Mun anoppi kärsii itse anoreksiasta ja voi itse syödä vain liemiruokia ja soseita sairauden vuoksi. Mun anoppi on laihduttanut mua nyt 10 vuotta. Itse olen 175 cm ja painan 73 kg. Toinen miniä on 162 cm ja painaa pikkasen yli 50 kg. Jos me käydään anoppilassa niin koko ajan puhutaan laihduttamisesta ja anoppi tarkkailee kokoajan mun syömistä tai siten puhutaan työurasta ja poikansa kanssa anoppi keskustelee ja kuiskii poikansa työpaikkaromansseista. Aika ikävä juttu, kun nyt on lapsikin tulee ja tietysti kiloja kertyy. Pelottaa tulevat vuodet!!
RUOKA JA ANOPPI
KOMMENTTEJA??
81475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos et vielä osaa päättää edes omasta syömisestäsi, niin älä hanki lapsia. Miten ihminen, joka ei pysty kantamaan vastuuta edes itsestään, voi kantaa vastuuta lapsesta? Siinä vaiheessa, kun anopit puheet eivät sinuun enää vaikuta noin, on aika miettiä sitä lapsen tekoa. Jos taas lapsi on jo tulossa, niin opettelepa vähän itsenäisyyttä. Et sinä muiden pompoteltavana voi lopun ikääsi olla. Tai voithan sinä, mutta sinä siitä silloin kärsitkin.
joo, just noin
Voisiko sille anopille sanoa, että sun syömiset on sun asia eikä kuulu muille?
Mun anoppi taas aluksi huomautteli mulle mun ruoka-annosten pienuudesta ja tuputti ruokaa, mutta kun sanoin et osaan itse aikuisena ihmisenä huolehtia omasta ruokailustani niin nyt on melkein kokonaan lopettanut vahtimisen ja tuputtamisen. Huomaan kyllä vieläkin, että se tarkkailee mitä otan lautaselleni, mutta ei uskalla sanoa mitään. Joskus yrittää vielä tyrkyttää jotain, mutta sitten huomaa itsekin, että mä en tykkää tyrkyttämisestä ja lopettaa.
Sun anoppi ei ehkä itse huomaa käytöksessääm mitään outoa tai toista loukkaavaa jos on aina toiminut noin eikä kukaan ole uskaltanut kyseenalaistaa ton käytöksen mielekkyyttä. Rohkeasti ole ensimmäinen, joka avaa anopin silmät oman käytöksensä törkeyteen.
Älä huoli, kirjoituksesi perusteella sinulla ei todellakaan ole paino-ongelmia kuten anopillasi on.
Kerää kaikki laihduttamista käsittelevät kirjat ja lehtiartikkelit mitä ikinä voi löytää ja iske ne seuraavalla vierailulla pöytään. Pommita kysymyksillä ja anna neuvoja. Puhu herkeämättä laihdutuksesta ja kerro hurmaantuneena, miten anoppisi on saanut sinutkin innostumaan aiheesta. Älä anna anopille hetken rauhaa vaan keksi uusia kysymyksiä ja ihmettele kaikkea aiheeseen liittyvää. Etsi myös yliopistoista kaikki väitöskirjat, jotka liittyvät asiaan, lue tiivistelmät, ja selosta sen jälkeen koko tutkimukset asiantuntevasti.
Pistä siis kertarytinällä paremmaksi. Mietiskele ääneen jokaisen suupalan kohdalla mitä ravintoaineita, paljonko kaloreita, onko lisäaineita, aiheuttaako syöpää ja kirkaise aina kun joku mainitsee sanan rasva tai läski tai minkä tahansa ruokaan viittaavan sanan.
Syö itsesi niin täyteen ennen vierailua, että voit kieltäytyä kaikesta syömisestä vierailun ajan.
tai
siis, voisit sanoa anopillesi, että sinä olet onnellisessa asemassa anoppiisi nähden, koska liikakiloista (sinä) pääsee eroon jos haluaa, tyhmyydestä (anoppi) taas ei.
Seuraavalla vierailulla kerrot tietenkin laveasti omista työpaikkaromansseistasi...
No juu, ainakin voisit leikkiä ajatuksella.
Mielestäni sinun kannattaa sanoa suoraan, että laihdutuspuheet eivät sinua normaalipainoisena ja terveenä ihmisenä kiinnosta. Syöt niin paljon kuin syöt ja hyvällä ruokahalulla!! Mitä miehesi työpaikkaromansseihin tulee, niin ovatko ne olleita ja menneitä ennen sinua? Jos ovat, niin sano anopillesi, että sinua ei todellakaan kiinnosta, mitä miehesi on tehnyt ennen sinun tapaamistasi, sillä te elätte tätä päivää. Sano, että sinua loukkaavat sellaiset puheet. Jos ei usko, niin älkää menkö kylään. Miehesi tulee tietysti olla sinun puolellasi ja tarvittaessa laittaa piste anoppisi puheille.
Oma anoppini tuputti pullaa ja paakkelsia koko ajan niin paljon, että koko makeakiintiöni tuli vuosiksi täyteen. Vieläkin saan lieviä pahoinvointioireita kuorrutetuista munkeista... =) Ei millään uskonut, että en todellakaan syö määrääni enempää enkä todellakaan ole mikään painonvahtija (155 cm 48 kg). Ei näin pieneen mahdu älyttömästi makeaa!! Hyväähän hän tarkoitti, mutta jos ei makea maita, niin ei maita. Olen tottunut siihen, että asioista sanotaan vain kerran ja jatkuva tuputus tuntui kyllä rasittavalta.
Älä kuuntele anoppia.
Eikö näillä palstoilla kukaan osaa suhtautua huumorilla anoppiinsa! Nauraa hekota hänelle. Lyö läskiksi puheet lihoamisista ja työpaikkaromansseista. Eihän anoppisi niistä tiedä mitään. Laiha ja eläkkeellä!
Sanot, ettei ruoka ole sinulle elämän pääsisältö miehen työpaikan naisista puhumattakaan. Mitä ne anopille kuuluvat.
sano sille että haistaa vaan p-skan ja pitää mölyt mahassaan - sinne kun varmaan mahtuu! Ja sitt voit vaikka vähän käyttää kevyttä väkivaltaa... luuvitonen tai kaks.. ja sno ett ois parempi nähä sitt ens vuossadalla jollei ote akalla muutu... s-tana
Itselläni oli anoppi, joka oli laiha kuin risu ja ylpeä siitä. Koko ajan tarkkaili esim. tyttärensä (normaalipainoinen) painoa ja patisti laihdutamaan. Sano sille, että pidät elämästäsi NORMAALINA, ja että kauneus-ja terveysihanteesi on juuri sellainen kuin olet. Eiköhän pitäisi riittää. Ja jos raskaana on iso, niin sehän on vaan ylpeyden aihe :).