Tytti Von Fräsk vilkutti Jormalle junan ikkunasta, sitten juna lähti. Tämän jälkeen Jorma ei enää nähnyt Tyttiä muissa yhteyksissä kuin mielikuvissaan ja unissaan. Jorman liberaalit seikkailut seksin maailmassa olivat kutistuneet kokoon kuin mies aamuisen innon jälkeen. Jorma matkasi liukuportaissa syvälle erotiikan manalaan. Tytin terhakoiden rintojen muisto eli yhä Jorman sormenpäissä. Jorma katseli metrossa käsiään kuin ei olisi koskaan ennen niitä nähnyt.
Vastapäätä Jormaa istui idästä tullut ja sinne palaava synkkä huppariheppu. Jos miekkosella olisi ollut mukanaan musta hevonen, niin hän olisi voinut olla hahmo jostain lastensarjasta, jossa esiintyi velhoja ja kääpiöitä ja haltijoita. Hän ei vaikuttanut hyvikseltä, vaan pahikselta, Jorma tuumi ja tarkkaili miekkosen puuhia. Synkänpuhuvalla kanssamatkustajalla oli kädessään puhelin. Puhelimen ruudulle fantasiahahmo naputteli sanoja, jonka jälkeen tämä lähetti ne jonnekin. Tätä jatkui aina Jorman asemalle asti, ja hänen olisi tullut jäädä pois, mutta Jorma päätti jäädä pois vasta seuraavalla pysäkillä, sillä Jorman mielenkiinto oli herännyt.
Kulosaaren asemalla hahmo lopetti kirjoittelun ja kirjoittelunsa lähettelyn ja poistui metrosta kuin aave. Oli outoa Jormasta se että miekkosen liikeradat olivat niin sulavia ja eteneminen väkijoukossa niin lipuvia, että hän tuntui olevan uninäky tai peräti harha. Lisäksi oli outoa se että hänen kasvojaan ei tuntunut olevan olemassa, koska musta huppu vei kaiken valon niiltä; mutta tämä vain siinä tapauksessa että sellaiset olivat olemassa. Jorma katseli miekkosen perään sekavin tuntein, sillä hän tunsi nähneensä jotain tuttua. Hän tunsi olleensa perillä jossain, jonne hän ei tiennyt olleensa matkalla. Viimeistään silloin nämä oudot tuntemukset olivat saaneet sinettinsä, kun Jorma oli kuullut synkän hihityksen korvissaan. Tämän hihityksen alkulähde oli tuon mustanpuhuvuuden sisin. Jormasta tuntui, että varjot osasivat nauraa.
Jorma joutui tahtomattaan Itäkeskukseen. Jorma ymmärsi hetkessä saaneensa kulttuurisokin. Jorma oli Itäkeskuksen ainoa Jorma. Jorma seisoi ihmisvilinässä kansakuntien ja heimojen ja kulttuureiden puristuksessa. Jorman oli paettava jonnekin. Jorma valitsi pakopaikakseen kahvilan. Jorman oli rauhoituttava, sillä tällaiset asiat vaativat aikaa. Jorma tilasi itselleen kahvin ja istuutui alas kilistelemään kahta ruokosokeripalaansa kupissa analyyttiseen ja pragmaattiseen tapaansa. Jorman hengitys tasaantui ja hänen mieleensä pulpahti synkkä kanssamatkustaja, jonka hihityksessä oli jotain selittämättömän tuttua. Jorma kaivoi taskustaan puhelimen ja selasi siitä keskustelusivuja toinen toisensa jälkeen. Jormalla oli visio äänen lähteestä.
Jos Jormasta on koskaan kuulunut jokin ylimääräinen ääni, niin se kuului nyt.
- Bing -
Vastapäätä Jormaa istui idästä tullut ja sinne palaava synkkä huppariheppu. Jos miekkosella olisi ollut mukanaan musta hevonen, niin hän olisi voinut olla hahmo jostain lastensarjasta, jossa esiintyi velhoja ja kääpiöitä ja haltijoita. Hän ei vaikuttanut hyvikseltä, vaan pahikselta, Jorma tuumi ja tarkkaili miekkosen puuhia. Synkänpuhuvalla kanssamatkustajalla oli kädessään puhelin. Puhelimen ruudulle fantasiahahmo naputteli sanoja, jonka jälkeen tämä lähetti ne jonnekin. Tätä jatkui aina Jorman asemalle asti, ja hänen olisi tullut jäädä pois, mutta Jorma päätti jäädä pois vasta seuraavalla pysäkillä, sillä Jorman mielenkiinto oli herännyt.
Kulosaaren asemalla hahmo lopetti kirjoittelun ja kirjoittelunsa lähettelyn ja poistui metrosta kuin aave. Oli outoa Jormasta se että miekkosen liikeradat olivat niin sulavia ja eteneminen väkijoukossa niin lipuvia, että hän tuntui olevan uninäky tai peräti harha. Lisäksi oli outoa se että hänen kasvojaan ei tuntunut olevan olemassa, koska musta huppu vei kaiken valon niiltä; mutta tämä vain siinä tapauksessa että sellaiset olivat olemassa. Jorma katseli miekkosen perään sekavin tuntein, sillä hän tunsi nähneensä jotain tuttua. Hän tunsi olleensa perillä jossain, jonne hän ei tiennyt olleensa matkalla. Viimeistään silloin nämä oudot tuntemukset olivat saaneet sinettinsä, kun Jorma oli kuullut synkän hihityksen korvissaan. Tämän hihityksen alkulähde oli tuon mustanpuhuvuuden sisin. Jormasta tuntui, että varjot osasivat nauraa.
Jorma joutui tahtomattaan Itäkeskukseen. Jorma ymmärsi hetkessä saaneensa kulttuurisokin. Jorma oli Itäkeskuksen ainoa Jorma. Jorma seisoi ihmisvilinässä kansakuntien ja heimojen ja kulttuureiden puristuksessa. Jorman oli paettava jonnekin. Jorma valitsi pakopaikakseen kahvilan. Jorman oli rauhoituttava, sillä tällaiset asiat vaativat aikaa. Jorma tilasi itselleen kahvin ja istuutui alas kilistelemään kahta ruokosokeripalaansa kupissa analyyttiseen ja pragmaattiseen tapaansa. Jorman hengitys tasaantui ja hänen mieleensä pulpahti synkkä kanssamatkustaja, jonka hihityksessä oli jotain selittämättömän tuttua. Jorma kaivoi taskustaan puhelimen ja selasi siitä keskustelusivuja toinen toisensa jälkeen. Jormalla oli visio äänen lähteestä.
Jos Jormasta on koskaan kuulunut jokin ylimääräinen ääni, niin se kuului nyt.
- Bing -
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jorma keskustelupalstoilla
Jorman ensimmäinen kokemus keskustelupalstasta oli samanlainen kuin oli kokemus kulttuurien, heimojen ja kansakuntien puristuksesta. Se oli tyrmäävä. Ensinnäkin se oli tyrmäävä siksi että Jorma ei tuntenut olevansa enää mistään asiasta perillä. Jorma ei tuntenut ketään, tunnistanut mitään tai nähnyt mitään tuttua. Oli täysin absurdi se ajatus, että ihmiset kadulla kantaisivat jotain tällaista mukanaan, Jorma tuumi. Ajatus ei ollut vain absurdi, vaan se oli seinähullu.
Tämän lisäksi kukaan ei keskustelupalstalla osannut keskustella, tai edes kirjoittaa keskustellakseen. Näkyviä esimerkkejä oli niin paljon, että poikkeuksia ei voinut löytää. Keskustelupalstojen maailma vaikutti järjettömältä. Kaikki tuntuivat pettävän itseään ja saavan siitä suunnatonta riemua että kukaan ei ymmärtänyt heitä.
Jorma luki ja luki. Avaus avaukselta hän kävi läpi verkkokeskustelun kasvojen ilmeitä ja ilmeiden taustalla olevaa luonnetta. Jos verkkokeskustelun luonteen sijoittaisi yhteen ihmiseen, tämä jouduttaisiin sulkemaan hoitolaitokseen, sillä niin ristiriitaiselta tämä sähköinen keskustelumaailma vaikutti. Se ei ollut keskustelun maailma, vaan yksilöiden messu ilman kuulijoita.
Mutta ei niin hullua ettei hullumpaa, Jorma tuumi ja katseli allekirjoitusta pitkässä monologissa.
(hihitystä)
Tytti Von Fräsk oli matkalla kotiin. Juna humisi ja pikkukoira haukkui maisemien vilinässä. Vierumäelle oli vielä matkaa. Tytti oli ottanut paikan lemmikkieläinvaunusta, sillä hän oli eläinystävä, luontoaktivisti ja hänellä oli blogi. Nämä tällaiset harrastukset tai suuntaukset olivat Tytin henkireikä pois arjen yksinkertaisuudesta, kurasaappaista ja pyykinpesusta. Kun Tytti meni työhuoneeseensa ja käänsi punaisen puolen liikennemerkistä näkyviin, kenelläkään ei ollut oikeutta mennä huoneeseen. Tytillä oli yksityinen hetki meneillään.
Perille päästyään Tytti siivoaisi kaikki paikat, sillä kukaan muu perheessä ei osannut kuin sotkea. Oli mahdollista olla poissa kotoa kaksi vuorokautta, ettei olisi tullut törmänneeksi kaaokseen, jonka setvimiseen kuluisi aikaa sitä enemmän, mitä kauemmin oli poissa. Hullunkurisinta elämässä oli se, että vaikka koko perhe olisi lomalla jossain, asunto likaantui itsekseen. Tämä oli Tytin mielestä käsittämätöntä.
Kesken tätä ajatusta Tytti tunsi täysin selvästi Jorman kädet rinnoillaan. Tunne oli lämmin ja miellyttävä, mutta ärsyyntyi siitä että Tytin aviomies ilmestyi pilaamaan tunnelman. Hän jollain ihmeen tavalla ilmestyi samaan sänkyyn Jorman ja Tytin kanssa. Tämä ei Tytin mielestä ollut enää mukavaa. Ei koko sukua tarvinnut ottaa mukaan seksuaalisiin seikkailuihin, Tytti tuumi. Kuitenkin Jorman muisto oli ja eli hänen kehollaan. Kaikkialla. Tunne oli selvä ja siinä oli hyvä olla. Sellaista fyysistä ja henkistä huomiota kuin Tytti oli Jormalta saanut, ei keho tai mieli hevin unohtanut, Tytti hekumoi ja tunsi tarvetta käväistä vessassa.
Koska Tytti oli hyvärunkoinen perheenäiti, hän kuului tiettyjen miesten mielestä seksuaaliseen kärkiluokkaan. Perheenäidiltä puuttuivat sellaiset ulottuvuudet kuin huoruus, vapaus tai feministiset sommitelmat. Tytti ei edustanut perheenäitinä mitään tällaisia suuntauksia tai utopioita. Perheenäidit olivat tällaisen yläpuolella. Perheenäidit olivat seksuaalisen hierarkian huipulla. He olivat saavuttamattomia. Tai jos heidät saavutti, seuraukset olivat yhtä kovat kuin hinta. Perheenäidin saaminen petiin pettämään puolisonsa, lapsensa ja itsensä oli sellainen suoritus, jollaiseen vain maailman Jormat kykenivät.
Kun me nyt katselemme Tytin matkaa vessaan pitkin elämän käytävää, me voimme vain nauttia kaikesta siitä mitä näemme ja sisällämme tunnemme. On nimittäin äärimmäisen vaikea erottaa sitä mikroskooppista lisää hänen olemuksessaan, jonka Jorma oli siihen loihtinut. Se oli jossain Tytin liikkeissä, tuoksussa tai katseessa. Se oli tyydytetyn naisen olemus, joka käytävällä kulki, oven avasi ja sen takanaan sulki.
(hirn)
Sulkeuduttuaan vessaan Tytti tunsi jonkin olevan pielessä. Ovi oli mennyt lukkoon ja punainen valo paloi. Vessa oli nuhjuinen ja pesemätön yleiskäymälä, jossa toimitettiin ties mitä ja miten. Tytti ei tuntenut olevansa toiletissa yksin inhon tunteensa kanssa. Vessassa oli jotain muutakin kuin hän. Tytti katsahti peiliin ja järkyttyi.
Säpsähtäen hän peruutti vasten takaseinää voimatta irrottaa katsetta vessan peilistä.
Ajan kuluminen oli muuttunut jyskytykseksi sydänalassa, kohinaksi päässä ja värinäksi iholla.
Kuvajainen peilissä oli Tytti, mutta hänelle oli tapahtunut jotain. Ensinnäkin tämä 'jokin' oli tapahtunut hänen vaatteilleen, sillä ne olivat revenneet tai revitty. Tytin alusvaatteet olivat kadonneet jonnekin, ja jäljelle jääneet riekaleet roikkuivat yllä miten sattuivat. Häntä oltiin luultavasti revitty hiuksista, sillä kampaus oli kadonnut ja tilalla kaaos. Lisäksi hänet oltiin hakattu tai potkittu, sillä kasvot olivat turvoksissa ja turposivat yhä. Tytti vuoti verta ja ranteet olivat mustelmilla. Näkymä oli kuin kauhujen maalauksista tai maskeeraajakoulun päättötöistä. Tuntui, että Tytti oltiin pudotettu päälleen altaan syvään päähän. Altaaseen, jossa ei ollut vettä.
Tytti kirkaisi vessassa niin, että paikalle hälytettiin apua.
(hihitystä)
Jorman ruokosokerit olivat sulaneet hillittömään kilkutteluun. Jorma tunsi itsekin sulautuneensa väkijoukkoon, vaikka ei ymmärtänyt sen kieltä, tapoja tai uskontoa. Tuskin ihmisillä nyt oli mitään muuta keskusteltavaa kuin hinnat, sää ja naapurit, Jorma tuumi ja maistoi kahviaan. Se oli hyvää. Siinä ei oltu säästelty, vaan se oli perfecto, Jorma iloitsi. Jorma tunsi olevansa kuin maailmanmies. Jorma tunsi olevansa kaukana kotoa ja olevansa rohkea mies, yksinäinen seikkailija ja suuri humanisti. Jorman osakkeet nousivat Jorman henkilökohtaisessa pörssissä. Ryhdistyksen tuulahdus kulki Jorman lävitse ja tuuletti asenteellista ilmapiiriä Jorman ytimessä. Jorma pyyhki pölyjä sisimmästään. Jormalla oli kevätsiivous meneillään ja maailman äänet kimpoilivat sen avarissa saleissa. Oli kuin suunnaton lastenlauma olisi temmeltänyt hänen kappelissaan. Ilo ja riemu soi ja linnut liversivät luonnon puissa.
Eikä aikaakaan, kun Jorman pöydässä istui joukko muukalaisia, joiden kanssa Jorma keskusteli naisista. Jormalla oli aiheeseen hyvät lähtökohdat, sillä hän oli juuri saanut pesää. Keskustelun kulku oli kuitenkin Jormalle yllätys, sillä sen yksityiskohdissa tai yleisilmeessä oli tietynlaista konservatiivisuutta, kunnioittamisen tuntua ja outoa juhlallisuutta.
(hihitystä)
Konduktööri Pulkka oli iso nainen, jolle ei sanottu vastaan. Tämän tueksi hänen rintavarustuksensa oli sen verran laajamittainen, että niiden ja seinän väliin ei ollut hyvä jäädä. Konduktööri Pulkka laittoi asiat pulkkaan. Ja sillä sipuli. Tällä kertaa vessasta löytyi kalpea nainen, joka oli saanut jonkinlaisen kohtauksen. Tämä oli täysin tolaltaan, eikä tiedusteluista huolimatta saanut kerrotuksi, mitä hänelle oli tapahtunut. Päällisin puolin nainen voi hyvin, mutta sisäisistä seikoista voitiin vain arvailla. Laajentuneet silmät olivat kuitenkin merkki jonkinlaisesta järkytyksestä. Nainen talutettiin vessasta ulos rauhoittumaan rauhalliseen soppeen. Hän ei tuntunut juoneelta tai vääriä lääkkeitä syöneeltä, vain kalpealta ja kauhistuneelta.
Konduktööri Pulkka tarkisti vessan sen varalta, että sieltä löytyisi rotta, tai jokin muu jyrsijä. Mikä taas olisi ennenkuulumatonta, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Saattoi olla niin että nainen oli unohtanut lukita oven, ja paikalle oli ilmaantunut joku nahjus naisen istuessa pöntöllä. Pulkan ideointi tapahtuneen suhteen oli yleisen mielipiteen mukaan luovaa ja ennakkoluulotonta, ja se sai taakseen vahvan yleisön tuen. Konduktööri Pulkka jäi naisen tueksi tämän toipuessa järkytyksestään. Tästä oli jo olemassa merkkejä, sillä hän pyysi käsilaukkuaan, jotta voisi katsoa meikkipeiliinsä. Konduktööri Pulkka huomasi vihkisormuksen naisen sormessa. Tämä saattoi liittyä koettuun järkytykseen, sillä konduktööri Pulkalla oli paljon kokemusta Helsingissä juoksentelevista maalaisrouvista ja samanlaisista miehistä. Konduktööri Pulkka toimi tässä suhteessa epävirallisena avaintodistajana kaikenlaisissa suhdejupakoissa.
- Joko helpottaa? Pulkka kysyi.
- Kyllä. En tiedä mikä minuun meni. Taitaa olla vaihdevuodet tulossa. Kamalasti anteeksi.
- Eipä hätiä. Siksihän me täällä olemme että asiat pysyisivät raiteillaan.
- Että on nolo tunne. En minä yleensä mitään tällaista keksi tehdä. Että hävettää.
- No onhan se vessa vähän sottainen. Se siivotaan vasta pääteasemalla.
- Ihan siisti vessa se oli. En minä sitä.
- Haluatko kertoa jotain?
Tytti tuntui vajoavan pois jonnekin. Hän pyöritteli sormustaan ja katseli ulos ikkunasta. Lisäksi hän oli kuulevinaan omien lastensa ääniä ulkoa, jossa nämä leikkivät. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Äänet olivat vain kauniita kaikuja toisesta ajasta ja paikasta, jonne hän oli palaamassa. Tytin mies saapuisi kotiin ja Tytti kattaisi pöydän. Kaikki olisi niin kuin ennenkin. Ehkä lasi viiniä illalla. Idylli, Tytti ajatteli. Lämmin viltti ja lasten uni, televisiosta jotain mukavaa katseltavaa ja rauhallista keskustelua oman puolison kanssa lomasuunnitelmista. Harmonia, Tytti tuumi.
Konduktööri Pulkka oli tervejärkinen nainen eikä mikään bimbo. Oli täysin selvää että asiakkaalla oli rakkausongelmia. Tämä näkyi kaikessa hänessä. Asiakkaan otsaan olisi voinut kirjoittaa: rakkausongelmia, mutta sellainen olisi ollut hyödytöntä, sillä niin ilmiselvää se oli. Asiakkaalla oli luultavasti kotona ongelmia, ja hän oli päättänyt lähteä tuulettumaan ja elämään täysillä suuren maailman sykkeeseen. Hän oli myös näin tehnyt. Nyt tämä asiakas oli palaamassa entiseen kurjuuteen voimatta sille mitään. Hän vaikutti kuin lampaalta, joka oli menossa teuraaksi.
(hirn)
Luovan elehtimisen mestarina Jorma oli kauppakeskuksessa luonnehtinut kahvipöydälle alastoman Tytin, jota erilaisilla lanneliikkeillä tyydytti. Asentoja oli lukemattomia. Ja jos kuvitellaan jossain kirjastojen kätköissä olevan jonkinlainen seksin anatomiaopas, niin sellainen sai jäädä sinne pölyyntymään. Jorman loputon mielikuvitus loi niitä lisää sommitelmia liukuhihnalta. Pöydän muut miehet taputtivat Jormalle pitivät tätä seksin messiaana, jollaisia ei oltu älytty edes odottaa laskeutuvaksi maanpinnalle. Jorma oli tullut pöytään kuin puun takaa peura ajovaloihin, ja saanut miessukupuolen miettimään omia perusteitaan. Jorma oli vienyt miehuuden uusille tasoille. Kuvamateriaalia Jormalla ei ollut puheidensa tueksi esittää, ja tätä hieman harmiteltiin. Kuitenkin Jorman maaginen ote ja into asiaansa ylitti kaikki odotukset. Harvaa miestä niin moni mies taputtelee yhden päivän aikana selkään kuin tänään Jormaa taputeltiin.
Kuitenkin Jorman kännykästä löytyi yksi kuva Tytistä. Tämän otoksen Jorma jakoi miesten kesken auliisti. Vihelleltiin paljon ja kuvaa suurenneltiin. Jorma oli tekijämies, yleisesti todettiin. Välittömästi tämän jälkeen Jorma tuli luoneeksi trendin, jossa Jorman kopioita alkoi putkahdella Helsingin yöhön saattelemaan maalaisnaisia petipuuhiin. Jorma piti myös luentoja naisen sisään luikertelemiseen tämän älyllisellä tasolla. Joka sekin oli eräänlainen positiivinen haaste.
(hihitystä)
Muistinmenetys
Samaan aikaan kun Jorma kiersi Eurooppaa luennoimassa uudesta mieskäsityksestä, Tytti heräsi sairaalassa omaan yskäisyyn, joka sattui. Suuhun oli ilmestynyt vereltä maistuva klöntti syvemmältä elimistöstä. Tytti ei tiennyt mitä tehdä sille. Hän ei halunnut sotkea lakanoita eikä niellä ysköstä. Se tuntui kuvottavalta.
Käsivarteen oltiin asennettu tippa. Kummallista kyllä, hän ei muistanut mitään päälle ajosta, johon oli joutunut. Kuitenkin Tytti oli täysin varma että oli ollut suojatiellä, kun törmäys oli tapahtunut. Tämän jälkeen kaikki oli pimeää. Tämä pimeys oli Tytin mielestä elämän hirvittävin asia. Tytti muisti tömähdyksen, jonka jälkeen tuli pimeys. Pimeys oli ilmassa leijuvalle höyhenelle sen ympäröivät kädet. Pimeys sulki kaiken muun käsien ulkopuolelle, ja jätti höyhenen yksin leijumaan pimeään äänettömyyteen. Huoneessa ei ollut ketään muuta.
Junamatka oli sujunut normaalisti. Mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut. Tytti oli istunut aloillaan ja katsellut maisemia. Mistä hän oli tulossa - hän ei muistanut. Loogisesti ajatellen jostain oli ollut tultava, mutta mistä tai miksi, sitä Tytti ei tiennyt. Syyn kohdalla oli kuin reikä, josta näki läpi. Itse syy oli kadonnut. Hän muisti pikkukoiran, jota oli silittänyt, mutta ei enää sen nimeä. Koira oli ollut valkoinen kääpiövillakoira. Koiran omistaja oli ollut nainen, joka oli ollut hyvin ystävällinen. Hänestä oli ollut huvittavaa se että joku halusi lemmikkieläinvaunuun ilman lemmikkiä. Naisella oli hyvä huumorintaju.
Ajantaju perustui siihen että näki ikkunasta ulos. Oli päivä. Taas se, mikä päivä oli, oli täysi mysteeri. Seuraava mysteeri oli se, että Tyttiä ei koskenut juuri mihinkään muualle kuin yskiessä kylkiin. Kylkiluita saattoi olla murtunut. Hän saattoi olla lääketiputuksessa, sillä toiseen käsivarteen meni toinen letku toiselta puolelta vuodetta. Letkun päässä oli pienempi pussi. Tytti tunsi olevansa varsin koristeellinen, sekä lisäksi huumeissa, sillä katto oli kuin purukumia, ja roikkui löysänä kuin taikina nenässä kiinni. Olo oli mainio.
Hän oli tukehtua klönttiin suussaan, ja se lensi ulos yökkäyksenä, joka sattui.
Juuri tuolloin Jorma oli gaalaillallisilla Monte Carlossa, ja kunniavieraana oli ruhtinaallisia kuuntelemassa Jorman juhlapuhetta.
(hihitystä)
Päälleajo
Päälleajo on muuten yhdyssana!
(hirn)
Päälleajo yhteen kirjoitettuna tarkoittaa vahvemman oikeutta "ruoskata" mokomakin allejäävä plebeiji. Erikseen kirjoitettuna päälle ajo taasen tarkoittaa pulunpaskan hieromista parturin lopputyönäytteen muodossa p-ihmisen tatuoituun päänahkaan.
Huomaatteko kuinka käytin persuihmisestä poliittisesti korrektia kirjoitusmuotoa: "p-ihminen". Persut kun ovat niin kovin herkkiä loukkantumaan ja se on havaittavissa H-A:n kasvonilmeistä kun kysytään ilmastokatastroofista.
Ei paha tuo p-ihminen.
Mulle tulee mieleen poliittinen jämähtäneisyys ja nurkkakuntaisuus.
Kyseessähän on eräänlainen parkkeeraaminen. Ellei jopa taskuperuutus.
(hihitystä)
Suuren isänmaallisen ajan sotasankari - josta voimme käyttää salanimeä "Jorma" - herää uuteen aamuun vain tullakseen huomatuksi ettei RA:n laiva ole vielä tullut häntä noutamaan. Paskat taas tästäkin päivästä, toteaa Jorma. Tämänkö takia piti taas kerran herätä tähän Niilin yliseen maailmaan.
Jorma kuseskelee tippuri-kikkelistänsä piikkilanka-aitaa, josta ei ole millään tuloillaan loppua. Minkä pirupeevelin takia naisten piti tuo tipurin minulle tartuttaa, pohdiskelee Jorma kun ei ole parempaakaan pohdiskeltavaa raikkaan-tunkkaisessa tupakkisäässä. Jorma polttaa odotellessaan jatsi-tupakan.
Jorma aamuvirkeänä ihmisenä aloittaa päivän työt tunnollisena virkamiehenä kello 11 reikeli-reikeli. Kulosaaren metroaseman lähettyville on taas ilmaantunut köyhiä persuja anomaan almuja. Jormaa alkaa jurppimaan pikkaisen. Ei Jormalla ole antaa almuja vaan Jormalle on annettava almuja sillä Jorma on kapitalisti.
Missä kohtaa tätä tarinantynkää pitäisi suunnata sellaiseen suuntaa jotta kelpaisi näihin nykyhiostereiden täältä tullaan elämöä sarajtuotantoon.