Sanna Marinin (sd) hallitukselta puuttuu poliittinen rohkeus panna työnteon kannustimet oikeaan asentoon.
Suhdanteet vaihtelevat, mutta yksi asia pysyy kuin se kuuluisa naula Junttilan tuvan seinässä, ja se on työttömyys.
Tilastokeskus sekä työ- ja elinkeinoministeriö kertoivat uusimmat tiedot työmarkkinoilta tiistaina. Tilastokeskuksen mukaan työllisyyden kasvu vahvistui lokakuussa. Hyvä uutinen on se, että Suomessa on nyt enemmän ihmisiä työmarkkinoilla kuin ehkä koskaan. Työllisyysasteen trendi ja kausitasoitettu sarja hipovat mukavasti 73 prosenttia.
Viime vuosien politiikka on onnistunut houkuttelemaan ihmisiä työvoiman ulkopuolelta töihin. Suuri osa työllisyyden kasvusta on tullut osa-aikatyön lisääntymisestä. Sitä voi pitää hyvänä tai huonona asiana näkökulmasta riippuen. Kansantalouden kannalta ainakin on sitä parempi mitä useampi ihminen on työn syrjässä kiinni.
Vaikka työmarkkinoilla menee nyt historiallisen lujaa, avoimia työpaikkoja on tarjolla ennätysmäärä ja yritykset tuskailevat työvoimapulan kanssa, työttömyys pysyy kuin sementoituna samoissa lukemissa vuodesta toiseen.
Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli lokakuussa 164 000 henkeä, käytännössä yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten ennen koronaa. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) mukaan työttömänä oli lokakuussa 259 000 henkeä, kun luku vuoden 2019 lokakuussa oli 224 700.
TEM:n työnvälitystilasto kertoo myös laajan työttömyyden. Se saadaan, kun työttömien päälle lisätään palveluiden piirissä olevat. Laaja työttömyys oli lokakuussa 372 000 henkeä, kun se vuoden 2019 lokakuussa oli 348 800 henkeä.
Nämä ovat karmeita lukuja ja niillä on hintansa. PTT laski kaksi vuotta sitten työttömyyden laajoiksi kustannuksiksi vuonna 2016 peräti 10,8 miljardia euroa vuodessa.
ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoittaa blogissaan, että Suomen työttömyys on yhä selvemmin rakenteellista, eli ongelma ei poistu, vaikka noususuhdanne jatkuisi maailman tappiin asti.
Jos ongelma on rakenteellista laatua, niin luulisi, että Sanna Marinin (sd) hallitus pyrkisi ratkaisemaan ongelman tekemällä isoja rakenteellisia uudistuksia. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Päinvastoin hallitus on näpertelylinjalla ja siten nostanut kädet pystyy työttömien armeijan edessä.
Rakenneuudistusten puute ei johdu siitä, että niitä koskevaa tietoa ei olisi saatavilla. Tutkimustieto viittaa esimerkiksi siihen, että työllisyyttä on mahdollista nostaa porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Ansiosidonnaisen ehtojen kiristäminen kannustaa työttömäksi joutuneita palaamaan takaisin töihin ennen kuin osaaminen rapautuu tai ihminen huomaa, että sosiaaliturvan varassa eläminenkin voi olla Suomessa kilpailukykyinen ja houkutteleva vaihtoehto palkkatyölle tai yrittämiselle.
Tämän sanominen ääneen on Suomessa vaikeaa, koska se leimataan usein työttömien syyllistämiseksi. Siitä ei ole kysymys. Ihmiset osaavat olla hyvin älykkäitä ja laskelmoivia, kun he tekevät itseään koskevia taloudellisia päätöksiä. Ihmiset toimivat sen mukaan, miten kannustimet on asetettu. Ei ole yksilön vaan järjestelmän vika, jos kannustimet johtavat huonoon lopputulokseen.
Valitettavasti Marinin hallitukselta puuttuu poliittinen rohkeus ja halu säätää työnteon kannustimet oikeaan asentoon.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/2c1eeada-34a1-4df6-a07c-2adad41fa0f2
Suhdanteet vaihtelevat, mutta yksi asia pysyy kuin se kuuluisa naula Junttilan tuvan seinässä, ja se on työttömyys.
Tilastokeskus sekä työ- ja elinkeinoministeriö kertoivat uusimmat tiedot työmarkkinoilta tiistaina. Tilastokeskuksen mukaan työllisyyden kasvu vahvistui lokakuussa. Hyvä uutinen on se, että Suomessa on nyt enemmän ihmisiä työmarkkinoilla kuin ehkä koskaan. Työllisyysasteen trendi ja kausitasoitettu sarja hipovat mukavasti 73 prosenttia.
Viime vuosien politiikka on onnistunut houkuttelemaan ihmisiä työvoiman ulkopuolelta töihin. Suuri osa työllisyyden kasvusta on tullut osa-aikatyön lisääntymisestä. Sitä voi pitää hyvänä tai huonona asiana näkökulmasta riippuen. Kansantalouden kannalta ainakin on sitä parempi mitä useampi ihminen on työn syrjässä kiinni.
Vaikka työmarkkinoilla menee nyt historiallisen lujaa, avoimia työpaikkoja on tarjolla ennätysmäärä ja yritykset tuskailevat työvoimapulan kanssa, työttömyys pysyy kuin sementoituna samoissa lukemissa vuodesta toiseen.
Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli lokakuussa 164 000 henkeä, käytännössä yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten ennen koronaa. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) mukaan työttömänä oli lokakuussa 259 000 henkeä, kun luku vuoden 2019 lokakuussa oli 224 700.
TEM:n työnvälitystilasto kertoo myös laajan työttömyyden. Se saadaan, kun työttömien päälle lisätään palveluiden piirissä olevat. Laaja työttömyys oli lokakuussa 372 000 henkeä, kun se vuoden 2019 lokakuussa oli 348 800 henkeä.
Nämä ovat karmeita lukuja ja niillä on hintansa. PTT laski kaksi vuotta sitten työttömyyden laajoiksi kustannuksiksi vuonna 2016 peräti 10,8 miljardia euroa vuodessa.
ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoittaa blogissaan, että Suomen työttömyys on yhä selvemmin rakenteellista, eli ongelma ei poistu, vaikka noususuhdanne jatkuisi maailman tappiin asti.
Jos ongelma on rakenteellista laatua, niin luulisi, että Sanna Marinin (sd) hallitus pyrkisi ratkaisemaan ongelman tekemällä isoja rakenteellisia uudistuksia. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Päinvastoin hallitus on näpertelylinjalla ja siten nostanut kädet pystyy työttömien armeijan edessä.
Rakenneuudistusten puute ei johdu siitä, että niitä koskevaa tietoa ei olisi saatavilla. Tutkimustieto viittaa esimerkiksi siihen, että työllisyyttä on mahdollista nostaa porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Ansiosidonnaisen ehtojen kiristäminen kannustaa työttömäksi joutuneita palaamaan takaisin töihin ennen kuin osaaminen rapautuu tai ihminen huomaa, että sosiaaliturvan varassa eläminenkin voi olla Suomessa kilpailukykyinen ja houkutteleva vaihtoehto palkkatyölle tai yrittämiselle.
Tämän sanominen ääneen on Suomessa vaikeaa, koska se leimataan usein työttömien syyllistämiseksi. Siitä ei ole kysymys. Ihmiset osaavat olla hyvin älykkäitä ja laskelmoivia, kun he tekevät itseään koskevia taloudellisia päätöksiä. Ihmiset toimivat sen mukaan, miten kannustimet on asetettu. Ei ole yksilön vaan järjestelmän vika, jos kannustimet johtavat huonoon lopputulokseen.
Valitettavasti Marinin hallitukselta puuttuu poliittinen rohkeus ja halu säätää työnteon kannustimet oikeaan asentoon.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/2c1eeada-34a1-4df6-a07c-2adad41fa0f2
Vastaukset 1
Vanhimmat
se on paska jota siellä Junttilan tuvan seinällä on ja pysyy.