Siitä on jo aikaa, kun minä aloitin yhteiselon miehen kanssa, mutta kun luin noita yhteenmuuttamisongelmia tältä palstalta, tuli mieleen omat alkuvaikeudet.
Niinkin pieni asia, kuin samassa sängyssä nukkuminen oli kovan opettelun takana.
Olin koko lapsuuteni ja alkunuoruuteni nukkunut aina yksin omassa huoneessa.
Nyt piti sitten totutella nukkumaan toisen vieressä.
Päivällä mies tuntui mukavalta ja kainalossa oli viihtyisää, mutta yöllä.. En saanut millään unta. Toinen tuntui aina olevan tiellä. Oli kuuma. Peitto jatkuvasti pelkästään hänellä. Urahtelu ja ynähtely inhotti. Teki mieli tyrkätä se siitä lattialle tuhajamaan.
Kaks viikkoa meni, ennen kuin yhtään sain unta. Olin väsynyt ja kärttyinen. Mutta alkoihan se viimein sujumaan. Lopulta minua ei herättäny mikään vaikka olis nukuttu 80 cm sängyssä toisiimme liimautuneina.
Onkohan kellään ollut vastaavaa?
Tai tappeletteko peräti yhä edelleen peitosta, käytettävästä tilasta jne..
Niinkin pieni asia, kuin samassa sängyssä nukkuminen oli kovan opettelun takana.
Olin koko lapsuuteni ja alkunuoruuteni nukkunut aina yksin omassa huoneessa.
Nyt piti sitten totutella nukkumaan toisen vieressä.
Päivällä mies tuntui mukavalta ja kainalossa oli viihtyisää, mutta yöllä.. En saanut millään unta. Toinen tuntui aina olevan tiellä. Oli kuuma. Peitto jatkuvasti pelkästään hänellä. Urahtelu ja ynähtely inhotti. Teki mieli tyrkätä se siitä lattialle tuhajamaan.
Kaks viikkoa meni, ennen kuin yhtään sain unta. Olin väsynyt ja kärttyinen. Mutta alkoihan se viimein sujumaan. Lopulta minua ei herättäny mikään vaikka olis nukuttu 80 cm sängyssä toisiimme liimautuneina.
Onkohan kellään ollut vastaavaa?
Tai tappeletteko peräti yhä edelleen peitosta, käytettävästä tilasta jne..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi käytätte yhteistä peittoa?En voisi kuvitellakaan nukkuvani samalla peitolla mieheni kanssa...Siitä ei tulisi mitää.Muuten sujuu hyvin,emme nuku kylki kyljessä ja sänky on leveä.
Kyllä me ainakin nukutaan ihan hyvin saman peiton alla. Miksi sitä ei voisi kuvitella? Ja siis semmoisen pienemmän peiton alla, ei paripeiton.
joo, aluksi oli vähän outoa ku ei ollutkaan yksin, MUTTA kaiken korvasi se että se toinen oli ihana oma kultarakas! nytkin nukutaan aina ihan sylikkäin, joskus samassa asennossa aamuun asti. se vaan tuntuu niiiiiiiiiiiin hyvältä ja oikealta :)
Meillä on tosin omat peitot. Itse nukuin alusta asti paljon paremmin. Vielä kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen nukumme kylki kyljessä...=)
Meillä on yhteinen peitto miehen toivomuksesta.Kun olen edes ehdottanut oman peiton ottamista niin mies yrittää loukkaantua :) siitä syystä olen moista ehdotellut kun joka yö herään siihen kun mies rullaa unissaan itsensä peiton sisään ja mulle ei jää palan palaa peitosta :)
mutta ei tuo enää haittaa kun on niin tottunut.Aluksi mulla oli myös sitä etten osannut ollenkaan nukkua miehen vieressä.Meni myös monta yötä valvoessa :(
Minua alkaa aina väsytt'' aikaisemmin ja könyän miehen kainaloon kun hän katsoo vielä telkkaa ja siihen aina nukahdan :)
Minusta oli myös vaikeaa sopeutua siihen että vierestä kuuluu jos jonkinmoista inahtelua ja välillä kovaakin kuorsausta. Vierekkäin nukutaan omien peittojen alla ain kun vain voidaan MUTTA viersahuoneessa on ihana leveä sänky johon joskus öisin taaperran nukumaan jos en saa unta kun mies kuorsaa/heiluu liikaa. Ensin mies ei täsät pitänyt mutta tein heti selväksi että kyse ei ole siitä ettenkö rakasta häntä vaan siitä että minulla on myös oikeus nukua yöni kunnolla. Usein kun käy niin että olen saanut nukuttua koko yön hänen vieressään on niin mukana halailla ja pusia aamuisin. Mutta jos olen joutunut yölä evakkoon kömpii aina se joka ekana herää toisen peiton alle herättelemään ja yhtä mukavaa on sekin. Eli ei sa maailma siihenkään kaadu jos ei vierekkäin aina nukau. UNI on tärkeintä.
Hullua kyllä, olemme nukkuneet enemmän eri huoneissa kun samassa huoneessa tämän reilun kuukauden aikana, mitä on yhdessä asuttu. Mie itse kärsin jatkuvasta unettomuudesta ja en osaa olla tekemättä mitään, kun valvon kuitenkin aamuneljään. Lukuvalo ja rapistelu ja kääntyily taas häiritsee miestä. Lisäksi herätyskelloni soi aina paljon ennen kuin miehen pitää herätä, ja sekin "ärsyttää". Siispä olemme nukkuneet eri huoneissa, mies tykkää nukahtaa telkkarin ääreen ja minä saan rapistella rauhassa aamuyöhön. Mies herää viikolla aamusuukkoon, minä taas viikonloppuisin. Eipä ole suhdettamme latistanut, vaikka koko ajan yritänkin keksiä jonkun toisen ratkaisun...
alussa nukuttiin tietty mun kotona ja hänen kotonaan vuoronperään.. aina siinä kävi niin, että vaikka peittoja olisi ollut enemmän.. nukuttiin saman peiton alla.. ja yhdessä kasassa..jalkoja siellä, käsiä tuolla tyyliin.. pidän itse siitä että nukutaan vierekäin.. joskus tulee niin kuuma, että joutuu menemään toiseen sivuun sänkyä.. mutta pian se mies siinä vieressä on.. itse nukun 20cm tilassa, hän minussa kiinni ja loput tila sängystä on ihanaa vapaaata tilaa...heh... eli edelleen sama tilanne, mihinkä se siitä muuttuisi =)
peitto ja tilava sänky on kaiken a ja o...
Alussa en muista kauheasti vaikeuksia olleen, paitsi siinä, kun mies varoi viemästä liikaa tilaa ja känötti puoliksi sängynlaidalla ja putosikin parikertaa, koska mä puolestani unissani kihnutin ihan kylkeen kiinni.
Sittemmin olemme vuosien aikana kehittäneet kymmeniä erilaisia tapoja nukkua sylikkäin, oikein lähekkäin, jalat solmussa ja joskus jopa päälekkäinkin.
Eli ollaan tosiaan lähelläuinujia.
Yhteinen peitto on edelleen, eikä kuulemma omia ostetakaan, sanoo mies. Viidessä vuodessa olen peittoasian kanssa edistynyt sen verran, että hän alkaa lämmetä ajatukselle edes ISOSTApeitosta.
sänky ei ole, kuin 120cm, muttei varmaan ihan heti isommaksi muutukaan. -Kun me nukutaan siinä king sizessäkin kuitenkin päälekkäin, sylikkäin, kainalossa, kyljikkäin, solmussa...
Sitä pääleikkäisyyttä mä en tosin tajua. aina ennen elämässäni olen ollut "huomaavainen nukkuja", mutta johtuneeko kokoerostamme vaiko mistä, että näiden vuosien aikana olen kirjaimellisesti alkanut nukkumaan miehen päällä.
Könyän kuulemma unissani päälleen, kiedon jalkani limittäin hänen jalkoihinsa, vedän käteni leuan alle ja lasken pääni hänen kaulakuoppaansa.
Mä en todella käsitä, miten se voi sanoa, että sillä tavalla on "ihanaa nukkua".
Mulle iskisi ahistus. ;))
Saatanhan olla väärässäkin, mutta ettei vain onelmasi ydin löytyisi liian pienestä sängystä? Vipatkaapa se sinkkuvuosien "neitsytvahti" kaatopaikalle tai ainakin kierrätyskeskukseen, ja hankkikaan kunnollinen (väh.) parisänky, niin eiköhän uni taas maistu.
160 on ns. normaali parisängyn leveys ja riittää kahdelle. 180 on upeaa, meille hankittiin sellainen kun uuteen kämppään päästiin, 180 leveässä oli TILAA. Vaan on arki osoittanut että 1/3 bunkasta on tyhjillään... me kun nukutaan niin lähekkäin. Ollaan todettu että 160sessäkin oli tilaa jopa muhimiselle. Nuorempana riitti 120 leveä vanhanpiian petikin. Vanhempana tietty nukkumismukavuus on ajanut edelle ja 160 todettu riittäväksi.
Silti kuorsaaminen, pyöriminen ym. yöralli voi alkuun olla tuoreelle parille outoa. Päässä painaa vain että seuraavana päivänä aikaisin ylös ja töihin. Hyvä ajankohta toiseen tottumiseen on kesäloma, jos molemmilla samaanaikaan. Ei ole stressiä vaikkei unta saisikaan, ja lopulta kyllä tottuukin.
...rakastelette joka ilta(ja aamu ennen ylösnousua),niin sen jälkeen nukahtaa mukavasti toiseen kietotutuneena. Se on ihaninta mitä voi olla, nukkua saman ison peiton alla kiinni toisessa ja vaikka joskus herätä hetkeksi ja aistia toisen lähelläolo.