Tekis mieli tehä itsemurha tän diagnoosin takia

Toimiiko toi lääke, jos on ääniä ja pelkoja? Ja eikö pitäis olla myös masennuslääkitys?

No mulla kanssa on skitsofrenia. Se puhkes jo 2006, mutta elin sen kanssa 10 vuotta tietämättä, että olen sairas. Lopulta päädyin psykiatriselle osastolle. Sieltä sitten lääkkeet.

Kerroin harhakuvitelmistani lääkärille vasta myöhemmin, joten tauti diagnosoitiin 2017.

Tietysti skitsofrenialla on hurja maine. Mutta itse pystyn lääkkeiden avulla elämään ihan normaalia elämää ja olen tyytyväinen. Pahimmillaan olin aika toimintakyvytön ja vainoharhainen.

Mutta ei pidä antaa diagnoosin masentaa. Yrittää elää niin hyvää elämää kuin pystyy.

Ja noi kaverit nyt voi jättää omaan arvoonsa, jos on noin ennakkoluuloisia.

Itsellä on Latuda nyt lääkityksenä. Ja se toimii aika hyvin. Myös Venlafaksiinia varmuuden vuoksi. Nyt just lasketaan annosta 150 milligrammaan. Kun koen nukkuvani sen takia liikaa.

Abilify eli tuo sama kuin sulla oli aiemmin. Se ehkä oli mulle aktivoivampi kuin nykyinen lääke. Mutta se piti lopettaa, kun se aiheutti ostosriippuvuutta.

Ihan aluks käytin Risperdalia, mutta siitä taas jäi kuukautiset pois ja se ei ollut hyvä.

Mutta kannattaa puhua avoimesti lääkärin kanssa lääkkeen vaikutuksista tai haitoista. Omat lääkärini ovat olleet aika avoimia lääkkeiden vaihdolle.

Neurologisten piirteiden takia, ap:n kaltaiset tyypit elävät iäkkäinäkin samaa lapsen uhmaikäistä toimintalinjaa.
Kanssaihmisten aikana olla mukareippaita ja elämänmyönteisiä.

Sitten kun kotona väsytään eikä saada riittävästi vastakaikua, aletaan koneella kirjoittamaan itsemurhasta.
Tyypillistä murrosikää, joka alkoi 60v sitten!

Itse vain lopetin lääkkeet ja lopetin hoitosuhteen. Suuri osa ongelmista lähti siinä samalla. Jos on yhtään voimavaroja, niin kannattaa yrittää päästä eroon hoitosysteemistä ja muuttaa vaikka paikkakuntaa. Etsiä elämään jokin muu tarkoitus, kuin fkitiivisen sairauden sairastaminen. Yrittää selvittää, mistä oma kokemusmaailma oikeasti kumpuaa. Monet selviävät hyvinkin rajuista harhoista vain oppimalla kuuntelemaan omia tunteitaan. Esimerkiksi psykologian tohtori Eleanor Londgen kertoi kuulleensä äärimmäisen väkivaltaisia ja rajuja äänihahroja, jotka äityivät psykiatrisen hoidon johdosta niin hurjiksi, että hän oli vähällä porata päähänsä reiän päästäkseen niistä eroon. Vasta oppimalla, että äänet liittyvät hänen traumaattisiin kokemuksiinsa ja ovat eräänlaisia defenssimekanismeja joilla hän käsitteli niihin liittyviä vaikeita tunnereaktioitaan, hänen ääniharhansa muuttuivat lempeiksi ja kannustaviksi. Sen seurauksena hän sai takaisin toimintakykynsä ja valmistui huippuarvosanoin yliopistosta. Psykiatrisella hoidolla todennäköisesti useinkin vain pahennetaan ääniharhoja ja tätä pidetään psykiatrisessa hoitosysteemissa sairauden luonnollisena kulkuna, vaikka oikeasti stigmatisoiva diagnoosi ja alentuva suhtautuminen sekä väkivaltainen hoitokulttuuri aiheuttavat ääniharhojen ja monien muidenkin harhoiksi tulkittujen mielen sisäisten kokemusten pahenemisen monilla.

https://www.ted.com/talks/eleanor_longden_the_voices_in_my_head?language=fi

Ihminen jolla on voimavaroja lähteä tuosta systeemistä parantaa todennäköisyyttään toipua psykoosista, vaikka kaikki harhat eivät heti lähtisikään. Hoitamalla taas monien ongelmat kroonistuvat ja lääkkeet vaurioittavat ihmisen toimintakykyä ja aloitekykyä niin, ettei hänellä ole enää voimavaroja prosessoida omia ongelmiaan. Esimerkiksi erään pitkäaikaistutkimuksen mukaan potilaat jotka jättävät hoitosuhteen ja lääkityksen alle kahdessa vuodessa parantuvat skitsofreniasta kuusi kertaa todennäköisemmin kuin pitkäikaislääkityt, kun muut ennusteeseen vaikuttavat tekijät on otettu huomioon. Ei perheväkivallastakaan kärsiviä kehoteta jäämään väkivaltaisen puolison luokse, joten jos jokin viranomaisten ylläpitämä systeemi pahoinpitelee sinua ja stigmatisoi sinua, niin sinulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä "hoidettavaksi". Menetät siinä koko tulevaisuutesi ja ihmisarvosi, jolloin on luonnollista ja inhimillistä suunnitella itsemurhaa. Tietenkin voit ajatella kuten perheväkivallan uhri, että väkivaltainen puoliso osaa olla välillä aika kivakin, tarjoaa taloudellisia resursseja, vähentää yksinäisyyttä ja antaa sosiaalista tukea ja siksi kannattaa jäädä riippuvuussuhteeseen, joka johtaa oman identiteetin, toimintakyvyn ja itsetunnon tuhoutumiseen. Että mitäs siitä jos se välillä nälvii minua "skitsofreenikoksi" tai eristää minut ystävistään jne. sitä voi ajatella. hmiset soveltavat eri selviytymisstrategioita elämässään, mutta psykiatriseen hoitosuhteeseen jääminen on useimmiten erittäin huono selviytymistrategia. Se on vähän kuin palaisi kerta toisensa jälkeen ihmisen luokse, joka on valmis hakkaamaan sinut hengiltä.

Haluaisin tosiaan päästä traumoihin keskittyneeseen terapiaan. Mulla on paljon traumoja. Lääkkeitä en haluais syödä, mut koen, etten pärjää ilman psykiatrista keskusteluapua, koska oon niin masentunut. Masennuslääkkeitä taas en voi käyttää, koska niistä seuraa hypomaniaa ja sekamuotoisia jaksoja. Mulla siis saattaa olla skitsoaffektiivinen häiriö, vaikka papereilla mulla on paranoidinen skitsofrenia.

En ymmärrä ton yhden tyypin kommenttia, että mä vaan netissä uhoisin itsemurhasta kuin murrosikäinen. Kyllä mä oon näistä asioista puhunut psyk. polilla myös, mut en ajatellut vyöryttää koko elämäni ongelmia maallikoiden tai perheeni harteille. Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, että miten perhe selviää mun kuolemasta.

Muista että voit itse olla mukana valitsemassa asuinpaikkaasi, ja tietääkseni on olemassa sellaisia yksiköitä joihin saa ottaa lemmikkejä mukaan.

Olipa nyt outoa joltain kirjoittajalta selittää jotakin hoidosta jättäytymisestä..??.Eipä kyllä kannata..hoitopaikka voi olla ainoa paikka jossa skitsofrenia tunnetaan,sinua ymmärretään ja hoidetaankin. Miksi ihmeessä jöttöytyisit vain yksin kun yleensä saat hoitaja tapaamiset ainakin ja lääkkeet..!.Eiköhän se rauhoittumisen tapa ja rentoutus asia ole ihan viisasta hoitajan kanssa yhdessä hakea yms..!.Ei kannata mihinkään kovinkaan omiin nurkkiin turvautua kyllä siellä seinät voi pahasti alkaa kaatua niiskaan?.Lääkettä ja paikallista klubitaloa ja hoitajatapaamisia niin Pollla voisi pysyä kunnossakin?

Hoito nimenomaan on sairastuttavaa. Ihmistä ei kuunnella, kun tietävät siellä aina paremmin. En tiedä miksi, mutta tän vuoden alusta musta tuntuu, että mua on ensimmäisen kerran oikeesti kuultu. Ei ole epäilty jokaista kertomaani asiaa ja tulkittu puheita miten sattuu vaan oikeasti otettu asiat asioina ja mua on kohdeltu niin kuin juttelisin ihan kenen muun kanssa tahansa.

Vaikka psyykkiset oireet eivät ole menneet ohi, niin oireilu on selvästi vähentynyt, vaikka lääkitys on paljon pienempi verrattuna viime vuoteen, sillä jonkun muun kuin minun tekemä psykologisointi, patologisointi ja normalisointi on jäänyt pois. Mulla on oireita, joiden takia oon hoidossa ja toistaiseksi ollaan pidättäydytty niiden hoidossa eikä levitetty asiaa koskemaan kaikkea mun elämän osa-alueita. Se ei tarkota, et haluaisin pitää tätä kauheeta ahdistusta ja näitä kognitiivisia ongelmia elämässäni, mutta tiedän, että esim. kognitiivinen terapia tulee vaan pahentamaan näitä oireita, sillä se oli samanlaista mun tunteiden ja tarpeiden ja ongelmien ohittamista vuosien ajan.

Lisään vielä edelliseen. En koe, että hoitaja, lääkäri tai psykologi olisi ollut kylmä, mutta koen, että aidon kohtaamisen sijaan nimenomaan kyky oikeasti katsoa asiaa mun kantilta ja huomioida ne olosuhteet, jotka siihen mun tilanteeseen vaikutti, oli näiltä hoitohenkilökunnan jäseniltä täysin kadoksissa. Sen sijaan, että oltaisiin yhdessä mietitty, miten niitä olosuhteita voisi parantaa, vaadittiin valitsemaan eri roolia ja kuuntelemaan passiivisena kun joku toinen kertoi mikä mun ongelma on ja miten se kuuluu hoitaa ja minne kuntoutukseen tai hoitoon mun on sopivaa edes haluta osallistua. Kun myöhemmin kritisoin, että en olisi ikinä tätä edes halunnut tehdä, niin totesivat, ettei potilas ota vastuuta omasta elämästään ja päätöksistään. No en kai, kun ei ne alun alkaenkaan ollut mun ideoita/päätöksiä vaan ne mun ideat oli sivuutettu. Mun on paljon helpompi kestää lääkkeiden sivuvaikutukset tai pitkäaikaisvaikutukset, jos koen, että mulla on ollut joku sanavalta niiden alotuksessa tai käytössä ja jos mulle on oikeasti annettu vaihtoehtoja joista valita. Jos ei ole, niin tällainen vastuutuspuhe on pelkkää p#####.

Toi aripipratsoli on kyllä siitä paha, kun ne pillerit on niin pieniä, että annostusta on vaikea lähteä laskemaan. Mulle nimittäin määrättiin niitä 5mg päivä sen jälkeen, kun kieltäydyin käyttämästä olantsapiinia, koska se nukutti liikaa. Ne arpipratsolit hain apteekista, mutten edes kokeillut, kun näin pillerit; Miten noita vähentää, jos ei sovikaan, ettei vieroitusoireet tulis niin pahoina? Lähinnä kai joko pidentää pillerien välistä aikaa pikkuhiljaa, ensin 24h, sitten 24 ja 1/2h, 25h, 25 ja 1/2h jne...? Tai sitten murskaa tabletin jauheeksi ja sekoittaa aina huolellisesti samaan määrään vettä, johta sitten lääkeruiskulla ottaa liosta pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän...

Jos lääkkeet vaan nukuttaa, eikä auta harhoihin, niin ei niistä varmaan sitten ole apua. Oisko teilläpäin just jotain klubitaloa/päivätoimintapaikkaa, eihän se oo pakko olla mielenterveyskuntoutujien klubitalo, koska tiedän, että osassa niistä juuri pistetään injektioita. Voi olla lääkityksestä kieltäytyvälle ahdistavaa ja jopa vaarallista niissä käydä. Esim. A-killoilla voi käydä, vaikka ei olisi päihdeongelmaa ja ne päihdeongelmaisetkin on siellä selvinpäin, eikä siellä kysellä diagnooseja, tai onko alkoholi-, huume- vai lääkeriippuvainen, mutta jos haluaa puhua toisten kanssa niin voi puhua niistä, mutta jos ei halua, voi puhua ihan muustakin tai vaan touhuta jotain; pelailla, tehdä käsitöitä yms. Jos löytäsit jostain sellaisesta paikasta ystäviä, joiden kanssa voisit puhua asioistasi? Siinä ei olisi sellaista vallankäyttöasetelmaa, kuin mikä on usein lääkärien ja hoitajien kanssa asioidessa.

Tosi kammottavaa sun entisiltä kavereilta hylätä tuommoisen asian takia: sairauden takia! Minulla on ystävissä monta skitsofreenikkoa, vaikka en ole heihin tutustunut minkään skitsofreniaan tai mielenterveysasioihin liittyvän toiminnnan kautta ja itselläni on myös diagnosoitu skitsofrenia pari vuotta sitten, vaikka oireet on kyllä alkaneet 20 vuotta sitten. Lääkityksellä tai osastohoidossa en kumminkaan ole ollut koskaan. Paitsi kerran masennuslääkityksellä muutaman kuukauden ja siitähän ne ongelmat repes... Minun kokemuksen mukaan skitsofreenikot on herkkiä, syvällisesti ajattelevia ja syvästi tuntevia, oikeudentajuisia, luovia, älykkäitä, uskollisia ja empaattisia ihmisiä, usein kuitenkin vaiketa traumaattisia asioita elämässään kokeneita... Sellainen ihminen jos ei jollekulle kelpaa kaveriksi niiin...?

-Melinda

Mä oon kaikkien kolhittujen paras kaveri
Oon varajumala
Oon sellane linkki siihe deviliin
No heh heh
Oot varmaa
Welcome to the cyber-emissions
We don't heat the environment
We don't cause warming to the environment
We use sauna daily
We travel 120km daily two times by car
We don't pollute

Ei aripipratsoli ole piristävä, vaan on psykoosilääke, jonka pitäisi auttaa psykoositiloissa tai ennaltaehkäistä psykoosia.