Ottaa päähän kaikenmaailman seminaarit sun muut pakkotilaisuudet. Popula viedään korpeen, josta ei pääse yöksi kotiin. Päivät tehdään töitä, illalla "nostetaan yhteishenkeä". Jos haluat mennä yöksi pois ja tulla aamulla takaisin tekemään työasioista oman osuutesi, ei käy.
Olen myynyt työpaikalle työpanokseni, en persoonallisuuttani, henkilökohtaisia asioitani.
Olen myynyt työpaikalle työpanokseni, en persoonallisuuttani, henkilökohtaisia asioitani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä pitäis saada lähteä yöksi kotiin jos niin haluaa. Mutta toisille se on yhtä juhlaa kun kerrankin pääsee pois kotoa.
"Popula viedään korpeen, josta ei pääse yöksi kotiin."
Jään näistä yleensä pois. Juuri tuosta syystä. Ei onneksi pakkotilaisuuksia meillä tuollaisissa paikoissa...
Jos työsopimuksesi on sellainen, että sinua koskee työaikalainsäädäntö (eli et ole esim. ylempi toimihenkilö, johdon edustaja ym.) voit sanoa kiitos ei yötilaisuuksille.
Tilaisuudet on järjestettävä työajalla. Kaikki työajan ylittävät pakolliset tilaisuudet ovat ylitöitä, jotka edellyttävät työntekijän suostumusta. Pistä kova kovaa vastaan, sinulla on täysi oikeus kieltäytyä yötilaisuuksista.
Pois ei voi kokonaan olla, koska päivät tehdään ihan oikeasti työtä. Eikä minulla ole sitä päiväohjelmaa vastaan mitään - eikä ylipäänsä työtäni vastaan.
Mutta toisinaan on tilaisuuksia, joista annetaan ymmärtää, että joku päällikkö haluaa, että "kaikki on paikalla, kun se nostaa yhteishenkeä". Minua se vituttaa pitkään jäljestäpäin, joten ei ainakaan minulla nosta. Mutta on työlle haitallista, jos nostaa tästä metelin, eikö teistä muista ole?
Erikseen on vielä nämä, kun mennään korpeen tai muuhun paikkaan, josta ei todella pääse pois kun yhteiskuljetuksella joskus myöhään illalla. Virallinen ohjelma päättyy kun päättyy, vain se kirjataan työajaksi. Se iltahan on "palkinto" että saa viihtyä ja juoda jonkun laskuun!
Tilaanko helikopterin paikalle? Minä todella vihaan noita tilanteita!
Kieltäytyminen ei ole helppoa.
Näissä tilanteissa ei ole paljon vaihtoehtoja:
- Kieltäydyt ja sinut todennäköisesti leimataan hankalaksi ihmiseksi, jolla ei ole yhteishenkeä.
- Menet tilaisuuksiin ja kärsit entiseen malliin.
- osallistut päiväohjelmaan ja kieltäydyt iltatilaisuudesta lastenhoitoon, lemmikkieläimeen, puolison/anopin/isän/äidin sairauteen tai muuhun pätevään syyhyn vedoten (jonka ei tietenkään tarvitse olla totta, katso vain ettet jää valheesta kiinni). Ja poistut paikalta omalla autolla, taksilla, junalla, kävellen tai millä tahansa saatavissa olevalla kulkuneuvolla.
Mä luulen, että multa on jo varmaan kolme äitiä kuollut ja tätilauma sairastaa jatkuvasti, mulla on iso joukko koiria, jotka kaipaa iltahoitoa ja niin edelleen eli olen tekosyiden mestari.
Toisaalta on typerää keksiä vuosikausia tekosyitä, kun kaikki näkevät, ettei se osallistu ja miettivät vain, monennenko sukulaisen se nyt tappaa.
Valitettavasti on paikkoja, joihin omalla autolla ei edes pääse eli takaisin ei pääse silloin, kun haluaa. Otetaan esimerkiksi joku saari. Uinko sieltä pois?
Jos kaikki tekosyyt on käytetty, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin
mennä mukaan ja kärsiä tai
sanoa esimiehelle suoraan: tilaisuus ylittää työajan, en suostu ylitöihin, en kuluta vapaa-aikaani tähän. Tiedän kokemuksesta, että sitä ei ole helppoa sanoa, eikä sen jälkeen olla pomon suosikkilistalla. Mutta ainakin itsellä on helpompi olo.
Itse olen aikuisiällä pikku hiljaa oppinut sanomaan EI. Vaikeaa se aluksi oli,vaan nyt tosi tyytyväinen itseeni. Firmassamme pitäisi aina osallistua alamme höpöjuttuihin, viimeksi viime viikolla oli sähköposti pomolta osallistumispyynnöstä erääseen höpöiltaan. Vaan en mene, en vaikka saisin potkut. Ei ole alani kannalta välttämätöntä, kyseessä pelkkä viininlitkimistilaisuus kolleegoille (en edes juo viiniä enkä muita litkuja). Olen jo merkitty henkilö (musta lista) työpaikallamme, siis leimattu epäsosiaaliseksi ja tiimivastaiseksi ihmiseksi, vaikka ammattiasiat olen hoitanut viimeisen päälle. Nykyajan työelämässä pitäisi vaan olla mukakiva-sosiaalinen, viis veisataan perusosaamisesta, kunhan vaan rientään höpöjutusta toiseen, vailla konkreettista duunin ja tuloksen tekoa. Äklöttää, joten en mene.
Itse asiassa toivonkin, että tulee uhkaus, varoitus -ja potkut. Helpotus tän mädän työyhteisön vuoksi...
Luin juuri kirjan Työelämän huonontumisen lyhyt historia.
Lyhyesti sanottuna: Tämä kansa on työhullua ja umpityhmää. Ainoa mikä tästä menosta hyötyy, on suur-osakkeenomistaja.
Hahaa, niin oikein!
Samaa mieltä. Olen eräässä it-alan firmassa, jossa on pakkotilaisuuksia.
Parasta meillä oli kuitenkin Kick-Off tilaisuus. Sehän on hengen kohotus tilaisuus ja me-henki nousee sen jälkeen niin, että napa rutisee. Joo-o. Meillä oli pakko osallistua siihen ja jos aikoi jäädä pois niin piti pyytää lupa esimieheltä.
Jokainen osallistui peloissaan ja kyllä nauratti, kun yhtiön lehdessä sitten kehuttiin kuinka onnistunut tilaisuus se oli.
:-))))))
Toki voit kieltäytyä, viime kädessä työaikalainsäädännön perusteella.
Mutta onko noi tilaisuudet sun mielestä niin hirveitä? Meidän firmassa ne järjestetään vilpittömästi siinä tarkoituksessa, että porukka oppisi tuntemaan toisiaan henkilökohtaisemmalla tasolla ja nimenomaan yhteishengen kohottamiseksi, niin sairaalta kuin se ilmeisesti monien mielestä kuulostaa.
Mikäli noihin lähtee avoimin mielin niin saatat yllättyä ja jopa viihtyä.
Eikä ketään tuollaisiin pakoteta, en usko että kukaan täysipäinen pomo antaa kieltäytymisesi mitenkään vaikuttaa mihinkään.
Mutta vaikutat kyllä aikamoiselta vastarannankiiskeltä, jossa on sekä pomoilla ett työkavereilla muutenkin kestämistä.
Ilmapiiri ei kohene yhtään noissa porukoissa.
Toiset haluavat tehdä työn ja lähteä kotiin.
Ei siinä pitäisi mitään pahaa olla???
Mikä yhteishenki? Eikö työnteko riitä?
Annetaan mieluimmin jokaisen olla omana itsenään eikä pakoteta johonkin muottiin.
Kaikki eivät KOSKAAN voi sietää toisiaan, vaikka olisi minkälaisia yhteis iltoja.
Ei sukulaisten välilläkään sopu sukukokouksissa parane.
Työt tehdään työaikana ja vapaa aika on jokaisen OMAA aikaa.
Henkilökohtaisemmalla tasolla tuntemiset ovat sellaista juorukerhoa. Siitäkö pidät.
Tuo on valitettavan tyypillinen asenne. Ulkoapäin määritellään, millainen ihmisen pitää olla ja miltä ihmisestä saa tuntua. Ja kaikkienan pitää ajatella samalla tavoin!
Siksi joudunkin salaamaan osallistumishaluttomuuteni ja osallistumaan.
Minua pidetään työssä aikaansaavana ja yhteistyökykyisenä ihmisenä. Tuota myönteistä kuvaa en uskalla asettaa kyseenalaiseksi. Kokemukseni mukan se ei mitenkään kohota yhteishenkeä, kun osallistun pakolla, pikemminkin olen useita päiviä mielessäni kiukkuinn sen jälkeen.
Olen hyvin työmotivoitunut, mutta vihaan pakkohauskaa!
Tuttua on. Ei mulla ole mitään ilmaista viinaa vastaan, mutta järjestelyt nyppivät. Onneksi firmalla on nykyään sen verran tiukkaa, että yöksi ei tarvitse enää jäädä mihinkään korpimökkeihin. Silti rassaa lähteä bussilla jonnekin metsän keskelle istumaan työporukoissa 20h ajaksi. Itse tykkään ihan normaaleista illanistujaisista. Ollaan firman tiloissa saunassa ja dokataan. Ja jokainen saa tulla ja mennä niin kuin haluaa. Tai ollaan muuten "ihmisten ulottuvissa" jolloin kuljetusongelmia ei tule.
Toinen asia mikä vituttaa yli kaiken, on se ohjelma. Aamulla klo 8 pitää lähteä metsään kuuntelemaan jotain saatanan konsulttia. Leikitään jotain ryhmäleikkejä, tai sitten joku herra isoherra näyttää organisaatiokaavioita yms. Välillä syödään soppaa ja sitten katsellaan taas roadmäppejä ja käppyröitä. Kukaan ei kuuntele, ketään ei kiinnosta. Tilaisuuden päätteeksi kilpaillaan puuharadoilla. Jengi ryhmittyy kaveriporukoiksi, ja yhteen ryhmään jää ne tylsimmät hemmot. Sitten kierretään rasteja ja matkoilla haukutaan pomoja. Paitti se Ryhmä Tylsä, heidän joukkoon kun joudut niin katsellaan lintuja ja puhutaan omista lapsista. Tai sitten ollaan vain hiljaa.
Olen aivan samaa mieltä. Omalla työpaikallani järjestetään keskimäärin joka toinen viikko palavereita/yhteisretkiä, joihin osallistuminen on enemmän tai vähemmän pakollista. Oma työmoraalini on vahva ja hoidan hommani hyvin, mutta vihaan teennäistä tiimihauskanpitoa.
Kaiken huippuna koko porukka lähtee alkusyksystä viikoksi ulkomaille ”palkintoreissulle”. Jo nyt on tiedossa, että 24/7 työkavereiden tulee olemaan yhtä tuskaa. Reissulle on pakko lähteä, ettei leimaudu epäsosiaaliseksi. Ryhmästä löytyy kuitenkin muutama ”taistelupari”, joiden kemiat eivät pelaa yhteen sitten ollenkaan. Reissulla viina kuuluu tietysti päivittäin kuvioon, joten kärhämiä on odotettavissa, kun yksi kerrallaan väsyy juhlimiseen. Mieluummin ottaisin matkan hinnan rahana käteen, enkä lähtisi moiselle pakkomatkalle.
Asiapalaverit ovat asia erikseen, mutta kaikki ylimääräinen työporukan kanssa on turhaa. Olenpa pistänyt kolmessa eri työpaikassa merkille senkin, että nimenomaan naiset ovat näitä puuhapäiviä aina ensimmäisinä järjestelemässä.
Kuvasit elävästi noita tilaisuuksia. Minä kuuluisin varmasti ryhmään Tylsät. Olisin ihan hiljaa.
En välitä puhua työssä kuin työasioista. Siksi kaikki puuhapäivät on painajaisia.
Tosiaan siellä pidetään tekohauskaa.
Lisäksi joskus leikitään leikkejä niinkuin päiväkerhossa.
luulin, että se kick-off tilaisuus on sellainen hengenkohotustilaisuus, jossa kaikilla on tosi "kivaa", sitten seuraavalla viikolla jaetaan irtisanomislappuja!ja vain osakkeenomistajilla on kivaa.
Mua ei kiinnosta pas...n vertaa kenenkään muun yksityisasiat, paitsi omani. Siellä minäkin kyhjöttäisin tyhmäryhmässä, tuijotettas kaikki kimpassa kuusta ja välillä laskettas kusiaisia. PRKL että meillä on siellä hauskaa, otatko taskumatin mukaan, mä tuon totiveden.
Tee ensi kerralla näin: Ole kiinnostunut ja aktiivinen päivän ohjelmasta, joka liittyy työhön ja tiimihenkeen (ainakin mukamas). Esitä konsulteille kysymyksiä ja näkemyksiä ja nuole muutenkin persettä.
Kun illan vapaamuotoisempi ohjelma koettaa, vedä kunnon perseet ilmaisilla viinoilla, mutta ole surkea yksinkyyhöttäjä. Sammu ennen sauna- tms. osuutta, yrjöä rinnuksillesi/naapurin syliin.
Älä kuitenkaan innostu aukomaan päätäsi, vaan vedä vaan kunnolla viinaa, yksin ja hiljaisena, sen näköisenä kuin olisit kyllästynyt elämääsi. Ole siis suoraan sanottuna ikävää ja tylsää seuraa, joka saa muutkin masentumaan. Seuraavana työpäivänä (yleensä vasta maanantai) tulet kuitenkin töihin ihan freessinä ja teet hommasi ihan yhtä pätevästi kuin ennenkin ja olet kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Morjestaessasi työkavereita/pomoa, voit kuitenkin vinkata ettei tuo alkomahooli taida oikein sopia sinulle. Ja muutenkin reissun jälkeen pidät töissä puhtaan pulmusen ja absolutistin imagoa yllä.
Seuraavalla kerralla sinua ei kysellä/painosteta niin vahvasti osallistumaan. Tekosyysi kelpaavat tämän reissun jälkeen hyvin pomoillesi ja työkavereillesi.
Toimii ainakin meillä.
Ootko kokeillu itse? Kuka sut sieltä korjasi pois, kun sammuit?
Löytyi ajankohtainen aihe. Joko on loppuun kaluttu?
Juuri nyt painostus päällä, kun ilmoitin, että pakko päästä pois yhdestä tietystä paikasta klo se ja se. Asiattomaksi ruvettu. Saa nähdä, mitä seuraa.
Tuliko vaikeuksia?
syvältä nämä hengennostatuspaskajutut.