Tapasin nykyisen mieheni yli 4 vuotta sitten. Minulla on edellisestä avioliitosta lapsi ja asuimme hänen kanssaan kahdestaan. Minkäänlaisia suhdesuunnitelmia minulla ei ollut enkä etsinyt ketään elämääni. Avioliittoni jälkeen jäin pohtimaan onko sellaista ihmistä olemassakaan jonka kanssa haluaisin enää jakaa arkeani.
Kuitenkin tapasin sattumalta tämän ihanan empaattiselta vaikuttavan miehen joka tuntui olevan erilainen ja rakastuimme palavasti. Meitä yhdisti meidän lapsuuden kokemukset ja halusimme olla toisillemme tuki ja turva.
Kun tutustuin häneen paremmin minua kuitenkin alkoi epäilyttämään muutama seikka hänen menneisyydessään , parisuhteessa hän oli ollut vain kerran ja ikää oli jo kolmenkymmenen paremmalla puolella.
Olin avoin suhteen alusta asti aina kun minua askarrutti jokin asia kysyin sitä häneltä suoraan.
Toinen asia minkä koin rakkauteni pitävän erityisen salassa olivat hänen työkuviot , hän toimi yrittäjänä omine sanojensa mukaan ja oli lähellä menestyä todella hyvin!
Hän muutti minun ja poikani kanssa yhteen 1 vuoden seurustelun jälkeen ja 2 vuoden jälkeen tulin raskaaksi.
Yhteinen lapsemme syntyi 2 vuotta sitten.
Ennen lapsemme syntymää aloin kiinnostua luonnollisesti enemmän hänen toimeentulostaan koska siihen mennessä olimme asuneet minun asunnossani jonka kuluja hän ei jakanut. Halusin myös mahdollisesti hankki isomman asunnon jotta molemmilla lapsilla olisi omat huoneet.
Hän useasti selitti että nyt pitäisi tulla tulosta jne . Ilman , että sitä kuitenkaan tuli.
Aloin muuttua katkerammaksi enkä voinut uskoa että mieheni ei tosiaan koe tarvitsevansa osallistua yhteisiin menoihin , hän jopa syyllisti minua aika ajoin kun halusin kysyä työtilanteesta ja siitä miksei hän maksa kuluja.
Olen katkeroitunut ja epäuskoisen että mies ei tosiaan koe ylpeyden aiheeksi perheen elättämistä ja keksii jopa tekosyitä miksi ei pysty sitä tällä hetkellä tekemään.
Mielestäni olen ollut kärsivällinen , 4 vuotta on pitkä aika tukea puolisoa taloudellisesti.
Minä olen maksanut 4 ihmisen menot koko tämän yhdessäoloaikamme enemmän tai vähemmän.
Välttääkseen työnteon mieheni on myynyt omaisuutensa pikkuhiljaa jotta voi jatkaa kuntosalilla käyntiä jne (kustaantaakseen omat menot) , mutta yhteiset menot maksan minä.
Olen myös lainannut hänelle rahaa mitä en ole saanut takaisin.
Auto meillä on käytössä minkä kuitenkin maksamme puoliksi. Autolla teemme kauppareissut ja viemme lapset harrastuksiin.
Tämä kyseinen ongelma on aiheuttanut viime aikoina ihan kamalia riitoja eikä ratkaisua tunnut syntyvän.
Mieheni syyllistää minua asiasta .
Olen useaan otteeseen kysynyt mitkä ovat hänen mielestään miehen vastuu perheessä ? Hän ei konkreettisesti osaa sanoa mitään.
Mitä mieltä muut ovat ?
Olenko ihan kohtuuton vaatteissani mieheni jakavan menot puoliksi ??
Kuitenkin tapasin sattumalta tämän ihanan empaattiselta vaikuttavan miehen joka tuntui olevan erilainen ja rakastuimme palavasti. Meitä yhdisti meidän lapsuuden kokemukset ja halusimme olla toisillemme tuki ja turva.
Kun tutustuin häneen paremmin minua kuitenkin alkoi epäilyttämään muutama seikka hänen menneisyydessään , parisuhteessa hän oli ollut vain kerran ja ikää oli jo kolmenkymmenen paremmalla puolella.
Olin avoin suhteen alusta asti aina kun minua askarrutti jokin asia kysyin sitä häneltä suoraan.
Toinen asia minkä koin rakkauteni pitävän erityisen salassa olivat hänen työkuviot , hän toimi yrittäjänä omine sanojensa mukaan ja oli lähellä menestyä todella hyvin!
Hän muutti minun ja poikani kanssa yhteen 1 vuoden seurustelun jälkeen ja 2 vuoden jälkeen tulin raskaaksi.
Yhteinen lapsemme syntyi 2 vuotta sitten.
Ennen lapsemme syntymää aloin kiinnostua luonnollisesti enemmän hänen toimeentulostaan koska siihen mennessä olimme asuneet minun asunnossani jonka kuluja hän ei jakanut. Halusin myös mahdollisesti hankki isomman asunnon jotta molemmilla lapsilla olisi omat huoneet.
Hän useasti selitti että nyt pitäisi tulla tulosta jne . Ilman , että sitä kuitenkaan tuli.
Aloin muuttua katkerammaksi enkä voinut uskoa että mieheni ei tosiaan koe tarvitsevansa osallistua yhteisiin menoihin , hän jopa syyllisti minua aika ajoin kun halusin kysyä työtilanteesta ja siitä miksei hän maksa kuluja.
Olen katkeroitunut ja epäuskoisen että mies ei tosiaan koe ylpeyden aiheeksi perheen elättämistä ja keksii jopa tekosyitä miksi ei pysty sitä tällä hetkellä tekemään.
Mielestäni olen ollut kärsivällinen , 4 vuotta on pitkä aika tukea puolisoa taloudellisesti.
Minä olen maksanut 4 ihmisen menot koko tämän yhdessäoloaikamme enemmän tai vähemmän.
Välttääkseen työnteon mieheni on myynyt omaisuutensa pikkuhiljaa jotta voi jatkaa kuntosalilla käyntiä jne (kustaantaakseen omat menot) , mutta yhteiset menot maksan minä.
Olen myös lainannut hänelle rahaa mitä en ole saanut takaisin.
Auto meillä on käytössä minkä kuitenkin maksamme puoliksi. Autolla teemme kauppareissut ja viemme lapset harrastuksiin.
Tämä kyseinen ongelma on aiheuttanut viime aikoina ihan kamalia riitoja eikä ratkaisua tunnut syntyvän.
Mieheni syyllistää minua asiasta .
Olen useaan otteeseen kysynyt mitkä ovat hänen mielestään miehen vastuu perheessä ? Hän ei konkreettisesti osaa sanoa mitään.
Mitä mieltä muut ovat ?
Olenko ihan kohtuuton vaatteissani mieheni jakavan menot puoliksi ??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrät varmaan itsekin, että mies käyttää sinua hyväkseen.
Itsestäänselvää on, että molempien pitää maksaa yhteisiä kuluja.
Laita mies pihalle, jos hän ei ymmärrä tätä.