Analyyttinen ja pragmaattinen Jorma potki lastenvaunujen renkaita kierrätyskeskuksessa ja testasi niiden jousitusta varsin rajuilla otteilla. Lisäksi hän haisteli ne kaikki läpi, sillä hän oli havainnut lähistöllä irrallisen ja epäilyttävältä vaikuttavan kissan.
Jorma ei ollut sortunut nettiostoksiin, sillä netissä näennäinen halpuus oli sama asia kuin huijaus. Oli päästävä itse testaamaan vaunujen käyttäytymistä ajoradalla, maastossa ja syvässä tulvavedessä. Ainoa mielikuvituksen varaan jäävä seikka oli vuodenajoista talvi. Jorma ei pääsisi kokeilemaan vaunuja liukkaissa olosuhteissa, sillä ilmasto oli lämmennyt sen suhteen liikaa.
Ylämäkiolosuhteissa Jorma tunsi tekevänsä töitä. Jorma, vaunujen ominaisuuksia testaillessaan, testasi myös omaa kestävyyttään ja kuntoaan. Varmuuden vuoksi jokainen vaunu oli vuorollaan lastattu hiekoitussäkillä, joka demonstroi lapsen painoa ja loi oikean vaikutelman vaunujen tulevasta painopisteestä ja massasta ja synnytti näennäisen realistisen tunnelman vaunujen käyttäytymisestä kulloisissakin olosuhteissa. Hiekoitussäkki oli peräisin kierrätyskeskuksen puutarhaosastolta, jossa se oli alennuslavan päällimmäinen säkki. Jorma oli pätevänä miehenä ja asiakkaana puhunut sen itselleen käyttöön ilmaiseksi. Lisäksi sitä ei tarvitsisi palauttaa. Jorma tunsi olevansa vähintään kauppatieteiden maisterin tasoinen markkinatalouskriitikko ja luontainen opportunisti.
Viimeisen vaunun ollessa radalla, kissakirjailijatar imetti lastaan sivummalla jokirannassa. Lapsi oli vienyt kirjailijattarelta sekä kädet, rinnat että ajan. Lisäksi lapsi oli vienyt kissakirjailijattarelta tämän sielun, eli itsemääräämisoikeuden ja ajattelun vapaudeksi kutsutun piiloilmiön. Tuore äiti tunsi roikkuvansa jonkinlaisessa narussa tai nuorassa elämänpuun oksasta. Tämä nuora tai naru oli kiertynyt hänen kaulansa ympärille, eikä hän tuntenut saavansa happea. Hän hyperventiloi ja kiskoi hädissään ilmaa keuhkoihinsa. Kissakirjailijatar halusi juosta pois, laskea lapsen virtaan ja unohtaa kaiken. Hän halusi kokea muistinmenetyksen niin kuin muistinmenetys koetaan romaaneissa ja elokuvissa. Kaikki muistamattomuuden tuottama kauhu ja pohjattomuuden tunne olisi parempi vaihtoehto kuin tämä vauvavankila, kissakirjailijatar ajatteli.
(hihitystä)
Jorma ei ollut sortunut nettiostoksiin, sillä netissä näennäinen halpuus oli sama asia kuin huijaus. Oli päästävä itse testaamaan vaunujen käyttäytymistä ajoradalla, maastossa ja syvässä tulvavedessä. Ainoa mielikuvituksen varaan jäävä seikka oli vuodenajoista talvi. Jorma ei pääsisi kokeilemaan vaunuja liukkaissa olosuhteissa, sillä ilmasto oli lämmennyt sen suhteen liikaa.
Ylämäkiolosuhteissa Jorma tunsi tekevänsä töitä. Jorma, vaunujen ominaisuuksia testaillessaan, testasi myös omaa kestävyyttään ja kuntoaan. Varmuuden vuoksi jokainen vaunu oli vuorollaan lastattu hiekoitussäkillä, joka demonstroi lapsen painoa ja loi oikean vaikutelman vaunujen tulevasta painopisteestä ja massasta ja synnytti näennäisen realistisen tunnelman vaunujen käyttäytymisestä kulloisissakin olosuhteissa. Hiekoitussäkki oli peräisin kierrätyskeskuksen puutarhaosastolta, jossa se oli alennuslavan päällimmäinen säkki. Jorma oli pätevänä miehenä ja asiakkaana puhunut sen itselleen käyttöön ilmaiseksi. Lisäksi sitä ei tarvitsisi palauttaa. Jorma tunsi olevansa vähintään kauppatieteiden maisterin tasoinen markkinatalouskriitikko ja luontainen opportunisti.
Viimeisen vaunun ollessa radalla, kissakirjailijatar imetti lastaan sivummalla jokirannassa. Lapsi oli vienyt kirjailijattarelta sekä kädet, rinnat että ajan. Lisäksi lapsi oli vienyt kissakirjailijattarelta tämän sielun, eli itsemääräämisoikeuden ja ajattelun vapaudeksi kutsutun piiloilmiön. Tuore äiti tunsi roikkuvansa jonkinlaisessa narussa tai nuorassa elämänpuun oksasta. Tämä nuora tai naru oli kiertynyt hänen kaulansa ympärille, eikä hän tuntenut saavansa happea. Hän hyperventiloi ja kiskoi hädissään ilmaa keuhkoihinsa. Kissakirjailijatar halusi juosta pois, laskea lapsen virtaan ja unohtaa kaiken. Hän halusi kokea muistinmenetyksen niin kuin muistinmenetys koetaan romaaneissa ja elokuvissa. Kaikki muistamattomuuden tuottama kauhu ja pohjattomuuden tunne olisi parempi vaihtoehto kuin tämä vauvavankila, kissakirjailijatar ajatteli.
(hihitystä)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kissakirjailijatar piteli lastaan virran yllä suorin käsivarsin. Virran kauneus oli siinä, että se oli taivaan kuvajainen, joka pyörteili ja kantoi mukanaan siihen eksyneitä roskia. Vesi oli väriltään ebenpuuta, äkkisyvää ja äänetöntä. Sillä ei ollut pohjaa, vaan ajantaju, joka syntyi ohitse lipuvista syksyn lehdistä ja siemenkodista. Hiljaisuus oli sen nimi, hiljaisuuden virta sen olemus.
Lapsi nukkui kissakirjailijattaren kämmenillä käsivarsien päässä. Hän ei tuntenut näissä varsissa väsymystä, vaan näkymättömässä sateessa, joka putosi jossain maahan ja loi virran, joka oli tajua ajan. Mihinkään tällaiseen ei kulunut energiaa juuri lainkaan. Virta virtasi itsekseen, lipui läpi olevan.
Jorma oli saanut päätökseen testiajonsa ja kävi kiivasta vääntöä valitun menopelin lopullisesta hinnasta. Jorma tinki hintaa alemmas, sillä vaunut olivat kuraiset ja täynnä käpyjä. Lisäksi vaunuista puuttui kaikenlaisia, irrotettavia, osia, ja lisäksi niissä lemahti kissanpissa ja kuomu oli sotkettu vaniljajäätelöön. Erittäin huonokuntoiset vaunut eivät voineet maksaa mitään, Jorma totesi kädet puuskassa ja tuohtuneen oloisena. Sopuratkaisun paikka, Jorma esitti ja nitkutti vaunuja edestakaisin ja vetosi myyjän maalaisjärkeen, sillä ei hän tällaisia vaunuja saisi kenellekään myytyä. Ajatus oli aivan absurdi, Jorma nauroi ja sai myyjän epäilemään ammattitaitoaan.
Jorma poistui kierrätyskeskuksesta voittajana, tietämättä sitä että lastenvaunuja sai keskuksesta mukaan ilmaiseksi.
Kissakirjailijatar kantoi lapsensa jokirannasta ylös maailman penkereille tiukassa, mutta hengittävässä paketissa. Hän oli käväissyt virran pohjalla, mutta jostain syystä päässyt takaisin pinnalle. Mutta vaikka näin oli, niin nuo hetket eivät kadonneet hänen mielestään. Nämä eletyt, mustat välähdykset määrittelivät hänet uudelleen. Kysymyksessä ei ollut lusikan taittuminen keittiöiden ihmeellisissä taikamaailmoissa, vaan jotain aivan muuta. Kissakirjailijatar oli tutustunut ensimmäistä kertaa sellaisiin syvyyksiin itsessä, että hän ei enää tunnistanut kasvojaan peilistä. Hän ei enää tiennyt, kuka hän oli. Kävely, oma käsi tai ihmisten puhe muuttui omituiseksi harhaksi tai kuvajaiseksi jostain. Ne muuttuivat niiden varjoiksi kallioiden seinämillä, mutta hän tunsi näkevänsä niiden ideat, alkuperät ja lähteen.
Jorma esitelmöi uusien lastenvaunujen ominaisuuksista kissakirjailijattarelle innostuneeseen sävyyn ja esitteli myös kaikki kadonneet lisätarvikkeet, jotka hän oli löytänyt läheisestä pusikosta, johon ne olivat joltain tumpelolta pudonneet. Jorma oli elementissään. Jorma osasi nämä hommat.
(hirn)
Illansuussa pyörätiellä nähtiin tavallinen nuoripari lastenvaunujen kanssa. Jokaisella otetulla askeleella he vanhenivat, uurtuivat ja hidastuivat. Lastenvaunujen pyörät kuluivat pois ja rallattivat holtittomasti vanteillaan. Lopulta toinen heistä uupui. Ja tämän myötä myös toinen. Vaunut pysähtyivät.
Itse olin silloin pyöräilemässä hallille.
Kun näin lastenvaunut tiellä, luulin joutuneeni aikamatkalle, sillä niin vintagea vaunuvalinnat olivat olleet. Ruumiit vaunujen vierellä olivat muuttuneet kukiksi ja vaunut loppuun ajetuiksi. Vaunuilla ei ollut merkkiä eikä kukilla nimeä. Terälehtien muoto ja tuoksu oli outo, mutta kuiskaava. Ihmisen muotoisia asetelmia, muistan pohtineeni. Tämän ajatelman jälkeen tulin kurkistaneeksi lastenvaunuihin. Vaunuissa ei ollut lasta, vaan pino paperia.
Otin selfien ja jatkoin matkaa.
(hihitystä)
Torni
Maailma on ylösalaisin ja kannattelen sitä käsivarsillani. On kuin kannattelisin kaikkia heitä jotka ylhäällä odottavat. Olen nostanut koko maailman ilmaan. Altaasta ylläni on tullut maailmani katto.
Alhaalta katsottuna tämä näyttää siltä, että joku on käsiseisonnassa tornissa valmiina pudottautumaan alas. Aika tuntuu pysähtyvän, kun joku tekee näin. Ensimmäistä kertaa näin jotain tällaista, kun olin hyvin pieni. Tuijotin korkeuksiin suu auki kellukkeet selässä.
- Äiti, mitä tuo täti tekee?
- Hän on uimahyppääjä. Odota hetki.
- Haluan polealtaateen!
- Ei täällä rakas ole poreallasta. Katso!
En vieläkään käsitä kuinka se tehdään.
(naurua)
Uimahyppääjä solahti veteen ja katosi näkyvistä. Kun liike pysähtyy, adrenaliini saa aistit varpailleen. Liu'ut kohti pintaa elämän vedessä kohinan saattelemana. Olosi on saavuttaneen olotila. Vedestä ei halua pois. Ja vaikka vedestä ei halua pois, niin itse nouset sieltä pois voidaksesi hypätä uudelleen. Jos ei luovu, ei voi saavuttaa.
Pinnalla minulle näytetään suorituksen yksipuolinen tuomariääni. En ole siihen tyytyväinen, sillä se ei vastaa sitä tunnetilaa, joka hypyn aikana vallitsi, vaan on ulkoinen näkemys suorituksesta. Minä en ole pyytänyt tuomariääntä, vai olenko.
En muistaakseni.
Uin altaan reunalle ja ponkaisen ylös vedestä. Olo on keskipisteenomainen, sillä selälleen läsähtäjät ja kasin harvinaisemmat nappisuoritukset keräävät enemmän huomiota kuin lasten riemu ja heidän pomminsa.
Kuitenkin ymmärrän sen, että jokainen hyppyä seuraava seuraa sitä syystä, että suorituksessa saattaisi tapahtua mitä vain. Vaaka voisi kääntyä äkkiä puoleen tai toiseen, ajattelin ja kävelin pesutiloihin, kiskoin uimapuvun yltäni ja avasin suihkun. Tämän jälkeen menin saunaan, joutuen käymään yksityiskohtaisesti läpi hypyn liikkeet. Hyppy kestää 1,5 sekuntia, ja siinä ajassa tulisi tehdä kaikki oikein, tai sai eteensä lätkän, jossa oli numero 8, kiroilin.
Istuuduttuani lauteille, kului noin perushypyn verran aikaa, kun joku sanoi, että tämä oli miesten sauna.
(hirn)
Eksyneen+kadotessa+saunanovesta+omalle+puolelle+sukupuolten+välisiä+rajoja,+saatoimme+jätkien+kanssa+keskustella+avoimesti+siitä,+kannattiko+mennä+mainitsemaan+mitään.+
Heh. Hetken luettuani arvasin, että hirnujan kirjoitushan tuo. Milloin muuten julkaiset uusimman kirjasi?
Onko Donna enää kuvioissa vai joko Timppa söi sen pohjattomaan nälkäänsä? En haluaisi leuhkia, mutta olet ottanut minulta aika paljon vaikutteita kirjailuusi.
Se sinulle toki suotakoon, mutta tekijänoikeusmaksut ovat jostain syystä myöhästyneet? Liekö sitten pankkien toimimattomuutta, koska siellä ei enää ole työntekijöitä. Ainoastaan hiekkaa lattialla, jonka joku remonttimies oli sinne kantanut kengänpohjissaan.
Mjaa
Donna on tietymättömissä. En ole nähnyt aikoihin. Kai se jossain vetelehtii ja diivailee ilman käsitystä omasta huumorintajuttomuudestaan.
Timon taas luulin olevan kännibaali.
(hirn)