Minusta on hieno asia että on ystäviä. Vaimollanikin on ystäviä ja minulla ei ole asian suhteen mitään ongelmaa. Osan ystävistä tunnen osaa en. Sekään ei haittaa. Minua ihmetyttää miksi nämä ystävät pitää salata. Olen saanut tietooni että vaimoni on käynyt heidän luonaan kahvilla ja on muutoinkin yhteydessä. Sehän on ihan ok. Miksi salailu ja piilottelu? En uskalla keskustella asiasta vaimoni kanssa koska Hän suuttuisi asiasta, tunnen hänet. Onko tämä normaalia?
Ystävyys parisuhteessa
Aviomies
101262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ovatko ne ystävät naisia vai miehiä?
Ne jotka ovat minulta "salattuja" ovat miehiä. Virallisesti en edes tiedä että he ovat tapailleet vaimoni kanssa. Enkä tosiaan pahastu mutta salailu mietityttää....
ehkä siinä ei naisesi mielestä ollut mitään raportoitavaa jos jonkun tapas ja jutteli. eikä siinä mitään pahaa ja raportoitavaa olekaan. kunhan olet mustasukkainen. keskity tekemään naisestasi onnellinen ja olemaan itse, älä vahtaamiseen.
MOI !
Turha niitä asioita on pelätä ota ihmeessä puheeksi jos jokin asia mietutyttää!!!
Onko teillä kummallakaan ollut tapana käydä vieraissa?? Kaikkien vaimot eivät jaa torttua vaikka tapaavatkin "mies ystäviään"..eikä sinunkaan vaimosi varmaan niin toimi...
Myönnän, että minuakin kyllä mietityttäisi, jos mieheni kävisi naisystäviensä luona kahvilla ja kuulisin sen sitten muuta kautta. Olisin rehellisesti sanottuna mustasukkainen ja ottaisin asian puheeksi mieheni kanssa. Jos kaikki on täysin viatonta, miksi asiaa pitäisi salailla? Kertomatta jättämisestä jää ikävä tunne, että liittyy muutakin...
Toki salailu on klassinen merkki siitä, että on jotain salattavaa. Ei se välttämättä kuitenkaan niin ole, koska yleisesti yhteiskunta painostaa ihmiset ajattelemaan niin, että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä keskenään. Tämä ennakkoluulo saattaa saada käänteisesti vaimosi ajattelemaan, että sinä kokisit asiasta mustasukkaisuutta, eikä siksi halua kertoa, vaikka mitään salattavaa ei olisikaan.
Puhutko vaimosi kanssa avoimesti siitä, että miehen ja naisen ystävyydessä ei ole mitään kummallista? Saattaako hän siis olettaa, että sinä et hyväksyisi ihan täysin hänen ystäviään.. Ja muutenkin tuntuu ihan eriasialta säilyttää suhteen aikana vanhat vastakkaista sukupuolta olevat ystävät, kuin hankkia niitä suhteen aikana. Siis aika moni on sitä mieltä, että jos suhteen aikana hakee uutta vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää, niin se olisi jokin signaali siitä, että oma puoliso ei riitä täyttämään sitä vastakkaisen sukupuolen tarvetta elämässä. Ei kyse tarvitse kuitenkaan seksistä olla..
Kyttääminen on kuitenkin osoitus epäluottamuksesta, mikä saa suhteen rakoilemaan, joten en suosittelisi kertomaan, että olet saanut tällaista selville. Suosittelisin sinulle, että käy avoimia keskusteluja miehen ja naisen välisestä ystävyydestä ja siitä, miten te molemmat sellaiseen suhtaudutte.
Kiitos kaikille vastanneille. Tämä auttaa työstämään asiaa taas uudelta kantilta. Eikä tässä missään kriisissä olla ihan hyvin menee. Mutta kiitos ja todella mukava huomata että näilläkin sivuilla saadaan asiallista keskustelua aikaiseksi.
Itse olen neljättä vuotta avoliitossa elävä nainen ja luonteeltani kovin seurallinen. Tutustun helposti uusiin ihmisiin. Mieheni taas on vaikea tutustua ihmisiin ja hän on paljon varautuneempi ihmissuhteissaan, kuin minä. Itselläni on miespuoleinen ystävä, jonka kanssa puhun asioista laidasta laitaan. Tiedän, ettei avomieheni hyväksyisi sitä olematta mustasukkainen, joten olen itse nähnyt parhaaksi olla kertomatta tästä ystävyydestä sen enempää. Toki mieheni hänet tuntee, muttei tiedä, että puhumme luottamuksellisista asioista. Mitään suhdetta ei tämän miehen ja itseni välillä ole, pikemminkin vain joku yhteys ja helppous keskustella kaikesta. Ehkä voisin miehelleni kertoakin siitä, mutta tuntuisi, että hän loukkaantuisi perin juurin. No, siinä yksi ajatus asiaan. Voiko vaimosi ajatella samoin? Ja se on totta, mitä aiemmin sanottiin: ei aina ole pakko olla seksisuhdetta, vaikka olisikin läheinen ystävä vastakkaista sukupuolta. Hyvää kevättä! =)
...olisin tuon kirjoittanut!
Minä olen seurallinen ihminen ja avoliitossa. Olen hirveän "vanhan aikanen" moraaliasioissa.Olenkin monesti miettinyt pääni puhki yksikseni ja kysynyt ystäviltäkin että voiko nainen ja mies olla VAIN ystäviä, jos toinen elää parisuhteessa ja toinen on sinkku? Olen saanut myönteisiä vastauksia ja oon itekki tullu samaan tulokseen ajoittain.Sitten taas vajoan kysymykseen:VOIKO OLLA ILMAN,ETTÄ AVOMIES ALKAISI NIKOTELLA? Mun tarina naisen ja miehen välisestä ystävyydestä on tällainen:Ystävystyin itseäni nuoremman miespuolisen opiskelutoverin kanssa.Tekstaillaan,meilaillaan ja jutellaan asioista laidasta laitaan.Olen alkanut puhua avomiehellenikin tästä ystävästäni ja kysynyt, että hyväksyykö avomieheni ystävyytemme.Hyväksyy kuulemma, ellei minulla ja ystävälläni ole säpinää.Vakuutin miehelleni ettei todellakaan ole.En ala seukata itseäni nuorempien kanss, oon sen virheen kerran tehnyt ja siitä oppinut.Ystävä voin kyllä olla.Kerroin miehelleni että tein tälle miespuoliselle ystävälle pelisäännöt selviksi.Nyt vain kerään rohkeutta, että uskaltaisin ehdottaa miehelleni, että hän ja tämä kaverini tapaisivat.Minusta olisi mukavaa, että jätkät tutustuisivat ja ystävystyisivät.Mä siis oon tosi vanhan aikanen ja uskollisuusfanaatikko,joten ystävyyssuhde on turvallisella pohjalla, kun en hyväksy uskottomuutta parisuhteessa.Alkuun mieheni nikotteli kuullessaan asiasta, mutta kerroin tosiaan sanoneeni kurssikaverilleni eläväni avoliitossa ja olevani miehelleni uskollinen hautaan asti,mikäli loppuelämä yhdessä ollaan.Tottakai mä sitä toivon.Sitten mieheni loppujen lopulta hyväksyi minun ja tämän opiskelutoverin ystävyyden.Muistutin avomiestäni hänen naispuolisista ystävistään ja nikottelu loppui.YSTÄVYYS ON RIKKAUS, JOS PYSTYY YLLÄPITÄMÄÄN SITÄ YLLÄ,OLI SUKUPUOLI KUMPI HYVÄNSÄ!!!YSTÄVIÄ SAA JA PITÄÄKIN OLLA!!!