Mies haukkui lumpuksi kun riideltiin. Voinko antaa anteeksi? Onko ketään muuta haukuttu lumpuksi, huoraksi yms.?
mies haukkuu
sad
258089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kuule on haukuttu lutkaksi, äpäräksi, idiootiksi, apinaksi, vammaseksi, tyhmäksi, sairaaksi jne jne. on sanottu että elämä on helvettiä mun kanssa, että kukaan ei jaksaisi mua jne jne. on tönitty, revitty, kaadettu ja kerran jopa lyöty. joka kerta riidelessä hän hajoittaa jotain.
silti mies rakastaa, riidellessä loukkaa vain aina pahimman kautta. jopa minä tunnen rakkautta välillä vaikka kaikki hänen sanomisensa pyörivät päässä melkein jatkuvasti. hän on sanonut että olen ansainnut kaiken, että kuka vain tekisi minulle samoin koska olen tälläinen. hyvinä puolinani sanoo että omaan hyvänsydämmen ja olen kiltti, joten miten olisin koskaan ansainnut turpaani?
joku sanoi minulle että oppi rakkauden nähtyään kun isänsä hakkasi äitiään, ja silti äiti isän kuoleman jälkeen itki ja haisteli miehen vaatteita pitkään. rakastaminen on marttyyrinä olemista, se kestää kaiken.
Joo, mua haukuttiin kanssa samaan syssyyn sairaaksi ja ilmeestä melkein näki, että kohta tulee turpaan... Ja kaikki tää vain siksi, koska sanon mitä mieltä olen, ja omaan ihan oman tahdon. Mieheni on tosi dominoiva, täytyy välillä oikein tsempata, että se kuuntelee muakin isoissa (ja pienissä) ratkaisuissa. Eilen esim. tuli riitaa lomamatkasta (sanoin mihin haluasin matkustaa, ja hän ei edes viitsinyt harkita). Kaikki muutkin ratkaisut tekee hän, loppujen lopuksi. Hän on kyllä kuuntelevinaan joskus mileipiteitäni, mutta eivät ne oikeasti mitään merkkaa. Oltiin tämän takia jo kerran vuoden erossa.
Onko se tosiaan rakkautta toiselta, jos jatkuvasti haukkuu. Tai päättää toisen puolesta kaikki. Kyllä mun mielestä tasapuoliseen suhteeseen kuuluu, että keskustellaan asioista ja tehdään kompromisseja. Siis molemmat tekee. Muakin on sanottu kiltiks. Jopa liian kiltiks. Ja kyllä oonkin. Mutta kukaan ei oo tollasta kohteluu ansainnu. Meilläkin suutuspäissään haukutaan. Mutta se ei oo yksipuolista. Kyllähän mäkin (kilttinä) päästelen suustani kaikennäköstä, mikä sitte kauduttaa. Ja eks se haukkumisen "hyväksyminen" riipu siitä miten se riita sitte loppujen lopuksi ratkaistaan. Pyydetäänkö anteeks, sovitaanko kunnolla vai jätetäänkö riita leijumaan ilmaan. Odottamaan vaan seuraavaa riitaa, jolloin taas kaivellaan ne vanhat asiat esille.
Tästä tais tulla vähän sekava, mutta toivottavasti jotain selvää saa.
"mukava" huomata etten ole ainut, jolla tällaista on. Yritän vaan unohtaa, pahat sanat, vaikka pikku hiljaa olen ruvennut niitä uskomaan itsekin.
Nyt äkkiä hoitoon kaikki ne, joiden mielestä marttyyrina oleminen on rakkautta!!! Vaikka onneksi ette pilaa minun elämääni, vaan omanne. Kummallista sakkia.
Parisuhteen tulee perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen ja elämänsä kannattaa tehdä sellaiseksi, että on onnellinen. On jotenkin kivampi elää, kuin marttyyrina.
koen samaa: Säkö uskot kaiken haukkumisen mitä miehes sanoo? Ookoo, mun mielestä se ei ole kovin fiksua.
Minua on haukuttu:Tunnevammaiseksi,sairaaksi,hulluksi,sadistiksi,huorapukiksi,paskaksi,mielisairaaksi,,,
Minut on aiottu:Tappaa,hakata,jättää,,,
Minua on:Lyöty nyrkillä kasvoihin,hakattu,potkittu,heitetty oluet kasvoilleni,valvotettu yöllä,kerrottu väärää tietoa lähimmäisille,toivottu kuolemaani,toivottu vakavaa sairautta,,,
Vaatteitani on revitty tai muuten turmeltu,tiliotteeni/puhelinlaskuni tarkastettu,puhelin/tekstiviestitietoni tutkittu,kavereitani kuulusteltu,jos lähden minut/mahdollinen uusi kumppanini aiottu tappaa/ajaa autolla päälle,
Tällaistahan normaali perhe-elämä on!Jaksamista vain sinne sulle!
Tuli vaan mieleen että meilläkin menee usein niin että jos riita alkaa illalla, niin nainen kyllä jaksaa valvottaa kaikin mahdollisin keinoin. Ja jos toisella on töitä tms. seuraavana aamuna, niin teko on kyllä todella itsekäs. Ja raivostuttava. Kukapa ei tulisi kiukkuiseksi jos ei saa nukkua vaikka on kuinka väsynyt? Ja kun tulee kiukkuiseksi, liittyy "keskusteluun" ja yöunet jää kahteen tuntiin. Helileijaa.
Rakastan häntä silti.
Olen muutaman kerran riidellessä kiroillut vaimolleni tai sanonut ”nyt akka annat minullekin suunvuoron” tai vastaavaa. Mutta silloin kun ei akuuttia riitaa ole, kohdistan sanomani vaimoni puheisiin/tekemisiin tai niihin tunteisiin, joita ne minussa aiheuttavat. Miesten, ainakin minun, on mahdotonta käsitellä tunteita silloin kun asiat sinkoilevat liian nopeasti eikä miehelle anneta aikaa vastata. Tästä tulee ahdistusta, joka on pakko purkaa johonkin. Vihan purkaminen on meillä geeneissä, kymmenien vuosien opetus ei kumoa miljoonien vuosien geeniperintöä. Mutta kun väkivaltaa ei sovi käyttää, viha on pakko purkaa sanoihin. En panisi liikaa painoa sille, mitä mies vihapäissään sanoo. Ei se niin ole, että todelliset tunteet näkyvät riitatilanteissa. Todellista on se, mitä hän sanoo saadessaan ajatella asioita. Naiset käsittelevät tunteitaan paljon vaivattomammin. Oletko antanut miehellesi aikaa miettiä mitä hän sanoo? Sano vaikka, että haluat puhua tällaisesta asiasta, ei tarvitse vastata heti vaan sitten kun hän on valmis.
Siis kun sanoin, että kohdistan puheen vaimoni sanoihin tai tekoihin, niin en kohdista sanomaani häneen naisena tai ihmisenä. Sanon, että hänenn käytöksensä siinä tietyssä tilanteessa loukkasi, kun miehestä tehdään naurettava vieraiden läsnäollessa.
Häpeän tekojani, kun olen kiroillut vaimolleni, mutta jollain lailla syytösryöppy on pakko katkaista. En voi käyttää isoa kokoani eikä poislähtemistäkään pidetä sosiaalisesti hyväksyttävänä.
Kuulostaa tutulta... Itse olen ollut mm. saatanan tyhmä, huora, mielenvikainen ja vielä noin kilometrin lista samankaltaisia "kohteliaisuuksia". On myös uhattu tappaa erilaisin keinoin jne.
Mieheni käyttäytyy myös väkivaltaisesti, mutta ainakin itseäni nuo sanat satuttavat ehkä jopa enemmän kuin lyöminen. Ja kun ne on nimenomaan kohdistettu minuun persoonana, ei tekoihini. Päivittäin pyörittelen haukkumisia päässäni, ei niitä oikein osaa antaa anteeksi.
Aivan! Olen kanssasi samaa mieltä. Voin sanoa että väkivaltaan olen jollain tavalla tottunut, niin kamalaa kuin se onkin. Sanat vain satuttaa johonkin paljon syvemmälle, vaikka yritän olla mieliksi ja rauhallinen.
Kysyisin vain teiltä kanssaihmiset, että miten te kestätte?Oletteko miettineet eroa?
Kaikesta huolimatta rakastan tätä miestä...
Miksi pitäisi aina olla niin "mieliksi". Ei kukaan mies kestä tahdottomia puudeleita kovin pitkään? Kyllä minä ainakin sanon mielipiteeni, asiasta joka koskettaa myös omaa elämääni. Miellytti se tai ei miestäni. Toki olen saanut kuulla olevani huora, sairas yms. mutta en anna sen vaikuttaa, onhan kyse omasta elämästäni. EI ANNETA MIESTEN MANIPULOIDA MEITÄ siihen kynnysmattokategoriaan. Tokihan he tuntevat itsensä enemmän itsevarmoiksi jos nainen on vain hiljaa ja inisee...
Tätä vastaus litanjaa oli kyllä järkyttävä lukea! Itse en antaisi mieheni haukkua itseäni missään tilanteessa huoraksi, sairaaksi tai vastaavksi. Saatika sitten jos alkaisi väkivaltaiseksi, niin pakkaisin laukut samantien! Tottakai riitatilanteessa joskus voi lipsahtaa kiroamista, haukkumista jne, mutta anteeksipyyntö on näitä tilanteita varten. Hankkikaa nyt rakkaat kanssasisaret parempia elämänkumppaneita, ei KENENKÄÄN tarvitse sietää minkäänlaista väkivaltaa. Ei sanallista eikä fyysistä! Oma ihmisarvohan siinä hiljalleen hiipuu omissakin silmissä ja itsetunto näyttää nollaa. kukaan mies/nainen ei ole niin erityinen, että hänellä olisi oikeus tuhota toisen elämä/itsetunto/voimat! Pitäkää itsenne naisina!
Asiasta on nyt 14 v.
Mies oli saanut päähänsä, että minä pettäisin. Oli sairaalloisen mustasukkainen.
Haukkui kerran töihin lähtiessään minua, joka jäin vauvan kanssa kotiin tavalliseen tapaani, parkkipaikalta.
Olin, nimittäin, vauvan kanssa parvekkeella huiskuttamassa isille ja hänpä huusikin "huora petturi."
Oli kesä ja naapureita oli omilla parvekkeillaan. Kuulin vain kuinka joku sanoi: "Taitavat olla riidoissa. Aika pahasti sanottu."
Erohan meille tuli myöhemmin. Mies löysi toisen, en minä. Enkä pettänyt häntä koskaan.
On haukuttu ja pahasti ihan samalla tavalla.
Se jättää *ikuisen arven*sisimpään ainakin tälle.
Ei kaikki miehet ole samanlaisia , ne jotka haukkuu on mustiksia ja petettyjä, niillä on heikko itsetunto.Mihin sellaiset miehet naista tarvitsee?ei mihinkään.Kannattaa jättää moinen haukkuja...ajan kuluessa voi väkivalta astua kuvioon kun ei sanat riitä.
Mieheni on aika taitava manipuloimaan, hän osaa olla myös aika ovela kääntämään riidat minun piikkiin. Esim. hän saattaa haukkua ja alentaa minua puoli tuntia (oon huora, en oo naisellinen, ihanaa kun töissä näki kauniita ja hyväperseisiä naisia..). Nämä kaikkihan on siis vitsiä vaan, miksi en naura..?! Pyydän häntä lopettamaan mutta hän innostuu entistä enemmän.. sitten kun lopulta ärähdän hänelle, että nyt se turpa kiinni en jaksa enää kuunnella, niin mies jää tuijottamaan minua suu auki ja sanoo vaan että "hullu akka, tuollaisesta suuttuu, joo taidanpa tästä lähteä kunnes rauhoitut..!!"
Sitten minä, joka inhoan riitelyä, alan itkemään ja pyydän ettei hän lähtisi. Yritän selitellä ja hän sanoo että vitsiä se vaan oli. Minä siis olenkin se, jonka kuuluu pyytää anteeksi..!!
NYT TÄSSÄ VÄLISSÄ ITSEKIN HUOMAAN ETTÄ VOI HELVETTI MILLAINEN OLEN! MIKSI MÄ OON SE PASKA TYYPPI MUKA!!
Minun kuuluisi siis nauraa hänen jutuilleen ja plääh plääh. Jos/kun en naura, olen tosikko, kyllä muut naiset on aina hänen jutuilleen nauraneet.
Olemme olleet yhdessä vasta pari kuukautta, että sekin vielä. Ja minä rakastan häntä silti, hellyyttä en saa ikinä, vaadin kuulema liikaa. Silloin kun hän on kännissä niin hän saattaa halata ja sanoa rakastavansa, näin on käynyt täsä kolmen kuukauden aikana ruhtinaalliset kaksi kertaa. Hän ihmettelee, miksi minulle ei riitä läheisyydeksi yhdessä nukkuminen. (Kyllähän minä nukun sinun vieressäsi!) Mitäh, ja mä kun luulin et se kuuluu normaaliin parisuhteeseen...
KYLLÄSTYTTÄÄ, ITKETTÄÄ JA VITUTTAA.
Olen koittanut puhua, mutta hän ei halua puhuakkaan. "Kaikki on hyvin". Niin, kenen mielestä on ja kenen mielestä ei. Vähän ees rakkautta, täytettyjä lupauksia, jooko. Ei enää jokapäiväistä itkua ja turhautumista.
En ihan oikeesti tiedä välil miks, mut..:
Rakastan sua kulta.
JÄTÄ SE
Ihan kuin olisit kirjoittanut entisestä miehestäni. Hän oli kylmä ja ilkeä, haukkui ja torjui, jos yritin saada läheisyyttä. Hänelle riitti lähellä olemiseksi nukkuminen ja naiminen. Rakastelusta hän ei tiedäkään mitään! Kun jätin hänet, hän tunnusti, että oli ollut kanssani vain seksin takia. Jos yritin mennä viereen ja halia vaikka tv:tä katsoessa, hän mulkaisi vihaisesti ja saattoi ärähtää että miksi en anna hänen olla rauhassa... jne.
En jaksa enempää muistella niitä ikäviä ja hirveitä aikoja. Ai niin muuten, jos se on sama mies, niin muuttuu vuoden päästä väkivaltaiseksi, että pidähän varasi vaan.
Itse olen nykyisin ihanan miehen kans kimpassa eikä meillä käydä mitään sotaa vaan asiat hoidetaan puhumalla.
Kun suhde kerta on vielä noin alussakin niin kannattaa lähteä. Tuossa vaiheessa pitäisi vielä olla onnensa kukkuloilla, eikä itkeä ja olla pahalla mielellä koko ajan. Toki niitä hyviäkin hetkiä teillä varmasti on, joiden takia haluat jäädä, mutta viestistäsi sai kuvan, että niitä on vähemmän.
Kukaan mies ei saa puhua tuollaista naiselleen, mukamas vitsinä!
Ja jos ei etenkään suostu puhumaan asioista, niin lähde kävelemään.
ja viimeksi tekstiviestillä "aja rekan keulaan".
Älä anna kohdella itseäsi huonosti. Nimittelyt ja huono kohtelu tuppavat pahenemaan. 8 vuotta huonosti kohdeltu, mutta nyt hyvin pidetty jo 2 vuotta. Olen kuin uudesti syntynyt.
Oma kokemukseni haukkuvasta miehestä on karmea. Ensimmäiset kaksi vuotta henkinen väkivalta, siis sitähän haukkuminen on, pysyi sanallisella tasolla. Seuraavana vuonna alkoi taloudellinen väkivalta ja muunlainen henkinen väkivalta. Asiantuntijoiden mukaan haukkuminen on ensiaste kohti hirveämpää väkivaltaa. Näin kävi minullekin. Oli yhdessä asuttu jo neljä vuotta, kun mies löi minua suutuksissaan. Ensin hän oli haukkunut minua yli puoli tuntia siitä, kun en hänen mielestään siivonnut tarpeeksi, vaikka minä hoidin meillä kaikki siivoukset, ruuat, pyykit ja kaikki kodin asiat. Viisi vuotta asuin siinä helvetissä. Sitten keräsin kaikki rohkeuteni ja muutin pois.
Ei kenelläkään ole oikeutta haukkua sinua. Haukkuminen satuttaa. Se on piinallista ja puuduttavaa henkistä väkivaltaa. Älä hyväksy sitä. Jos mies ei lopeta haukkumista, jätä hänet. Todennäköisesti hän vielä jonain päivänä lyö sinua ellei jo ole sitä tehnyt. Varoitan!! En uskonut sitä itsekään ennen kuin sen omakohtaisesti jouduin kokemaan. Se on surullinen ja julma totuus, mutta jos vähänkään välität itsestäsi, et jää vapaaehtoisesti kärsimään.
Itse olen nykyään onnellisesti avioliitossa. Sitä on kestänyt nyt 7 vuotta eikä mies ole ikinä kertakaan minua haukkunut tai nimitellyt eikä edes moittinut mistään. Ei minunkaan ole häntä tarvinnut moittia eikä ikinä tulisi mieleenikään sanoa hänestä jotain pahaa tai haukkua. Haukkuminen on vain kyvyttömyyttä ilmaista tunteitaan. Meillä menee tosi hyvin. Keskustelemme yhdessä paljon, neuvottelemme keskenämme silloin, kun olemme asioista eri mieltä, mutta toisiamme vastaan emme koskaan nouse vaan vedämme yhtä köyttä. Juuri tämän takia rakastan miestäni yli kaiken ja hän rakastaa minua. Hän sanoillaan ja teoillaan osoittaa rakkautensa minua kohtaan joka päivä. Samoin minä osoitan rakkauteni hänelle.
Mua ei varsinaisesti lumpuksi haukuttu, mutta näin annettiin rivin välistä ymmärtää. En antanut sitä anteeksi. Sanoin suoraan, että asia loukkasi mua, ja lähdin kävelemään.
Minä todella väkivaltaisen isän lapsena TOIVON että yhdelläkään tänne kirjoittaneista ei ole LAPSIA!! Te olette tyhmiä kun jäätte!! JA ennen kaikkea voin sanoa että pilaatte lapsenne elämän. Luulette että ne eivät muka kärsi kun kaikkihan kohdistuu teihin, mutta voi LUOJA! Minä kärsin arvista edellenkin. Sitten te vain toteatte (ja melkeinpä kehuskelette) että kaikkea tälläistä sanoo ja lyö. Mutta minkäs teet.... Mistä teitä riittää!!! LApsenne tulevat vihaamaan ja katkeroitumaan aikuisina teitä kohtaa. Sitäkö haluatte! Ja sillä että jäätte keräätte vain verta nenästänne. Kyllä järjen pitäisi sanoa että sairasta elämää elätte!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Säälin, todella säälin lapsianne....