Parisuhde, mikä kaunis asia. Näin "lapsena" tästä on jotenkin hassu avautua, mutta mä en selkeesti osaa. Oon tosi takertuvainen ja lapsellinen ja nää piirteet tulee esiin kun ollaan tultu tutuiksi ja nää on joko turn off tai turn on, mut mistä nitä sitten tietää tykkääkö se musta oikeesti vai oonko vaan ajanviettoo ja seksiä varten täällä.
Suurin ongelma on mun aivan suunnattoman paha yliajattelu ja etten vaan pysty luottamaan. Tai no pystyisiks sä luottamaan jos poikaystäväs kännykän gallerias on eksän tissikuvat, enkä saa nähdä mitä muut muijat sille laittaa.
Enkä myöskään oo mikään kedon kaunein kukka joten en ymmärrä miten toinen haluaa edes olla mun kanssa kun mussa ei oo näköä eikä luonnetta...
no joo.. meijän parisuhde alkoi maailman kiusallisimmista treffeistä, seksiin ja sitten tää ei laittanut mulle mitään viestiä perään... no joo, mä laitoin sitten sille ja juteltii niinku 2-3 päivän välein ja nähtiin viikon loppusin, no sitten sain ajokortin ja aloin olemaan hänen luonaan paljon paljon enemmän, ja nyt useita viikkoja kerrallaan, mutta en kuitenkaan ole tänne muuttamassa. No joka tapauksessa, vuokraa mun ei tarvii maksaa (tietenkin kokkaan, siivoan käyn kaupassa) joka tuntuu aikas pahalta, mutta ei mulla oikeen oo ees rahaa millä sitä maksaisinkaa.. en käy töissä, yrittäny kyllä semmossiin päästä ja koulu ei oikeen nyt etene... No hän käy töissä, mä säädän sen aikaa tääl jottai ja sitten hän tulee töistä, joko me tehdään jotain tai hän pelaa koneella ja mä kännykällä.
nyt jo melkeen unohin koko aiheen, mutta onko tää nyt parisuhde vai oonko mä pakottanu hänet pitämään mut täällä? enhän mä tietenkää voi pakottaa pakottaa, mut siis voiko olla ettei hän vaa uskalla sanoo mulle et hei hän haluu tilaa vai oonko mä vaan hänen viihdyke kunnes hän löytää toisen?
asiastahan vois toki keskusella, mutta aihe tuntuu olevan molemmille aika herkkä eikä oikeen tee mieli puhua siitä, sillä jos sanon jotain väärin ja se olikin siinä.
muutaman kerran oon menettäny malttini, ekalla kerralla olinki jo lähtemässä kotiin kun tuli väärin käsitys ja kun itte en saa oikeen nukuttua nii ylireagoin täysin, toisella kerralla vitutti vaan ylipäätään kaikki ja toinen vielä härnäs nii lähimpä ajelulle ja hakkasin rattia (mulla myös pieni vihan hallinta ongelma)
Oon ollu sinkkuna melkee koko elämäni, kerran olin ns. suhteessa kaverin veljen kanssa ja pussailtiin ja otin mä kerran poskeenkin, sitten on ollu vaa säätöö ja jutteluu, mut jotenki tää jätkä oli mun laine, turvallisen olone ja semmone saman energine, mä nyt vaan pelkään että menetän hänet.
aijoo, kerran nähtiin niin että mun yks kaveri oli kyydissä semmone laiha, hyvän näköne just täydelline match mun jätkälle ja ai että sen huomas toisen olemuksesta et hän tykkäs mun kaverista, eikä hän mun muista frendeist oikee välitä mut jos sanon et meen moikkaa tätä mun tiettyy kaverii ja kysyn et haluuks hän tulla mukaa nii tulee ja ns. laittautuu vähä paremma näköseks, ku sit taas muit mun kaverei ei ees suostu tulee moikkaa...
sillon siel parkkiksel ko nää ekan kerran näki nii se kolahti ekaa kertaa pahasti ja sen jälkee tuntuu et en saa ajatuksii ollenkaa hallintaa. sillon oikeestaa jo päätin et puhun täst mun kaverist mahdollisimman vähän enkä pyydä hän mukaa näkee hänt, se jotenki sattuu liikaa ko toisella semmone ilme ja olemus et jättäis mut heti jos mun kaveri vaa vähänkää näyttäis kiinnostusta...
mut onhan meil hyvätki hetket jotka saa mut hymyilee, mut aika nopee tulee mielee kaikki ne negatiiviset jutut ja pelko ettei toine oikeesti haluis olla mun kaa
ja jos saan vielä sen verran jatkaa nii tää äijä ei pidä mua kädestä jukisislla paikoilla eikä pussaa, ja jos tämmöne harvinaisuus tapahtuu nii toinen kokoajan valppaana kattoo et tuleeks joku ja sit jos tulee nii heti irti tai ei pusuu.. ja jos mä yritän pitää häntä kädestä nii ottaa kättä pois tai on tosi vasta hakone.
Haluisin vaa et mun jätkä, ketois mulle et välittää ja ei ajattelis mitä muut ajattelee, eikä häpeäis mua.. sais mut tuntee ees vähä tärkeemmält, ku nyt tuntuu et mul ei oo mitää merkitystä..
Puhuminen näist asioist tuntuu aivan mahdottomalta ja tiedän ettei hän haluu ollenkaa keskustella tämmösist asioist.
Suurin ongelma on mun aivan suunnattoman paha yliajattelu ja etten vaan pysty luottamaan. Tai no pystyisiks sä luottamaan jos poikaystäväs kännykän gallerias on eksän tissikuvat, enkä saa nähdä mitä muut muijat sille laittaa.
Enkä myöskään oo mikään kedon kaunein kukka joten en ymmärrä miten toinen haluaa edes olla mun kanssa kun mussa ei oo näköä eikä luonnetta...
no joo.. meijän parisuhde alkoi maailman kiusallisimmista treffeistä, seksiin ja sitten tää ei laittanut mulle mitään viestiä perään... no joo, mä laitoin sitten sille ja juteltii niinku 2-3 päivän välein ja nähtiin viikon loppusin, no sitten sain ajokortin ja aloin olemaan hänen luonaan paljon paljon enemmän, ja nyt useita viikkoja kerrallaan, mutta en kuitenkaan ole tänne muuttamassa. No joka tapauksessa, vuokraa mun ei tarvii maksaa (tietenkin kokkaan, siivoan käyn kaupassa) joka tuntuu aikas pahalta, mutta ei mulla oikeen oo ees rahaa millä sitä maksaisinkaa.. en käy töissä, yrittäny kyllä semmossiin päästä ja koulu ei oikeen nyt etene... No hän käy töissä, mä säädän sen aikaa tääl jottai ja sitten hän tulee töistä, joko me tehdään jotain tai hän pelaa koneella ja mä kännykällä.
nyt jo melkeen unohin koko aiheen, mutta onko tää nyt parisuhde vai oonko mä pakottanu hänet pitämään mut täällä? enhän mä tietenkää voi pakottaa pakottaa, mut siis voiko olla ettei hän vaa uskalla sanoo mulle et hei hän haluu tilaa vai oonko mä vaan hänen viihdyke kunnes hän löytää toisen?
asiastahan vois toki keskusella, mutta aihe tuntuu olevan molemmille aika herkkä eikä oikeen tee mieli puhua siitä, sillä jos sanon jotain väärin ja se olikin siinä.
muutaman kerran oon menettäny malttini, ekalla kerralla olinki jo lähtemässä kotiin kun tuli väärin käsitys ja kun itte en saa oikeen nukuttua nii ylireagoin täysin, toisella kerralla vitutti vaan ylipäätään kaikki ja toinen vielä härnäs nii lähimpä ajelulle ja hakkasin rattia (mulla myös pieni vihan hallinta ongelma)
Oon ollu sinkkuna melkee koko elämäni, kerran olin ns. suhteessa kaverin veljen kanssa ja pussailtiin ja otin mä kerran poskeenkin, sitten on ollu vaa säätöö ja jutteluu, mut jotenki tää jätkä oli mun laine, turvallisen olone ja semmone saman energine, mä nyt vaan pelkään että menetän hänet.
aijoo, kerran nähtiin niin että mun yks kaveri oli kyydissä semmone laiha, hyvän näköne just täydelline match mun jätkälle ja ai että sen huomas toisen olemuksesta et hän tykkäs mun kaverista, eikä hän mun muista frendeist oikee välitä mut jos sanon et meen moikkaa tätä mun tiettyy kaverii ja kysyn et haluuks hän tulla mukaa nii tulee ja ns. laittautuu vähä paremma näköseks, ku sit taas muit mun kaverei ei ees suostu tulee moikkaa...
sillon siel parkkiksel ko nää ekan kerran näki nii se kolahti ekaa kertaa pahasti ja sen jälkee tuntuu et en saa ajatuksii ollenkaa hallintaa. sillon oikeestaa jo päätin et puhun täst mun kaverist mahdollisimman vähän enkä pyydä hän mukaa näkee hänt, se jotenki sattuu liikaa ko toisella semmone ilme ja olemus et jättäis mut heti jos mun kaveri vaa vähänkää näyttäis kiinnostusta...
mut onhan meil hyvätki hetket jotka saa mut hymyilee, mut aika nopee tulee mielee kaikki ne negatiiviset jutut ja pelko ettei toine oikeesti haluis olla mun kaa
ja jos saan vielä sen verran jatkaa nii tää äijä ei pidä mua kädestä jukisislla paikoilla eikä pussaa, ja jos tämmöne harvinaisuus tapahtuu nii toinen kokoajan valppaana kattoo et tuleeks joku ja sit jos tulee nii heti irti tai ei pusuu.. ja jos mä yritän pitää häntä kädestä nii ottaa kättä pois tai on tosi vasta hakone.
Haluisin vaa et mun jätkä, ketois mulle et välittää ja ei ajattelis mitä muut ajattelee, eikä häpeäis mua.. sais mut tuntee ees vähä tärkeemmält, ku nyt tuntuu et mul ei oo mitää merkitystä..
Puhuminen näist asioist tuntuu aivan mahdottomalta ja tiedän ettei hän haluu ollenkaa keskustella tämmösist asioist.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota vaan poskeen ja oo hiljaa
Eiköhän tuossa suhteessa nyt paina huonot puolet enemmän kuin hyvät. Jospa nyt eroaisit ja koittaisit ensin päästä omille jaloillesi. Sitten kun muu elämä on kunnossa, niin voit alkaa miettiä parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa, joka oikeasti sinua haluaa.
Eihän tuota sepustusta jaksa kukaan lukea...keksitty tarina!
Aivan liian typerän naivia käytöstä tuossa alkuosassa jota jaksoin lukea.
Ap, jokapaikkaan haetaan työntekijöitä! Ihan varmasti voit itse elättää itsesi jos vain nouset sieltä laiskuuden sängynpohjalta ylös!
Mene töihin Ja lakkaa olemasta loinen. Tuo jos mikä saa sinut vielä alemmas niin henkisesti kuin fyysisesti.
Alussa , nyt joulun alla tee päivätyösi ( tiskaaja, siivoaja, kaupan myyjä jne) lisäksi ilta- ja viikonlopputöitä.
Kirjottaudu nyt heti vuoden alussa mille tahaansa iltakursseille. Ala kasvattaa aivojasi jonka LUOJA suuressa viisaudessaan on sinulle lahjoittanut.
Kukaan, sinä itse hyödyt vähiten laiskuudesta, vedät vain huolellisesti ja harkiten noin itsesi syvemmälle viemâriin!
Onko tuo sinun ihanne olla yhteiskunnan tuttava jäsen? Onko tuo mitä sinä haaveilet tulevaisuudeksesi?
Nyt ajattele. Siis oikein tietoisesti katso miten sinun täytyy kohota tuolta loasta ylös!
Oletko koskaan kysynyt, missä suhteenne menee, seurusteletteko?
Koska minun korvaan kuulostaa, että ette seurustele. Te ”tapailette ilman velvollisuuksia” eli jos joku seurusteluun sopiva tyyppi löytyy niin homma loppuu. Ja molemmat ovat sinkkuja niin on ok etsiäkin toista.
Minulla oli seurustelukumppani, joka kiinnostui kaveristani. Huomasin sen heti ja - kuten sinunkin boytoy - halusi aina mukaan näkemään tätä kaveria. Tai paikkoihin, jossa kaveriin voisi törmätä. Alkoi myös seuraamaan instassa ja kun oli ”poikien kanssa” baarissa, oli mennyt samaan paikkaan yksin, missä kaveri oli päivittänyt olevansa. Onneksi kaverini oli fiksu ja kertoi asiasta, joten osasin näyttää äijälle ovea.
Suosittelen, että kasvat ensin itse yksin pärjääväksi aikuiseksi ja mietit vasta sitten parisuhdetta. Nyt suosittelisin vain jättämään pojan omaan arvoonsa, muuttamaan takaisin kotiin, opiskelemaan loppuun ja hakemaan ekan työpaikan vaikka mäkistä.