Mies kävi kiinni. Mitä ajatella...

Voi että. Ja ikävää kun lapsia on mukana.
Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

Ihan sairasta...

Äidille voimia Sulle (lapset 7, 10v.) joka kokenut väkivaltaa. Mitä parhainta parempaa huomista!!

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.

Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa

Jaa että Makella on se reikäjuusto-Wintoosa?

Vaihdahan sinäkin suosiolla linuxiin ja pääset irti noista paskasoftista.

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Eka kerta ei jää viimeiseksi

Anonyymi kirjoitti:

Voi että. Ja ikävää kun lapsia on mukana.
Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Ei toiseen kiinnikäyminen ole koskaan vahinko
Stressin voi purkaa monella tavalla . Pitää miettiä kävisikö itse fyysisesti kiinni stressaantuneena

Anonyymi kirjoitti:

Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

Ei kenenkään tarvi kuunnella piikittelyä liikaa
Voi lopettaa suhteen jos se tuollaiseksi menee
Mut kiinni ei saa käydä koskaan

Anonyymi kirjoitti:

Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.

Ei se ole koskaan oikea keino .jos noin sanot niin puollat lyömistä
Enkä usko että tuo juttu on totta

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Anoppi antoi sovinto-seksiä😃😅☺??

Anonyymi kirjoitti:

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Kumman elviira paree 🤔

Anonyymi kirjoitti:

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Tämä hyvä,

Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

Nimim. 'Vapautunut isä'

Anonyymi kirjoitti:

Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.

Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

Anonyymi kirjoitti:

Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa

Niin että puolusteletko väkivaltaista käytöstä?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Sairasta,kukkakimppu piikkilankaa.

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.

Anonyymi kirjoitti:

Äidille voimia Sulle (lapset 7, 10v.) joka kokenut väkivaltaa. Mitä parhainta parempaa huomista!!

Jos mies on väkivaltainen ei pidä jäädä hakattavaksi koska yleensä se pahenee ja kohta on jo myöhäistä, turvakoti on ensimmäinen tukikohta ellei voi mennä jonkun ystävän luokse, monet naiset sietää liian kauan väkivaltaa oli se sitten henkistä tai fyysistä ja lapset myös kärsii joten turha näitä surkimuksia on sietää ja pilata elämänsä ja lastensa myös. Ongelmat ovat tämän hakkaajan korvien välissä .

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

”Mies ratkaisee asiat väkivallalla”
Eiköhän se kuule ole juuri päinvastoin.
Raukkaimainen mies lyö, kun ei osaa keskustella.
Suosittelen vihan hallinta terapiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Naisia saa lyödä yhtälailla kuin miehiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin että puolusteletko väkivaltaista käytöstä?

En. Mutta vieraat, tuntemattomat ihmiset eivät tiedä yhtään mitään tästä(kään) tapauksesta, vaikka ovat tietävinään kaiken. - Nm. Ärsyttävän yksisilmäistä kommentointia

Anonyymi kirjoitti:

Eka kerta ei jää viimeiseksi

Toisinaan "ei jää", toisinaan jää. - Nm. Elämä ja maailma eivät ole mustavalkoisia

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Vahinko ei ole kyseessä. Nyt aukesi Pandoran lipas, sama jatkuu. Lähdet joka tapauksessa lopulta. Omin jaloin vai jalat edellä, sen voit itse päättää.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.

Se menee niin, että kun järki loppuu, otetaan kädet avuksi. En ole koskaan lyönyt naista, ovea olen. En ole koskaan lyönyt miestä kuin kerran, se on aina riittänyt, ei oo tarvinnut hakata. Ja kyllä, olen mies, heterokin vielä ja keski iän ylittänyt, töissäkin olen.

Muistan tilanteen, onneksi lapset otettiin huostaan ja he saivat elää onnellisessa sijaisperheessä.

Anonyymi kirjoitti:

Vahinko ei ole kyseessä. Nyt aukesi Pandoran lipas, sama jatkuu. Lähdet joka tapauksessa lopulta. Omin jaloin vai jalat edellä, sen voit itse päättää.

Älä puhu pashkaa. Ja jos puhut, niiin selvitä edes, millä elämänkokemuksella. Oletettavasti vain luuloilla ja kuvitelmilla, joilla ei ole minkään kanssa mitään tekemistä. - Nm. Avarru

Niin ei yöpöllöstä tule kesykyyhkyä eivätkä kaikki vesipuhvelit pidä papukaijoistakaan...

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

Myös ihmisen henkinen koskemattomuus on pyhä. Asiaton, loukkaava, alistava ja vähättelevä nalkutus aiheuttaa palautteen väkivaltaisena. Mieti tarkkaan mitä sanot ja varsinkin koska avaat suun.

Anonyymi kirjoitti:

Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

Meinaatko että nainen sitä kerjäsi ?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyvä,

Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

Nimim. 'Vapautunut isä'

Hyvä kirjoitus!

Anonyymi kirjoitti:

Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

Vaikea tilanne, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja siinä uhrilta voi myös mennä jotain rikki ns mielen tasolla, molemmat on väärin!

Anonyymi kirjoitti:

Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

Eiköhän se nälvimisen kohteeksikin joutuva vois miettiä, mistä se johtuu. Jos on toistuvasti oma osuus kotitöistä tekemättä tai ruokalaskusta maksamatta, ja toinen kerta kerran jälkeen venyttyään pyytää kantamaan vastuunsa, niin ei ole nälvimistä. Jos on ongelmia parisuhteessa, niin ne ratkaistaan puhumalla, kuuntelemalla - kiihtymättä keskustelemalla. Pariterapia, lääkitykset kuntoon. Yksilöterapia. Ihan ite jokainen valitsee puolisonsa, joten ihan ite siitä suhteesta voi lähteäkin. Ei muuta kuin clousauskeskustelu ja kakaroitten sekä omaisuuden jako.

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Ei kukaan nälvi ilman syytä. Ei pidä aiheuttaa esim. omalla välinpitämättömyydellään tai laiskuudellaan kotitöiden, talousmenojen jne. epätasapainoa. En ole koskaan kuullut, että hommansa hoitaville ihmisille nälvittäisiin. "Miestä pitää kunnioittaa" kuulostaa ihan sovinisti- tai muslimipaskalta. Kyllä hyvässä parisuhteessa kumpikin kunnioittaa toista osapuolta ja on tasa-arvoinen. Eikö vain?

Anonyymi kirjoitti:

Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

Asioistahan pitää pystyä keskustelemaan, kiihtymättä. Silloin ollaan hyvällä tiellä. Hakeutuu terapiaan, jos on väkivaltataipumusta. Sitten vasta parisuhteeseen, kun on tuo ongelma ratkaistu.

Toisaalta, voishan sitä puolisot vaihtaa rooleja. Olkoon se mätkijä jatkossa "nälvijän" mätkittävänä, ilman että itse turvautuu fyysiseen väkivaltaan. Ex-mätkijän on jatkossa otettava enemmän vastuuta nälvijän esiin tuomista ongelmista ja opittava kommunikoimaan puhumalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kukaan nälvi ilman syytä. Ei pidä aiheuttaa esim. omalla välinpitämättömyydellään tai laiskuudellaan kotitöiden, talousmenojen jne. epätasapainoa. En ole koskaan kuullut, että hommansa hoitaville ihmisille nälvittäisiin. "Miestä pitää kunnioittaa" kuulostaa ihan sovinisti- tai muslimipaskalta. Kyllä hyvässä parisuhteessa kumpikin kunnioittaa toista osapuolta ja on tasa-arvoinen. Eikö vain?

Joo eikä kukaan lyö ilman syytä, näihän se menee, eiks vaan ?

Anonyymi kirjoitti:

”Mies ratkaisee asiat väkivallalla”
Eiköhän se kuule ole juuri päinvastoin.
Raukkaimainen mies lyö, kun ei osaa keskustella.
Suosittelen vihan hallinta terapiaa.

Kyllä. Vihanhallinta-, parisuhde- ja yksilöterapiat ovat hyviä apukeinoja. Ihan itse se kumppanikin on valittu, joten hittojako häntä lyömään tai tahallisesti väärinkäsittämään, kiusaamaan. Jos ei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan kiihtymättä tai ollaan jo siinä pisteessä, että toisessa ärsyttää koko ajan joka asia, pelkkä läsnäolokin, niin silloin tarvitaan jo taitavaa pariterapeuttia tai eroa. Taidot käsitellä asioita eivät saisi koskaan loppua, mutta ikävä kyllä - taidot kehittyvät vain iän ja kokemuksen myötä. Siinä on edeltävällä sukupolvilla tekemistä, kun tukevat nuorempiaan viisaudella.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

Oikeesti otan osaa! Tuosta ei puhuta tarpeeksi, että miehetkin kokee väkivaltaa - niin henkistä kuin fyysistä! Kannaattaa tosiaan olla olematta missään tekemisissä kyseisen perheen kanssa. Toivon teillä ei ole yhteisiä lapsia. Itse olin äidin kanssa ainoa joka aikoinaan soitti ex naapureista poliisisille - siellä nainen hakkasi miestään. Jos tiedät, että oot hyvä jamppa - löydät huomattavasti paremman Jos ET tyydy kompromissiin. Ei kukaan hyvä ihminen kohtele toista ihmistä tai eläintä huonosti. Akka ja anoppi kuulostaa hulluilta narsisteilta.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyvä,

Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

Nimim. 'Vapautunut isä'

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tuollainen voi johtaa myös itsemurhaan. Nainen alistaa henkisesti pikkihiljaa. Miehen suku on paska mies on paska ja luuseri narsisti tms( ja mies lopulta uskoo sitä sontakasaa) tappaa itsensä niin Akka saa nauttia lesken eläkettä eikä tarvi duuniin mennä ku on edelleen niiiin masentunut miehen itsemurhasta! Heteromiehillä varsinkaan ole samoja oikeuksia ku naisilla !

Anonyymi kirjoitti:

Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.

Harjoittaa+henkistä+väkivaltaa+kuule+ihan+miehetkin.+Sain+kuulla+ex+avolta+että+olen+loinen...++Minä+tein+kotona+kaiken!+Olisi+siis+pitänyt+maksaa+talon+laina+puoleksi+joka+on+hänen+nimissä.+Hän+käytti+tahansa+röökiin,+lonkkuun+ja+marijuanaan!!!+Ja+minä+vaatetin+hänet.+80%+talon+tavaroista+oli+minun+hankkimia.+Ja+sain+kiitokseksi+haukkua+haukkujen+perään.+Syyllisti+mua+Kun+mua+ei+haluttanut...no+Joo+Kun+loiseksi+haukutaan+ei+se+asiaa+auta.+Että+kyllä+ne+miehetkin+osaa+olla+nihilisteja

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko että nainen sitä kerjäsi ?

Sitä et voi tietää. Kyllä itse naisena voin sanoo, että kyllä me naiset osaamme olla julmia. Tai ainakin osa meistä. Tosin jatkuvaa piikittelyä ja alistamista ei pidä miehenkään sietää. Mistä me muut tiedämme - voihan aloittaja olla narsisti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

Ymmärrät miten vakavasta asiasta on kysymys tapahtuupa se kumman osapuolen taholta tahansa. Ihminen on koskematon ja jokaisen on kunnioitettava toista osapuolta perheessä. Niin lasta kuin aikuistakin.
Aikuinen ei tarvitse kuritusotteita missään muodossa. Ei nolaavaa tai loukkavaa, alaspainavaa tai huonoa käytöstä. Sellainen on aina alentavaa käytöstä tapahtuu se missä tahansa. Aina on hyvä keskustella mutta on turha puolustella omia tekojaan ja syyllistää toista. Tilanteen voi keskustella läpi rauhallisesti ja on otettava huomioon toinen osapuoli, kunnioitettava toisen mielipiteitä. Huonossa tilanteessa on hyvä sanoa että tämä ei voi toistua missään muodossa.

LadyInRed_ kirjoitti:

Harjoittaa+henkistä+väkivaltaa+kuule+ihan+miehetkin.+Sain+kuulla+ex+avolta+että+olen+loinen...++Minä+tein+kotona+kaiken!+Olisi+siis+pitänyt+maksaa+talon+laina+puoleksi+joka+on+hänen+nimissä.+Hän+käytti+tahansa+röökiin,+lonkkuun+ja+marijuanaan!!!+Ja+minä+vaatetin+hänet.+80%+talon+tavaroista+oli+minun+hankkimia.+Ja+sain+kiitokseksi+haukkua+haukkujen+perään.+Syyllisti+mua+Kun+mua+ei+haluttanut...no+Joo+Kun+loiseksi+haukutaan+ei+se+asiaa+auta.+Että+kyllä+ne+miehetkin+osaa+olla+nihilisteja

Minulla taustalla aivan täysin samanlainen kokemus sillä erolla, että loisijaksi haukkuva oli nainen.

Mikään ei ikinä kelvannut. Aivan sama mitä yritti, löytyi aina jotain napistavaa. Asioista ei ikinä voinut keskustella tyynesti, vaan kaikki piti aina oksentaa vihaisena päin naamaa. Aina kun jotain riitaa yritti selvittää, ruvettiin hyppimään päämäärättömästi aiheesta toiseen. Sitten kun ei enää keksinyt aiheita, niin rupesi kaivelemaan vuosia vanhoja arpia auki, vaikka ne oli "yhteisymmärryksessä" käsitelty ja jätetty taakse. Mykkäkoulua jatkui riitojen jälkeen aina niin pitkään, että minun täytyi pyytää anteeksi. Mielestään hän ei toiminut ikinä väärin, joten hän ei myöskään ikinä pyytänyt mitään anteeksi.

Vuokra sentään meni puoliksi, mutta esimerkiksi sähkön jouduin aina maksamaan yksin. Jos asiaa yritti ottaa rakentavasti puheeksi, sai kuulla nälvimistä kuinka kaikki yhteisessä kodissa oli hänen omaisuuttaan, enkä minä osallistunut yhteisen kodin sisustamiseen. Taustalla tässä oli se, että hän ei kelpuuttanut tavaroitani (jotka piti suurimmaksi osaksi viedä kierrätykseen). Jos yritin jotain sisustukseen liittyvää ehdottaa, sain vain kuulla kuinka huono sisustaja olen. Kun sitten piti välttämättä saada uusi sohva (johon minulla ei sillä hetkellä ollut varaa), tuli tästäkin hänelle lyömäase. Olin kitupiikki rahanahne loinen.

Yhteiset kauppareissut jouduin aina maksamaan itse. Sattumoisin hänellä oli aina rahat loppu (tai lompakko kotona), jos pyysin häntä maksamaan edes osan yhteisestä ostoksista. Hänellä oli melkein puolet suurempi kuukausipalkka kuin minulla, mutta jotenkin kummasti palkka oli aina tuhlattu kuun ensimmäisen viikon jälkeen. Luonnollisesti minun piti sitten aina "lainata" hänelle loppukuuksi rahaa. Jos jotain yritti pyytää takaisin, sai vain haukkuja loisimisesta ja ahneudesta. Parhaimmillaan hän saattoi kokonaan kieltää sovittujen velkojen olemassaolon.

Ehdotin useasti pariterapiaa (koska rakastin häntä katkeraan loppuun asti ja todella halusin saada suhteemme toimimaan), mutta hänen mielestään suhteemme ongelmat olivat kaikki minun ongelmiani.

Suhteemme suurin käännekohta taisi olla isompi riita, jolloin myös pyysin saada olla hetken rauhassa ja rauhoittua. Tätä entinen avopuolisoni ei pystynyt hyväksymään, jonka seurauksena riita eskaloitui nopeasti. Huusimme toinen toisillemme täyttä kurkkua kuin pienet kakarat, jonka seurauksena nainen läppäisi minua avokämmenellä naamaan. Olen tyytyväinen etten vastannut fyysisesti, vaikka siinä adrenaliinimyllerryksessä se ensimmäinen ajatus olikin.

Viimeinen tikki oli sitten vahinkoraskaus, joka johti (tietämättäni) hänen yksimieliseen aborttiin. Ja vaikka olin tehnyt hyvin selväksi tukevani häntä päätöksessään (mikä se sitten onkaan), sain jälkikäteen kuulla "kääntäneeni selkäni" hänelle asiassa. Lopulta kaikki oli taas minun syytäni, ja sain kuulla kuinka onnellinen hän oli päästessään eroon sisällä kasvaneesta "loisesta". Suhteen hän päätti sanoilla "ei sillä etten rakastaisi, mut en tarvii sua yhtään mihinkään".

Näin jälkiviisaana olen tyytyväinen, että hän sulki minut kokonaan elämästään pois. Pahaltahan se tuntui (varsinkin kun itse alkoi uskomaan puolison syytöksiin), mutta itse en olisi suhdetta osannut lopettaa. Viimeiseen asti halusin uskoa hänestä hyvää. Halusin uskoa muutokseen, kunhan vain tarpeeksi jaksan sietää huonoa käytöstä. Tätä tietenkin edesauttoi hokema: "jos et hyväksy minua huonoimmillani, et myöskään ansaitse minua parhaimmillani".

Ymmärrän hyvin, että hänellä oli vaikea menneisyys takanaan, mutta mielestäni se ei myöskään oikeuta kiusaamaan kumppania. Aina olisi pitänyt vain hiljaa ottaa kaikki skeida vastaan vain sillä perusteella, että hänellä on ollut niin vaikeaa. Jos yritin puhua omasta huonosta olostani, niin se "huomion kääntämistä itseeni" tai "negatiivisuutta".

Ikinä en ole naista lyönyt (enkä toivottavasti ikinä lyö). Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, eikä henkistä väkivaltaa pidä sietää. Se vain kun luulee rakastavansa toista saamatta vastakaikua tunteilleen, tulee todella mitätön (vähän jopa huijattu) olo. Siinä olotilassa rupeaa helposti syyttämään itseään kaikesta, varsinkin kun "oma rakas" jatkuvasti niin muistuttelee.

Hienosti hän onnistui tuhoamaan itsetuntoni ja omantunnon arvoni. Vasta vuosien terapian jälkeen olen pystynyt hyväksymään joutuneeni narsistin uhriksi. Mikäli suhteemme olisi jatkunut, en tiedä olisinko jossain vaiheessa käynyt häneen fyysisesti käsiksi. Luultavammin olisin lopulta satuttanut fyysisesti vain itseäni.

Minkäänlaista väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) en puolusta, kannata tai hyväksy, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä joilla napsahtaa kun tarpeeksi tökitään. Vaikka vastuu on lopulta aina kuulijalla, on jokaisella mielestäni velvollisuus jo pelkästä kunnioituksesta toista kohtaan miettiä miten asiansa esittää.

Anonyymi kirjoitti:

Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa

Hei. Nyt aloittaja täällä kommentoi... keskustelu menee sekavaksi tosiaan kun kaikilla vain tuo anonyymi nimi. Joku alkoi näemmä vähän trollaamaan. Se on ikävää.
Mutta kiitos kun kirjoitit ja vastasit.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.

Hei. Tässä aloittaja vastaa. Kiitos kun kerroit tarinasi. Eli tuollainen pieni fyysinen juttu voi olla stressaavan tilanteen kulminoituminen myös eikä osoitus siitä että toinen olisi heti merkittynä väkivaltaiseksi.
Tätä juuri mietin ja pohdin. Onneksi pystytään mun miehen kanssa keskustelemaan asiasta ja että mitä tuo minulle merkitsi ja että en hyväksy ja jatkossa katsele...

Anonyymi kirjoitti:

Ei toiseen kiinnikäyminen ole koskaan vahinko
Stressin voi purkaa monella tavalla . Pitää miettiä kävisikö itse fyysisesti kiinni stressaantuneena

Niinpä. Se ei ole ollenkaan hyväksyttävää. Tästä olen onneksi voinut keskustella mieheni kanssa jälkikäteen asiallisesti. Kiitos kommentista
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Hei. Kyllä. Olen tätä paljon miettinyt. Ja pohtinut myös omaa käyttäytymistä. Tunnistan myös tämän että mitta tulee joskus täyteen ja sitten se voi purkaantua. Toiseen käsiksi käyminen ei ole ikinä hyväksyttävää. Itse koitan rajoittaa napinaa ja sanoa asioita erilailla jatkossa. Se vaan on se pelko, että nyt kun tällaista tapahtui ja ei olisi ikinä uskonut... niin ettei tätä tapahtuisi uudestaan. On niin epävarma olo tulevasta.
En mielestäni ole kovin paha suustani, mutta näemmä pitää koittaa muuttua hieman.
Kiitos kommentistasi! T.keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyvä,

Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

Nimim. 'Vapautunut isä'

Hei
On totta että tätä sattuu puolin ja toisin. Ikävää että teillä juttu meni näin. Mutta nyt kuulostaa että asiat ovat mallillaan. Kiitos kun kerroit tarinasi.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

Moikka. Toivoin kommentteja aloittajana tuohon minun juttuuni, mutta vastauksesi käy myös minulle. Kiitos siitä. Tätä juuri pohdin... että onko se stressaavan tilanteen juttu vai pitääkö tässä alkaa pelkäämään.
Toivon myös ettei tämä määrittele ihmistä eli miestäni, mutta kyllähän tämä sellaisen särön sai aikaan ja sitä alkaa pohtimaan että mitä hittoa. En todellakaan ole mikään hirveä nalkuttaja. Inhoan itseasiassa nalkutusta, mutta osaan olla terävä ja piikikäs silloin tällöin. Ja olen miettinyt paljon omaa kommunikointia!!! Minun pitää koittaa eri tyyliä.
Kiitos kommentista
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.

Hei
Huolestua pitää ja asiasta vakavasti keskustella. Mutta sitä tässä pohdin että koin niskasta ravistelua. Määrittelenkö tästä eteenpäin mieheni väkivaltaiseksi ja lähden vai käsitelläänkö asiaa ja päästään sen yli. Särön tämä aiheutti ja hämmennyksen. Kiitos vastauksesta ja näkökulmasta.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.

Hei
Asiat eivät ole meillä kuvaamasi tasolla vaan ihan hyvin. Tämä episodi oli yllättävä reaktio ja siitä ollaan keskusteltu paljon jälkikäteen. Fyysinen käsiksi käyminen ei ole sallittua. En ole kovin paha suustani mutta osaan piikitellä. Olen pohtinut omaa käytöstäni ja tapaa kommunikoida.
Kiitos vastauksesta ja näkökulmastasi.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Se menee niin, että kun järki loppuu, otetaan kädet avuksi. En ole koskaan lyönyt naista, ovea olen. En ole koskaan lyönyt miestä kuin kerran, se on aina riittänyt, ei oo tarvinnut hakata. Ja kyllä, olen mies, heterokin vielä ja keski iän ylittänyt, töissäkin olen.

Kiitos kommentista ja näkökulmasta. Aivan oikein!!! Ovea voi palauttaa jos siltä tuntuu.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Myös ihmisen henkinen koskemattomuus on pyhä. Asiaton, loukkaava, alistava ja vähättelevä nalkutus aiheuttaa palautteen väkivaltaisena. Mieti tarkkaan mitä sanot ja varsinkin koska avaat suun.

Hei
Kiitos kommentista. Se on todella totta. Omaa käyttäytymistä pitää myös arvioida. Ja toista ei saa satuttaa sanoilla
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Vaikea tilanne, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja siinä uhrilta voi myös mennä jotain rikki ns mielen tasolla, molemmat on väärin!

Kyllä. Se on totta. Myös sanoilla voi satuttaa
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se nälvimisen kohteeksikin joutuva vois miettiä, mistä se johtuu. Jos on toistuvasti oma osuus kotitöistä tekemättä tai ruokalaskusta maksamatta, ja toinen kerta kerran jälkeen venyttyään pyytää kantamaan vastuunsa, niin ei ole nälvimistä. Jos on ongelmia parisuhteessa, niin ne ratkaistaan puhumalla, kuuntelemalla - kiihtymättä keskustelemalla. Pariterapia, lääkitykset kuntoon. Yksilöterapia. Ihan ite jokainen valitsee puolisonsa, joten ihan ite siitä suhteesta voi lähteäkin. Ei muuta kuin clousauskeskustelu ja kakaroitten sekä omaisuuden jako.

🙂 kiitos vastauksesta. Sait hymyn huulilleni. Kiitos tästä näkökulmasta. Olen kyllä pohtinut omaa käytöstäni. Itseasiassa inhoan nalkuttamista, mutta minulla se menee siihen että jos toinen ei vaan tajua asioita monine mukavasti sanottuina niin sitten se menee tuskastuneena nalkutukseen, jota siis oikeasti inhoan. Voi kun toinen tajuaisi sen. No mutta kyllä minun pitää myös miettiä omaa käyttäytymistä ja löytää se oikea tapa puhua miehelleni.
Särön tämä aiheutti. Ollaan keskusteltu asiasta ja sain miehen suostumaan, että mennään pariterapiaan vaikka inhoaa ajatusta.
Mutta näillä mennään.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Vihanhallinta-, parisuhde- ja yksilöterapiat ovat hyviä apukeinoja. Ihan itse se kumppanikin on valittu, joten hittojako häntä lyömään tai tahallisesti väärinkäsittämään, kiusaamaan. Jos ei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan kiihtymättä tai ollaan jo siinä pisteessä, että toisessa ärsyttää koko ajan joka asia, pelkkä läsnäolokin, niin silloin tarvitaan jo taitavaa pariterapeuttia tai eroa. Taidot käsitellä asioita eivät saisi koskaan loppua, mutta ikävä kyllä - taidot kehittyvät vain iän ja kokemuksen myötä. Siinä on edeltävällä sukupolvilla tekemistä, kun tukevat nuorempiaan viisaudella.

Kiitos kommentista.
Aivan. Olemme menossa pariterapiaan ja asiasta on keskusteltu.
T.keskustelun aloittaja

LadyInRed_ kirjoitti:

Sitä et voi tietää. Kyllä itse naisena voin sanoo, että kyllä me naiset osaamme olla julmia. Tai ainakin osa meistä. Tosin jatkuvaa piikittelyä ja alistamista ei pidä miehenkään sietää. Mistä me muut tiedämme - voihan aloittaja olla narsisti.

Hei ja kiitos kommentista.
Olen miettinyt paljon omaa tapaa kommunikoida ja aion olla lempeämpi jatkossa koska sanat voivat satuttaa myös. En koe olevani narsisti vaan todella empaattinen ihminen.
Olemme menossa paritetapiaan ja asiasta on keskusteltu.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Minulla taustalla aivan täysin samanlainen kokemus sillä erolla, että loisijaksi haukkuva oli nainen.

Mikään ei ikinä kelvannut. Aivan sama mitä yritti, löytyi aina jotain napistavaa. Asioista ei ikinä voinut keskustella tyynesti, vaan kaikki piti aina oksentaa vihaisena päin naamaa. Aina kun jotain riitaa yritti selvittää, ruvettiin hyppimään päämäärättömästi aiheesta toiseen. Sitten kun ei enää keksinyt aiheita, niin rupesi kaivelemaan vuosia vanhoja arpia auki, vaikka ne oli "yhteisymmärryksessä" käsitelty ja jätetty taakse. Mykkäkoulua jatkui riitojen jälkeen aina niin pitkään, että minun täytyi pyytää anteeksi. Mielestään hän ei toiminut ikinä väärin, joten hän ei myöskään ikinä pyytänyt mitään anteeksi.

Vuokra sentään meni puoliksi, mutta esimerkiksi sähkön jouduin aina maksamaan yksin. Jos asiaa yritti ottaa rakentavasti puheeksi, sai kuulla nälvimistä kuinka kaikki yhteisessä kodissa oli hänen omaisuuttaan, enkä minä osallistunut yhteisen kodin sisustamiseen. Taustalla tässä oli se, että hän ei kelpuuttanut tavaroitani (jotka piti suurimmaksi osaksi viedä kierrätykseen). Jos yritin jotain sisustukseen liittyvää ehdottaa, sain vain kuulla kuinka huono sisustaja olen. Kun sitten piti välttämättä saada uusi sohva (johon minulla ei sillä hetkellä ollut varaa), tuli tästäkin hänelle lyömäase. Olin kitupiikki rahanahne loinen.

Yhteiset kauppareissut jouduin aina maksamaan itse. Sattumoisin hänellä oli aina rahat loppu (tai lompakko kotona), jos pyysin häntä maksamaan edes osan yhteisestä ostoksista. Hänellä oli melkein puolet suurempi kuukausipalkka kuin minulla, mutta jotenkin kummasti palkka oli aina tuhlattu kuun ensimmäisen viikon jälkeen. Luonnollisesti minun piti sitten aina "lainata" hänelle loppukuuksi rahaa. Jos jotain yritti pyytää takaisin, sai vain haukkuja loisimisesta ja ahneudesta. Parhaimmillaan hän saattoi kokonaan kieltää sovittujen velkojen olemassaolon.

Ehdotin useasti pariterapiaa (koska rakastin häntä katkeraan loppuun asti ja todella halusin saada suhteemme toimimaan), mutta hänen mielestään suhteemme ongelmat olivat kaikki minun ongelmiani.

Suhteemme suurin käännekohta taisi olla isompi riita, jolloin myös pyysin saada olla hetken rauhassa ja rauhoittua. Tätä entinen avopuolisoni ei pystynyt hyväksymään, jonka seurauksena riita eskaloitui nopeasti. Huusimme toinen toisillemme täyttä kurkkua kuin pienet kakarat, jonka seurauksena nainen läppäisi minua avokämmenellä naamaan. Olen tyytyväinen etten vastannut fyysisesti, vaikka siinä adrenaliinimyllerryksessä se ensimmäinen ajatus olikin.

Viimeinen tikki oli sitten vahinkoraskaus, joka johti (tietämättäni) hänen yksimieliseen aborttiin. Ja vaikka olin tehnyt hyvin selväksi tukevani häntä päätöksessään (mikä se sitten onkaan), sain jälkikäteen kuulla "kääntäneeni selkäni" hänelle asiassa. Lopulta kaikki oli taas minun syytäni, ja sain kuulla kuinka onnellinen hän oli päästessään eroon sisällä kasvaneesta "loisesta". Suhteen hän päätti sanoilla "ei sillä etten rakastaisi, mut en tarvii sua yhtään mihinkään".

Näin jälkiviisaana olen tyytyväinen, että hän sulki minut kokonaan elämästään pois. Pahaltahan se tuntui (varsinkin kun itse alkoi uskomaan puolison syytöksiin), mutta itse en olisi suhdetta osannut lopettaa. Viimeiseen asti halusin uskoa hänestä hyvää. Halusin uskoa muutokseen, kunhan vain tarpeeksi jaksan sietää huonoa käytöstä. Tätä tietenkin edesauttoi hokema: "jos et hyväksy minua huonoimmillani, et myöskään ansaitse minua parhaimmillani".

Ymmärrän hyvin, että hänellä oli vaikea menneisyys takanaan, mutta mielestäni se ei myöskään oikeuta kiusaamaan kumppania. Aina olisi pitänyt vain hiljaa ottaa kaikki skeida vastaan vain sillä perusteella, että hänellä on ollut niin vaikeaa. Jos yritin puhua omasta huonosta olostani, niin se "huomion kääntämistä itseeni" tai "negatiivisuutta".

Ikinä en ole naista lyönyt (enkä toivottavasti ikinä lyö). Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, eikä henkistä väkivaltaa pidä sietää. Se vain kun luulee rakastavansa toista saamatta vastakaikua tunteilleen, tulee todella mitätön (vähän jopa huijattu) olo. Siinä olotilassa rupeaa helposti syyttämään itseään kaikesta, varsinkin kun "oma rakas" jatkuvasti niin muistuttelee.

Hienosti hän onnistui tuhoamaan itsetuntoni ja omantunnon arvoni. Vasta vuosien terapian jälkeen olen pystynyt hyväksymään joutuneeni narsistin uhriksi. Mikäli suhteemme olisi jatkunut, en tiedä olisinko jossain vaiheessa käynyt häneen fyysisesti käsiksi. Luultavammin olisin lopulta satuttanut fyysisesti vain itseäni.

Minkäänlaista väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) en puolusta, kannata tai hyväksy, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä joilla napsahtaa kun tarpeeksi tökitään. Vaikka vastuu on lopulta aina kuulijalla, on jokaisella mielestäni velvollisuus jo pelkästä kunnioituksesta toista kohtaan miettiä miten asiansa esittää.

Kiitos kun kerroit tarinasi. Todella surullista. Olen myös itse seurannut narsistin suhdetta veljeeni ja kuulosti tutulta.

Me ollaan kummatkin ihan mukavia ihmisiä ja kaikki on yleensä ok. Minäkin nalkutan vain kun menee yli hilseen. Inhoa nalkuttamista kuitenkin myös itse. Koitan nyt kuitenkin jatkossa miettiä omaa kommunikointia ja sain mieheni suostumaan pariterapiaan menoon. Eiköhän tämä tästä. Särön ja hämmennyksen tämä episodi kuitenkin aiheutti ja turvattomuuden tunteen.
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Hei
Huolestua pitää ja asiasta vakavasti keskustella. Mutta sitä tässä pohdin että koin niskasta ravistelua. Määrittelenkö tästä eteenpäin mieheni väkivaltaiseksi ja lähden vai käsitelläänkö asiaa ja päästään sen yli. Särön tämä aiheutti ja hämmennyksen. Kiitos vastauksesta ja näkökulmasta.
T. Keskustelun aloittaja

Aloittajan tilanteessa fyysisen koskemattomuuden raja on ylitetty. Luottamus siihen että näin ei enää käy, voi mennä rikki. Minusta se tuntu pahalta omassa suhteessa, ja lähdin sen takia. Mulla on sanonta että jos lyödään, niin lähdetään. Kun raja on ylitetty, on ikäänku talo tulessa. Ei sinne voi jäädä miettimään.

Anonyymi kirjoitti:

Voi että. Ja ikävää kun lapsia on mukana.
Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.

Ikävästi sanon: Se mies on pelkuri ja raukka. Olisi seisonut selkäsuorana!! Mut rotat ja pelkurit menee sängynalle. Eihän sitä voi mieheksi edes kutsua 》 sen sängynalle menon takia. Kaikkea hyvää sulle ha perheellesi. Toivottavasti löydät Miehen!
Ps Lapset tarvii miehen mallin ja nyt niillä on isä mies mallina,et hakataan vaimo ja mennään piiloon.
Hei sä mies: Mä häpeän sua.

Anonyymi kirjoitti:

Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

Ja miehissä ei koskaan ole tietenkään mitään vikaa? Nainen aina napisee "ilman mitään syytä". Menkää mammanpojat lutkuttamaan äitienne nisiä, kun valitettavan monella jäänyt tuo henkinen kehitys jonnekin 5v. -15v. tasolle. 😂😂😂😂 Nim. Merk. Taas vaihteeksi ukko käynyt kimppuun, kun se puhuminen on niin vaikeeta. Kaikki on hyvin niin kauan, kun saa tehdä mitä lystää. Ei haluta sitoutua, mutta silti pitää joku "äidinjatke" olla. En usko, että kovinkaan moni nainen sitä haluaa ja kun sen koittaa ilmaista, niin ei hän ymmärrä. On nääs oppinu jo lapsena sen, että naisten kuuluu pitää turpa kiinni, hyväksyä pettämisestä lähtien kaikki ja vielä tuohon päälle naisen kuuluu leikkiä ukon mukana onnellista, varsinkin kun perhe on paikalla. Jos tää ei käy, niin turpaan tulee. Sitten päälle vielä haukutaan, että miksi sä et voi olla sellainen kuin ennenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyvä,

Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

Nimim. 'Vapautunut isä'

Vaimo katkaisi käden kirveellä.

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Hyvä kun läksit . Fyysinen kiinnikäyminen on rikollista .

Anonyymi kirjoitti:

Naisia saa lyödä yhtälailla kuin miehiäkin.

Älkää naiset antako sen anopin sotkeutua asioihinnne .

Anonyymi kirjoitti:

Joo eikä kukaan lyö ilman syytä, näihän se menee, eiks vaan ?

Kyllä lyö ihan ilman syyttä ,jos esim anoppi on valehdellut vaikka mitä .

Anonyymi kirjoitti:

Niin että puolusteletko väkivaltaista käytöstä?

Väkivaltainen mies on ihmisenä kehittymätön . Hyyyyiii !!!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Vihanhallinta-, parisuhde- ja yksilöterapiat ovat hyviä apukeinoja. Ihan itse se kumppanikin on valittu, joten hittojako häntä lyömään tai tahallisesti väärinkäsittämään, kiusaamaan. Jos ei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan kiihtymättä tai ollaan jo siinä pisteessä, että toisessa ärsyttää koko ajan joka asia, pelkkä läsnäolokin, niin silloin tarvitaan jo taitavaa pariterapeuttia tai eroa. Taidot käsitellä asioita eivät saisi koskaan loppua, mutta ikävä kyllä - taidot kehittyvät vain iän ja kokemuksen myötä. Siinä on edeltävällä sukupolvilla tekemistä, kun tukevat nuorempiaan viisaudella.

Vihanhallinta ? Ja vielä oikein kurssikin !
Et tollaseen pitäisi uhrin suostua ja odottaa että se " hullu " tulisi niinkuin paremmaksi ihmiseksi ? Siinä on tarpeeksi kurssia kun uhri etsii itselleen
uuden osoitteen ja lähtee tollasesta
suhteesta tai liitosta. Henkinen väkivaltakin riittää eroon. SAATI SITTEN FYYSINEN !!!

Anonyymi kirjoitti:

"12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

Utelias, miten paljon näissä perheväkivalta tapauksissa on ylireakointeja? Tunnetta on paljon ilmassa ja mietin itse enempi sitä, että kumpi on se pahempi paha? Varmalla on mainipulointeja, kiusantekoa ym. Mikä lopulta on se kaiken mahdollistaja?

Mikä kärjistää tilanteen tällaiseksi? Ymmärrän, että on heitä, jotka haluavat olla diktaattoreita suhteissaan, mut sitten on myös muitakin. Aina se todellinen syyllinen näissä ei ole se syytetty. Sen olen itse ymmärtänyt jo. Koston halua ehkä, jostakin?

Onpa ällöttävä, vastuuton juoppo. Onneksi pääsitte turvaan siltä hirviöltä. Hyvä että lapsesi osasi toimia. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuisi ja selviäisikö siitä edes.
Onneksi olkoon. Saat viettää rauhassa rakkaittesi kanssa elämää ilman häirikköä mutta pitäisikö sinun säästää haukkumaviestit ja käydä poliisilaitoksella? Mistä sen voi tietää jos se juonii katkerana kostoa? Arvaamattomista vaarallisista juopoista ei koskaan tiedä. Pahimmat idiootit syyttävät jopa juopottelustaan toisia, mikään ei ole oma vika.
Pääsin itse hivuttamalla eroon kertomasi kaltaisesta tapauksesta ja olen kiitollinen ettei elämääni pahemmin tuhottu. Pelkäsin jopa henkeni edestä pahimmillaan kun se riehui , uhitteli ja... Tämä saatana ei edes asunnosta ulos päästänyt. Kaikki väkivallan muodot tulivat vaivihkaa mukaansiihen suhteen irvikuvaan. Hyi että! Onneksi selvisin siitä, en enempää viitsi kauheuksia muistella. Kaikille jotka olette väkivaltaisessa liitossa tai edes tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan, miettikää mistä epämukava olo johtuu alkääkä missään tapauksessa hyväksykö sitä. Lyöntien uhrit paetkaa kun vielä voitte. Jos on vaikeaa, muistelkaa vain huonoja hetkiä elkääkä muuta ja jättäkää se hakkaaja elkääkä vaan palatko takaisin piestäviksi. Miettikää ja suunnitelkaa kuinka turvallisesti pääsette eroon, on tärkeää toimia varoen, voi muuten käydä huonosti. Idiootille ei kannata puhua mitään eroaikeista. Ainakin kohdalleni osunut hirviö olisi vain kimppuun hyökännyt siitä.

Sama juttu. Minun syytänihän kaikki oli,

Tuokoon edessä oleva joulun aika edes hieman lohtua sydämeenne. Älkäämme kukaan hyväksy väkivaltaa. Puolison taholta tosi surullista. Melko usein kait joka lyö, lyö toisenkin kerran. Uskallusta irtautua tällaisesta miehestä/naisesta!

Samanlainen on isäni ja sama kohtaus sattui kun olin lapsi.

Heikko itsetunto aiheuttaa mustasukkaisuutta, omistuhalua ja/tai roikkumista puolisossa.

Saisihan siihen apua mutta se vaatisi sen että olisi valmis ja kykenevä myöntämään että nyt minulla on jotain korjattavaa. Se voi olla liian kova pala jos itsetunto on noin heikko.

Anonyymi kirjoitti:

Tuokoon edessä oleva joulun aika edes hieman lohtua sydämeenne. Älkäämme kukaan hyväksy väkivaltaa. Puolison taholta tosi surullista. Melko usein kait joka lyö, lyö toisenkin kerran. Uskallusta irtautua tällaisesta miehestä/naisesta!

Kenenkään ei tarvitse sietää ei henkistä ei fyysistä väkivaltaa! Suomen laissa on molemmista väkivallan muodoista lait..

semmosia uroota niitä löytyy sieltä viininmaistajaisista ja kynttiläkemuista!

hakekaa vaan uusia, niitä piisaa. jännämiehiä naiset kaipaa tylsään eloonsa, onneksi niitä riittää jokaiselle.

Oikein. Hyvä. Kunpa kukaan muukaan ei alinta saastaa sietäisi henkensä kaupalla.
Näistä k-päistä pitäisi rekisteri olla jotta tietäisi ettei olisi missään tekemisissä sen sortin paskakasojen kanssa edes vahingossa!

Sinulta ei saa...
Pahat muistot

Paljon on näitä vahvoja naisia jotka ei oikeesti pärjää päivääkään ilman miestä
Heidän äö pieni ja valehtelevat ja nalkuttavat koko ajan nii lopuks äijält proppu palaa 😁

Anonyymi kirjoitti:

Paljon on näitä vahvoja naisia jotka ei oikeesti pärjää päivääkään ilman miestä
Heidän äö pieni ja valehtelevat ja nalkuttavat koko ajan nii lopuks äijält proppu palaa 😁

Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.

Anonyymi kirjoitti:

Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.

Molemminpuolinen hyväksikäyttö on ok, kun se on molemmille ok ja molemmat sitä haluaa. Toimenpide, jossa riittää että paikalla on keppi ja reikä. Ei tarvi mitään nimiä, naamoja, numeroita. Minua tuollainen robottiseksi ei kiinnosta, mutta ymmärrän jos ihminen ei halua kohdata aidosti ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.

Höpö höpö, kyllä nainen taarvitsee "isännän" kotiin, mutta ei niitä väkivaltaisia. Miehen älykkyys on tottakai perheen parhaaksi ja suurin osa perheistä, jotka ovat kasassa, ovatkin miehen johtamia. Se että joku nainen arvostelee jotain jonkun kielioppivirheen takia, niin osoittaa juurikin sitä naisen tyhmyyttä.

Miksi nimität miespuolista, joka elää ja käyttäytyy samalla tavalla? - Nm. Elätkö tätä vuosituhatta

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö, kyllä nainen taarvitsee "isännän" kotiin, mutta ei niitä väkivaltaisia. Miehen älykkyys on tottakai perheen parhaaksi ja suurin osa perheistä, jotka ovat kasassa, ovatkin miehen johtamia. Se että joku nainen arvostelee jotain jonkun kielioppivirheen takia, niin osoittaa juurikin sitä naisen tyhmyyttä.

Ja jälleen taas kajahti pimeältä keskiajalta. - Nm. Muuttakaa jo, prkl

Anonyymi kirjoitti:

Miksi nimität miespuolista, joka elää ja käyttäytyy samalla tavalla? - Nm. Elätkö tätä vuosituhatta

Hutsu. Ihan yhtä lailla. Mikä ihme tämä nykyisen "vuosituhannen" trendi satunnaiseen merkityksettömään seksiin on? Onko tämä joku itsetuntokysymys, puhdasta hedonismiä, valtakamppailua, todistelua omasta riippumattomuudesta muihin vai nykyisen kulttuurimme aikaansaannosta?

Mikä ihmeen tarve harrastaa satunnaisia irtosuhteita? Eikö itsetyydytys enää riitä? Itse en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka harrastaa säännöllisesti irtosuhteita lukuisten kumppaneiden kanssa. Ties mitä kaikkia tauteja tuollaiset levittävät...

Anonyymi kirjoitti:

Hutsu. Ihan yhtä lailla. Mikä ihme tämä nykyisen "vuosituhannen" trendi satunnaiseen merkityksettömään seksiin on? Onko tämä joku itsetuntokysymys, puhdasta hedonismiä, valtakamppailua, todistelua omasta riippumattomuudesta muihin vai nykyisen kulttuurimme aikaansaannosta?

Mikä ihmeen tarve harrastaa satunnaisia irtosuhteita? Eikö itsetyydytys enää riitä? Itse en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka harrastaa säännöllisesti irtosuhteita lukuisten kumppaneiden kanssa. Ties mitä kaikkia tauteja tuollaiset levittävät...

Jos joku haluaa ja tahtoo "harrastaa satunnaisia irtosuhteita", niiin mitä se on sinulta pois? - Nm. Mitä se kuuluu sulle

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku haluaa ja tahtoo "harrastaa satunnaisia irtosuhteita", niiin mitä se on sinulta pois? - Nm. Mitä se kuuluu sulle

Ei se minulta millään tavalla ole pois. Eikä tuollaiset hutsut tai heidän suhteensa erityisemmin kiinnosta. Jokainen tekee mitä haluaa. Jokainen on myös oikeutettu mielipiteeseensä.

Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥

Anonyymi kirjoitti:

Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Jaa että oikein "niimpä"? Asia sinänsä on niin kuin kirjoitit!

Anonyymi kirjoitti:

Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥

Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Sivuhuomauttelija;
Itselläni oli kokemuksena fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Mitä tuli seksiin, oli aina sama kellonaika ja kaava ja hän otti vain itselleen antamatta toiselle nautintoa. Tili oli molempien nimissä ja hän osti sillä tupakkaa ja kaljaa, vaikka oli ensin ollut useita vuosia raittiina. En olisi muussa tapauksessa yhteistä tiliä ottanut jos olisin tiennyt, että hän retkahtaa. Minuakin kuristettiin, päätä hakattiin hiuksista kiinnipitäen lattiaan, tönittiin jne. Käytti vielä taloudellisesti hyväkseen vanhempiani.
Ikinä en pysty enää luottamaan häneen, vaikka erosta on jo pitkä aika, yli parikymmentä vuotta. Ja vieläkin hän mustamaalaa minua ympäristölleen.

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Sivusta; Minä kohtasin puolisoni puolelta väkivaltaa kun en jaksanut valvoa (oli 3kk ikäinen vauva) ja viihdyttää humalaista miestä. Kun en jaksanut jutella koko yötä vaan halusin nukkumaan, että jaksan hoitaa vauvaani. Synnytys oli kestänyt toista vuorokautta, lopulta leikattu, komplikaatio, korkea kuume, kotiutuksen jälkeen kahden viikon päästä tiputukseen pariksi päiväksi, kun en olisi saanut nostella mitään painavaa tai tehdä mitään rasittavaa, mutta eihän toinen sitä halunnut ymmärtää. Ainoastaan lapseni vuoksi taistelin, että hengissä selviäisin. Jos vauva olisi kuollut, olisin todennäköisesti minäkin luovuttanut.
Nyt olen viihtynyt yksin jo kauan. On vaikea luottaa vastakkaiseen sukupuoleen, varsinkin kun vieläkin mustamaalataan, vaikka siitä jo kauan aikaa mennyt on.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. En haluaisi alentua hänen tasolleen. Toki hyvä on kertoa asioista, sillä väkivallalla ei ole salaamisen oikeutta.

Kertoo ihmisen henkisen kehityksen tason. Kun ei osata puhua, tulee väkivalta kuvioihin tai sillä uhkailu.

Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.

Anonyymi kirjoitti:

Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?

Näin se menee joka lyö kerran lyö toisenkin ....kiinnostas tietää mitä mieltä olette hiiri ukosta jota akka hakkaa ...ilmeisesti ukko velkaantunut niin ettei muuta paikkaa missä lokkeilla ei kai kukaan järkevä muuten tuollaisen kans seurustele. ukko puolet vanhempi isästäkäy ei lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?

median lietsomaa joka asiassa. tekin sanotte näin -->tyhmästä päästä käsii ja jne. tässä teille bumerangina takas

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Jännä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka kestävät piikittelyn ja vittuilun lyömättä toista. Pakko olla huono itsetunto, jos ei pysty olemaan lyömättä.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Miksi ei saisi piikitellä kun on aihetta? Oliko yhteen mennessä puhetta, että mä sit dokaan ja petän enkä välitä paskaakaan susta enkä penskoista? Mikä pettymys se sitten onkaan puolisolle. Jos olisi fyysisesti vahvempi leipoisi lättyyn, kuten teikäläisillä on tapa sanoa. Pitäisi olla edes sen verran miestä ja puhekykyä, että jos perhe-elämä ei huvita enää, sanoo vain että millä aikataululla tässä pannaan lusikat jakoon. Eikä jäädä huitomaan nyrkeillään kuin vauva.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?

Anonyymi kirjoitti:

Sivuhuomauttelija;
Itselläni oli kokemuksena fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Mitä tuli seksiin, oli aina sama kellonaika ja kaava ja hän otti vain itselleen antamatta toiselle nautintoa. Tili oli molempien nimissä ja hän osti sillä tupakkaa ja kaljaa, vaikka oli ensin ollut useita vuosia raittiina. En olisi muussa tapauksessa yhteistä tiliä ottanut jos olisin tiennyt, että hän retkahtaa. Minuakin kuristettiin, päätä hakattiin hiuksista kiinnipitäen lattiaan, tönittiin jne. Käytti vielä taloudellisesti hyväkseen vanhempiani.
Ikinä en pysty enää luottamaan häneen, vaikka erosta on jo pitkä aika, yli parikymmentä vuotta. Ja vieläkin hän mustamaalaa minua ympäristölleen.

Voi sentään ressukkaa...
Olisko parempi katsoa peiliin?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.

Hyvä! Juuri noin - ihmiset kaipaavat toisiaan, jotenkin vain ajautuvat kauaksi toisistaan...

Pitää yrittää, puhua ja rehellisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Näin se menee joka lyö kerran lyö toisenkin ....kiinnostas tietää mitä mieltä olette hiiri ukosta jota akka hakkaa ...ilmeisesti ukko velkaantunut niin ettei muuta paikkaa missä lokkeilla ei kai kukaan järkevä muuten tuollaisen kans seurustele. ukko puolet vanhempi isästäkäy ei lapsia.

Joku lyö toistekin, joku toinen ei koskaan enää. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Puolustatko sinä väkivaltaa? Eiköhän suhteessa ole aina 2 osapuolta. Ei kukaan yksin riitele. Ihmetyttää, ettet kommentoijana lainkaan tuomitse FYYSISTÄ päällekäyntiä, josta aloittaja puhuu huolestuneena. Sinä taas puhut jostain ihan muusta. Puolustat henkilöä, joka on tarttunut toiseen fyysisesti kiinni. Se EI ole sallittua - ikinä! Toisen fyysinen koskemattomuus on PYHÄ, kuten täällä joku jo kirjoittikin. Eikä sille ole mitään selitystä. Olen kasvanut perheessä, jossa isä oli impulsiivisen väkivaltainen. Siihen ei minussa esim 7-vuotiaana lapsena ollut mitään syytä - itsessäni. Minut pieksettiin mustelmille. Minua pieksettiin hengarilla - vyöllä...Ja oliko syy minun? Lapsen?
Äiti ilmeisesti pelkäsi isäämme, eikä uskaltanut lähteä.
Kysypä itseltäsi, joka kommentoit tällä, että:"Mitä sinä teet, että miehesi sinua ravistelee."
Mitä minä mahdoin tehdä lapsena, kun sain itseni sinipuna mustelmille aikuisen miehen hakatessa vyöllä ja milloin milläkin?
Onko syy sinun mielestäsi uhrilla, henkilöllä, joka joutuu väkivallan uhriksi?
Sinunlaisiasi "hyväksyjiä" riittää.
Minä jouduin aikuisena käymään terapiassa vuosikaudet, kun en pystynyt enkä pysty edelleenkään luottamaan läheisiin.
Väkivallasta - PUHU - LÄHDE!

Voimia päätöksentekoon. Ei kukaan sano sitä helpoksi. Mutta kerran väkivaltainen - ei tajua todennäköisesti. On narsisti kenties ja kääntää kaiken syyksesi.
Sinun syy, että lyön.
Sinun syy, että juon.
Sinun syysi on varmaan kyseisen henkilön syntymäkin..
Pieksetyn lapsen ääni täällä minussa puhuu. Edelleen aikuisena - koskee.
Älkää ainakaan lasten takia jääkö yhteen. Lapset kärsivät myös.
Lapset kuulevat riidat, näkevät - muistavat loppuikänsä. Eivät lapset ole tyhmiä!
Itse olen ajatellut, että olisipa minut otettu vanhemmiltani pois sijaiskotiin!

Juurikin näin 👍👍

Anonyymi kirjoitti:

median lietsomaa joka asiassa. tekin sanotte näin -->tyhmästä päästä käsii ja jne. tässä teille bumerangina takas

Väkivalta on aina väkivaltaa, onpa se fyysistä tai henkistä.
Ihmettelen hiiri- mies vertausta. Senkin taustalla on ajatus, että heterosuhteessa väkivallasta kärsivä mies on "hiiri", mutta naista ei vastaavassa roolissa syyllistetä nahjukseksi tai hiireksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?

Mies on julmempi jos tilastoja katsotaan omistava naistaan kohtaan mustasukkainen ressukka, olisiko äidin lellikki joka ei kasva koskaan aikaiseksi

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Aivan. Voihan silti olla niin, että mies on itse yhtä yllättynyt ja pelästynyt ravistelustaan kuin sen kohdekin. Jos 12 vuoteen ei ole väkivaltaa hänen taholtaan tullut niin, tuntuisi vähän siltä, ettei se tämän miehen persoonaan olennaisena osana kuulu.
Silti on niin, että mieheltä kuin mieheltä odotetaan tietyissä tilanteissa valmiutta ja kykyä fyysisen väkivallan käyttöön.
Se on silloin kun jokin välitön uhka kohtaa perhettä tai sen jäsentä.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

Niinpä. "maailma on täynnä ihmisiä", jotka eivät ymmärrä aukaista turpaansa, koska eivät ymmärrä ja käsitä, että puhumalla selvittämällä asioita ei tarvitsisi reagoida nyrkein. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Juuri näin, erittäin hyvin sanottu siellä takana!
Rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne. Jättäkää turha piikittely pois ja keskustelkaa asioista avoimesti. Jos sitä yhteisymmärrystä ei löydy, miettikää vaikka yhdessä kannattaako jatkaa.

Tosiasia on se, että varsinkin miehistä moni patouttaa paljon nälvimisestä ja piikittelystä johtuvaa turhautumistaan, joka sitten esimerkiksi kovan stressin alla purkautuu agressiivisena käyttäytymisenä.

Ja ei. En puolusta väkivaltaa missään muodossa, enkä edes kehoita ketään ymmärtämään väkivaltaista käyttäytymistä. Jokaisen vain tulisi ymmärtää se, että naiset osaavat olla (usein tietämättään) hyvin julmia sanoissaan. Vastaavasti miehet sortuvat ratkaisemaan asiat väkivallalla (varsinkin jos puhuminen ei johda mihinkään).

Anonyymi kirjoitti:

Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.

Paras neuvo vähään aikaan! Tämä maailma tarvitsee lisää kaltaisiasi ihmisiä ❤️

Anonyymi kirjoitti:

Jännä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka kestävät piikittelyn ja vittuilun lyömättä toista. Pakko olla huono itsetunto, jos ei pysty olemaan lyömättä.

Niin, toisilla on parempi itsekuri kuin toisilla. Usein tällaiset henkilöt myös osaavat hakeutua seuraan missä ei tarvitse turhaan kuunnella ylimääräistä piikittelyä ja vi**uilua. Yhtälailla toinen saattaa provosoitua vähemmästä kuin toinen.

Ottamatta millään tavalla kantaa fyysisen koskemattomuuden oikeuteen lyön vaikka vetoa, että jos tarpeeksi piikittelee ja vi**uilee muille, niin jossain vaiheessa joku vastaa fyysisellä väkivallalla. Ihan sama onko kyseessä mies tai nainen. Sitä voi sitten jokainen selittää itselleen miten haluaa, varmasti huono itsetunto yksi näistä.

Harvemmin se huono itsetunto ihan itsekseen kuitenkaan syntyy...

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ei saisi piikitellä kun on aihetta? Oliko yhteen mennessä puhetta, että mä sit dokaan ja petän enkä välitä paskaakaan susta enkä penskoista? Mikä pettymys se sitten onkaan puolisolle. Jos olisi fyysisesti vahvempi leipoisi lättyyn, kuten teikäläisillä on tapa sanoa. Pitäisi olla edes sen verran miestä ja puhekykyä, että jos perhe-elämä ei huvita enää, sanoo vain että millä aikataululla tässä pannaan lusikat jakoon. Eikä jäädä huitomaan nyrkeillään kuin vauva.

Miksi piikitellä, mitä se hyödyttää? Miksi ei vain ota asiaa puheeksi, kuten itse ehdotit?

Jos kumppani ei osaa vastata kuin väkivallalla, niin silloin kannattaa pakata kamat ja häippästä.

Anonyymi kirjoitti:

Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?

Juuri näin. Ihminen on lopulta vain keskivertoa älykkäämpi eläin.

Anonyymi kirjoitti:

Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.

Hienosti sanottu.
Uskon että jokainen itselleen rehellinen ihminen pystyy allekirjoittamaan tämän.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. "maailma on täynnä ihmisiä", jotka eivät ymmärrä aukaista turpaansa, koska eivät ymmärrä ja käsitä, että puhumalla selvittämällä asioita ei tarvitsisi reagoida nyrkein. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Niin. Eli kun näitä mätämunia tänne joukkoon mahtuu, niin kannattaa miettiä onko fiksua piikitellä ja vittuilla.

Joku nyt sattuu sitten ehkä joskus vastaamaan siihen nyrkein. Enkä nyt tarkoita sitä, että se jotenkin oikeuttaisi tai tekisi fyysisestä väkivallasta yhtään sen hyväksyttävämpää.

Vähän ääriesimerkki, mutta melkein sama kun syyllistäisit murhaajaa kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja mielihalujaan terveesti. Ihmiset nyt vain sattuvat olemaan hyvin erilaisia, mutta pohjimmiltaan jokainen kaipaa kunnioitusta. Edes niiltä läheisiltä ihmisiltä.

Ja kyllä, se on väärin hakea kunnioitusta väkivalloin, mutta kaikki eivät osaa puhua niin taitavasti ja avoimesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. En haluaisi alentua hänen tasolleen. Toki hyvä on kertoa asioista, sillä väkivallalla ei ole salaamisen oikeutta.

"Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. "

Tämä ihminen on kaikessa väärässä. Joka asiassa

Anonyymi kirjoitti:

Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

Hei. Kiitos kommentista ja näkökulmasta. Aion todellakin pohtia myös omaa käytöstäni
T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.

Hei
Kiitos kun jaoit sinun näkökulman. T. Keskustelun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Joku lyö toistekin, joku toinen ei koskaan enää. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Mieshän on vain yksi ihminen ?
Ihminen jonka kanssa on sattunut menemään vaikka naimisiin ???
Ei se yhteen meneminen edellytä naiselta. Että sen kanssa yleensäkään tarvitsee jatkaa tai olla.
Suhteenhan voi lopettaa ilman selityksiä
Todeta vaikka että ei huvita!
Sanopa miehen sukulaiset mitä vaan !
Vou erota! Ei syytä tarvitse olla !
Nainen ei ole selitysvelvollinen kenellekään. ( ennen piti oikein oikeudessa " tunnustaa " että olen tehnyt " huorin " ja ottaa syyt päälleen että sai eron). Ei nykyään . Ja kivaahan se h....n tekeminen on ! Ainakin joskus! .

Hehe

Anonyymi kirjoitti:

Hehe

Miksi sanot noin? Etkö usko? Sun tarttee lukea se kirja, jossa kerrotaan, millaisilla tavoilla puolisoita on pahoinpidelty ja pahoinpideltäneen näinäkin päivinä, vaikka ajat ovat muuttuneet. Kun itse luin sen, puolipitkät hiukseni nousivat kauhusta pystyyn. - Nm. Valitettavasti totta

Omassa tapauksessa näin ei ollut.

Hanki salassa asunto valmiiksi. Muuta sinne lastesi kanssa päivällä kun mies on töissä. Ilmoita sitten muuttaneesi. Mies saa rauhassa miettiä tapahtunutta. Haet sit lisää tavaraa mutta ota pari aikuista mukaan jos mies uhkaa käydä väkivaltaiseksi.

Erosta voit puhua jonkin ajan kuluttua.

Hmm.. siihenhän tangoon tarvitaan kaksi. Mutta joo. Ihmisistä noin yleensä. Emme kait kukaan voi tulla häneksi tai hän sinuksi/minuksi. Arki alkaa kaikilla ja siinä tiskien, mitä syödään -vauhdissa punnitaan mitä tuli luvattua. Jos asiat kuitenkaan ei hoidu puhumalla, vielä vähemmän väkivallalla. Se mörkö ja tuomansa pelko ei saisi olla läsnä kenenkään kodisssa, eikä kenenkään aiheuttamana.

Voimia sinulle!

Voimia sinulle. On varmasti vaikeaa kestää moista.

Anonyymi kirjoitti:

Voimia sinulle. On varmasti vaikeaa kestää moista.

Hojohojo häh

Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......

Anonyymi kirjoitti:

Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......

Se on sitä henkisesti heikon harjoittamaa alistamista. Pidä turpasi kiinni niin ei tarvitse lyödä.

Eipä sillä, että kenelläkään olisi oikeutta henkistäkään väkivaltaa harjoittaa, mutta se ei oikeuta fyysistä. Jos ei korvat ja ego kestä niin siitä voi lähteä pois ilman, että ketään sattuu fyysisesti, mistä voi päästä käräjille.

Anonyymi kirjoitti:

Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......

Samaa mieltä. Suomessa on sananvapaus ja se koskee kumpaakin sukupuolta tasa-arvoisesti. Suhde kahden ihmisen välillä on kahden kauppa joka perustuu tasa-arvoiseen suhteeseen, eikä niin että toista orjuutetaan ja rääkätään.

Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.

Anonyymi kirjoitti:

Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.

Jep, hormooneissa väkivalta on ok ja hyväksyttävää!! Hieno logiikka.

Anonyymi kirjoitti:

Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.

Hormoneista ym. biokemiallisista molekyyleistä se miehenkin väkivalta johtuu. Niitä vain pitää osata hallita tai sitten apua hakemaan.

Suu kiinni heh

Sama. Exä kulki perässä haukkui ja löi. Välillä veitsellä lisämaustetta, kun yritti lähteä ulos alkoi itsemurha uhkailut. Töistä piti juosta kotiin tai tuli taas nyrkkiä naamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sama. Exä kulki perässä haukkui ja löi. Välillä veitsellä lisämaustetta, kun yritti lähteä ulos alkoi itsemurha uhkailut. Töistä piti juosta kotiin tai tuli taas nyrkkiä naamaan.

Miksi olette parisuhteessa, kun se on sellaista kompromissista toiseen menoa. Älä nalkuta niin et saa turpaan. 38 vuotta aviossa saman miehen kanssa tiedän mistä puhun.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olette parisuhteessa, kun se on sellaista kompromissista toiseen menoa. Älä nalkuta niin et saa turpaan. 38 vuotta aviossa saman miehen kanssa tiedän mistä puhun.

Miksi sinä kommentoit, kun et selvästi ymmärrä lukemaasi etkä tiedä aiheesta yhtään mitään? - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"

Onko mahdollinen ajatus, että laskeutuisit puusta? Tiesitkö, ettei sivistyneeseen vuorovaikutukseen kuulu minkäänlainen väkivalta, ei minkäänlaisilla tekosyillä? "No ku tuo alotti" on pikkulasten argumentti, ja hekin jossain vaiheessa oppivat, ettei se ole peruste lyödä ketään turpaan. Toivon hartaasti, etteivät sinä ja kaltaisesi muut löydä parisuhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"

Eli siis et puhu muuta kuin sanot päivåä ja hei? Kaikki muuhan voi ärsyttää jotakuta.
Se että sanoo että kun ja jos nainen tuo mielipiteensä julki niin miehellä menee hermo ja käy väkivaltaiseksi on ihmisen, naisen elämän rajoittamista, sillä halutaan vaientaa nainen, pakottaa hänet hiljaiseksi, miehen kynnysmatoksi. Kirjoittamasi on suoraa väkivaltaa.
Vedät itse varmaan toisia miehiä lättyyn harva se päivä tai ainakin uhkaat lyöväsi jos ei älyä olla hiljaa? Suuri osa miehistä kun on puheiltaan aivan sietämättömiä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollinen ajatus, että laskeutuisit puusta? Tiesitkö, ettei sivistyneeseen vuorovaikutukseen kuulu minkäänlainen väkivalta, ei minkäänlaisilla tekosyillä? "No ku tuo alotti" on pikkulasten argumentti, ja hekin jossain vaiheessa oppivat, ettei se ole peruste lyödä ketään turpaan. Toivon hartaasti, etteivät sinä ja kaltaisesi muut löydä parisuhdetta.

Sulle se puusta laskeutuminen tekee ilmeisen vaikeata? Sivistyneeseen vuorovaikutukseen ilmeisesti kuuluu kumppanin kyykyttäminen tilanteen tullen ja siinä välissäkin? Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde?

Anonyymi kirjoitti:

Sulle se puusta laskeutuminen tekee ilmeisen vaikeata? Sivistyneeseen vuorovaikutukseen ilmeisesti kuuluu kumppanin kyykyttäminen tilanteen tullen ja siinä välissäkin? Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde?

" Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde? " - Nm. Mitäääh

Jatkuva, vuosia kestänyt aliarviointi, halveksunta, nälviminen, kyttäys ja komentelu ei kuulu mihinkään liittoon! Kannattaa pakata ja nostaa kytkintä ennenkuin tekee jotain sellaista mitä ei ikinä uskonut tekevänsä.

Aika harva täällä mielestäni niin on sanonut.

Moni on vain esittänyt sen faktan, että jos tarpeeksi toista provosoi, niin jossain vaiheessa se hermo pettää. Se mitä tapahtuu kun hermo pettää, riippuu ihan ihmisestä.

Väkivalta ei tietenkään ole ok missään muodossa, ja mitään miehen ja naisen roolia tähän asetelmaan on ihan turha hakea.

Oletpa onnekas.

Miestä kaikessa myötäilevä ja palveleva vaimo haettu kehitysmaasta, jossa ei ole sosiaaliturvaa lainkaan? Siellä ne kasvattavat tyttölapsiaan tyrkylle eurooppalaisia miehiä varten. Se on koko suvulle lottovoitto kun joku saadaan naitettua eurooppalaiselle miehelle. Tyttö sitten "rikkaan" eurooppalaisen vaimona kustantaa parilla sadalla eurolla kuukaudessa koko suvun elämisen lähtömaassa.

Ja suomalainen mies on onnellinen kun omistaa niin paikkansa tietävän vaimon, joka ei taatusti nalkuta...

Anonyymi kirjoitti:

Miestä kaikessa myötäilevä ja palveleva vaimo haettu kehitysmaasta, jossa ei ole sosiaaliturvaa lainkaan? Siellä ne kasvattavat tyttölapsiaan tyrkylle eurooppalaisia miehiä varten. Se on koko suvulle lottovoitto kun joku saadaan naitettua eurooppalaiselle miehelle. Tyttö sitten "rikkaan" eurooppalaisen vaimona kustantaa parilla sadalla eurolla kuukaudessa koko suvun elämisen lähtömaassa.

Ja suomalainen mies on onnellinen kun omistaa niin paikkansa tietävän vaimon, joka ei taatusti nalkuta...

Minkälainen äiti olet kun kuvittelet lapsia tietoisesti kasvatettavan "Eurooppalaisille"?
Jos sinulla on tällaisia ajatuksia, niin älä tee lapsia. Katkeroituneena myrkytät lapsen mielen jo nuorena.

Samma på finska: et jaksanut olla vuorovaikutuksessa, joten leivoit exää turpaan. Nykyinen emäntä tietää riskin väkivallasta, joten kävelee munankuorilla ja tekee parhaansa, ettet menetä hermojasi. Ja hyvin suoriutuu, kun sinä näyt kuvittelevan, että elätte tasaveroisesti.

Surullista, miten moni ihminen joutuu elämään väkivallan pelossa.

Sinä et tiedä Porvoon äidistä etkä mistään muustakaan yhtään mitään. - Nm. Ei junalauta

Ennen kun hilpasen yöpuulle …joululahja-aforismi kaikille ”pakko” naputtaa. Faijani sanoi minulle taannoin: ”JOS JOKU ON KUSIPÄÄ, ÄLÄ SINÄ OLE KUSIMITTARI!”…Hyvää joulun odotusta kaikillle teille! YT Ami

Luin vain ekan viestin. Dokaaminen ei hyvä juttu. Se on selviytymiskeino ja riippuvuus.

Joo !! Ai että vielä seksiä tollaselle !
Yöööökkk !!! Hyyyyiiii !!!

Lesbotne toisiaan vasta hakkaakin. On nimittäin vierestä katsottu lukuisia kertoja. Ihmetellä täytyy ketä ne siitä sitten syyttää kun ei ole tota kaameeta miespuolista?!

Anonyymi kirjoitti:

Lesbotne toisiaan vasta hakkaakin. On nimittäin vierestä katsottu lukuisia kertoja. Ihmetellä täytyy ketä ne siitä sitten syyttää kun ei ole tota kaameeta miespuolista?!

Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.

*rulettiin

Anonyymi kirjoitti:

Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.

On suuri huijaus, että kaikki aikuiset ovat aikuisia.

Vain väkivaltainen on syyllinen. Toki hakkaavat miehet on niin avuttomia että syyttävät naisia.

Hellan ja nyrkin välissä on turvallinen olo.

Joo, se tappaa kun haluaa erota.

Anonyymi kirjoitti:

Hellan ja nyrkin välissä on turvallinen olo.

Minulle sanottiin ihan avioliiton alussa, että naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä !??? Sanojan mielestä sen piti olla vitsi !??? Jatkoin kuitenkin avioliittoa,
mutta en ollut ihan niin uskollinen kuin ehkä olisi tavallaan pitänyt ! Jaksoin , koska on ollut välillä niitä lohtu juttuja !
Eikä ole mitenkään huono omatunto .

Moniko tekee viimeistelyn juuri henkisen väkivallan jälkeen?

EI ALKKISTA SAA HOITOON-ENNEKUIN ITSE TAJUAA.

Anonyymi kirjoitti:

EI ALKKISTA SAA HOITOON-ENNEKUIN ITSE TAJUAA.

Ei ne ite tajuu .

Eikös hän aloituksessa kerro: "Ollaan juteltu asiasta ja käyty asiallisesti läpi." Mutta jos ravistellulle jää trauma, ammattiapu voisi olla oikea ratkaisu. - Nm. Kaikki eivät halua / kykene

Miehetkin saattavat nälviä.

Anonyymi kirjoitti:

Miehetkin saattavat nälviä.

Kyllä ne nälvivät ihan siinä, missä naisetkin. - Nm. Parempia(kin)

Miksi mieähillä ei ole muuta puolustautumiskeinoa kuin väkivalta? - Nm. Eivät mene itseensä

Voiko tämä edes olla totta? Olisi sinun pitänyt puolustautua jo paljon aiemmin siinä "suhteessa". En voi uskoa että moinen hirviö nyt poikasi elämää pilaa. Etkö välitä lapsistasi ja taistele oikeuksistasi? Jos et itse samanlaisia hurjia tekoja tehnyt eikä alko ole ongelmana tee valitus oikeuden päätöksestä ja laita kirjoituksesi liitteeksi siihen. Laita samalla sen työpaikalle viesti hullusta työntekijästä. Potilaathan ovat vaarassa.
Pitäähän sinun nyt oikeutta saada ja mainettasi puolustaa jos et samoin toiminut kuin se hurja.
No, nyt olet siitä vapaa onneksesi mutta menetit lapsesi myös. Etkö ole huolissasi pojasta? Ja mieti jos uhkaili sinua huorailuilla aiemmin minkä "mallin" nyt antaa tyttärellesi ties minkälaisten hirvityksien kanssa hyppiessä. Ventovieraita jätkiä voi olla lastesi elämässä. Sinunhan kuuluisi tietää että lapsesi ovat vain kelpotyyppien vaikutuspiirissä eivätkä umpihullujen armoilla. Nyt ei niin taida olla.

Totta kai nainenkin voi olla hirviö suhteessa, muta sinun kertomuksesi ei ole uskottava.

Kuvailet arvaamattoman väkivallan kohteeksi joutumistasi pitkäaikaisena ilmiönä. Miksi jatkoit suhdetta?

Kuvailet vaimosi kohdistaneen pitkäaikaista väkivaltaa ja vähättelyä myös poikaanne. Miksi et suojellut poikaasi?

Ja tämä sitten: "Ja mikä hulluinta, sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa piti tulla vastaamaan lähestymiskieltovaatimukseen, sekä huoltajuuden menettämiseen. "

Lähestymiskielto on erillinen asia huoltajuudesta. Lähestymiskieltoa ei saa, jos sen perusteeksi ei ole kunnollista näyttöä. Pari vieritettyä kyyneltä ei siihen riitä.

Huoltajuusasiat ovat pitkiä prosesseja. Ne eivät käynnisty oikeuteen kutsusta, vaan sitä ennen on pitänyt tapahtua jo todella paljon.

Myöhempien oikeusjuttujen välttämiseksi on hyvä reagoida väkivaltaan heti eikä joskus. Eli tallettaa todisteita yms. Muuten ne voi kääntyä päälaelleen eikä sivulliset osaa sanoa kumpi on oikeasti syypää.

Että tämmöinen satu.

Anonyymi kirjoitti:

Että tämmöinen satu.

Usein totuus on tarua ihmeellisempää.
Kukaan ei usko rotevan miehen olevan uhri.
Silti ainakin minä tiedän isoja, vahvoja ja rotevia miehiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty puolustamaan itseään kun rakas hakkaa.