Lyhyesti:
- Oon erakkoluonne: vietän suurimmanosan vapaa-ajasta yksin, suuriosa harrastuksista on itsenäisiä. Mulla on kul kavereita mut tosi harvoin tehdään mitään (koska en oo aktiivinen) tai nähdään. En koe kuitenkaan oloa yksinäiseksi 99% ajasta.
- Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta mikä hankaloittaa ihmissuhteiden ylläpitoa ja luomista (seuraus koko peruskoulun jatkuneesta kiusaamisesta > ei olla ikinä vars käsitelty, saattaa olla jotakin traumaperäistä > lähete vireillä).
- Oon tajunnut että koulukiusaamisen ja muun paskan (perhe joka ei kannusta hankkimaan kavereita/tekee sen hankalaksi kärsin lapsena varmasti ainakin masennuksesta mut diagnoosi tuli lukiossa) takia periaatteessa oon eläny koko lapsuuden/nuoruuden jonkinlaisessa eristyksissä kun ei oo ollu kavereita eikä oo kannustettu niiden hankkimiseen. Tai masennuksen takia jaksanu. Myös kiusaamisen takia ollu sitä mieltä et on aatellut ettei kukaan oo kiinnostunut. Ei ollu perhees varaa esim. harrastuksiin mikä olis sosiaalistanu.
- Opiskelen nyt yliopistossa ja valmistun kohta. Periaatteessa yliopisto on ollu ensikertaa ympäristö jossa oon ollu normaalien ihmisten ja ihmissuhteiden ýmpäröimä mutta kuitenkin moni asia mikä monille on ihmissuhteissa on ihan normaalia, on mulle vierasta mikä on aiheuttanut välillä erikoisia. Esimerkiksi moni ihminen alkaa seurustelee ja heillä on myös kavereita esim. lukiosta (mitä mulla ei oo).
- Ja siis tää tavallaan vertailu omaan elämään (kuitenkin suht. posi vertailu) on saanu miettimään että mulla on jäänyt aika paljon asioita välistä ja oppimatta. Toinen esim. se että moni ihminen luonnostaan kertoo itsestään asioita, mitä elämään kuuluu ja mitä harrastaa jne. Mä usein unohdan kertoa koska ei oo ikinä oppinut siihen että kuulumisia kysellään, vaihtamaan kuulumisia tai että mun ajatuksista, harrastuksista tai mielipiteistä ollaan kiinnostuneista.
Mitenkähän niitä saisi opittua?
- Tarkoitan yleisesti ihmissuhteita ja esim. kavereiden hankkimista, suhteiden ylläpitoa. Mitä vaatii että saan mun "erakkoluonteen" muutettua normaalimmaksi? Oon siis ylpän aikana yrittänyt kovasti mutta moni asia on mulle vielä kysymysmerkki ja välillä tuntuu et yritän liikaa. Kyseessä on siis tavallaan asioiden mitän lapsena oppinut korjaamista (uudelleenohjelmointia).
Kiitos!
- Oon erakkoluonne: vietän suurimmanosan vapaa-ajasta yksin, suuriosa harrastuksista on itsenäisiä. Mulla on kul kavereita mut tosi harvoin tehdään mitään (koska en oo aktiivinen) tai nähdään. En koe kuitenkaan oloa yksinäiseksi 99% ajasta.
- Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta mikä hankaloittaa ihmissuhteiden ylläpitoa ja luomista (seuraus koko peruskoulun jatkuneesta kiusaamisesta > ei olla ikinä vars käsitelty, saattaa olla jotakin traumaperäistä > lähete vireillä).
- Oon tajunnut että koulukiusaamisen ja muun paskan (perhe joka ei kannusta hankkimaan kavereita/tekee sen hankalaksi kärsin lapsena varmasti ainakin masennuksesta mut diagnoosi tuli lukiossa) takia periaatteessa oon eläny koko lapsuuden/nuoruuden jonkinlaisessa eristyksissä kun ei oo ollu kavereita eikä oo kannustettu niiden hankkimiseen. Tai masennuksen takia jaksanu. Myös kiusaamisen takia ollu sitä mieltä et on aatellut ettei kukaan oo kiinnostunut. Ei ollu perhees varaa esim. harrastuksiin mikä olis sosiaalistanu.
- Opiskelen nyt yliopistossa ja valmistun kohta. Periaatteessa yliopisto on ollu ensikertaa ympäristö jossa oon ollu normaalien ihmisten ja ihmissuhteiden ýmpäröimä mutta kuitenkin moni asia mikä monille on ihmissuhteissa on ihan normaalia, on mulle vierasta mikä on aiheuttanut välillä erikoisia. Esimerkiksi moni ihminen alkaa seurustelee ja heillä on myös kavereita esim. lukiosta (mitä mulla ei oo).
- Ja siis tää tavallaan vertailu omaan elämään (kuitenkin suht. posi vertailu) on saanu miettimään että mulla on jäänyt aika paljon asioita välistä ja oppimatta. Toinen esim. se että moni ihminen luonnostaan kertoo itsestään asioita, mitä elämään kuuluu ja mitä harrastaa jne. Mä usein unohdan kertoa koska ei oo ikinä oppinut siihen että kuulumisia kysellään, vaihtamaan kuulumisia tai että mun ajatuksista, harrastuksista tai mielipiteistä ollaan kiinnostuneista.
Mitenkähän niitä saisi opittua?
- Tarkoitan yleisesti ihmissuhteita ja esim. kavereiden hankkimista, suhteiden ylläpitoa. Mitä vaatii että saan mun "erakkoluonteen" muutettua normaalimmaksi? Oon siis ylpän aikana yrittänyt kovasti mutta moni asia on mulle vielä kysymysmerkki ja välillä tuntuu et yritän liikaa. Kyseessä on siis tavallaan asioiden mitän lapsena oppinut korjaamista (uudelleenohjelmointia).
Kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päätät vaikka kertoa joka kerta kaverin tavatessa jotain itsestäsi ja kysyä kaverin kuulumisia. Sanoa jotakin positiivista. Päätät soittaa kerran viikossa jollekin kaverille ja kysyä lenkille. Jne..