Millaisia rajoja teillä on muille ihmisille, tai heidän käytökselleen parisuhteessa, tai muissa suhteissa? Mitä ette siedä ja mitä vaaditte? Mikä menee teidän sietorajan yli? Mikä on tärkeää, mistä voi joustaa?
Kysyn tätä siksi, että olen huomannut 20 vuoden jälkeen olleeni liian kiltti ja antaneeni toisten ihmisten kohdella itseäni huonosti. Kuvailisin itseäni vanhaksi tutuksi palvelijaksi, jonka palveluksia pidetään itsestään selvinä.
Olen ensinmäistä kertaa ymmärtänyt, kun terveys alkoi reistailla, että rajat on todella tärkeät. Koen puolisoni olleen energiasyöppö, joka olettaa, että teen kaiken. Hän taas on vuotanut oman energiansa kodin ulkopuolelle, jolloin kaikki meidän kodin toiminnot on olleet kiinni minusta. Kun puolison vaatimukset meni mun sietokyvyn yli, niin pistin hanat kiinni. Käytännössä tilanne on ollut se, että puoliso on vetänyt energiat minusta ja muu maailma energiat hänestä. Tuntuu sille, että kokoajan on tullut annettua enemmän kuin on saanut. Nyt olen ensimmäistä kertaa opetellut sanomaan "ei", "en tee", "tee itse" jne ja se tuntuu pahuksen hyvältä.
Mä aion rakentaa rajani siitäkin huolimatta, että nuo kaikki energiasyöpöt häipyy elämästäni. Opettelen kuitenkin vasta tätä asiaa, joten siksi olisi mukava saada asiallisia kommentteja ja kokemuksia ko asiaan liittyen.
Kysyn tätä siksi, että olen huomannut 20 vuoden jälkeen olleeni liian kiltti ja antaneeni toisten ihmisten kohdella itseäni huonosti. Kuvailisin itseäni vanhaksi tutuksi palvelijaksi, jonka palveluksia pidetään itsestään selvinä.
Olen ensinmäistä kertaa ymmärtänyt, kun terveys alkoi reistailla, että rajat on todella tärkeät. Koen puolisoni olleen energiasyöppö, joka olettaa, että teen kaiken. Hän taas on vuotanut oman energiansa kodin ulkopuolelle, jolloin kaikki meidän kodin toiminnot on olleet kiinni minusta. Kun puolison vaatimukset meni mun sietokyvyn yli, niin pistin hanat kiinni. Käytännössä tilanne on ollut se, että puoliso on vetänyt energiat minusta ja muu maailma energiat hänestä. Tuntuu sille, että kokoajan on tullut annettua enemmän kuin on saanut. Nyt olen ensimmäistä kertaa opetellut sanomaan "ei", "en tee", "tee itse" jne ja se tuntuu pahuksen hyvältä.
Mä aion rakentaa rajani siitäkin huolimatta, että nuo kaikki energiasyöpöt häipyy elämästäni. Opettelen kuitenkin vasta tätä asiaa, joten siksi olisi mukava saada asiallisia kommentteja ja kokemuksia ko asiaan liittyen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rajat on hyvä olla, mutta tuo asenne "tee itse" ei kuulosta hyvältä. Yhteisessä taloudessa kannattaa puhaltaa yhteen hiileen ja sopia tekemiset etukäteen.
Se joka tuhlaa kaiken energian kodin ulkopuolelle ja tulee kotiin lepäämään kuulostaa lapselta.
Yhteisessä elämässä pitää opetella jakamaan, sopimaan ja tasapuolisuuteen. Se joka on laittaa energiansa kotiin ja siihen et odottaa toiselta apua uupuu jossain vaiheessa. Toimivaan arkeen kuuluu suunnittelu ja keskustelu. Parisuhde ja siinä eläminen vaatii selkeät pelisäännöt ja rajat varsinkin jos perheessä on lapsia. Rajat asetetaan puhumalla omista toiveista eikä syyttelemällä.
Jatkuva hyväksi käytetty olo ei tee kenellekään hyvää, joten on hyvä että olet herännyt asiaa korjaamaan. Tee se maltilla, älä uhmalla, niin rajatkin selkenee.
Itselläni on ollut aiemmissa parisuhteissani vähän samaa vikaa kuin kerroit sinulla olleen. Olen ollut liian kiltti, asettanut toisen tarpeet itseni edelle, mukautunut minusta todella epämiellyttäviin asioihin, jne. Tein sitä sellaiseen rajaan saakka, että olis itse todella syvällä masennuksen suossa ja koin, etten saa itse elämästä irti oikeastaan mitään positiivista tunnetta. En syytä siitä tilanteesta toista osapuolta, sillä itsehän minä kilteydelläni ja mukautuvuudellani sen tilanteen loin. Ei hän mitenkään vaatinut tai pakottanut, vaan otti luonnollisesti sen tilan, jonka hänelle annoin. Mun olisi pitänyt itse asettaa rajoja, mutta en sillon osannut.
Tuosta parisuhteesta erottuani mä olin ihan tarkoituksella muutaman vuoden yksin. Opettelin tuntemaan itseni ja etsin omat rajani. Nykyään mä uskallan sanoa osaavani asettaa rajat, joiden sisällä suostun toimimaan. Kiltti mä toki edelleen olen ja mukautuva, ei se perusluonne minusta poistu, mutta kynnysmatoksi ja palvelijaksi en enää asetu.