Mies kävi kiinni. Mitä ajatella...

Anonyymi

Olen todella ymmälläni. Mieheni kävi kiinni ja ravisteli niskasta kovalla pihtiotteella 5 kertaa. Sanoin sitä ennen ikävästi hänelle aiheesta. Anoppi istui samaan aikaan toisessa huoneessa. Järkytyin. Meillä on ollut lähipäivinä kovasti huolta yhden perheenjäsenen terveydestä. Se on aiheuttanut stressiä. Näin hän mm. selitti käytöstään.
Sinänsä ravistelu ei ole suoranaista lyömistä, mutta on se kiinnikäymistä ja asian reagoimista fyysisesti. Jotain meni rikki. Päässä pyörii se, että tällainen ei yleensä jää kertaan. En enää uskalla olla oma itseni?! Myönnän että varmasti piikittelen välillä ikävästi, mutta en olisi ikinä voinut vahvana naisena uskoa, että joudun kohtaamaan tällaista omassa liitossani.
Ollaan juteltu asiasta ja käyty asiallisesti läpi. Mutta olen ymmälläni. Tunnenko häntä? Voiko häneen luottaa? Onko sinulle käynyt jotain samanlaista?

399

26714

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hei. Koin 12 vuotta vastaavaa. Toivoin ja uskoin. että väkivalta loppuisi kun jaksan vain ymmärtää. Anoppi oli ja on sitä mieltä, että väkivalta on oikeutettua. Eli. Lähde hittoon niin nopeasti kuin voit!! Tuo pahenee. Oma ihana mieheni yritti kuristaa minut hengiltä ja olisi onnistunutkin hankkeessaan, elleivät silloin 7- ja 10-vuotiaat lapseni olisi puuttuneet tilanteeseen ja repineet isäänsä hiuksista pois kimpustani niin, että sain huudettua apua. Naapurit kutsuivat poliisit. Kun tulivat, urhoollinen naistenhakkaaja nilkkimies oli piiloutunut sängyn alle. Lähde!!!

      • Anonyymi

        Voi että. Ja ikävää kun lapsia on mukana.
        Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.


      • Anonyymi

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

        Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

        Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

        Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.


      • Anonyymi

        Ihan sairasta...


      • Anonyymi

        Äidille voimia Sulle (lapset 7, 10v.) joka kokenut väkivaltaa. Mitä parhainta parempaa huomista!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

        Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

        No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

        No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.

        Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

        Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

        Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

        Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

        Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

        Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

        Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

        Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Jaa että Makella on se reikäjuusto-Wintoosa?

        Vaihdahan sinäkin suosiolla linuxiin ja pääset irti noista paskasoftista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

        Eka kerta ei jää viimeiseksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi että. Ja ikävää kun lapsia on mukana.
        Toivottavasti sinulla on nyt kaikki hyvin.

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

        Ei toiseen kiinnikäyminen ole koskaan vahinko
        Stressin voi purkaa monella tavalla . Pitää miettiä kävisikö itse fyysisesti kiinni stressaantuneena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

        Ei kenenkään tarvi kuunnella piikittelyä liikaa
        Voi lopettaa suhteen jos se tuollaiseksi menee
        Mut kiinni ei saa käydä koskaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

        Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

        Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

        Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.

        Ei se ole koskaan oikea keino .jos noin sanot niin puollat lyömistä
        Enkä usko että tuo juttu on totta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

        Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

        Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

        Anoppi antoi sovinto-seksiä😃😅☺??


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

        Kumman elviira paree 🤔


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

        Tämä hyvä,

        Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

        Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
        Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

        Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

        Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
        Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

        Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

        Nimim. 'Vapautunut isä'


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai joku kävi vahingossa toisen ihmisen päälle??? No ei huolta, tämähän on täysin laillista käytöstä joka puolella Suomessa: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa. Ihmiset ravistelevat toisiaan jatkuvasti niskasta ihan vahingossa.

        No mutta eivätpäs ihmiset teekään niin eikä se ole yleisesti hyväksyttyä eikä laillista. Joten älä selitä, että kukaan tekisi noin vahingossa.

        Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

        Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

        Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa

        Niin että puolusteletko väkivaltaista käytöstä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

        Sairasta,kukkakimppu piikkilankaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
        On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
        Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äidille voimia Sulle (lapset 7, 10v.) joka kokenut väkivaltaa. Mitä parhainta parempaa huomista!!

        Jos mies on väkivaltainen ei pidä jäädä hakattavaksi koska yleensä se pahenee ja kohta on jo myöhäistä, turvakoti on ensimmäinen tukikohta ellei voi mennä jonkun ystävän luokse, monet naiset sietää liian kauan väkivaltaa oli se sitten henkistä tai fyysistä ja lapset myös kärsii joten turha näitä surkimuksia on sietää ja pilata elämänsä ja lastensa myös. Ongelmat ovat tämän hakkaajan korvien välissä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        ”Mies ratkaisee asiat väkivallalla”
        Eiköhän se kuule ole juuri päinvastoin.
        Raukkaimainen mies lyö, kun ei osaa keskustella.
        Suosittelen vihan hallinta terapiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
        Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
        Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

        Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
        Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        Naisia saa lyödä yhtälailla kuin miehiäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin että puolusteletko väkivaltaista käytöstä?

        En. Mutta vieraat, tuntemattomat ihmiset eivät tiedä yhtään mitään tästä(kään) tapauksesta, vaikka ovat tietävinään kaiken. - Nm. Ärsyttävän yksisilmäistä kommentointia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eka kerta ei jää viimeiseksi

        Toisinaan "ei jää", toisinaan jää. - Nm. Elämä ja maailma eivät ole mustavalkoisia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "12 vuotta" / yksi, ensimmäinen kerta, ehkä vahinko. Voisitko etsiä jotain suhteellisuudentajua juttuihin. - Nm. Osaatko, pystytkö, kykenetkö

        Vahinko ei ole kyseessä. Nyt aukesi Pandoran lipas, sama jatkuu. Lähdet joka tapauksessa lopulta. Omin jaloin vai jalat edellä, sen voit itse päättää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
        On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
        Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.

        Se menee niin, että kun järki loppuu, otetaan kädet avuksi. En ole koskaan lyönyt naista, ovea olen. En ole koskaan lyönyt miestä kuin kerran, se on aina riittänyt, ei oo tarvinnut hakata. Ja kyllä, olen mies, heterokin vielä ja keski iän ylittänyt, töissäkin olen.


      • Anonyymi

        Muistan tilanteen, onneksi lapset otettiin huostaan ja he saivat elää onnellisessa sijaisperheessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vahinko ei ole kyseessä. Nyt aukesi Pandoran lipas, sama jatkuu. Lähdet joka tapauksessa lopulta. Omin jaloin vai jalat edellä, sen voit itse päättää.

        Älä puhu pashkaa. Ja jos puhut, niiin selvitä edes, millä elämänkokemuksella. Oletettavasti vain luuloilla ja kuvitelmilla, joilla ei ole minkään kanssa mitään tekemistä. - Nm. Avarru


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Niin ei yöpöllöstä tule kesykyyhkyä eivätkä kaikki vesipuhvelit pidä papukaijoistakaan...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

        Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

        Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

        Myös ihmisen henkinen koskemattomuus on pyhä. Asiaton, loukkaava, alistava ja vähättelevä nalkutus aiheuttaa palautteen väkivaltaisena. Mieti tarkkaan mitä sanot ja varsinkin koska avaat suun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

        Meinaatko että nainen sitä kerjäsi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä hyvä,

        Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

        Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
        Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

        Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

        Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
        Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

        Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

        Nimim. 'Vapautunut isä'

        Hyvä kirjoitus!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

        Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

        Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

        Vaikea tilanne, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja siinä uhrilta voi myös mennä jotain rikki ns mielen tasolla, molemmat on väärin!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos koko ajan piikitellään, niin joskus se pohja tulee vastaan säkissä. Vaikkei käsiksi oikeutakaan käymään, niin ei kyllä oikeuta koko ajan toista myöskään nälvimään. Jos tapahtuu toistekin, niin syytä miettiä vakavammin sitä eroa tai vähintään terapiaa.

        Eiköhän se nälvimisen kohteeksikin joutuva vois miettiä, mistä se johtuu. Jos on toistuvasti oma osuus kotitöistä tekemättä tai ruokalaskusta maksamatta, ja toinen kerta kerran jälkeen venyttyään pyytää kantamaan vastuunsa, niin ei ole nälvimistä. Jos on ongelmia parisuhteessa, niin ne ratkaistaan puhumalla, kuuntelemalla - kiihtymättä keskustelemalla. Pariterapia, lääkitykset kuntoon. Yksilöterapia. Ihan ite jokainen valitsee puolisonsa, joten ihan ite siitä suhteesta voi lähteäkin. Ei muuta kuin clousauskeskustelu ja kakaroitten sekä omaisuuden jako.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        Ei kukaan nälvi ilman syytä. Ei pidä aiheuttaa esim. omalla välinpitämättömyydellään tai laiskuudellaan kotitöiden, talousmenojen jne. epätasapainoa. En ole koskaan kuullut, että hommansa hoitaville ihmisille nälvittäisiin. "Miestä pitää kunnioittaa" kuulostaa ihan sovinisti- tai muslimipaskalta. Kyllä hyvässä parisuhteessa kumpikin kunnioittaa toista osapuolta ja on tasa-arvoinen. Eikö vain?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

        Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

        Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

        Asioistahan pitää pystyä keskustelemaan, kiihtymättä. Silloin ollaan hyvällä tiellä. Hakeutuu terapiaan, jos on väkivaltataipumusta. Sitten vasta parisuhteeseen, kun on tuo ongelma ratkaistu.

        Toisaalta, voishan sitä puolisot vaihtaa rooleja. Olkoon se mätkijä jatkossa "nälvijän" mätkittävänä, ilman että itse turvautuu fyysiseen väkivaltaan. Ex-mätkijän on jatkossa otettava enemmän vastuuta nälvijän esiin tuomista ongelmista ja opittava kommunikoimaan puhumalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kukaan nälvi ilman syytä. Ei pidä aiheuttaa esim. omalla välinpitämättömyydellään tai laiskuudellaan kotitöiden, talousmenojen jne. epätasapainoa. En ole koskaan kuullut, että hommansa hoitaville ihmisille nälvittäisiin. "Miestä pitää kunnioittaa" kuulostaa ihan sovinisti- tai muslimipaskalta. Kyllä hyvässä parisuhteessa kumpikin kunnioittaa toista osapuolta ja on tasa-arvoinen. Eikö vain?

        Joo eikä kukaan lyö ilman syytä, näihän se menee, eiks vaan ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Mies ratkaisee asiat väkivallalla”
        Eiköhän se kuule ole juuri päinvastoin.
        Raukkaimainen mies lyö, kun ei osaa keskustella.
        Suosittelen vihan hallinta terapiaa.

        Kyllä. Vihanhallinta-, parisuhde- ja yksilöterapiat ovat hyviä apukeinoja. Ihan itse se kumppanikin on valittu, joten hittojako häntä lyömään tai tahallisesti väärinkäsittämään, kiusaamaan. Jos ei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan kiihtymättä tai ollaan jo siinä pisteessä, että toisessa ärsyttää koko ajan joka asia, pelkkä läsnäolokin, niin silloin tarvitaan jo taitavaa pariterapeuttia tai eroa. Taidot käsitellä asioita eivät saisi koskaan loppua, mutta ikävä kyllä - taidot kehittyvät vain iän ja kokemuksen myötä. Siinä on edeltävällä sukupolvilla tekemistä, kun tukevat nuorempiaan viisaudella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minulle taas kävi niin että akka hakkasi minua. Anoppi lepytteli että älä lähde ja antoi sovintoseksiä puoli vuotta.
        Kun viimein sanoin että ei enää, tästä ei hyvää seuraa, niin anoppikin hakkasi minua.
        Onhan se kiva että perheellä on sama harrastus mutta mutta.

        Oikeesti otan osaa! Tuosta ei puhuta tarpeeksi, että miehetkin kokee väkivaltaa - niin henkistä kuin fyysistä! Kannaattaa tosiaan olla olematta missään tekemisissä kyseisen perheen kanssa. Toivon teillä ei ole yhteisiä lapsia. Itse olin äidin kanssa ainoa joka aikoinaan soitti ex naapureista poliisisille - siellä nainen hakkasi miestään. Jos tiedät, että oot hyvä jamppa - löydät huomattavasti paremman Jos ET tyydy kompromissiin. Ei kukaan hyvä ihminen kohtele toista ihmistä tai eläintä huonosti. Akka ja anoppi kuulostaa hulluilta narsisteilta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä hyvä,

        Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

        Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
        Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

        Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

        Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
        Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

        Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

        Nimim. 'Vapautunut isä'

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tuollainen voi johtaa myös itsemurhaan. Nainen alistaa henkisesti pikkihiljaa. Miehen suku on paska mies on paska ja luuseri narsisti tms( ja mies lopulta uskoo sitä sontakasaa) tappaa itsensä niin Akka saa nauttia lesken eläkettä eikä tarvi duuniin mennä ku on edelleen niiiin masentunut miehen itsemurhasta! Heteromiehillä varsinkaan ole samoja oikeuksia ku naisilla !


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
        Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
        Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

        Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
        Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.

        Harjoittaa henkistä väkivaltaa kuule ihan miehetkin. Sain kuulla ex avolta että olen loinen... Minä tein kotona kaiken! Olisi siis pitänyt maksaa talon laina puoleksi joka on hänen nimissä. Hän käytti tahansa röökiin, lonkkuun ja marijuanaan!!! Ja minä vaatetin hänet. 80% talon tavaroista oli minun hankkimia. Ja sain kiitokseksi haukkua haukkujen perään. Syyllisti mua Kun mua ei haluttanut...no Joo Kun loiseksi haukutaan ei se asiaa auta. Että kyllä ne miehetkin osaa olla nihilisteja


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meinaatko että nainen sitä kerjäsi ?

        Sitä et voi tietää. Kyllä itse naisena voin sanoo, että kyllä me naiset osaamme olla julmia. Tai ainakin osa meistä. Tosin jatkuvaa piikittelyä ja alistamista ei pidä miehenkään sietää. Mistä me muut tiedämme - voihan aloittaja olla narsisti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole vahinko. Ihan turha etsiä puolusteluita. Tahallinen teko ja kertoo jotakin ihmisen sisimmästä.

        Suhteellisuudentaju on siinä, että ihmisen fyysinen koskemattomuus on pyhä. Et sinä itsekään tykkää jos puoliso alkaa ravistelemaan - jos et ole sen sortin masokisti. Sitä ei vaan tehdä. Piste.

        Kohta kuusikymppisenä miehenä muistan hyvin, miten äitiäni kohdeltiin samalla tavalla viitisenkymmentä vuotta sitten eikä kukaan voi sanoa että olisi ansainnut sen.

        Ymmärrät miten vakavasta asiasta on kysymys tapahtuupa se kumman osapuolen taholta tahansa. Ihminen on koskematon ja jokaisen on kunnioitettava toista osapuolta perheessä. Niin lasta kuin aikuistakin.
        Aikuinen ei tarvitse kuritusotteita missään muodossa. Ei nolaavaa tai loukkavaa, alaspainavaa tai huonoa käytöstä. Sellainen on aina alentavaa käytöstä tapahtuu se missä tahansa. Aina on hyvä keskustella mutta on turha puolustella omia tekojaan ja syyllistää toista. Tilanteen voi keskustella läpi rauhallisesti ja on otettava huomioon toinen osapuoli, kunnioitettava toisen mielipiteitä. Huonossa tilanteessa on hyvä sanoa että tämä ei voi toistua missään muodossa.


      • Anonyymi
        LadyInRed_ kirjoitti:

        Harjoittaa henkistä väkivaltaa kuule ihan miehetkin. Sain kuulla ex avolta että olen loinen... Minä tein kotona kaiken! Olisi siis pitänyt maksaa talon laina puoleksi joka on hänen nimissä. Hän käytti tahansa röökiin, lonkkuun ja marijuanaan!!! Ja minä vaatetin hänet. 80% talon tavaroista oli minun hankkimia. Ja sain kiitokseksi haukkua haukkujen perään. Syyllisti mua Kun mua ei haluttanut...no Joo Kun loiseksi haukutaan ei se asiaa auta. Että kyllä ne miehetkin osaa olla nihilisteja

        Minulla taustalla aivan täysin samanlainen kokemus sillä erolla, että loisijaksi haukkuva oli nainen.

        Mikään ei ikinä kelvannut. Aivan sama mitä yritti, löytyi aina jotain napistavaa. Asioista ei ikinä voinut keskustella tyynesti, vaan kaikki piti aina oksentaa vihaisena päin naamaa. Aina kun jotain riitaa yritti selvittää, ruvettiin hyppimään päämäärättömästi aiheesta toiseen. Sitten kun ei enää keksinyt aiheita, niin rupesi kaivelemaan vuosia vanhoja arpia auki, vaikka ne oli "yhteisymmärryksessä" käsitelty ja jätetty taakse. Mykkäkoulua jatkui riitojen jälkeen aina niin pitkään, että minun täytyi pyytää anteeksi. Mielestään hän ei toiminut ikinä väärin, joten hän ei myöskään ikinä pyytänyt mitään anteeksi.

        Vuokra sentään meni puoliksi, mutta esimerkiksi sähkön jouduin aina maksamaan yksin. Jos asiaa yritti ottaa rakentavasti puheeksi, sai kuulla nälvimistä kuinka kaikki yhteisessä kodissa oli hänen omaisuuttaan, enkä minä osallistunut yhteisen kodin sisustamiseen. Taustalla tässä oli se, että hän ei kelpuuttanut tavaroitani (jotka piti suurimmaksi osaksi viedä kierrätykseen). Jos yritin jotain sisustukseen liittyvää ehdottaa, sain vain kuulla kuinka huono sisustaja olen. Kun sitten piti välttämättä saada uusi sohva (johon minulla ei sillä hetkellä ollut varaa), tuli tästäkin hänelle lyömäase. Olin kitupiikki rahanahne loinen.

        Yhteiset kauppareissut jouduin aina maksamaan itse. Sattumoisin hänellä oli aina rahat loppu (tai lompakko kotona), jos pyysin häntä maksamaan edes osan yhteisestä ostoksista. Hänellä oli melkein puolet suurempi kuukausipalkka kuin minulla, mutta jotenkin kummasti palkka oli aina tuhlattu kuun ensimmäisen viikon jälkeen. Luonnollisesti minun piti sitten aina "lainata" hänelle loppukuuksi rahaa. Jos jotain yritti pyytää takaisin, sai vain haukkuja loisimisesta ja ahneudesta. Parhaimmillaan hän saattoi kokonaan kieltää sovittujen velkojen olemassaolon.

        Ehdotin useasti pariterapiaa (koska rakastin häntä katkeraan loppuun asti ja todella halusin saada suhteemme toimimaan), mutta hänen mielestään suhteemme ongelmat olivat kaikki minun ongelmiani.

        Suhteemme suurin käännekohta taisi olla isompi riita, jolloin myös pyysin saada olla hetken rauhassa ja rauhoittua. Tätä entinen avopuolisoni ei pystynyt hyväksymään, jonka seurauksena riita eskaloitui nopeasti. Huusimme toinen toisillemme täyttä kurkkua kuin pienet kakarat, jonka seurauksena nainen läppäisi minua avokämmenellä naamaan. Olen tyytyväinen etten vastannut fyysisesti, vaikka siinä adrenaliinimyllerryksessä se ensimmäinen ajatus olikin.

        Viimeinen tikki oli sitten vahinkoraskaus, joka johti (tietämättäni) hänen yksimieliseen aborttiin. Ja vaikka olin tehnyt hyvin selväksi tukevani häntä päätöksessään (mikä se sitten onkaan), sain jälkikäteen kuulla "kääntäneeni selkäni" hänelle asiassa. Lopulta kaikki oli taas minun syytäni, ja sain kuulla kuinka onnellinen hän oli päästessään eroon sisällä kasvaneesta "loisesta". Suhteen hän päätti sanoilla "ei sillä etten rakastaisi, mut en tarvii sua yhtään mihinkään".

        Näin jälkiviisaana olen tyytyväinen, että hän sulki minut kokonaan elämästään pois. Pahaltahan se tuntui (varsinkin kun itse alkoi uskomaan puolison syytöksiin), mutta itse en olisi suhdetta osannut lopettaa. Viimeiseen asti halusin uskoa hänestä hyvää. Halusin uskoa muutokseen, kunhan vain tarpeeksi jaksan sietää huonoa käytöstä. Tätä tietenkin edesauttoi hokema: "jos et hyväksy minua huonoimmillani, et myöskään ansaitse minua parhaimmillani".

        Ymmärrän hyvin, että hänellä oli vaikea menneisyys takanaan, mutta mielestäni se ei myöskään oikeuta kiusaamaan kumppania. Aina olisi pitänyt vain hiljaa ottaa kaikki skeida vastaan vain sillä perusteella, että hänellä on ollut niin vaikeaa. Jos yritin puhua omasta huonosta olostani, niin se "huomion kääntämistä itseeni" tai "negatiivisuutta".

        Ikinä en ole naista lyönyt (enkä toivottavasti ikinä lyö). Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, eikä henkistä väkivaltaa pidä sietää. Se vain kun luulee rakastavansa toista saamatta vastakaikua tunteilleen, tulee todella mitätön (vähän jopa huijattu) olo. Siinä olotilassa rupeaa helposti syyttämään itseään kaikesta, varsinkin kun "oma rakas" jatkuvasti niin muistuttelee.

        Hienosti hän onnistui tuhoamaan itsetuntoni ja omantunnon arvoni. Vasta vuosien terapian jälkeen olen pystynyt hyväksymään joutuneeni narsistin uhriksi. Mikäli suhteemme olisi jatkunut, en tiedä olisinko jossain vaiheessa käynyt häneen fyysisesti käsiksi. Luultavammin olisin lopulta satuttanut fyysisesti vain itseäni.

        Minkäänlaista väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) en puolusta, kannata tai hyväksy, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä joilla napsahtaa kun tarpeeksi tökitään. Vaikka vastuu on lopulta aina kuulijalla, on jokaisella mielestäni velvollisuus jo pelkästä kunnioituksesta toista kohtaan miettiä miten asiansa esittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuu, sinähän sen 'tiedät'. Oletko aloittaja vai hänen miehensä, heidän asioistaan et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Ehkä et omistasikaan, jos noin pahasti floppaa

        Hei. Nyt aloittaja täällä kommentoi... keskustelu menee sekavaksi tosiaan kun kaikilla vain tuo anonyymi nimi. Joku alkoi näemmä vähän trollaamaan. Se on ikävää.
        Mutta kiitos kun kirjoitit ja vastasit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerran läpsäytin vaimoa avokämmeeneellä, kun oli tehnyt jotain tosi, tosi tyhmää - ja keskustelu meni hysteeeriseksi ja huutamiseksi.

        Olimme silloin olleet vuoden yhdessä kun tämä tapahtui, nyt tapahtuneesta on 22 vuotta, ollaan tehty lapsia ja nautittu elämästä.

        Mutta kun tilanne oli päällä ja vaimoke liikuttuneessa tilanteessa/humalla - oli ainoa keino viheltää peli poikki. Ja oikea keino.

        Sen jälkeen ei ole fyysistä kosketusta ollut väkivallan muodossa, fyysistä touhua muuten tosi paljon makuukammarin puolella.

        Hei. Tässä aloittaja vastaa. Kiitos kun kerroit tarinasi. Eli tuollainen pieni fyysinen juttu voi olla stressaavan tilanteen kulminoituminen myös eikä osoitus siitä että toinen olisi heti merkittynä väkivaltaiseksi.
        Tätä juuri mietin ja pohdin. Onneksi pystytään mun miehen kanssa keskustelemaan asiasta ja että mitä tuo minulle merkitsi ja että en hyväksy ja jatkossa katsele...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei toiseen kiinnikäyminen ole koskaan vahinko
        Stressin voi purkaa monella tavalla . Pitää miettiä kävisikö itse fyysisesti kiinni stressaantuneena

        Niinpä. Se ei ole ollenkaan hyväksyttävää. Tästä olen onneksi voinut keskustella mieheni kanssa jälkikäteen asiallisesti. Kiitos kommentista
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisilta näyttää monelta puuttuvan todellisuuden taju. Napistaan ja vittuillaan niin kauan että rauhallinenkin mies käy kiinni. Mitä jos laskisi vähän sitä napinan tasoa ja kunnioittaisi miestään? Vältyttäisiin tällaisilta tilanteilta. Toki myönnän että on olemassa miehiä jotka huitovat ohimennen vaimojaan ja heitä ei nyt tarkoitettu tekstilläni he ovat luku erikseen. Mies ratkaisee asiat väkivallalla jokainen mies. Erona vaan miehillä missä kohtaa se tapahtuu. Tarpeeksi ärsytetty mies käy kiinni keheen vaan ja jos tämä niskasta puristeltu nainen olisi ollut mies häntä olisi todennäköisesti puristeltu jo paljon aikaisemmin. Herätkää naiset siihen että teoillanne on seurauksia. Teillä ei ole oikeutta vittuilla päivästä toiseen ja selvitä kuin koira veräjästä.

        Hei. Kyllä. Olen tätä paljon miettinyt. Ja pohtinut myös omaa käyttäytymistä. Tunnistan myös tämän että mitta tulee joskus täyteen ja sitten se voi purkaantua. Toiseen käsiksi käyminen ei ole ikinä hyväksyttävää. Itse koitan rajoittaa napinaa ja sanoa asioita erilailla jatkossa. Se vaan on se pelko, että nyt kun tällaista tapahtui ja ei olisi ikinä uskonut... niin ettei tätä tapahtuisi uudestaan. On niin epävarma olo tulevasta.
        En mielestäni ole kovin paha suustani, mutta näemmä pitää koittaa muuttua hieman.
        Kiitos kommentistasi! T.keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä hyvä,

        Meillä jatkuvasti piikittelevä avovaimo löi vastaavassa tilanteessa, anopin ja lasten ollessa kotonamme. Kerroin molemmille että meillä ei kukaan lyö ketään. Kysyin anopilta voisiko hän neuvoa tyrtään, mikä on salllittua ja mikä ei. Asia ei mennyt jakeluun ja soitin päivystävälle sosiaaliviranomaiselle ja lastensuojeluun jossa kehottivat lähettämään avovaimoni rauhoittumaan anopille.

        Tästä seurasi erilleenmuutto, yhteishuoltajuus, vko/vko luonapidot, henkisen väkivallan loppuminen ja rauha talossamme.
        Mielenrauha, turvallinen kasvuympäristö lapsilleni ja tasapainoinen arki nosti elämäntasoamme huomattavasti ja toi auringonvalon takaisin elämäämme.

        Suosittelen miehille välitöntä irtautumista toksisesta parisuhteessa jossa henkinen väkivalta kumppaniin (saati lapsiin) vähättelyn, piikittelyn, pahantuulisuuden, ilkeästipuhumisen tai nalkuttamisen muodossa tulee usein eskaloitumaan naisen fyysiseksi väkivallaksi, aluksi läpsäisyn tai avokämmenlyönnin, riuhtomisen tai repimisen muodossa.

        Usein toksisilla naisilla ei fyysisen altavastaajan aseman vuoksi ole edes tarkoitus aiheuttaa mittavampaa fyysistä vahinkoa miehelle vaan saada mies provosoitumaan, asteelle jossa miehen itsepuolustusvietti ottaa adrenaliinin myötä vallan ja mies valitettavan usein aiheuttaa myöhemmin esim.poliisille todistettavia merkkejä 'väkivallanteosta'.
        Näitä sitten esittämällä äidit voittavat huoltajuusoikeudenkäynnit sekä elatusavut lasten täysikäisyyteen asti. Voivat myös esiintyä 'parisuhdeväkivallan uhreina' lopunikänsä ja marttyreinä myrkyttää lasten ja sukulaisten mielet isää vastaan.

        Eli miehet, älkää koskaan nostako kättänne puolisoanne vastaan, vaan toimikaa ajoissa heti ensilyönnistä ja soittakaa esim poliisi jotta saatte todistettavasta syystä väkivallantekijän pois kotoa ja silti pidettyä kiinni perusoikeuksistanne, joita räikeästi rikotaan miesten- ja varsinkin isien osalta myöhemmissä mahdollisissa huoltajuus- tai ero-oikeudenkäynneissä.

        Nimim. 'Vapautunut isä'

        Hei
        On totta että tätä sattuu puolin ja toisin. Ikävää että teillä juttu meni näin. Mutta nyt kuulostaa että asiat ovat mallillaan. Kiitos kun kerroit tarinasi.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Justjoo, ehkäpä tässä nimenomaan etsitään sitä suhteellisuuden tajua; joskus, niinkuin tässäkin tapauksessa, käyttäytymistään ei kyennyt kontrolloimaan stressin ja ilmeisesti vit..lun takia; ja siis ensimmäinen kerta 12 vuodessa.

        Väkivalta on väkivaltaa ja ei koskaan hyväksyttyä. Ja sitä on sekä henkistä että fyysistä. On helppoa huudella, että kun tarttuu kerran, tarttuu toisenkin; tämähän ei pidä paikkaansa. On aivan eri asia jatkuva väkivalta ja sen käyttäminen esim. riitatilanteissa kuin se, että tarpeeksi ahdistuneena ei käyttäytyy luonteensa vastaisesti.

        Nalkuttavat ja kiusaavat ihmiset saavat jatkaa tyyliään hamaan hautaansa saakka mutta yksikin virhe fyysisessä käyttäytymisessä määrittelee koko ihmisen, voi tsiisus sentään.

        Moikka. Toivoin kommentteja aloittajana tuohon minun juttuuni, mutta vastauksesi käy myös minulle. Kiitos siitä. Tätä juuri pohdin... että onko se stressaavan tilanteen juttu vai pitääkö tässä alkaa pelkäämään.
        Toivon myös ettei tämä määrittele ihmistä eli miestäni, mutta kyllähän tämä sellaisen särön sai aikaan ja sitä alkaa pohtimaan että mitä hittoa. En todellakaan ole mikään hirveä nalkuttaja. Inhoan itseasiassa nalkutusta, mutta osaan olla terävä ja piikikäs silloin tällöin. Ja olen miettinyt paljon omaa kommunikointia!!! Minun pitää koittaa eri tyyliä.
        Kiitos kommentista
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä se todellisuudentaju on nyt kadoksissa muualla? Jos olet oikeasti mies, niin lähdet tilanteesta, kun päreet palaa, etkä ryhdy hakkaamaan vaimoa.
        On turha yleistää jollain kapealla näkökulmalla, joka tarvitsee siis oikeasti korjausta, että jokainen mies ratkaisisi ärsytettynä asiat väkivallalla. Ei ratkaise.
        Kannattaa huolestua, jos ympäristö on täynnä miehiä, esimerkkejä, jotka ratkovat ongelmia viime kädessä väkivalloin. Itsensä mukaan lukien.

        Hei
        Huolestua pitää ja asiasta vakavasti keskustella. Mutta sitä tässä pohdin että koin niskasta ravistelua. Määrittelenkö tästä eteenpäin mieheni väkivaltaiseksi ja lähden vai käsitelläänkö asiaa ja päästään sen yli. Särön tämä aiheutti ja hämmennyksen. Kiitos vastauksesta ja näkökulmasta.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta se on, että osa naisista systemaattisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa "rakastaan" kohtaan. Todennäköisesti tällainen malli on opittu kotoa.
        Vuosikausia jatkuva elämänkumppanin kaiken tekemisen ja persoonan mitätöinti, jopa omat lapset voidaan aivopestä. Lopulta mies ei ole perheensä silmissä muuta kuin toisenluokan kansalainen, rahapussi, jota ei tarvitse kuunnella saati kunnioittaa. Päivällisensä hän saattaa syödä eri pöydässä, jossain nurkassa, kuin hakattu koira.
        Onnettomana hän sitten vetäytyy sinne autotalliinsa, jotkut ehkä hakevat alkoholista apua.

        Silti fyysinen väkivalta ei ole oikeutettua, terapiasta saattaisi olla apua.
        Tai itselle sopivammasta kumppanista. Vaihtamalla paranee.

        Hei
        Asiat eivät ole meillä kuvaamasi tasolla vaan ihan hyvin. Tämä episodi oli yllättävä reaktio ja siitä ollaan keskusteltu paljon jälkikäteen. Fyysinen käsiksi käyminen ei ole sallittua. En ole kovin paha suustani mutta osaan piikitellä. Olen pohtinut omaa käytöstäni ja tapaa kommunikoida.
        Kiitos vastauksesta ja näkökulmastasi.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se menee niin, että kun järki loppuu, otetaan kädet avuksi. En ole koskaan lyönyt naista, ovea olen. En ole koskaan lyönyt miestä kuin kerran, se on aina riittänyt, ei oo tarvinnut hakata. Ja kyllä, olen mies, heterokin vielä ja keski iän ylittänyt, töissäkin olen.

        Kiitos kommentista ja näkökulmasta. Aivan oikein!!! Ovea voi palauttaa jos siltä tuntuu.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myös ihmisen henkinen koskemattomuus on pyhä. Asiaton, loukkaava, alistava ja vähättelevä nalkutus aiheuttaa palautteen väkivaltaisena. Mieti tarkkaan mitä sanot ja varsinkin koska avaat suun.

        Hei
        Kiitos kommentista. Se on todella totta. Omaa käyttäytymistä pitää myös arvioida. Ja toista ei saa satuttaa sanoilla
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikea tilanne, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa ja siinä uhrilta voi myös mennä jotain rikki ns mielen tasolla, molemmat on väärin!

        Kyllä. Se on totta. Myös sanoilla voi satuttaa
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän se nälvimisen kohteeksikin joutuva vois miettiä, mistä se johtuu. Jos on toistuvasti oma osuus kotitöistä tekemättä tai ruokalaskusta maksamatta, ja toinen kerta kerran jälkeen venyttyään pyytää kantamaan vastuunsa, niin ei ole nälvimistä. Jos on ongelmia parisuhteessa, niin ne ratkaistaan puhumalla, kuuntelemalla - kiihtymättä keskustelemalla. Pariterapia, lääkitykset kuntoon. Yksilöterapia. Ihan ite jokainen valitsee puolisonsa, joten ihan ite siitä suhteesta voi lähteäkin. Ei muuta kuin clousauskeskustelu ja kakaroitten sekä omaisuuden jako.

        🙂 kiitos vastauksesta. Sait hymyn huulilleni. Kiitos tästä näkökulmasta. Olen kyllä pohtinut omaa käytöstäni. Itseasiassa inhoan nalkuttamista, mutta minulla se menee siihen että jos toinen ei vaan tajua asioita monine mukavasti sanottuina niin sitten se menee tuskastuneena nalkutukseen, jota siis oikeasti inhoan. Voi kun toinen tajuaisi sen. No mutta kyllä minun pitää myös miettiä omaa käyttäytymistä ja löytää se oikea tapa puhua miehelleni.
        Särön tämä aiheutti. Ollaan keskusteltu asiasta ja sain miehen suostumaan, että mennään pariterapiaan vaikka inhoaa ajatusta.
        Mutta näillä mennään.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Vihanhallinta-, parisuhde- ja yksilöterapiat ovat hyviä apukeinoja. Ihan itse se kumppanikin on valittu, joten hittojako häntä lyömään tai tahallisesti väärinkäsittämään, kiusaamaan. Jos ei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan kiihtymättä tai ollaan jo siinä pisteessä, että toisessa ärsyttää koko ajan joka asia, pelkkä läsnäolokin, niin silloin tarvitaan jo taitavaa pariterapeuttia tai eroa. Taidot käsitellä asioita eivät saisi koskaan loppua, mutta ikävä kyllä - taidot kehittyvät vain iän ja kokemuksen myötä. Siinä on edeltävällä sukupolvilla tekemistä, kun tukevat nuorempiaan viisaudella.

        Kiitos kommentista.
        Aivan. Olemme menossa pariterapiaan ja asiasta on keskusteltu.
        T.keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        LadyInRed_ kirjoitti:

        Sitä et voi tietää. Kyllä itse naisena voin sanoo, että kyllä me naiset osaamme olla julmia. Tai ainakin osa meistä. Tosin jatkuvaa piikittelyä ja alistamista ei pidä miehenkään sietää. Mistä me muut tiedämme - voihan aloittaja olla narsisti.

        Hei ja kiitos kommentista.
        Olen miettinyt paljon omaa tapaa kommunikoida ja aion olla lempeämpi jatkossa koska sanat voivat satuttaa myös. En koe olevani narsisti vaan todella empaattinen ihminen.
        Olemme menossa paritetapiaan ja asiasta on keskusteltu.
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla taustalla aivan täysin samanlainen kokemus sillä erolla, että loisijaksi haukkuva oli nainen.

        Mikään ei ikinä kelvannut. Aivan sama mitä yritti, löytyi aina jotain napistavaa. Asioista ei ikinä voinut keskustella tyynesti, vaan kaikki piti aina oksentaa vihaisena päin naamaa. Aina kun jotain riitaa yritti selvittää, ruvettiin hyppimään päämäärättömästi aiheesta toiseen. Sitten kun ei enää keksinyt aiheita, niin rupesi kaivelemaan vuosia vanhoja arpia auki, vaikka ne oli "yhteisymmärryksessä" käsitelty ja jätetty taakse. Mykkäkoulua jatkui riitojen jälkeen aina niin pitkään, että minun täytyi pyytää anteeksi. Mielestään hän ei toiminut ikinä väärin, joten hän ei myöskään ikinä pyytänyt mitään anteeksi.

        Vuokra sentään meni puoliksi, mutta esimerkiksi sähkön jouduin aina maksamaan yksin. Jos asiaa yritti ottaa rakentavasti puheeksi, sai kuulla nälvimistä kuinka kaikki yhteisessä kodissa oli hänen omaisuuttaan, enkä minä osallistunut yhteisen kodin sisustamiseen. Taustalla tässä oli se, että hän ei kelpuuttanut tavaroitani (jotka piti suurimmaksi osaksi viedä kierrätykseen). Jos yritin jotain sisustukseen liittyvää ehdottaa, sain vain kuulla kuinka huono sisustaja olen. Kun sitten piti välttämättä saada uusi sohva (johon minulla ei sillä hetkellä ollut varaa), tuli tästäkin hänelle lyömäase. Olin kitupiikki rahanahne loinen.

        Yhteiset kauppareissut jouduin aina maksamaan itse. Sattumoisin hänellä oli aina rahat loppu (tai lompakko kotona), jos pyysin häntä maksamaan edes osan yhteisestä ostoksista. Hänellä oli melkein puolet suurempi kuukausipalkka kuin minulla, mutta jotenkin kummasti palkka oli aina tuhlattu kuun ensimmäisen viikon jälkeen. Luonnollisesti minun piti sitten aina "lainata" hänelle loppukuuksi rahaa. Jos jotain yritti pyytää takaisin, sai vain haukkuja loisimisesta ja ahneudesta. Parhaimmillaan hän saattoi kokonaan kieltää sovittujen velkojen olemassaolon.

        Ehdotin useasti pariterapiaa (koska rakastin häntä katkeraan loppuun asti ja todella halusin saada suhteemme toimimaan), mutta hänen mielestään suhteemme ongelmat olivat kaikki minun ongelmiani.

        Suhteemme suurin käännekohta taisi olla isompi riita, jolloin myös pyysin saada olla hetken rauhassa ja rauhoittua. Tätä entinen avopuolisoni ei pystynyt hyväksymään, jonka seurauksena riita eskaloitui nopeasti. Huusimme toinen toisillemme täyttä kurkkua kuin pienet kakarat, jonka seurauksena nainen läppäisi minua avokämmenellä naamaan. Olen tyytyväinen etten vastannut fyysisesti, vaikka siinä adrenaliinimyllerryksessä se ensimmäinen ajatus olikin.

        Viimeinen tikki oli sitten vahinkoraskaus, joka johti (tietämättäni) hänen yksimieliseen aborttiin. Ja vaikka olin tehnyt hyvin selväksi tukevani häntä päätöksessään (mikä se sitten onkaan), sain jälkikäteen kuulla "kääntäneeni selkäni" hänelle asiassa. Lopulta kaikki oli taas minun syytäni, ja sain kuulla kuinka onnellinen hän oli päästessään eroon sisällä kasvaneesta "loisesta". Suhteen hän päätti sanoilla "ei sillä etten rakastaisi, mut en tarvii sua yhtään mihinkään".

        Näin jälkiviisaana olen tyytyväinen, että hän sulki minut kokonaan elämästään pois. Pahaltahan se tuntui (varsinkin kun itse alkoi uskomaan puolison syytöksiin), mutta itse en olisi suhdetta osannut lopettaa. Viimeiseen asti halusin uskoa hänestä hyvää. Halusin uskoa muutokseen, kunhan vain tarpeeksi jaksan sietää huonoa käytöstä. Tätä tietenkin edesauttoi hokema: "jos et hyväksy minua huonoimmillani, et myöskään ansaitse minua parhaimmillani".

        Ymmärrän hyvin, että hänellä oli vaikea menneisyys takanaan, mutta mielestäni se ei myöskään oikeuta kiusaamaan kumppania. Aina olisi pitänyt vain hiljaa ottaa kaikki skeida vastaan vain sillä perusteella, että hänellä on ollut niin vaikeaa. Jos yritin puhua omasta huonosta olostani, niin se "huomion kääntämistä itseeni" tai "negatiivisuutta".

        Ikinä en ole naista lyönyt (enkä toivottavasti ikinä lyö). Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, eikä henkistä väkivaltaa pidä sietää. Se vain kun luulee rakastavansa toista saamatta vastakaikua tunteilleen, tulee todella mitätön (vähän jopa huijattu) olo. Siinä olotilassa rupeaa helposti syyttämään itseään kaikesta, varsinkin kun "oma rakas" jatkuvasti niin muistuttelee.

        Hienosti hän onnistui tuhoamaan itsetuntoni ja omantunnon arvoni. Vasta vuosien terapian jälkeen olen pystynyt hyväksymään joutuneeni narsistin uhriksi. Mikäli suhteemme olisi jatkunut, en tiedä olisinko jossain vaiheessa käynyt häneen fyysisesti käsiksi. Luultavammin olisin lopulta satuttanut fyysisesti vain itseäni.

        Minkäänlaista väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) en puolusta, kannata tai hyväksy, mutta ymmärrän kyllä ihmisiä joilla napsahtaa kun tarpeeksi tökitään. Vaikka vastuu on lopulta aina kuulijalla, on jokaisella mielestäni velvollisuus jo pelkästä kunnioituksesta toista kohtaan miettiä miten asiansa esittää.

        Kiitos kun kerroit tarinasi. Todella surullista. Olen myös itse seurannut narsistin suhdetta veljeeni ja kuulosti tutulta.

        Me ollaan kummatkin ihan mukavia ihmisiä ja kaikki on yleensä ok. Minäkin nalkutan vain kun menee yli hilseen. Inhoa nalkuttamista kuitenkin myös itse. Koitan nyt kuitenkin jatkossa miettiä omaa kommunikointia ja sain mieheni suostumaan pariterapiaan menoon. Eiköhän tämä tästä. Särön ja hämmennyksen tämä episodi kuitenkin aiheutti ja turvattomuuden tunteen.
        T. Keskustelun aloittaja


    • Anonyymi

      Tämä samainen mies oli väkivaltainen myös lapsiamme kohtaan, kun antoivat ihan aiheesta palautetta isän päivittäisestä dokaamisesta. Tilanne kärjistyi ja isä ravisteli erittäin väkivaltaisesti toista muksua käsivarsista. Muksu teki lastensuojeluilmoituksen ja myös rikosilmoituksen isästään. Nyt siis muksut asuvat luonani. Eivät edes halua nähdä isäänsä. Ja minulle tämä samainen isä lähettelee edelleen haukkumistekstiviestejä. Lähde!! Tuo pahenee!! Oikeasti.

      • Anonyymi

        Onpa ällöttävä, vastuuton juoppo. Onneksi pääsitte turvaan siltä hirviöltä. Hyvä että lapsesi osasi toimia. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuisi ja selviäisikö siitä edes.
        Onneksi olkoon. Saat viettää rauhassa rakkaittesi kanssa elämää ilman häirikköä mutta pitäisikö sinun säästää haukkumaviestit ja käydä poliisilaitoksella? Mistä sen voi tietää jos se juonii katkerana kostoa? Arvaamattomista vaarallisista juopoista ei koskaan tiedä. Pahimmat idiootit syyttävät jopa juopottelustaan toisia, mikään ei ole oma vika.
        Pääsin itse hivuttamalla eroon kertomasi kaltaisesta tapauksesta ja olen kiitollinen ettei elämääni pahemmin tuhottu. Pelkäsin jopa henkeni edestä pahimmillaan kun se riehui , uhitteli ja... Tämä saatana ei edes asunnosta ulos päästänyt. Kaikki väkivallan muodot tulivat vaivihkaa mukaansiihen suhteen irvikuvaan. Hyi että! Onneksi selvisin siitä, en enempää viitsi kauheuksia muistella. Kaikille jotka olette väkivaltaisessa liitossa tai edes tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan, miettikää mistä epämukava olo johtuu alkääkä missään tapauksessa hyväksykö sitä. Lyöntien uhrit paetkaa kun vielä voitte. Jos on vaikeaa, muistelkaa vain huonoja hetkiä elkääkä muuta ja jättäkää se hakkaaja elkääkä vaan palatko takaisin piestäviksi. Miettikää ja suunnitelkaa kuinka turvallisesti pääsette eroon, on tärkeää toimia varoen, voi muuten käydä huonosti. Idiootille ei kannata puhua mitään eroaikeista. Ainakin kohdalleni osunut hirviö olisi vain kimppuun hyökännyt siitä.


    • Anonyymi

      Niin joo ja tietenkin tämä hiton vässykkä ilmoitti vain harjoittaneensa itsepuolustusta, kun kävin kimppuun itse. Lapset näkivät, lapset tietävät mitä tapahtui

      • Anonyymi

        Sama juttu. Minun syytänihän kaikki oli,


    • Anonyymi

      Lasteni isä siis yritti kuristaa minut hengiltä jonkun omituisen mustasukkaisuus kohtauksen takia. Tulin kotiin joululahjaostoksilta. Juuri näihin aikoihin silloin 7 vuotta sitten. Lähde!!

      • Anonyymi

        Tuokoon edessä oleva joulun aika edes hieman lohtua sydämeenne. Älkäämme kukaan hyväksy väkivaltaa. Puolison taholta tosi surullista. Melko usein kait joka lyö, lyö toisenkin kerran. Uskallusta irtautua tällaisesta miehestä/naisesta!


      • Anonyymi

        Samanlainen on isäni ja sama kohtaus sattui kun olin lapsi.

        Heikko itsetunto aiheuttaa mustasukkaisuutta, omistuhalua ja/tai roikkumista puolisossa.

        Saisihan siihen apua mutta se vaatisi sen että olisi valmis ja kykenevä myöntämään että nyt minulla on jotain korjattavaa. Se voi olla liian kova pala jos itsetunto on noin heikko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokoon edessä oleva joulun aika edes hieman lohtua sydämeenne. Älkäämme kukaan hyväksy väkivaltaa. Puolison taholta tosi surullista. Melko usein kait joka lyö, lyö toisenkin kerran. Uskallusta irtautua tällaisesta miehestä/naisesta!

        Kenenkään ei tarvitse sietää ei henkistä ei fyysistä väkivaltaa! Suomen laissa on molemmista väkivallan muodoista lait..


    • Anonyymi

      Ja olen vahva henkisesti, omillani toimeen tuleva nainen. En tarvitse tuollaista väkivaltaista roskapaskaa elämääni

      • Anonyymi

        semmosia uroota niitä löytyy sieltä viininmaistajaisista ja kynttiläkemuista!

        hakekaa vaan uusia, niitä piisaa. jännämiehiä naiset kaipaa tylsään eloonsa, onneksi niitä riittää jokaiselle.


      • Anonyymi

        Oikein. Hyvä. Kunpa kukaan muukaan ei alinta saastaa sietäisi henkensä kaupalla.
        Näistä k-päistä pitäisi rekisteri olla jotta tietäisi ettei olisi missään tekemisissä sen sortin paskakasojen kanssa edes vahingossa!


      • Anonyymi

        Sinulta ei saa...
        Pahat muistot


      • Anonyymi

        Paljon on näitä vahvoja naisia jotka ei oikeesti pärjää päivääkään ilman miestä
        Heidän äö pieni ja valehtelevat ja nalkuttavat koko ajan nii lopuks äijält proppu palaa 😁


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paljon on näitä vahvoja naisia jotka ei oikeesti pärjää päivääkään ilman miestä
        Heidän äö pieni ja valehtelevat ja nalkuttavat koko ajan nii lopuks äijält proppu palaa 😁

        Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.

        Molemminpuolinen hyväksikäyttö on ok, kun se on molemmille ok ja molemmat sitä haluaa. Toimenpide, jossa riittää että paikalla on keppi ja reikä. Ei tarvi mitään nimiä, naamoja, numeroita. Minua tuollainen robottiseksi ei kiinnosta, mutta ymmärrän jos ihminen ei halua kohdata aidosti ketään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko naisten vahvuus ja itsellinen pärjääminen sinulle uhka? Minä en ainakaan tarvitse miestä mihinkään muuhun kuin seksiin. Senkin hoidan irtonumeroilla niin eivät jää siihen eteiseen vinkumaan ja pyytelemään mitään puhelinnumeroita. Minusta tuntuu, että sinun oma äo:si taitaa olla huomattavan alhainen, kun katsoo tuota kommenttisi oikeinkirjoitusta ja lauserakenteita. Ei ole ihme, jollei kukaan kovin välkky ole kyytiisi eksynytkään, tyhmän mukaan eivät yleensä viisaat lähde.

        Höpö höpö, kyllä nainen taarvitsee "isännän" kotiin, mutta ei niitä väkivaltaisia. Miehen älykkyys on tottakai perheen parhaaksi ja suurin osa perheistä, jotka ovat kasassa, ovatkin miehen johtamia. Se että joku nainen arvostelee jotain jonkun kielioppivirheen takia, niin osoittaa juurikin sitä naisen tyhmyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Miksi nimität miespuolista, joka elää ja käyttäytyy samalla tavalla? - Nm. Elätkö tätä vuosituhatta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö, kyllä nainen taarvitsee "isännän" kotiin, mutta ei niitä väkivaltaisia. Miehen älykkyys on tottakai perheen parhaaksi ja suurin osa perheistä, jotka ovat kasassa, ovatkin miehen johtamia. Se että joku nainen arvostelee jotain jonkun kielioppivirheen takia, niin osoittaa juurikin sitä naisen tyhmyyttä.

        Ja jälleen taas kajahti pimeältä keskiajalta. - Nm. Muuttakaa jo, prkl


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi nimität miespuolista, joka elää ja käyttäytyy samalla tavalla? - Nm. Elätkö tätä vuosituhatta

        Hutsu. Ihan yhtä lailla. Mikä ihme tämä nykyisen "vuosituhannen" trendi satunnaiseen merkityksettömään seksiin on? Onko tämä joku itsetuntokysymys, puhdasta hedonismiä, valtakamppailua, todistelua omasta riippumattomuudesta muihin vai nykyisen kulttuurimme aikaansaannosta?

        Mikä ihmeen tarve harrastaa satunnaisia irtosuhteita? Eikö itsetyydytys enää riitä? Itse en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka harrastaa säännöllisesti irtosuhteita lukuisten kumppaneiden kanssa. Ties mitä kaikkia tauteja tuollaiset levittävät...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hutsu. Ihan yhtä lailla. Mikä ihme tämä nykyisen "vuosituhannen" trendi satunnaiseen merkityksettömään seksiin on? Onko tämä joku itsetuntokysymys, puhdasta hedonismiä, valtakamppailua, todistelua omasta riippumattomuudesta muihin vai nykyisen kulttuurimme aikaansaannosta?

        Mikä ihmeen tarve harrastaa satunnaisia irtosuhteita? Eikö itsetyydytys enää riitä? Itse en ainakaan haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka harrastaa säännöllisesti irtosuhteita lukuisten kumppaneiden kanssa. Ties mitä kaikkia tauteja tuollaiset levittävät...

        Jos joku haluaa ja tahtoo "harrastaa satunnaisia irtosuhteita", niiin mitä se on sinulta pois? - Nm. Mitä se kuuluu sulle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku haluaa ja tahtoo "harrastaa satunnaisia irtosuhteita", niiin mitä se on sinulta pois? - Nm. Mitä se kuuluu sulle

        Ei se minulta millään tavalla ole pois. Eikä tuollaiset hutsut tai heidän suhteensa erityisemmin kiinnosta. Jokainen tekee mitä haluaa. Jokainen on myös oikeutettu mielipiteeseensä.


    • Anonyymi

      Selitä ensin itsellesi, miksi piikittelet ikävästä miestäsi usein? Mikä on motiivisi? Mitä jos hän harrastaisi samaa? Kestäisitkö? Luuletko, että se on liittoa yllä pitävä voima, ei, se on pitemmän päälle ja usein toistuessaan henkistä väkivaltaa. Kukin mies reagoi siihen omalla tavallaan. Katse peiliin. Ja onnea.

      • Anonyymi

        Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

        Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
        Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
        Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
        Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

        Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
        Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
        Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
        Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Jaa että oikein "niimpä"? Asia sinänsä on niin kuin kirjoitit!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oli toisen käytös kuinka piikittelevää tahansa, mikään ei oikeuta väkivaltaa.

        Oman kokemukseni kautta tiedän, että pieni ravistelu on ensi kerralla jotain rajumpaa ja kierre vain kasvaa siitä.
        Itse lähdin moisesta liitosta, enkä ole päivääkään katunut.
        Olet kertomasi mukaan voimakastahtoinen, mieti onko liitto sinulle niin ainutlaatuinen, että olet valmis kärsimään väkivaltaa... Vahvan luonteen omaavana liitosta lähteminen varmaan myös onnistuu, jos sen päätöksen teet.
        Voimia sinulle, joka tapauksessa ♥

        Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

        Sivuhuomauttelija;
        Itselläni oli kokemuksena fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Mitä tuli seksiin, oli aina sama kellonaika ja kaava ja hän otti vain itselleen antamatta toiselle nautintoa. Tili oli molempien nimissä ja hän osti sillä tupakkaa ja kaljaa, vaikka oli ensin ollut useita vuosia raittiina. En olisi muussa tapauksessa yhteistä tiliä ottanut jos olisin tiennyt, että hän retkahtaa. Minuakin kuristettiin, päätä hakattiin hiuksista kiinnipitäen lattiaan, tönittiin jne. Käytti vielä taloudellisesti hyväkseen vanhempiani.
        Ikinä en pysty enää luottamaan häneen, vaikka erosta on jo pitkä aika, yli parikymmentä vuotta. Ja vieläkin hän mustamaalaa minua ympäristölleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

        Sivusta; Minä kohtasin puolisoni puolelta väkivaltaa kun en jaksanut valvoa (oli 3kk ikäinen vauva) ja viihdyttää humalaista miestä. Kun en jaksanut jutella koko yötä vaan halusin nukkumaan, että jaksan hoitaa vauvaani. Synnytys oli kestänyt toista vuorokautta, lopulta leikattu, komplikaatio, korkea kuume, kotiutuksen jälkeen kahden viikon päästä tiputukseen pariksi päiväksi, kun en olisi saanut nostella mitään painavaa tai tehdä mitään rasittavaa, mutta eihän toinen sitä halunnut ymmärtää. Ainoastaan lapseni vuoksi taistelin, että hengissä selviäisin. Jos vauva olisi kuollut, olisin todennäköisesti minäkin luovuttanut.
        Nyt olen viihtynyt yksin jo kauan. On vaikea luottaa vastakkaiseen sukupuoleen, varsinkin kun vieläkin mustamaalataan, vaikka siitä jo kauan aikaa mennyt on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

        Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. En haluaisi alentua hänen tasolleen. Toki hyvä on kertoa asioista, sillä väkivallalla ei ole salaamisen oikeutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

        Kertoo ihmisen henkisen kehityksen tason. Kun ei osata puhua, tulee väkivalta kuvioihin tai sillä uhkailu.


      • Anonyymi

        Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?

        Näin se menee joka lyö kerran lyö toisenkin ....kiinnostas tietää mitä mieltä olette hiiri ukosta jota akka hakkaa ...ilmeisesti ukko velkaantunut niin ettei muuta paikkaa missä lokkeilla ei kai kukaan järkevä muuten tuollaisen kans seurustele. ukko puolet vanhempi isästäkäy ei lapsia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se jatkuva piikittelevä käytös on myös väkivaltaa, jatkuvaa sellaista. Mikä oikeuttaa henkisen väkivallan?

        median lietsomaa joka asiassa. tekin sanotte näin -->tyhmästä päästä käsii ja jne. tässä teille bumerangina takas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Jännä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka kestävät piikittelyn ja vittuilun lyömättä toista. Pakko olla huono itsetunto, jos ei pysty olemaan lyömättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Miksi ei saisi piikitellä kun on aihetta? Oliko yhteen mennessä puhetta, että mä sit dokaan ja petän enkä välitä paskaakaan susta enkä penskoista? Mikä pettymys se sitten onkaan puolisolle. Jos olisi fyysisesti vahvempi leipoisi lättyyn, kuten teikäläisillä on tapa sanoa. Pitäisi olla edes sen verran miestä ja puhekykyä, että jos perhe-elämä ei huvita enää, sanoo vain että millä aikataululla tässä pannaan lusikat jakoon. Eikä jäädä huitomaan nyrkeillään kuin vauva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

        On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

        Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

        Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivuhuomauttelija;
        Itselläni oli kokemuksena fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa ja taloudellista hyväksikäyttöä. Mitä tuli seksiin, oli aina sama kellonaika ja kaava ja hän otti vain itselleen antamatta toiselle nautintoa. Tili oli molempien nimissä ja hän osti sillä tupakkaa ja kaljaa, vaikka oli ensin ollut useita vuosia raittiina. En olisi muussa tapauksessa yhteistä tiliä ottanut jos olisin tiennyt, että hän retkahtaa. Minuakin kuristettiin, päätä hakattiin hiuksista kiinnipitäen lattiaan, tönittiin jne. Käytti vielä taloudellisesti hyväkseen vanhempiani.
        Ikinä en pysty enää luottamaan häneen, vaikka erosta on jo pitkä aika, yli parikymmentä vuotta. Ja vieläkin hän mustamaalaa minua ympäristölleen.

        Voi sentään ressukkaa...
        Olisko parempi katsoa peiliin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.

        Hyvä! Juuri noin - ihmiset kaipaavat toisiaan, jotenkin vain ajautuvat kauaksi toisistaan...

        Pitää yrittää, puhua ja rehellisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin se menee joka lyö kerran lyö toisenkin ....kiinnostas tietää mitä mieltä olette hiiri ukosta jota akka hakkaa ...ilmeisesti ukko velkaantunut niin ettei muuta paikkaa missä lokkeilla ei kai kukaan järkevä muuten tuollaisen kans seurustele. ukko puolet vanhempi isästäkäy ei lapsia.

        Joku lyö toistekin, joku toinen ei koskaan enää. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin


      • Anonyymi

        Puolustatko sinä väkivaltaa? Eiköhän suhteessa ole aina 2 osapuolta. Ei kukaan yksin riitele. Ihmetyttää, ettet kommentoijana lainkaan tuomitse FYYSISTÄ päällekäyntiä, josta aloittaja puhuu huolestuneena. Sinä taas puhut jostain ihan muusta. Puolustat henkilöä, joka on tarttunut toiseen fyysisesti kiinni. Se EI ole sallittua - ikinä! Toisen fyysinen koskemattomuus on PYHÄ, kuten täällä joku jo kirjoittikin. Eikä sille ole mitään selitystä. Olen kasvanut perheessä, jossa isä oli impulsiivisen väkivaltainen. Siihen ei minussa esim 7-vuotiaana lapsena ollut mitään syytä - itsessäni. Minut pieksettiin mustelmille. Minua pieksettiin hengarilla - vyöllä...Ja oliko syy minun? Lapsen?
        Äiti ilmeisesti pelkäsi isäämme, eikä uskaltanut lähteä.
        Kysypä itseltäsi, joka kommentoit tällä, että:"Mitä sinä teet, että miehesi sinua ravistelee."
        Mitä minä mahdoin tehdä lapsena, kun sain itseni sinipuna mustelmille aikuisen miehen hakatessa vyöllä ja milloin milläkin?
        Onko syy sinun mielestäsi uhrilla, henkilöllä, joka joutuu väkivallan uhriksi?
        Sinunlaisiasi "hyväksyjiä" riittää.
        Minä jouduin aikuisena käymään terapiassa vuosikaudet, kun en pystynyt enkä pysty edelleenkään luottamaan läheisiin.
        Väkivallasta - PUHU - LÄHDE!

        Voimia päätöksentekoon. Ei kukaan sano sitä helpoksi. Mutta kerran väkivaltainen - ei tajua todennäköisesti. On narsisti kenties ja kääntää kaiken syyksesi.
        Sinun syy, että lyön.
        Sinun syy, että juon.
        Sinun syysi on varmaan kyseisen henkilön syntymäkin..
        Pieksetyn lapsen ääni täällä minussa puhuu. Edelleen aikuisena - koskee.
        Älkää ainakaan lasten takia jääkö yhteen. Lapset kärsivät myös.
        Lapset kuulevat riidat, näkevät - muistavat loppuikänsä. Eivät lapset ole tyhmiä!
        Itse olen ajatellut, että olisipa minut otettu vanhemmiltani pois sijaiskotiin!


      • Anonyymi

        Juurikin näin 👍👍


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        median lietsomaa joka asiassa. tekin sanotte näin -->tyhmästä päästä käsii ja jne. tässä teille bumerangina takas

        Väkivalta on aina väkivaltaa, onpa se fyysistä tai henkistä.
        Ihmettelen hiiri- mies vertausta. Senkin taustalla on ajatus, että heterosuhteessa väkivallasta kärsivä mies on "hiiri", mutta naista ei vastaavassa roolissa syyllistetä nahjukseksi tai hiireksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

        On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

        Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

        Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?

        Mies on julmempi jos tilastoja katsotaan omistava naistaan kohtaan mustasukkainen ressukka, olisiko äidin lellikki joka ei kasva koskaan aikaiseksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

        Aivan. Voihan silti olla niin, että mies on itse yhtä yllättynyt ja pelästynyt ravistelustaan kuin sen kohdekin. Jos 12 vuoteen ei ole väkivaltaa hänen taholtaan tullut niin, tuntuisi vähän siltä, ettei se tämän miehen persoonaan olennaisena osana kuulu.
        Silti on niin, että mieheltä kuin mieheltä odotetaan tietyissä tilanteissa valmiutta ja kykyä fyysisen väkivallan käyttöön.
        Se on silloin kun jokin välitön uhka kohtaa perhettä tai sen jäsentä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
        Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
        Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
        Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
        Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niimpä, maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat saaneet turpaansa, koska eivät osaa pitää suutaan kiinni.

        Jos haluaa piikitellä ja vittuilla ihmisille, on turha syyttää muita, kun siihen reagoidaan.

        Niinpä. "maailma on täynnä ihmisiä", jotka eivät ymmärrä aukaista turpaansa, koska eivät ymmärrä ja käsitä, että puhumalla selvittämällä asioita ei tarvitsisi reagoida nyrkein. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin


      • Anonyymi

        Juuri näin, erittäin hyvin sanottu siellä takana!
        Rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne. Jättäkää turha piikittely pois ja keskustelkaa asioista avoimesti. Jos sitä yhteisymmärrystä ei löydy, miettikää vaikka yhdessä kannattaako jatkaa.

        Tosiasia on se, että varsinkin miehistä moni patouttaa paljon nälvimisestä ja piikittelystä johtuvaa turhautumistaan, joka sitten esimerkiksi kovan stressin alla purkautuu agressiivisena käyttäytymisenä.

        Ja ei. En puolusta väkivaltaa missään muodossa, enkä edes kehoita ketään ymmärtämään väkivaltaista käyttäytymistä. Jokaisen vain tulisi ymmärtää se, että naiset osaavat olla (usein tietämättään) hyvin julmia sanoissaan. Vastaavasti miehet sortuvat ratkaisemaan asiat väkivallalla (varsinkin jos puhuminen ei johda mihinkään).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö voi vain sanoa että on ikävä, miksi siitä pitäisi piikitellä. Ottaa kaulasta kiinni, halaa ja sanoo että mulla on niin ikävä sinua.

        Paras neuvo vähään aikaan! Tämä maailma tarvitsee lisää kaltaisiasi ihmisiä ❤️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jännä, kun maailmassa on ihmisiä, jotka kestävät piikittelyn ja vittuilun lyömättä toista. Pakko olla huono itsetunto, jos ei pysty olemaan lyömättä.

        Niin, toisilla on parempi itsekuri kuin toisilla. Usein tällaiset henkilöt myös osaavat hakeutua seuraan missä ei tarvitse turhaan kuunnella ylimääräistä piikittelyä ja vi**uilua. Yhtälailla toinen saattaa provosoitua vähemmästä kuin toinen.

        Ottamatta millään tavalla kantaa fyysisen koskemattomuuden oikeuteen lyön vaikka vetoa, että jos tarpeeksi piikittelee ja vi**uilee muille, niin jossain vaiheessa joku vastaa fyysisellä väkivallalla. Ihan sama onko kyseessä mies tai nainen. Sitä voi sitten jokainen selittää itselleen miten haluaa, varmasti huono itsetunto yksi näistä.

        Harvemmin se huono itsetunto ihan itsekseen kuitenkaan syntyy...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ei saisi piikitellä kun on aihetta? Oliko yhteen mennessä puhetta, että mä sit dokaan ja petän enkä välitä paskaakaan susta enkä penskoista? Mikä pettymys se sitten onkaan puolisolle. Jos olisi fyysisesti vahvempi leipoisi lättyyn, kuten teikäläisillä on tapa sanoa. Pitäisi olla edes sen verran miestä ja puhekykyä, että jos perhe-elämä ei huvita enää, sanoo vain että millä aikataululla tässä pannaan lusikat jakoon. Eikä jäädä huitomaan nyrkeillään kuin vauva.

        Miksi piikitellä, mitä se hyödyttää? Miksi ei vain ota asiaa puheeksi, kuten itse ehdotit?

        Jos kumppani ei osaa vastata kuin väkivallalla, niin silloin kannattaa pakata kamat ja häippästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kautta aikojen aikojen alusta saakka on käynyt seuraavaa:

        On esim rahapulaa ym. ja nainen ärsyttää tahallaan miestä, ja arvostelee tämän kyvyttömyyttää raha-asioissa tai sitä, ettei aina ota eteen ym,

        Nainen osaa olla erittäin julma, jolloin myös kiltti mies voi menettää hetkellisesti malttinsa, vaikka muuten olisi hyvä mies.

        Nainen osaa nämä temput, biologiaa se vain on, kuten eläinmaailmassa. Ja ihminen EI paljoa eläimistä poikkea, kai tiedätte sen?

        Juuri näin. Ihminen on lopulta vain keskivertoa älykkäämpi eläin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
        Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
        Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
        Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
        Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.

        Hienosti sanottu.
        Uskon että jokainen itselleen rehellinen ihminen pystyy allekirjoittamaan tämän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. "maailma on täynnä ihmisiä", jotka eivät ymmärrä aukaista turpaansa, koska eivät ymmärrä ja käsitä, että puhumalla selvittämällä asioita ei tarvitsisi reagoida nyrkein. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin

        Niin. Eli kun näitä mätämunia tänne joukkoon mahtuu, niin kannattaa miettiä onko fiksua piikitellä ja vittuilla.

        Joku nyt sattuu sitten ehkä joskus vastaamaan siihen nyrkein. Enkä nyt tarkoita sitä, että se jotenkin oikeuttaisi tai tekisi fyysisestä väkivallasta yhtään sen hyväksyttävämpää.

        Vähän ääriesimerkki, mutta melkein sama kun syyllistäisit murhaajaa kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja mielihalujaan terveesti. Ihmiset nyt vain sattuvat olemaan hyvin erilaisia, mutta pohjimmiltaan jokainen kaipaa kunnioitusta. Edes niiltä läheisiltä ihmisiltä.

        Ja kyllä, se on väärin hakea kunnioitusta väkivalloin, mutta kaikki eivät osaa puhua niin taitavasti ja avoimesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

        Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. En haluaisi alentua hänen tasolleen. Toki hyvä on kertoa asioista, sillä väkivallalla ei ole salaamisen oikeutta.

        "Kuka on piikitellyt ja vittuillut? Sekö oikeuttaa pahoinpitelyyn? Olen kokenut piikittelyä, mitätöintiä ja vittuilua, sekä fyysistä väkivaltaa henkisen väkivallan lisäksi, mutta ei tulisi mieleenkään käydä ihmisen kimppuun fyysisesti. En hyväksy sellaista. Ainoa minkä hyväksyisin olisi oman henkeni puolustamisen, päästä tilanteesta pois, jossa voisin menehtyä, kuolla. Varsinkin jos on pieniä lapsia tai lapsi huollettavana.

        Kostamispolitiikkaa en ymmärrä alkuunkaan. "

        Tämä ihminen on kaikessa väärässä. Joka asiassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpä tiedä mikä oikeuttaa siihen henkisen väkivaltaa myöskään. Asiaa yhtään tietämättä kehottaisin aloittajaa miettimään myös omaa käytöstään. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin, automaattisesti tuomitaan fyysisen väkivaltaan syyllisynyt. Enkä nyt tarkoita että miehesi käytös olisi oikeutettua, mutta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta pienellä harkinnalla.

        Hei. Kiitos kommentista ja näkökulmasta. Aion todellakin pohtia myös omaa käytöstäni
        T. Keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun joku mulle tarpeeksi kauan vittuilee, nainen tai mies, reagoin tosi voimakkaasti. Vittuilen niin pahasti takaisin, ettei sama peli enää jatku. Potut pottuina.
        Kun joku ihan tosissaan ärsyttää, reagoin aggressiivisesti ilmein sanoin ja elein. En käytä fyysistä väkivaltaa. Minua ei pienempien ja heikompien tarvitse pelätä. Tarvitsen vain kunnioitusta ja oikein kohtelua.
        Koira jos riuhtoo hihnassa, en potki sitä, vaikka kuinka ottais päähän. Komennan ja asetan rajat. Lapset jos kiukuttelee kaupassa, en käy käsiksi. Vihainen olen. Vaadin olemaan kunnolla. Mutta en lyö. Vaimo jos pettää, suutun, mutta en ravistele niskasta.
        Jos minun kimppuun käydään, lopetan hyökkäyksen pienintä mahdollista voimaa käyttäen, koska en nauti kenenkään satuttamisesta. Se ei ole edes oikein.
        Jos joku käyttää fyysistä väkivaltaa vaientaakseen läheisensä, se on ihmisen luonne, eikä muutu.

        Hei
        Kiitos kun jaoit sinun näkökulman. T. Keskustelun aloittaja


    • Anonyymi

      Olen kokenut saman, eikä jäänyt yhteen kertaan. Paheni koko ajan ja muuttui päivittäiseksi. Lähdin, kun selvisin hukuttamisyrityksestä.

      • Anonyymi

        Hehe


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hehe

        Miksi sanot noin? Etkö usko? Sun tarttee lukea se kirja, jossa kerrotaan, millaisilla tavoilla puolisoita on pahoinpidelty ja pahoinpideltäneen näinäkin päivinä, vaikka ajat ovat muuttuneet. Kun itse luin sen, puolipitkät hiukseni nousivat kauhusta pystyyn. - Nm. Valitettavasti totta


    • Anonyymi

      Henkinen väkivalta ja tavaroiden heittely, uhkailu. Kerran ravistelu. Avioero vireillä käräjillä. Saatiin sovittua suht hyvin asiat. Kaksi lasta. Valitettavasti tällainen toistuu ja ei ole terve parisuhde jos pitää manipuloida, kontrolloida,sättiä jne . Tsemppiä! Pohdin eroa 2
      vuotta ja viimeisen henkisen sättimisen jälkeen päätin, että erotaan. Sain hänen allekirjoituksen hakemukseen. Naimisissa 7vuotta, joista kaksi ekaa vuotta meni hyvin.

    • Anonyymi

      Anna jäädä yhteen kertaan... se pahenee jos ei ole kynnystä hillitä impulssejaan niin että tapahtuu ensimmäisen kerran.

    • Anonyymi

      Oletko piikitellyt hermoromahduksen partaalle miehesi? Oletko varmasti täysin syytön? Et ole heitellyt tavaroilla tai millään häntä aiemmin? Jos tosiaan olet täysin syytön, etkä itse ole mieheesi koskaan käynyt käsiksi, niin lähde suhteesta.

    • Anonyymi

      Sitä saa mitä tilaa.

      • Anonyymi

        Omassa tapauksessa näin ei ollut.


    • Anonyymi

      Minulle on käynyt samanlaista. Järkyttävän laskelmoivaa ja kylmää, että hän teki noin, vaikka hänen äitinsä oli viereisessä huoneessa. Eroa! Mutta hoida erotilanne niin, ettet ole yksin hänen kanssaan. Nainen on suurimmassa vaarassa, kun ilmoittaa väkivaltaiselle miehelle aikovansa erota tästä. Monella miehellä pimenee täysin silloin. Pelasta itsesi ja lapsesi, jos niitä on, lähde pois. Jos et muuten saa omaisuuttasi yhteisestä asunnosta, poliisit tulevat kanssasi hakemaan sen. Minulle tarjosivat apuaan tässä asiassa.

      • Anonyymi

        Hanki salassa asunto valmiiksi. Muuta sinne lastesi kanssa päivällä kun mies on töissä. Ilmoita sitten muuttaneesi. Mies saa rauhassa miettiä tapahtunutta. Haet sit lisää tavaraa mutta ota pari aikuista mukaan jos mies uhkaa käydä väkivaltaiseksi.

        Erosta voit puhua jonkin ajan kuluttua.


    • Anonyymi

      Tuossa syy ettei lapsia enää kannata tehdä...onko aloittaja tehnyt sen virheen että on muksuja?

      • Anonyymi

        Hmm.. siihenhän tangoon tarvitaan kaksi. Mutta joo. Ihmisistä noin yleensä. Emme kait kukaan voi tulla häneksi tai hän sinuksi/minuksi. Arki alkaa kaikilla ja siinä tiskien, mitä syödään -vauhdissa punnitaan mitä tuli luvattua. Jos asiat kuitenkaan ei hoidu puhumalla, vielä vähemmän väkivallalla. Se mörkö ja tuomansa pelko ei saisi olla läsnä kenenkään kodisssa, eikä kenenkään aiheuttamana.


    • Anonyymi

      Olen kokenut samaa.
      Ei jää yhteen kertaan ja tulee pahenemaan melko varmasti.
      Terveisiä turvakodista

      • Anonyymi

        Voimia sinulle!


    • Anonyymi

      Kyllä, ei varsinaisesti ole käynyt käsiksi, mutta henkistä julmuutta ja vähättelyä kaikessa, elämässä. Nyt kun olen kipeämpi, on monenlaisia sairauksia.. Niin järkevä ihminen, ja "läheinen" olisi järjen mukaan oleva inhimillinen ja huomaavainen.. Mutta, ei meillä.. Aika älytöntä käytöstä..

      • Anonyymi

        Voimia sinulle. On varmasti vaikeaa kestää moista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voimia sinulle. On varmasti vaikeaa kestää moista.

        Hojohojo häh


    • Anonyymi

      Ota opiksesi ole isimmin puheissasi seuravan kerran ja opettele oikeaa nöyryyttä niin ei käy uudestaan samalla tavalla sillä ei tartte olla vahva vaan luja ja nöyrä oikealla tavalla niin ei satu yli lyöntiä ja sitä pitää vaan opetella
      Niin kasvaa henkisesti

      • Anonyymi

        Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......

        Se on sitä henkisesti heikon harjoittamaa alistamista. Pidä turpasi kiinni niin ei tarvitse lyödä.

        Eipä sillä, että kenelläkään olisi oikeutta henkistäkään väkivaltaa harjoittaa, mutta se ei oikeuta fyysistä. Jos ei korvat ja ego kestä niin siitä voi lähteä pois ilman, että ketään sattuu fyysisesti, mistä voi päästä käräjille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi hele.... , sekö on oikeaa nöyryyttä. Olet vain hiljaa, ollaksesi toiselle mieliksi. Kyllä meitä on moneksi......

        Samaa mieltä. Suomessa on sananvapaus ja se koskee kumpaakin sukupuolta tasa-arvoisesti. Suhde kahden ihmisen välillä on kahden kauppa joka perustuu tasa-arvoiseen suhteeseen, eikä niin että toista orjuutetaan ja rääkätään.


    • Anonyymi

      Minulla on vaimo joka suhteen alku aikoina, humalaan tullessa kävi päälle..en kokenut sitä varsin pahana..ainoastaan nukkumaan mennessä olin hivenen huolissani....lasten tulo lopetti väkivallan..,

      • Anonyymi

        Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
        Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
        Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
        Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
        Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.

        Jep, hormooneissa väkivalta on ok ja hyväksyttävää!! Hieno logiikka.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Naisella syy voi olla silloin hormoneissa.
        Miehillä syy on usein alkoholissa, muissa päihteissä, tai testosteroiinivalmisteissa, lisäravinteissa, jos esim. harrastaa voima- ja kamppailulajeja.
        Sitten tietysti voi olla syynä lapsuuden kotiolot ja -kasvatus.

        Hormoneista ym. biokemiallisista molekyyleistä se miehenkin väkivalta johtuu. Niitä vain pitää osata hallita tai sitten apua hakemaan.


    • Anonyymi

      Minun exäni oli myös erittäin väkivaltainen, sekä henkisesti että fyysisesti. Olen mies. Kun päällekäyminen alkoi olla viikottaista ja tapahtui yleensä todella yllätten ja usein ilman mitään konkreettista syytä mulla kerran kilahti ja kun hän löi minua ja sylki päin naamaa annoin kunnon litsarin eli löin takaisin avokämmenellä. En ole ylpeä siitä mutta raja tulee joskus vastaan, myös miehellä.

      • Anonyymi

        Suu kiinni heh


      • Anonyymi

        Sama. Exä kulki perässä haukkui ja löi. Välillä veitsellä lisämaustetta, kun yritti lähteä ulos alkoi itsemurha uhkailut. Töistä piti juosta kotiin tai tuli taas nyrkkiä naamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sama. Exä kulki perässä haukkui ja löi. Välillä veitsellä lisämaustetta, kun yritti lähteä ulos alkoi itsemurha uhkailut. Töistä piti juosta kotiin tai tuli taas nyrkkiä naamaan.

        Miksi olette parisuhteessa, kun se on sellaista kompromissista toiseen menoa. Älä nalkuta niin et saa turpaan. 38 vuotta aviossa saman miehen kanssa tiedän mistä puhun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi olette parisuhteessa, kun se on sellaista kompromissista toiseen menoa. Älä nalkuta niin et saa turpaan. 38 vuotta aviossa saman miehen kanssa tiedän mistä puhun.

        Miksi sinä kommentoit, kun et selvästi ymmärrä lukemaasi etkä tiedä aiheesta yhtään mitään? - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin


    • Anonyymi

      Kusipää ukloja ei tartte katsoo.
      Lähetä anoppisi matkassa kotiinsa tuo äijä oppimaan tavoille.
      Ei tule muuttumaan, olet iäti syypää kaikkeen.

    • Anonyymi

      Jos asioista täytyy keskustella jo vittuilemalla ja kelata samoja vanhoja kaunoja, niin molemmille olisi parasta viimeinkin ero.

    • Anonyymi

      Mitä ajatella??? Olipa hänen selitys mikä tahansa, niin kehotan sinua tarkoin miettimään tapahtunutta. Seuraavalla kerralla ei ehkä ravistelu riitä, vaan tulee suoraan nyrkkiä. Ellei suhteeseenne ole aiemminkin kuuluneet tällaiset "käsinpuhelut", kehoitan sinua jättämään tunteet sivuseikaksi ja jakamaan lusikat.

    • Anonyymi

      Lopeta se räpättäminen. Ihmiset ovat fyysisiä olentoja, ja kaikilla on se piste missä hermot menee. Näin se vaan on ollut viimeiset 100.000 vuotta, eikä mikään ole muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.

      • Anonyymi

        Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

        Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

        Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"

        Onko mahdollinen ajatus, että laskeutuisit puusta? Tiesitkö, ettei sivistyneeseen vuorovaikutukseen kuulu minkäänlainen väkivalta, ei minkäänlaisilla tekosyillä? "No ku tuo alotti" on pikkulasten argumentti, ja hekin jossain vaiheessa oppivat, ettei se ole peruste lyödä ketään turpaan. Toivon hartaasti, etteivät sinä ja kaltaisesi muut löydä parisuhdetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle on miehenä aivan selvää, että jos leivon tarpeeksi poskeani, niin jossain vaiheessa tilanteet käyvät fyysisiksi.

        Naiset tosiaan luulevat, että heitä ei koske samat tosielämän lainalaisuudet kuin alempiarvoisiakin olentoja. "Kuulun prinsessojen kastiin, joten voin vittuilla kaikille aivan vapaasti!"

        Eli siis et puhu muuta kuin sanot päivåä ja hei? Kaikki muuhan voi ärsyttää jotakuta.
        Se että sanoo että kun ja jos nainen tuo mielipiteensä julki niin miehellä menee hermo ja käy väkivaltaiseksi on ihmisen, naisen elämän rajoittamista, sillä halutaan vaientaa nainen, pakottaa hänet hiljaiseksi, miehen kynnysmatoksi. Kirjoittamasi on suoraa väkivaltaa.
        Vedät itse varmaan toisia miehiä lättyyn harva se päivä tai ainakin uhkaat lyöväsi jos ei älyä olla hiljaa? Suuri osa miehistä kun on puheiltaan aivan sietämättömiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mahdollinen ajatus, että laskeutuisit puusta? Tiesitkö, ettei sivistyneeseen vuorovaikutukseen kuulu minkäänlainen väkivalta, ei minkäänlaisilla tekosyillä? "No ku tuo alotti" on pikkulasten argumentti, ja hekin jossain vaiheessa oppivat, ettei se ole peruste lyödä ketään turpaan. Toivon hartaasti, etteivät sinä ja kaltaisesi muut löydä parisuhdetta.

        Sulle se puusta laskeutuminen tekee ilmeisen vaikeata? Sivistyneeseen vuorovaikutukseen ilmeisesti kuuluu kumppanin kyykyttäminen tilanteen tullen ja siinä välissäkin? Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sulle se puusta laskeutuminen tekee ilmeisen vaikeata? Sivistyneeseen vuorovaikutukseen ilmeisesti kuuluu kumppanin kyykyttäminen tilanteen tullen ja siinä välissäkin? Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde?

        " Sitäkö he pelkäsivätkään, että hän löytäisikään parisuhde? " - Nm. Mitäääh


    • Anonyymi

      Jopas on kummaa rakkautta nuo teidän liittonne, ei tajua ei !

      terveessä liitossa kumpikin antaa henkensä toisen puolesta sellainen on rakkautta.

      terveisiin liittoihin ei myöskään kuulu humalaab tulemiset eikä kaljottelut.

      sellainen on jo merkki ettei kestä elämää selvin päin, eli ei avioainesta.

    • Anonyymi

      Ketään ihmistä ei voi täysin tuntea, edes läheisintä. Jos kerta oli eka, tee ravistelijalle selväksi, että toisen kerran jälkeen tulee seuraamuksia etkä aio fyysistä väkivaltaa vastaanottaa. - Nm. Relaa ja rauhoitu

    • Anonyymi

      Täällä jotkut kommentoi -ja varmaankin ihan provosoimis tarkoituksella, että nalkuttava nainen saa mitä haluaa eli jos nalkuttaa niin on ok että mies käy väkivaltaiseksi. Olisiko se ok jos nalkutuksen sijasta vetäisi vaan heti turpaan miestä? Ei tarvitsisi nalkuttaa. Sitä saa mitä tilaa vai miten se meni. Vai olisiko se vaan paras että kukaan ei kajoa fyysisesti keneenkään oli tilanne mikä tahansa? Se kuullostaa ehkä parhaimmalta.

      • Anonyymi

        Jatkuva, vuosia kestänyt aliarviointi, halveksunta, nälviminen, kyttäys ja komentelu ei kuulu mihinkään liittoon! Kannattaa pakata ja nostaa kytkintä ennenkuin tekee jotain sellaista mitä ei ikinä uskonut tekevänsä.


      • Anonyymi

        Aika harva täällä mielestäni niin on sanonut.

        Moni on vain esittänyt sen faktan, että jos tarpeeksi toista provosoi, niin jossain vaiheessa se hermo pettää. Se mitä tapahtuu kun hermo pettää, riippuu ihan ihmisestä.

        Väkivalta ei tietenkään ole ok missään muodossa, ja mitään miehen ja naisen roolia tähän asetelmaan on ihan turha hakea.


    • Anonyymi

      Ennenkuin teet radikaaleja ratkaisuja, mieti, MIETI omaa käytöstäsi.

    • Anonyymi

      Ei kannata jäädä oottelemaan. Joudut aina miettimään sanomisiasi, että ottaako hän taas kiinni ja ravistelee vai tekeekö jossain vaiheessa jotain muutakin. Valitettavasti....

    • Anonyymi

      Kiitos aloituksesta.
      Nämä ovat niin palsamia...
      Tulee *niin* mieleen huorinteoista muistettu suomi exäni.
      Niin kauan oli aina ilkeä kunnes sai minut suuttumaan. Sitten heti uhriutui.

      Nyt kun on kunnollinen rakastava vaimo, olemme samalla puolella. Vaikka olisimme erimieltä, tiedämme toisen tarkoittavan parasta. Syyttelyille, ilkeilyille ei ole sijaa. Voimme keskittyä ratkaisukeskeiseen keskusteluun. Puhumme aina toisiamme kunnioittaen. Tiedän ja tunnen olevani rakastettu. On aika helppo suostua, hänen toiveisiinsa. Omatkin toiveet toteutuvat.

      Suomalainen ilkeily tuntuu vaan niin oudolta. Mitä sillä kukaan luulee voittavansa?

      • Anonyymi

        Oletpa onnekas.


      • Anonyymi

        Miestä kaikessa myötäilevä ja palveleva vaimo haettu kehitysmaasta, jossa ei ole sosiaaliturvaa lainkaan? Siellä ne kasvattavat tyttölapsiaan tyrkylle eurooppalaisia miehiä varten. Se on koko suvulle lottovoitto kun joku saadaan naitettua eurooppalaiselle miehelle. Tyttö sitten "rikkaan" eurooppalaisen vaimona kustantaa parilla sadalla eurolla kuukaudessa koko suvun elämisen lähtömaassa.

        Ja suomalainen mies on onnellinen kun omistaa niin paikkansa tietävän vaimon, joka ei taatusti nalkuta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miestä kaikessa myötäilevä ja palveleva vaimo haettu kehitysmaasta, jossa ei ole sosiaaliturvaa lainkaan? Siellä ne kasvattavat tyttölapsiaan tyrkylle eurooppalaisia miehiä varten. Se on koko suvulle lottovoitto kun joku saadaan naitettua eurooppalaiselle miehelle. Tyttö sitten "rikkaan" eurooppalaisen vaimona kustantaa parilla sadalla eurolla kuukaudessa koko suvun elämisen lähtömaassa.

        Ja suomalainen mies on onnellinen kun omistaa niin paikkansa tietävän vaimon, joka ei taatusti nalkuta...

        Minkälainen äiti olet kun kuvittelet lapsia tietoisesti kasvatettavan "Eurooppalaisille"?
        Jos sinulla on tällaisia ajatuksia, niin älä tee lapsia. Katkeroituneena myrkytät lapsen mielen jo nuorena.


      • Anonyymi

        Samma på finska: et jaksanut olla vuorovaikutuksessa, joten leivoit exää turpaan. Nykyinen emäntä tietää riskin väkivallasta, joten kävelee munankuorilla ja tekee parhaansa, ettet menetä hermojasi. Ja hyvin suoriutuu, kun sinä näyt kuvittelevan, että elätte tasaveroisesti.

        Surullista, miten moni ihminen joutuu elämään väkivallan pelossa.


    • Anonyymi

      Nyt on aika lähteä. Raja on ylitetty ja pahoinpitely tulee sekä jatkumaan että kerta kerralta pahenemaan.

      Älä ole Porvoon äiti.

      • Anonyymi

        Sinä et tiedä Porvoon äidistä etkä mistään muustakaan yhtään mitään. - Nm. Ei junalauta


    • Anonyymi

      Asiat kun eivät aina ole niin yksinkertaisia. Vakava sairaus aiheutti sen, että luottamus toiseen meni. No itselläni toinen, Tuli riitaa tästä ja minut pahoinpideltiin, sormi 5 kohtaa poikki ja vittuilua every day. Tämän jälkeen elämme vain vittuilulla. Mitä ajattelet parisuhteesta? Eläkä ajattele liian suoraviivaisesti. Sosiaalitantat voi painua V???uun.

      • Anonyymi

        Ennen kun hilpasen yöpuulle …joululahja-aforismi kaikille ”pakko” naputtaa. Faijani sanoi minulle taannoin: ”JOS JOKU ON KUSIPÄÄ, ÄLÄ SINÄ OLE KUSIMITTARI!”…Hyvää joulun odotusta kaikillle teille! YT Ami


    • Anonyymi

      Aivan perusmeininkiä

    • Anonyymi

      Kannattaa myös miettiä uudestaan jos piikittely on kovin ilkeää niin ketä syyttää vastareaktiosta?

      • Anonyymi

        Luin vain ekan viestin. Dokaaminen ei hyvä juttu. Se on selviytymiskeino ja riippuvuus.


    • Anonyymi

      et ole antanut römpsää??

    • Anonyymi

      Lesbosuhteeseen terve menoa piikitteleen. Naiset ihmettelee jossain parisuhteessa miks saa turpiin ni erotkaa heti. Nälvimistä ei tarvi kuunnella eikä naista lyödä.

      • Anonyymi

        Lesbotne toisiaan vasta hakkaakin. On nimittäin vierestä katsottu lukuisia kertoja. Ihmetellä täytyy ketä ne siitä sitten syyttää kun ei ole tota kaameeta miespuolista?!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lesbotne toisiaan vasta hakkaakin. On nimittäin vierestä katsottu lukuisia kertoja. Ihmetellä täytyy ketä ne siitä sitten syyttää kun ei ole tota kaameeta miespuolista?!

        Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

        Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

        Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.

        *rulettiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kakarat menneet yhteen, jos läpsimistä tms. Nälviminen ja piikittely paha, ehkä jopa pahempi asia.

        Otan etäisyyttä tälläisiin naisiin… mua ei saa kirveelläkään lähtemään tohon ruvettiin mukaan. Piikittely on häpeällistä! …en vois katsoa itseäni peiliin, jos lähtisin siihen mukaan. Mielummin pakenen paikalta.

        On suuri huijaus, että kaikki aikuiset ovat aikuisia.


    • Anonyymi

      Mies tietää mitä tekee

    • Anonyymi

      Naiset osaa olla todella raivostuttavia nalkuttajia ja raja tulee luonnollisesti joskus vastaan. Ihmekös, että rauhallisempi kaveri jossain vaiheessa ratkeaa? Sama juttu näissä koulusurmissa ja muissa, jälkeenpäin sitten vaan voivotellaan, että taidettiin sitä kiusata, mutta hiljainen ja rauhallinen se sitä ennen oli.

      Mutta, mielestäni on ihan se ja sama kuka tässä teidän tapauksessa on syyllinen, mitään kovin vakavaa ei ole vielä tapahtunut. Oleellista on se, että teidän suhde ei toimi ja se kannattaa mitä pikimmin lopettaa. Oli alkuperäinen syy tai syyllinen mikä vaan, niin olette toisillenne vaaraksi.

      • Anonyymi

        Vain väkivaltainen on syyllinen. Toki hakkaavat miehet on niin avuttomia että syyttävät naisia.


    • Anonyymi

      Oletko miettinyt kuinka toimit ensi kerralla kun sen alistajan kontrolli pettää ja kenties käykin kurkkuusi kiinni ja kuristaa niin ettet sanaa saa sanottua? (Jos tehnyt jo aiemmin mieli kuristaa mutta on vasta niskassa? Siitä ei ole enää pitkä matka..)
      Itse en arvaanattoman tyypin kanssa olisi missään kontaktissa. Liian vaarallista.

    • Anonyymi

      Eroa ja ota muslimimies, niin et tarvitse arvailla.

      • Anonyymi

        Hellan ja nyrkin välissä on turvallinen olo.


      • Anonyymi

        Joo, se tappaa kun haluaa erota.


    • Anonyymi

      Avomies rikkoi kaksi kevyempää ovea (löi nyrkillä rikki tulistuessaan riitatilanteessa) ja kerran löi huti minusta; ja sen jälkeen raiskasi.

      Lähde vielä hyvän sään aikana.

    • Mutta tuo piikittely ei anna sinusta kovin ruusuista kuvaa, sehän on lähtökohtaisesti toisen alistamista.

    • Anonyymi

      Ei kukaan yksin rettelöi. Ja tämä "kauhistelu" fyysisen koskemattomuuden pyhyydestä on hölmöläisten hommaa. Jos tulee vammoja tai edes todellista kipua, ei tietenkään hyväksyttävää.

      Nalkutuskin ja petollinen uhriutuminen pitäisi kriminalisoida. Ei toki olisi helppoa sitä saada läpi,
      kun nykyhallitustakin katselee ;!

      • Anonyymi

        Moniko tekee viimeistelyn juuri henkisen väkivallan jälkeen?


    • Anonyymi

      Kokemusta on. Valitettavasti.

      Valitettavasti väkivallalla on isompi riski toistua nyt kun raja on rikottu.

      Tai ainakin niin kävi meillä. Loppuajasta oli jo usein maija pihalla. En olisi ikinä uskonut, että löydän itseni sellaisesta elämäntilanteesta, jossa sain useasti pelätä henkeni puolesta. Mies kielsi kaiken ja varmasti kieltää yhä. Hänellä ei ole pokkaa myöntää tekojaan edes itselleen. Varsinainen raukka.

      En ala tässä neuvomaan mitä sinun tulisi tehdä. Itselleni neuvoisin ensimmäisen osuman jälkeen, että lähde. Jos voisin vaikuttaa menneeseen.

      Tsemppiä ja kovaa tahtoa tulevaan.

    • Anonyymi

      Ei pidä koskaan hyväksyä tuollaista! Juoko mies usein? Jos niin kehota hakemaan apua siihen. Yritä tukea jos raitistuu.. Jos jaksat. Jos tuo toistuu kannattaa miettiä paikka mihin mennä. Juu ja eihän jatkuvasti pitäis piikitellä muttei ei se ole mikään syy tuommoiselle. Voimia

      • Anonyymi

        EI ALKKISTA SAA HOITOON-ENNEKUIN ITSE TAJUAA.


    • Anonyymi

      Et suostunut ja sait toista

    • Anonyymi

      Pillun saaminen on päättynyt.

    • Anonyymi

      En luottaisi enää, mutta tietenkin olet iloinen, kun saat olla stressilelu? Omaa tytärtä kehottaisin juoksemaan pois, kun vielä voi.

    • Anonyymi

      Ex mies.Meillä oli vieraita vietimme ihan mukavaa keskusteluiltaa,kun he poistuivat,menin siistimään keittiötä.Hän ilmestyi veitsi ojossa eteeni.Sain jotenkin pidettyä itseni koossa ja sanoin .Jos tapat ,tytär jää ilman äitiä enkä usko sinun haluavan sitä.Vähitellen laski veitsen eikä asiasta puhuttu enää. Mutta luotto meni ja monta muuta tapahtumaa,jotka johtvat eroon.Luojan kiitos sain elämäni takaisin.

    • Anonyymi

      Varnaan nalkutit monta vuotta ja nyt ihmettelet että miksi äijä lyö.....onneksi minä en lyönyt....hommasin uuden naisen...

    • Anonyymi

      Ota yhteyttä ensi-ja turvakotiin, neuvolaan tai vaikka vain terveydenhoitajaan terveysasemalla. Kerro avoimesti mitä tapahtui ja mitkä seikat siihen johti. Älä jää yksin ja miettimään asiaa. Kerro myös puolisollesi ettei tuo ollut oikein tehty ja ettet sitä aio enää ikinä sietää. Stressi aiheuttaa eri tapoja käsitellä asioita joista mikään ei ole yksi ja ainoa tapa toimia mutta väkivalta ei ole ratkaisu. Olisiko teidän apu parisuhdeterapia ja/tai yksilökäynnit psykologilla tai muulla vastaavalla missä saisitte omia huolia ja tätä asiaa purettua?

      • Anonyymi

        Eikös hän aloituksessa kerro: "Ollaan juteltu asiasta ja käyty asiallisesti läpi." Mutta jos ravistellulle jää trauma, ammattiapu voisi olla oikea ratkaisu. - Nm. Kaikki eivät halua / kykene


    • Anonyymi

      Olen itse kokenut perheväkivaltaa lapsena. Toisinaan mietin että on ihme etten kuollut yhtenä kertana. Täällä helposti syyllistetään ihmisiä että ollaan trolleja ja vastaavaa, mutta näin asiat ovat kuitenkin omalla kohdallani menneet. Tuo ap:n mainitsema niskan ravistelu kuulostaa pahalta sillä ihmisellä on niskassa jokin hengitykseen liittyvä herkkä osa-alue, joka nytkähtää helposti esim. autokolareissa kun tulee äkkipysäys. Niskan nikamat ovat herkkiä joten tuo ei ole todellakaan ok että hän teki sinulle noin. Fyysinen väkivalta ei ole ikinä ratkaisu ja vain itsepuolustus/hätävarjelu on hyväksyttävää.

    • Anonyymi

      ” Sanoin sitä ennen ikävästi hänelle aiheesta.”
      ” Myönnän että varmasti piikittelen välillä ikävästi.”

      Tämä kertoo kaiken, kenelläkään ei hermot kestä ikuisesti. Mitäs jos olisi toisinpäin ja miehesi olisi laittanut sinulle samoin kuin sinä hänelle? Lopulta sinultakin käämi kärvähtäisi.

      • Anonyymi

        Miehetkin saattavat nälviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miehetkin saattavat nälviä.

        Kyllä ne nälvivät ihan siinä, missä naisetkin. - Nm. Parempia(kin)


    • Anonyymi

      On.. Ja erosin. Kuilu tuli väliin. Oli muutakin ilkeyttä meillä. Käytti myös taloudellisesti hyväksi.

    • Anonyymi

      Sinä saat sanoilla pieksää, mutta puolisosi ei saa puolustautua. Mee akka ittees

      • Anonyymi

        Miksi mieähillä ei ole muuta puolustautumiskeinoa kuin väkivalta? - Nm. Eivät mene itseensä


    • Anonyymi

      Hyvä. Toisen koskemattomuus syytä olla tabu!Kysymäsi / kokemasi eivät liene naisille ainutkertaisia . Toivon Sinulle voimia eteenpäin.

    • Anonyymi

      Elämä on yleisesti ottaen perin epämiellyttävää ja hankalaa. Ihmiset etenkin rasittavan omituisia. Kun jollain lailla oppii elämään, sitten kuolo alkaa vaanien tulevasta koputtaa.Mutta.. jo arkkiatri Ylppö lohdutti aikoinaan: Parempi olla 100 vuotta nuori; kuin 50 vuotta vanha! RIIDELLÄÄN SOVUSSA eli muiskis! Ami

    • Anonyymi

      Olen mies, joka oli naimisissa tunnekylmän ihmisen kanssa. Esimakua hänen persoonallisuusongelmistaan sain parisuhteen alkumetreillä, kun hän kiukunpuuskassaan löi minua takaapäin täydellä viinipullolla takaraivoon. Muutama vuosi myöhemmin hän pikaistuksissaan löi minua veitsellä rintaan, hieman rintalastan vasemmalle puolelle. Isku osui suoraan luuhun, eikä niiden väliin, mikä saattoi pelastaa henkeni. Myöhemmin suhteemme aikana sain useita potkuja jalkoväliini. Myös räkiminen päin kasvojani, sekä jatkuva uhkailu vieraisiin menemisellä jne. oli tavallista. Suhteen loppuaikoina hän käytti lastenkin nähden nyrkkejään. Kerran riidan päätteeksi sain kovan iskun suoraan leukaan, joka vei minulta lähes tajun. Poikani tuli hetken päästä itku silmissään kysymään, miksi äiti löi. Myös poikamme on saanut osansa. Mm. potkun selkäänsä, litsareita, ja ajoipa hän kerran lapsen alusvaatteillaan pakkaseen ja heitti ulkovaatteet perässä. Myös henkinen väkivalta oli jatkuvasti läsnä. Eniten surettaa hänen vihansa kohdistuminen poikaamme, esim. hän sanoi tyttärellemme, ilkeästi poikaamme ja minua katsoen, "onneksi mulla on sentään [tyttäremme nimi]". Hän myös lähti kerran humalapäissään ajamaan autolla, 5-vuotias tyttäremme takapenkillä ilman turvavyötä. Kun sain hänet kiinni ja hysteerisenä otin häntä rinnuksista ja ravistelin, jonka vuoksi hän kaatui, tämä paisui myöhemmin uskomattomaksi tarinaksi, kuinka olin hakannut hänen naamansa mustaksi, potkinut kylkiluut poikki jne. Hän oli jopa meikeillä tehnyt tiettyä "vaikutusta" lapsiimme. Eikä tässä kaikki. Hän oli levitellyt lastemme opettajille, neuvolaan, poliisille, sukulaisille yms. tarinaa, kuinka minä olen psyykkisesti arvaamaton. Ja mikä hulluinta, sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa piti tulla vastaamaan lähestymiskieltovaatimukseen, sekä huoltajuuden menettämiseen. Miten tässä oikein kävi näin...? Kun persoonallisuudeltaan häiriintynyt sairaanhoitajanainen tiristää kyyneleen ja surkeasti valittelee järkyttävää kohtaloaan, minusta tuli kolmansien osapuolien silmissä se, mitä hän oikeasti oli. Ihmishirviö sanan järkyttävässä merkityksessä. Ei ihme, että olen sen jälkeen katsonut tarkkaan millaisen ihmisen kanssa seurustelen ja ollut valppaana ja lähes lähtökuopissa varmuuden vuoksi. Tietenkin tämä pilaa parisuhdetta, mutta en tietenkään enää ikinä halua kohdata sellaista persoonallisuutta.

      • Anonyymi

        Voiko tämä edes olla totta? Olisi sinun pitänyt puolustautua jo paljon aiemmin siinä "suhteessa". En voi uskoa että moinen hirviö nyt poikasi elämää pilaa. Etkö välitä lapsistasi ja taistele oikeuksistasi? Jos et itse samanlaisia hurjia tekoja tehnyt eikä alko ole ongelmana tee valitus oikeuden päätöksestä ja laita kirjoituksesi liitteeksi siihen. Laita samalla sen työpaikalle viesti hullusta työntekijästä. Potilaathan ovat vaarassa.
        Pitäähän sinun nyt oikeutta saada ja mainettasi puolustaa jos et samoin toiminut kuin se hurja.
        No, nyt olet siitä vapaa onneksesi mutta menetit lapsesi myös. Etkö ole huolissasi pojasta? Ja mieti jos uhkaili sinua huorailuilla aiemmin minkä "mallin" nyt antaa tyttärellesi ties minkälaisten hirvityksien kanssa hyppiessä. Ventovieraita jätkiä voi olla lastesi elämässä. Sinunhan kuuluisi tietää että lapsesi ovat vain kelpotyyppien vaikutuspiirissä eivätkä umpihullujen armoilla. Nyt ei niin taida olla.


      • Anonyymi

        Totta kai nainenkin voi olla hirviö suhteessa, muta sinun kertomuksesi ei ole uskottava.

        Kuvailet arvaamattoman väkivallan kohteeksi joutumistasi pitkäaikaisena ilmiönä. Miksi jatkoit suhdetta?

        Kuvailet vaimosi kohdistaneen pitkäaikaista väkivaltaa ja vähättelyä myös poikaanne. Miksi et suojellut poikaasi?

        Ja tämä sitten: "Ja mikä hulluinta, sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa piti tulla vastaamaan lähestymiskieltovaatimukseen, sekä huoltajuuden menettämiseen. "

        Lähestymiskielto on erillinen asia huoltajuudesta. Lähestymiskieltoa ei saa, jos sen perusteeksi ei ole kunnollista näyttöä. Pari vieritettyä kyyneltä ei siihen riitä.

        Huoltajuusasiat ovat pitkiä prosesseja. Ne eivät käynnisty oikeuteen kutsusta, vaan sitä ennen on pitänyt tapahtua jo todella paljon.


      • Anonyymi

        Myöhempien oikeusjuttujen välttämiseksi on hyvä reagoida väkivaltaan heti eikä joskus. Eli tallettaa todisteita yms. Muuten ne voi kääntyä päälaelleen eikä sivulliset osaa sanoa kumpi on oikeasti syypää.


      • Anonyymi

        Että tämmöinen satu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Että tämmöinen satu.

        Usein totuus on tarua ihmeellisempää.
        Kukaan ei usko rotevan miehen olevan uhri.
        Silti ainakin minä tiedän isoja, vahvoja ja rotevia miehiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty puolustamaan itseään kun rakas hakkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai nainenkin voi olla hirviö suhteessa, muta sinun kertomuksesi ei ole uskottava.

        Kuvailet arvaamattoman väkivallan kohteeksi joutumistasi pitkäaikaisena ilmiönä. Miksi jatkoit suhdetta?

        Kuvailet vaimosi kohdistaneen pitkäaikaista väkivaltaa ja vähättelyä myös poikaanne. Miksi et suojellut poikaasi?

        Ja tämä sitten: "Ja mikä hulluinta, sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa piti tulla vastaamaan lähestymiskieltovaatimukseen, sekä huoltajuuden menettämiseen. "

        Lähestymiskielto on erillinen asia huoltajuudesta. Lähestymiskieltoa ei saa, jos sen perusteeksi ei ole kunnollista näyttöä. Pari vieritettyä kyyneltä ei siihen riitä.

        Huoltajuusasiat ovat pitkiä prosesseja. Ne eivät käynnisty oikeuteen kutsusta, vaan sitä ennen on pitänyt tapahtua jo todella paljon.

        "Totta kai nainenkin voi olla hirviö suhteessa, muta sinun kertomuksesi ei ole uskottava."

        - Se on tiivistelmä kohtaamistani ikävistä asioista, kun aiheena oli perheväkivalta. Jos haluat epäillä ihmisiä, niin tietenkin sulla on siihen oikeus. Oletko ehkä jotain äärifeministin tapaista?

        "Kuvailet arvaamattoman väkivallan kohteeksi joutumistasi pitkäaikaisena ilmiönä. Miksi jatkoit suhdetta?"

        - Olen optimistinen persoona, joka haluaa uskoa parempaan huomiseen, ehkä joskus vähän sinisilmäinenkin. Meillä oli jo muilta osin se unelma rakennettuna, enkä sitä olisi halunnut lähteä purkamaan. Halusin mieluummin "korjata" hänet, mutta jos kyseessä on persoonallisuushäiriö, niin tuskinpa taviksena siihen löytyy eväitä.

        "Kuvailet vaimosi kohdistaneen pitkäaikaista väkivaltaa ja vähättelyä myös poikaanne. Miksi et suojellut poikaasi?"

        - Miksi syytät, että jätin poikani heitteille? Voisit hieman korjata asenteitasi. Tietenkin suojelin häntä, myös avioeron jälkeen. Olimme paljon omissa harrastuksissamme, kävimme eri paikoissa ja tapahtumissa, olimme isä-poikakerhossa yms., puhuimme paljon asioista, liittyen myös perhe-elämään jne. Yksi syy, miksi hän ei hyväksynyt poikaamme oli hänen adhd-sairautensa. Vaimo kun häpesi sitä sosiaalisissa tilanteissa. Kyllä hän käytti poikaa psykiatreilla ja terapiassa, mutta samalla hän heikensi sen apua käytöksellään. Minä lopulta menin eron jälkeen poikani kanssa sosiaalitoimistoon ja lähdimme viemään asiaa, että poikani muuttaisi minun luokseni. Valitettavasti hänen onnistui pilata sekin. Huokaisin vasta sitten helpotuksesta, kun poikamme muutti kotoaan. Ikävä kyllä siihen mennessä oli paljon vahinkoa saatu aikaan, mutta pikkuhiljaa asiat myös parantui. Nykyään hänellä on oma perhe jo, tosin lapset naisystävän edellisestä suhteesta.

        "Ja tämä sitten: "Ja mikä hulluinta, sain käräjäoikeudelta kirjeen, jossa piti tulla vastaamaan lähestymiskieltovaatimukseen, sekä huoltajuuden menettämiseen. "

        "Lähestymiskielto on erillinen asia huoltajuudesta. Lähestymiskieltoa ei saa, jos sen perusteeksi ei ole kunnollista näyttöä. Pari vieritettyä kyyneltä ei siihen riitä."

        "Huoltajuusasiat ovat pitkiä prosesseja. Ne eivät käynnisty oikeuteen kutsusta, vaan sitä ennen on pitänyt tapahtua jo todella paljon."

        - Sotkeudut ihan liikaa omiin oletuskiemuroihisi. Oli erillinen tai ei, tai tapahtui tavalla tai toisella, se on ihan toisarvoinen asia, kun pääasia on se, mitä on tapahtunut minun elämässäni ja perheelleni. Ethän nyt kuitenkaan yritä omin oletuksinesi mielivaltaisesti kyseenalaistaa toisen ihmisen kokemuksia, ethän?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein totuus on tarua ihmeellisempää.
        Kukaan ei usko rotevan miehen olevan uhri.
        Silti ainakin minä tiedän isoja, vahvoja ja rotevia miehiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty puolustamaan itseään kun rakas hakkaa.

        Exä oli 179 cm, 67 kg. Voimaa ja lihasta hän saanut mm. kuntosaleilta, joissa kävimme yhdessäkin useita vuosia. Siitä voi päätellä, että voi irrota jotain muuta kuin hennon naisen tillikoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Että tämmöinen satu.

        Miksi pidät satuna? - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin


    • Anonyymi

      Kannattaa erota, voit piikitellä sen jälkeen ihan ittekseen.

    • Anonyymi

      Minulle on käynyt samalla tavalla, että mies alkoi reagoida fyysisesti väkivaltaisesti , kun hän koki stressiä ja hankalaa oloa. Oli iso järkytys saada nyrkistä täydellä voimalla päähän kun oltiin menossa nukkumaan. Ajattelin että tämä ei tapahdu oikeasti, minulle, kun oltiin nuoria, rakastuneitakin ja hiljattain muutettu yhteen. Vuosien varrella tällainen käyttäytyminen jatkui harvakseltaan. Terapiaan kannattaisi lähteä heti ja yrittää kitkeä tällainen käyttäytyminen pois heti alussa, ja tehdä se ei-sallituksi käyttäytymiseksi, jota ei sallita parisuhteessa. Myös omaa käyttäytymistä kannattaa muokata, jos toinen ei sitä kestä. Molempien täytyy muuttaa jotain, ei pelkästään miehen, että parisuhde voi jatkua. Meillä asiat menivät siihen, että 20 yhteisen vuoden jälkeen vuokrasin oman asunnon ja muutin tavarani sinne, ilman huonekaluja. Välillä oli parempia, hyviäkin jaksoja, kun miehenikin jaksoi ponnistella enemmän perhe-elämän eteen. Sitten hänellä tuli työelämässä niin kovat paineet että en enää uskaltanut jäädä saman katon alle, vakavamman "purkauksen" pelossa. Saman tyyppinen käyttäytyminen, esim. minun heittäminen ulos asunnosta kerrostaloasunnon rappuun tai pihalle jatkui, kun muutimme ok-taloon. Asunto-olosuhteiden kohentaminen ei muuttanut mieheni toimintatapoja stressitilanteissa, vaan ne jatkuivat ok-talossakin samantyyppisinä. Hän tosiaan katsoi, että hänellä oli oikeus poistaa minut asunnosta, jos puheeni aiheuttivat hänelle stressiä, kun esim. jos kysyin tuletko nukkumaan tai missä vietämme joulua.

      Vastaan sinulle koska voin kuvitella kuinka järkyttynyt ja ymmälläsi olet. Kannattaisi nyt heti hakeutua pariterapiaan jonnekin ja alkaa työstää, miten parisuhdettanne pitäisi kummankin kannalta muuttaa, Meilläkin lapsen vakava pitkäaikainen sairastuminen toi paljon lisästressiä suhteeseen, ja ajan kanssa kaivoi kummastakin vähemmän mellyttäviä piirteitä esille, joita ei ehkä ilman tätä lisästressiä olisi tullut lainkaan esille. Ehkä miehesikin katuu käyttäytymistään stressitilanteessa ? Kannattaa hakeutua sinne terapiaan ja ottaa ulkopuolista apua ja tukitoimia vastaan, että voi paremmin. Mutta älä jää hautomaan tätä itseksesi ja toivo, ettei tilanne uusiudu, vasn "tee tästä numero" ja hakekaa ulkopuolista apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa näihin tilanteisiin. Minä vuokrasin oman asunnon lopulta, ja "pakenin" sinne näitä tilanteita. Jouduin hakemaan myös avioeron, ja hoitamaan käytännön asiat. Nyt vastaan uuden puolison kanssa aikuisen kehitysvammaisen lapseni asioista, hän ei kylläkään asu luonamme. Toivon sinulke, että saatte ja haette ajoissa apua . Näitäkään asioita ei kannata piilotella ja hävetä, vaan yrittää muokata elämää ja parisuhdetta niin että kaikki selviävät siitä. Ulkopuolinen taho kannattaa ottaa mukaan asioiden käsittelyyn. Kaikkea parasta sinulle ja perheellesi ! Voitte kyllä selvitä tästä !

    • Anonyymi

      Minusta hyviä pohdinnan aiheita ovat mm, että kauanko olette olleet yhdessä, eli jos 10-vuoden yhdessäolon jälkeen tapahtuu kerran tällaista, voinee todeta, ettei se ole hänelle luonteenomaista..?
      Sitten, pyysikö aidosti anteeksi vai selittelikö itseltään vastuun pois?
      Ja vielä se, että stressaavassa tilanteessa voivat ihmiset käyttäytyä joskus hyvin yllättävillä tavoilla.
      Jos jotain vastaavaa tapahtuu uudelleen, suosittelen, että harkitset vakavasti kannattaako suhdetta jatkaa.

    • Anonyymi

      Näitä lopputulemia näkyy tämän tästä uutisissa. Toisinaan on uutiskuvissa näkynyt että oli ihan hyvän näköisetkin puitteet elämälle. Mutta se on pelkkää kulissia.

      Ikävästi sanottuna valitkaa paremmin jo heti aluksi. Näiden tapauksien jälkikasvu kun on sitten suurimmalla todennäköisyydellä samaa kaliiberia.

    • Anonyymi

      Nauti.

    • Anonyymi

      No kannastaiskos pitää turpa rullalla, eikä aina jäkättää vaan olis niinku vaimon pitää olla - kuuliainen miehelleen ?! ? Näin on !?!
      LoL

      • Anonyymi

        Jaahas, vedettiin sitä sanaa mukaan. Miksi et siteeraa asian toista puolta, sitä että miehen tulee kunnioittaa ja rakastaa vaimoaan? Ellet sitten edusta jotain toista uskontokuntaa. En kiellä etteikö naisissakin olisi vähäsen vinksahtaneita tapauksia mutta on ne harvinaisempia kuin lyövä mies. Jos joka kolmas nainen kokee väkivaltaa, se tarkoittaa että joka kolmas mies on valmis väkivaltaan. Vai kiertääkö se sama macho kaikki naiset läpi.


      • Anonyymi

        Jos tykkäät pimeän keskiajan tavoista, miksi et mene sinne takaisin? - Nm. Mitä teet täällä


    • Anonyymi

      Olen pahoillani tilanteestanne. Kuten totesit, jotain särkyy tämmöisen johdosta ihmissuhteessa ja se on luottamus. Ja luottamus on kaikki.

      Täällä monet syyllistävät sinua toteamastasi ikävästi sanomisesta: itse pohdin, että onko kunnioitettava itsekritiikkisi enemmänkin tyypillistä väkivaltaa kokeneen ihmisen yritystä selittää itselleen joku käsittämätön teko rakkaalta hyväksyttäväksi. Eli oletko oikeasti se "nalkuttava, henkistä väkivaltaa käyttävä hirviöakka", joka täällä keskusteluissa viritetään helposti syyksi miehesi käytökselle. Olet tai et, fyysinen koskemattomuus on oltava selkiö. On se suu purkaa tuntojaan miehelläsikin, vaikkei olisi yhtä "taitava" ilmaisemaan itseään sillä kuin ehkä sinä naisten tapaan. Ja käsi ylös se, joka ei ole koskaan ikävästi sanonut kellekään;/ eli ei kait vain täydellisyys tässä maailmassa ole turpiinsaannin esteenä...

      Jos et ole jo lusikoita jakamassa, niin ehdottomasti parisuhdeterapiaan hakeutuisin miehesi kanssa. Ja vaikka eroaisittekin, tämmöinen olisi tarpeen. Muutoin rikkoutunut luottamus jää pinnan alle kytemään, tuhoten kaiken väliltänne hiljakseen. Jatkamalla ilman käsittelyä hyväksytte myös tapahtuneen. Terapia antaisi molemmille mahdollisuuden purkaa tuntoja kaikesta mahdollisesta, koska jostain onnellisuuden puutteesta tuo itsesi soimaus huonosta käytöksestä tai miehesi väkivaltainen käytös kielii. Jos miehesi ei tähän kykene, vahvistaa se toisaalta päätöstä erota.

      Kaikkea hyvää. Molemmille. <3

    • Anonyymi

      Mies psykoterapeutille, itse muuta heti pois. Tulevaisuus näyttää, paraneeko miehesi!

    • Anonyymi

      Ei ollu mikään hetkellinen päähänpisto. Apua on saatavilla.

    • Anonyymi

      Mitäs sinä oikein kitiset ? itsehän ajoit itsesi tilanteeseen joss kävi niin kuin olet toivonut, sitä saa mitä tilaa.
      vaikuttaa siltä kuin pyrkisit hakemaan huomiota ja olisit kateellinen jollekin joka juuri nyt huomion keilassa.

    • Anonyymi

      Lopun alkua, eroa salaa, ilmoita poliisille väkivalta tapahtumasta ja ota yhteys sosiaaliviranomaiseen, niin päätetään mahdollisten/-sen lapsienkin/-sen tulevaisuudesta.

    • Anonyymi

      Ravista takaisin kahta kauhiammin!

      • Anonyymi

        Mun ex aina kävi käsiksi, kun todistajia kuulomatkan etäisyydellä. Kai halus kattoa, oonko hiljaa ja peittelen sen sairautta tms.

        No kerran sit pimeni silmissä ja löin takas, niin se heti alkoi huutaa kuin hyeena apua-apua ja juoksi talon toiseen päähän isosiskonsa luo ja väitti, että on ollut vuosia väkivallan uhri.
        Onneksi sillä ei ollu isompia ruhjeita, mutta mulla silmälasit rikki ja otsa auki. Yritti väittää, että lavastin sen lyömällä päätäni seinään tmv. mutta isosisko vähän epäili sen juttuja ja miehen ittensä hälyttämät poliisit kans.

        Eri ihmiset uskoo erilaisia tarinoita lastenvalvojalla, poliisissa jne. Mikään muu ei olis pelastanut mua sen absurdeilta syytöksiltä erotilanteessa kuin se, että uskoin parasta ystävääni vuosia sitten ja kävin joko lääkärissä näyttämässä mustelmat, kuristusjäljet jne. tai kuvasin ja lähetin ystävälleni ne.

        Varaudu.


    • Anonyymi

      Joku kerta on aina se ensimmäinen. Tuskin viimeinen. Valoja, vannomisia, "kuinka minä olen voinut".
      Oma kokemukseni vuosikymmenten takaa. Olin viimeisilläni raskaana- odotin lasta, jolla oli raskausaikana todettu rakennepoikkeavuus. Mieheni nyrkein mukiloi kasvoni mustelmille. Seuraavana päivänä pää hänen sylissään, silitteli hiuksiani ja oli niin ihmeissään, kuinka oli voinut niin käydä. Oli rauhallista aikaa, muutaman kuukauden kuluttua kuristamisyritys. Melkein 30 vuotta elin pelossa. Avioeroajatuksen torjuin valtavana epäonnistumisena. Kun sitten lopulta erosimme, oli tietysti kriisi jne mutta pohjimmiltaan suuri vapautumisen tunne, vapautuminen pelosta, oikeus elää omaa elämää. En ymmärrä, miksi en eronnut jo silloin kun väkivalta tuli ensimmäisen kerran suhteeseen. Taloudellisista asioista ei ollut kyse- olin akateeminen, hyväpalkkainen nainen- mieheni lempilauselma "sitkeästi siivellä".

      • Anonyymi

        Voi harmi kun hyysäsitkin moista paskakasaa. Ja vuosia tuhlasit elämästäsi sille. Sen olisi kuulunut joutua vastuuseen tekemisistään. Nyt ei niin käynyt. Vankilaan moiset ääliöt kuuluvat.
        Viranomaisten tiedossa pitäisi olla mikä epäkelpo tapaus on kyseessä.


    • Anonyymi

      Kysymys ihan mielenkiinnosta niille ( miehille?) jotka täällä julistavat, että päätä aukova/ muutoin ärsyttävä saa luonnollisestikin jossain vaiheessa turpiinsa, että saako hakkaajaa huomattavasti heikompikin osapuoli samalla mitalla turpiinsa tällä säännöllä?
      > eli esim 45kg vs 130kg?
      > eli esim 5v vs 50v?
      > eli esim sokea vs näkevä?
      Saataisiin hakkaussäännöt sitten selväksi kertaalleen kaikille meille ja loppuisi nämä turhat höpinät tälläkin palstalla...

      • Anonyymi

        5 ja 50 vuotiaan tappelu ei liity millään tavalla tähän jokainen tietää että 5 vuotias on lapsi joka ei ole vastuussa teoistaan aikuinen on teoistaan ja sanoistaan ja jos kerjää verta nenästään ja kun sitä tulee ei kannata itkeä. Ei kannata aukoa päätään 45 kiloisena aikuisena 130 kiloiselle jolta epäilee saavansa selkään eikä kannata myöskään seurustella ihmisen kanssa jolle täytyy napista jatkuvasti. Aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan ja silloin ei kannata suojautua naiseuden taakse. Se ei enää auta. Sokea vs näkevä ei taas ole millään tavalla verrannollinen asiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        5 ja 50 vuotiaan tappelu ei liity millään tavalla tähän jokainen tietää että 5 vuotias on lapsi joka ei ole vastuussa teoistaan aikuinen on teoistaan ja sanoistaan ja jos kerjää verta nenästään ja kun sitä tulee ei kannata itkeä. Ei kannata aukoa päätään 45 kiloisena aikuisena 130 kiloiselle jolta epäilee saavansa selkään eikä kannata myöskään seurustella ihmisen kanssa jolle täytyy napista jatkuvasti. Aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan ja silloin ei kannata suojautua naiseuden taakse. Se ei enää auta. Sokea vs näkevä ei taas ole millään tavalla verrannollinen asiaan.

        Esimerkit on tarkoitettu tässä korostamaan kotiväkivallan haastetta, jossa fyysisesti ylivertainen osapuoli tekee valinnan käydä päälle. Sinun mielestäsi se on ok.
        > erottelet kuitenkin sokean ja sen 45-kiloisen jollain perusteella, vaikka käytännössä kumpikim yhtä huonossa asemassa pärjätä ko tilanteessa.
        > tai mitenkä esim. pyörätuolissa istuva vs sairaalloisen ylipainoinen, joka ei kykene juoksemaan pakoon, muttei omaa ketteryyttä ja lihasvoimaa taistellakaan.( päteekö vammaissääntö tähänkin).

        Kaikista vaihtoehdoista sanoisin, että ns. suu on kaikilla, fyysinen voima ei aina jakaudu tasapuolisesti. Ja ei-tasa-arvoinen tappelu on jokseenkin raukkamaista siltä vanhemmalta. pätee myös kahden miehen väliseen tappeluun.

        Lisäksi sekin harminnen seikka, että fyysinen väkivalta on lailla kielletty/ rangaistava teko.
        Myös henkinen, jos menee esim. kunnianloukkauksen puolelle.

        Mielenkiintoista sinällään nähdä teidän vaimonhakkaajien sielunelämää.


    • Anonyymi

      Aikoinaan mieheni tuli kotiin, otti kiväärin kaapista ja sanoin menevänsä ampumaan itsensä. Ovella kamppailtiin aseesta jonka sain pois. Se loppui sillä kertaa siihen. Pelko jäi sisimpään kytemään.

      Seuraavalla kerralla kaatoi minut selälleen ja lukitsi käteni ja jalkani. Huusi niin että räkä lensi naamalleni. Juoksi ulos piiloon kun vapauduin.

      Kivääri episodin jälkeen pelkäsin häntä. Pelko ei lähtenyt pois. Selvisi lopulta että isänsä haukkui ja manipuloi eroamaan minusta. Mies on isän määräysvallan alainen.

      Erohan siinä tuli. Hän kyllä uhkaili minua ilman isänsä avustusta eromme aikana kun lapset oli pieniä. Nyt lapset on aikuisia enkä pidä mitään yhteyttä eksään. Sen verran pelkäsin häntä temppujensa vuoksi mitä riitti yhteisten vuosien aikana.

    • Anonyymi

      Raja on nyt ylitetty, mieheesi ei voi enää luottaa. Hänestä kuoriutuu pikkuhiljaa väkivaltainen alistaja. Pakene vielä kun voit. Piikittelylläsi ei ollut mitään vaikutusta tuohon tekoon, nehän olivat vain sanoja. Jos et nyt lähde sinustakin tulee otsikko Alibiin. Puolisi murhasi perheensä. Toimi heti.

      • Anonyymi

        Alussa oli sana.
        Sanat satuttavat, henkinen väkivalta satuttaa.
        Voidaan jopa kuvitella, että henkinen väkivalta kuuluu parisuhteeseen. Malli kopioidaan omasta lapsuuden kodista, jopa tiedostamatta. Nainen, äiti on nostettu yhteiskunnassamme pyhimysten joukkoon, hän on syytön kaikeen. Syyllinen pahaan tekoon onkin masennus tms.


    • Anonyymi

      Liika elokuviin eläytyminen on haitallista kun voi ajatella itsekin. Mitään laumasuojaa hän ei suvaitse.

    • Anonyymi

      Kokemuksesta voin sanoa, että ei jää yhteen kertaan, sitten mukaan tulee henkinen pahoinvointi. Lähde, mutta älä uhkaile lähtemisellä, tai kerro etukäteen, vaan järjestä asiasi, että voit lähteä. Jos miehesi huomaa että annat anteeksi, tulkitsee sen niin, että voi toistaa tekonsa ilman seurauksia. Voimia ja rohkeutta uskaltaa pitää puoliaan.

    • Anonyymi

      Täällä ihannoidaan henkistä väkivaltaa ja annetaan kaikki myötätunto naiselle joka on piinannut puolisoaan ja tehnyt hänen elämästään niin sietämättömän helvetin että kontrolli on pettänyt. Jos mies lukee niin suosittelen eroa koska ei ihmisen luonne muutu ja piinaaminen tulee jatkumaan tavalla tai toisella..

    • Anonyymi

      Ei jatkoon,ei muuta sanottavaa.

    • Anonyymi

      Edellisessä suhteessa mies oli yleensä humalassa väkivaltainen. Ei suoraa lyömistä, mutta esim riitatilanteessa makaa koko painollaan päälläni etten pysty liikkumaan. Paristi baarista tullessa löi avokämmenellä poskelle, kerran oli jopa silminnäkijöitä kadulla mutta kukaan ei reagoinut. Kai siksi kun toinen oli humalassa, minä en oikein ikinä juonut. Eniten mieleen painunut kerta kun jälleen mustasukkaisena kännissä alkoi kyselemään turhia enkä reagoinut vaan aloin pesemään hampaita, heitti harjan kädestä, otti kurkusta kiinni(ei kuristanut) ja painoi minut vessanpönttöä vasten ja siitä lattialle. Ikinä nämä kerrat ei niinkään sattuneet eikä jättäneet mitään näkyviä jälkiä, mutta henkisesti olin täysin hajalla. Mulla myös lapsi toisesta suhteesta ja hän joskus todisti näitä tilanteita. Kylmää ajatella miten lähellä oli ettei taloa ostettu yhdessä, yksi tarjous jätettiin jota ei onneksi hyväksytty. Sen jälkeen sain jostain voimia ja lähdin.
      Tästä miehestä ei _kukaan_ ikinä olisi uskonut tällaista. Otti aina kaikki ihmiset huomioon, ei syrjinyt ketään. Ei ikinä tapellut. Ei tippaakaan mitään narsistisia piirteitä. Ainoastaan minun kohdalla ilmeisesti mustasukkaisuus kävi niin vahvaksi että purkautui huonolla tavalla. En tiedä.
      Nykyisessä suhteessa oon vasta huomannut, miten paljon lukkoja ja ongelmia tuosta väkivallasta aiheutui. Luottaminen vaikeaa, pelkkä äänen korotus saa jännittymään ja riitatilanteessa sulkeuduin pitkään kokonaan.

      T. Pala kerrallaan jälleen ehjäksi

      • Anonyymi

        Tee selväksi nykyiselle että jos HÄN kerrankin alistaa sinua niin goodbye.
        Toivottavasti sinulla on kuitenkin nyt hyvä mies,


    • Anonyymi

      No ei varmaan kannata jäädä odottelemaan että muuttuu vielä väkivaltaisemmaksi. Yleensähän se alkaa pienestä ja vähitellen yltyy. Kannattaa nyt miettiä vakavasti vetäytymistä takavasemmalle.

    • Anonyymi

      Ensin lensi tavarat, sitten nyrkki. Pohjalla todella huono itsetunto. Lähdin, mutta sydän jäi.

    • Anonyymi

      Toinen kerta jo huomattavasti helpompi tehdä. Stressi ei saa olla väkivallan motiivina koskaan. Ei siis oikeuta never.
      Jo lupaus: en enää, on varma toistuvuuslupaus.
      Itsetunto murenee ja kunnioitus itseensä loppuu. Kohta ei pysty enää muuttamaan kuvioita kun häpeä omasta itsestä lisääntyy ja jopa kyseenalaistaa itsensä.
      Vastaus nimimerkillä "kokemusta".

    • Anonyymi

      Ei voi muuta sanoa kuin että olen pahoillani kaikkien puolesta jotka ovat henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa joutuneet kokemaan.

      Mitään validia syytä kyseiseen toimintaan ei ole eikä ole koskaan ollut eikä tule olemaan

    • Anonyymi

      Onhan sanoilla piikittelykin väkivaltaa.

    • Anonyymi

      sun olisi pitänyt niellä

    • Anonyymi

      minä olen löynyt exäni päälakeen

    • Anonyymi

      Jätä se äijä. Saat vielä pahemmin luultavasti vielä kärsiä

    • Anonyymi

      Kokemuksesta voin sanoa että vika voi olla myös naisessa. Itse aikoinani erehdyin olemaan vuosia suustaan räävittömän eukon kanssa ja pari kertaa paloi päreet niin että ojensin fyysisesti. En ole niitä ikinä katunut. Ero siitä toki tuli ,lähdin itse kun sain tarpeekseni. Tuon jälkeen en ole ikinä ojentanut naista ja ojensin ollut onnellinen parisuhteissani. Vika ei ollut minussa vaan siinä ensimmäisen eukon käytöksessä.

      • Anonyymi

        Kyllä vikaa oli myös sinussa, jos et ottanut selvää, miksi rakastamasi (?) ihminen käyttäytyi niiin kuin käyttäytyi. Räävittömyys sinällään ei ole mikään syy ojennella vain siksi, että se ei sopinut sinun pirtaasi. - Nm. Tutki tarkemmin oma osasi


    • Anonyymi

      Noin se islamistinen rakkaus ilmenee.

    • Anonyymi

      Mun vuosien takainen "ihana" exä kävi kerran mu kurkkuun kiinni ja riuhtaisi toiselle puolelle huonetta. Ja erään riidan yhteydessä huusi "Saatanan ämmä turpa kii!" No, niinkuin sanoin, exähän tuo kusipää nykyään on. Ja ihan ansaitusti. Sitten myöhemmin erottuamme bongasin miehen seuranhakuilmoituksen nettideittisivustolta. Mies kuvaili itseään joka anopin unelmaksi 🤦

    • Anonyymi

      Kannattaisko lopettaa turha piikittely? Mies on nyt antanut sinulle opetuksen ja varoituksen.
      Muista ja yritä oppia tästä, ettei mieskään kuuntele kaikkea antamatta joskus vähän takaisin.
      Nimittäin kirjoituksestasi päätellen olit itsekin puoleksi syyllinen.

      Tv: äijä

    • Anonyymi

      Molemmat olette väkivaltaisia, sinä naisena henkistä väkivaltaa suosit ja mies fyysistä. Molemmat omilla stereotyyppisillä tavoillaan.

      Terapia olisi pakkorasti

    • Anonyymi

      Kerro asiasta poliisille heti.

    • Anonyymi

      Ihan kamalaa lukea tällaisesta. Itse koen olevani vankilassa. Teen etätöitä kotona. Mies uhkaa minua, aikoo polttaa talon, jos jätän hänet. Kännissä agressiivinen, juo usein. Koko ajan hokee rakastavansa. Nytkin olen pienillä mustelmilla. Jos satuttaa, monta päivää sitten hemmottelee. Syyttää minua. Olen liian ärhäkkä, koskaan ei ole ollut samanlaista kenenkään muiden kanssa. Jotenkin en usko. Exä puhuttelee urpoksi, aikaisempi naisystävä antoi nukkua kissan kusessa olohuoneen patjalla 2 vuoden ajan. Miksihän. Tunnen syyllisyyttä, pelkään lapsien puolesta. Kukaan ei kuuntele, kaikki syyttelee vain.

      • Anonyymi

        Eivät kaikki syyttele. Muuta hyvä ihminen pois ennenkuin sattuu pahempaa. Ajattele lapsia.


      • Anonyymi

        Lähde heti! Muuta vaikka turvakotiin ja sieltä kautta haet uuden asunnon lapsille ja sinulle.

        Yksikään lapsi ei ansaitse lasista lapsuutta, jossa vielä on fyysistä väkivaltaa. Miehesi on alkoholisti, ei sellaisen kanssa voi elää normaalisti!

        Usko pois, kun olet lähtenyt, kadut vain sitä ettet lähtenyt aiemmin!


      • Anonyymi

        Sinun ainutkertainen elämä on ohi ennen kuin huomaatkaan. Nyt nostat vaikka väkisin, itsesi uhrin asemasta ja otat lapsinesi suunnan kohti parempaa elämää ja se tarkoittaa paskan jättämistä. Jos ei muuten, niin virkavallan avulla.
        Paskat siitä paskasta.


    • Anonyymi

      Pois vaan ja heti.

    • Anonyymi

      Mistä asia lähti liikkeelle?

    • Anonyymi

      Ehkä eroaminen on parasta. Jos sinä annat miehellesi henkistä väkivaltaa ja mies fyysistä sinulle, kombo on huono.

    • Anonyymi

      Ei ihme että olet ymmälläsi. Jos läheinen käyttäytyy arvaamattomasti ja väkivaltaisesti, sitä on vaikea uskoa todeksi, olo on epätodellinen, ja aivot pyrkivät sijoittamaan uskomatonta sattumusta entiseen tarinaan, selittelemään sattunutta parhain päin.

      Ikävätkään sanat eivät oikeuta ketään väkivaltaan. Teko on ollut pitäkestoinen ja toistuva, "viisi kertaa", vaikka se olisi tapahtunut yhdellä kertaa. Se, että tilanne on eskaloitunut väkivaltaan, vaikka viereisessä huoneessa on ollut miehesi äiti, pahentaa asiaa. Entäpä, jos olisitte olleet kaksin, mitä silloin olisi tapahtunut? Ei ole niin, että vain "lyönti" olisi väkivaltaa.

      Käy tilanne läpi myös muiden kuin miehesi kanssa, ulkopuolisten, sosiaalitoimen, ystävienkin, etsi apua itsellesi. Sinun ei tarvitse hävetä miehesi käytöstä. Myös miehesi tarvitsee apua, mutta hänen on hakeuduttava sen piiriin itse, ehkäpä jonkun ystävänsä tai jonkin järjestön tai viranomaisen tuella. Sinun täytyy nyt huolehtia ensisijaisesti itsestäsi, ja sinun on saatava tilaa ja aikaa käsitellä asiaa ilman miestäsi, eri osoitteessa.

      Parasta olisi, jos miehesi muuttaisi pois pidemmäksi aikaa, ja tapaisitte - jos se on tarpeen tai tuntuu tärkeältä SINULLE - turvallisesti julkisella paikalla tai useamman aikuisen läsnä ollessa. Tai sitten sinun on lähdettävä eri osoitteeseen, samoin kuin mahdollisten lastesi. Saatat tai saatatte olla vaarassa.

      Sinä olet kokenut suuren järkytyksen, etkä pysty käsittelemään asiaa, jos olet samassa tilassa perusturvallisuuttasi järkyttäneen ihmisen kanssa. Sellainen stressaa ja jopa traumatisoi sinua, tekee sinut epvarmaksi ja muuttaa persoonaasi, vaikuttaa toimintakykyysi. Stressi puolestaan ei ole syy käydä toiseen käsiksi, vieläpä terveyttä ja henkeä vaarantavalla, uhkaa ja pelkoa synnyttävällä tavalla, kuten miehesi teki.

      Ole omalla puolellasi, pidä huolta itsestäsi, kerro asiasta ulkopuolisille. Etsi apua itsellesi, heti. Kerro tapahtuneesta myös esim. työpaikallasi, jotta voit saada sieltäkin tukea ja tarvittaessa vapaata asioiden järjestelyyn. Saat apua, ja pärjäät kyllä. Juuri nyt tarvitset tukea, sekä omaa aikaa ja omaa rauhaa ja tilaa.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olin suhteessa, jossa nainen "oli oma itsensä". Ei kannata, ellei mies ole henkisesti sairas (myöskin) tai muuten sairaalloisesti naisen tarpeessa.

    • Anonyymi

      En tiedä mitä tällä vittuilulla varsinaisesti meinataan, mutta ihan Suomen lain mukaan täällä on sananvapaus, mutta pahoinpitely on rikos. Toki kunnianloukkaus myös, mutta tuskin siitä kyse.

      Itse olen aina ollut kiltti, kunnes toinen on jäänyt kiinni niin törkeistä valheista ja pettämisestä, että kyllä siinä on vähän turhankin ilkeesti tullut sanottua. Ja joka kerta, kun jäi kiinni, ja vieläpä ehkä liioitellunkin rauhallisesti kerroin tietäväni, sain "turpaani". Todellisuudessahan mua ei koskaan lyöty kasvoihin, senhän ihmiset näkis.

      Mutta ei, väkivaltaiset kusipäät ei muuksi muutu. Tai no pahemmiksi kyllä, jos antaa mahdollisuuden. Russian roulette but the gun is fully loaded.

    • Anonyymi

      Äitini opetti meille jo kun oltiin lapsia, että älä koskaan anna miehen lyödä. Jos lyö kerran, niin toista tilaisuutta ei saa antaa.

      Eka kerta: miehen vika.
      Toka kerta: naisen vika, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen.

      • Anonyymi

        Pätee miehiin jotka lyö huvikseen. Ei liity aloittajan juttuun millään tavalla. Eka kerta voi olla naisen vika pitkästä henkisestä piinasta johtuen ja toka kerta voidaan lukea alibista.


      • Anonyymi

        Harvinaisen mustavalkoinen äiti sulla. - Nm. Maailma ei ole


    • Anonyymi

      Nainen kuuluu tiskipöydän ja nyrkin väliin.

      • Anonyymi

        Ja sinä kuulut pimeälle keskiajalle. - Nm. Revi siitä


    • Anonyymi

      Voin sanoa, että asia välttämättä jää viimeiseen kertaan. Mutta ole tyytyväinen, hän ei ole lyönyt! Uskoisin kuitenkin, että miesten ja naisten kesken ajattelutapamme on erilainen. Jos uskot vähänkään allekirjoittaneeseen, kokeile. Jotain todella stressaavaa on tapahtunut, lähipiirissänne sairastunut. Tulevaisuus riippuu paljon asenteestasi. Jos kunnioitat miestäsi vastaisuudessa, älä lyttää hänen itsetuntoaan. Kerro, että rakastat häntä yhä ja uskot häneen. Sen kertoen, ennen kuin hän itse ehtii kysyä sitä, koska silloin se ei ole hänen mielestään aitoa. Toisin sanoen olet pilkannut ja lytännyt "seinälle". Näin Joulun alla toki luettuna ikävää. Mutta arvostaisin, jos uskoisit, ettei kaikki lyö kahdesti, vaikka niin kovin puhellaan. Tämä on sinun elämäsi, päätät kuinka toimit. Jokainen tekee, niin kuin parhaansa näkee. Muistutan, että jokainen meistä puolustaa itseään jossain kohden. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa. Nyt hän vain löysi yhden keinon ahdistukseensa, jolla hän sai huomion ja sanansa sanottua. Tämä ei saa mitään tekemättömäksi, mutta antaisin tämän hänelle anteeksi. Kuten aiemmin:
      Kerro, että rakastat häntä yhä ja uskot häneen. Sen kertoen, ennen kuin hän itse ehtii kysyä sitä, koska silloin se ei hänen mielestään ole aitoa. Näin uskon, että saat "hänen sylissään ja mielessään", ikuisen suojelun.

      • Anonyymi

        Tässä tapauksessa riippuu naisen käytöksestä. Jos jatkaa naputusta todennäköisesti tilanne muuttuu vielä pahemmaksi. Jos alkaa kunnioittaa miestään ja käyttäytyä sen mukaan tilannetta ei enää koskaan tule.


    • Anonyymi

      Piikittely 🤔 vai henkistä väkivaltaa pidempään 🤔

    • Anonyymi

      "Myönnän että varmasti piikittelen välillä ikävästi, mutta en olisi ikinä voinut vahvana naisena uskoa, että joudun kohtaamaan tällaista omassa liitossani."

      Eli tiedät piinavasi toista ja oletat hänen kestävän kaiken. Pitäisikö katsoa peiliin myös? Onko henkinen väkivalta sallitumpaa kuin fyysinen? Mikä on ylipäätään ajanut sinut ajattelemaan, että "vahva naisena" voit pilkata puolisoa vapaasti. Ei kuulosta kovin terveeltä ajatusmallilta eikä rakkaudelta.

      Omille lapsilleni opetan kahta asiaa päivästä toiseen. Toisten ihmisten kunnioittamista sekä sitä, että omalla teoilla voi olla seurauksia ja ne on kestettävä.

    • Anonyymi

      Olet jatkuvalla piikittelylläsi saanut äijän ”mitan täyttymään”! Lähde menemään. Suhde on kuollut etkä merkitse hänelle enää mitään.

    • Anonyymi

      Itselläni vastaava kokemus, olimme miehen kanssa olleet 15v yhdessä, elämäntilanne todella stressaava, kun hän tönäisi minut todella lujaa lattialle, löin pääni pahasti. Sitä ennen oltiin tapeltu, minä päästin suustani kaikki mahdolliset alentavat mielipiteeni hänestä yms.
      Mitään puolustusta tuollaiselle käytökselle ei tietenkään ole. Kerron vaan että tuosta nyt 4v aikaa,mitään vastaavaa ei ole tapahtunut ja kaikki muutenkin hyvin. Aina ei siis käy niin että väkivaltaisesta käytöksestä tulee tapa.

      • Anonyymi

        Ärsytit häntä rajan yli jossa käydään päälle. Oma vikasi. Ilmeisesti olet osannut pitää pienempää ääntä sen jälkeen.


    • Anonyymi

      Tämäkin keskustelu on absurdi mustavalkoisuudessaan osa puhuu miehestä joka mukiloi huvikseen ja jakaa sellaisesta idiootista kokemuksia ja neuvoja ihmiselle jonka puoliso ei selkeästi ole tällainen. 12 vuoden nalkutuksen kestäminen on hyvä suoritus. Vakivalta tulee mukaan kuvioihin kun mikään muu ei enää auta niillä rauhallisimmillakin miehillä ja siihen ei auta että olet kevyempi ja nainen jos olet itse itsesi siihen tilanteeseen miehesi vuosien mittaan ärsyttänyt. Pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteen jossa mennään naiseuden taakse suojaan mutta ei uskota mitään sanallista lopeta en halua kuulla tms kaikki nämä keinot on käytetty ja ilmeisesti tavanomaista alhaisemmalla älykkyydellä varustettu nainen jatkaa edelleen samaa ja yhtäkkiä tulee väkivaltaa. Kumma juttu että tuossa näkyy selvä polku. Miksi ei voi uskoa että jätä minut rauhaan lopeta ym sanoja? Pidän siksi älykkyyttä alhaisena koska normaali ihminen oppii ja kuuntelee mitä sanottavaa toisella on.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Pitää myös miettiä mitä sieltä suustaan päästää! Kaikella sanoilla ja teolla on seurauksensa. Minut rouva uhkasi tappaa ja haukkumistaa, sättimistä ja jatkuvaa huutoa lasten kuullen kestin kaksi vuotta ja sanoin koko ajan että lähde jos olen niin huono mies.. Eipä lähtenyt vaan hullummaksi meni vain, sitten heitin ulos akan ja lapset sitten minä olikin syyllinen kaikkeen.. Ei ollut Alko ongelmaa, ei pettämistä, ei mitään muuta kuin töissä kävin josta jouduin myös irtisanoutuu kerran kun en tullut minuutilleen kotia vaan tulin aina noin 30min sisään siitä mitä olisi pitänyt tulla..

    • Anonyymi

      Väännän rautalangasta naisille jotka jankuttaa edelleen samaa mantraa.
      JOKAISEN IHMISEN SAA ÄRTYMÄÄN NIIN ETTÄ SIITÄ TULEE VÄKIVALTAINEN SE ON LUONNOLLISTA. IHMISEN TUNTEET JA REAKTIOT ON LUONNOLLISIA JOTEN RAJAN YLI ÄRSYTETTYÄ IHMISTÄ EI KANNATA AINAKAAN YKSINÄÄN SYYTTÄÄ TAPAHTUNEESTA. Kyllä väkivalta ei ole sallittua suosittua suotavaa tai mitään muutakaan mutta kun se reaktio tapahtuu niin se tapahtuu eikä tässä henkilössä silti ole mitään vikaa. Eri asioita on ne miehet ja naiset jotka on väkivaltaisia jatkuvasti ja pienimmästäkin aiheesta. He ovat sairaita.

    • Anonyymi

      Jätä mies, lähde pois, nyt kun vielä vakavammin ei käynyt. . Et voi enään luottaa kumppaniisi. Parempi olla yksin. Usko kerrasta.

    • Anonyymi

      Auo vaan lisää päätäsi, katso mihin se vie.

      Kiinni ei saa käydä ja väkivalta on väärin, mutta, ei se yllätä kun tarpeeksi louskutat leukojasi. Ei turpaansa saa taivaalta tippuen juuri koskaan, se on lähes aina seurausta jostain.
      Ota vastuu omista teoistasi.

      Jos kerran suhde on noin mahtava et sinun pitää länkyttää ja vittuilla miehellesi niin miksi olet hänen kanssaan?? Eroa, lähde menemään?! Ei varmasti ole hänellekään onnellista kun auot päätäsi jatkuvasti.

      Voit käyttää tekosyynä hyvin sitä et kävi kiinni, pääset puhtaalla omalla tunnolla eteenpäin. Vaikka se oikeasti on seuraus, ei syy. Ja edelleen, kyllä, se on väärin, mutta ei, se ei ihmetytä jos toimintasi on tuollaista.

      Ja nyt sinulle feministi joka flippaa tätä lukiessa "ai, että naisen pitää olla kiltisti ja hiljaa?!" Niin ei, ei pidä olla, mutta pitää ymmärtää vastuunsa ja se et asioilla on seurauksia. Ei voi nainenKAAN käyttäytyä ihan miten tahansa ja kuvitella et sillä ei olisi mitään seurauksia.

      Tarpeeksi kun auot päätäsi, tulee turpaan, vaikka se on kuinka väärin tahansa, niin se vaan maailmassa menee. Turha sitten enää itkeä. Lopeta käyttäytymästä kuin kusipää niin tipahtaa murto-osaan mahdollisuudet sille että kukaan käy kiinni.

      Edelleen, väkivalta ja kiinni käyminen on yksiselitteisesti väärin ja niin ei pidä toimia. Mutta ei myöskään pidä provosoida, eikä yllättyä jos niin kuitenkin käy jos sitä tekee.

      Ymmärrettävää, vaikkei ole hyväksyttävää.

    • Anonyymi

      En tuollaista käytöstä hyväksy missään nimessä, enkä aio miestäsi puollustella.

      Sen vain sanon, että me miehetkin tarvitaan joskus kauniita sanoja, kehuja, tukea ja turvaa. Mehän ei tunteistamme puhu ja käsitellään asiat oman pään sisällä, joten tieto siitä, että se kumppani on siinä vaikeinakin aikoina rauhoittaa mieltä kummasti.
      Myöskin turhasta valittamista tulee välttää stressin keskellä suuntaan ja toiseen. Ja kyllä, kyllä te naiset turhasta ja pienistä asioista nostatte isonkin mekkalan. Sitä ette välttämättä itse tiedosta, mutta näin se vaan on.
      Tätä en sano pahalla vaan hyvällä, kehittävällä tavalla. Stressin aikana jokaisella on itsetutkiskelun paikka. Ja jokainen tarvitsee sen oman aikansa myös.

    • Anonyymi

      Väkivaltaa ei voi selittää eikä puolustella. Fyysinen koskemattomuus on pyhä asia. Siinä voimakkaampi käyttää valtaansa. Eikä se henkinenkään väkivalta ole yhtään enemmän puolusteltavissa. Sehän on hyvin tavanomainen kuvio, että uhria syyllistetään ja katsotaan hänen ansainneen kohtalonsa. Sitähän sinäkin mietit ja melkein tunnustat ansainneesi. Ei ja ei. Viimeistään toisella kerralla poikki ja ero. Fyysistä väkivaltaa on myös sellainen koskettelu, joka ei tuota kipua tai jää jälkiä, esimerkiksi työntäminen syrjään. Miehen on turha selittää käytöstään millään paineilla tai lapsuudessa opituilla käyttäytymismalleilla.

      Lapseni isän kanssa emme oikeastaan pystyneet puhumaan mistään keskustelun päätymättä riitelyksi. Eroa hän ei halunnut ja uhkasi hylätä lapsemme, jos eroamme. Hän kunniakseen on sanottava, että koskaan ei käynyt käsiksi hurjimmassakaan riidassa pienemmälläkään eleellä. Se olisi kyllä lopettanut saman katon alla asumisen siihen paikkaan.

    • hei olen aikoinani samaa kokenut,, nyt jo n 30v sitten,,, oli se hirveetä aikaa,,, onneksi on vain muistorippeet ajatuksissani,,,Voimia kaikille , päästä irti, ja LÄHTEÄ huonoissa parisuhteissa VÄLITTÖMÄSTI POIS!!!! kyllä te selviätte, olen minäkin....! Rauhallista Joulun aikaa kaikille!.

    • Anonyymi

      Minulla on nollatoleranssi. Mies lentää heti mäelle jos vetää ees litsarin. Ainoa keino löytää hyvä mies on heivata huonot.

      • Anonyymi

        Et ole sitten löytänyt.


    • Anonyymi

      Mene terapiaan ettet piikittele enää muita, En huolestusi liikaa tapahtuneesta mutta asia kannattaa puhua ja molempien pyytää anteeeksi.

    • Anonyymi

      Tekisin ehdottomasti rikosilmoituksen ja hakisin avioeroo, mikäli naimisissa olisin.

      • Anonyymi

        Millä perusteella tekisit rikosilmoituksestasi todellisen / totuudellisen? - Nm. Taju kankahalla


    • Anonyymi

      Jätä se! Toistuu joskus ja sit kovempana

    • Anonyymi

      Ihmiset harvoin muuttuvat. Vihanhallintaan voi kuitenkin saada apua.

      Oikeastaan pahoinpitelyn tyypillä ei sinänsä ole merkitystä: kuristus, lyönti, ravistelu, töniminen ovat kaikki pahoinpitelyjä. Kaikista näistä löytyy eri kovuusasteita.

      Jos teillä ei ole lapsia, niin pistäisin miehen kiertoon: löydät parempaa.

      Jos teillä on lapsia ja rakastat miestäsi, niin varaisin ajan pariterapiaan, missä juttelisitte aiheesta ammattilaisen kanssa. Varaudu kuitenkin myös siitä, että keskustelette myös sinun piikittelystä. Samalla voisitte sopia miehen käymisessä erillisessä terapiassa vihanhallinnan tiimoilta ja tuohon pahoinpitelyyn johtaneista seikoista.

      Jos mies rakastaa sinua ja välittää avioliitostanne, niin kyllä hän suostuu tuohon vaikka hammasta purren. Samalla tekisin selväksi, että jos fyysinen pahoinpitely toistuu missään muodossa, niin se oli sitten siinä - toista mahdollisuuta en antaisi, koska sitten kyseessä on jo alkavat trendi.

      Oleellista on, ettei asia jää käsittelemättä ja ettei mies saa enää toista kertaa anteeksi. Ikävä kyllä näkisin, että ilman pariterapiaa ja vihanhallintaa toinen kerta tulee vastaan varmasti. Jos ei nyt, niin sitten kun on taas jotain ”stressaavaa” ja riitelette.

    • Anonyymi

      Huhu huh.
      Minulla oli 79 liitto solmittu.
      Navetassa ukko pyöritti pitkin karsinoita.
      En ollut näytettävillä.jouduin siihen.
      Silmä mustana menin aikanne selittymilleen.
      Lopussa pomo ei enää uskonut.jolloin mistä mustat silmäni tuli.
      Kotona ei ollut ruokaa.onneksi oli oma työ mistä sain ruokaa päivittäin.illaksi ostin hedelmiä.
      Kun viikonloppu koitti.
      Tanssijalkaa alkoi hällä kutkuttaa...
      Meinas että minä jään kotiin ja sormus takin taskuun?
      Eipä onnistunut.
      Lähin vaan mukaan.meikattuna ja tyylikkäänä.
      Molemmat olimme hyviä tanssijoita.
      Mutta..se minua ihmetytti..
      Hän seurasi päihtyneitänuoria tyttöjä.
      Kehui heidän pppuja ja näköä???????
      En antanut tilaa niille.
      Sitten jossain vaiheessa taloon tuli anopille sulhaspoika ystävä.hmmm ihana possufarmin hoitaja Oulusta.
      Valehteli hää on pankinjohtaja.
      Alkoivat syöttää lääkkeitä ja jotain russakoita minulle.
      Yx kax alko ruokaa tarjoilla anoppi ja poika.
      Ihmettelin.
      Kunnes kerran katsoin punajuurisalaattia.
      Siinä oli russakoita vaikka kuinka paljon.
      Lauantaina laitto lääkettä viinaann
      Tiesin en ottanut..kun yleensäkään en juonu ennen eikä nytkään.
      Kyllä se yritti ota nyt...pikku huikka tulee tanssi fiilis
      Voi herra jumalia että ne yritti kaikkea paskaa
      Kerran ukko jätti minut tanssi reissulta Pahkavaaraan
      Jouduin listaamaan 16 km.
      Rikos..tein poliisille ilmoituksen.
      Oli talvi..ja kun huono vastetus. Kesäkengät.
      Ei ollut milläännsä tästä asiasta
      Okei...ukon veli kyttäsi ulkoa lasin takaa
      Mitä teen kamarissa.vaikka oli oma akka tulossa
      Katto.kun riisuiduin yöpaitaan.tissit heiluen
      Oli niiiiiiiiiiin raukka...yäk
      Haisteli minun pikkut pyykkejä
      Nyt se vanhan ämmän kans riijaa exä Roista...
      Käyttää hyväkseen viikonloppu akkaa vain
      Erosin 5 vuoden jälkeen.
      Oksennus aina jos nään..
      Ei ole yhteisiä lapsia...onneksi
      Kaikkea se tämä maailma elättää
      Nyt minulla 1 poika 37 v. Ja kaikki hyvin.Lapissa!

    • Anonyymi

      Ei jää viimeiseksi kerraksi, jos jäät. Pahenee ajan myötä

    • Anonyymi

      Harmi ettei pyöräyttänyt kuudesti.

    • Anonyymi

      Silloin kun miehet lomailee ja nainen pitää turpansa kiinni, ei tule minkäänlaisia riitoja. Mukava lomailla ja rentoutuamyhdessä. <3

    • Anonyymi

      paskanäppi ma hä tekee juuri noin.

    • Anonyymi

      Voi lapsiparkoja,jotka tarvitsivat äitiä ja isää !Ihmisen muutos lähtee aina sisältäpäin. (Herätkää nyt herjaajat ja kiroilijat ynnä juopot oletteko rakentaneet kauniiksi tarkoitetun avioliiton hullujenhuoneeksi.)Eikö kellään ole halua tehdä paremmin jos on ollut "ankea" lapsuus. Ei teidän kaikki lapset mahdu sosiaalihuoltoon ja psykologeille. Lopulta olemme kaikki vastuussa Jumalalle teoistamme.Täyskäännös on mahdollinen. t.Rauhan löytänyt

    • Anonyymi

      Omassa lapsuudenkodissa oli väkivaltaa niin en varmaan pystyisi luottamaan yhdenkään kerran jälkeen. Kumpikin tarvitsee apua, väkivallan tekijäkin kärsii siitä, että toimi niin.

      Jos hän suostuu hakemaan apua, puolison on helpompi taas rakentaa luottamusta koska toinen ottaa asian oikeasti vakavasti ja tekee sille jotain.

      Täällä uhoavat miehet todennäköisesti myös pelkää sitä puolta itsessään ja yrittää sysätä vastuuta uhrille.

    • Anonyymi

      Normaali evoluution tuottama parisuhde tyyppi joka on toiminut satojatuhansia vuosia. Naisen luontainen paikka on "nyrkin ja hellan väliin" Nykyään joku ihme buumi että naisten pitäisi olla perheen pää ja silti ollaan isännän lompakolla kokoajan. Ole nainen ja kunnioita miestäsi niin väkivalta loppuu tykkänään. Toinen vaihtoehto on lähde ja elä itseksesi.

      • Anonyymi

        Muuta sinä sinne, minne kuulut; pimeälle keskiajalle. - Nm. Ei junalauta


    • Anonyymi

      Oliko ensimmäinen fyysinen kontakti sitten hääyön?

      • Anonyymi

        Miksi kommentoit ja kyselet? Etkö osaa lukea? - Nm. Luki-luki


    • Anonyymi

      Kannattaa välillä pitää ne mölyt mahassa eikä avautua joka hiton asiasta.

      • Anonyymi

        Ihmisellä on kasvojen alaosassa se reikä sitä varten, että hän voi sanoa ja kertoa eli "avautua" keikesta siitä mitä mieltä on mistäkin asiasta, mikä mättää milloinkin, miltä tuntuu, mitä tahtoo, mitä ei ollenkaan, miellyttääkö toisen teot ja / tai sanat, jne ... - Nm. Mielen ilmaisuväline


    • Anonyymi

      Minkälainen miehesi on perusluonteeltaan? Jospa todellakin oli vain joku hetkellinen napsahdus. Vaikkei oikein olekaan. Ja tuomittavaa. Vaikka nyt perusluonteeltaan olisit piikkitelevä niin jos miehelläsi on hankalaa yritä asettua hänenkin tilanteeseen. Miksi pahentaa sitä jos toisella tressiä. Jos käytös alkaa olla uhkaavaa niin totta kait pitää lähteä. Ei kenenkään pidä jäädä suhteeseen jossa pelkää.

    • Anonyymi

      Lopeta piikittely, sait ansaitusti. Toivottavasti opit kerrasta. Ja ”vahvaksi” naiseksi olet yllättävän kova kitisemään mitättömästä asiasta.

      • Anonyymi

        Jos tämä kommentti on naiselta, ymmärrän sen. Jos se on mieäheltä, en hyväksy, koska sinä et käsitä, mistä on kyse. - Nm. Sulle mitätön ei ole kaikille sitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tämä kommentti on naiselta, ymmärrän sen. Jos se on mieäheltä, en hyväksy, koska sinä et käsitä, mistä on kyse. - Nm. Sulle mitätön ei ole kaikille sitä

        Eli mieskö ei voi käsittää tätä? Miehetkö eivät koe vastaavaa? Eipä tuon pitäisi olla niin vaikeasti ymmärrettävä asia. Toinen osapuoli on pidempään aukonut päätään ja toisella osapuolella meni hermot. Menikö jotain väärin? Jos olet alkuperäinen kirjoittaja niin ymmärrän nyt täysin miksi miehesi ravisteli sinua. Tyypillinen mukavahva mutta todellisuudessa epävarma punkero, joka peittää epävarmuuttaan ja pelkoaan piikittelyn ja itsehuijauksen alle ja vinkuu kuin pistetty sika kun vaatii huomiota. Toivon todella, että tarinan mies tajuaa tilanteensa ja etsii paremman naisen itselleen. Ei pitäisi olla vaikea tehtävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli mieskö ei voi käsittää tätä? Miehetkö eivät koe vastaavaa? Eipä tuon pitäisi olla niin vaikeasti ymmärrettävä asia. Toinen osapuoli on pidempään aukonut päätään ja toisella osapuolella meni hermot. Menikö jotain väärin? Jos olet alkuperäinen kirjoittaja niin ymmärrän nyt täysin miksi miehesi ravisteli sinua. Tyypillinen mukavahva mutta todellisuudessa epävarma punkero, joka peittää epävarmuuttaan ja pelkoaan piikittelyn ja itsehuijauksen alle ja vinkuu kuin pistetty sika kun vaatii huomiota. Toivon todella, että tarinan mies tajuaa tilanteensa ja etsii paremman naisen itselleen. Ei pitäisi olla vaikea tehtävä.

        Mikä hlvt:ä sekoilet? Jos "toinen osapuoli on pidempään aukonut päätään", niiin onko mieäs niiin -tanan tyhmä, ettei osaa kysyä, mikä on ongelman nimi tai missä mennään, mitä pään aukojalle kuuluu. Oikeesti. - Nm. Sulla on selvästi "punkero" päässä


    • Anonyymi

      Sopu parisuhteessa olis paras ratkaisu lapsenkin kannalta! Pitäis puhumalla yrittää ongelmia ratkoa, kertoen myös avoimesti mieltä painavista asioista! Nämä tilanteet tuttuja mullekin! Monet riitelyt juontaa juurensa lapsuusajan väärinkäytöksistä joista pitäis vapautua! Apua kannattaa hakea ensiks soittamalla ,jolla alkuun päästään!

    • Anonyymi

      Älä piikittele äläkä sano ikävästi. Älä ole vittumainen vaan yritä olla mukava.

    • Anonyymi

      No kenen perheenjäsenen terveydentilasta oli kysymys, appiukon? Jos olet puhunut loukkavasti hänen isästään?

    • Anonyymi

      Joten vuoan ketuttaa tuo aloittajan kitinä. syystä kun itse on aiheuttanut tilanteen aukomalla päätään vuosikausia omalle puolisolleen joka sitten viimmeinkin poltti päreensä.
      tuollaisten akkoloitten ei koskaan pitäs tehdä lapsia eikä menä pari suhteeseen.

    • Anonyymi

      Bähähää vai vahvana naisena?! Oisit ees lyöny ukkoas jos vahva oot

    • Anonyymi

      Väkivalta on aina tuomittavaa.

      Mutta joskus se voi myös jäädä yhteen kertaan.

      Isäni löi äitiäni tasan yhden kerran. Sen jälkeen ei ikinä enää. Siitä lyönnistä on aikaa 30 vuotta eikä se koskaan toistunut. Isä on myöskin aika tossun alla kyseisessä parisuhteessa.

    • Anonyymi

      Nalkuttaja saa joskus lopulta väkivaltaa osakseen, mutta ei myönnä olevansa osa ongelmaa. Sinä myönsit, hieno juttu. Väkivalta on väärin ja nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa. Kasvakaa yhteen tai erotkaa.

    • Anonyymi

      Hei, itse en nyt voi sanoa varsinaisesti kyseessä olevan perheväkivaltaa, mutta kuitenkin alempana selitys. Tapasin tyttöystäväni noin. 6kk sitten ja koko suhteen ajan hän on osoittautunut hyvin myötätuntoiseksi, mukavaksi ja yleensäkin kelpo kumppaniksi, 2kk nyt asuttu yhdessä ja hieman vastaava tilanne tapahtui tuossa edeltävänä viikkona. Hänelle ei tosiaan sovi alkoholi, hän tulee siitä hyvin ilkeäksi ja ajattelemattomaksi.

      Kuitenkin itse olen 20v, 185cm pitkä päälle satakiloa painava nyrkkeilijä ja rasvalle ei kehossani ole varaa, kun hän taas 170cm pitkä, noin 60-70 kiloinen, hänkään ei huonossa kunnossa ja käy salilla paljon, mutta realistisesti ajateltunahan hänellä ei voisi olla minkäänlaista mahdollisuutta tappelussa minun kanssani, johtuen tietenkin harrastukistani ja koostani.

      Hän kuitenkin kävi minuun tuossa viime keskiviikkona hyvin juopuneena, hyvin väkivaltaisesti käsiksi, sellaisella tavalla että halusi selvästi aiheuttaa vakavan ruumiin vamman ja itse nyt menin tietenkin ihan lukkoon tilanteessa, kun en voinut mitään sellaista olettaa; pohjustuksena vielä, että nuorena jouduin paljon perheväkivallan kohteeksi, jonka vuoksi kammoan kaikkea sellaista väkivaltaa hyvin paljon, josta hän tiesi. Hän kuitenkin päätyi tekemään näin, raapi naaman ihan haavoille ja repi kalliin puvun aivan riekaleiksi, yritti potkia keskivartaloakin korkeammalle, jotka kuitenkin estin vaistonvaraisesti päätä kohti tulevina potkuina, en kuitenkaan käyttänyt häneen mitään väkivaltaa. Tämän jälkeen hän vain lähti paikalta ja on kieltäytynyt puhumaan asiasta myöhemmin. En oikein tiedä mitä asian suhteen pitäisi tehdä, kun hän ei ole kuluneen puolenvuoden aikana osoittanut mitään tällaista, mutta tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä.

    • Anonyymi

      On käynyt ja se on alistamista ja pahoinpitelyä! Eikä se lopu kun on kerran alkanut. Vannon ! Olen elänyt sen helvetin. Pakene

    • Anonyymi

      Niin.. naiset osaavat paremmin sen henkisen, pitkäkestoisen syövyttävän väkivallan. Sitä voi harrastaa ilman minkäänlaista pelkoa seurauksista. Kun sitten lopulta tilanne eskaloituu maaliinsa, eli siihen pisteeseen että siellä päässä napsahtaa, niin ollaan uhreja ilman vastuuta. Jos kerran tilanne on jo valmiiksi jännittynyt niin miksi se on pitänyt sinetöidä vittuilemalla? En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, mutta jos sen itse aloittaa niin se vastuu tulee mielestäni myös kantaa.

    • Anonyymi

      Harjoittamasi henkinen väkivalta saa vihdoin ansaitsemaansa huomiota.

    • Anonyymi

      Usein tuo toistuu

    • Anonyymi

      Oppiihan olemaan..

    • Anonyymi

      Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää. Mieti, mitä se ravistelu oli? Yrittikö mies ravistaa sinusta piikittelyn pois? Hänen mitta on sitä jo selvästi täynnä piikittelyäsi. Miksi sitä teet? Onko se mielestäsi parisuhteelle hyväksi? Jos et voi luottaa siihen, että lopetat piikittelysi, ehkä kannattaa erota. Kun et luota itseesi, et voi luotaa mieheesikään, peläten toistumista. Ilman luottamusta parisuhde ei niin toimi.

      En kirjoittanut tätä loukatakseni sinua, vaan herättämään, mitä itse voit tehdä parisuhteen eteen. Ja miten se muuttaa sitä paremmaksi. Ota rauhallisesti.

    • Anonyymi

      Teidän suhteessa on väkivaltaa. Sinä harrastat jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Mikä siihen ajaa? Miehesi retkahti fyysiseen. Mikä siihen ajoi? Joku ehdotti psygologia. Se voisi olla hyvä juttu. Ehkä hyvä jutella painolasti noin pois ja jatkossa molemmille parempi suhde, jota vaalitte.

    • Anonyymi

      Kiihkeä mies. Eikös ole ihanaa? Etelän hedelmiä otaksun?

    • Anonyymi

      Ei ole oikein käydä kiinni, mutta myös piikittely on väärin. Jos "piikittely" on jatkuvaa ja vielä pitkän aikaa niin alkaa varmasti ottaa pattiin. Turha inistä tähän että puolustan fyysistäkään väkivaltaa.

    • Anonyymi

      Taisi vain tarkistaa, että hölskyykö neste?

    • Anonyymi

      Lopeta se piikittely ja tule sitten etsimään empatiaa. Viisi suunsoittoa tuntuu yhtä pahalta kuin viisi ravistelua ja jättää yhtä lailla jäljen, joka säilyy ikuisesti.

      Tulit tänne etsimään moraalista tukea omalle käytöksellesi. Tiesit että saat sitä täältä, koska minkään vastaväitteen esittäminen ei ole hyväksyttävää. Nyt olet saanut sitä.

      Jos haluat jatkaa elämääsi kuten tähän asti, niin jatka vain. Kyllä somessa myötäeläjiä riittää. Jos haluat jonkin muuttuvan, hoida asiasi siellä, missä asioidaan omalla nimellä ja naama näkyvissä.

      Ja ei, pahoinpitelysi ei ollut oikein. Mutta jos olet jo kauan piikitellyt, jonkinlaisen pisteen pistäminen sille oli odotettavissa. Osasit odottaa jotakin johdonmukaista, vaikket kenties niskaotetta. Nyt tiedät, mitä perseilystä seuraa. Ajattelitko toimia samoin seuraavissa suhteissasi? Voit olla varma, että jos et itse kanna vastuuta käytöksestäsi, sinuun kohdistetaan tulevaisuudessakin keinoja, jotka tepsivät. Se voi olla fyysistä väkivaltaa tai jättämistä yksin. Valitse. Siitä voit olla varma, että piikittelyllä ja työntämällä pään somessa kasvavaan moraalisen oikeassaolon puskaan lähinnä pahennat niiden tilannetta, jotka joutuvat väkivallan kohteeksi ilman mitään omaa syytään.

    • Anonyymi

      ”Myönnän että varmasti piikittelen välillä ikävästi, mutta en olisi ikinä voinut vahvana naisena uskoa, että joudun kohtaamaan tällaista omassa liitossani.”

      Kyllä se raja jossain on kiltilläkin miehellä.

      • Anonyymi

        Piikittelen välillä eli vittuilen ja valitan joka päivä.


    • Anonyymi

      Väkivallasta on kysymys eikä sitä tarvitse sietää.
      Nyrkistä voi tulla seuraavaksi .

    • Anonyymi

      Muista henkinen väkivälta on mitä ilm. viljelet yhtä pahaa.

    • Anonyymi

      En tiedä teidän tilanteesta,mutta itse olin suhteessa jossa ajoittainen,piilevänä pitkään pysynyt väkivaltaisuus alkoi pikkuhiljaa lisääntymään,kunnes jätin hänet jotten itse murtuisi. Teki erostakin todella vaikean,pitkään senkin jälkeen jatkui häirintä. Sanon tämän siksi että se oli minulle samanlainen järkytys eikä se koskaan mennyt avoimeksi hakkaamiseksi,mutta se lisääntyi että alkoi läpsiä minua kun puolustin oikeuttani olla eri mieltä (en koskaan ole nälvinyt),sitten oli joitakin kertoja kun puristi ja väänsi käsivarttani hirveällä voimalla että tuli mustelmia,potkaisi kerran ja sylkäisi. Kestin sitä n.vuoden(siis väkivaltaa joka hiipi suhteeseen) mutta se riitti traumatisoimaan vuosiksi niin että olen tähän päivään asti valinnut olla yksin. Vasta nyt koen voivani olla valmis uuteen suhteeseen. Toivon ettei sinun tarvitse kokea sitä.

    • Anonyymi

      Ukkonasi olisin jo häipynyt ajat sitten ja tuskin olisin sinuun edes koskaan sortunut.

    • Anonyymi

      Harvoin jää yhteen kertaan tuollainen käytös, minä en kyllä jäisi enää saman katon alle.

    • Anonyymi

      Aina jos käy käsiksi, on paha juttu. Voi toki jäädä tuohon, jos tekijä ymmärtää tehneensä todella väärin ja aidosti katuu. Jos sanallista piikittelyä on, siihen on vastattava myös sanallisesti. Yritettävä myös vastata asiallisesti. Ainoa asia, jossa voi fyysistä "väkivaltaa" käyttää on vain oman ja läheisten kokeman suoran väkivallan akuutti torjunta eli itsepuolustus ja hätävarjelu.

    • Anonyymi

      Ei väkivalta ole koskaan ok. Jos teillä on ongelmia, niin ne pitäisi ratkaista puhumalla ja kuuntelemalla - keskustellen kiihtymättä. Loppuu taidot käsitellä asioita sellaisella, joka käsiksi käy. Terapeutti avuksi. Lääkitys kuntoon. Väkivallanteot kannattaa ilmoittaa poliisille matalalla kynnyksellä aina, kaiken varalta. Yhdessä päätätte sitten liittonne jatkosta.

    • Anonyymi

      Miehesi on sitä tyyppiä joka reagoi aggressiivisesti. En usko tuon jäävän yhteen kertaan. Minulla oli samantyyppinen mies joka kävi käsiksi. Muutaman kerran jälkeen lähdin.

    • Anonyymi

      Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa...vittuile miehelle ja hän lyö...ei nää naiset taida ymmärtää kuinka väkivaltaisia ne on puheissaan...henkinen väkivalta on väkivaltaa joka satuttaa monesti enemmän kuin se nyrkki ?
      Mies 50+

      • Anonyymi

        Ei sentään, kyllä nyrkki satuttaa enemmän, kokemusta on molemmista.


    • Anonyymi

      Toinen kerta on tekijälle jo helpompi. En jäisi toista kertaa odottamaan, vaikka puoliso kuinka vannoisi ja vakuuttaisi ettei sitä tule. Jossain takaraivon sopukassa hän on, ehkä yllätykseksi itselleenkin, väkivaltainen yksilö ja se ei hyvää tiedä kun väkivalta on purskahtanut kerrankin valloilleen. Seuraavan kerran kun sanot "ikävästi" saattaa tulla jo pahempaa jälkeä, joten en luottaisi minkäänlaisiin vakuutteluihin, hän ei hallitse kiperässä paikassa käytöstään.

    • Anonyymi

      En tarkoita, että aloittajan tapaus olisi sellainen, mutta yllätyin, että jotkut eivät usko parisuhdeväkivaltaan. Heidän kannattaa lukaista ja tutustua sellaiseen kirjaan kuin Sata tapaa tappaa sielu. - Nm. Ei satuja lain

    • Anonyymi

      Ikävä kuulla. Äitini antoi vuosia aikoinaan anteeksi isäpuolen kännihakkailut kunnes pääsi irti. Mikään ei oikeuta väkivaltaan vaikka olikin huolta jonkun terveydestä. Jos on niin paha olo että pitää käydä kiinni niin siinä vaiheessa pitää hakea apua. Uskon että piikittely on rasittavaa hänen kannaltaan mutta jokaisella on oikeuta fyysiseen koskemattomuuteen.mikään paras ja ole sanomaan,itsekin olen naisena läväyttänyt avarilla yhtä entistä miesystävää,päässä vaikka pimeni kun olin hakemassa lopullisesti tavaroita hänen luotaan ja hän seurasi talossaan minua koska pelkäsi että varastaisi häneltä jotain vaikka halua ihmisestä muistaa yhtään mitään. Siis naisetkin ovat väkivaltaisia ja joskus saattavat lyödä miestä jopa nyrkillä. Ei sekään ole oikeutettua. Useimmiten tulee pahempaa jälkeä jos mies käy naisen kimppuun. Kyllä mualin pelottaisi sun tilanteessa, on taustan /lapsuuden takia en jäisi enää suhteeseen vaikka mies kuinka vakuuttelisi.! Ehkä harkitsisin jos hän olisi ammattilaisen apuun yhteydessä.muutoin en.

    • Anonyymi

      Lisäys edelliseen. Enkä tiedä mitä olet puhunut miehellesi, vaikka henkinen väkivalta on hirveää ja jättää jäljet. Niin sen tekee myös fyysinen.. meneehän siinä luottamus kiville kun ekan kerran käy toiseen kiinni,oli sitten mies tai nainen. Harvemmin kukaan lyö, jos itsellä on kaikki hyvin.täytyy voida aika pahoin jos ajautuu lyömään,nimimerkillä kokemusta on.

    • Anonyymi

      Tai siis tässä tapauksessa ravistelemaan

    • Anonyymi

      No tämähän kuulostaa klassiselta että nyt vain riittää tapaukselta. En ihmettele näin naisena suomalaisessa kulttuurissa kun miehiä ahdistellaan joka suunnalta, niin voikin mennä kuppi nurin. Omassa kaveri piirissä akat vain haukkuvat miehiään ja eivät tee mitään suhteensa eteen. Onneksi meillä on kaikki hyvin ja itse saan olla kotosalla. Minulla on kolme tutkintoa ja kaikki ihan peetä. Ukko töissä amiksen papereilla ja saatanan tyhmä kun ei ole itseään ottanut niskasta kii:)

    • Anonyymi

      Sekä henkinen, että fyysinen väkivalta on väärin, kumpaakaan ei saa tehdä. Tästä on säädetty myös laissa. Mikään ei oikeuta niihin.

      Avun hakemisen paikka.

    • Anonyymi

      Miehesi näytti siinä ,mikä hän oikeasti on.älä anna sen toistua,vaan poistu koko hänen elämästään,käsiksikäynti ei koskaan jää ainoaksi kerraksi ,älä anna sen tapahtua toista kertaa,elikkä pane jätkä kävelemään,Ei hän ole sinun arvoisesi.Vaikka kunka pyytelis anteeksi ,älä anna anteeksi .sEURAAVA KERTA tulee varmasti.hän on päässyt makuun.Jättämällä hänet Sinä varmistat ,että toista kertaa EI TULE.ei ole pientä pahoinpitelyä olemassa,ONvain pahoinpitely,jos Sinä tunnet niin.älä jää pähkäilemään ,vaan anna hänen tuntea,miltä Sinusta tuntui,JAtoimi sen mukaan.EI TOISTA TILAISUUTTAKUULU ANTAA.ON VAIN YKSIAINOAKERTA,JOS sinä niin päätät.ja kun niin päätät.

    • Anonyymi

      Tulee tapahtumaan vielä monta kertaa.Näin kävi minulle, korvat soivat vielä vuosienkin päästä.

    • Lähde. Ei tule jäämään yhteen kertaan.

    • Anonyymi

      Lähde ihmeessä ja HETI! Seuraava ravistelukerta vie sinut ruumiinavauspöydän kautta Alibi-lehteen ja murheelliseksi numeroksi tilastoihin. Takuuvarmasti. Kynnys on jo madaltunut.

      Miehissä on paljon typeriä paskantajia, ei heihin kannata edes vilkaista!

      Elämäsi on sinun omasi, AINUTKERTAISENA, joten miksi uhraisit elämäsi (on joteski niiku tottunu)...?

      Oleb itse 64-vee ukkeli ja paljon nähnyt samanlaisia, jotka yrittää epätoivoisesti uskotella itselleen: - mut ku se sano rakastavansa...

      Kusipäätä ei kannata hyysätä, usko jo!

    • Anonyymi

      Nainen alistaa, herjaa, haukkuu, pilkkaa, hyväksikäyttää... Jos mies alistuu, hän on säälittävä nynny.
      Jos ei alistu, hän on väkivaltainen peto.
      Näin se menee, usein miehellä keinot vähissä.

      • Anonyymi

        Yeap, konstit ovat todellakin minimissä, jos mieäs ei osaa aukaista suutaan, kysyä ja välittää sen verran, että kiinnostaisi, miksi toinen käyttäytyy, kuten käyttäytyy. - Nm. Kiinnostus ei riitä


    • Anonyymi

      Minut hakattiin kun olin raskaana 6 kk … mies kävi päälle sängyssä istuen vatsani päälle ja hakkasi nyrkeillä kasvojani ! Huusin … tämä tapahtui mieheni perheen kotona. Appi tuli katsomaan muttei sanonut mitään ja lähti pois ! Tätini jolta yritin saada tukea eroon tms sanoi että on naisen syy jos mies hakkaa ! Oli isäni sisko , isäni hakkasi äitiäni - siinäkö syy mikseivät koskaan auttaneet äitiäni ja meitä pois perhehelvetistä?! Mieheni uskovat vanhemmat hyväksyivät mieheksi hakkaavan minua, tiesivät muutakin mutta vaikenivat … Tätini tuli sitten olan eron ja miehensä pahoinpideltyä hänet 20 vuotta myöhemmin sanomaan että väkivalta ei oo naisen syy! Noh pääsin eroamaan lopulta mutta kasaan itseäni kaikkien julmuuksien jälkeen vieläkin ! Käsittelen traumoja ja niitäkin miksi kukaan ei puuttunut ? Tuntuu tosi pahalta !

    • Anonyymi

      EI KIINNOSTA!

    • Anonyymi

      Ei tosiaan mitään hyväksyttävää käytöstä

    • Anonyymi

      Oma aviomies kuristi yllättäin aivan pienen sananvaihdon yhteydessä. Kyseessä ei ollut riita, enkä ollut ns. nalkuttava eukko. Oltiin oltu yhdessä 6 vuotta (ei lapsia). Lähdin mutta kuin idiootti palasin 3kk myöhemmin koittamaan, josko toinen olisi muuttunut. No ei tietenkään ollut. Lähde ja lähde heti, äläkä katso taaksepäin. Toisen kerran jälkeen on vielä vaikeampaa lähteä. Jos sinulla on lapsia, sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsiasi hätääntyneenä seuraamaan, kuinka äitiä pahoinpidellään. Lasten pelko ja pahoinvointi ovat suunnattomia noissa tilanteessa. Löisitkö muka itse puolisoasi, jos olisi stressiä? "Syitä" löytyy aina, mutta tosiasia on, että väkivalta on lyöjä