Suomessa ei ollut vielä vuosisadan vaihteessa paljonkaan käsitystä pikajuoksusta. Kuvaava on seuraava Urheilulehden pikku uutinen 1898:
"Reipas tyttö. Amerikassa juoksi hiljakkoin eräs intiaaninainen, nimeltä Lola, 100 m 9 sekunnissa".
Tosiaankin! Reipas Lola. Mitähän arvelivat meidän pikajuoksijamme, joista ei kukaan ennen vuotta 1902 päässyt alle 12 sekuntia! Ei olisi kannattanut Lolaa tavoitella.
Mutta kun Suomessa opittiin kyyrylähtö, alkoivat myöskin tulokset parantua. Vuonna 1901 saavutti J. Schurigin Turussa ajan 11,8, mutta kelloja ei pidetty luotettavina. Vuonna 1902 helsinkiläinen M. Tulla juoksi uuden ennätyksen 11,6, jonka samana vuonna V. Baronin paransi 11,4:ään ja 1904 U. Tuomela (silloin Häggman) 11,3:een.
Lähde: Martti Jukola, HUIPPU-URHEILUN HISTORIA
"Reipas tyttö. Amerikassa juoksi hiljakkoin eräs intiaaninainen, nimeltä Lola, 100 m 9 sekunnissa".
Tosiaankin! Reipas Lola. Mitähän arvelivat meidän pikajuoksijamme, joista ei kukaan ennen vuotta 1902 päässyt alle 12 sekuntia! Ei olisi kannattanut Lolaa tavoitella.
Mutta kun Suomessa opittiin kyyrylähtö, alkoivat myöskin tulokset parantua. Vuonna 1901 saavutti J. Schurigin Turussa ajan 11,8, mutta kelloja ei pidetty luotettavina. Vuonna 1902 helsinkiläinen M. Tulla juoksi uuden ennätyksen 11,6, jonka samana vuonna V. Baronin paransi 11,4:ään ja 1904 U. Tuomela (silloin Häggman) 11,3:een.
Lähde: Martti Jukola, HUIPPU-URHEILUN HISTORIA
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.