Olemme seurustelleet vuoden ja pari kuukautta. viime vapun aikaan, kun minulla ja poikaystävälläni ei mennyt kovin hyvin, tunsin kovastikin vetoa hänen entiseen hyvään kaveriinsa. jätin vähäksi aikaa oman poikaystäväni täysin huomiotta ja liikuin vain tämän hänen VARATUN kaverinsa ja tämän tyttöystävän seurassa. poikaystäväni ei älynnyt mitään, jotenkin minä kai yritin saada häntä mustasukkaiseksi/ välittämään enemmän. mutta en pettänyt häntä fyysisesti, en edes koskenut toiseen.
tämä kaikki on nyt ollut ja mennyt ja minun lisäkseni siitä tietää vain pari minun ja poikaystäväni yhteistä kaveria, joista ei tosin ole vaaraa. mieltäni on kuitenkin askarruttanut, pitäisikö minun kertoa tästä vuoden takaisesta lapsellisesta ihastuksesta (joka kuitenkin kuivui molempien osapuolien suunnalta kokoon) jolla ei enää ole mitään merkitystä minulle? vai pitäisikö minun pysyä hiljaa, kun kerran se on ollut ja mennyt ja osittain unohdettua?
nyt meillä menee niin hyvin kuin voi kuvitella. molemmat rakastamme toisiamme hirveästi ja vietämme suurimman osan ajasta yhdessä.
mitä tehdä?
tämä kaikki on nyt ollut ja mennyt ja minun lisäkseni siitä tietää vain pari minun ja poikaystäväni yhteistä kaveria, joista ei tosin ole vaaraa. mieltäni on kuitenkin askarruttanut, pitäisikö minun kertoa tästä vuoden takaisesta lapsellisesta ihastuksesta (joka kuitenkin kuivui molempien osapuolien suunnalta kokoon) jolla ei enää ole mitään merkitystä minulle? vai pitäisikö minun pysyä hiljaa, kun kerran se on ollut ja mennyt ja osittain unohdettua?
nyt meillä menee niin hyvin kuin voi kuvitella. molemmat rakastamme toisiamme hirveästi ja vietämme suurimman osan ajasta yhdessä.
mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos se on kerran mennyttä, miksi kertoa?
Jos et kerran koskenutkaan siihen, niin unohdahan koko juttu vaienna omatuntosi. Väärä hälytys.
Periaatteessa et tehnyt mitään väärin, koska et "toteuttanut" ihastustasi. Joidenkin mielestä henkinen pettäminen on myös hyvin väärin, mutta minusta on ihmiselle ominaista joskus ihastua... ja jos ei tee asian eteen mitään, se on osoitus oman kumppanin arvostamisesta.
Kuitenkin varmaan onnistuisit pahoittamaan kumppanisi mielen kertomalla tuosta, vaikka se ei ollutkaan pettämistä tai muuta vakavaa. Joten ole hiljaa ja unohda itsekin koko juttu... jokainen ihastuu aina välillä, oli suhteessa tai ei. Jos ei oikeaan ihmiseen niin sitten vaikka Ridge Forresteriin, se tuntuu kuuluvan ihmisluontoon. Se pitää vain osata hillitä =)
Ei kannata kertoa, kun ei kerran mitään tapahtunut. Ajatukset ovat sinun päässäsi, jokaisella meistä on salaisia mietteitä mielessä. Ne menevät mukanamme hautaan. Kuitenkin tuollaiset pikku jutut voivat olla elämän suola: pienet ihastumiset jne. Eihän mitään ole pakko tehdä, vain nauttia omasta tunteestaan. Se ei vahingoita ketään, päinvastoin. Eri asia on, jos lähdetään pettämisen tiellä, mutta eihän tässä ole mistään sellaisesta kysymys. Itse olin joskun tyhmä ja kerroin miehelleni toisen miehen koettaneen saada minua suhteeseen kanssaan (kieltäydyin). Kuitenkin mieheni suhtautui minuun pitkän aikaa varauksellisesti, ikään kuin se minun syyni olisi ollut, että joku halusi tehdä tuttavuutta kanssani. Kieltäytymiseni siitä ei painanut mieheni mielestä mitään. Hoh, outoja kapistuksia me ihmiset vain olemme. Nyt olen ihastunut, mutta tarkoituksenani ei todellakaan ole tehdä mitään siirtoja. Nautin vain siitä ilosta, minkä mieleeni saan, kun kyseisen henkilön näen. Se menee ohi kuten moni muukin asia elämässä, mutta se on minun tunteeni nyt.
Älä kerro. Jäisi vain itsellesikin paha mieli koko asiasta, varsinkin, jos sinulla nyt on siitä hyvä muisto. Ne ovat niitä pikku asioita, jotka kuuluvat elämään ja joita ei voi sulkea pois, vaikka eläisi kuinka hyvässä parisuhteessa.
olla. Jos tulee sopiva hetki, niin ehkä sitten, mutta jos teillä on asiat ok. En suosittelisi sotkemaan niitä kertomalla jotain, mikä voi muuttaa teidän suhdetta tässä vaiheessa taaksepäin. Joskus on parempi olla vaiti kun kertoa, mutta jos asia tulee joskus eteen, sitä ei kannata kieltääkkään. Unohda koko juttu:)