Hei
Haluan joltakin keittiöpsykologilta vähän apua ihmissuhdeasioihin.
Yksinkertaisuudessaan tilanne meni näin. Ystävystyin henkilön kanssa - henkilö yritti tosi kovasti ystävystyä mun kanssa. Aluksi epäilin koska vaikutti vähän liian innokkaalta/liikaa yrittävältä (ylikehuja, liian huomaavainen jne). No sitten toinen ystävä, jolla on enemmän ihmissuhdekokemusta kuin mulla sano että hän vaikuttaa olevan ihastunut muhun mun kertoman perusteella. Pidin vähän etäisyyttä mutta vähän ajan päästä huomasin itse ihastuneeni häneen. Tilanne alkoi ahdistamaan. Aattelin että tunne menee ohi mutta ei mennyt. Päädyin sitten kertomaan tunteistani ja hän torjui minut mutta halusi olla ystäviä. Vaikka se ei tuntunut hyvältä niin oon huomannut että siitäkin toipuu. Tosin se ystävyyspuoli on toinen juttu.
Mua ei se torjuminen niinkään haittaa koska sitä tapahtuu mutta olen huomannut että henkilö on alkanut ärsyttämään paljon. Mun mielestä se johtuu että koen tulleeni manipuloiduksi/harhaanjohdetuksi hänen käytöksen takia koska mielestäni ja muidenkin ihmisten mielestä selkeitä signaaleja oli. Mulla oli vähän sellanen fiilis ystävyyden aikana takaraivossa koska henkilö tosiaan vaikutti liian innokkaalta ystävystymään. Kuitenkin jätin fiiliksen huomìotta kun aattelin että maalaan piruja seinille. Olen nyt myös alkanut miettiä olimmeko koskaan edes ystäviä oikeasti. Harkitsen sitä että haluanko olla enää hänen ystävänsä.
Neuvoja?
Haluan joltakin keittiöpsykologilta vähän apua ihmissuhdeasioihin.
Yksinkertaisuudessaan tilanne meni näin. Ystävystyin henkilön kanssa - henkilö yritti tosi kovasti ystävystyä mun kanssa. Aluksi epäilin koska vaikutti vähän liian innokkaalta/liikaa yrittävältä (ylikehuja, liian huomaavainen jne). No sitten toinen ystävä, jolla on enemmän ihmissuhdekokemusta kuin mulla sano että hän vaikuttaa olevan ihastunut muhun mun kertoman perusteella. Pidin vähän etäisyyttä mutta vähän ajan päästä huomasin itse ihastuneeni häneen. Tilanne alkoi ahdistamaan. Aattelin että tunne menee ohi mutta ei mennyt. Päädyin sitten kertomaan tunteistani ja hän torjui minut mutta halusi olla ystäviä. Vaikka se ei tuntunut hyvältä niin oon huomannut että siitäkin toipuu. Tosin se ystävyyspuoli on toinen juttu.
Mua ei se torjuminen niinkään haittaa koska sitä tapahtuu mutta olen huomannut että henkilö on alkanut ärsyttämään paljon. Mun mielestä se johtuu että koen tulleeni manipuloiduksi/harhaanjohdetuksi hänen käytöksen takia koska mielestäni ja muidenkin ihmisten mielestä selkeitä signaaleja oli. Mulla oli vähän sellanen fiilis ystävyyden aikana takaraivossa koska henkilö tosiaan vaikutti liian innokkaalta ystävystymään. Kuitenkin jätin fiiliksen huomìotta kun aattelin että maalaan piruja seinille. Olen nyt myös alkanut miettiä olimmeko koskaan edes ystäviä oikeasti. Harkitsen sitä että haluanko olla enää hänen ystävänsä.
Neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juttele hänen kanssaan oikeassa elämässä ja selvitä välinne samalla.
Aina kun henkilö tulee mieleen alkaa ärsyttää minkä takia en tällä hetkellä haluu puhuu ellei pakko. Koska muuten alan agroilee ja skitsoilee enkä tykkää ollenkaan itsestäni sillon.