Singles day

Niin.. sain ystavältäni myöhastyneet onnittelut sinkkuudestani perjantaina.

Mikähän siinä on, että lähes kaikki pitävät minun sinkkuuttani hyvänä asiana. Ne jotka ovat nähneet minut parisuhteessa exän kanssa tietävät kuinka höösäsin sitä. Tein lähes kaiken ja annoin kaikkeni. Saamatta juurikaan mitään vastineeksi. Tosin en mitään vaatinutkaan.

Isäni totesi että jo oli aikakin kun kerroin, että olin jättänyt exäni. Poikani totesi että asia ei yllätä häntä, kun kerroin jättäväni hänen isänsä.

Juuri nyt haluaisin tietää onko muita joilla sinkkuus on positiivinen asia?

Paljonhan olen palstalla lukenut sinkuista, jotka mielummin ovat yksin kuin huonossa parisuhteessa. Minulla elämänlaatu parani sinkkuuden myötä huomattavasti. Onko muita?

249

2353

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Harmiksen mielestä et ole sinkku lainkaan, vaan eronnut yh. Hänestä sinkku on nainen tai mies, joka ei ole koskaan seurustellut saati lisääntynyt.

      • Harmis saa olla ihan sitä mieltä kuin on. Se hänellekin sallitaan. Tuon määritelmän mukaan en ole todellakaan sinkku. Olen seurustellut 25 vuotta ja lisääntynyt. Tosin en ole myöskään yh, sillä olen kasvattanut poikani jo aikuisuuteen.

        Mikä sitten olen?

        Tosin itse määrittelen itseni sinkuksi. Se kai ainoa jolla mitään väliä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Harmis saa olla ihan sitä mieltä kuin on. Se hänellekin sallitaan. Tuon määritelmän mukaan en ole todellakaan sinkku. Olen seurustellut 25 vuotta ja lisääntynyt. Tosin en ole myöskään yh, sillä olen kasvattanut poikani jo aikuisuuteen.

        Mikä sitten olen?

        Tosin itse määrittelen itseni sinkuksi. Se kai ainoa jolla mitään väliä.

        Olet selvästikin rummo 🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet selvästikin rummo 🤣

        Onko se ruma mummo? Mikä tuo on?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet selvästikin rummo 🤣

        Täh???


      • Anonyymi

        Sinkku on jos parisuhde loppunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinkku on jos parisuhde loppunut.

        Ei tarvitse siis olla ei-koskaan seurustellut henkilö ollakseen sinkku.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse siis olla ei-koskaan seurustellut henkilö ollakseen sinkku.

        Samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet selvästikin rummo 🤣

        Rummo on pastaa


    • Anonyymi

      Onnittelut sinkku pirpanalle ja isänpäivää vietetään seuraavaksi???

      • No minä en isänpäivää vietä. Laitan tekstiviestin omalle isälleni jos viittin. Muuten isänpäivä jää juhlimatta. Tosin ajattelin lettuja paistaa ja viedä niitä exällekin. Meillä kun on eräänlainen yya-sopimus...


    • Anonyymi

      Alatko olee mun kaa?

      • Joo.. mä olen sun kaa just ny.. palstalla.


      • Anonyymi

        Mummoni on 60v jo kyllä


    • Anonyymi

      Täällä on sellainen kumma käsitys että jos toivoo saavansa parisuhteen niin oletetaan heti että minkälainen parisuhde tahansa kelpaa. No, täällä on melko yksinkertaista porukkaa enimmäkseen joten eipä tuokaan ihme ole.

      • Eikä pelkästään täällä. Ihminen pn oikeastaan aikalailla yksinkertainen noin niin kuin loppupeleissä.

        Minä en kaipaa parisuhdetta. Olen sen tien käynyt jo. Minulle riittää hyvä rakastaja ja sellainen minulla ainakin vielä on.

        Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että sinkut nostavat rimaa päätä hipoviin sfääreihin ja korostavat sitä että vain se oikea kelpaa. Kai se sitten on jonkinmoista omanarvontunnon kohottamista. En keksi muuta motiivia.

        Minä olen sitä mieltä että elämä on liian lyhyt sen ainoan ja oikean etsimiseen. Tosin sinkkunakin on hyvä olla, jos on hyvä olla. Jokainen tekee valintansa itse ja sitä kunnioitan.

        Pitänee muistaa, että kaikkia sinkkuja ei voi niputtaa samaan muottiin. Olemme kaikki yksilöjä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Eikä pelkästään täällä. Ihminen pn oikeastaan aikalailla yksinkertainen noin niin kuin loppupeleissä.

        Minä en kaipaa parisuhdetta. Olen sen tien käynyt jo. Minulle riittää hyvä rakastaja ja sellainen minulla ainakin vielä on.

        Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että sinkut nostavat rimaa päätä hipoviin sfääreihin ja korostavat sitä että vain se oikea kelpaa. Kai se sitten on jonkinmoista omanarvontunnon kohottamista. En keksi muuta motiivia.

        Minä olen sitä mieltä että elämä on liian lyhyt sen ainoan ja oikean etsimiseen. Tosin sinkkunakin on hyvä olla, jos on hyvä olla. Jokainen tekee valintansa itse ja sitä kunnioitan.

        Pitänee muistaa, että kaikkia sinkkuja ei voi niputtaa samaan muottiin. Olemme kaikki yksilöjä.

        Se vähän ihmetyttää ihmisten ajatusmaailmassa että oikeastaan mitään ei saisi haluta. Pitäisi aina olla tyytyväinen juuri siihen mikä nyt on. Tai ei se oikeastaan koske edes muita asioita kuin ihmissuhteita. Jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, niin on epätoivoinen tai tyhmä kun on ajatellut asian huonosti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se vähän ihmetyttää ihmisten ajatusmaailmassa että oikeastaan mitään ei saisi haluta. Pitäisi aina olla tyytyväinen juuri siihen mikä nyt on. Tai ei se oikeastaan koske edes muita asioita kuin ihmissuhteita. Jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, niin on epätoivoinen tai tyhmä kun on ajatellut asian huonosti.

        Vai olisikos tuo haluamisen tuomitseminen kuitenkin kulttuurillinen juttu.. semmoinen suomalainen tapa.
        Onhan meillä sanonnat, kuten vanhassa vara parempi ja vanha käytetään loppuun asti, joilla viitataan siihen että sen hetkinen ihmissuhde on se parempi vaihtoehto. Toki muitakin sanontoja on ja niillä ei toki pelkästään tarkoiteta ihmissuhteita, mutta käytetään toki niihinkin.

        Joo, tuo että on huonossa tai epätyydyttävässä suhteessa mielletään asenneogelmaksi. Minulla taas kävi niin, että kun erosin - läheiseni tulkitsivat sen positiivisesti. Tyyliin jo oli aikakin..

        Mutta,mutta.. minä hoidin lapsen ensin aikuisuuteen, asunnon velattomaksi ja exän läpi sairauden ennen eroamistani. Ja vieläkin pidän jollain tasolla exästä huolta.
        No.. olen kai luonteeltani orja.

        Minä halusin jotakin itselleni ja erosin. Ainoa joka syytti asiasta minua, oli ex. Luonnollisesti jätin hänet asiassa huomioimatta.

        Tuo vanhankantainen näkemys että yhdessä ollaan hamaan hautaan asti, on joku hemmetin ihanne.. Suurta rakkautta ja yhdessä ponnisteluja yhteisen elämän hyväksi.. siitä haaveilee moni sinkkukin. Naurettavaa.

        Ihmiset kasvavat erilleen lähes aina pitkässä suhteessa.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Vai olisikos tuo haluamisen tuomitseminen kuitenkin kulttuurillinen juttu.. semmoinen suomalainen tapa.
        Onhan meillä sanonnat, kuten vanhassa vara parempi ja vanha käytetään loppuun asti, joilla viitataan siihen että sen hetkinen ihmissuhde on se parempi vaihtoehto. Toki muitakin sanontoja on ja niillä ei toki pelkästään tarkoiteta ihmissuhteita, mutta käytetään toki niihinkin.

        Joo, tuo että on huonossa tai epätyydyttävässä suhteessa mielletään asenneogelmaksi. Minulla taas kävi niin, että kun erosin - läheiseni tulkitsivat sen positiivisesti. Tyyliin jo oli aikakin..

        Mutta,mutta.. minä hoidin lapsen ensin aikuisuuteen, asunnon velattomaksi ja exän läpi sairauden ennen eroamistani. Ja vieläkin pidän jollain tasolla exästä huolta.
        No.. olen kai luonteeltani orja.

        Minä halusin jotakin itselleni ja erosin. Ainoa joka syytti asiasta minua, oli ex. Luonnollisesti jätin hänet asiassa huomioimatta.

        Tuo vanhankantainen näkemys että yhdessä ollaan hamaan hautaan asti, on joku hemmetin ihanne.. Suurta rakkautta ja yhdessä ponnisteluja yhteisen elämän hyväksi.. siitä haaveilee moni sinkkukin. Naurettavaa.

        Ihmiset kasvavat erilleen lähes aina pitkässä suhteessa.

        Millainen kiintymyssuhde sulla oli lapsuudessa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Millainen kiintymyssuhde sulla oli lapsuudessa?

        Ei juuri ollut sellaisia. Ei ollut isää johon kiintyä, äiti yh ja aina lopen väsynyt ja isäpuolet väkivaltaisia.
        Kiintein kiintymyssuhde oli lemmikkimarsuuni.
        Sitä ennen oli varhaislapsuudessani kiintymyssuhde pehmonalleen jonka äitini heitti roskiin kun sen korva irtosi. Joten aika irrallinen oli lapsuuteni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se vähän ihmetyttää ihmisten ajatusmaailmassa että oikeastaan mitään ei saisi haluta. Pitäisi aina olla tyytyväinen juuri siihen mikä nyt on. Tai ei se oikeastaan koske edes muita asioita kuin ihmissuhteita. Jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, niin on epätoivoinen tai tyhmä kun on ajatellut asian huonosti.

        Hyvä huomio.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ei juuri ollut sellaisia. Ei ollut isää johon kiintyä, äiti yh ja aina lopen väsynyt ja isäpuolet väkivaltaisia.
        Kiintein kiintymyssuhde oli lemmikkimarsuuni.
        Sitä ennen oli varhaislapsuudessani kiintymyssuhde pehmonalleen jonka äitini heitti roskiin kun sen korva irtosi. Joten aika irrallinen oli lapsuuteni.

        Sit sä teit kaiken mitä edellä kerroit ja jätit miehesi. Vaikka se oli just sairaana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sit sä teit kaiken mitä edellä kerroit ja jätit miehesi. Vaikka se oli just sairaana.

        Ellu on semmonen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sit sä teit kaiken mitä edellä kerroit ja jätit miehesi. Vaikka se oli just sairaana.

        No hoidin häntä sairauden loppuun asti. Viimeiset pari vuotta. Hänen tervehdyttyään ja palattua työelämään, vasta sitten jätin hänet. Ja kävin vielä pari kuukautta eron jälkeen siivoamassa hänelle. Vastikään huolsin hänen astianpesukoneensa .. pitäisi vielä huomenissa käydä avaamassa tukkeutunut viemäri.. hän ei osaa itse tehdä sitä, sillä minä olen tehnyt sen aina hänen puolestaan.
        Eli ihan turha yrittää syyyllistää minua. Minä olen tehnyt osani.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No hoidin häntä sairauden loppuun asti. Viimeiset pari vuotta. Hänen tervehdyttyään ja palattua työelämään, vasta sitten jätin hänet. Ja kävin vielä pari kuukautta eron jälkeen siivoamassa hänelle. Vastikään huolsin hänen astianpesukoneensa .. pitäisi vielä huomenissa käydä avaamassa tukkeutunut viemäri.. hän ei osaa itse tehdä sitä, sillä minä olen tehnyt sen aina hänen puolestaan.
        Eli ihan turha yrittää syyyllistää minua. Minä olen tehnyt osani.

        Itsehän syyllistyt, syystä? En syyllistänyt, kerroin vain mitä kerroit itse edellä.

        Pirpukka, näin toimii ihmisen mieli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsehän syyllistyt, syystä? En syyllistänyt, kerroin vain mitä kerroit itse edellä.

        Pirpukka, näin toimii ihmisen mieli.

        Totta tuokin puoli. Olen todella itsekeskeinen ihminen, mutta itsekäs en ole ollut ennen tätä eroa. Kaipa tunnen syyllisyyttä itsekkyydestäni. Tosiasiassa se on vain tervehtymisen merkki, että osaan olla myös itsekäs. Olen uhrautunut jo niin paljon, että on aika ottaa huomioon omatkin tarpeet. Ja tunnen hienoista syyllisyyttä siitä.


      • Anonyymi

        Toimittajillahan tuo on aivan yleistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se vähän ihmetyttää ihmisten ajatusmaailmassa että oikeastaan mitään ei saisi haluta. Pitäisi aina olla tyytyväinen juuri siihen mikä nyt on. Tai ei se oikeastaan koske edes muita asioita kuin ihmissuhteita. Jos ei ole tyytyväinen omaan tilanteeseen, niin on epätoivoinen tai tyhmä kun on ajatellut asian huonosti.

        Tokihan saa haluta vaikka minkälaisia ihmissuhteita. Itse en vain jaksa kuunnella valitusta "mulla ei ole naista" tyyliin. Ei ole rakentavaa ollenkaan, eikä auta naisen saamista yhtään vaan pikemminkin päinvastoin. Kun asia on näin, ei myöskään ihme, ettei sitä naista ole. Kuka kiinnostuu ruikuttajasta.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Vai olisikos tuo haluamisen tuomitseminen kuitenkin kulttuurillinen juttu.. semmoinen suomalainen tapa.
        Onhan meillä sanonnat, kuten vanhassa vara parempi ja vanha käytetään loppuun asti, joilla viitataan siihen että sen hetkinen ihmissuhde on se parempi vaihtoehto. Toki muitakin sanontoja on ja niillä ei toki pelkästään tarkoiteta ihmissuhteita, mutta käytetään toki niihinkin.

        Joo, tuo että on huonossa tai epätyydyttävässä suhteessa mielletään asenneogelmaksi. Minulla taas kävi niin, että kun erosin - läheiseni tulkitsivat sen positiivisesti. Tyyliin jo oli aikakin..

        Mutta,mutta.. minä hoidin lapsen ensin aikuisuuteen, asunnon velattomaksi ja exän läpi sairauden ennen eroamistani. Ja vieläkin pidän jollain tasolla exästä huolta.
        No.. olen kai luonteeltani orja.

        Minä halusin jotakin itselleni ja erosin. Ainoa joka syytti asiasta minua, oli ex. Luonnollisesti jätin hänet asiassa huomioimatta.

        Tuo vanhankantainen näkemys että yhdessä ollaan hamaan hautaan asti, on joku hemmetin ihanne.. Suurta rakkautta ja yhdessä ponnisteluja yhteisen elämän hyväksi.. siitä haaveilee moni sinkkukin. Naurettavaa.

        Ihmiset kasvavat erilleen lähes aina pitkässä suhteessa.

        "kun erosin - läheiseni tulkitsivat sen positiivisesti. "

        Näin minulla myös. Vähän etäisemmät läheiset kysyivät kertoessani erosta "oliko se hyvä vai huono juttu"? Pidin tästä kysymyksestä paljon. Ei lähdetty voivottelemaan tai surkuttelemaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "kun erosin - läheiseni tulkitsivat sen positiivisesti. "

        Näin minulla myös. Vähän etäisemmät läheiset kysyivät kertoessani erosta "oliko se hyvä vai huono juttu"? Pidin tästä kysymyksestä paljon. Ei lähdetty voivottelemaan tai surkuttelemaan.

        No minä sain kyllä joiltakin osanottoja, sellaisilta etäisemmiltä työkavereilta, korjasin kyllä heitä asiassa mitä pikimmin.

        Ihan kuin olisi ollut huono asia että jää sinkuksi.


    • No eronnut ja karannut minäkin olen. Ja aion ollakin. On tässä kaikenlaista koittanut ja kääntänyt sekä vääntänyt eron jälkeen, mutta hiton vaikeaa on ollut, vaikka miten miettis asiaa. Joten kyllä yksin asuvana ja ilman suhdetta on niin paljon helpompi elää, että kyllä se on minusta positiivinen juttu ilman muuta. :o)

      Nyt kun vaan oppisikin pysymään tavallaan "kuivilla", eikä innostuisi yhtikäs mistään millääntavoin ja pysyis vaan oman elämän kimpussa 110%;sti. Se on mun tavoite loppuelämäksi. Siis tietysti lapset huomioin, mutta nehän on mun elämää...

      Aion tässä loppuelämän aikana laittaa omasta elämästä niin henkisesti, kuin mateerialisesti selkeän ja pistää jo valmiiksi ne nippuun. Eipähän tartte mietiskellä koko loppuelämää, että mitenkäs tämä ja mitenkäs tuo. Jokunen vuosihan siihen menee, mutta saa mennä, mitäs tässä muutakaan tarttee hähhäillä. :oD

      Eläkeiässä en meinannut suuria ressailla. Jos lapsenlapsia vilistää kintuissa, niin voi keskittyä niihin kunnolla. Ukki joutaa hiekkalaatikolle istuksimaan ja taluttamaan kouluun. Mä oon huomannut omista porukoista, että se aika on hienoa, niin panostan jo sitäkin silmälläpitäen elämää.

      • No sinusta tiesinkin et se on positiivinen juttu. Sä olet saanut hyvät eväät elämään ja osaat olla oma itsesi.

        Jos saat pidettyä villin tunne-elämäsi kuosissa, niin sinkkuus on sulle ihan sopiva. Sä kun lähdet aina kaikkeen satanen lasissa.
        Osaan kuvitella sinut ukkina.. se rooli sopii sulle kun sen aika koittaa. Sinusta tulee superpappa.

        Jaa, vai kuvittelet ethä se pähkylöinti loppuisi joskus.. no tilalle saattaa tulla sellainen rauhallinen seesteisyys, mutta vasta kun hiffaa että sillä ei ole mitään väliä. Että se on ihan sama.

        Kas kun universaalissa mittakaavassa kaikki mitä sinä tai minä koetaan ja ajatellaan on ihan sama. Yks tyhjän kanssa. Sen kun tajuaa, silloin saa rauhan.

        Mut hei ... sulla on elämään hyvä agenda.. sä haluat kehittää sitä. Se on hyvä se. Mä en jaksa vaivautua itseni kohdalla enää.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sinusta tiesinkin et se on positiivinen juttu. Sä olet saanut hyvät eväät elämään ja osaat olla oma itsesi.

        Jos saat pidettyä villin tunne-elämäsi kuosissa, niin sinkkuus on sulle ihan sopiva. Sä kun lähdet aina kaikkeen satanen lasissa.
        Osaan kuvitella sinut ukkina.. se rooli sopii sulle kun sen aika koittaa. Sinusta tulee superpappa.

        Jaa, vai kuvittelet ethä se pähkylöinti loppuisi joskus.. no tilalle saattaa tulla sellainen rauhallinen seesteisyys, mutta vasta kun hiffaa että sillä ei ole mitään väliä. Että se on ihan sama.

        Kas kun universaalissa mittakaavassa kaikki mitä sinä tai minä koetaan ja ajatellaan on ihan sama. Yks tyhjän kanssa. Sen kun tajuaa, silloin saa rauhan.

        Mut hei ... sulla on elämään hyvä agenda.. sä haluat kehittää sitä. Se on hyvä se. Mä en jaksa vaivautua itseni kohdalla enää.

        No mä pähkin tässä, että mulla on aina joka kohtaan kiirettä ja monta rautaa siellä ja täällä tulessa, niin jää just vähän aikaa nautiskella ihan vaikka vaan nurmikonajosta, lehtien lakaisusta, räystäiden tyhjentämisestä tai vaikka vaan istuskelusta pihalla...

        Siihen vois tehdä stopin, että hoitais vähemmän huolehdittavaa...

        Sitten kun sitä miettii, että miten sitä elää lopun elämää, kuuluuko siihen toista tai pitäiskö olla, niin varmin vastaus on ei. Ei tarvitse ja parempi onkin, kun ei sitä edes mieti siihen...ei edes tyyliin, ehkäpä sittenkin ja jos....kun selkeästi ei. Siihen sijoittaminen on arpapeliä, vaikka ois kuin hyvä tyyppi. Ei kannata siihen nokkaansa pistää, vaikka miten siltä tuntuis...

        Ja toi ukkelilu nyt saa ollakin kaukana vielä, mutta siihen panostan, tulipa musta ukki tai ei... :o) Lapsista diggaan kuitenskin. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mä pähkin tässä, että mulla on aina joka kohtaan kiirettä ja monta rautaa siellä ja täällä tulessa, niin jää just vähän aikaa nautiskella ihan vaikka vaan nurmikonajosta, lehtien lakaisusta, räystäiden tyhjentämisestä tai vaikka vaan istuskelusta pihalla...

        Siihen vois tehdä stopin, että hoitais vähemmän huolehdittavaa...

        Sitten kun sitä miettii, että miten sitä elää lopun elämää, kuuluuko siihen toista tai pitäiskö olla, niin varmin vastaus on ei. Ei tarvitse ja parempi onkin, kun ei sitä edes mieti siihen...ei edes tyyliin, ehkäpä sittenkin ja jos....kun selkeästi ei. Siihen sijoittaminen on arpapeliä, vaikka ois kuin hyvä tyyppi. Ei kannata siihen nokkaansa pistää, vaikka miten siltä tuntuis...

        Ja toi ukkelilu nyt saa ollakin kaukana vielä, mutta siihen panostan, tulipa musta ukki tai ei... :o) Lapsista diggaan kuitenskin. :o)

        Samoin minäkin ajattelen, ettei sitä toista välttis tarvii. Jos niin käy, niin käy. En suunnittele että jos kun, vaan siltä pohjalta mitä nyt on.

        Sulle vois tehdä hyvää vastapainoa meditaatio.. sä kun olet semmoinen sähikäinen. Pakolla rauhoittumista ja mielen tyyneyttä. Enkä ny puhu mistään mindfulness hömpästä.

        Toisaalta.. sä oot sä ja sellaisenaan sä. Ja hyvä niin. Mutta sulla on oikeanlainen draivi haluun kehittyä ihmisenä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Samoin minäkin ajattelen, ettei sitä toista välttis tarvii. Jos niin käy, niin käy. En suunnittele että jos kun, vaan siltä pohjalta mitä nyt on.

        Sulle vois tehdä hyvää vastapainoa meditaatio.. sä kun olet semmoinen sähikäinen. Pakolla rauhoittumista ja mielen tyyneyttä. Enkä ny puhu mistään mindfulness hömpästä.

        Toisaalta.. sä oot sä ja sellaisenaan sä. Ja hyvä niin. Mutta sulla on oikeanlainen draivi haluun kehittyä ihmisenä.

        No mua ei saa mihinkään meditaatio-hommiin aseella uhatenkaan. Ei tää mistään meditaatiosta mihkään muutu. Tää muuttuu rauhallisemmaksi, kun saan nivottua kaiken vastuualueen pienemmäks ja yhteen nippuun. Nyt käytännössä kaks taloa ja kamoja siellä täällä 50 km säteellä, sekä vuorotyö... Ei helskutti tätä enää vuosia voi jatkaa...

        Sitten voin ähhäillä vaikka millä mutkalla, kun oikeasti jää aikaa siihen... nyt mennään monta kertaa niin, että nippa nappa kerkee syödä ja juoda, pestä pyykit jne. Ihan kreisiä...

        Ihmettelen, että mitähän hittoa mä oon tähän edes miettinyt ketään muuta? No nekin on tuossa välissä saaneet baletin leviimään näin... ei ole tullut aikaisemmin mieleen laitella hommia jiiriin...mutta nyt on tullut. :oD


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mua ei saa mihinkään meditaatio-hommiin aseella uhatenkaan. Ei tää mistään meditaatiosta mihkään muutu. Tää muuttuu rauhallisemmaksi, kun saan nivottua kaiken vastuualueen pienemmäks ja yhteen nippuun. Nyt käytännössä kaks taloa ja kamoja siellä täällä 50 km säteellä, sekä vuorotyö... Ei helskutti tätä enää vuosia voi jatkaa...

        Sitten voin ähhäillä vaikka millä mutkalla, kun oikeasti jää aikaa siihen... nyt mennään monta kertaa niin, että nippa nappa kerkee syödä ja juoda, pestä pyykit jne. Ihan kreisiä...

        Ihmettelen, että mitähän hittoa mä oon tähän edes miettinyt ketään muuta? No nekin on tuossa välissä saaneet baletin leviimään näin... ei ole tullut aikaisemmin mieleen laitella hommia jiiriin...mutta nyt on tullut. :oD

        Mutta sua pukee tuo alituinen juokseminen. Se on vähän niinkuin sun tavaramerkki. Tosin et se sinäkään tuosta nuorene.
        Hyvä, siisti nippu niin kyllä passaa.
        No joo.. toi meditaatio kyllä olisikin sulle sopimatonta. Et sä malttaisi puolta tuntia tyhjätä mieltä ja olla paikallasi.. hullunkurista että edes ajattelin sitä.
        Minun pitäisi taasen vähän aktivoitua. Korona passivoi jo tarpeeksi.. jäi vähän moodi päälle.
        En meinaa saada aikaiseksi oikein mitään.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mutta sua pukee tuo alituinen juokseminen. Se on vähän niinkuin sun tavaramerkki. Tosin et se sinäkään tuosta nuorene.
        Hyvä, siisti nippu niin kyllä passaa.
        No joo.. toi meditaatio kyllä olisikin sulle sopimatonta. Et sä malttaisi puolta tuntia tyhjätä mieltä ja olla paikallasi.. hullunkurista että edes ajattelin sitä.
        Minun pitäisi taasen vähän aktivoitua. Korona passivoi jo tarpeeksi.. jäi vähän moodi päälle.
        En meinaa saada aikaiseksi oikein mitään.

        No kyllä mun joskus pitää vaan ollakin paikoillaan, ei voi singahdella. :oD

        Mutta tykkään kyllä tekemisestä, ei siinä ole mitään, se on osa minua, mutta siinä voisi olla jo sellainen meininki, että olis jotain järkeäkin... Nyt koko homma on jotenkin räjähtänyt käsistä ja on oikeastaan enemmänkin sellaista....hmmmm?? Sellaista rämpimistä!

        Nyttenkin olen koittanut koko viikon laittaa pojan autoa...ja se on sellaista 1-2 tuntia joskus ja taas pari päivää töitä jajajaja sitten taas pitää muistella mihin jäätiin ja mitä voi tehdä, että ei jää kesken ja taas töihin ja sit on isäinpäiväkahvit, haudoillakäynti ja kaverin saunottamista ja taas 1-2 tuntia aikaa ja sit hakemaan lappuja jostain virastosta, että uskovat mun olevan elossa....

        Tälläistä tää on...


      • interlocutrice kirjoitti:

        No kyllä mun joskus pitää vaan ollakin paikoillaan, ei voi singahdella. :oD

        Mutta tykkään kyllä tekemisestä, ei siinä ole mitään, se on osa minua, mutta siinä voisi olla jo sellainen meininki, että olis jotain järkeäkin... Nyt koko homma on jotenkin räjähtänyt käsistä ja on oikeastaan enemmänkin sellaista....hmmmm?? Sellaista rämpimistä!

        Nyttenkin olen koittanut koko viikon laittaa pojan autoa...ja se on sellaista 1-2 tuntia joskus ja taas pari päivää töitä jajajaja sitten taas pitää muistella mihin jäätiin ja mitä voi tehdä, että ei jää kesken ja taas töihin ja sit on isäinpäiväkahvit, haudoillakäynti ja kaverin saunottamista ja taas 1-2 tuntia aikaa ja sit hakemaan lappuja jostain virastosta, että uskovat mun olevan elossa....

        Tälläistä tää on...

        Jos hyvin käy, mä työllistän itse itseni noin 5 vuoden päästä...ja hittovie laadin ihan itse mihin meen ja mistä tuun viikon ajan eteenpäin. :oD


      • interlocutrice kirjoitti:

        No kyllä mun joskus pitää vaan ollakin paikoillaan, ei voi singahdella. :oD

        Mutta tykkään kyllä tekemisestä, ei siinä ole mitään, se on osa minua, mutta siinä voisi olla jo sellainen meininki, että olis jotain järkeäkin... Nyt koko homma on jotenkin räjähtänyt käsistä ja on oikeastaan enemmänkin sellaista....hmmmm?? Sellaista rämpimistä!

        Nyttenkin olen koittanut koko viikon laittaa pojan autoa...ja se on sellaista 1-2 tuntia joskus ja taas pari päivää töitä jajajaja sitten taas pitää muistella mihin jäätiin ja mitä voi tehdä, että ei jää kesken ja taas töihin ja sit on isäinpäiväkahvit, haudoillakäynti ja kaverin saunottamista ja taas 1-2 tuntia aikaa ja sit hakemaan lappuja jostain virastosta, että uskovat mun olevan elossa....

        Tälläistä tää on...

        Vähän kuluttavalta kuulostaa. Mitäh? Lappuja virastosta että uskovat että olet hengissä?
        Mikäs juttu toi on?


      • interlocutrice kirjoitti:

        Jos hyvin käy, mä työllistän itse itseni noin 5 vuoden päästä...ja hittovie laadin ihan itse mihin meen ja mistä tuun viikon ajan eteenpäin. :oD

        No mä toivon sulle sitä.. tavallaan. Mutta kun et vaan sittenkin ottaisi liikaa hoitaaksesi. Sä olet kyllä aika tehopakkaus, mutta silti.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Vähän kuluttavalta kuulostaa. Mitäh? Lappuja virastosta että uskovat että olet hengissä?
        Mikäs juttu toi on?

        No se on sitä.... Työt sanelee viikosta 48 tuntia menoista ja sit se vapaa-aika on sellaista sinkoilua sinnetänne... selviämistä...

        Siis perunkirjoituksiin pitää kaivaa joku lappu, että tietävät, että oon vielä elossa....eivät muuten usko. :oD

        Se ei riitä, että ei myönnä kuolleensa, pitää olla virallista tietoa, joku vainajahan saattaa kuolemanhöperyydessään/haamuna olla epätietoinen elämisestään. :oD Hahah...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No mä toivon sulle sitä.. tavallaan. Mutta kun et vaan sittenkin ottaisi liikaa hoitaaksesi. Sä olet kyllä aika tehopakkaus, mutta silti.

        No mun elämää ei kukaan muu saa paremmaks kuin mä itse... Kyllä ne muut voi sitä kauhistella, mutta siihen se jää...on nähty. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No se on sitä.... Työt sanelee viikosta 48 tuntia menoista ja sit se vapaa-aika on sellaista sinkoilua sinnetänne... selviämistä...

        Siis perunkirjoituksiin pitää kaivaa joku lappu, että tietävät, että oon vielä elossa....eivät muuten usko. :oD

        Se ei riitä, että ei myönnä kuolleensa, pitää olla virallista tietoa, joku vainajahan saattaa kuolemanhöperyydessään/haamuna olla epätietoinen elämisestään. :oD Hahah...

        No exän mummi meni lääkäriin vitamiinipiikille.. lääkäri ilmoitti ettei voi palvella mummelia kun tämä on kuollut edellisellä viikolla. Tarina on tosi.

        Kyseessähän oli kirjausvirhe.. tosin aika kamala moka joltakulta.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mun elämää ei kukaan muu saa paremmaks kuin mä itse... Kyllä ne muut voi sitä kauhistella, mutta siihen se jää...on nähty. :o)

        No sä llet se tuki ja turva niin monelle. Sinuun luotetaan.
        Tosiasia et se on itsestä kiinni aika pitkälle.
        Mulla tuli suurinpiirtein vuosi sinkkuutta täyteen ja ihmettelen miten nopeasti aika on kulunut. Erityiskiitos Disselle että tuki minua eroprosessisani. Sinulla kun on hyvät välit siihen hemmoon, niin lähetä terkkuja minulta.

        Minä en suinkaan kauhistele elämänmenoasi.. lähinnä ihailen tarmokkuuttasi.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sä llet se tuki ja turva niin monelle. Sinuun luotetaan.
        Tosiasia et se on itsestä kiinni aika pitkälle.
        Mulla tuli suurinpiirtein vuosi sinkkuutta täyteen ja ihmettelen miten nopeasti aika on kulunut. Erityiskiitos Disselle että tuki minua eroprosessisani. Sinulla kun on hyvät välit siihen hemmoon, niin lähetä terkkuja minulta.

        Minä en suinkaan kauhistele elämänmenoasi.. lähinnä ihailen tarmokkuuttasi.

        No noissa virallisissa byrokratian koukeroissa ja lain mukaan tärkeissä paperimylläköissä ei olla menty tähän päivään, vaan kaikki tehdään niin, kun joku eevertti on kirjannut Suomen lakiin vuonna nakki ja nauris... :o/

        Mäpäs kerron terkkuja hälle. :o)

        Joku ihme vaan pistää rimpuilemaan kaikenlaista. :oD


      • interlocutrice kirjoitti:

        No noissa virallisissa byrokratian koukeroissa ja lain mukaan tärkeissä paperimylläköissä ei olla menty tähän päivään, vaan kaikki tehdään niin, kun joku eevertti on kirjannut Suomen lakiin vuonna nakki ja nauris... :o/

        Mäpäs kerron terkkuja hälle. :o)

        Joku ihme vaan pistää rimpuilemaan kaikenlaista. :oD

        No sulla on hyvä draivi.. sulle itellesi. Mä en samaan pystyisi, enkä kykenisi vierestä katsomaan sellaista haipakkaa. Olen vähän sellainen hias hämäläinen.. toki elämäkin antanut noita rajoitteita minulle. Pitää ottaa huomioon terveys kaikessa tekemisessä.. minä kun en saisi rasittaa itseäni liikaa.

        Ja mulle sopii sellainen naatiskelijan asenne...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sulla on hyvä draivi.. sulle itellesi. Mä en samaan pystyisi, enkä kykenisi vierestä katsomaan sellaista haipakkaa. Olen vähän sellainen hias hämäläinen.. toki elämäkin antanut noita rajoitteita minulle. Pitää ottaa huomioon terveys kaikessa tekemisessä.. minä kun en saisi rasittaa itseäni liikaa.

        Ja mulle sopii sellainen naatiskelijan asenne...

        No tässä on ehkä joutunut ihan jonkinaikaa olemaan lähtötelineissä ihan epätietoisuuden takia...mutta viimeaikaisten tietojen valossa alkaa olla aika nostaa kytkintä taas. Jossain täällä oon tuuminut, että tässä lähempänä vuoden vaihetta alkaa raottua. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No tässä on ehkä joutunut ihan jonkinaikaa olemaan lähtötelineissä ihan epätietoisuuden takia...mutta viimeaikaisten tietojen valossa alkaa olla aika nostaa kytkintä taas. Jossain täällä oon tuuminut, että tässä lähempänä vuoden vaihetta alkaa raottua. :o)

        Vai sellainen on tilanne, jos oikein ymmärsin. Se on sitten elämä joka päättää puolestasi ja ohjaa elämääsi uusiin uomiin.

        Se on dramaattista kun ei voi itse vaikuttaa asiaan, mutta ehkä se on hyvä juttu kumminkin jos totta puhutaan. Pääset ehkä toteuttamaan sitä mitä olet halunnutkin.. aikuisten oikeasti. Syleile muutosta ja ota se mahdollisuutena. Toki ymmärrän ettei se kivaa ole ja aikataulu ei ole paras mahdollinen. Näitä kun ei itse saa valita kun elämä päättää puolesta.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Vai sellainen on tilanne, jos oikein ymmärsin. Se on sitten elämä joka päättää puolestasi ja ohjaa elämääsi uusiin uomiin.

        Se on dramaattista kun ei voi itse vaikuttaa asiaan, mutta ehkä se on hyvä juttu kumminkin jos totta puhutaan. Pääset ehkä toteuttamaan sitä mitä olet halunnutkin.. aikuisten oikeasti. Syleile muutosta ja ota se mahdollisuutena. Toki ymmärrän ettei se kivaa ole ja aikataulu ei ole paras mahdollinen. Näitä kun ei itse saa valita kun elämä päättää puolesta.

        No mun rasti on ollut se, mitä oon joskus aikoja sitten valinnut. Ja sitten vaan pein jossain vaiheessa siinä pysymistä kunniakysymyksenä...no meikähän vie sen maaliin, kun meinasin ja sit keksin muuta....ja nyt en mieti kunnioita, vaan sitä, mikä on minusta kivaa. :o)

        Kun voin... :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mun rasti on ollut se, mitä oon joskus aikoja sitten valinnut. Ja sitten vaan pein jossain vaiheessa siinä pysymistä kunniakysymyksenä...no meikähän vie sen maaliin, kun meinasin ja sit keksin muuta....ja nyt en mieti kunnioita, vaan sitä, mikä on minusta kivaa. :o)

        Kun voin... :o)

        Niin. Minäkin aloin tosissani miettimään mikä minusta on kivaa kun olin selvinnyt sairauteni toteamisen jälkeisestä masennuksesta. Minä tarvitsin sen että sairastuin jotta opin elämään paremmin. Elämä päätti että minun on aika pysähtyä. Ottaa uusi suunta elämälleni ja harkita tulevaisuuteni uusiksi.
        Toisin sanoen vedin silloisen elämäni vessasta alas ja aloin elämään lyhyttä loppuelämää.
        Elän päivä kerrallaan toiveikkaana huomisesta. Tosin mitään takeita ei ole.
        Mutta tässä olen ja toimintakyky edelleen 98%. Kiitollinen olen siitä että sairastuin, sillä opin elämään.
        Näillä mennään..
        Nyt toivotan sulle hyvää loppuvuoroa.. alan käydä iltapuuhille ja nukkumaan. Öitä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin. Minäkin aloin tosissani miettimään mikä minusta on kivaa kun olin selvinnyt sairauteni toteamisen jälkeisestä masennuksesta. Minä tarvitsin sen että sairastuin jotta opin elämään paremmin. Elämä päätti että minun on aika pysähtyä. Ottaa uusi suunta elämälleni ja harkita tulevaisuuteni uusiksi.
        Toisin sanoen vedin silloisen elämäni vessasta alas ja aloin elämään lyhyttä loppuelämää.
        Elän päivä kerrallaan toiveikkaana huomisesta. Tosin mitään takeita ei ole.
        Mutta tässä olen ja toimintakyky edelleen 98%. Kiitollinen olen siitä että sairastuin, sillä opin elämään.
        Näillä mennään..
        Nyt toivotan sulle hyvää loppuvuoroa.. alan käydä iltapuuhille ja nukkumaan. Öitä.

        Joo, sitä jokaiselle toivonmukaan joskus tulee herääminen ja ennenkaikkea se hetki, kun ottaa ohjaksista kiinni itse. :o)

        Hyviä öitä. :o)


      • Anonyymi

        Palstailusi perusteella näyttää, että saatat olla itse olla aiheuttanut erosi. Kaiken tietävä lapsellinen jääräpää. Kuka semmoista kestää? Ilkeäkin olet ja naismainen mies.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Palstailusi perusteella näyttää, että saatat olla itse olla aiheuttanut erosi. Kaiken tietävä lapsellinen jääräpää. Kuka semmoista kestää? Ilkeäkin olet ja naismainen mies.

        Ja se kaivelee sun munias? 😄


      • interlocutrice kirjoitti:

        Ja se kaivelee sun munias? 😄

        Sulla riittää noita ihailijoita.. heh.

        Minä en pidä sinua ilkeänä tai jääpäänä. Ja mitä naismaisuuteen tulee.. mies joka on yhteydessä feminiiniseen puoleensa on seksy. Mitenkään ehdottelematta.. heh.

        Hauska, joku ihan oikeasti yrittää painaa sinua alas väen vängällä. Sillä ilmeisemmin ongelmia kohdata todellisuus kun tuollain yrittää itseänsä nostattaa. Sillä haukkuminen on periaatteessa itsensä nostattamista toisen yläpuolelle. Nooh, jos tuosta kiksinsä saa...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sulla riittää noita ihailijoita.. heh.

        Minä en pidä sinua ilkeänä tai jääpäänä. Ja mitä naismaisuuteen tulee.. mies joka on yhteydessä feminiiniseen puoleensa on seksy. Mitenkään ehdottelematta.. heh.

        Hauska, joku ihan oikeasti yrittää painaa sinua alas väen vängällä. Sillä ilmeisemmin ongelmia kohdata todellisuus kun tuollain yrittää itseänsä nostattaa. Sillä haukkuminen on periaatteessa itsensä nostattamista toisen yläpuolelle. Nooh, jos tuosta kiksinsä saa...

        No huvittaa oikeasti, kun se tyyppi kirjoittaa mm. väliksenä ja tytöttelee mua. Tulee mieleen ihan joku uroskoira (stihuahua tvs) joka koettaa alistaa pökkimällä kinttua. 😂

        Enkä mä kai nyt tietääkseen erikoisemmin mitään feminiinistä puolta ole edes tuonut esiin, tuuminut vaan useaan aloitukseen, että ei naisia kiinnosta sellainen ihminen, joka on lapsen tasolla. Eli vissiin se juurikin tätä ”fania” ärsyttää.

        Mutta ei mua haittaa, mulla ei ole mitään sodittavaa, mutta ajankulukseni voin kyllä vittuilla köyhille. (Tarkoitan sitä järkipuolta) 😬


      • interlocutrice kirjoitti:

        No huvittaa oikeasti, kun se tyyppi kirjoittaa mm. väliksenä ja tytöttelee mua. Tulee mieleen ihan joku uroskoira (stihuahua tvs) joka koettaa alistaa pökkimällä kinttua. 😂

        Enkä mä kai nyt tietääkseen erikoisemmin mitään feminiinistä puolta ole edes tuonut esiin, tuuminut vaan useaan aloitukseen, että ei naisia kiinnosta sellainen ihminen, joka on lapsen tasolla. Eli vissiin se juurikin tätä ”fania” ärsyttää.

        Mutta ei mua haittaa, mulla ei ole mitään sodittavaa, mutta ajankulukseni voin kyllä vittuilla köyhille. (Tarkoitan sitä järkipuolta) 😬

        Sitä ny vaan että olen kuullut että yleensä naiset käyttävät molempia aibopuoliskojaan yhtä aikaa kun taas yleensä miehet jompaa kumpaa vuorollaan. Eli putkiaivo versus tippaleipä.
        Sitten on luonnollisesti niitä poikkeuksia sukupuolissa.. naisia putkiaivoilla ja miehiä tippaleivällä. Sä olet selvä tippaleipä. Sun päässäsi surisee jutut siihen malliin että jos tuossa jutussa on yhtään perää, sen on pakko olla niin.
        Ja mitä siihen feminiiniseen puoleesi, se löytyy jokaiselta mieheltä
        Toisilla vahvempana ja toisilla heikompana. Samoin maskuliinisuuden kanssa naisilla.
        Äläkä sinä lähde veettuilemaan.. sun kiva kuoresi murenee.. heh. Tosissaan, kyllä puolemsa saa pitää.. ja teet senkin ihan tyylikkäästi omalla tyyilläsi. Hyvä niin.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sitä ny vaan että olen kuullut että yleensä naiset käyttävät molempia aibopuoliskojaan yhtä aikaa kun taas yleensä miehet jompaa kumpaa vuorollaan. Eli putkiaivo versus tippaleipä.
        Sitten on luonnollisesti niitä poikkeuksia sukupuolissa.. naisia putkiaivoilla ja miehiä tippaleivällä. Sä olet selvä tippaleipä. Sun päässäsi surisee jutut siihen malliin että jos tuossa jutussa on yhtään perää, sen on pakko olla niin.
        Ja mitä siihen feminiiniseen puoleesi, se löytyy jokaiselta mieheltä
        Toisilla vahvempana ja toisilla heikompana. Samoin maskuliinisuuden kanssa naisilla.
        Äläkä sinä lähde veettuilemaan.. sun kiva kuoresi murenee.. heh. Tosissaan, kyllä puolemsa saa pitää.. ja teet senkin ihan tyylikkäästi omalla tyyilläsi. Hyvä niin.

        No mä en täällä oikeen mitään kaveria etsi, eikä mun tartte mikään kiva ollakkaan, varsinkaan niille, joitten tarkoitus on vaan härkkiä, kyllä mielelläni päivästä ja mielentilasta riippuen v.ttuilen takaisin. Välillä vaan menee oivalliset v.ttuilut hukkaan, kun vastapuolen älykkyys on meduusan tasoa, mutta kyllä jotkut niille naureksii ihan ”ääneenkin”, että on siinä hitunen sisältöäkin muille. 😬

        Mutta tälläiset saitit on ihan kivoja. Voi haastaa ihmisiä ja ennenkaikkea itsensä. 😊


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mä en täällä oikeen mitään kaveria etsi, eikä mun tartte mikään kiva ollakkaan, varsinkaan niille, joitten tarkoitus on vaan härkkiä, kyllä mielelläni päivästä ja mielentilasta riippuen v.ttuilen takaisin. Välillä vaan menee oivalliset v.ttuilut hukkaan, kun vastapuolen älykkyys on meduusan tasoa, mutta kyllä jotkut niille naureksii ihan ”ääneenkin”, että on siinä hitunen sisältöäkin muille. 😬

        Mutta tälläiset saitit on ihan kivoja. Voi haastaa ihmisiä ja ennenkaikkea itsensä. 😊

        No sinä olet taitava veettuilija, se myönnettäköön. Nyt ne on taas Suatanan kimpussa. Pari yrittää minuakin härkkiä. Mikähän niitä nyt tänään vaivaa? Krapula?


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sinä olet taitava veettuilija, se myönnettäköön. Nyt ne on taas Suatanan kimpussa. Pari yrittää minuakin härkkiä. Mikähän niitä nyt tänään vaivaa? Krapula?

        No varmaks en tiedä mitään, mutta siellä on takana minusta joku yks tai pari tyyppiä, jotka jahistaa vaikka millä tavoin. Sinäänsä sillä ei ole väliä, koska omaa aikaansa ja vaivaansa näkevät vaan. Ja tulos on aikalähellä nollaa, jos ei jopa pakkasen puolella...siis itselleen...Minustahan on kivaa vaan, jos joku tulee länkyttämään, voin huudattaa lisää ja tälleen yövuorossa menee aika kuin siivillä. :oD


      • interlocutrice kirjoitti:

        No varmaks en tiedä mitään, mutta siellä on takana minusta joku yks tai pari tyyppiä, jotka jahistaa vaikka millä tavoin. Sinäänsä sillä ei ole väliä, koska omaa aikaansa ja vaivaansa näkevät vaan. Ja tulos on aikalähellä nollaa, jos ei jopa pakkasen puolella...siis itselleen...Minustahan on kivaa vaan, jos joku tulee länkyttämään, voin huudattaa lisää ja tälleen yövuorossa menee aika kuin siivillä. :oD

        No niin ja paskaset naurut päälle. Oikia asenne. Sinulla nyt on jo kattava trollien seurakunta perässä. Minua yrittää härkkiä välis aina silloin tällöin ja sit tää joka väittää mua pujikseksi.. ja tässä ilmaantunut joku uusi .. sen viestit mennyt niin nopeasti poistoon, että vaan vellikelloon jäänyt jälki.

        Taas yövuoro? No ehkä saat torkutettua vähän. Nyt mä taidan ruveta iltatoimille ja nukkumaan. Nukuin huonosti viime yönä, nii pitää ottaa takaisin tänä yönä että jaksaa taas viikon painaa töitä. Ehkä meillä tehtaalla alkaa pikkuhiljaa elämä palautumaan normaaliksi.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No niin ja paskaset naurut päälle. Oikia asenne. Sinulla nyt on jo kattava trollien seurakunta perässä. Minua yrittää härkkiä välis aina silloin tällöin ja sit tää joka väittää mua pujikseksi.. ja tässä ilmaantunut joku uusi .. sen viestit mennyt niin nopeasti poistoon, että vaan vellikelloon jäänyt jälki.

        Taas yövuoro? No ehkä saat torkutettua vähän. Nyt mä taidan ruveta iltatoimille ja nukkumaan. Nukuin huonosti viime yönä, nii pitää ottaa takaisin tänä yönä että jaksaa taas viikon painaa töitä. Ehkä meillä tehtaalla alkaa pikkuhiljaa elämä palautumaan normaaliksi.

        No mulla alkoi tämä palstakamusta, sit tuli jotain muuta anonyymiä ja sit tuota välistä...
        Jotenkin tuntuu niin tutulta kaikki, että tuntuis kun ois sama tyyppi, mutta mistä näistä selvän ottaa? Ei mitenkään...

        No enköhän mä tässä kerkee ottaa rennostikin, nyt kun tulin pelailemasta, niin keksin, etten mä ole syönyt mitään....niin sit tässä vetästään päivän eka ja viimeinen ruokakin. :oD

        Muksaa ens viikkoa ja hyviä unia. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mulla alkoi tämä palstakamusta, sit tuli jotain muuta anonyymiä ja sit tuota välistä...
        Jotenkin tuntuu niin tutulta kaikki, että tuntuis kun ois sama tyyppi, mutta mistä näistä selvän ottaa? Ei mitenkään...

        No enköhän mä tässä kerkee ottaa rennostikin, nyt kun tulin pelailemasta, niin keksin, etten mä ole syönyt mitään....niin sit tässä vetästään päivän eka ja viimeinen ruokakin. :oD

        Muksaa ens viikkoa ja hyviä unia. :o)

        Olet niin mukavan lupsakka.. kiitos siitä. Hyvää
        (t)yövuoroa.

        Oikeasti? Palstakamu? Mulle ollut aina asiallinen ja kiva. Tosin olenhan sinkkupalstaillut vain reilun vuoden.
        Oikeastaan kyllä kaikki olleet ihan mukavia minua kohtaan.. paitsi välis ja W. Weellehän olen edelleenkin kai mies. Mutta samapa tuo. Jokainen olkoon harhoissaan.

        Mutta mä poistun etuoikealle pesemään hampaitani.. ja tutumaan. Hyvää yötä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Olet niin mukavan lupsakka.. kiitos siitä. Hyvää
        (t)yövuoroa.

        Oikeasti? Palstakamu? Mulle ollut aina asiallinen ja kiva. Tosin olenhan sinkkupalstaillut vain reilun vuoden.
        Oikeastaan kyllä kaikki olleet ihan mukavia minua kohtaan.. paitsi välis ja W. Weellehän olen edelleenkin kai mies. Mutta samapa tuo. Jokainen olkoon harhoissaan.

        Mutta mä poistun etuoikealle pesemään hampaitani.. ja tutumaan. Hyvää yötä.

        Joo, mutta kuulemma kyse oli kostosta...kyllä mä sitäkin välillä oon nujuuttanut kommenteistaan. :oD

        Palaillaan hei ja pidähän lippu korkeella. :o)


      • interlocutrice kirjoitti:

        Joo, mutta kuulemma kyse oli kostosta...kyllä mä sitäkin välillä oon nujuuttanut kommenteistaan. :oD

        Palaillaan hei ja pidähän lippu korkeella. :o)

        Voi teitä miehiä.. mahrottomia otuksia ootta.

        Juu lippu korkealla .. puolitangossa.. heh. Se katsos on meille kääpiöille .. eiku pygmeille jo korkealla.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Voi teitä miehiä.. mahrottomia otuksia ootta.

        Juu lippu korkealla .. puolitangossa.. heh. Se katsos on meille kääpiöille .. eiku pygmeille jo korkealla.

        No mä kun oikein muistelen, niin joskus täällä oikein julistin sotaa, elikkä kukkotappelua. 😁
        Minullekin oli tärkeää, onko joku nainen tai mies, kelle kirjoitan tai siis vastaan. 😄

        Mut nyt mulle ei ole väliä kuka on kuka, mutta asiasisältö merkkaa.

        Ei silti, että kiva on näitä kukkoilijoita vähän huudattaa. Kerrankin olen sen shown ulkopuolella. Epätoivoiset koettaa saada minut kommenteillaan juurikin siitä mies-ruudusta pois. 😜 Mutta hittovie kun se ei auta. Jslkovälissä killuu munatuiset ja leuassa kasvaa parta silti. 😂


      • interlocutrice kirjoitti:

        No mä kun oikein muistelen, niin joskus täällä oikein julistin sotaa, elikkä kukkotappelua. 😁
        Minullekin oli tärkeää, onko joku nainen tai mies, kelle kirjoitan tai siis vastaan. 😄

        Mut nyt mulle ei ole väliä kuka on kuka, mutta asiasisältö merkkaa.

        Ei silti, että kiva on näitä kukkoilijoita vähän huudattaa. Kerrankin olen sen shown ulkopuolella. Epätoivoiset koettaa saada minut kommenteillaan juurikin siitä mies-ruudusta pois. 😜 Mutta hittovie kun se ei auta. Jslkovälissä killuu munatuiset ja leuassa kasvaa parta silti. 😂

        No mitä kuvaa olen susta saanut ni ihan miesten mies oot. Semmoinen perusjallin ja remonttireiskan risteymä.

        Mullehan on kans ihan sama onko nainen tai mies. Tai muunsukupuolinen. Homotus tai lepsotus. Ihan se ja sama.
        Ensisijaisesti ollaan immeisiä kaikki. Ja silläkään ei ole väliä vaikka olisi feikki. Tai no, feikki .. en näe mitään järkeä siinä. Feikata anonyyminä. Se on vaan tyhmää.

        Täällä jos missä on mahis olla ihan oma itsensä. Kaikki on tuntemattomia toisilleen. Mitä sen on väliä vaikka joku välillä vetää hernukan nenukkiin tai tykkää muutoin kyttyrää. Ihan sama, sillä kaikki täällä on vain joitain randomeita bittejä. Toiset personoituneimpia kuin toiset, mutta yhtä lailla tuntemattomia toisilleen.

        Yks tykkää .. toinen ei. Mitä väliä? Ja oikeasti, siis aikuisten oikeasti, mitä hiton väliä sillä on että joku random tuntematon kritisoi sinun mielipidettäsi?


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No mitä kuvaa olen susta saanut ni ihan miesten mies oot. Semmoinen perusjallin ja remonttireiskan risteymä.

        Mullehan on kans ihan sama onko nainen tai mies. Tai muunsukupuolinen. Homotus tai lepsotus. Ihan se ja sama.
        Ensisijaisesti ollaan immeisiä kaikki. Ja silläkään ei ole väliä vaikka olisi feikki. Tai no, feikki .. en näe mitään järkeä siinä. Feikata anonyyminä. Se on vaan tyhmää.

        Täällä jos missä on mahis olla ihan oma itsensä. Kaikki on tuntemattomia toisilleen. Mitä sen on väliä vaikka joku välillä vetää hernukan nenukkiin tai tykkää muutoin kyttyrää. Ihan sama, sillä kaikki täällä on vain joitain randomeita bittejä. Toiset personoituneimpia kuin toiset, mutta yhtä lailla tuntemattomia toisilleen.

        Yks tykkää .. toinen ei. Mitä väliä? Ja oikeasti, siis aikuisten oikeasti, mitä hiton väliä sillä on että joku random tuntematon kritisoi sinun mielipidettäsi?

        No selkeästi täällä kaikki lähtee siitä, mitä haet täältä. Hyväksyntää, ihmistä, vai mielipiteeseesi vastetta.

        Kyllä minuskin monesti ahdistaa täällä sellainen jonninjoutava paska... mutta joskus suollan sitä itsekin, kun en jaksa keskittyä. Vetäsen huumorilla.

        Tälläiset mestat osaa olla haastavia hiffata...😬


      • interlocutrice kirjoitti:

        No selkeästi täällä kaikki lähtee siitä, mitä haet täältä. Hyväksyntää, ihmistä, vai mielipiteeseesi vastetta.

        Kyllä minuskin monesti ahdistaa täällä sellainen jonninjoutava paska... mutta joskus suollan sitä itsekin, kun en jaksa keskittyä. Vetäsen huumorilla.

        Tälläiset mestat osaa olla haastavia hiffata...😬

        Mut hei.. onko pakko halea mitään? Jos joku hakee hyväksyntää tälläisistä paikoista niin tosi heikoilla jäillä menee. Tämä on ehdottomasti väärä paikka.

        Minä kai alunperin halusin juuri päinvastaista.. eli omastani poikkeavaa ja eroavaa näkemystä. Laajentaa omaa katsantokantaani. Omassa elämässä tutut ja ystävät jo ovat tavallaan sisäistäneet minut ja omalaatuisuuteni. Harvoin kuulen poikkipuolista sanaa, joten kaipasin ehdottomasti jo vähän särmää.

        Mut sit kävi niin et mä jäin koukkuun tuntemattomiin tuttuihin. Siksi kai vieläkin palstailen. Kiva kun saa sellaisia kommentteja jotka ei myötäile ja ovat toisistaan hyvinkin poikkeavia. Olen saanut tavallaan arvokkaita näkökulmia, joita en muutoin olisi tullut itse ajatelleeksi.

        Tosin tätä nykyä pähkyilen aika vähän. Otan asiat aikalailla lunkisti. Seesteisyyteni ei ole ollut vaakalaudalla. En stressaa, koska se ei vaan sovi minulle.

        Happy go lucky..


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mut hei.. onko pakko halea mitään? Jos joku hakee hyväksyntää tälläisistä paikoista niin tosi heikoilla jäillä menee. Tämä on ehdottomasti väärä paikka.

        Minä kai alunperin halusin juuri päinvastaista.. eli omastani poikkeavaa ja eroavaa näkemystä. Laajentaa omaa katsantokantaani. Omassa elämässä tutut ja ystävät jo ovat tavallaan sisäistäneet minut ja omalaatuisuuteni. Harvoin kuulen poikkipuolista sanaa, joten kaipasin ehdottomasti jo vähän särmää.

        Mut sit kävi niin et mä jäin koukkuun tuntemattomiin tuttuihin. Siksi kai vieläkin palstailen. Kiva kun saa sellaisia kommentteja jotka ei myötäile ja ovat toisistaan hyvinkin poikkeavia. Olen saanut tavallaan arvokkaita näkökulmia, joita en muutoin olisi tullut itse ajatelleeksi.

        Tosin tätä nykyä pähkyilen aika vähän. Otan asiat aikalailla lunkisti. Seesteisyyteni ei ole ollut vaakalaudalla. En stressaa, koska se ei vaan sovi minulle.

        Happy go lucky..

        Ne jotka nauttii matkasta, ei pety mihin päästään, se onkin usein heille vain kääntöpaikka. Ei loppu.

        😁


      • interlocutrice kirjoitti:

        Ne jotka nauttii matkasta, ei pety mihin päästään, se onkin usein heille vain kääntöpaikka. Ei loppu.

        😁

        Aika hyvä. Noinhan se menee. Miä ruppeen taasen iltapuuhille
        Hyvää illanjatkoa. Oli mukava turista kanssasi.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Aika hyvä. Noinhan se menee. Miä ruppeen taasen iltapuuhille
        Hyvää illanjatkoa. Oli mukava turista kanssasi.

        Mä keksin pistää saunaa lämpeemään. Hyviä unia ja huomista työpäivää. 😊


      • interlocutrice kirjoitti:

        Mä keksin pistää saunaa lämpeemään. Hyviä unia ja huomista työpäivää. 😊

        Naatiskele sä saunasta. Ja hyvästä musiikista.. olisikos se iskelmää? No hyvät yöt.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Naatiskele sä saunasta. Ja hyvästä musiikista.. olisikos se iskelmää? No hyvät yöt.

        No sehän vois olla iskelmää. Jotain syvällisyydestä poikkeavaa ja viatonta. Vaikka tää:

        https://youtu.be/gPiZKFNHDTc

        Mulle tulee puikkari mieleen näistä. Sopivan rento heebo, mikä ei liian liikoja mieti. 😄


    • Anonyymi

      Tämä sinkkuuden ihannointi taitaa koskea lähinnä niitä joilla on vaihtoehtoja. Niitä jotka ovat juuri eronneet tai niitä jotka ovat päättäneet olla ryhtymättä johonkin epäilyttävään suhteeseen. Harvoin puhutaan meistä jotka ovat vain yksinäisiä koska seuraa ei juuri ole tarjolla. Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin....

      • Saatat olla oikeassa. En ole tässä huomioinut pakkosinkkuja, sillä minulla ei henkilökohtaisesti ole siitä kokemusta.
        Yhtälailla on parisuhteessa olevia, jotka voivat huonosti.

        Se ettei ole seuraa tarjolla, voi olla haastava tilanne. Yksinäisyys on tunne joka on minulle vieras. Vaikka olisin yksin. Ehkä pääsen sinuiksi sen tunteen kanssa ja opin senkin tuntemaan.


    • Anonyymi

      Käy jossain Gigantissa kyselemässä. Siellähän ne nyt kokoontuu

    • Olen yrittänyt palstaa lukemalla selvittää, mitä vikoja miehissä on, kun niihin on niin monesti petytty.
      Väkivaltainen alkoholisti taitaa olla ääritapaus. Puhumaton ja fyysisesti etäinen mies tuntuu olevan myös yleinen ongelma. Alistaako mies naista, kohteleeko hän naista epäreilusti, siitä en tiedä.

      Tästä olisi varmaan pitänyt aloittaa oma ketju.

      • Anonyymi

        On vaikeaa ymmärtää miten naiset voivat kärsiä vaikkapa miehen alkoholin käytöstä kun täälläkin aina jaksetaan jankuttaa kuinka epämiellyttävä tapa se on ja kuinka sellaiseen mieheen ei halua missään nimessä tutustua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On vaikeaa ymmärtää miten naiset voivat kärsiä vaikkapa miehen alkoholin käytöstä kun täälläkin aina jaksetaan jankuttaa kuinka epämiellyttävä tapa se on ja kuinka sellaiseen mieheen ei halua missään nimessä tutustua.

        Ei sitä varmasti helposti kykenekään tajuamaan kukaan, joka ei ole katsellut sitä vierestä. Sitä on oikeastaan aika turhaa edes yrittää selittää. Toivotaan, että et koskaan joudu sellaseen tilanteeseen, jossa tajuaisit.


      • No syitä on monia. Usein vielä pikkumaisia ja turhia syitä. Toki ääritapaukset asia erikseen.

        Miesten suurin vika on se, etteivät he ole naisia. Naiset ovat niin monimutkaisia ja pikkumaisia otuksia jotka kuvittelevat että mies ymmärtää tehdä kuten nainen haluaa mitä ihmeellisimmistä pikku "vihjeistä". Jos nainen joutuu suoraan sanomaan, niin silloin hän on jo suuttunut mieheen.

        Katsos kun miehen tulee täyttää naisen odotukset ja jos näin ei käy, on mies pettymys. Ja aniharva mies ymmärtää tulkita naista ja tämän haluja sekä mielenliikkeitä. Joten perustaltaan mies on aina naiselle pettymys. Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No syitä on monia. Usein vielä pikkumaisia ja turhia syitä. Toki ääritapaukset asia erikseen.

        Miesten suurin vika on se, etteivät he ole naisia. Naiset ovat niin monimutkaisia ja pikkumaisia otuksia jotka kuvittelevat että mies ymmärtää tehdä kuten nainen haluaa mitä ihmeellisimmistä pikku "vihjeistä". Jos nainen joutuu suoraan sanomaan, niin silloin hän on jo suuttunut mieheen.

        Katsos kun miehen tulee täyttää naisen odotukset ja jos näin ei käy, on mies pettymys. Ja aniharva mies ymmärtää tulkita naista ja tämän haluja sekä mielenliikkeitä. Joten perustaltaan mies on aina naiselle pettymys. Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen.

        No siis todellakin hieman erikoinen näkemys. En tunnista tuosta omaa päättynyttä liittoani lainkaan, mutta sovitaan nyt sitten vaikka noin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä varmasti helposti kykenekään tajuamaan kukaan, joka ei ole katsellut sitä vierestä. Sitä on oikeastaan aika turhaa edes yrittää selittää. Toivotaan, että et koskaan joudu sellaseen tilanteeseen, jossa tajuaisit.

        Aikalailla just noin. Sitä on varsin turha yrittää edes selittää sellaiselle, joka sanoo ettei tajua asiaa. Sellanen ei sitä ikinä tajua tai ainakaan suostu myöntämään tajuavansa.

        Mun exäni oli perjantainollaaja. Eli sellainen, joita Suomesta löytyy valtava määrä. Se jumalaton vitutuksen määrä, joka itselle tuli jo torstaina. Mä vihasin perjantaita ja mua vitutti tulla kotiin perjantaisin. Loppuvaiheessa mulle olis kelvannut lähes mikä tahansa tekosyy, ettei tarvii olla viikonloppuna kotona. Sitä helvetin humalaista sönkötystä ja lässytystä jaksanut kuunnella. Kuunnella jotain humalaista rakkaudentunnustusta, kun todellisuudessa tekee mieli käskeä sen pysyä helvetin kaukana. Olis mennyt edes johonkin muualle juomaan niitä kaljojaan niin ei olis tarvinut kuunnella ja katella sitä siinä samoissa nurkissa.

        Eikä riittänyt se perjantain kestäminen, vaan sitten piti vielä sietää se krapulalauantai. Se oli melkein jopa vielä raivostuttavampaa. Mitään ei ikinä voinut tehdä lauantaisin. Se krapulamorkkiksen kuunteleminen ja myötätunnon esittäminen oli tosiaan vielä asteen ärsyttävämpää. Yritä siinä sitten olla empaattinen, kun todellisuudessa tunnet vain halveksuntaa. Ja se helvetillinen kaljan ja vanhan kaljan lemu sen hengityksessä.

        Muuten mukava mies ja joskus rakastinkin, mutta ne perjantainollaamiset tappo kaikki positiiviset tunteet. Jep, olen vittumainen k.sipää ämmä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä varmasti helposti kykenekään tajuamaan kukaan, joka ei ole katsellut sitä vierestä. Sitä on oikeastaan aika turhaa edes yrittää selittää. Toivotaan, että et koskaan joudu sellaseen tilanteeseen, jossa tajuaisit.

        Tarkoitin kyllä sitä että miten ihmeessä kukaan voi edes joutua sellaiseen suhteeseen kun se kerran on niin kamalaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikalailla just noin. Sitä on varsin turha yrittää edes selittää sellaiselle, joka sanoo ettei tajua asiaa. Sellanen ei sitä ikinä tajua tai ainakaan suostu myöntämään tajuavansa.

        Mun exäni oli perjantainollaaja. Eli sellainen, joita Suomesta löytyy valtava määrä. Se jumalaton vitutuksen määrä, joka itselle tuli jo torstaina. Mä vihasin perjantaita ja mua vitutti tulla kotiin perjantaisin. Loppuvaiheessa mulle olis kelvannut lähes mikä tahansa tekosyy, ettei tarvii olla viikonloppuna kotona. Sitä helvetin humalaista sönkötystä ja lässytystä jaksanut kuunnella. Kuunnella jotain humalaista rakkaudentunnustusta, kun todellisuudessa tekee mieli käskeä sen pysyä helvetin kaukana. Olis mennyt edes johonkin muualle juomaan niitä kaljojaan niin ei olis tarvinut kuunnella ja katella sitä siinä samoissa nurkissa.

        Eikä riittänyt se perjantain kestäminen, vaan sitten piti vielä sietää se krapulalauantai. Se oli melkein jopa vielä raivostuttavampaa. Mitään ei ikinä voinut tehdä lauantaisin. Se krapulamorkkiksen kuunteleminen ja myötätunnon esittäminen oli tosiaan vielä asteen ärsyttävämpää. Yritä siinä sitten olla empaattinen, kun todellisuudessa tunnet vain halveksuntaa. Ja se helvetillinen kaljan ja vanhan kaljan lemu sen hengityksessä.

        Muuten mukava mies ja joskus rakastinkin, mutta ne perjantainollaamiset tappo kaikki positiiviset tunteet. Jep, olen vittumainen k.sipää ämmä.

        Väkevää tekstiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin kyllä sitä että miten ihmeessä kukaan voi edes joutua sellaiseen suhteeseen kun se kerran on niin kamalaa.

        Harvoin mikään suhde on alussa sama kuin lopussa. Ihmiset muuttuvat, elämä muuttuu, tavat muuttuvat.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No syitä on monia. Usein vielä pikkumaisia ja turhia syitä. Toki ääritapaukset asia erikseen.

        Miesten suurin vika on se, etteivät he ole naisia. Naiset ovat niin monimutkaisia ja pikkumaisia otuksia jotka kuvittelevat että mies ymmärtää tehdä kuten nainen haluaa mitä ihmeellisimmistä pikku "vihjeistä". Jos nainen joutuu suoraan sanomaan, niin silloin hän on jo suuttunut mieheen.

        Katsos kun miehen tulee täyttää naisen odotukset ja jos näin ei käy, on mies pettymys. Ja aniharva mies ymmärtää tulkita naista ja tämän haluja sekä mielenliikkeitä. Joten perustaltaan mies on aina naiselle pettymys. Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen.

        "Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen."

        Näin nopeasti luettuna sun juttusi tuntui sarkasmilta. :D

        Sen kyllä myönnän, että naisilla on hiljaisia toiveita, mutta jos osaa kysyä, nainen kyllä vastaa siihen.
        Itse kysyn neljä kertaa päivässä, onko kaikki hyvin. Mulla on turhan herkät tuntosarvet tyytymättömyyden aistimiseen. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvoin mikään suhde on alussa sama kuin lopussa. Ihmiset muuttuvat, elämä muuttuu, tavat muuttuvat.

        Mutta ilmeisesti ei koskaan parempaan suuntaan. Ainakin näin voisi tulkita naisten mielipiteistä kun kuulevat että joku yksinäinen mies juo koko pullon viiniä eikä vain sitä kuuluisaa paria lasillista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No siis todellakin hieman erikoinen näkemys. En tunnista tuosta omaa päättynyttä liittoani lainkaan, mutta sovitaan nyt sitten vaikka noin.

        No tietenkään ei voi yleistää.. erikoinen näkemys siitä mikä miehissä on yleisesti vikana.. no se että ovat tyypillisiä miehiä..

        Tapauskohtaisesti jokaisessa suhteessa on omat rasitteensa, siinä missä hyvä puolensakin. Mutta olikin mielipiteeni siitä mikä yleisesti naisten mielestä tekee miehistä viallisia. Miehet eivät täytä naisten tarpeita. Ja mielestäni vika siihen on naisissa itsessään ja heidän odotuksissaan, eikä suinkaan miehissä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No tietenkään ei voi yleistää.. erikoinen näkemys siitä mikä miehissä on yleisesti vikana.. no se että ovat tyypillisiä miehiä..

        Tapauskohtaisesti jokaisessa suhteessa on omat rasitteensa, siinä missä hyvä puolensakin. Mutta olikin mielipiteeni siitä mikä yleisesti naisten mielestä tekee miehistä viallisia. Miehet eivät täytä naisten tarpeita. Ja mielestäni vika siihen on naisissa itsessään ja heidän odotuksissaan, eikä suinkaan miehissä.

        Hyvin erikoinen näkemys kuten sanoin. Enpä osaa edes samoa mikä mahtaisi olla tyypillinen mies. En ole kertaakaan törmännyt samaan ongelmaan miehen kanssa, vaikka olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja yhdessä lyhyessä seurustelusuhteessa. Millainen on tyypillinen mies?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väkevää tekstiä.

        Lähinnä ehkä kuitenkin inhorealismia. Mä joskus jopa toivoin, että se oikeasti painuisi sitten vaikka baariin joka perjantai ja tulisi kotiin vasta sunnuntaina krapulattomana. Tai sitten mulla olis pitänyt olla oma viikonloppukoti.


      • Carl-Gustaf kirjoitti:

        "Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen."

        Näin nopeasti luettuna sun juttusi tuntui sarkasmilta. :D

        Sen kyllä myönnän, että naisilla on hiljaisia toiveita, mutta jos osaa kysyä, nainen kyllä vastaa siihen.
        Itse kysyn neljä kertaa päivässä, onko kaikki hyvin. Mulla on turhan herkät tuntosarvet tyytymättömyyden aistimiseen. :)

        Ei ollut tarkoitettu sarkastiseksi. Mielestäni naiset ovat vain liian vaikeita miehille. Pitänee paikkaansa että naiset ja miehet eri planeetoilta.

        Sulla se hyvä, että osaat huomata että niitä hiljaisia toiveita on edes olemassa. Suurin osa miehistä ei tajua sitä. Mies ajattelee että tokkopa tuo kertonee ja nainen ajattelee että eikö se tajua kun niin selviä vihjeitä annan...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin erikoinen näkemys kuten sanoin. Enpä osaa edes samoa mikä mahtaisi olla tyypillinen mies. En ole kertaakaan törmännyt samaan ongelmaan miehen kanssa, vaikka olen ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa ja yhdessä lyhyessä seurustelusuhteessa. Millainen on tyypillinen mies?

        No kaikkihan me ollaan yksilöitä. Niin naiset kuin miehetkin. Mikään ei sitä muuta. Tyypillinen mies on suoraviivainen, mielestäni.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No kaikkihan me ollaan yksilöitä. Niin naiset kuin miehetkin. Mikään ei sitä muuta. Tyypillinen mies on suoraviivainen, mielestäni.

        "Tyypillinen mies on suoraviivainen, mielestäni."

        En taida sitten tuntea yhtään tyypillistä miestä. Kaikki tuntemani tekevät ja ajattelevat asiat hyvin monimutkaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tyypillinen mies on suoraviivainen, mielestäni."

        En taida sitten tuntea yhtään tyypillistä miestä. Kaikki tuntemani tekevät ja ajattelevat asiat hyvin monimutkaisesti.

        Ja siis tunnen toki valtavasti monimutkaisia naisiakin. En väitä miesten olevan sen mutkikkaampia, vaan ihan yhtä monimutkaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta ilmeisesti ei koskaan parempaan suuntaan. Ainakin näin voisi tulkita naisten mielipiteistä kun kuulevat että joku yksinäinen mies juo koko pullon viiniä eikä vain sitä kuuluisaa paria lasillista.

        Harvemminhan tuo juominen tutkimustenkaan myötä ajan myötä vähenee. Että sinällään realistinen ajatus.

        Vaan suurin syy lienee se, että miten niitä tunteita voisi koskaan alkaa syntyä, jos juominen estää sen? Jos toinen ei vaikkapa halua viettää aikaa humalaisen kanssa niin minkäs teet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvemminhan tuo juominen tutkimustenkaan myötä ajan myötä vähenee. Että sinällään realistinen ajatus.

        Vaan suurin syy lienee se, että miten niitä tunteita voisi koskaan alkaa syntyä, jos juominen estää sen? Jos toinen ei vaikkapa halua viettää aikaa humalaisen kanssa niin minkäs teet?

        Aika nopeasti se ajatus tapojen ja suhteiden muuttumisesta muuttui.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika nopeasti se ajatus tapojen ja suhteiden muuttumisesta muuttui.

        Ei se mihinkään muuttunut. Tutkimukset nyt vaan sanovat noin. Riippuvuus (myös toiminnallinen) on paljon helpompi kehittää, kuin päästä siitä eroon. Aivot ikävä kyllä toimivat niin. Toki huonoista tavoista on mahdollista päästä eroon, mutta se harvemmin tapahtuu huomaamatta, vaan sen eteen täytyy yleensä nähdä vaivaa ja se vaatii usein myös jonkin kimmokkeen.

        Vaan kuten sanottu niin suurin ongelma on se, että miten kehittää tunteita sellaista ihmistä kohtaan, jolla on omasta mielestä vastenmielisiä tapoja? Se on hyvin suuri vaikeuttava tekijä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis tunnen toki valtavasti monimutkaisia naisiakin. En väitä miesten olevan sen mutkikkaampia, vaan ihan yhtä monimutkaisia.

        No voipi olla noinkin. Mutta kyse on mielipiteestä, ei niinkään mistään absoluuttisesta totuudesta.
        Kaikki ollaan yksilöitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mihinkään muuttunut. Tutkimukset nyt vaan sanovat noin. Riippuvuus (myös toiminnallinen) on paljon helpompi kehittää, kuin päästä siitä eroon. Aivot ikävä kyllä toimivat niin. Toki huonoista tavoista on mahdollista päästä eroon, mutta se harvemmin tapahtuu huomaamatta, vaan sen eteen täytyy yleensä nähdä vaivaa ja se vaatii usein myös jonkin kimmokkeen.

        Vaan kuten sanottu niin suurin ongelma on se, että miten kehittää tunteita sellaista ihmistä kohtaan, jolla on omasta mielestä vastenmielisiä tapoja? Se on hyvin suuri vaikeuttava tekijä.

        Mitähän sinäkin tiedät miehen sielunelämästä....veikkaisin että et paljoakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitähän sinäkin tiedät miehen sielunelämästä....veikkaisin että et paljoakaan.

        En tiedäkään, enkä ole koskaan väittänytkään tietäväni. Mä puhun aivoista ja niiden toiminnasta. Sielunelämää taitavat pohtia lähinnä papit. Mä taas en kuulu edes kirkkoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedäkään, enkä ole koskaan väittänytkään tietäväni. Mä puhun aivoista ja niiden toiminnasta. Sielunelämää taitavat pohtia lähinnä papit. Mä taas en kuulu edes kirkkoon.

        Naisten tunnekylmyydestä ei kannata vetää ihan selkeitä yhtäläisyysmerkkejä kaikkiin muihin elämänmuotoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisten tunnekylmyydestä ei kannata vetää ihan selkeitä yhtäläisyysmerkkejä kaikkiin muihin elämänmuotoihin.

        Tunnekylmyyskään ei liity tähän asiaan millään tavalla. Aivot nyt vaan toimivat sillä tavoin. Samalla tavalla toimivat niin hiirten, kalojen, koirien, jne. kuin ihmistenkin aivot. Ne "tykästyvät" hyvin nopeasti mielihyvää tuottaviin asioihin.

        Eri yksilöillä ne mielihyvää tuottavat asiat ovat erilaisia, mutta aivan kaikkien aivot kehittävät riippuvuuksia. Kerran itselle kehitetystä koukusta ei sitten olekaan ihan yksinkertaista pyristellä irti. Niin se vaan menee, ikävä kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunnekylmyyskään ei liity tähän asiaan millään tavalla. Aivot nyt vaan toimivat sillä tavoin. Samalla tavalla toimivat niin hiirten, kalojen, koirien, jne. kuin ihmistenkin aivot. Ne "tykästyvät" hyvin nopeasti mielihyvää tuottaviin asioihin.

        Eri yksilöillä ne mielihyvää tuottavat asiat ovat erilaisia, mutta aivan kaikkien aivot kehittävät riippuvuuksia. Kerran itselle kehitetystä koukusta ei sitten olekaan ihan yksinkertaista pyristellä irti. Niin se vaan menee, ikävä kyllä.

        Kumma että ihmissuhde ei voi olla mielihyvää ja tykästymistä tuottava asia. Tähänkin varmaan löytyy hiirikokeista vastaus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumma että ihmissuhde ei voi olla mielihyvää ja tykästymistä tuottava asia. Tähänkin varmaan löytyy hiirikokeista vastaus?

        Tietysti se on sitä. Miksi kuvittelet ettei olisi? Monet ihmiset ovat koukussa rakastumisen tunteeseen, eivätkä siksi kykene kestäviin parisuhteisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti se on sitä. Miksi kuvittelet ettei olisi? Monet ihmiset ovat koukussa rakastumisen tunteeseen, eivätkä siksi kykene kestäviin parisuhteisiin.

        En lähde samalla tavalla teeskentelemään tyhmää vaan kerron ihan rehellisesti että ihmissuhde voi muuttaa kaiken. Jos jokin suru on syntynyt tietystä asiasta niin se suru lähtee myös pois kun se asia on korjaantunut. Parisuhteessa ollessani en juopotellut koska sille ei ollut tarvetta. Ostin kyllä oluita joita jaoimme puoliksi ja maistelimme mutta siinä kaikki. Sen jälkeen ei ole ollut mitään syytä olla selvinpäin joten on ihan sama kuinka paljon alkoholia kurkustaan alas valuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En lähde samalla tavalla teeskentelemään tyhmää vaan kerron ihan rehellisesti että ihmissuhde voi muuttaa kaiken. Jos jokin suru on syntynyt tietystä asiasta niin se suru lähtee myös pois kun se asia on korjaantunut. Parisuhteessa ollessani en juopotellut koska sille ei ollut tarvetta. Ostin kyllä oluita joita jaoimme puoliksi ja maistelimme mutta siinä kaikki. Sen jälkeen ei ole ollut mitään syytä olla selvinpäin joten on ihan sama kuinka paljon alkoholia kurkustaan alas valuttaa.

        Toki se jollekulle voi olla käänteentekevä kokemus. Ei sitä ole kukaan kieltänyt.

        Vaan sivuutat kokonaan sen kysymyksen, että miten voisi ihastua itsestä vastenmielisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Jos tietää, ettei voi sietää katsella humalaista niin se on aikalailla siinä. Sellaiseen ihmiseen nyt ei vaan ihastu, jonka kokee vastenmieliseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki se jollekulle voi olla käänteentekevä kokemus. Ei sitä ole kukaan kieltänyt.

        Vaan sivuutat kokonaan sen kysymyksen, että miten voisi ihastua itsestä vastenmielisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Jos tietää, ettei voi sietää katsella humalaista niin se on aikalailla siinä. Sellaiseen ihmiseen nyt ei vaan ihastu, jonka kokee vastenmieliseksi.

        Sinun ja humalaisten miesten väliset tilanteet eivät ole minun ongelma. Käykää ihan keskenänne ne jutut läpi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki se jollekulle voi olla käänteentekevä kokemus. Ei sitä ole kukaan kieltänyt.

        Vaan sivuutat kokonaan sen kysymyksen, että miten voisi ihastua itsestä vastenmielisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Jos tietää, ettei voi sietää katsella humalaista niin se on aikalailla siinä. Sellaiseen ihmiseen nyt ei vaan ihastu, jonka kokee vastenmieliseksi.

        Lisään ... ainoa mahdollisuus on siis löytää sellainen ihminen, jota se runsaskaan alkoholinkäyttö ei haittaa.

        Itse esimerkiksi en jaksa humalaisia ihmisiä. Mulla ei ole mitään mielenkiintoa oleskella humalaisen ihmisen seurassa tai tutustua häneen. En saa mitään positiivista tunnetta irti humalaisesta seurasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun ja humalaisten miesten väliset tilanteet eivät ole minun ongelma. Käykää ihan keskenänne ne jutut läpi.

        Minulla ei ole mitään ongelmia humalaisten ihmisten kanssa. He saavat ihan vapaasti olla humalassa. Ei se asia minulle kuulu. En vaan tule ikinä kiinnostumaan yhdestäkään humalaisesta ja minun kanssani on ihan turha tulla yrittämään viritellä mitään humalassa. Humalaiset ihmiset eivät ole kiinnostavia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki se jollekulle voi olla käänteentekevä kokemus. Ei sitä ole kukaan kieltänyt.

        Vaan sivuutat kokonaan sen kysymyksen, että miten voisi ihastua itsestä vastenmielisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Jos tietää, ettei voi sietää katsella humalaista niin se on aikalailla siinä. Sellaiseen ihmiseen nyt ei vaan ihastu, jonka kokee vastenmieliseksi.

        "Vaan sivuutat kokonaan sen kysymyksen, että miten voisi ihastua itsestä vastenmielisellä tavalla käyttäytyvään ihmiseen. Jos tietää, ettei voi sietää katsella humalaista niin se on aikalailla siinä. Sellaiseen ihmiseen nyt ei vaan ihastu, jonka kokee vastenmieliseksi."

        Tuossahan se oleellinen juttu tosiaan on. Ei kukaan vietä niin kauaa aikaa vastemieliseksi kokemassaan seurassa, että ehtisi ihastumaan johonkin muihin ominaisuuksiin siinä ihmisessä. Tilanteen pitää olla jotenkin hyvin poikkeuksellinen, jotta tollasta tapahtuis.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No syitä on monia. Usein vielä pikkumaisia ja turhia syitä. Toki ääritapaukset asia erikseen.

        Miesten suurin vika on se, etteivät he ole naisia. Naiset ovat niin monimutkaisia ja pikkumaisia otuksia jotka kuvittelevat että mies ymmärtää tehdä kuten nainen haluaa mitä ihmeellisimmistä pikku "vihjeistä". Jos nainen joutuu suoraan sanomaan, niin silloin hän on jo suuttunut mieheen.

        Katsos kun miehen tulee täyttää naisen odotukset ja jos näin ei käy, on mies pettymys. Ja aniharva mies ymmärtää tulkita naista ja tämän haluja sekä mielenliikkeitä. Joten perustaltaan mies on aina naiselle pettymys. Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen.

        Meni pieleen tuollainen naisten kuvaus, todellakin sovinistinen näkemys ja naisvihaa siellä tunteidesi pohjalla. Jotain jälkiähän ihmiseen jättää turvaton kiintymyssuhde äitiinsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikalailla just noin. Sitä on varsin turha yrittää edes selittää sellaiselle, joka sanoo ettei tajua asiaa. Sellanen ei sitä ikinä tajua tai ainakaan suostu myöntämään tajuavansa.

        Mun exäni oli perjantainollaaja. Eli sellainen, joita Suomesta löytyy valtava määrä. Se jumalaton vitutuksen määrä, joka itselle tuli jo torstaina. Mä vihasin perjantaita ja mua vitutti tulla kotiin perjantaisin. Loppuvaiheessa mulle olis kelvannut lähes mikä tahansa tekosyy, ettei tarvii olla viikonloppuna kotona. Sitä helvetin humalaista sönkötystä ja lässytystä jaksanut kuunnella. Kuunnella jotain humalaista rakkaudentunnustusta, kun todellisuudessa tekee mieli käskeä sen pysyä helvetin kaukana. Olis mennyt edes johonkin muualle juomaan niitä kaljojaan niin ei olis tarvinut kuunnella ja katella sitä siinä samoissa nurkissa.

        Eikä riittänyt se perjantain kestäminen, vaan sitten piti vielä sietää se krapulalauantai. Se oli melkein jopa vielä raivostuttavampaa. Mitään ei ikinä voinut tehdä lauantaisin. Se krapulamorkkiksen kuunteleminen ja myötätunnon esittäminen oli tosiaan vielä asteen ärsyttävämpää. Yritä siinä sitten olla empaattinen, kun todellisuudessa tunnet vain halveksuntaa. Ja se helvetillinen kaljan ja vanhan kaljan lemu sen hengityksessä.

        Muuten mukava mies ja joskus rakastinkin, mutta ne perjantainollaamiset tappo kaikki positiiviset tunteet. Jep, olen vittumainen k.sipää ämmä.

        Tiedoksesi, et ole vittumainen kuspää ämmä, vaan ihan normaali tunteva nainen.


      • Anonyymi
        Carl-Gustaf kirjoitti:

        "Sori, mutta näkemykseni aiheesta on kovin sovinistinen."

        Näin nopeasti luettuna sun juttusi tuntui sarkasmilta. :D

        Sen kyllä myönnän, että naisilla on hiljaisia toiveita, mutta jos osaa kysyä, nainen kyllä vastaa siihen.
        Itse kysyn neljä kertaa päivässä, onko kaikki hyvin. Mulla on turhan herkät tuntosarvet tyytymättömyyden aistimiseen. :)

        Vähänkö rasittaisi jos mies kysyi kaksikin kertaa onko kaikki hyvin.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ei ollut tarkoitettu sarkastiseksi. Mielestäni naiset ovat vain liian vaikeita miehille. Pitänee paikkaansa että naiset ja miehet eri planeetoilta.

        Sulla se hyvä, että osaat huomata että niitä hiljaisia toiveita on edes olemassa. Suurin osa miehistä ei tajua sitä. Mies ajattelee että tokkopa tuo kertonee ja nainen ajattelee että eikö se tajua kun niin selviä vihjeitä annan...

        Naiset ja miehet ovat kyllä ihan samalta planeetalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En lähde samalla tavalla teeskentelemään tyhmää vaan kerron ihan rehellisesti että ihmissuhde voi muuttaa kaiken. Jos jokin suru on syntynyt tietystä asiasta niin se suru lähtee myös pois kun se asia on korjaantunut. Parisuhteessa ollessani en juopotellut koska sille ei ollut tarvetta. Ostin kyllä oluita joita jaoimme puoliksi ja maistelimme mutta siinä kaikki. Sen jälkeen ei ole ollut mitään syytä olla selvinpäin joten on ihan sama kuinka paljon alkoholia kurkustaan alas valuttaa.

        Etsit tekosyyn juomisellesi sinkkuudesta. Se on vain yksi monista tekosyistä, joilla alkoholin suurkuluttajilla on. Siihen perustuu riippuvuus ja juomisen "oikeutus".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meni pieleen tuollainen naisten kuvaus, todellakin sovinistinen näkemys ja naisvihaa siellä tunteidesi pohjalla. Jotain jälkiähän ihmiseen jättää turvaton kiintymyssuhde äitiinsä.

        No niin jättää. Mutta kun siitä turvattomuuden tunteesta pääsee yli, sitä oppii turvaamaan siihen ainoaan mitä on, eli itseensä.

        Äitini ei todellakaan ole mitalisijoilla kun äitiyttä palkitaan. Tottahan se jättää jälkensä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Naiset ja miehet ovat kyllä ihan samalta planeetalta.

        Voipi olla noinkin.. ehkä se olen minä joka on eri planeetalta. Joku marssilaisten lisääntymiskoe.. :D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vähänkö rasittaisi jos mies kysyi kaksikin kertaa onko kaikki hyvin.

        Onhan se rasittavaa, varsinkin jos mies tosissaan odottaa jotain raporttia epäkohdista.
        Mulle "kaikki hyvin" -kysymys on enemmän sellainen kontaktinotto arjessa. Toimii meillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etsit tekosyyn juomisellesi sinkkuudesta. Se on vain yksi monista tekosyistä, joilla alkoholin suurkuluttajilla on. Siihen perustuu riippuvuus ja juomisen "oikeutus".

        Kun olet noin viisas niin kerro sekin että miksi ihmeessä etsin parisuhdetta. Eihän siinä ole mitään järkeä koska silloin menettää sen tekosyyn.


    • Anonyymi

      Se, että erosin oli ehdottomasti elämäni järkevin teko, vaikka se ei siinä kohtaa ollutkaan helppoa. Se suhde tuhosi minua pikkuhiljaa ja oikeastaan vasta muutettuani pois ja asuttuani hetken yksinäni mä aloin tajuta miten syvällä oikeasti olin uinut siinä viimeisinä aikoina. Silloin suhteessa vielä ollessani mä tajusin vain, että mun on todella paha olla. Sen muutoksen, kun mun tilanteeni parani, näki kyllä ihan jokainen mun lähipiirissäni.

      • No mulla vähän sama juttu, mutta meillä oli exän kanssa ihan toimiva ok suhde. Hän eli omalla tavallaan ja minä omallani. Mutta se suhde ei antanut minulle mitään. Se oli vain täynnä velvollisuuksia.

        Nykyään elän itselleni. Olen rehellisesti sanottuna itsekäs. Ensimmäistä kertaa elämässäni.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No mulla vähän sama juttu, mutta meillä oli exän kanssa ihan toimiva ok suhde. Hän eli omalla tavallaan ja minä omallani. Mutta se suhde ei antanut minulle mitään. Se oli vain täynnä velvollisuuksia.

        Nykyään elän itselleni. Olen rehellisesti sanottuna itsekäs. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

        Niin meidänkin suhteemme oli tavallaan ihan ok ja joku erilainen ihminen olisi siinä varmaan pärjännytkin ihan hyvin. Mä vaan olen liian herkkä ja empaattinen yksilö. Siinä olisi tarvittu enemmän kykyä olla piittaamatta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin meidänkin suhteemme oli tavallaan ihan ok ja joku erilainen ihminen olisi siinä varmaan pärjännytkin ihan hyvin. Mä vaan olen liian herkkä ja empaattinen yksilö. Siinä olisi tarvittu enemmän kykyä olla piittaamatta.

        Välititkö liikaa?

        Minä olin taas exän kanssa yhdessä ehkä velvollisuudentunnosta. Olen todella tunnollinen ihminen ja senpä takia kesti saada kaikki reilaan ennen eroa. Jotenkin se vaan kolahti että en halua tätä enää.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Välititkö liikaa?

        Minä olin taas exän kanssa yhdessä ehkä velvollisuudentunnosta. Olen todella tunnollinen ihminen ja senpä takia kesti saada kaikki reilaan ennen eroa. Jotenkin se vaan kolahti että en halua tätä enää.

        No mä en luonteeltani turhankin välittävä ja sitä on turhan helppo käyttää hyväkseen, vaikkei ehkä ihan täysin tarkottaisikaan tehdä niin.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Välititkö liikaa?

        Minä olin taas exän kanssa yhdessä ehkä velvollisuudentunnosta. Olen todella tunnollinen ihminen ja senpä takia kesti saada kaikki reilaan ennen eroa. Jotenkin se vaan kolahti että en halua tätä enää.

        Pirpana, muista että parisuhteessa sinun tekemät myönnytykset ja omat päätökset ovat vaikuttaneet parisuhteen dynamiikkaan. Jos et olisi ollut niin huolehtiva olisi miehetä kenties kasvanut parisuhteeseen kelvollisempi yksilö?
        Ihmiset vain tottuvat johonkin eivätkä osaa joskus vetää käsijarrua oikeilla hetkillä, sitten kun on myöhäistä auto luisuu jo alamäkeä alas eikä mitään ole enää tehtävissä.
        Elämä on tuonut monenlaisia tilanteita joissa olisi voinut tehdä toisin? Lopputulosta arvioitaessa ei kannata vähätellä omaa vastuutaan siitä lopputuloksesta.
        Minulla on ainakin ollut vain hyviä parisuhteita, ihania naisia vaikka ovatkin olleet ajoittain tosi outoja mutta ihmiset ovat. Kysymys kuuluukin miten itse olisi vaikuttanut parisuhteeseen vaikka olisi toiminut pyhimyksen tavoin, kun sekin voi olla väärin.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        No mä en luonteeltani turhankin välittävä ja sitä on turhan helppo käyttää hyväkseen, vaikkei ehkä ihan täysin tarkottaisikaan tehdä niin.

        Joo, tunnistan. Sitä niinkuin ajautuu hyväksikäytetyksi. Tahtomattaan. Mutta asialle ei oikein voi mitään, muuta kuin erota.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pirpana, muista että parisuhteessa sinun tekemät myönnytykset ja omat päätökset ovat vaikuttaneet parisuhteen dynamiikkaan. Jos et olisi ollut niin huolehtiva olisi miehetä kenties kasvanut parisuhteeseen kelvollisempi yksilö?
        Ihmiset vain tottuvat johonkin eivätkä osaa joskus vetää käsijarrua oikeilla hetkillä, sitten kun on myöhäistä auto luisuu jo alamäkeä alas eikä mitään ole enää tehtävissä.
        Elämä on tuonut monenlaisia tilanteita joissa olisi voinut tehdä toisin? Lopputulosta arvioitaessa ei kannata vähätellä omaa vastuutaan siitä lopputuloksesta.
        Minulla on ainakin ollut vain hyviä parisuhteita, ihania naisia vaikka ovatkin olleet ajoittain tosi outoja mutta ihmiset ovat. Kysymys kuuluukin miten itse olisi vaikuttanut parisuhteeseen vaikka olisi toiminut pyhimyksen tavoin, kun sekin voi olla väärin.

        AV

        No en pakene vastuutani. On minun syy, että exä on ihan käsi. Tai oikeastaan se ei ole pelkästään minun syytäni.
        Exä teki suhteen alkuun kolmea työtä niin otin hoitaakseni kaiken muun ... ja kun exän työt väheni yhteen duuniin, oli hänet jo hemmoteltu piloille.

        En ole koskaan kieltänyt vastuutani. Olen ollut tasapuolinen partneri suhteessa joka kasvoi kieroon. Ja syytä oli kyllä minussakin.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No en pakene vastuutani. On minun syy, että exä on ihan käsi. Tai oikeastaan se ei ole pelkästään minun syytäni.
        Exä teki suhteen alkuun kolmea työtä niin otin hoitaakseni kaiken muun ... ja kun exän työt väheni yhteen duuniin, oli hänet jo hemmoteltu piloille.

        En ole koskaan kieltänyt vastuutani. Olen ollut tasapuolinen partneri suhteessa joka kasvoi kieroon. Ja syytä oli kyllä minussakin.

        Hmm...tunnut parisuhdekelpoiselta naiselta.

        AV


      • Anonyymi

      • Anonyymi kirjoitti:

        Hmm...tunnut parisuhdekelpoiselta naiselta.

        AV

        Ja siitä syystä en halua parisuhdetta. Kannan vastuuni. Itseni kustannuksella.

        Nyt minulla on laatuaikaa itselleni. Elämäni on minun ja saan tehdä mitä teen tai olla tekemättä. Ja en ole ollut näin helpottunut ja onnellinen vuosiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Me ihmiset unohdamme joskus sen tärkeimmän.
        https://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls

        AV

        Kiva sanoma tuossa biisissä. Kumpa ihmiset ymmärtäisivätkin olla enkeleitä toisilleen. Se onkin vaikea taito. Herkästi tulee hyväksikäytetyksi tässä maailmassa jos yrittää olla hyvä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kiva sanoma tuossa biisissä. Kumpa ihmiset ymmärtäisivätkin olla enkeleitä toisilleen. Se onkin vaikea taito. Herkästi tulee hyväksikäytetyksi tässä maailmassa jos yrittää olla hyvä.

        Totta, mutta mielestäni on mukavampi antaa kuin ottaa:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta, mutta mielestäni on mukavampi antaa kuin ottaa:)

        AV

        No siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Antamisen ilo on yksi puhtain ja ravitsevin ilo mitä tiedän. Eikä todellakaan haittaa jos joku käyttää hyväkseen silloin tällöin. Jos tämä hyväksikäyttäjä saa siitä jotakin iloa, on sekin iloa. Minulle tuottaa hyvää mieltä jos joku saa hyvän mielen. Vaikka sitten minun kustannuksellani.

        Turha sen on kuitenkaan kuvitella etten huomaa hyväksikäyttöä.. sallin sen, koska se tuottaa iloa kyseiselle henkilölle. Hyvä tuo hyvää. Vaikka sitten väärällä tavalla.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Antamisen ilo on yksi puhtain ja ravitsevin ilo mitä tiedän. Eikä todellakaan haittaa jos joku käyttää hyväkseen silloin tällöin. Jos tämä hyväksikäyttäjä saa siitä jotakin iloa, on sekin iloa. Minulle tuottaa hyvää mieltä jos joku saa hyvän mielen. Vaikka sitten minun kustannuksellani.

        Turha sen on kuitenkaan kuvitella etten huomaa hyväksikäyttöä.. sallin sen, koska se tuottaa iloa kyseiselle henkilölle. Hyvä tuo hyvää. Vaikka sitten väärällä tavalla.

        Meillä on siis jotain samaa arvopohjaa.
        Itselleni on vaikea ottaa mitään ilmaiseksi. Mieleeni tulee se aika kun sain ajokortin ja pystyin ostamaan pienillä opiskeluajan tuloilla vanhan auton. Ensimmäisen kerran silloisen tyttöystäväni kotiin vieraillessa hänen isänsä pyysi sivummalle kertoen miten seuraavana päivänä mentäisiin kaupunkiin ostamaan minulle uusi auto. Ei ilmeisesti ollut kovin iloinen autoni laatutasosta. Sanoin ettei käy, autoa en ota ja jos tyttärelle ei kelpaa aina voi kävellä.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä on siis jotain samaa arvopohjaa.
        Itselleni on vaikea ottaa mitään ilmaiseksi. Mieleeni tulee se aika kun sain ajokortin ja pystyin ostamaan pienillä opiskeluajan tuloilla vanhan auton. Ensimmäisen kerran silloisen tyttöystäväni kotiin vieraillessa hänen isänsä pyysi sivummalle kertoen miten seuraavana päivänä mentäisiin kaupunkiin ostamaan minulle uusi auto. Ei ilmeisesti ollut kovin iloinen autoni laatutasosta. Sanoin ettei käy, autoa en ota ja jos tyttärelle ei kelpaa aina voi kävellä.

        AV

        No pistän paremmaksi.. en kykene ottamaan kehujakaan vastaan jos koen etten ole niitä ansainnut. Uskon itselliseen pärjäämiseen ja aina olen itse pärjännytkin. Mutta nykyään osaan jo arvostaa itseäni ja ottaa sen minkä ansaitsen.
        Minulle tuleekin tulevaisuudessa olemaan haasteena olemaan se, että oppisin olemaan heikko. Se on työn alla. Mutta elämä opettaa.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No pistän paremmaksi.. en kykene ottamaan kehujakaan vastaan jos koen etten ole niitä ansainnut. Uskon itselliseen pärjäämiseen ja aina olen itse pärjännytkin. Mutta nykyään osaan jo arvostaa itseäni ja ottaa sen minkä ansaitsen.
        Minulle tuleekin tulevaisuudessa olemaan haasteena olemaan se, että oppisin olemaan heikko. Se on työn alla. Mutta elämä opettaa.

        Oletko neitsyt?

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko neitsyt?

        AV

        Jaa.. ensin luulin että kysyt olenko neitsyt.. heh..
        En ole neitsyt, olen skorppioni. Tosin en tiedä kysyitkö sitäkään..


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Jaa.. ensin luulin että kysyt olenko neitsyt.. heh..
        En ole neitsyt, olen skorppioni. Tosin en tiedä kysyitkö sitäkään..

        Heh, luonteenpiirteissäsi on neitsyttä.
        Hyvä ja ajattelevainen arvomaailma. Itse olen tehnyt sen päätöksen etten koskaan moiti ex naisia. Jos joku kysyy millainen, sanon aina että maailman paras oli aikansa. Kaikella on aikansa ja taikansa.
        https://www.youtube.com/watch?v=YgjYrOPrqlU

        Hyvää yötä.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heh, luonteenpiirteissäsi on neitsyttä.
        Hyvä ja ajattelevainen arvomaailma. Itse olen tehnyt sen päätöksen etten koskaan moiti ex naisia. Jos joku kysyy millainen, sanon aina että maailman paras oli aikansa. Kaikella on aikansa ja taikansa.
        https://www.youtube.com/watch?v=YgjYrOPrqlU

        Hyvää yötä.

        AV

        Hyvää yötä. Enkeli olkoon myötä.


    • Anonyymi

      Hmm...olet sama nainen mitä parisuhteessa joten en tiedä, ehkä muutaman vuoden kuluttua alat miettimään toisin mitä tällähetkellä.
      Yksi ei ole toisten luomia ja tuottamia odotuksia, on vain niitä omia.
      Loppujen lopuksi olet tulevaisuudessa sama mitä menneisyydessä. Etsivä, onnellinen ja onneton.

      https://www.youtube.com/watch?v=eRQmEpe7e9Q

      AV

      • Niin olen kyllä sama ihminen. Tosin opettelen pois heikkouksistani. Jos joskus vielä haluan parisuhteen, olen vain tyhmä. Mutta hei.. minä olen aika tyhmä, mutta en kai niin tyhmä.

        Nyt lähtisin parisuhteeseen vain rakkaudesta.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin olen kyllä sama ihminen. Tosin opettelen pois heikkouksistani. Jos joskus vielä haluan parisuhteen, olen vain tyhmä. Mutta hei.. minä olen aika tyhmä, mutta en kai niin tyhmä.

        Nyt lähtisin parisuhteeseen vain rakkaudesta.

        Tuo on hyvä, harvoin se vain kolahtaa, usein jää vajaaksi.

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on hyvä, harvoin se vain kolahtaa, usein jää vajaaksi.

        AV

        Mulla on kolahtanut muutaman kerran, mutta aina olen selvinnyt siitä. Tosin olen ollut silloinkin parisuhteessa exän kanssa kun on toisaalle kolahtanut. Sekin kai kertonee paljon ettei exä kolahtanut koskaan...


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mulla on kolahtanut muutaman kerran, mutta aina olen selvinnyt siitä. Tosin olen ollut silloinkin parisuhteessa exän kanssa kun on toisaalle kolahtanut. Sekin kai kertonee paljon ettei exä kolahtanut koskaan...

        Nyt menin melkein sanattomaksi. Miksi ihmeessä menisi suhteeseen jos ei himoitsisi vastapuolta sairaalloisen epätoivoisesti, koko ajan mielessä hän. Kun ei voi enää nukkua eikä ruoka maita on parasta pyytää jo treffeille, ei kai muuten.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt menin melkein sanattomaksi. Miksi ihmeessä menisi suhteeseen jos ei himoitsisi vastapuolta sairaalloisen epätoivoisesti, koko ajan mielessä hän. Kun ei voi enää nukkua eikä ruoka maita on parasta pyytää jo treffeille, ei kai muuten.

        AV

        Sivusta ...

        Eivät kaikki ihmiset kaipaa sekopäisyyden tunnetta. Monin mielestä se on jopa vastenmielinen tunne.

        Itse olisin onnessani, jos olisi mahdollista hypätä kokonaan yli se rakastumisen sekopäisyys. En kaipaa sitä lainkaa ja sen vastenmielisyys on yksi syy, miksi olen vähän vastahankainen edes etsimään ketään. Siirtyisin mielummin suoraan siihen ihanaan rakastamisen ja tuttuuden tunteeseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt menin melkein sanattomaksi. Miksi ihmeessä menisi suhteeseen jos ei himoitsisi vastapuolta sairaalloisen epätoivoisesti, koko ajan mielessä hän. Kun ei voi enää nukkua eikä ruoka maita on parasta pyytää jo treffeille, ei kai muuten.

        AV

        Minä menin suhteeseen tunnollisuudesta ja velvollisuudentunteesta. Tapasin exän sokkotreffeillä.. tapailimme, mutta emme seurustelleet. Pämähdin paksuksi. Perustimme perheen...

        Stoori on pitkä ja lopulta erosin kun velvollisuudet tuli hoidettua. Eli parosuhteeseen menisin vain rakkaudesta..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta ...

        Eivät kaikki ihmiset kaipaa sekopäisyyden tunnetta. Monin mielestä se on jopa vastenmielinen tunne.

        Itse olisin onnessani, jos olisi mahdollista hypätä kokonaan yli se rakastumisen sekopäisyys. En kaipaa sitä lainkaa ja sen vastenmielisyys on yksi syy, miksi olen vähän vastahankainen edes etsimään ketään. Siirtyisin mielummin suoraan siihen ihanaan rakastamisen ja tuttuuden tunteeseen.

        Tuokin on totta, säästyisi pyykinpesuaineita eikä lakanat kuluisi. Eikä tartteis laittaa lakanan alle pissisuojaa kun muuten naiset "tuhoavat" petarin. Huh, kun miettii olisi ehkä parempi hypätä suoraan aikaan aamukahvi mustana kanelikorpulla.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokin on totta, säästyisi pyykinpesuaineita eikä lakanat kuluisi. Eikä tartteis laittaa lakanan alle pissisuojaa kun muuten naiset "tuhoavat" petarin. Huh, kun miettii olisi ehkä parempi hypätä suoraan aikaan aamukahvi mustana kanelikorpulla.

        AV

        Sinusta erinomainen seksi kuuluu siis vain rakastumisvaiheeseen. Itselleni se taas kuuluu vain rakastamisvaiheeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinusta erinomainen seksi kuuluu siis vain rakastumisvaiheeseen. Itselleni se taas kuuluu vain rakastamisvaiheeseen.

        En tiedä erinomaisesta, loppujen lopuksi se on unettavaa:)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä erinomaisesta, loppujen lopuksi se on unettavaa:)

        AV

        Itse sinä aloit noista puhumaan. Outoa, että koet tarvetta alkaa puhua unettaviksi kokemistasi asioista, mutta jokainen tavallaan toki. Itse voin kokea kyseisen toiminnan myös erittäin piristävänä. Riippuu niin tilanteesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sinä aloit noista puhumaan. Outoa, että koet tarvetta alkaa puhua unettaviksi kokemistasi asioista, mutta jokainen tavallaan toki. Itse voin kokea kyseisen toiminnan myös erittäin piristävänä. Riippuu niin tilanteesta.

        En usko, tule ja näytä :)

        Hyvää yötä.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko, tule ja näytä :)

        Hyvää yötä.

        AV

        Ai näytä mitä? Se, että aamuseksi virkistää? No ota ja kokeile, jos tuota ole vielä oppinut.


    • Anonyymi

      Toiset on sinkkuna parempia kuin toiset? Ja toiset on suhteessa parempia kuin toiset? Älä kuitenkaan sotkea näitä toisiinsa?

      • Ei ole parempia tai huonompia. On vain erilaisia.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ei ole parempia tai huonompia. On vain erilaisia.

        Minusta on, paremmissa on enemmän hyviä hetkiä ja kivaa ja huonoimmista kärsimystä, stressiä ja vähemmän kivaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on, paremmissa on enemmän hyviä hetkiä ja kivaa ja huonoimmista kärsimystä, stressiä ja vähemmän kivaa.

        No meillä on periaatteellinen näkemysero.. minä puhun aidasta ja sinä aidanseipäästä.

        Yksilölliset erot erilaisissa suhteissa määrittyy suhteen yksilöiden yksilöllisistä eroista. Joten en ulkopuolisena voi määritellä suhteiden eroja huonoiksi tai hyviksi. Vain erilaksiksi.


    • Hyvältähän elämänlaatu näin sinkkuna tuntuu, toki rakastajatar on hyvä lisä.

      • Niin .. täysin samaa mieltä. Rakastaja on oiva lisä sinkkuuteen.


    • Anonyymi

      Myönnän en ole seurustellut koskaan enkä sitä myöskään kaipaa.
      Ehkä olen todella outo yksilö.
      Ei ole myöskään tullut tilannetta olisi tullut juma mikä vastakkainen puoli.

      • Sun on hyvä olla niin kuin olet. Ei se kaipaa silloin mitään siihen. Ainakaan pakolla.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sun on hyvä olla niin kuin olet. Ei se kaipaa silloin mitään siihen. Ainakaan pakolla.

        Just näin, tästä olisi oiva oppi monelle. Huono suhde vain vie uskoa paremmasta ja tyydytään olemassa olevaan? Ei houkuttele?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Just näin, tästä olisi oiva oppi monelle. Huono suhde vain vie uskoa paremmasta ja tyydytään olemassa olevaan? Ei houkuttele?

        Ei se parisuhdestatus autuaaksi tee. Toisen on hyvä olla näin ja toisen toisinpäin. Tosin sitä parisuhdetta jotenkin pidetään optimina.. kai se sitä onkin, tavallaan, mutta tuo että tyydytään on kai aika yleistä. Ei se välttämättä huono suhde ole, vaikka siihen joutuu tyytymään. Syitä on niin monia miksi joku on sinkku ja toinen parisuhteessa tyytymättömänä. Kuitenkin niitä onnistuneitakin parisuhteita on. Sellaisia missä molemmilla on hyvä olla.


    • Tuskin malttaisin olla sinkku. Etenkään jos törmäisin johkun ihanaan naiseen, varmaan jäisi äkkiä sinkkuilut ja löytäisin itseni suhteesta ja pääni lämpöisten silkkisten pehmeiden tissien välistä.

      :D

      Öitä.

      • Niin.. sulle ei sinkkuus sopisikaan. Öitä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin.. sulle ei sinkkuus sopisikaan. Öitä.

        Kyllä se muuten sopis, mutta olen niin rakkaudennälkäinen, että se saisi mut sinkkuna kylmettymään.


      • Suatana kirjoitti:

        Kyllä se muuten sopis, mutta olen niin rakkaudennälkäinen, että se saisi mut sinkkuna kylmettymään.

        Ja leuhkasti uskon, että mulla on oikeasti jotain annettavaakin jollekin ja pystyn tekemään jonkun onnelliseksi olemassa olollani. :)


      • Anonyymi
        Suatana kirjoitti:

        Ja leuhkasti uskon, että mulla on oikeasti jotain annettavaakin jollekin ja pystyn tekemään jonkun onnelliseksi olemassa olollani. :)

        Jos kaverilta kysytään, niin se sanoo että usko ei ole tiedon väärti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos kaverilta kysytään, niin se sanoo että usko ei ole tiedon väärti.

        Kaveritkin tietää, että on. :)


      • Suatana kirjoitti:

        Ja leuhkasti uskon, että mulla on oikeasti jotain annettavaakin jollekin ja pystyn tekemään jonkun onnelliseksi olemassa olollani. :)

        Sä olet tunneihminen ja uskot rakkauteen. Siihen suureen kaikenkattavaan tunteeseen.
        Se on hienoa että jaksat uskoa. Ihailen. Ja todellakin sulla olisi annettavaa sille oikealle naiselle. Saisi sinut ikihyviksi.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sä olet tunneihminen ja uskot rakkauteen. Siihen suureen kaikenkattavaan tunteeseen.
        Se on hienoa että jaksat uskoa. Ihailen. Ja todellakin sulla olisi annettavaa sille oikealle naiselle. Saisi sinut ikihyviksi.

        Minä ihailen Toni Niemistä ja Matti Nykästäkin ihailin. He jaksavat/jaksoivat uskoa rakkauteen.


    • Anonyymi

      En lukenut koko ketjua, mutta aika yksisilmäisellä alotus vaikutti. Se, että suhde on mennyt pieleen jonkun kanssa ei tarkota sitä, että jonkun toisen kanssa ei vois onnistua ja toimia toisin. Sori, mutta miksi ihminen edes eläis elämäänsä pitkään, jos eteen ei tulis uusia asioita, kokemuksen tuomia uusia juttuja ja mahdollisuuksia.

      • No minulla on haluton olo parisuhteeseen. Sekin voi olla positiivinen asia.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No minulla on haluton olo parisuhteeseen. Sekin voi olla positiivinen asia.

        Tottakai voi olla, mutta ei silti kantsi miettiä niin että kun oot jollakin tapaa elänyt parisuhdetta, että sen kokemuksen myötä se olis tuhoon tuomittu. Ihmiset on erilaisia, luonteet erilaisia, tarpeet erilaisia, läheisiä eri määrä, erityyppistä rakkautta ja mitä näitä nyt onkaan. Puutuin vain alotuksen tuomaan mielikuvaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai voi olla, mutta ei silti kantsi miettiä niin että kun oot jollakin tapaa elänyt parisuhdetta, että sen kokemuksen myötä se olis tuhoon tuomittu. Ihmiset on erilaisia, luonteet erilaisia, tarpeet erilaisia, läheisiä eri määrä, erityyppistä rakkautta ja mitä näitä nyt onkaan. Puutuin vain alotuksen tuomaan mielikuvaan.

        Niin. Mielikuva on mielikuva, ehkei kuitenkaan se mitä aloituksellani hain, mutta siitä viis. Halusin tehdä aloituksen joka synnyttää keskustelua. Se oli vastapainoaloitus pillunruikutusaloituksille.. jos näin saa sanoa.


    • Ehkä sinkkuudessa on hyviäkin puolia mutta ei tule mieleen mitään jolla voisi pyyhkiä tämän kelpaamattomuuden tunteen tai poistaa yksinäisyyden aiheuttamat syvät nielaisut astuessani tyhjään kotiin.

      Minun kohdallani elämän laatu on pysynyt samana tai laskenut. Harrastuksissa harrastekertojen määrä on kasvanut laadun kustannuksella. Taloudellisessa mielessä kun miettii niin kulut samat mutta tilejä yksi jne; ihan tällaisia konkreettisia asioita. Kotityöt olen hoitanut kuten aiemminkin; toki määrä tullut isommaksi kun ei ole kaksia käsipareja. (toki jälkikasvu myös auttelee)
      Henkisellä puolella sitten tietysti ollaan eri hehtaareilla. On hieman eri katsella rannalla käsikkäin kulkevia pareja kuin istua sylikkäin kalliolla ihailemassa rantakäärmeitä. Tai hiihtää perinteisellä tyylillä 30 km lenkkejä kun voisi laskea kaksin pulkkamäkeä.

      Äkkiseltään mietittynä keksin sinkkudesta sentään yhden hyvän puolen. Ei jää surevaa leskeä.

      • No, luettelit niin tyhjentävästi sinkkuuden varjopuolia, että minun tuli ihan paha mieli.

        Omalta kohdaltani nuo asiat ovat vain positiivisia muutoksia. Minulle on helpotus tulla tyhjään kotiini. Tulee semmoinen lämmin ja turvallinen olo.. minun oma pesäni. Ihan vaan minun. Jotakin ihan omaa ja minua varten. Vain minulle.

        En ainakaan vielä ole kokenut yksinäisyyttä sinkkuna ollessani, mutta kylläkin parisuhteessa exän kanssa. Ja silloin ei ollut se kelpaamattomuudenkaan tunne ihan vieras.. olin aina kaikessa toissijainen. Tai sellainen olo minulla oli vuosia.

        Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. Ei tarvitse maksaa toisen laskuja ja muita menoja. Omat menoni ovat pienet ja tilini riittää vallan mainiosti. Rahaa jää enemmän omaan käyttööni kuin ennen.

        Kotityöt ovat yhtälailla minun vastuullani kuin ennenkin. Tosin sillä poikkeuksella, että nykyään teen niitä itselleni. Muiden sotkuja ei tarvitse enää siivota.

        Ja mitä tulee niihin kyyhkyläisiin .. minulla on rakastaja, jonka kanssa voin läheisyyden jakaa. En suurin surminkaan vaihtaisi tätä elämääni pois.
        Luettelemasi asiat voivat olla toiselle hyviä. Minulle sinkkuus on toistaiseksi tuonut vain positiivisia muutoksia.
        Tilanne tosin voi muuttua milloin vain. Mikään ei ole ikuista.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No, luettelit niin tyhjentävästi sinkkuuden varjopuolia, että minun tuli ihan paha mieli.

        Omalta kohdaltani nuo asiat ovat vain positiivisia muutoksia. Minulle on helpotus tulla tyhjään kotiini. Tulee semmoinen lämmin ja turvallinen olo.. minun oma pesäni. Ihan vaan minun. Jotakin ihan omaa ja minua varten. Vain minulle.

        En ainakaan vielä ole kokenut yksinäisyyttä sinkkuna ollessani, mutta kylläkin parisuhteessa exän kanssa. Ja silloin ei ollut se kelpaamattomuudenkaan tunne ihan vieras.. olin aina kaikessa toissijainen. Tai sellainen olo minulla oli vuosia.

        Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. Ei tarvitse maksaa toisen laskuja ja muita menoja. Omat menoni ovat pienet ja tilini riittää vallan mainiosti. Rahaa jää enemmän omaan käyttööni kuin ennen.

        Kotityöt ovat yhtälailla minun vastuullani kuin ennenkin. Tosin sillä poikkeuksella, että nykyään teen niitä itselleni. Muiden sotkuja ei tarvitse enää siivota.

        Ja mitä tulee niihin kyyhkyläisiin .. minulla on rakastaja, jonka kanssa voin läheisyyden jakaa. En suurin surminkaan vaihtaisi tätä elämääni pois.
        Luettelemasi asiat voivat olla toiselle hyviä. Minulle sinkkuus on toistaiseksi tuonut vain positiivisia muutoksia.
        Tilanne tosin voi muuttua milloin vain. Mikään ei ole ikuista.

        Mäne unille horisemasta. Kaikki tietää kuka oot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mäne unille horisemasta. Kaikki tietää kuka oot.

        Niin tiedetään. Hän on ihminen 🙂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mäne unille horisemasta. Kaikki tietää kuka oot.

        Vai niin. ...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin tiedetään. Hän on ihminen 🙂

        Kiitos kaunis ja kaunis kiitos. Ensisijaisesti haluan tulla esitetyksi ihmisenä.. olen siis saavuttanut jotakin mitä olen halunnutkin saavuttaa... :D


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No, luettelit niin tyhjentävästi sinkkuuden varjopuolia, että minun tuli ihan paha mieli.

        Omalta kohdaltani nuo asiat ovat vain positiivisia muutoksia. Minulle on helpotus tulla tyhjään kotiini. Tulee semmoinen lämmin ja turvallinen olo.. minun oma pesäni. Ihan vaan minun. Jotakin ihan omaa ja minua varten. Vain minulle.

        En ainakaan vielä ole kokenut yksinäisyyttä sinkkuna ollessani, mutta kylläkin parisuhteessa exän kanssa. Ja silloin ei ollut se kelpaamattomuudenkaan tunne ihan vieras.. olin aina kaikessa toissijainen. Tai sellainen olo minulla oli vuosia.

        Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. Ei tarvitse maksaa toisen laskuja ja muita menoja. Omat menoni ovat pienet ja tilini riittää vallan mainiosti. Rahaa jää enemmän omaan käyttööni kuin ennen.

        Kotityöt ovat yhtälailla minun vastuullani kuin ennenkin. Tosin sillä poikkeuksella, että nykyään teen niitä itselleni. Muiden sotkuja ei tarvitse enää siivota.

        Ja mitä tulee niihin kyyhkyläisiin .. minulla on rakastaja, jonka kanssa voin läheisyyden jakaa. En suurin surminkaan vaihtaisi tätä elämääni pois.
        Luettelemasi asiat voivat olla toiselle hyviä. Minulle sinkkuus on toistaiseksi tuonut vain positiivisia muutoksia.
        Tilanne tosin voi muuttua milloin vain. Mikään ei ole ikuista.

        "Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. "

        Aika monen naisen kokemus tämä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. "

        Aika monen naisen kokemus tämä.

        Niin uskoisin asian olevan. Sanotaan että naisilla on kalliit menot..
        Kyllä meillä maksoi exän menot suurimman osan palkastani. Ne kun tippuivat pois ja talousmenot puolittuivat jäi vain omat menot. Tosin jos minulla olisi auto, en pärjäisi taloudellisesti yksin. Mutta kun ei ole, enkä tarvitse. Bussilippu maksaa reilun kuusikymppiä ja siinä kulkemismenot. Ei tule veroja, vakuutuksia, bensa- ja huoltokustannuksia. Auto oli se jonka kustannusten maksaminen syletti eniten, kun ei minulla ole edes ajokorttia. Toinen oli tupakka, kun en polta. Elimme yhteistaloudessa, eikä omaa rahaa ollut. Nykyään on.


      • Anonyymi

        Kelpaamattomuuden tunne ja yksinäisyys ei ole sinkkuudessa, vaan sinun ajatuksissasi sinkkuudesta ainoastaan. Siinä on vissi ero.

        Ajattele armollisemmin itseäsi kohtaan. Kun tulet kotiin, moikkaa itseäsi ja sano "onpa kiva olla kotona mun kanssa" 😊

        - Sheena


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No, luettelit niin tyhjentävästi sinkkuuden varjopuolia, että minun tuli ihan paha mieli.

        Omalta kohdaltani nuo asiat ovat vain positiivisia muutoksia. Minulle on helpotus tulla tyhjään kotiini. Tulee semmoinen lämmin ja turvallinen olo.. minun oma pesäni. Ihan vaan minun. Jotakin ihan omaa ja minua varten. Vain minulle.

        En ainakaan vielä ole kokenut yksinäisyyttä sinkkuna ollessani, mutta kylläkin parisuhteessa exän kanssa. Ja silloin ei ollut se kelpaamattomuudenkaan tunne ihan vieras.. olin aina kaikessa toissijainen. Tai sellainen olo minulla oli vuosia.

        Taloudellisesti pärjään paremmin yksin kuin parisuhteessa. Ei tarvitse maksaa toisen laskuja ja muita menoja. Omat menoni ovat pienet ja tilini riittää vallan mainiosti. Rahaa jää enemmän omaan käyttööni kuin ennen.

        Kotityöt ovat yhtälailla minun vastuullani kuin ennenkin. Tosin sillä poikkeuksella, että nykyään teen niitä itselleni. Muiden sotkuja ei tarvitse enää siivota.

        Ja mitä tulee niihin kyyhkyläisiin .. minulla on rakastaja, jonka kanssa voin läheisyyden jakaa. En suurin surminkaan vaihtaisi tätä elämääni pois.
        Luettelemasi asiat voivat olla toiselle hyviä. Minulle sinkkuus on toistaiseksi tuonut vain positiivisia muutoksia.
        Tilanne tosin voi muuttua milloin vain. Mikään ei ole ikuista.

        Pahoittelut täältä, ei suinkaan ollut tarkitus aiheuttaa pahaa mieltä. Tämä vain on se tunneilmasto jonka pohjalta sinkkuus minulle näyttäytyy. Se että pystyn itse valitsemaan millaiset Vallilan verhot tulee keittiöön on aika pieni lohtu siihen että joku ottaisi kädestä ja sanoisi ; rakastan sinua.
        Enkä ole tässä mikään uniikki yksilö vaan sama ajatusmalli löytyymonelta muultakin mieheltä. Käytännössä tämä tulee näkyväksi taas kuukauden päästä kun yksinäiset tarjoutuvat jouluksi töihin perheellisten tilalle. Kyse ei ole rahasta vaan siitä odotusarvon ahdistuksesta jonka joulu tuo.

        Vaikka oma tilanne nyt on mikä on niin kyllä minä olen aidosti iloinen ja onnellinen niiden puolesta jotka nauttivat sinkkuudesta tai myös ovat onnellisesti parisuhteessa. Ei tässä maassa liikaa rakkautta ja onnellisuutta ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kelpaamattomuuden tunne ja yksinäisyys ei ole sinkkuudessa, vaan sinun ajatuksissasi sinkkuudesta ainoastaan. Siinä on vissi ero.

        Ajattele armollisemmin itseäsi kohtaan. Kun tulet kotiin, moikkaa itseäsi ja sano "onpa kiva olla kotona mun kanssa" 😊

        - Sheena

        Jep, eihän tuo sinkkuus ole kuin elämisen tai asumisen muoto. Toisille se on valinta ja toisille taas se tulee annettuna. Sama kuin sanonta ettei raha tee onnelliseksi. Ei kai se teekkään jos sitä on mutta jos jatkuvasti miettii miten maksaa sähkölaskun tai ostaako kaupasta ruisleipää tai maitoa niin näkökulma vaan tahtoo olla eri.

        Kyllähän tuota armolisuutta ja itsensä hyväksymistä voisi olla enemmänkin tai ainakin muistaa olla kiitollinen siitä että kuitenkin joskus on saanut kokea rakkautta parisuhteessa ja perheeltä. Perheeltä kuitenkin edelleen lapsien kautta.


      • M184 kirjoitti:

        Pahoittelut täältä, ei suinkaan ollut tarkitus aiheuttaa pahaa mieltä. Tämä vain on se tunneilmasto jonka pohjalta sinkkuus minulle näyttäytyy. Se että pystyn itse valitsemaan millaiset Vallilan verhot tulee keittiöön on aika pieni lohtu siihen että joku ottaisi kädestä ja sanoisi ; rakastan sinua.
        Enkä ole tässä mikään uniikki yksilö vaan sama ajatusmalli löytyymonelta muultakin mieheltä. Käytännössä tämä tulee näkyväksi taas kuukauden päästä kun yksinäiset tarjoutuvat jouluksi töihin perheellisten tilalle. Kyse ei ole rahasta vaan siitä odotusarvon ahdistuksesta jonka joulu tuo.

        Vaikka oma tilanne nyt on mikä on niin kyllä minä olen aidosti iloinen ja onnellinen niiden puolesta jotka nauttivat sinkkuudesta tai myös ovat onnellisesti parisuhteessa. Ei tässä maassa liikaa rakkautta ja onnellisuutta ole.

        Hienosti sanottu.

        Ei ole liikaa rakkautta ja onnellisuutta minullekaan jaettu tässä elämässä. Minä kuitenkin rakastan itseäni ja viihdyn nahoissani.

        Haluaisin ottaa kätesi omaani ja silittää sinulta pahan mielen pois. Vaan kun en pysty.. vain sinä pystyt siihen.

        Tiedätkö mitä minusta sanotaan.. että minun lähelläni on hyvä olla, sillä minusta huomaa että minun on hyvä olla. Se on minun taikavoimani. Ja se viehättää ihmisiä. Tosin joitakin se ärsyttää, kun itsellänsä on niin huono olla.

        Hyvinvoiva ihminen on viehättävä. Ja hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Sinä olet oikeasti ihan fiksunoloinen ja lämpimän tuntuinen ihminen, jolle löytyy varmasti vielä rakkautta. Se vain .. ettei se tule odottamalla.

        Oletko miettinyt mistä sinun tulee hyvä mieli? Mikä tekee sinut hyväntuuliseksi? Hyväntuulisuus ja positiivisuus herättävät huomiota. Hyvällä tavalla.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Hienosti sanottu.

        Ei ole liikaa rakkautta ja onnellisuutta minullekaan jaettu tässä elämässä. Minä kuitenkin rakastan itseäni ja viihdyn nahoissani.

        Haluaisin ottaa kätesi omaani ja silittää sinulta pahan mielen pois. Vaan kun en pysty.. vain sinä pystyt siihen.

        Tiedätkö mitä minusta sanotaan.. että minun lähelläni on hyvä olla, sillä minusta huomaa että minun on hyvä olla. Se on minun taikavoimani. Ja se viehättää ihmisiä. Tosin joitakin se ärsyttää, kun itsellänsä on niin huono olla.

        Hyvinvoiva ihminen on viehättävä. Ja hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Sinä olet oikeasti ihan fiksunoloinen ja lämpimän tuntuinen ihminen, jolle löytyy varmasti vielä rakkautta. Se vain .. ettei se tule odottamalla.

        Oletko miettinyt mistä sinun tulee hyvä mieli? Mikä tekee sinut hyväntuuliseksi? Hyväntuulisuus ja positiivisuus herättävät huomiota. Hyvällä tavalla.

        Lämmin kiitos, tuki välittyi tänne asti. Lämminhenkisyys joka välittyy jopa ulospäin on kyllä lahja josta voi olla kiitollinen
        Eräs nainen minulle kerran totesi että minun kannattaisi alkaa käyttämään pukua. Ei se minua komeaksi tee mutta jos luonne, toimintatavat ja olemus on kuin valtionhallinnon virkamiehellä niin sen mukaan olisi asukin oltava. Ettei nyt tule väärinkäsitystä niin tämä kommentti oli sellainen oikeasti lämminhenkinen ja tiesi että minä en tästä loukkaannu koska se on pitkälle totta.

        Kyllähän minulla on paljonkin asioita joista olen kiitollinen ja onnellinen. Lapset, ystävät, kaverit, työ, harrastukset, vaellus jne eli lista on kyllä pitkä ja välillä itsekkin pysähtyy ihmettelemään miten tällä asialla ettei pääse enää parisuhteeseen onkin näin suuri painoarvo. Onneksi olen huomannut että vaikka nämä yksinäisyyden tunteet eivät mitään mukavia ole niin niiden kanssa pystyy kyllä hyvin elämään.


      • M184 kirjoitti:

        Lämmin kiitos, tuki välittyi tänne asti. Lämminhenkisyys joka välittyy jopa ulospäin on kyllä lahja josta voi olla kiitollinen
        Eräs nainen minulle kerran totesi että minun kannattaisi alkaa käyttämään pukua. Ei se minua komeaksi tee mutta jos luonne, toimintatavat ja olemus on kuin valtionhallinnon virkamiehellä niin sen mukaan olisi asukin oltava. Ettei nyt tule väärinkäsitystä niin tämä kommentti oli sellainen oikeasti lämminhenkinen ja tiesi että minä en tästä loukkaannu koska se on pitkälle totta.

        Kyllähän minulla on paljonkin asioita joista olen kiitollinen ja onnellinen. Lapset, ystävät, kaverit, työ, harrastukset, vaellus jne eli lista on kyllä pitkä ja välillä itsekkin pysähtyy ihmettelemään miten tällä asialla ettei pääse enää parisuhteeseen onkin näin suuri painoarvo. Onneksi olen huomannut että vaikka nämä yksinäisyyden tunteet eivät mitään mukavia ole niin niiden kanssa pystyy kyllä hyvin elämään.

        Sinä tunnut hyvältä tyypiltä.. noin niin kuin kirjoitustesi perusteella. No, palstalla ei tarvitse olla yksin.

        Olet kuvattu valtiohallinnon virkamieheksi.. itse saan sen kuvan siitä, että olisit hillitty, harmaa ja näkymätön. Jämpti mutta hiljainen.

        Muistetaampas nyt kuitenkin se, että jos ihmissuhteet ovat olleet myrskyisiä saattaa kaivata rauhallista satamaa, jonne laskea ankkurinsa. Sinä vaikutat rauhalliselta satamalta. Ihan mutu.

        Oletko tasainen ja tylsä?

        Eikä siinä mitään, vaikka olisitkin. Kaikelle ja kaikille on sijansa tässä maailmassa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sinä tunnut hyvältä tyypiltä.. noin niin kuin kirjoitustesi perusteella. No, palstalla ei tarvitse olla yksin.

        Olet kuvattu valtiohallinnon virkamieheksi.. itse saan sen kuvan siitä, että olisit hillitty, harmaa ja näkymätön. Jämpti mutta hiljainen.

        Muistetaampas nyt kuitenkin se, että jos ihmissuhteet ovat olleet myrskyisiä saattaa kaivata rauhallista satamaa, jonne laskea ankkurinsa. Sinä vaikutat rauhalliselta satamalta. Ihan mutu.

        Oletko tasainen ja tylsä?

        Eikä siinä mitään, vaikka olisitkin. Kaikelle ja kaikille on sijansa tässä maailmassa.

        Sinun positiivisuudesta taisi osa loiskahtaa tänne asti. Vähän viimeisen viestin jälken pomo kyseli kiinnostaisiko pikakomenus eteläiseen osaan maatamme. Minähän läksin ja mukava reissu vaikka sinkkuuteen ei vaikuttanut. Pitää opetella näköjään keräämään myös ne pienet mukavat asiat talteen.

        Tasainen ja tylsä? Varmasti sitäkin mutta eräs kaveri minut kiteytti niin että olen joka anopin ihannevävy mutta harvan naisen ihannemies. Kehoitti aloittamaan puumien katselua sillä tuttu ja turvallinen mies oli kovassa kurssissa edellisellä sukupolvella.


      • M184 kirjoitti:

        Sinun positiivisuudesta taisi osa loiskahtaa tänne asti. Vähän viimeisen viestin jälken pomo kyseli kiinnostaisiko pikakomenus eteläiseen osaan maatamme. Minähän läksin ja mukava reissu vaikka sinkkuuteen ei vaikuttanut. Pitää opetella näköjään keräämään myös ne pienet mukavat asiat talteen.

        Tasainen ja tylsä? Varmasti sitäkin mutta eräs kaveri minut kiteytti niin että olen joka anopin ihannevävy mutta harvan naisen ihannemies. Kehoitti aloittamaan puumien katselua sillä tuttu ja turvallinen mies oli kovassa kurssissa edellisellä sukupolvella.

        No kivoja ja mukavia asioita sattuu ja enemmän jos oma asenne on pose. Olet mukavan oloinen heppu..
        Kas, en tarkoittanut mitään erikoista sillä kun kysyin tasaisuudestasi. Mikä ihme on sitten naisen ihannemies? Minä ainakin haluaisin ajatella että ihannemieheni on rohkeasti ja reilusti oma itsensä. Hyvine ja huonoine puolineen. Juuri sellaisena kuin on

        Mutta tiedän toki naisia joilla on tolkuttomat vaatimukset, mutta niin tuntuu olevan miehilläkin. Se kai on tätä päivää. Haetaan täydellistä kumppania.


    • Anonyymi

      Siteraan kirjailija Tarja Virolaista... "Minun hyvinvointini ei ole sidoksissa siihen, onko minulla puoliso vai ei. Se kumppani, jonka kanssa lopulta elän, olen minä itse."

      Juuri näin pitäisi ihmisen elämän 💪

      -Palstahessu

      • No nyt tuli painavaa asiaa.

        Juuri näin. Jokainen meistä kohtaa elämänsä (ja kuolemansa) yksin. Miten voi osata olla toisen kanssa, jos ei osaa olla itsensä kanssa.


    • Anonyymi

      He pitävät sinkkuuttasi hyvänä asiana, koska silloin voit jakaa seksiä useammalle.

      • Niinhän minä voin...
        Minulla tosin on hyvä rakastaja jo, joka pitää seksinnälkäni kurissa.
        Joten en tunne tarvetta jakaa itseäni.


    • Anonyymi

      • Anonyymi

        Ai miten niin? Sinkut palstan kirjoituksista päätellen erityisesti miesten sinkkuus on ongelmallinen asia. Oivoi kun ei ole naista.


    • Anonyymi

      Tottakai elämänlaatu paranee, kun eroaa toimimattomasta suhteesta. Siis kuormittavasta suhteesta, joka ottaa enemmän kuin antaa.

      • Näin kävi minulla. Olen tyytyväinen että viitsin erota. Exällä tosin ei varmaankaan käynyt yhtä hyvä tuuri erossa. Luulisin että hänen elämänlaatunsa heikkeni huomattavasti. Tai sitten ei. Mistäpä minä tiedän.


    • Anonyymi

      Minä olen rakastellut itseäni 🤸‍♂️

    • Anonyymi

      Ai säkin se nyt ei niin kovin vaikeata ole nykyään kun on noi netit tms tyrkyllä meille ruppanoille.

    • Anonyymi

      Ei tarvitse kun käydä työkaverin kanssa kahvilla heti onkohan se oikea

    • Anonyymi

      Juu naisilta niin monesti tuota näkee. Kuinka hienoa on olla yksin kuin huonossa parisuhteessa.

      Kuinka hienoa on olla vankilssa, kuin kuollut. Kuinka hienoa on sairastaa ripulia, kuin kuppaa.

      Noi on kaikki totta, mutta ne on silti hölmöjä vertailuja.

    • Anonyymi

      Ensin muuttoa Suomeen mies lapsi naimisiin

    • Anonyymi

      Olen ollut sinkku koko ikäni, koulukiusattu aikanaan joten olen ollut aina ns. Ihmisraunio sisältäpäin. En nyt tiedä mitä hyvää tässä on.

      • Olen minäkin koulukiusattu, mutta kasvoin siitä ulos kun aikuistuin. Tajusin että ainoa arvo millä on oikeasti väliä, on se arvo jonka itse annan itselleni.
        Jos aina vähättelen itseäni, tai kuuntelen muiden mielipiteitä itsestäni, niin olen heikoilla jäillä itseni kanssa. Tosiasiassa kaikilla meillä on arvo, ei ole parempia tai huonompia. Se joka muuta väittää on yksinkertaisesti vaan tyhmä.

        Sinä olet itsesi kanssa koko elämäsi. Joten sinulle tärkein ja läheisin on sinä itse. Helevattuako sillä on väliä mitä muit ajattelee...
        Tärkeintä on mitä sinä ajattelet itsestäsi ja muulla ei ole väliä. Tee itsellesi hyvä elämä ja aloita arvostamalla itseäsi.


      • Anonyymi

        Yritä päästä uhriutumisesta eroon. Viisas ystävä sanoi kerran, että vaikeinta on olla uhriutumatta omassa elämässään. Se on. Silti pystyy olemaan uhriutumatta ja elämään hyvää täyttä elämää.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Aikoinaan lapseni odottivat minun eroa isästään kuin kuuta taivaalta, sisarukseni ja ystävät myös. Ihminen on sellainen otus, että ajattelee liian pitkään josko suhde siitä lähtisi uuteen nousuun. Josko huomenna, tai ylihuomenna. Tai viikon päästä, tai kuukauden päästä. Vaikka korjausliikkeitä yrittää vaikka ja mitä, niin sitten vain huomaa, ettei mikään muu auta kuin ero. Se olikin SUURI helpotus kaikille.

      Eron jälkeen en etsinyt parisuhdetta, mutta sellainen osui kohdalle. Pidemmän päälle ymmärsin, etten halua enää asua saman katon alla kenenkään kanssa, kun lapsetkin muuttivat kotoa. Erillissuhde on mahtava keksintö.

      Olen ollut hetken sinkkukin. Se on ehdottomasti positiivinen asia. Aivan kuten parisuhdekin sen olomuodosta riippumatta. Oli suhde tai ei, pääasia on se miten tulee toimeen ja viihtyy itsensä kanssa.

      - Sheena

      • No sulla kai kävi hyvä tuuri, että oikeanlainen ihminen osui kohdalle.

        No meillä samanmoinen onni, sillä minäkin löysin itselleni kiltin ja kunnollisen miehen. Emme ole edes erillissuhteessa, mutta nautimme toistemme seurasta aina silloin tällöin.

        Tavallaan kunnioitan suhteen lämmittäjiä, eli niitä jotka viimeiseen asti puhaltavat eloa siihen viimeiseen hiileen. Ja tavallaan tekisi mieleni ravistaa tyyliin " Herää pahvi! "

        En usko aidosti ja oikeasti että kuollutta suhdetta saa herätettyä henkiin. Se vaan on tullut tiensä päähän. Mulla itselläni kesti tajuta se seikka aika kauan. Vajaa 10 vuotta. Ja kun lapsonen lähti pesästä, aloinkin elämään itselleni.

        Sit exä sairastui ja laitoin tietty koko elämäni paussille. Pari vuotta hoidin exää ja hänen tervehdyttyään totesin et eiköhän tämä ollut tässä. Nyt yritän löytää taas itseni.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sulla kai kävi hyvä tuuri, että oikeanlainen ihminen osui kohdalle.

        No meillä samanmoinen onni, sillä minäkin löysin itselleni kiltin ja kunnollisen miehen. Emme ole edes erillissuhteessa, mutta nautimme toistemme seurasta aina silloin tällöin.

        Tavallaan kunnioitan suhteen lämmittäjiä, eli niitä jotka viimeiseen asti puhaltavat eloa siihen viimeiseen hiileen. Ja tavallaan tekisi mieleni ravistaa tyyliin " Herää pahvi! "

        En usko aidosti ja oikeasti että kuollutta suhdetta saa herätettyä henkiin. Se vaan on tullut tiensä päähän. Mulla itselläni kesti tajuta se seikka aika kauan. Vajaa 10 vuotta. Ja kun lapsonen lähti pesästä, aloinkin elämään itselleni.

        Sit exä sairastui ja laitoin tietty koko elämäni paussille. Pari vuotta hoidin exää ja hänen tervehdyttyään totesin et eiköhän tämä ollut tässä. Nyt yritän löytää taas itseni.

        Tuurin lisäksi on jotain muuta. En tiedä mitä, mutta pelkällä tuurilla ei saa solmittua pitkiä parisuhteita eikä muitakaan ihmissuhteita 🤔.

        Olen tutkinut viime viikkoina paljon kirjallista ja kuvallista materiaalia lapsuudestani asti. Siinä tuli tsekattua useampi asia myös liittoni alkuvuosilta. Oikeastaan varsin hätkähdyttävää miten elämä kulkee, ihmiset muuttuu, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Exästäni tuli itsensä vastakohta, joten väistämättä se vaikutti parisuhteeseemme, samoin hänen kaikkiin muihin ihmissuhteisiin (ja töihin, harrastuksiin, terveyteen...). Vaikka näkee selkeästi sen mitä tapahtui, miten elämä vaikutti exään ja teki hänestä toisen ihmisen, niin se on ollut elämäni vaikein paikka hyväksyä. Mikään muu ei auttanut paitsi ero. Ei siinä niin pitänyt käydä!

        Kiva muuten löytää itseään vanhojen tavaroiden seasta, laatikoista "Haa, tuollainenhan olenkin, nyt muistui mieleen" 😂. Sitä kun tunnollisena ihmisenä kadottaa itsensä kumppanin ongelmiin. Miesystäväni on varsin pro, sillä hän aina muistaa kysyä alkuperäisen kysymyksensä lisäksi "niin, sano vaan mitä SINÄ haluat/mistä tykkäät - ei tartte ajatella minua".

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuurin lisäksi on jotain muuta. En tiedä mitä, mutta pelkällä tuurilla ei saa solmittua pitkiä parisuhteita eikä muitakaan ihmissuhteita 🤔.

        Olen tutkinut viime viikkoina paljon kirjallista ja kuvallista materiaalia lapsuudestani asti. Siinä tuli tsekattua useampi asia myös liittoni alkuvuosilta. Oikeastaan varsin hätkähdyttävää miten elämä kulkee, ihmiset muuttuu, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Exästäni tuli itsensä vastakohta, joten väistämättä se vaikutti parisuhteeseemme, samoin hänen kaikkiin muihin ihmissuhteisiin (ja töihin, harrastuksiin, terveyteen...). Vaikka näkee selkeästi sen mitä tapahtui, miten elämä vaikutti exään ja teki hänestä toisen ihmisen, niin se on ollut elämäni vaikein paikka hyväksyä. Mikään muu ei auttanut paitsi ero. Ei siinä niin pitänyt käydä!

        Kiva muuten löytää itseään vanhojen tavaroiden seasta, laatikoista "Haa, tuollainenhan olenkin, nyt muistui mieleen" 😂. Sitä kun tunnollisena ihmisenä kadottaa itsensä kumppanin ongelmiin. Miesystäväni on varsin pro, sillä hän aina muistaa kysyä alkuperäisen kysymyksensä lisäksi "niin, sano vaan mitä SINÄ haluat/mistä tykkäät - ei tartte ajatella minua".

        - Sheena

        Niin kai, se vaan etten voi löytää itseäni vanhoista tavaroistani. Lähdin aika tyhjin käsin.
        Aikanaan oli sovittu exän kanssa että jättäjä ottaa vaatteensa ja häipyy. Niin suurinpiirtein tein.
        Ja minä en halua löytää menneisyyteni minuutta.. haluaisin löytää sen joka olen huomenna. Olen valmis uudistumaan ja luomaan nahkani - ihan itekseni. Tosin se ottaa aikansa. Eikä siihen kuvioon sovi oikein parisuhde.. ainakaan vakava sellainen.

        Eroamiseni syy ei ollut exässä. Vaikka ei pulmunen ollut hänkään. Syy oli yksikertaisesti että minulle tuli tunne, että tämä oli nyt tässä. Oli ollut exän kanssa puhetta naimisiinmenosta ja totesin etten halua hänen kanssaan naimisiin. Seuraavaksi totesin etten halua olla hänen kanssaan ollenkaan. Joten
        nyt olen sinkku ja yritän opiskella itseäni. Sitä millaiseksi olem itse muuttunut.

        Jos totta puhutaan minä oikeastaan pidän itsestäni enemmän näin sinkkuna. Joudun vielä opettelemaan itsekunnioitusta, se pääsi vajoamaan aika alas parisuhteeni aikana. Mutta kyllä se siitä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin kai, se vaan etten voi löytää itseäni vanhoista tavaroistani. Lähdin aika tyhjin käsin.
        Aikanaan oli sovittu exän kanssa että jättäjä ottaa vaatteensa ja häipyy. Niin suurinpiirtein tein.
        Ja minä en halua löytää menneisyyteni minuutta.. haluaisin löytää sen joka olen huomenna. Olen valmis uudistumaan ja luomaan nahkani - ihan itekseni. Tosin se ottaa aikansa. Eikä siihen kuvioon sovi oikein parisuhde.. ainakaan vakava sellainen.

        Eroamiseni syy ei ollut exässä. Vaikka ei pulmunen ollut hänkään. Syy oli yksikertaisesti että minulle tuli tunne, että tämä oli nyt tässä. Oli ollut exän kanssa puhetta naimisiinmenosta ja totesin etten halua hänen kanssaan naimisiin. Seuraavaksi totesin etten halua olla hänen kanssaan ollenkaan. Joten
        nyt olen sinkku ja yritän opiskella itseäni. Sitä millaiseksi olem itse muuttunut.

        Jos totta puhutaan minä oikeastaan pidän itsestäni enemmän näin sinkkuna. Joudun vielä opettelemaan itsekunnioitusta, se pääsi vajoamaan aika alas parisuhteeni aikana. Mutta kyllä se siitä.

        Älä huoli. Itsellä hyvin sama tilanne aikanaan ja jätin käytännössä kaikki vanhat tavarat jälkeeni.

        Menneisyyden ja sen kokemusten pohtimisesta on hyötyä tiettyyn rajaan saakka. On ihan hyvä tunnistaa itsessä tapoja ja toiminta- ja ajatusmalleja, jotka johtuvat jostain. Ymmärrys tuo mahdollisuuden muuttaa niitä. Vaan läheskään kaikella ei ole mitä syytä ja alkupistettä. Moni asia ihmisessä ihan vain on mitä on eikä genetiikkaansa voi muuttaa, vaikka mitä tekisi. Itsensä on hyvä tuntea, mutta vatvomisesta on vain haittaa. Pitää vain osata tunnistaa se itselle sopiva määrä itsetutkiskelua.

        Ja todellakin, toimivan parisuhteen löytämisessä on todella paljon tuuria mukana. Yksinään ei mitään saa toimimaan, vaikka kuinka yrittäisi. Tuuria on löytää ihminen, joka myös aidosti haluaa homman toimivan ja on valmis näkemään vaikaa sen eteen. Tietysti parisuhde on mahdollista saada kestämään myös täysin yksipuolisilla muutoksilla ja sopeutumisella. Onko sellainen suhde sitten aidosti toimiva - no sen saa jokainen itse määrittää.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin kai, se vaan etten voi löytää itseäni vanhoista tavaroistani. Lähdin aika tyhjin käsin.
        Aikanaan oli sovittu exän kanssa että jättäjä ottaa vaatteensa ja häipyy. Niin suurinpiirtein tein.
        Ja minä en halua löytää menneisyyteni minuutta.. haluaisin löytää sen joka olen huomenna. Olen valmis uudistumaan ja luomaan nahkani - ihan itekseni. Tosin se ottaa aikansa. Eikä siihen kuvioon sovi oikein parisuhde.. ainakaan vakava sellainen.

        Eroamiseni syy ei ollut exässä. Vaikka ei pulmunen ollut hänkään. Syy oli yksikertaisesti että minulle tuli tunne, että tämä oli nyt tässä. Oli ollut exän kanssa puhetta naimisiinmenosta ja totesin etten halua hänen kanssaan naimisiin. Seuraavaksi totesin etten halua olla hänen kanssaan ollenkaan. Joten
        nyt olen sinkku ja yritän opiskella itseäni. Sitä millaiseksi olem itse muuttunut.

        Jos totta puhutaan minä oikeastaan pidän itsestäni enemmän näin sinkkuna. Joudun vielä opettelemaan itsekunnioitusta, se pääsi vajoamaan aika alas parisuhteeni aikana. Mutta kyllä se siitä.

        Itsekin kyllä sain lähteä liitosta lasten kanssa tyhjin käsin (ja tasinkoa maksaen). Täydellinen talouskatastrofi. Ainoastaan se lohdutti, ettei mies kuppaa enää minulta tai sukulaisiltani rahaa eikä siipele meitä kiusaten.

        Tavaroilla tarkoitin lähinnä mm. NIIN vanhoja kirjeitä, kortteja exältäni, ja vanhoja päiväkirjojani, jotka eivät ole koskaan edes olleet yhteisessä kodissamme (eikä minunkaan kuin vasta nyt, osan niistä toin). Erittäin iloinen jälleennäkeminen 80-luvulta. Siitä helposti näkee miten elämä muuttaa kumppania ja etenkin miten paljon se (ikävä) muutos vaikuttaa kaikkiin läheisiin ja tekee heidänkin elämästä piinaa. Ja kun puhe eikä mikään auta, niin erotahan siinä täytyy, vaikka siinä ex laittoi kyllä todella hanttiin ja teki kaiken mahdollisimman vaikeaksi ja hankalaksi.

        Minun eron syy oli ehdottomasti exässä. Ihan eri tyyppi kuin se jonka kanssa aikoinaan menin kimppaan. Pelottavaakin ehkä huomata, että jos olisin kohdannut exän ensimmäistä kertaa viimeisinä parina vuotena kadulla, olisin varmasti vaihtanut kadun puolta ja nopeuttanut askeleita.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin kyllä sain lähteä liitosta lasten kanssa tyhjin käsin (ja tasinkoa maksaen). Täydellinen talouskatastrofi. Ainoastaan se lohdutti, ettei mies kuppaa enää minulta tai sukulaisiltani rahaa eikä siipele meitä kiusaten.

        Tavaroilla tarkoitin lähinnä mm. NIIN vanhoja kirjeitä, kortteja exältäni, ja vanhoja päiväkirjojani, jotka eivät ole koskaan edes olleet yhteisessä kodissamme (eikä minunkaan kuin vasta nyt, osan niistä toin). Erittäin iloinen jälleennäkeminen 80-luvulta. Siitä helposti näkee miten elämä muuttaa kumppania ja etenkin miten paljon se (ikävä) muutos vaikuttaa kaikkiin läheisiin ja tekee heidänkin elämästä piinaa. Ja kun puhe eikä mikään auta, niin erotahan siinä täytyy, vaikka siinä ex laittoi kyllä todella hanttiin ja teki kaiken mahdollisimman vaikeaksi ja hankalaksi.

        Minun eron syy oli ehdottomasti exässä. Ihan eri tyyppi kuin se jonka kanssa aikoinaan menin kimppaan. Pelottavaakin ehkä huomata, että jos olisin kohdannut exän ensimmäistä kertaa viimeisinä parina vuotena kadulla, olisin varmasti vaihtanut kadun puolta ja nopeuttanut askeleita.

        - Sheena

        Ymmärrän. Kyllä minunkin exä muuttui 25 vuodessa. Mutta muutuin minäkin.

        Just tulin exän luota .. isänpäivä kakun rääppijäisistä. Oli puhe että vietämme yhteisen joulun ja laitamme kustannukset puoliksi.
        Välit exään edelleen yhtä hyvät kuin suhteessa ollessamme. Asiallisesti tulemme toimeen.. kuin hyvät naapurit konsanaan.

        Järkiliitosta järkiero. Ja pakko pitää suhde toimivana edelleenkin.. olemmehan seinänaapureita. No, emme riidelleet suhteen aikana, niin miksi sitten erottuamme.

        Tikkua ristiin ei ole exä laittanut minun eteeni, eikä laita. En voi turvata hänen apuunsa. Kuten en voinut suhteessammekaan. Mutta kun sen hyväksyn, että minä joustan, niin ei tule ongelmia jatkossakaan. Se on sitten exästä kiinni, miten hankalaksi hän haluaa heittäytyä.

        Mutta jos exä haluaa olla hankala, voin yksinkertaisesti jättää hänet huomioimatta. Mutta tuskimpa siihen on tarvetta. Eiköhän tässä olla jo aikuisia ihmisiä ja osata käyttäytyä sen mukaisesti.

        Mutta sun tarinasta kuultaa, että oli todellakin hyvä asia, että pääsit exästäsi eroon.


    • Anonyymi

      Sanoma Oy pahoittelee ajoitaista trollaamistaan eri internet-alustoilla.

    • Anonyymi

      Kiinnostaa vammaisia, jotka eivät SUOLI24 palstan lisäksi OIKEISIIN töihin!!! KAIKKI HÄPEE TEITÄ.

      • En saa mennä nyt töihin, enkä kykene. Joskus sitten, kun paranen jos paranen. Tehkää muut kiltisti töitä vaan, että maa pysyy pystyssä. :)

        Vartun lääkärin lausuntoa miksi senkka nousee nousemistaan ja onko se ylimääräinen neste tulehduksesta vai syövästä johtuvaa kyljessäni/kylkiluussani. Sidekudossairaudet ja jotkut syövät nostaa senkkaa. Kaikenlisäksi mulla on diabeteskin. Jota sitäkin aletaan hoitamaan varmaankin lääkkein.


        Ja sitten on vielä TULES vaivat, joiden vuoksi menen kuntoutukseen. Teen töitä kyllä heti, kun kynnelle kykenen.


      • Suatana kirjoitti:

        En saa mennä nyt töihin, enkä kykene. Joskus sitten, kun paranen jos paranen. Tehkää muut kiltisti töitä vaan, että maa pysyy pystyssä. :)

        Vartun lääkärin lausuntoa miksi senkka nousee nousemistaan ja onko se ylimääräinen neste tulehduksesta vai syövästä johtuvaa kyljessäni/kylkiluussani. Sidekudossairaudet ja jotkut syövät nostaa senkkaa. Kaikenlisäksi mulla on diabeteskin. Jota sitäkin aletaan hoitamaan varmaankin lääkkein.


        Ja sitten on vielä TULES vaivat, joiden vuoksi menen kuntoutukseen. Teen töitä kyllä heti, kun kynnelle kykenen.

        Älä vällää noista palstahuutelijoista. Ne ei ite ole mistään kotoisin. Minä en ainakaan välitä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Älä vällää noista palstahuutelijoista. Ne ei ite ole mistään kotoisin. Minä en ainakaan välitä.

        Ei passaisi välittää. Välillä vaan keljuttaa ylimalkaiset huutelut.


      • Suatana kirjoitti:

        Ei passaisi välittää. Välillä vaan keljuttaa ylimalkaiset huutelut.

        Ehkä niin.
        Mä lähden justiinsa käymään lääkärissä. Saa nähdä mikä hyppykuppa vaivaa .. heh. Hyvää päivänjatkoa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Ehkä niin.
        Mä lähden justiinsa käymään lääkärissä. Saa nähdä mikä hyppykuppa vaivaa .. heh. Hyvää päivänjatkoa.

        Hyvää päivänjatkoa. :)


    • Anonyymi

      "Mikähän siinä on, että lähes kaikki pitävät minun sinkkuuttani hyvänä asiana."

      Ei ole kauaakaan siitä kun sinkkuus nähtiin jonkinlaisena vikana löytää ja pitää kumppania. Eikö ole mukavaa, että tämän yli on päästy, ja sinkuudesta ei syyllistetä eikä säälitä?

      "Ne jotka ovat nähneet minut parisuhteessa exän kanssa tietävät kuinka höösäsin sitä. Tein lähes kaiken ja annoin kaikkeni. Saamatta juurikaan mitään vastineeksi. Tosin en mitään vaatinutkaan."

      Tämäkö on olevinaan jokin hyvä asia? Jos tilanteesi oli tuollainen, minäkin olen onnellinen sinkkuudestasi. Höösääminen saamatta vastinetta - vaati/pyysi sitä tai ei - ei kuulosta tasapuoliselta suhteelta.

      • No ei se ollutkaan kovin tasapuolinen suhde. Sitäpä juur. Exä sai ja minä annoin. Kas kun tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.


    • Anonyymi

      Minun mielestäni on todella epäabsurdia ajatella että jotain pahaa olisi sattunut elämässäni ilman suostumustani. Olisihan tuolloin tosi lammas.
      Bäääh---mitä vittua siis valitatte jos valitatte?

      AV

      • Hö?
        Minä en kyllä tietääkseni valita.. totean että näin oli ja nyt on paremmin. Ja tosiaan ollaan exän kanssa ihan väleissä. Juur lähti.. kävi glögillä ja tortulla.. luumutortulla.
        Asialliset ja aikuismaiset välit meillä. Hänellä minun iso 12 kg pesukone, joten kävin pesemässä siellä yhden maton.. ja kutsuin hänet tortulle, kun kerran niitä leivoin.
        Ja mitä siihen lampaana oloon.. minä olen totaalinen lammas. Exä kouli tuittupäästä lampaan. Hyvin kesyttikin. Nyt opettelen taas olemaan itseni.. tosin en halua enää olla tuittupää. Tosin en kyllä lammaskaan.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Hö?
        Minä en kyllä tietääkseni valita.. totean että näin oli ja nyt on paremmin. Ja tosiaan ollaan exän kanssa ihan väleissä. Juur lähti.. kävi glögillä ja tortulla.. luumutortulla.
        Asialliset ja aikuismaiset välit meillä. Hänellä minun iso 12 kg pesukone, joten kävin pesemässä siellä yhden maton.. ja kutsuin hänet tortulle, kun kerran niitä leivoin.
        Ja mitä siihen lampaana oloon.. minä olen totaalinen lammas. Exä kouli tuittupäästä lampaan. Hyvin kesyttikin. Nyt opettelen taas olemaan itseni.. tosin en halua enää olla tuittupää. Tosin en kyllä lammaskaan.

        Suhde loppuu, alkaa uusi aikakausi. En itse halua ajatella menneestä niitä huonoja asioita vaikka niitä on ollut toisille jakoon saakka. Rakastuin, koin ja petyin. Jokaiseen vaiheeseen tarvitaan kaksi ihmistä. Olenko tehnyt virheitä? Kyllä olen ja niin on tehnyt nainenkin. Teimme virheitä yhdessä. Tuo ei tee hänestä tai minusta huonoa ihmistä, erehtyminen on inhimmillistä. Eroaminen ei ole epäonnistumista, voidaan luokitella kasvamiseksi.
        Aika kuluu ja mietimme meneekö kaikki nyt hyvin, onko menneisyys mennyt hyvin.

        Mitä tahansa on tapahtunut on se ollut minun vastuullani, myös se tuleva. Vain itse voi vaikuttaa lopputulokseen, muuten elämä on toisten käsissä ja tuurillakin on oma merkityksensä.

        Kaikille exille voisi toivottaa, olitte rakastettavia. Tuo ei koskaan muutu.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suhde loppuu, alkaa uusi aikakausi. En itse halua ajatella menneestä niitä huonoja asioita vaikka niitä on ollut toisille jakoon saakka. Rakastuin, koin ja petyin. Jokaiseen vaiheeseen tarvitaan kaksi ihmistä. Olenko tehnyt virheitä? Kyllä olen ja niin on tehnyt nainenkin. Teimme virheitä yhdessä. Tuo ei tee hänestä tai minusta huonoa ihmistä, erehtyminen on inhimmillistä. Eroaminen ei ole epäonnistumista, voidaan luokitella kasvamiseksi.
        Aika kuluu ja mietimme meneekö kaikki nyt hyvin, onko menneisyys mennyt hyvin.

        Mitä tahansa on tapahtunut on se ollut minun vastuullani, myös se tuleva. Vain itse voi vaikuttaa lopputulokseen, muuten elämä on toisten käsissä ja tuurillakin on oma merkityksensä.

        Kaikille exille voisi toivottaa, olitte rakastettavia. Tuo ei koskaan muutu.

        AV

        Huomaan myös sen ettei miehillä tule olemaan helppoa. Naisilla on hyvin vahva omakuva ja se voi olla kuva minkä vain itse olisi itselleen tuottanut. Sitä omakuvaa vasten peilataan tekoja ja mennyttä elämää. Uskotaan vahvasti siihen miten vain miehen käyttäytyminen on ollut jotenkin epäkorrektia tai suhteen hyvinvointia heikentävää. On suorastaan herkistyttävää ajatella miten hienoja yksilöitä meillä täällä Suomessa voi elää, kyllä he ansaitsevat parempaa mitä me miehet voimme koskaan tarjota:)

        Palstalla trollikka moittii miestä kun hän haluaa ottaa vastuun syntyneestä lapsesta, moni muu nainen moittii miehiä jos he eivät sitä tekisi.

        Pirpana iloitsee nyt seksuaalisuudesta, siitä mitä ei ollut enää vuosiin omassa pitkässä suhteessa ennen eroamista? Voisi kokeilla tuleeko sen uuden ihastuksen auto enää pihaan jos seksuaalisuus suhteessa loppuisi. Ja tuokin on vain miehen syytä jos se loppuisi:)

        Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia.

        Tämä kaikki on meidän miesten syytä, anteeksi kaikkien puolesta. Eihän se sinkkuus ole mikään huono vaihtoehto jos toisena vaihtoehtona olisi olla mies naiselle joka hänestä pahaa ajattelisi. Trendi ja kuuluu nykypäivään? Naiset eivät voi elää siten että ottaisivat omaa vastuuta siitä mitä heille tapahtuu? On helppo syyttää miehiä siitä jos kuukautiset olisivat myöhässä tai jopa siitä jos ne eivät olisi:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaan myös sen ettei miehillä tule olemaan helppoa. Naisilla on hyvin vahva omakuva ja se voi olla kuva minkä vain itse olisi itselleen tuottanut. Sitä omakuvaa vasten peilataan tekoja ja mennyttä elämää. Uskotaan vahvasti siihen miten vain miehen käyttäytyminen on ollut jotenkin epäkorrektia tai suhteen hyvinvointia heikentävää. On suorastaan herkistyttävää ajatella miten hienoja yksilöitä meillä täällä Suomessa voi elää, kyllä he ansaitsevat parempaa mitä me miehet voimme koskaan tarjota:)

        Palstalla trollikka moittii miestä kun hän haluaa ottaa vastuun syntyneestä lapsesta, moni muu nainen moittii miehiä jos he eivät sitä tekisi.

        Pirpana iloitsee nyt seksuaalisuudesta, siitä mitä ei ollut enää vuosiin omassa pitkässä suhteessa ennen eroamista? Voisi kokeilla tuleeko sen uuden ihastuksen auto enää pihaan jos seksuaalisuus suhteessa loppuisi. Ja tuokin on vain miehen syytä jos se loppuisi:)

        Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia.

        Tämä kaikki on meidän miesten syytä, anteeksi kaikkien puolesta. Eihän se sinkkuus ole mikään huono vaihtoehto jos toisena vaihtoehtona olisi olla mies naiselle joka hänestä pahaa ajattelisi. Trendi ja kuuluu nykypäivään? Naiset eivät voi elää siten että ottaisivat omaa vastuuta siitä mitä heille tapahtuu? On helppo syyttää miehiä siitä jos kuukautiset olisivat myöhässä tai jopa siitä jos ne eivät olisi:)

        AV

        En halua syyttää exää mistään. Mutta tämä on monitahoinen seikka. Olin vuosia exän tossun alla. Syy tähän löytyy peilistä ja olosuhteista.
        Nyt vapauduttuani suhteestani, minun on aika kohdata menneet sellaisina kuin olivat.

        Ja en vaihtaisi päivääkään pois. En yhtään hyvää tai huonoa päivää. Sillä menneisyyteni on muovannut minusta juuri sellaisen kuin olen. Vahvan ja onnellisen. Sillä juuri sitä olen tänä päivänä.

        Sinä saat kaunistella exiäsi ja nähdä asioita ruusunpunaisten lasien läpi jos haluat. Minä tein sitä suhteessa ollessani ja nyt on jo korkea aika nähdä asiat sellaisina kuin olivat.

        Uusi ihastukseni.. hmm .. kukahan se on?
        Itse en tietääkseni kovin ihastunut ole. Pidän kyllä kovin rakastajastani. Hän tyydyttää minut seksuaalisesti, mutta muuta emme haluakaan toisiltamme. Meillä on nimenomaan seksiin perustuva suhde. Joten oletuksesi on hakoteillä.

        Minulla ei ole tapana syyttää tai syyllistää miehiä. Mielestäni mies on jo tarpeeksi parjattu. Ja usein syyttä tai heppoisin perustein. Yleensä vian löytää peilistä, mutta kun siihen peiliin on niin vaikea katsoa ja nähdä asiat sellaisina kuin ovat.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        En halua syyttää exää mistään. Mutta tämä on monitahoinen seikka. Olin vuosia exän tossun alla. Syy tähän löytyy peilistä ja olosuhteista.
        Nyt vapauduttuani suhteestani, minun on aika kohdata menneet sellaisina kuin olivat.

        Ja en vaihtaisi päivääkään pois. En yhtään hyvää tai huonoa päivää. Sillä menneisyyteni on muovannut minusta juuri sellaisen kuin olen. Vahvan ja onnellisen. Sillä juuri sitä olen tänä päivänä.

        Sinä saat kaunistella exiäsi ja nähdä asioita ruusunpunaisten lasien läpi jos haluat. Minä tein sitä suhteessa ollessani ja nyt on jo korkea aika nähdä asiat sellaisina kuin olivat.

        Uusi ihastukseni.. hmm .. kukahan se on?
        Itse en tietääkseni kovin ihastunut ole. Pidän kyllä kovin rakastajastani. Hän tyydyttää minut seksuaalisesti, mutta muuta emme haluakaan toisiltamme. Meillä on nimenomaan seksiin perustuva suhde. Joten oletuksesi on hakoteillä.

        Minulla ei ole tapana syyttää tai syyllistää miehiä. Mielestäni mies on jo tarpeeksi parjattu. Ja usein syyttä tai heppoisin perustein. Yleensä vian löytää peilistä, mutta kun siihen peiliin on niin vaikea katsoa ja nähdä asiat sellaisina kuin ovat.

        Kysymys kuuluukin mitä siitä hyötyisi jos exästä pahaa ajattelisi?
        Satoja kertoja hän antoi tyyneyttä ja mielihyvää käpertyessään lusikka-asentoon syliäni vasten. Siinä oli hyvä nukkua. Kiitän hyvistä hetkistä, niistä jossa pääsi toisen ihmisen tunteiden sisälle ollakseen osana niitä suuria tunteita, hyväksyttynä ja rakastettuna.

        Tunteet muuttuivat, tunnustan syyllisyyteni muutosten myrskyissä. Vastuu oli loppujen lopuksi molempien. Olemme vajaita, olisi voinut käydä myös toisin ja eläsimme vieläkin onnellisina yhdessä. Harmi ettei niin käynyt.

        Syyllisiä on turha etsiä. Mielestäni on parempi käydä läpi asiat itsensä kanssa ja jaotella miksi itse olisi käyttäytynyt joissakin tilanteissa epäsopivasti. Tunteet, ne tunteet ja niiden käsittelykyky on jäänyt vajaaksi eikä ole kyennyt ohjaamaan edes itseään saati sitä toista.
        En voi syyllistää vajaavaisuuksistani itseäni koska olin se mikä olin ja hän oli myös.
        Kaksi lasta hiekkalaatikolla:)

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys kuuluukin mitä siitä hyötyisi jos exästä pahaa ajattelisi?
        Satoja kertoja hän antoi tyyneyttä ja mielihyvää käpertyessään lusikka-asentoon syliäni vasten. Siinä oli hyvä nukkua. Kiitän hyvistä hetkistä, niistä jossa pääsi toisen ihmisen tunteiden sisälle ollakseen osana niitä suuria tunteita, hyväksyttynä ja rakastettuna.

        Tunteet muuttuivat, tunnustan syyllisyyteni muutosten myrskyissä. Vastuu oli loppujen lopuksi molempien. Olemme vajaita, olisi voinut käydä myös toisin ja eläsimme vieläkin onnellisina yhdessä. Harmi ettei niin käynyt.

        Syyllisiä on turha etsiä. Mielestäni on parempi käydä läpi asiat itsensä kanssa ja jaotella miksi itse olisi käyttäytynyt joissakin tilanteissa epäsopivasti. Tunteet, ne tunteet ja niiden käsittelykyky on jäänyt vajaaksi eikä ole kyennyt ohjaamaan edes itseään saati sitä toista.
        En voi syyllistää vajaavaisuuksistani itseäni koska olin se mikä olin ja hän oli myös.
        Kaksi lasta hiekkalaatikolla:)

        AV

        Kauniisti kirjoitit exästäsi ja itsestäsi. Tulee kaiho teidän rakkautenne puolesta. Hienoa että suuresti rakastavia pareja on, vaikkakin vain sitten menneessä.
        Itse en ole kohdannut vielä rakkautta, sanoisin näin. Minua on rakastettu ja minä olen rakastanut, valitettavasti tunteet eivät kuitenkaan käyneet yksiin. Se jota rakastin ei rakastanut minua ja se jota en rakastanut, hän rakasti minua. Joten... tasan ei käy onnen lahjat.

        Siinä olet oikeassa, ettei suhteessa koskaan.. tai aika harvoin on vain yksi syyllinen. Minun suhteessani oma vastuuni oli siinä, että olin mahdollistaja. Annoin asioiden olla. Katselin asioiden kehittymistä liian pitkään. Ja ongelmani on yhä edelleen tunnollisuus. Yritän kolulia itseäni pois siitä. Mutta se on minun perusluonnevika. Ja se että olen liian sopuisa.
        Mutta kaipa sitä voisi huonomminkin käydä, silloin kun luonnevikoja jaettiin.

        Tässäkään ketjussa en ole mielestäni exää pyrkinyt mustamaalaamaan. Yritän vain nähdä asiat sellaisina kuin ne oikeasti olivat. Realistisesti. Tosin en ehkä ole siinä onnnistunut, mutta se on pyrkimykseni kuitenkin. Minun on aika herätä todellisuuteen ja nähdä. Vaikka sitten jälkijunassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaan myös sen ettei miehillä tule olemaan helppoa. Naisilla on hyvin vahva omakuva ja se voi olla kuva minkä vain itse olisi itselleen tuottanut. Sitä omakuvaa vasten peilataan tekoja ja mennyttä elämää. Uskotaan vahvasti siihen miten vain miehen käyttäytyminen on ollut jotenkin epäkorrektia tai suhteen hyvinvointia heikentävää. On suorastaan herkistyttävää ajatella miten hienoja yksilöitä meillä täällä Suomessa voi elää, kyllä he ansaitsevat parempaa mitä me miehet voimme koskaan tarjota:)

        Palstalla trollikka moittii miestä kun hän haluaa ottaa vastuun syntyneestä lapsesta, moni muu nainen moittii miehiä jos he eivät sitä tekisi.

        Pirpana iloitsee nyt seksuaalisuudesta, siitä mitä ei ollut enää vuosiin omassa pitkässä suhteessa ennen eroamista? Voisi kokeilla tuleeko sen uuden ihastuksen auto enää pihaan jos seksuaalisuus suhteessa loppuisi. Ja tuokin on vain miehen syytä jos se loppuisi:)

        Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia.

        Tämä kaikki on meidän miesten syytä, anteeksi kaikkien puolesta. Eihän se sinkkuus ole mikään huono vaihtoehto jos toisena vaihtoehtona olisi olla mies naiselle joka hänestä pahaa ajattelisi. Trendi ja kuuluu nykypäivään? Naiset eivät voi elää siten että ottaisivat omaa vastuuta siitä mitä heille tapahtuu? On helppo syyttää miehiä siitä jos kuukautiset olisivat myöhässä tai jopa siitä jos ne eivät olisi:)

        AV

        "Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia."

        -Millä tavalla käytännössä minun arjessa on viikonloppu isi? Puolisoni tulee joka päivä tai iltapäivä töistä kotiin, jossa yhdessä perheenä asutaan ja on lastensa kanssa, enemmän kuin minun kanssa. Miten hän on verrattavissa viikonloppu iseihin?

        Ja kyllä, olen löytänyt seksuaalisuuteni vasta vanhemmalla iällä. Naiset viehättää mua, miehet ei ja jälleen ainoa poikkeus oma mieheni johon mulla on tunteita. Jos niitä ei olis, hän kiinnostais yhtä vähän kun muutkin miehet fyysisesti.


      • Suatana kirjoitti:

        "Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia."

        -Millä tavalla käytännössä minun arjessa on viikonloppu isi? Puolisoni tulee joka päivä tai iltapäivä töistä kotiin, jossa yhdessä perheenä asutaan ja on lastensa kanssa, enemmän kuin minun kanssa. Miten hän on verrattavissa viikonloppu iseihin?

        Ja kyllä, olen löytänyt seksuaalisuuteni vasta vanhemmalla iällä. Naiset viehättää mua, miehet ei ja jälleen ainoa poikkeus oma mieheni johon mulla on tunteita. Jos niitä ei olis, hän kiinnostais yhtä vähän kun muutkin miehet fyysisesti.

        Mutta kuka syyllistää? En ole syyttänyt miehiä miehuudestaan, olen kertonut etten ole heistä kiinnostunut. Sinä AV uhriudut nyt ja turhaan.


      • Suatana kirjoitti:

        "Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia."

        -Millä tavalla käytännössä minun arjessa on viikonloppu isi? Puolisoni tulee joka päivä tai iltapäivä töistä kotiin, jossa yhdessä perheenä asutaan ja on lastensa kanssa, enemmän kuin minun kanssa. Miten hän on verrattavissa viikonloppu iseihin?

        Ja kyllä, olen löytänyt seksuaalisuuteni vasta vanhemmalla iällä. Naiset viehättää mua, miehet ei ja jälleen ainoa poikkeus oma mieheni johon mulla on tunteita. Jos niitä ei olis, hän kiinnostais yhtä vähän kun muutkin miehet fyysisesti.

        Ja jos mietit, että miten vähän miehet fyysisesti sitten minua kiinnostaa ilman tunteita? Niin vastaus on, ei yhtään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys kuuluukin mitä siitä hyötyisi jos exästä pahaa ajattelisi?
        Satoja kertoja hän antoi tyyneyttä ja mielihyvää käpertyessään lusikka-asentoon syliäni vasten. Siinä oli hyvä nukkua. Kiitän hyvistä hetkistä, niistä jossa pääsi toisen ihmisen tunteiden sisälle ollakseen osana niitä suuria tunteita, hyväksyttynä ja rakastettuna.

        Tunteet muuttuivat, tunnustan syyllisyyteni muutosten myrskyissä. Vastuu oli loppujen lopuksi molempien. Olemme vajaita, olisi voinut käydä myös toisin ja eläsimme vieläkin onnellisina yhdessä. Harmi ettei niin käynyt.

        Syyllisiä on turha etsiä. Mielestäni on parempi käydä läpi asiat itsensä kanssa ja jaotella miksi itse olisi käyttäytynyt joissakin tilanteissa epäsopivasti. Tunteet, ne tunteet ja niiden käsittelykyky on jäänyt vajaaksi eikä ole kyennyt ohjaamaan edes itseään saati sitä toista.
        En voi syyllistää vajaavaisuuksistani itseäni koska olin se mikä olin ja hän oli myös.
        Kaksi lasta hiekkalaatikolla:)

        AV

        Kauniisti kirjoitettu 💓

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomaan myös sen ettei miehillä tule olemaan helppoa. Naisilla on hyvin vahva omakuva ja se voi olla kuva minkä vain itse olisi itselleen tuottanut. Sitä omakuvaa vasten peilataan tekoja ja mennyttä elämää. Uskotaan vahvasti siihen miten vain miehen käyttäytyminen on ollut jotenkin epäkorrektia tai suhteen hyvinvointia heikentävää. On suorastaan herkistyttävää ajatella miten hienoja yksilöitä meillä täällä Suomessa voi elää, kyllä he ansaitsevat parempaa mitä me miehet voimme koskaan tarjota:)

        Palstalla trollikka moittii miestä kun hän haluaa ottaa vastuun syntyneestä lapsesta, moni muu nainen moittii miehiä jos he eivät sitä tekisi.

        Pirpana iloitsee nyt seksuaalisuudesta, siitä mitä ei ollut enää vuosiin omassa pitkässä suhteessa ennen eroamista? Voisi kokeilla tuleeko sen uuden ihastuksen auto enää pihaan jos seksuaalisuus suhteessa loppuisi. Ja tuokin on vain miehen syytä jos se loppuisi:)

        Suatana moittii viikonloppu isiä vaikka elää käytännössä omassa arjessaan täysin samanlaista elämää. Samalla hän haaveilee naisen kimmoisesta ihosta ja tuoksusta koska miehet ovat vain niin ällöttäviä, ei ainakaan kauniita ja haluttavia.

        Tämä kaikki on meidän miesten syytä, anteeksi kaikkien puolesta. Eihän se sinkkuus ole mikään huono vaihtoehto jos toisena vaihtoehtona olisi olla mies naiselle joka hänestä pahaa ajattelisi. Trendi ja kuuluu nykypäivään? Naiset eivät voi elää siten että ottaisivat omaa vastuuta siitä mitä heille tapahtuu? On helppo syyttää miehiä siitä jos kuukautiset olisivat myöhässä tai jopa siitä jos ne eivät olisi:)

        AV

        Mitää ihmettä? Kuulostat jopa katkeralta, ihan syyttä suotta. Tärkeää on nähdä asioiden taakse. Mikä johti siihen, että trollikka halusi kantaa vastuun lapsesta yksin. Miksi ihmeessä pirpana ei saisi iloita seksuaalisuudestaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitää ihmettä? Kuulostat jopa katkeralta, ihan syyttä suotta. Tärkeää on nähdä asioiden taakse. Mikä johti siihen, että trollikka halusi kantaa vastuun lapsesta yksin. Miksi ihmeessä pirpana ei saisi iloita seksuaalisuudestaan?

        Nyt kun mainitsit, AV vaikuttaa sarkastiselta.
        Ironia piilee siinä ettei hän halua puhua pahaa existään ( naisista jotka hän tosiasiallisesti tuntee ), sen sijaan hän pilkkaa tuikituntemattomia palstanaisia aika paksulla olettamuksella.

        En juuri kiinnittänyt alkuun huomiota kyseiseen seikkaan. Mutta hyvä kun mainitsit.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Nyt kun mainitsit, AV vaikuttaa sarkastiselta.
        Ironia piilee siinä ettei hän halua puhua pahaa existään ( naisista jotka hän tosiasiallisesti tuntee ), sen sijaan hän pilkkaa tuikituntemattomia palstanaisia aika paksulla olettamuksella.

        En juuri kiinnittänyt alkuun huomiota kyseiseen seikkaan. Mutta hyvä kun mainitsit.

        Paksu olettamus tulee kirjoituksista joita täällä on saanut lukea.
        Nuo avautumiset ovat olleet palstalla ajottain.
        Kirjoitan siis sitä mitä olen lukenut ja asioiden taakse aina kannattaa mennä kuten sarkastisesti jo kirjoitinkin.
        Lailailailaa...
        https://www.youtube.com/watch?v=k0-XTbz9670&list=RDwN4C0kROx_w&index=37

        AV


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paksu olettamus tulee kirjoituksista joita täällä on saanut lukea.
        Nuo avautumiset ovat olleet palstalla ajottain.
        Kirjoitan siis sitä mitä olen lukenut ja asioiden taakse aina kannattaa mennä kuten sarkastisesti jo kirjoitinkin.
        Lailailailaa...
        https://www.youtube.com/watch?v=k0-XTbz9670&list=RDwN4C0kROx_w&index=37

        AV

        Niin.. asioilla on monta puolta. Ja et minun suhteen ihan ole ymmärtänyt koko kuvaa.

        Minun elämäni on rajallinen. Kuten sinunkin. Minä vain tiedän, että nyt voin hyvin ja nautiskelen elämästäni sen ajan mikä minulle on vielä suotu. Sillä minä olen parantumattomasti sairas. Minulla on keskushermostollinen sairaus joka voi viedä toimintakykyni invalidisaatioon jopa muutamassa tunnissa.

        Otin helvetinmoisen riskin jättäessäni tutun ja turvallisen elämäni. Sillä ennemmin tai myöhemmin tulen invalidisoitumaan. Se on fakta. Joten en siis hae pitkäaikaista parisuhdetta, en perusta suhteilusta.. en sitoudu. Nautin vapaasuhteilusta ja seksistä. Siksi kun voin. Se riittää minulle.

        Kevyttä ja kivaa.

        Joten osuit kyllä oikeaan.. ja olit samalla väärässä. Sillä motiivini tällä hetkellä ovat hyvin itsekkäitä. Ja jos miehelle ei kelpaa pelkkä seksisuhde, vaihdan miestä. Minulle ottajia kyllä löytynisi.

        Joten on tärkeää nähdä asioiden taakse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys kuuluukin mitä siitä hyötyisi jos exästä pahaa ajattelisi?
        Satoja kertoja hän antoi tyyneyttä ja mielihyvää käpertyessään lusikka-asentoon syliäni vasten. Siinä oli hyvä nukkua. Kiitän hyvistä hetkistä, niistä jossa pääsi toisen ihmisen tunteiden sisälle ollakseen osana niitä suuria tunteita, hyväksyttynä ja rakastettuna.

        Tunteet muuttuivat, tunnustan syyllisyyteni muutosten myrskyissä. Vastuu oli loppujen lopuksi molempien. Olemme vajaita, olisi voinut käydä myös toisin ja eläsimme vieläkin onnellisina yhdessä. Harmi ettei niin käynyt.

        Syyllisiä on turha etsiä. Mielestäni on parempi käydä läpi asiat itsensä kanssa ja jaotella miksi itse olisi käyttäytynyt joissakin tilanteissa epäsopivasti. Tunteet, ne tunteet ja niiden käsittelykyky on jäänyt vajaaksi eikä ole kyennyt ohjaamaan edes itseään saati sitä toista.
        En voi syyllistää vajaavaisuuksistani itseäni koska olin se mikä olin ja hän oli myös.
        Kaksi lasta hiekkalaatikolla:)

        AV

        Suhtautuminen exään tietysti riippuu erittäin paljon paitsi itsestä, niin myös exästä. Kun liitto on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä, puolisosta muistaa vain viimeisimmät vuodet ja ne ovat aika lähtökohtaisesti huonompia kuin silloin ennen. Usein pimeitä, synkkiä, ahdistavia. Mikä tärkeintä, etenkin naiset pelkäävät onnistuuko ero ehjin nahoin. Siinä ei kovasti onni ja tyyneys valtaa mieltä, vaan pelko, suru, stressi, jännitys, jotka kestävät vuosiakin.

        On hyvä erottaa syyllistäminen tosiasioista. Kun ihminen kertoo tosiasian mitä ex on tehnyt tai jättänyt tekemättä, mitä tapahtui, miten asiat meni vinoon, niin se ei ole syyllistämistä vaan tosiasia, kertomus.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Nyt kun mainitsit, AV vaikuttaa sarkastiselta.
        Ironia piilee siinä ettei hän halua puhua pahaa existään ( naisista jotka hän tosiasiallisesti tuntee ), sen sijaan hän pilkkaa tuikituntemattomia palstanaisia aika paksulla olettamuksella.

        En juuri kiinnittänyt alkuun huomiota kyseiseen seikkaan. Mutta hyvä kun mainitsit.

        "sen sijaan hän pilkkaa tuikituntemattomia palstanaisia aika paksulla olettamuksella."

        Olen pannut merkille saman.


    • Anonyymi

      Kaikki ei ole sitä miltä kuulostaa.

      Voi tehdä vale-seksi-ääniä aina öisin jos asuu kerrostalossa pyörittämällä jotain pornoelokuvaa kovilla äänillä, niin naapurit kuvittelevat että tuolla ainakin riittää seksiä jokainen yö.

      • Heh.. mulla on toiveita ettei mun seksiäänet kovasti kantautuisi naapuriin.. ei kuulu naapureille mitä mun makkarissa touhutaan. Se on hyvä, että makuuhuoneellani ei ole naapureita.. vain puolikuuro yläkerran mummo. Joten ainoa seinänaapuri on kämpän toisella laidalla. Ja sille ei tasan kuulu mun makkaritouhut. Ei kuulu, eikä kuulu.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Heh.. mulla on toiveita ettei mun seksiäänet kovasti kantautuisi naapuriin.. ei kuulu naapureille mitä mun makkarissa touhutaan. Se on hyvä, että makuuhuoneellani ei ole naapureita.. vain puolikuuro yläkerran mummo. Joten ainoa seinänaapuri on kämpän toisella laidalla. Ja sille ei tasan kuulu mun makkaritouhut. Ei kuulu, eikä kuulu.

        Hyvät treffit oli


      • pujotteIija kirjoitti:

        Hyvät treffit oli

        Hyvin seksikkäät. Perinteisesti. Kiitos.


      • Anonyymi

        Mikä tahansa ääni öisin on häirintää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikä tahansa ääni öisin on häirintää.

        No yöt yleensä tulee nukuttua. Tosin asun aivan kaupungin keskustassa ja tässä on ympäri vuorokauden jotakin hälinää. Olen jo tottunut siihen. Menee autoja,mopoja, lentokoneita, hoilaavia humalaisia, kirkuvia teinejä, hälytysajoneuvoja.. ja vaikka mitä muuta.


    • Anonyymi

      Kutittele kunnollisesti, olisikin hassu herätys tyttökavcerilta,painelee ensin sormilla pehmoisesti ja siten kuteitttelee oikein kunnollisestisi.

      Jotain jooh kavereina beach volley ja lentopallo jne... tyttöjä suuria :D

    • Anonyymi

      Vain kongolainen maahanmuuttaja saa pekka haaviston luvalla äänestää vaaaleissa, suomqlainen ei saa ikinä.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vakava rikosepäily Seinäjoella

      Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html
      Seinäjoki
      41
      2441
    2. Mitä on woketus?

      Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k
      Maailman menoa
      389
      1974
    3. Oletko jo luovuttanut?

      Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?
      Ikävä
      138
      1654
    4. Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin

      Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin
      Maailman menoa
      114
      1469
    5. Olet saanut kyllä tunnisteita

      Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens
      Ikävä
      14
      1371
    6. Hirvenmaitojuusto

      Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,
      Ruoka ja juoma
      0
      1062
    7. Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen

      Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat
      Tv-sarjat
      21
      1003
    8. Vanhentunut runsaasti.

      Ei hyvä juttu. Mieheltä pötkylänaiselle.
      Ikävä
      65
      878
    9. Kerro mulle miksi juuri me

      Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.
      Ikävä
      63
      865
    10. Mies pakko olla rehellinen

      Kiinnostuin koska olet tosi komea ja sulla on ihana puheääni. Olen aika pinnallinen sitten kai... 😓 kyllä olet tosi rau
      Ikävä
      11
      847
    Aihe