otus, Jorma ajatteli. Jorman hoito vaikutti olevan kuin transsissa, eikä lainkaan henkisesti läsnä. Hän oli täällä, mutta hän ei myöskään ollut täällä. Jorma käväisi napsuttelemassa sormia hoidon kasvojen edessä, mutta tämä ei reagoinut millään lailla. Hän oli yhtä poissa kuin oli poissa jonnekin kadonnut musta, valtava kissa.

Jaaha, Jorma tuumasi. Naiset, hän puuskahti.


(hihitystä)

Anonyymi kirjoitti:

Jorma ja kissa

Jorma oli nähnyt paljon luontodokumentteja leijonista, panttereista sen sellaisista ilveksistä, mutta hän ei ollut kuuna päivänä ajatellut joutuvansa sellaisen eteen niin, että välissä ei ollut paksua lasia, kuten Korkeasaaressa. Kissapedon ja Jorman välissä ei ollut mitään. Oli täysin kissan päätettävissä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tilanne oli painajaismainen. Jorman puntti tutisi.

- Älä syö minua, Jorma aneli. Kissa ei sanonut mitään.

- Minä maistun pahalta, Jorma jatkoi ollen menettämässä otteensa elämästään.

- En minä sinua syö. Minä olen kirjailija, en mikään kannibaali, kissa sanoi ja käveli äänettä tiehensä. Tämän kummallisen episodin jälkeen työhuoneesta alkoi kuulua naputusta. Joku naputteli näppäimistöä. Jorma ei voinut vastustaa kiusausta vilkaista työhuoneeseen.

Huoneessa oli Jorman hoito, joka kirjoitti jotain ruudulle. Tämä oli jossain vaiheessa Jorman katastrofaalisia hetkiä päässyt livahtamaan takaisin asuntoon ja ryhtynyt kirjoittamaan uppoutuneena kirjaimien ja sanojen maailmaan. Kissaa ei näkynyt missään. Missä se oli, Jorma kyseli itseltään ja kurkisteli varjoihin. Perkeleellinen otus, Jorma ajatteli. Jorman hoito vaikutti olevan kuin transsissa, eikä lainkaan henkisesti läsnä. Hän oli täällä, mutta hän ei myöskään ollut täällä. Jorma käväisi napsuttelemassa sormia hoidon kasvojen edessä, mutta tämä ei reagoinut millään lailla. Hän oli yhtä poissa kuin oli poissa jonnekin kadonnut musta, valtava kissa.

Jaaha, Jorma tuumasi. Naiset, hän puuskahti.


(hihitystä)

Lue lisää

Binary

Mielenterveyden järkkyessä ihminen löytää itsestään yksinkertaistavia voimia kaikkeuden kaoottisuuden vyöryntää vastaan. Se on kuin rokote näennäistä järjettömyyttä silmällä pitäen, joka ei toimi kuin välillisesti. Saattaa olla myös niin, että jonain päivänä näistä molemmista tulee yhtä ja yhdestä nolla. On niin, että heikon tulee romahtaa siinä missä vahvan, eikä näissä nähdä eroja. Mitä korkeampi vuori, niin sitä työläämpi mieli, mitä syvempi vajoama, sitä laiskempi kieli, sillä pidemmässä aikaikkunassa vuori tulee itse alas, eikä sille kiipeäminen ole kenellekään mikään juttu. Ja vajoamat - ne täyttyvät itsestään. Kysymys on lähinnä ymmärtämisestä, ei niinkään ryntäilystä potentiaalisen vapautumisen suhteen, syystä, että vuori nyt vain sattui olemaan siellä missä se oli ja syvin vajoama yhä siinä missä se on.

Aika on morsiameni

(hihitystä)

Anonyymi kirjoitti:

Binary

Mielenterveyden järkkyessä ihminen löytää itsestään yksinkertaistavia voimia kaikkeuden kaoottisuuden vyöryntää vastaan. Se on kuin rokote näennäistä järjettömyyttä silmällä pitäen, joka ei toimi kuin välillisesti. Saattaa olla myös niin, että jonain päivänä näistä molemmista tulee yhtä ja yhdestä nolla. On niin, että heikon tulee romahtaa siinä missä vahvan, eikä näissä nähdä eroja. Mitä korkeampi vuori, niin sitä työläämpi mieli, mitä syvempi vajoama, sitä laiskempi kieli, sillä pidemmässä aikaikkunassa vuori tulee itse alas, eikä sille kiipeäminen ole kenellekään mikään juttu. Ja vajoamat - ne täyttyvät itsestään. Kysymys on lähinnä ymmärtämisestä, ei niinkään ryntäilystä potentiaalisen vapautumisen suhteen, syystä, että vuori nyt vain sattui olemaan siellä missä se oli ja syvin vajoama yhä siinä missä se on.

Aika on morsiameni

(hihitystä)

Lue lisää

Jorma lukee

Jorma katseli kummallista tekstiä ruudulla ja jatkoi yhä sormiensa napsuttelua. Hoito ei reagoinut millään tavalla rytmiikkaan. Jorma oli huolissaan. Jorma ravisteli hoitoa, mutta tämä purjehti jossain toisaalla. Oliko hoito vetänyt överit, vain mitä, Jorma kyseli itseltään. Lääketieteelliseltä sivustolta Jorma löysi käsitteen "katatonia".

Jorma kauhistui. Hoidosta oli tullut nukke. Nukke hengitti, kirjoitti ja istui. Jorman pahimmat traumat uusiutuivat ja hän näki uudelleen silmissään elottomat nukkenaiset, joihin oli törmännyt syvällä markkinatalouden katakombeissa. Jorma käveli ympyrää työhuoneessa ja mietti mitä tehdä. Oliko mitään tehtävissä, Jorma kyseli ja raapi päätään.

(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Jorma lukee

Jorma katseli kummallista tekstiä ruudulla ja jatkoi yhä sormiensa napsuttelua. Hoito ei reagoinut millään tavalla rytmiikkaan. Jorma oli huolissaan. Jorma ravisteli hoitoa, mutta tämä purjehti jossain toisaalla. Oliko hoito vetänyt överit, vain mitä, Jorma kyseli itseltään. Lääketieteelliseltä sivustolta Jorma löysi käsitteen "katatonia".

Jorma kauhistui. Hoidosta oli tullut nukke. Nukke hengitti, kirjoitti ja istui. Jorman pahimmat traumat uusiutuivat ja hän näki uudelleen silmissään elottomat nukkenaiset, joihin oli törmännyt syvällä markkinatalouden katakombeissa. Jorma käveli ympyrää työhuoneessa ja mietti mitä tehdä. Oliko mitään tehtävissä, Jorma kyseli ja raapi päätään.

(hirn)

Lue lisää

Jorma ratkaisee

Tehokkaana ja analyyttisena miehenä Jorma päätti soittaa hätäkeskukseen.

- Hätäkeskus, kuinka voin auttaa?

- Jorma täällä, Jorma IV. Hoitoni ei reagoi ravisteluun, Jorma selitti.

- Ymmärrän. Oletteko koittaneet soittaa hoidollenne Korolovaa?

- Mikä se on?

- Dj.

- EI tässä nyt mitään dj:tä tarvita, vaan jotain ambulanssia tai reaaliapua.

- Katselkaa ympärillenne. Näettekö ympärillänne mitään Korolovaan viittaavaa?

- On tuossa jokin... Odottakaas! Joo, on täällä yksi sivu auki.

- Ovatko kuulokkeet tipahtaneet päästä?

- No perkule sentäs, ovat!

- Laittakaa ne päähän. Oikein päin.

- Pieni hetki...

- Haloo. Oletteko siellä vielä?

- Olen. Kyllä jotain liikettä näyttäisi olevan. Hoidon silmät pyörivät päässä.

- Odotellaan hieman. Luulen että kyllä tämä tästä ja vähällä vaivalla.

- Mitäs muuta kuuluu?

- Jaa minulle?

- Juurikin näin.

- Ihan mukavaa. Vuoro päättyy tuossa vartin päästä, eikä mitään kauhean järkyttävää ole tapahtunut.

- Sepä mukava kuulla.

- Nämä ovat niitä päiviä.



(hihitystä)

Anonyymi kirjoitti:

Jorma ratkaisee

Tehokkaana ja analyyttisena miehenä Jorma päätti soittaa hätäkeskukseen.

- Hätäkeskus, kuinka voin auttaa?

- Jorma täällä, Jorma IV. Hoitoni ei reagoi ravisteluun, Jorma selitti.

- Ymmärrän. Oletteko koittaneet soittaa hoidollenne Korolovaa?

- Mikä se on?

- Dj.

- EI tässä nyt mitään dj:tä tarvita, vaan jotain ambulanssia tai reaaliapua.

- Katselkaa ympärillenne. Näettekö ympärillänne mitään Korolovaan viittaavaa?

- On tuossa jokin... Odottakaas! Joo, on täällä yksi sivu auki.

- Ovatko kuulokkeet tipahtaneet päästä?

- No perkule sentäs, ovat!

- Laittakaa ne päähän. Oikein päin.

- Pieni hetki...

- Haloo. Oletteko siellä vielä?

- Olen. Kyllä jotain liikettä näyttäisi olevan. Hoidon silmät pyörivät päässä.

- Odotellaan hieman. Luulen että kyllä tämä tästä ja vähällä vaivalla.

- Mitäs muuta kuuluu?

- Jaa minulle?

- Juurikin näin.

- Ihan mukavaa. Vuoro päättyy tuossa vartin päästä, eikä mitään kauhean järkyttävää ole tapahtunut.

- Sepä mukava kuulla.

- Nämä ovat niitä päiviä.



(hihitystä)

Lue lisää

Unohtui kaikessa kiireessä syventää laajamittaista tekstivirtaa. Modernin esseen kulminoitumispiste ei ole nimitäin enää tekstissä tai sen sisäisissä rakenteissa, vaan mediarakenteessa, joka saattaa olla varsin monimutkainen ja ulottuvuuksiltaan yllättävä.

(hirn)

https://www.youtube.com/watch?v=tTGzsvCm7ok&ab_channel=KOROLOVA

Mjaa

Juurihan Jorma pelästyi kissaa. Ja varmaan ihan aiheesta.

(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Mjaa

Juurihan Jorma pelästyi kissaa. Ja varmaan ihan aiheesta.

(hirn)

No niinhän tuo teki :-D Toi olikin mainio kappale. Enemmän tunnetta :)

elisakettu kirjoitti:

No niinhän tuo teki :-D Toi olikin mainio kappale. Enemmän tunnetta :)

Mjaa-a

Hyvä kun linkitit, sillä tämä oli unohtunut multa ties mihin.

(hirn)

https://www.youtube.com/watch?v=ALzhyEOfZsw