Olen nainen 26v.
Takana yli nelivuotinen parisuhde kolmekymppiseen mieheen.
Mies on pettänyt, on itsekäs, jotenkin kylmä tunteissaan vielä.
Tämän kaiken järjellä tiedän, mutta miten saan sydämeni uskomaan? Hän pyörii mielessäni päivittäin, että ihan alkaa **ttuttamaan. Erosta on jo melkein vuosi, yksi turhanpäiväinen lämmittely-yritys joka rikkoi sydämeni uudestaan.
Me ollaan hyvässä mielessä samasta puusta, mutta erona on vain se, että minä olin luottamuksensa arvoinen, mutta hän ei ollut minun.
Miksi en saa häntä mielestäni?
Saattaa tietysti olla syynsä silläkin että asumme samalla paikkakunnalla .. "kaikki hänestä muistuttaa"..
Järki sanoo että ei, mutta silti päässä pyörii.
Olisi varmaan aika löytää uusi kumppani, jotta saan muuta ajateltavaa niinsanotusti. Olen mielestäni valmis uuteen suhteeseen, yksin oleminen ei ahdista, ja tiedän järjelläni että meillä ei ole entisen kanssa mitään tulevaisuutta enää. Kunpa joku ihana mies täyttäisi sydämeni niin pääsen tästä tyhmästä olotilasta.
Takana yli nelivuotinen parisuhde kolmekymppiseen mieheen.
Mies on pettänyt, on itsekäs, jotenkin kylmä tunteissaan vielä.
Tämän kaiken järjellä tiedän, mutta miten saan sydämeni uskomaan? Hän pyörii mielessäni päivittäin, että ihan alkaa **ttuttamaan. Erosta on jo melkein vuosi, yksi turhanpäiväinen lämmittely-yritys joka rikkoi sydämeni uudestaan.
Me ollaan hyvässä mielessä samasta puusta, mutta erona on vain se, että minä olin luottamuksensa arvoinen, mutta hän ei ollut minun.
Miksi en saa häntä mielestäni?
Saattaa tietysti olla syynsä silläkin että asumme samalla paikkakunnalla .. "kaikki hänestä muistuttaa"..
Järki sanoo että ei, mutta silti päässä pyörii.
Olisi varmaan aika löytää uusi kumppani, jotta saan muuta ajateltavaa niinsanotusti. Olen mielestäni valmis uuteen suhteeseen, yksin oleminen ei ahdista, ja tiedän järjelläni että meillä ei ole entisen kanssa mitään tulevaisuutta enää. Kunpa joku ihana mies täyttäisi sydämeni niin pääsen tästä tyhmästä olotilasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vähän sama juttu. paitsi että erosta on kauemminkin kuin vuosi. tosi kiva lis jo antaa olla ja unohtaa, mutta miten? en enää mitenkään kaipaa tyyppiä, kai, mutta jostain syystä se on kuitenkin mielessä oikeastaan päivittäin. kivaa olis löytää joku uusi, joka sais unohtamaan tämän eksä, mutta eipä ole vastaan kävellyt sellaista :(
Jos nyt jonkun ihanan miehen tapaisin, en usko että kyse on ns. laastarisuhteesta.
Täytyisi saada uusia kokemuksia ja luoda uusia muistoja uuden kumppanin kanssa, niin osaisi siirtää ne entiset muistot oikeille paikoilleen, muistin sopukoihin.
Totta kai sitä jää vanhoja muistoja pyörittämään kun ei ole mitään vastaavaa nyt oikeassa elämässä käynnissä..