Kerron Maine Coonistani. Jouduin soittamaan kaverilleni. (Olemme siis molemmat raavaita ja isoja tehdasduunareita) Kissan turkki piti pestä, koska pitkäkarvainen ja helposti takkuuntuva.
Varmuudeksi molemmilla oli paksut nahkahanskat kädessä. Silti, kun saimme MC:n viimein ammeeseen, olimme molemmat ihan verillä.
Vittuillakseen MC ei sitten ollutkaan pahoillaan vaan oikein läträsi vedellä. Se SAATANA vedätti meitä! Mutta vaikka onkin kuollut vanhuuteen, niin ottaisin heti uudelleen lemmikisi, mikäli heräisi zombikissana. Hellyydenosoituksetkin olivat aivan uskomattomia MC:lla.
Varmuudeksi molemmilla oli paksut nahkahanskat kädessä. Silti, kun saimme MC:n viimein ammeeseen, olimme molemmat ihan verillä.
Vittuillakseen MC ei sitten ollutkaan pahoillaan vaan oikein läträsi vedellä. Se SAATANA vedätti meitä! Mutta vaikka onkin kuollut vanhuuteen, niin ottaisin heti uudelleen lemmikisi, mikäli heräisi zombikissana. Hellyydenosoituksetkin olivat aivan uskomattomia MC:lla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan vain nosto, jotta kissanvihaajapersut osaavat vihata lisää.
Eipä ole MaineCoon kattia, mutt norjalaisen metsäkissan ja supisuomalaisen maatiaiskissan jälkeläinen löytyy. Aika paljon muuten tuon rotukissan näköinen, muttei ihan noin pitkää karvoitusta koko kropassa. Korvista löytyy ilveksen tupsut ja poskistakaulaan pitempi turkiskaulus ja huippuna on paksukarvainen häntä.
Kissamme on hyvin persoonallisen näköinen "otus" ja luonteeltaan tosi itsepäinen.
Toisinaan kovin seurallinen ja joskus ei välitä seurasta ollenkaan, mutt tuoreen kalantuoksu saa sen mielenkiinnon heräämään. Puskee päällään kinttuihin ja vaatii mouruamalla herkkupaloja itselleen. Pakko katsoa perään; kun se syö... saattaa näet heittää tassullaan kalan ilmaan, pyydystää sen ja syödä.
Tosin olen löytänyt myös pahasti nahistuneen ja astiakaapinoveen liimaantuneen silakkafileen. Sohvasta löytyi haiseva kalan palanen ja sohva meni pesuun, joka maksoi maltaita. Joskus olen niin vihainen ett tekis mieli kuristaa koko katti, mutt lepyttyäni mä taidan ihan rakastaa sitä vintiötä.
Kollille on tehty kastraatio, ei ole niin nuukaa, jos lyöttäytyy joskus (karattuaan kotoa) naapurin nartun seuraan. Onnin kanssa eitoivottuja pentuja hankita. Villikissoja täällä on muutenkin liikaa, eikä niiden elämä ole ruusuilla tanssimista.
Onni on pikkusiskoni silmäterä, oikeastaan Onni on otettu ihan siskoni lemmikiksi.
Mutt kaikki muutkin perheessämme ovat kiintyneet Onniin, se on ns. persoona!
tr.. likka
Heh. Tuttua. Mutta mun manuni rupes tykkään puolison koiran kanssa, Molemmat uroksia. Olikohan vuonna 2014 ensimmäinen homoeläinpari?
Maatiaisia on ollut ootas, lasken. 13 kissaa. Yksi oli metsäkissan ja maatiaisen risteytys, Ukko-Pekka nimeltään. Mun eka kissa.
Lempinimeltään Ukkis.
Hän oli tätä sorttia.
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_773,h_435,c_crop,x_28,y_0/w_800/v1422370804/17-1772154c7a768afbbb.jpg
No höh.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/27/raksu-sina-olet-tahti
Itseasiassa 14 kissaa on ollut, unohdin yhden laskuista. :(
Ukkis
https://aijaa.com/NFOASd
Joo, lapsuudessa oli kaksi kissaa erikseen jonkun aikaa. Kumpaakaan ei otettu meille, ne vaan päätti tulla asumaan. Olivat vuoden pari kunnes häipyivät matkoihinsa. Nyt olen ikävä kyllä allerginen kissoille.
- Sheena
Meidän kissa Onni, on paljon Raksun näköinen, raidoitus vaan on vaaleampi. Ilmeisesti sen maatiaiskissan mukainen väritys ja norjalaisen pää. Siis kissamme korvat kiinnittävät kaikkien vieraiden huomion; melko tummat korvat ja vitivalkoiset pitkät karvat sojottavat niistä.
Oli. Norskia muistutti, mutta pieni oli norskiurokseksi. Kusipää, mutta rakas kusipää. Rauha hänen sielulle. <3 Ihan heti ei tule toista...