Kansalaisyhteisössä esiintyy erilaisia liputuspäiviä, joina liputetaan milloin mitäkin ihmistä, asiaa tai päivää.
Jos voisi katsella katunäkymää nopeutettuna, niin liputtaminen saattaisi vaikuttaa varsin järjettömältä toiminnalta. Viimeistään huhtikuussa olisi jo vaihdettava kanavaa jollekin kokkiohjelmalle.
Koska Jorman parisuhde oli sen 21 tunnilla joutunut kriisiin, niin Jorma päätti haukata hieman happea. Koiranulkoiluttajilta Jorma ei kysynyt koskaan mitään. Hän tiedusteli vanhalta puistonpenkkipapalta, mikä liputuspäivä nyt oli. Vanhus kertoi, että oli isänpäivä. Tämän jälkeen hän kertoi, että kaikki hänen lapsensa olivat kuolleet, joita oli melkoisesti.
Jorman oli istuuduttava alas, sillä vanhuksen tarina vaikutti melko pitkältä. Jorma siirtyi kuuntelulinjalle. Oli todella helpottavaa päästä hetkeksi ulos ahdistavasta parisuhteesta, ja olla kuten ihmisen luonnollisesti tuli olla: ilman selvää näkemystä seuraavasta hetkestä, saati kauemmista asioita jossain tulevaisuudessa. Jorman futuurit joutuivat roskapönttöön.
(hihtystä)
Jos voisi katsella katunäkymää nopeutettuna, niin liputtaminen saattaisi vaikuttaa varsin järjettömältä toiminnalta. Viimeistään huhtikuussa olisi jo vaihdettava kanavaa jollekin kokkiohjelmalle.
Koska Jorman parisuhde oli sen 21 tunnilla joutunut kriisiin, niin Jorma päätti haukata hieman happea. Koiranulkoiluttajilta Jorma ei kysynyt koskaan mitään. Hän tiedusteli vanhalta puistonpenkkipapalta, mikä liputuspäivä nyt oli. Vanhus kertoi, että oli isänpäivä. Tämän jälkeen hän kertoi, että kaikki hänen lapsensa olivat kuolleet, joita oli melkoisesti.
Jorman oli istuuduttava alas, sillä vanhuksen tarina vaikutti melko pitkältä. Jorma siirtyi kuuntelulinjalle. Oli todella helpottavaa päästä hetkeksi ulos ahdistavasta parisuhteesta, ja olla kuten ihmisen luonnollisesti tuli olla: ilman selvää näkemystä seuraavasta hetkestä, saati kauemmista asioita jossain tulevaisuudessa. Jorman futuurit joutuivat roskapönttöön.
(hihtystä)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oven sulkeuduttua, kissakirjailijatar jäi yksin. Yksinäisyys oli puhtautta, vapautta ja vallattomuutta. Jorman Addut kopisivat portaikossa, kunnes haihtuivat jäljettömiin ja rakennukseen syntyi tyhjästä rauha. Vaikutus oli välitön: Kissakirjailijatar huojentui ja vapautui parisuhteen kahleista, raskaudesta ja sen laahaavasta olemuksesta. Hän oli havainnut äärimmäisen raskaaksi itselleen sietää jotain muuta asunnossaan, jos tällä ei ollut aikeita sieltä poistua säädyllisessä ajassa.
Tämä tällainen ihminen tai loinen valloitti kissakirjailijattarelle kuuluvia tiloja itsellään. Tämä oli ahdistavaa. Kun oli aikeissa vetää kengät jalkaan ja mennä ulos, niin kenkiä valitessa niiden joukosta löytyivät jotkin sinne kuulumattomat parit. Tuoleja ei siirrelty paikoilleen, jos niitä keittiössä käytettiin. Lusikka oli tiskialtaassa, eikä pesukoneessa. Ei, ei ei, kissakirjailijatar kivahti ja löi nyrkillä vuoteeseen niin että kumahti. Viimeistään silloin, kun kissakirjailijatar oli käynyt aamulla vessassa aikeissa istahtaa pöntölle, hän sai lopullisen kohtauksensa, joka oli parisuhteen kannalta fataali.
Ollakseen vajoamatta tällaiseen epämiellyttävään parisuhdesuohon, kissakirjailijatar koetti ajatella jotain positiivista Jormasta, tai suhteestaan Jormaan.
Hän ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa. Jorma tuntui olevan kuin huoneistoon livahtanut kärpänen, jota oli erittäin hankala saada takaisin ulos.
(hihitystä)
Vanhuksen tarina kiersi ympyrän, joka kesti kuusi tuntia. Kun tarina selvästi oli alkamassa uudelleen, Jorma kertoi vanhukselle parisuhdeongelmistaan. Hän ikään kuin keskeytti vanhuksen aloittaakseen oman ympyränsä, joka oli lyhyempi. Tiettävästi.
Kun miehet puhuvat naisista, he puhuvat näiden ulkonäöstä. Erittäin harvoin saatetaan viitata siihen, että joku tietty yksilö oli jonkunlainen, kuten esimerkiksi vittumainen tai sietämätön. Jorma esitteli puhelimestaan kuvasarjaa vanhukselle, jonka oli salaa ottanut nukkuvasta kissakirjailijattaresta taiteellisessa ja tieteellisessä hengessä. Vanhukseen nämä kuvat eivät näyttäneet tekevän vaikutusta. Vanhuudessa oli jotain ihmeellistä tämän suhteen. Vanhuus, joka horjui kuoleman nuoralla, vaikutti ihmisen terveimmältä hetkeltä elämässä, Jorma tuumi, mutta vasta kauan tämän puistossa vietetyn hetken jälkeen. Tuolloin Jorma olisi vasta vanhus.
Kissakirjailijattaren päänsisällön ja tämän luonteen hahmottaminen oli Jormalle vaikeaa. Kirjailijatar oli epäsovinnainen. Ehkä hän oli hieman hullu, Jorma tuumi. Kun odotti sitä, tuli tuota. Kun taas ajatteli, että näin, niin se olikin noin. Seksin lisäksi ei ollut muuta yhteyttä, kanavaa tai linjaa käydä keskustelua. Kun seksi oli ohitse, kissakirjailijatar meni työhuoneeseensa ja alkoi näpytellä raivostuttavaa näppistään sulkeutuneena itseensä. Tämä ei kuullut mitään, nähnyt mitään eikä reagoinut mihinkään. Jos talo olisi syttynyt palamaan, kissakirjailijatar olisi palanut sen mukana, Jorma purki sydäntään vanhukselle. Tämä kuunteli ja piteli molempia käsiään kävelykepin kahvalla edessään. Asennossa oli jotain ylevää, joka taas aiheutti sen että Jorman sisäinen kaaos alkoi hahmottua hänelle. Jorma tunsi selvästi että yritti lähestyä kissakirjailijattaren ongelmaa liian monesta kulmasta samaan aikaan.
Olisi yksinkertaistettava mallia.
(naurua)
Väkivalta
Kissakirjailijatar seisoi kylpyhuoneen peilin edessä ja piteli kiinni hiustukostaan, jonka oli kahmaissut toiseen käteensä. Toisessa kädessä hänellä oli sakset. Jos katsotaan kirjailijattaren kasvoja, niin huomataan että ne eivät kuvasta tunnetiloja. Ne eivät viittaa mihinkään. Oli kuin eteen olisi asetettu kirja, jossa ei ollut ainuttakaan sanaa. Kirjan selasi läpi - jääden kysymysmerkiksi. Oliko tämä pilaa, saatettaisiin hölmistyneenä kysyä. Ei mitään, ei edes yhtä kirjainta tai pistettä.
Silmissä hänellä ei ollut sinne kuuluvaa elämää. Nainen ei nauranut, itkenyt eikä raivonnut, mutta ahdistunut hän oli. Näytti nimittäin siltä, että hän ahdistui itsestään. Hän vei sakset vasemmalle silmälle ja pohti millaista olisi puhkaista se. Hän vei sakset kaulavaltimolleen ja pohdiskeli samaa. Hän tunsi veren määrän rinnuksillaan, ja vähäisen kivun, jonka pistos oli tuonut. Ehkä niin tai näin, mutta kauempaa katsottuna juuri tämä valtavan rikas mielikuvitus oli juuri se, joka hänet oli aina pelastanut. Kissakirjailijatar osasi nähdä tulevaan, kokea se ennen sen tapahtumista tai palata menneeseen, jonne oli mahdotonta palata.
Kuinka ollakaan, hänet tunnettiin laajemmin hypersosiaalisena ihmisenä, joka oli aina menossa ja tulossa. Kissakirjailijatar oli yöllä elävä loputon bailaaja ja bilettäjä, jolle strobot kattojen pimeydessä olivat elämän valosarja, koti ja elämä. Musiikki ja tanssi olivat todellisuus, kaikki muu tuntui olevan raadollista harhaa, kissakirjailijatar mietti ja tunsi olevansa pimeää ainetta kosmoksen kämmenellä. Hän oli kuin Voyagerin kameran ottama kuva maapallosta, joka oli sinisen pisteen kokoinen kohta suuressa kuvassa. Se oli ryhmäotos, johon hän ei käsittänyt kuuluvansa.
(naurua)
Päivälliskeskustelu
- Millainen päivä sinulla on ollut, kissakirjailijatar kysyy pidellen pippurimyllystä kiinni kuin se olisi lyömäase.
- Oikein mukava. Tapasin puistossa vanhuksen, jonka kanssa kävin mielenkiintoisia keskusteluja.
- Vai niin. Ojentaisitko suolan? Mistä te keskustelitte?
- Isyydestä, lapsista ja naisista. Kaikesta sen sellaisesta. Elämästä nyt noin yleensä.
- Eikö pippurimyllyn kiertely ole elämää?
- Kai sekin on.
- Tiedätkö mitä? Annetaan ruoan palaa pohjaan ja seurataan sitä sivusta.
- Mutta sehän menee pilalle!
- Se palaa takaisin kiertoon, mutta jättää meidät välistä. Tällä kertaa.
- Tuohan on aivan hullua! Kohta täällä on kamala savu ja varoittimet alkavat vinkua.
- Sehän olisi ihanaa. Täällä on aivan liian hiljaista.
- Älä väännä sitä kovemmalle! Se tulee yli!
- Nai minua. Nai minulta taju kankaalle. Tässä ja heti.
- Mites toi spagetti?
- Just nyt, Jorma!
(hihitystä)
Savun leijaillessa äänettömässä huoneistossa, Jorma laskeutui alas jakkaralta hajonnut palovaroitin kädessä. Se ei ollut kestänyt Jorman teknisiä ja analyyttisiä liikkeitä, vaan irronnut katosta monena kappaleena. Kuitenkaan se ei enää piipittänyt. Ehkä se oli kuollut, Jorma tuumi. Ehkä se oli yhtä kuollut kuin oli hänen päivällisensä, Jorma pohti ja vilkaisi kattilaan. Näky oli kuin pienoishelvetistä, jossa oli tapahtunut tulivuorenpurkaus. Hiiltä. Oli kuplinutta hiiltä, kiipeillyttä hiiltä ja räjähtänyttä hiiltä. Oli vähän kaikenlaista siellä ja täällä. Lisäksi oli tuuletettava, sillä käry oli kammottava.
Kissakirjailijatar oli sulkeutunut työhuoneeseensa. Erona entiseen, naputtelun ääntä ei kuulunut. Oli hiljaista. Kenties hän pohti, mitä kirjoittaisi, tai sitten vain katseli ikkunasta ulos leikkikentälle. Ehkä hän luki joko omia tekstejään tai sitten jonkun muun. Ehkä hän katseli netistä papukaijojen parittelua. Mistä näitä tietää, Jorma tuumi ja yritti kuunnella oven läpi mitä toisella puolella tehtiin. Ei ääniä. Ei dokumentteja tai faktoja. Seksi oli kuitenkin ollut mahtavaa, vaikka kattaus oli siirtynyt lattialle ja ruoka palanut pohjaan. Hulluudessa tuntui olevan jotain järkeä, Jorma tuumi ja avasi tuuletusikkunan. Hulluus tyydytti terveenkin, eikä ollut vain kaheleiden juttu.
Kissakirjailijatar oli työntänyt työtuolinsa huoneennurkkaan ja istui sillä kietoutuneena käsivarsin alaraajoihinsa polvet suussa kuin pieni lapsi. Hän oli taantunut jonnekin menneisyyteen. Hän tuijotti eteensä kuin olisi joku muu kuin oli. Aikuisuus oli karissut olemuksesta ja tilalla oli jotain päinvastaista. Olisi voinut hetken luulla, että hän matkusti ajassa taaksepäin niin että viikot ja vuodet vilisivät silmissä. Koko huone tuntui välähtelevän, vääntelehtivän ja elävän. Käsivarret puristuivat niin tiukkaan jalkojen ympärille, että ne muuttuivat sinertäviksi. Silmät laajenivat ja katse avautui yhdessä ajan jumalten kanssa.
(hirn)
Mjoo
Tässähän voisi hypätä pari isänpäivää yli ja hypätä suoraan asiaan!
Kissakirjailijattaren palatessa kaupasta ostoskassin ja lapsen kanssa, Jorma olisi juomassa sohvalla isänpäiväkaljaa.
Hetkinen!
(hihitystä)
Aika hurjaa, jumalauta. Ihan itseäkin pisti niin että pistos kylmäsi.
Ajatelkaa mikä tragedia: Kissakirjailija muuttuisi tällaisessa tilanteessa äidiksi, Jorma sohvaksi ja lapsi leimasimeksi, jolla voisi tehtailla isänpäiväkortteja.
Ei jeesus sentään.
(hirn)
Hyvä tarina, palataan tarinan alkuun jossa kissakirjailija ajatteli:
"kissakirjailijatar koetti ajatella jotain positiivista Jormasta, tai suhteestaan Jormaan.
Hän ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa. Jorma tuntui olevan kuin huoneistoon livahtanut kärpänen, jota oli erittäin hankala saada takaisin ulos".
Jospa kissakirjailija tarvitsi elämäänsä leimasimen ja alustan jota leimata?
Saivatko molemmat jonkin tarkoituksen herätä uuteen aamuun pirteämpänä ja tuliko kissakirjailijasta suvaitsevaisempi? Jormahan oli kävelevä sohva jo jutun alussa vaikka ei itse sitä vielä tiedostanutkaan. Sai vain ketjut nilkkoihinsa jotka estävät niitä omavalintaisia pidempiä kävelylenkkejä. Vai saiko, tarina ei sitä kerro.
AV
Mjaa
No siis tarina on kesken.
Mun oli pakko käydä uimassa. Altaaseen kun hyppää, niin kaikki maallinen unohtuu (varsinkin kaikki muut maalliset tai taivaalliset harrastukset).
(hihitystä)
Painetaan villaisella.
Muistatteko sellaista vitsiä, että... "...ja isänsä Jorma seisoi katsomossa..."?
Vitsit sinänsä
Mä tunnen yhden naisen johon ei tällaiset kaksimielisyydet lainkaan uppoa. Mielestäni hänen aivoissaan on jokin perustavanlaatuinen vika.
Omasta mielestäni tämä huumorin laji on hauska.
(hihitystä)