Erosta on jo sen verran aikaa, että miehen läsnäolo todella ahdistaa minua välillä. En tiedä, miten paljon mies tarvitsee erossa oloa, miten paljon läheisyyttä, miten häntä pitää kohdella, voiko odottaa, että hän nostaisi ruoka-astiansa pöydästä, osallistuisi johonkin kotiaskareisiin - vai onko hänen vain annettava olla? Onko hän pomo, kun päätetään menemiset? Kuinka ottaa hänet huomioon, kun samassa taloudessa on myös lapsia? Olettaakko, että hän aikuisena ymmärtää, että lapset ensin... Kahden keskenkin ahdistun, kun alitajunta sanoo, että hän on "vieraana" ja vierasvarainen on oltava. Tämä on varmaan ihan pöhköä, mutta mies on minulle todella vieras maaperä. Eron jälkeen olen milloin sitonut miestä liikaa, milloin vaatinut liikaa aikaa itselleni... Mikä on se liikaa ja mikä ei? Eihän yhdessäolo ole velvollisuus? Vai onko?
En minä tiedä miten miehen kanssa ollaan
uusioneiti Nuutunut
51016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Turha yrittää sovittaa uutta miestä teidän valmiisiin kuvioihin. Et kuitenkaan kiinnosta kuin lyhytjänteisiä hyväksikäyttäjiä ja ottamalla sellaisen perheesi sisään sotket vain kaikkien elämän. Sinulla on perhe jo ollut joten koita nyt vain pärjätä lapsesi kanssa.
Et kerro mitään, oletko puhunut asioista miesystäväsi kanssa? Oletko kysynyt, mitä hän haluaa, minkä verran haluaa osallistua jne.
Oletko taas itse sanonut hänelle, mitä toivoisit hänen tekevän? Mitä haluaisit itse tehdä? Mitä haluaisit tehtävän yhdessä?
No eihän se niin mene, et jos sul on lapsia niin oot tuomittu elämään lopun elämääs yksin..Ajan kanssa ne yhteiset pelisäännöt lutviutuvat alkuongelmien pyörteissä. Rakkaus ajaa eteenpäin...Aikaa vaatii saada se lapsienkin luottamus kohdalleen...
Hei!
Niin, omat mutkansa usein on seurustelun aloittamisessa. Etenkin, kun lapsia on jommallakummalla tai molemmilla. Itse oon joskus kokenut samantapaisia tuntemuksia. Toisaalta kun on niin iso tarve läheisyyteen ja hellyyteen, mutta samalla olisi hoideltava lapset parhaimmalla tavalla. Ei aina helppoa, mutta uskon, että kun kohdalle osuu SE oikea, asiat luonnistuvat. Ja toisten kanssa luonnistuvat, toisten ei. Itse seurustelen nyt vkl-isän kanssa. Vielä ei ole meillä käynyt. Sen aika tulee varmaan piankin. Silloin pitäisi muistaa aloitella ne kyläilyt vähän kerrallaan, ensin muutaman kerran kahville, sit syömään yms. ja sit joskus vasta yöksi. On pakko ollut opetella MALTTIA minunkin! Eli HILJAA hyvää tulee, se täytyy myöntää.
Uskon, että kun vierelläsi on se ihminen, jonka kanssa sut on "tarkoitettu", teillä synkkaa joka alueella, niin noita ahdistuksen tunteita ei tulekaan. Tsemppiä ja onnea matkalle!!
Miksi ihmeessä kahden yhdessä olevan ihmisen on niiin vaikea puhua jostakin "yhteisestä" asiasta ?
Kysyn vain ja ihmettelen ....
Jos ollaan yhdessä, asiat varmasti selviävät paremmin yhdessä puhumalla, kuin joiltain tuntemattomilta asioita kysellen. Monesti sanotaan, että naiset ovat parempia puhumaan ja kertomaan tunteistaan. Minusta tuo ei pidä paikkaansa. Tämän tyyliset kysymykset osoittavat sen selvästi. Puhu hyvä ihminen miehesi kanssa, jos hän todella merkitsee sinulle jotain tärkeää.