Otsikko sen jo kertoo: olen omituinen. Sekä omasta mielestäni että muiden mielestä.
Kohta 21-vuotias "mies" ja vailla ainuttakaan kokemusta "syvemmästä toiminnasta" vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kaverini tietävät kokemattomuudestani ja ihmettelevät sitä. Heillä kaikilla on meneillään joko pitkä seurustelusuhde tai sitten joka viikonloppu joku uusi tuttavuus. Olivat kuulemma joskus tyttöystäviensä kanssa joukolla ihmetelleet sitä, miksei minulla ole/ole ollut ketään.
Ihmettelen sitä kyllä itsekin. Sen lisäksi että pidän itsäni outona, pidän itseäni myös normaalina. Vietän viikonloppuni hallitussa humalassa ystävieni kanssa baarissa jauhamassa paskaa, tai treenikämpällä jammaillen ja väsäillen uusia biisejä. Ja vaikka kello onkin jo yli kahden yöllä ja heilun vielä tietokoneella kirjoittelemassa suomi24:n palstalle viestiä, jossa ei ole pointtia, en ole nörtti sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole homo, vaikka äitini varmaankin niin luulee. En ole ruma enkä kaunis. En myöskään ole väkivaltainen juoppo tai ahdistunut teini. Enkä tiedä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa...
Kumppanin puutteeseeni löytyy kyllä syy; en tapaa uusia naispuolisia henkilöitä missään. Minulla on tällä hetkellä useita vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, mutta kavereita ne vain ovat (enkä mitään muuta heiltä haluakaan). Mutta uusia tuttavuuksia vaan en saa, koska en yritä edes etsiä. Ja TÄHÄN taas en tiedä syytä. Minkä takia en viitsi luoda suhteita naisiin vaikka selvästi haluaisin? Ehkä olen nähnyt liikaa elokuvia joissa se oikea vain tupsahtaa yhtäkkiä päähenkilön nenän eteen kun hän sitä vähiten osaa odottaa.
Joka tapauksessa nyt on aika mennä nukkumaan. Jälleen tuli lisättyä yksi uusi tylsääkin tylsempi päätön töräys näille foorumeille. Jos joku saa tästä viestistä tai sen kirjoitusmotiivista jotain selkoa, hyvä niin. Aamulla en luultavasti itsekään tajua mitä/miksi olen tänne kirjoittanut.
- Outo Normaali
Kohta 21-vuotias "mies" ja vailla ainuttakaan kokemusta "syvemmästä toiminnasta" vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kaverini tietävät kokemattomuudestani ja ihmettelevät sitä. Heillä kaikilla on meneillään joko pitkä seurustelusuhde tai sitten joka viikonloppu joku uusi tuttavuus. Olivat kuulemma joskus tyttöystäviensä kanssa joukolla ihmetelleet sitä, miksei minulla ole/ole ollut ketään.
Ihmettelen sitä kyllä itsekin. Sen lisäksi että pidän itsäni outona, pidän itseäni myös normaalina. Vietän viikonloppuni hallitussa humalassa ystävieni kanssa baarissa jauhamassa paskaa, tai treenikämpällä jammaillen ja väsäillen uusia biisejä. Ja vaikka kello onkin jo yli kahden yöllä ja heilun vielä tietokoneella kirjoittelemassa suomi24:n palstalle viestiä, jossa ei ole pointtia, en ole nörtti sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole homo, vaikka äitini varmaankin niin luulee. En ole ruma enkä kaunis. En myöskään ole väkivaltainen juoppo tai ahdistunut teini. Enkä tiedä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa...
Kumppanin puutteeseeni löytyy kyllä syy; en tapaa uusia naispuolisia henkilöitä missään. Minulla on tällä hetkellä useita vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, mutta kavereita ne vain ovat (enkä mitään muuta heiltä haluakaan). Mutta uusia tuttavuuksia vaan en saa, koska en yritä edes etsiä. Ja TÄHÄN taas en tiedä syytä. Minkä takia en viitsi luoda suhteita naisiin vaikka selvästi haluaisin? Ehkä olen nähnyt liikaa elokuvia joissa se oikea vain tupsahtaa yhtäkkiä päähenkilön nenän eteen kun hän sitä vähiten osaa odottaa.
Joka tapauksessa nyt on aika mennä nukkumaan. Jälleen tuli lisättyä yksi uusi tylsääkin tylsempi päätön töräys näille foorumeille. Jos joku saa tästä viestistä tai sen kirjoitusmotiivista jotain selkoa, hyvä niin. Aamulla en luultavasti itsekään tajua mitä/miksi olen tänne kirjoittanut.
- Outo Normaali
Vastaukset 10
Vanhimmat
On tieteellisesti todistettu, etta liika masturbointi on syyna miksei hakeudu naisten ilmoille. Kokeile vaikka, oleppa kaksi viikkoa tai enemman runkkaamatta!
Jos on noin pitkään runkkaamatta, niin käsittääkseni elimistö "kompensoi", ja pikkuhiljaa ei edes paneta enää niin paljon. Siemenet toki saattavat tulla yöllä pihalle.
Itselläni ei kyllä ole kokemusta... Viimeisen 17 vuoden aikana pisin tauko masturboinnissa on ollut neljä päivää, ja sekin lääkekuurin vuoksi. ;)
Mikä lääkekuuri estää runkkaamisen? Aika perseestä..
Miespuolista sinkkuahan ei saa kutsua sinkuksi, vaan häntä pitää kutsua nimellä runkku. Yksinäinen nainen=sinkku, yksinäinen mies=runkku. Se on vain niin...
Tarvitseeko tuota niin selitellä ja puolustella, nuorihan olet vielä. Toisaalta kumppani tuskin putoaa puusta eteesi.
Noh, olet omituinen tai et niin et ainakaan yksin oo... Mulla aika pitkälti sama tilanne kun sulla, sillä erolla että olen tyttö. Ja mulla on ollu poikaystäviä, yks vakavakin mutta mut on monesti jätetty ja tuntuu etten vaan enää tapaa ketään missään. Kuljen tietty baareissa joskus muttei kukaan tuu jutteleen enkä itsekkään kehtaa mennä kun pelkään ettei miehiä kiinnosta. Lopputulos on se että oon vaan aina yksin ja varsinkin nyt kevään aikana on ollu hirveän vaikeaa kun sanotaanko että 95% mun kaveriporukasta on nyt yhtäkkiä sitoutunu, menny kihloihin tai muuttanu yhteen. Se on ihan kun joku epidemia, sellasetkin joista en ois ikinä uskonu ovat nyt varattuja miehiä tai naisia. Mutta minä en. Ja surulliseksi se tekee. En edes osaa sanoa mikä siihen ois selitys, tuskin mä nyt niin kamalan ruma tai typerä voin olla. En kyllä mikään missikään oo mutta on niitä rumempiakin varattuja naisia maailmassa. Sua en osaa auttaa muuta kun sanoa että tsemppiä.
Kumman tutulta kuulostaa tuo homma :(
Syystä tai toisesta, yksin sitä saa olla. Pitää vielä olla niin ujokin ettei sitte viiti mennä tyttösille jutteleen missään.
Ihan niin kuin mun kirjoittamaa, oletko salainen velipuoli vai... mäkin olen käytännössä täysin kokematon enkä sitä ole koskaan kehdannut ääneen lausua, vaikka kyllä kaverit tuntuvat sen tietävän mutta ei ne sitä kysele eikä ihmettele. Ikää mulla on viitisen vuotta enempi kuin sulla ja olen muuten itsekin musamiehiä, pistetäänkö bändi kasaan ;)
"En ole homo, vaikka äitini varmaankin niin luulee. En ole ruma enkä kaunis. En myöskään ole väkivaltainen juoppo tai ahdistunut teini"
Just kuin mä. Äitini on pari kertaa kännissä soperrettuaan kysellyt että olenko homo kun mulla ei ole ketään. Pikkasen loukkaannuin siitä ja yritin selittää miten se ei ole kaikille niin helppoa löytää joku.
Mä en muuten pidä itseäni omituisena. Tai no ehkä joskus mulla on vähän erikoinen huumori, mutta entäs sitten?
Mitähän järkeä tässä sitten oli? Kunhan kuluttelin aikaa...
ei ole mitään ongelmaa. Kyllä elämä osaa kuljettaa eteenpäin.
Mistä noin ajattelemattomia äitejä tulee? Itse en ikinä sanoisi 16v pojalleni, että hän olisi homo, isoäiti kyllä on niin sanonut, mutta kun keskeytin hänen puheet ne ovat loppuneet. Ja jos joku olisikin homo kai se lopulta sekin olisi ok? Ihminen on sitä mitä on.
Normaalia on nuorena olla epätietoinen mitä tulossa on. Paras neuvo teidän on olla juuri sellaisia mitä olette, missään nimessä ei kannata näytellä jotain muuta kun on. Aidoista ihmisistä muutkin pitää. Ja itseluottamusta kannattaa kasvattaa, että luottaa, että tekee oikeita ratkaisuja elämässä.
Kiitoksia kaikille vastauksista ja kommenteista. Lupaan laittaa tälle palstalle viestiä jos/kun joskus jotain muutosta tapahtuu :)