Ikävöitkö ja tulevat tunteet vahvoina, kun näet usein(tai muuten viestiä, soittoa) entisen vai kun en ole nähnyt häntä?
Erosta jo pari vuotta mutta ikävä kova, eikä helpota että nähdään satunnaisesti..
Erosta jo pari vuotta mutta ikävä kova, eikä helpota että nähdään satunnaisesti..
Vastaukset 10
Vanhimmat
mun mielest ei oo hyvä olla yhteydess sellaseen ihmiseen joka vei mennessään puolet mun sydämestä ja kaikki mun haaveet. Parempi vaa olla ja uskoa siihen et on joku samanalainen ihminen olemassa jossain päin maailmaa. Ei voi muutakaan...tsemppiä!
...mun eksä pitää yhteyttä paljon ja haluaa olla kaveri, vaikka seurustelee jo toisen tytön kanssa? Sanoi ennen että ikävöi mutta nyt ei ole sanonut mutta samalla lailla vielä yhteydessä tiuhaan.
siks et se on löytäny uuden jota se rakastaa enemmän ku sua. siks kaveruus sun kaa ei oo sille mikään ongelma. ihan sama tilanne mulla.
...näin. Sitten ymmärtäisin ja olisi helpompaa, kun olisi joku syy unohtaa ja niin olen yrittänytkin, mutta kun kaveruus kaveruus ei tunnu kaveruudelta.
Jos ei olla oltu pariin kolmeen viikkoon yhteyksissä, niin saattaa hän soittaa tai pistää viestiä, että miksi en oo soitellu..? Tästä siis tuli mieleen, että tarviiko tohon ikävöintiin 2-3 vkoa ennen kuin taas tajuu ikävöivänsä.
nii...mut mulla se ikävä vaan kasvaa jos tapailen sitä ihmistä ja huomaan et rakastan sitä viel. Eli parempi antaa olla, ku ei sitä kummiskaan palaa enää yhteen koskaan, vaik niin toivois. niin se vaa on.
Alkaa ajatukset taas pyörimään miehessä jos sattuu jotakin yhteydenottoa tulemaan. Luojan kiitos ei ole yhteisiä lapsia.
Onneksi ei ole yhteyttä pitävää tyyppiä, kaveruutta en edes tarjoa.
Yksi viesti tuli jossa katuu pettämistään, ja tästä viestistä on jo viikkoja. Koko tämän ajan on pyörinyt mun mielessäni, aamuin, illoin ja työpäivän hiljaisena hetkenä.
Historiaa meillä on yli neljän vuoden ajalta. Ei ne muistot unohdu, vaikka tahrattuja ovatkin nykyään.
Samoja kylänraitteja tallataan, aina silloin tällöin muistan, tätä kuljettiin yhdessä ja onnellisina kerran.
Minä olen usein pohtinut samaa. Kesällä erosta tulee vuosi, exän kanssa nähdän joskus kerran viikossa joskus harvemmin. Yleensä se on mukavaa, mut joskus sitä vajoaa alas ja alkaa taas kaivata kainaloon nukkumaan, puhumaan ja rakastamaan. Mut ei. Sehän ei ole järkevää. Mä hammasta purren yritän kestää ne hetket, mutta silti olen purkanut exääni aivan liikaa vihaa ja suruani. Ei se mua ansaitse kun jättikin ilkeästi kolmen vuoden jälkeen, mutta mä olen oppinut olemaan sen kanssa ome itseni ja purkamaan kiukkuni siihen. En ole tyytyväinen nykyiseen ystävyyteemme. Haluaisin kuitenkin olle ystävä enkä kadottaa kaikkea mitä oli. Järki ja tunteet menee vain niin liian usein ristiin.
olis kiva puhella lisää...:)
Teki niin tai näin, tuntuu pahalta. Jos ei näe ei kuule, miettii, kuinka vähän sitä merkitsi ja pohtii sitä pienessä päässään. Jos näkee, tulee taas hyvät asiat mieleen, noin useimmiten siis. Riippuu tietysti missä merkeissä näkee. Ja sitten tulee ikävä.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että näkeminen on parempi, kuin miettiminen, ajatuksissa toinen muuntuu helposti liiankin täydelliseksi. Vaikka toisen näkeminen tuokin vahvasti tunteita pintaan se on kuitenkin hyvä ja konkreettista eikä vaan omissa ajatuksissa kieriskelyä, kunhan sit ei jää niiden hetkien vangiksi. Omasta erostani on tosin vaan pari kuukautta ja ajatukset vielä vaihtelee, ja itsekin pähkäilen sen kanssa, osaanko olla hänen ystävänsä ja haluanko sitä. Vai roikunko kuitenkin salaa ajatuksessa että palattaisiin yhteen. En ole varma. Toivoisin, että osaan elää elämääni tyytyväisenä ja välittämättä hänen ajatuksistaan. Jos tullaan keskenämme toimeen, mikäs siinä. Jos ei mikäpä siinäkään. Saa nähdä...
joka ikinen kerta kun sen nimen vaikka paperilla näkee niin se iskee niin ku haulit kun ne osuu
niin osuu ja lujaa! ei kannata missään nimessä nähdä!!! usko mua, ja jos et usko syytä vain itseäs että se toipuminen kestää!!