Jorma heräsi todellisuuteen syvästä unesta. Uni oli ollut niin syvää, että todellisuus vaikutti liian yksinkertaiselta ollakseen totta. Siinä missä uni oli ollut Jorman olemuksen häiveille ja välähdyksille rajaton ja aineeton emotionaalinen temmellyskenttä, niin todellisuus ei mitään tällaista ollut.
Todellisuuden kasvot olivat kosketettavat, raajat ja pinta fyysisiä. Unen maailmoissa ei tällaisia käsitteitä tunnettu, sillä unen elementit olivat rajattomia, rajoittamattomia ja äärettömiä.
Todellisuus oli lähes ahdistavaa, Jorma tuumi ja yritti ajatuksen voimalla hävittää teelusikan pöydältä; joka myöhemmin osoittautui Jorman alitajuiseksi kannanotoksi tiettyjä poliittisia mielipiteitä ja näkemyksiä vastaan.
Lusikka ei suostunut edes liikahtamaan. Saati katoamaan. Jääräpäisesti se kieltäytyi unien riemuista ja tyytyi olemaan pelkkä teelusikka, jolla oli muoto, muotonsa ulottuvuudet ja massa. Ainoastaan mielikuvitus kykeni purkamaan lusikan idean osiin niin että tämä ei lusikkana jättänyt tehtäväänsä, vaan pysyi lusikkana, mutta toimi toisin toisessa sille ideoidussa tehtävässä tai asemassa, ollen kuitenkin lusikka.
Todellisuus oli marginaali, mutta missä, Jorma tuumi.
(hihitystä)
Todellisuuden kasvot olivat kosketettavat, raajat ja pinta fyysisiä. Unen maailmoissa ei tällaisia käsitteitä tunnettu, sillä unen elementit olivat rajattomia, rajoittamattomia ja äärettömiä.
Todellisuus oli lähes ahdistavaa, Jorma tuumi ja yritti ajatuksen voimalla hävittää teelusikan pöydältä; joka myöhemmin osoittautui Jorman alitajuiseksi kannanotoksi tiettyjä poliittisia mielipiteitä ja näkemyksiä vastaan.
Lusikka ei suostunut edes liikahtamaan. Saati katoamaan. Jääräpäisesti se kieltäytyi unien riemuista ja tyytyi olemaan pelkkä teelusikka, jolla oli muoto, muotonsa ulottuvuudet ja massa. Ainoastaan mielikuvitus kykeni purkamaan lusikan idean osiin niin että tämä ei lusikkana jättänyt tehtäväänsä, vaan pysyi lusikkana, mutta toimi toisin toisessa sille ideoidussa tehtävässä tai asemassa, ollen kuitenkin lusikka.
Todellisuus oli marginaali, mutta missä, Jorma tuumi.
(hihitystä)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Emmanuelle istui puolialastomana korituolissa ja näpräili helmiä kaulallaan. Jorma luki sanomalehteä. Jorma oli jo kerran vilkaissut Emmanuellea paheksuvasti, sillä Jorma ei voinut sietää korituolin nitinää.
Jorman ehtiessä kulttuurisivuille, hän keskeytti lukemisensa ja tölväisi.
- Hakisitko minulle kahvia lisää?
- Kohta. Kerran minulle kävi niin että istuin uima-altaalla tällaisessa korituolissa ja luin naistenlehtiä. Ja kun nousin ylös, niin selkänahkani ja takapuoleni olivat yhtä ja samaa ruudukkoa. Arvaa kuule hävettikö?
- Juurikin näin.
- Jos olisin siihen heittäytynyt mahalleni, niin perseeni päällä olisi voinut pelata jätkänshakkia.
- Heittäydyitkö?
- En. Tiedätkö, Jorma, mitä nämä helmet kaulallani symboloivat?
- Minulle tulee niistä mieleen mummoni. Haenko itse sen kahvin?
- Kohta kohta. Naisen elämä on niin... vaikeaa. Haluaisin olla enemmän kuin pelkkä viite seksiin. Haluaisin maistaa elämää ilman tällaista rasitetta tai tällaisia rakenteita ympärilläni. Minä haluaisin olla yhden päivän verran... vaikka sinä. Haluaisin olla yksi tämän maailman Jormista, Emmanuelle totesi ja katseli yksittäistä helmeä helminauhassaan.
(hirn)
Kuuntelematta vaimonsa jaarituksia, Jorma syventyi sanomalehden artikkeliin, jossa käytiin läpi miesten asioita miesten näkökulmasta, eikä väliin päästetty naistoimittajia sotkemaan asioita. Artikkelin kirjottaja vaikutti jämäkältä a täysipäiseltä mieheltä, mutta paljastui artikkelin lopussa naiseksi. Jorma heitti lehden lattialle ja päätti kirjoittaa jotain räväkkää omin käsin ja lähettää kirjotuksensa lehteen, sillä mihinkään muuhun ei voinut näköjään luotaa kuin itseensä. Oli järjetöntä tilata itselleen lehti, jossa luki kaikenlaista roskaa. Oli helpompaa kirjoittaa itse lehteen oma luettavansa, Jorma tuumi, kun Emmanuelle katseli unenomaisin silmin omaa säärtään, jonka oli ojentanut eteensä tarkasteltavaksi. Naisessa oli jotain eläimellistä, Jorma pohti ja katseli vaimonsa edesottamuksia. Jorma tuli sellaiseen johtopäätökseen kehitteillä olevan artikkelinsa suhteen, että se saattoi jopa käsitellä naisen evolutiivista asemaa suhteessa mieheen. Periaatteessa tekstin runkona ja ajatuksena oli tämä tällainen hetki, jossa Jorma nyt oli ja eli. Mies näyttäytyi tekstissä enemmän ihmisenä, ehkä jopa ihmiskoneena, kuin nainen. Nainen vain sekoili vartalonsa kanssa ja ihaili ulkoista itseään. Mies sen sijaan naisen lähettyvillä korostui hengellisenä olentona, jolla oli tavattoman laajoja ja kauaskantoisia ulottuvuuksia, kuten ajattelu oli, Jorma tuumi ja tunsi henkisen tuulahduksen miehuutensa avarissa saleissa.
Tämä tällainen ei kuitenkaan näyttänyt tavoittavan evolutiivisesti alempaa olentoa, naista, sillä tämä katseli seuraavaksi unenomaisin silmin omaa käsivarttaan, jota väänteli niin ja näin, kuin baletissa. Olisi varmasti katastrofi päästä tai joutua katsomaan naisen pään sisälle. Jormalla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä naisen pään sisällä tapahtui. Se saattoi olla jopa niin kauheaa seurattavaa, että Jorman ylevä mieli olisi saattanut järkkyä ja jopa romahtaa. Herkät instrumentit eivät sopineet sellaisten ilmiöiden mittaamiseen, jotka olivat kuin luonnonkatastrofeja, kuten maanjäristykset ja tulvat ja puun kaatuminen oli.
(naurua)
Jorma kirjoittaa lehteen
Olen havahtunut unesta. Minut on ravisteltu hereille koomasta, johon olen vajonnut omaa syytäni. Tähän kammottavaan horrokseen ja älylliseen toimimattomuuteen minut on toimittanut oma vaimoni, joka on salakavalasti ottanut jokaisesta, näkymättömästäkin, langasta kiinni. Hän on saanut kaiken minussa otteeseensa. Ensin puolisoni teki tämän niin, että hän kietoi elinvoimaisen libidoni ulottuvuudet kiinni omaan kauneuteensa, jonka jälkeen hän ryhtyi valloittamaan miehuuteni linnaketta komero komerolta. Kun hän oli saanut kaiken mahdollisen hallintaansa, hän ujuttautui ajatuksiini ja sai minut muuttamaan klassisia kantojani toinen toisensa jälkeen. Lopulta tuo noita on hiiviskellyt kaikista yksityisimpään minussa, nimittäin itsemääräämisoikeuteeni. Hänelle mikään ei minussa ole pyhää, joka minussa oli ennen avioliittomme solmimista. Minä olen ollut hänelle projekti.
Jorma katse myhäillen tekstiään. Siinä oli ponnekkuutta, ajan hengelle ominaista uhmaa ja voimaa ja havahtumisen tunnetta. Lisäksi se suorastaan huusi julki sen jota kukaan muu mies ei osannut ääneen lausua. Jorma tunsi häntä johdatettavan. Jorman kättä liikuttivat miljoonat muut miehet ja näiden hätähuudot naiseuden myrskyissä.
(reps)
Emmanuellen huumori
Emmanuelle hihitteli televisiolle, sillä ruudussa vanha pappa ja joku tumma ja tulinen nainen riitelivät jostain asiasta, joka ei aiheena emmanuellea kiinnostanut. Riitely oli hauskempaa seurata. Tappelussa aina sattui ja tapahtui. Pappa hakkasi tähtikartastolla pöytää ja päästeli sanoja kuin pieruja, ja kiihkoileva tummajainen leimusi outoa hulluuden riemua tai riehakkuutta.
Emmanuelle katseli kynsiään. Ehkä niitä voisi hieman viilata. Ne olivat aidot kynnet, joten niitä tuli siis myös hoitaa. Kaikki hoitavat itseään, kuten parhaaksensa näkevät.
Toimittaja televisiossa oli mennyt pöydän alle piiloon. Studiossa lenteli kaikenlaista irtonaista, kuten meteoriitteja, komeettoja ja planeettoja.
(hirn)
Jorma tuntui olevan muissa ajatuksissa. Ilme hänen kasvoillaan oli poissaoleva. Hän oli selvästi löytänyt jotain itsestään, Emmanuelle tuumi ollen hieman huolestunut. Jorman käyttäytyminen oli ollut viime aikoina harmillisen yllätyksetöntä. Ehkä Jormaa tulisi hieman ravistella. Kun mies muuttuu yllätyksettömäksi, tämä latistuu, kutistuu ja pahimmassa tapauksessa jopa katoaa. Miehen ei tule olla huonekalu, vaan jokin osa naisessa, jota tämä juuri ja juuri hallitsi. Sen tuli olla veitsenterällä, huojua kahden mahdottoman välillä, Emmanuelle tuumi ja katseli miestään. Tämä oli aloittanut kirjoitusharrastuksen, näemmä. Jorma oli kirjoittanut tekstinpätkän, Emmanuelle ajatteli ja nousi ylös korituolista.
Kun Jorma huomasi Emmanuellen olevan liikkeellä, hän deletoi tekstinsä ruudulta. Teko selvästi harmistutti Emmanuellen.
- Miksi sinä noin teit?
- Tein mitä?
- Pyyhit tekstin ruudulta. Laita se takaisin.
- Se on minun yksityisomaisuutta. En laita.
- Jorma... kulta...
Emmanuelle osasi kääriytyä Jorman ympärille kuin käärme tai kuristajaliaani. Emmanuelle istahti Jorman syliin ja painoi alastomat helmensä vasten tämän rintaa ja kuiskasi Jorman korvaan taiteen olevan seksikästä.
(hihitystä)
Jorman ja Emmanuellen harrastaessa tuolilla parisuhdeterapiaseksiä, Huoneessa ei tapahtunut mitään muuta - jos ei oteta huomioon televisiossa meneillään olevaa kosmologista rähinää.
Televisioväkivalta on sukulaissielu parisuhdeterapiaseksille. Riita, tappelu tai jokin muu konflikti oli jonkin määrittelemättömän aiheuttamista toiselle. Seksin suhteen oli sama asia. Minä en tee eroa sen kanssa, pudotetaanko kaupunkiin pommi vai pidetäänkö siellä orgiat. Molemmista lähtee samanlainen metakka.
- Älä huuda noin kovaa, Jorma sanoi Emmanuellelle. Tämä oli eläytymisen mestari ja osasi viihdyttää itseään ja saada kaikki viihdyttämään Emmanuellea.
- Luin jostain että naapureiden seksin aikana päästelemät äänet ovat kaikista kammottavimmat äänet tunnetussa maailmankaikkeudessa.
- Miksi sinä aina pölötät tällaisissa tilanteissa?
- En tiedä. Ehkä kaipaan jonkinlaista älyllistä kontaktia toiseen ihmiseen.
- Jos olet ajatellut kirjailijan uraa, niin sinun pitää ymmärtää pari pientä juttua.
- Kuten?
- Kukaan ei puhu kirjoittaessa ja kirjoittaminen on seksiä, Emmanuelle sanoi.
- Mikä kirjallisuuskriitikko tai teoreetikko sinä olet?
- Minä olen sinun muusasi. Ilman minua sinä olisit rusina karvalankamatolla.
- Vapaa mies minä olisin, Jorma nauroi epäilyttävän ontosti.
(hihitystä)
Jorman muistiinpanoja
Lopetettuamme toistemme repimisen, täyttämisen ja tyhjentämisen, me erkanimme. Kun kaksi ihmistä irtoaa toisistaan ja astuu pois toisistaan, he ovat jälleen yksin oman vartalonsa kanssa. Jorma jäi tuolille istuksimaan ja kehittelemään suurta artikkelisarjaansa modernin miehen olemuksesta, tämän haasteista ja unelmista. Jorma tunsi pursuavansa ideoita. Hän tunsi hukkuvansa niiden alle. Hänellä oli niin paljon sanottavaa.
Emmanuelle taas tunsi olonsa typötyhjäksi. Hän kääriytyi siniseen vilttiin sohvalle ja tuntui vajoavan yhä syvemmälle ajatuksiiinsa. Hänelle ei tullut mitään mieleen. Ja tällaisen tyhjyyden kokeminen oli Emmanuellen mielestä karmaisevaa. Kokemus vei kaiken pois, eikä jättänyt mitään jäljelle. Kaikki muistot, unelmat ja halut olivat tiessään, eikä mitään muuta ollut jäljellä kuin tyhjä keho. Hän tunsi olevansa itsensä kuoret.
(hihitystä)
Hiljaa virtaa kaikki
Emmanuelle lipui jossain kaukaisuudessa, kun hänet repäistiin sieltä väkivaltaisesti takaisin. Emmanuelle vilkaisi pamflettiaan kokoon kursivaan Jormaa työpöytänsä ääressä, sitten omien reisiensä väliin. Emmanuellesta oli hiljaa virrannut ulos kaikki Jorman käynnistä paikalla.
Tämä oli jotenkin irvokasta. Mutta vaikka se oli irvokasta, sotkuista ja jopa vastenmielistä, niin kuitenkin se oli järkyttävän koomista. Emmanuellen elimistö sylkäisi Jorman jäänteet ulos kehosta lätäköksi viltille. Tällaisesta tulee mahdottoman sottainen olo, Emmanuelle tuumi, mutta ei tehnyt elettäkään asian hyväksi. Tunne sottaisuudesta oli vain ajatus, jolle saattoi nauraa tai pelata sillä tennistä. Se oli vain ajatus sottaisuudesta.
Tämän lisäksi Emmanuelle tiedosti elämän toimivan juuri näin: Ihmiset naivat ja saivat lopulta lapsenlapsia. Keep it simple, sanottiin.
Jorman lapsi tuntui kuitenkin olevan fantasiasarja miehuuden illuusiosta, johon Jorma tuntui limittävän otteita jumaluudesta, sillä niin pähkähullu ilme Jormalla oli kasvoillaan. Hän saattoi olla ehtinyt jo kirjoituksessaan kriittiseen kohtaan, joka sekin oli kuin seksiä, Emmanuelle ajatteli ja tökkäsi sormensa outoon liemeen.
Se oli vierasperäistä ainetta. Se oli Emmanuellen keholle alienien kamaa. Ehkä jonain päivänä tällainen avaruushirviö työntäisi päänsä ulos Emmanuellen kehosta ja vaatisi häneltä kaiken. Aivan kaiken.
Emmanuelle hieroi vierasainetta sormiensa välissä analysoiden sen koostumusta.
(naurua)
Televisiossa meno oli äitynyt kaaokseksi. Vanha taivaspappa ja kiukkuinen hiilipannu ottivat yhteen ensin käsirysyssä, sitten verbaalisessa teloituksessa ja lopulta asemasodassa, jossa he kaivautuivat itseensä ja kävivät sieltä käsin väsytystaisteluja. Toimittaja oli hakenut jostain itselleen kypärän, sillä tähtiä oli alkanut sadella studioon, ja siellä oli kuumat oltavat. Helvetillinen meno kumuloitui studion ulkopuolelle, ja kohta kaikki riitelivät ja raivosivat toisilleen, vaikka ei olisi ollut edes asiaa mistään kenellekään. Riideltiin riitelyn vuoksi, sillä kunnon nujakka oli aina tervetullut episodi tervehtymisen tiellä.
Emmanuelle vaihtoi kanavaa, mutta ei viitsinyt katsella itseään retrospektiivisesta näkökulmasta käsin, ja joutui jälleen vaihtamaan kanavaa. Itsensä katselu televisiosta on vastenmielistä. Jos sitä tekee pitkään, vaikka vuorokauden, täytyy hakeutua hoitoon minuuden jakauduttua kahtia. Lisäksi syntyy vahva epäilys siitä että tuo en ole minä, vaan joku muu. Tämän vuoksi on koko ajan juoksenneltava peilin äärellä saadakseen vahvistuksen tilastaan.
(hirn)
Emmanuelle lukee Jorman pamfletin
Siniseksi vilttiolennoksi muuttunut Emmanuelle ei voinut vastustaa kiusausta tutustua Jorman esseen salaisuuksiin.
Niin tiukasti tämä kuitenkin varjeli tekstiään, että Emmanuellen oli käytettävä kaikki mahdolliset keinot päästäkseen tutustumaan siihen. Oliko tämä hyvä ajatus, oli hyvä kysymys. Emmanuelle päätti juottaa Jorman känniin, ja Jorman simahdettua ottaa kirjoitus käsittelyyn, arvosteltavaksi ja jopa korjailtavaksi. Emmanuelle ei uskonut siihen, että Jormasta olisi yhdessä hetkessä sukeutunut varteenotettava kirjailija. Tällainen ajatus oli absurdi. Muihin varsiin Jormassa saattoi tarttua, mutta tällaisiin ei.
Puolikkaan votkapullon jälkeen Jorma lauloi pihamaalla tuntemattomia marssilauluja, joten Emmanuelle sai tilaisuutensa päästä vilkaisemaan toisen ihmisen pään sisään. Emmanuelle istahti työtuolille ja luki.
Mies minussa
En osaa sanoa miksi olen naimisissa vaimoni kanssa. Katselin eilen aamulla naapurin emäntää pihatöissä, ja pidin näkemästäni. Hän tuntuu olevan kyltymätön rapsuttelija. En huomannut yhtään kohtaa nurmikolla, jossa olisi ollut jotain ylimääräistä. Tämä mielestäni on naisessa erinomainen ominaisuus. Perusteellisuus on luja pohja hienolle ihmisyksilölle. Lisäksi hän on valloittava persoona, eikä suulas, piikittelevä ja pedantti, kuten joku muu. Lisäksi hän on valloittavan kaunis, pitkähiuksinen muotovalio, jolla on mielestäni täysin idiootti aviopuoliso, joka ajaa nastarenkailla ja puhuu koko ajan kaikenlaista paskaa. En ymmärrä liiton ideaa. Olen vaistonnut saman rouvassa, joka ei perusta miehensä päälle mitään, vaan joutuu raahaamaan tätä perässään arjen ihmeissä, joista lapsikin selviytyy omin voimin.
Keskustelin rouvan kanssa viime torstaina niitä ja näitä, ja pöyhimme hieman puskia yhdessä. Meillä on selvästi yhteisiä intressejä, sillä aita välillämme on yhteinen, eli ei siis kenenkään oma. Mutta mikä hienointa, kauneinta ja seksikkäintä tässä rouvassa on, on se että hänessä mikään ei muistuta omaa vaimoani, vaan hän on osittain salaperäinen, osittain tuttu ja yhdessä kaukainen kuin on erittäin läheinen. Voin suoralta kädeltä todeta että pidän hänestä aivan valtavasti, enkä toisinaan saa silmiäni irti hänestä. Tämä selittää sen että jatkuvasti hakeudun hänen lähelleen ja puran estottomasti kaikki varaukseni hänen suhteen ja avaudun hänelle yhtä helposti kuin tälle kirjoitukselle tässä.
Emmanuelle tunsi veren pakenevan päästään.
(hihitystä)
Itsekunnioituksen liekin sammuttua Emmanuellen sisällä, pimeys valtasi asumuksen. Kun Jorma lähti aamulla postilaatikolle, Emmanuelle seurasi tämän matkaa kaihtimien välistä. Tuli täysin selväksi, että kuvio oli suunniteltu. Naapurin portto ja Jorma näkivät toisensa lähes joka päivä näillä postireissuillaan, pihan siivoamisen yhteydessä ja roskien viennin lomassa. Heillä oli joko orastava salasuhde tai sitten se oli jo täydessä vauhdissa. Heidän pälpätyksensä runteli tärykalvoja. Heidän yhteinen naurunsa riipi tuntemattomia hermoja ja heidän sopuisuutensa ja saumattomuutensa tuntui siltä että oma pää olisi unohtunut mikroon.
Pimeys Emmanuellen sisällä ritisi kuin musta jää.
Kun Emmanuelle oli kuukauden miettinyt sitä olivatko nämä Juudakset ja petturit koskettaneet toisiaan etsien tästä merkkejä kaikkialta, hän sai vastauksen. Hän oli itse läsnä, kun tämä portto kosketti Jorman käsivartta. Tätä voitaisiin pitää tahattomana hyväntahdon ja ystävyyden eleenä, mutta se ei ollut sitä. Emmanuelle näki sen, sillä portto itse huomasi aikeet ja syyt nähtävän. Hän ei välittänyt teostaan mitään. Silloin tuo nainen astui sellaisen rajan yli, joka oli hänen kannaltaan fataali.
Emmanuelle päätti tuhota hänet. Mitään armoa ei annettaisi, eikä mihinkään vetoomuksiin vastattaisi. Emmanuelle sopi tämän sopimuksen alimpien ja syvimpien viettiensä kanssa. Ne eivät osanneet lukea tai kirjoittaa, mutta ymmärsivät mistä oli kysymys. Emmanuellen pyykkikone pyöri yhä, astianpesukone hurisi ja huoneilmassa tuoksui vastasilitetyt vaatteet. Mutta musta ritinä ei päättynyt Emmanuellen sisikunnassa, vaan jatkoi tilansa valtaamista.
(hirn)
Pakkoliikkeitä
Ulospäin on luonnollinen tie. Se, minkä sisälleen kasaa, haluaa ulos. Emmanuelle ryhtyi harjaamaan hiuksiaan. Hän harjasi niitä huolellisesti, pitkään ja tietynlaisilla suoraviivaisilla vedoilla, jotta ne olisivat suorassa. Mutta koska ne eivät pysyneet suorassa, niitä oli harjattava lähes aina. Tämä tarkoitti sitä että keskellä yötä oli herättävä harjaamaan hiuksia, koska ne olivat sekaisin. Hänellä oli sisäinen herätyskello. Jos hän halusi herätä puoli neljä yöllä, hän heräsi puoli neljä yöllä. Ei minuutin virhettä. Tämän jälkeen hän harjasi hiuksiaan pimeydessä. Joskus niitä oli harjattava 35 minuuttia, joskus taas tuntikaan ei riittänyt. Tämä koetteli päänahkaa, mutta pahempaa oli päänahan alla. Lukemattomia olivat ne tunnit, joina Emmanuelle oli katsellut tyhjälle kadulle hiuksiaan harjaten yön pimeydessä.
- Onko sinun pakko harjata hiuksiasi ajaessasi autoa? Jorma kysyi tuskastuneena.
- On. Niissä on jotain vikaa. Ne eivät kelpaa minulle sotkuisina.
- Nehän ovat nyt ihan saatanan suorassa. Ei niitä voi saada enää suorempaan, Jorma noitui.
- Ei minun mielestäni.
- Mene lääkäriin, hullu akka. Ota joku pilleri, perkele.
- Ei tähän ole lääkettä.
- Mihin?
- Siihen että hiukset ovat sotkussa. Jos on hiukset, ne ovat aina sekaisin.
- Aja ne pois sitten! Tai älä ajakaan!
(hihitystä)
Naapurimme kuolema järkytti koko yhteisöä. Mutta Emmanuelle oli aistivinaan, että Jorma oli järkyttyneen yhteisön järkyttynein. Tämä näkyi siinä että elämä hänestä tuntui kaikonneen jonnekin. Elämä oli paennut sietämättömiksi käyneitä olosuhteita. Jos elämästä kiskaistiin odottamatta jokin olennainen kappale irti ja heitettiin se menemään, koko rakennelma joko luhistuu, tai se ainakin huojuu romahtamispisteessään. Jorman maailmanjärjestys huojui.
Naapurimme poismeno oli omituinen sattuma, onnettomuus tai tragedia. Kuolemaan ei liittynyt rikosta, eikä se ollut itsemurha. Tavattoman huonon onnen ja sattuman kautta uhri menehtyi varsin vaarattomalta vaikuttavassa tilanteessa, jonka syntymekanismia pidettiin täysin poikkeuksellisena ja uniikkina epäonnena, jonka mahdollisuudet toteutuakseen olivat olemassa, mutta häviävän pieniä. Niin pieniä, ettei kukaan ollut niitä millään tavalla huomioinut. Vakuutuslainsäädäntö ei tunnistanut uhkaa, eikä siitä ollut viranomaisilla minkäänlaista ennakkotapausta tiedossa. Se oli kuin salama taivaalta tai suurehko lottovoitto, jossa meni henki.
Jorma tarttui pulloon. Emmanuelle taas vaihtoi huulipunansa värin punaisemmaksi.
(hirn)
Kuolematon rakkaus
Pestessään uunia, Emmanuelle myönsi itselleen, että rakkaus saattoi olla kuolematonta lajia, sillä Jorma ei tarjonnut minkäänlaista elonmerkkiä, vaan tämä tyytyi luisumaan kohti jyrkännettä auttamatta itseään millään tavoin. Jorma murjotti ja joi. Tämän jälkeen hän mölisi jotain työhuoneessaan ja kaatuili huonekaluihin. Asia ei enää kuulunut kenellekään, vähiten Emmanuellelle, joka eli ja oli kuten ennenkin. Emmanuelle pesi pyykkiä, huuhteli astioita ja imuroi mattoja. Lisäksi Emmanuelle kävi töissä. Jorma oli päättänyt jättäytyä taiteilijaelämän huomaan suunnitellen monenlaisia rakkausromaaneja ihmisten iloksi. Romaaneja, jotka eivät koskaan toteutuneet. Jormalta oli kela hukassa. Avioliiton sisäistä seksiä heillä ei ollut, eikä ulkoisesta tiedetä. Jorma nojasi tyhjyyteen, muistoihinsa ja kadonneeseen rakkauteensa.
Eräänä päivänä Emmanuelle tapasi Funeaun.
Tällaiset tapahtumat olivat maailmankaikkeuden mittapuulla ajateltuna erittäin harvinaisia. Funeau tuntui olevan vastaus kaikkeen. Ensimmäisen kerran elämässään Emmanuelle oli täysin varma siitä että halusi jonkun kanssa lapsen. Tätä ennen ajatus oli liikuskellut vain hypoteettisella tasolla. Lapsi oli ollut eräänlainen mahdollisuus tai etäinen vääjäämättömyys, joka saisi alkunsa Emmanuellen tekemästä virheestä - tahallisesta tai tahattomasta. Ainoa ongelma tässä projektissa oli Emmanuellen mielestä Funeaun fiktiivisyys.
Tämä oli kieltämättä pulmallista, että halusi lapsen ihmisen kanssa, joka oli oman mielikuvituksen tuote.
Kieltämättä.
(hihitystä)
Funeau nuhtelee Jormaa ja siittää lapsen Emmanuellelle
Funeaun piipahtaessa ensimmäisen kerran rikospaikalla, oli syksy. Naisen kädenjälki näkyi kaikkialla. Jorma lojui työhuoneessa, mutta oli aikeissa poistua paikalta saunaan. Jormalle selitettiin, että sauna oli ollut kuuma eilen, eikä sitä tänään kukaan ollut lämmittänyt. Jorma ei uskonut tätä, vaan hoiperteli tarkastamaan tilanteen epäonnistuneita runoja ja novelleja pudotellen.
Mielenosoituksellisesti Jorma istahti alalauteille kylmään saunaan. Miehiä usein vaivaa tällainen kyseenalainen lapsellisuus. Funeau nuhteli Jormaa, mutta tämä oli yhä infantiilimmassa tilassa, eikä ollut vastaanottavainen, vaan kuin sisäisen korruptoituneisuuden tilassa.
Funeau päätti Jorman torumisen sijaan käväistä naisessa. Tämä seisoi Funeaun vierellä, joten vain askel ja Funeau oli perillä. Funeau oli aina käynyt mielessään ajatusleikkiä, millaista olisi ymmärtää nainen täydellisesti. Jormassa ei ollut mitään ymmärrettävää, ainoastaan toruttavaa.
(hirn)
Tuli mieleeni, vinkaisi ajatuksiin eräs pokkari, REMO - Rautaa taivaalta.
Ostin joskus, tämä niin jooh heittää voimakkaasti jättijuttuja kuten lingolla avaruuteenkin kokonaisia teräsjuniakin :D
ERNO ei ole REMO, eikä REMO ole SOME.
Remo Williasms -juttuja voi myös lukea huvitukseksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Remo_(kirjasarja)
Erno-Susi tässä terec: muistitko tuijotellla LEXX - Super Nova, jakson, jossa Eva Haberman jne ja räjähtävä aurinko jota helposti sitten pakoon pääse kipittämälläkään.
Nooh todilliseuuteen, en tiedä olen kyllä jotenkin ihastunut, jotain lentopalloilijatyttöjä tai sellaisia, poliisiasemallakin, näin varmaan jotain siskoksia sitten.
Kuka näitä tylsiä juttuja tänne kirjoittelee ? Nämä palstat ei näille jutuille kuulu.
Timo näitä kirjoittelee
Mä olen sanonut Timolle että reivaisi vähän menoa, mutta kun ei.
(naurua)
Uusi treffisovellus kaikkeen käyttöön ja kaikille alustoille: Erno-Inkeri 1.0
Uusi selviytymisohjelma voisi olla: 52 blondia autiolla saarella yksin.
Suurin piiretein suunnittele ja sinkauttelee idoita tyttöjen kanssa, niin melkein jo lennetään multi-univerumiinkin sitten.
Eikä mikään ollut enää synkronissa.
Jorma oli paisunut valtavaksi! Oli lähes mahdotonta tietää, oliko jorma enää yksi, kaksi tai peräti kolme. Uteliaisuutta ja tarkempia tutkimuksia esti jormien väliin hätää kärsimään juuttunut jorma, niin että edessä paloi punainen liikennevalo. Kukapa sen arvaisi, mihin ihmisparka joutuisi, jos ilotulitusraketit, meteoriitti, tähtisäteet, kissapetonainen, alienssit, taisteluplaneetta calactika ja suoraan mariaanien haudasta esiin noussut uimahallin kassasihteeri hänen päänsä sisään sillä tavoin kävelisivät. Sellaisten asioiden kanssa ei ollut leikkimistä. Ei lainkaan.
Mutta yön pimeydessä eräänä yönä uteliaisuus voitti varovaisuuden. Ihan vain viihtyäkseen hetken pinnalla ja hetkessä, tarkkaillakseen mitä jorma puuhaili. Olkoonkin vaikka viisipäinen hirviö, niin otan siitä oman osani tuumi kissapetonainen vähääkään vaaroja välittämättä, sillä nälkä oli kasvanut odotellessa. Liian monta hourailua oli mennyt jo odotellessa.
Kuu muistutti erehdyttävästi kattovalolamppua, mutta sitä ei ollut aikaa ihmetellä. Jälkien seuraaminen oli helpointa aloittaa vanhemmista vainuista. Ei sillä, että ne olivat helpoimmat, mutta samalla oman reitin saattoi hahmottaa.
Saalis oli löytynyt ja se vaikutti huolettoman hengettömältä. Ei sillä, etteikö hän muuhunkin olisi varautunut. Kissanainen ei pitänyt kiirettä, vaan kävi nauttimaan jormaa uteliaan hitaasti nauttien jokaisesta palasesta ja miten se.. hmm. ja täysin arvamattomasti ja varomattomasti koko jorma liukui häneen sisäänsä hitaasti ymph.uu. Sen täytti hänet ensin hämmennyksellä, laajeni laajenemistaa muodostaen kaleidoskooppimaisia kuvioita, kiehkuraisiekuramaista savunmudostusta, muutti todellisuutta olematta sitä itse, ihmeellisinä ja äärettöminä. Kosketus ja ajatus siitä kasvoi kasvamistaan. Oli vaikea lopettaa. Kirottua! Haluankin pariutua tämän saaliini kanssa tässä ja nyt, kissanainen tuskaili menettäen kaiken tyyneytensä! Mutta pitäisikö hänen saaliinsa sitä perin sopimattomana aamulla herätessään, mitä hänen kanssaan oli..! Olisiko se täysin pöyristyttävää ja miksi oraakkeli alkoi kuulostamaan pornaakkelilta hänen ajatuksissaan. Ääh, nauroi kissanainen itsekseen uppotuen yhä syvemmälle tajunnan virtaan. ymm...
Ja paljon myöhemmin, kun oikein tarkkaan kuunteli ja katsoi rantaa, saattoi kuun kelmeässä valossa erottaa rantakaistaleella hieman hämmentyneen kissanaisen, joka ei tiennyt tuliko syöneeksi liian ison saaliin vai tullut syödyksi. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, tuumi kissanainen lopulta nuollen hajamielisesti tassujaan ja pohtien samalla, monellako jalalla jorma oikeastaan käveli, sin cos tan, olemmeko tehneet tämän ennenkin.
t.sxth
:)
Mjaa
Näyttää vähän siltä että yks plus kaks on nolla.
(naurua)
Onko kaikki hyvin?
Ei
Ei, on hieno sana, jota harvoin käytän. Ei kaikelle, ei millekään ja ei eilen ja ei ehkä huomenna.
Kiva uudistus tuo punainen alleviivaus. Se tekee sosiaalisesta elämästä haastavampaa (omien lahjojen suhteen).
(naurua)
Noh toivottavasti lähtee terapia rullaamaan
Mjoo
Sä pidät sanasta terapia.
Terapia on käsittääkseni eheyttämistä. Mistä ajattelit alkaa minua eheyttämään?
(hirn)
Teen tämän helpoksi eheyttää.
Jorma on fiktiivinen olio, Funeau fiktiivisempi ja Donna Donatello näistä hypein.
Kuitenkin on olemassa kaiken luoja - kuten suuressa kirjassa.
(naurua)
Ongelma
Tällaisilla nettisaiteilla pörrääminen on kuin loisi jotain uutta ja rehevää, mutta näin ei ole.
Saitit ovat varattu, eikä niille ole kenelläkään tunkua eikä himoa.
Nämä toimivat itsekseen.
(hihitystä)
Mulla oli himo quarterin kirjoittamaan lippos pekka sarjaan.
Se meni sitten ohi kun aikuistuin.
Ostin moninaisen määrän näitä vauhdikkaita seikkailuja.
Tällä uteliaisuudella on hintansa.