En tiedä mitä tehdä

Mulla itsellä ollut vähän samanlainen tilanne. Tuttava sanoi asioita, jotka oikeasti satuttivat ja järkyttivät mun mieltä. Jälkeenpäin olen sanonut niistä asioista, ett loukkasi mua pahasti, mutt hän vähätteli asiaa. Hänen ilmeensä ja sanat toivat mieleen entisen tuttavan vuosien takaa, mä oikeasti menin lukkoon ja käperryin kuoreeni. Noista huonoista kohtaamisista tuli mulle sellainen olo etten pysty kohtaamaan kyseistä tuttavaa enää kasvokkain, pelkään saavani samanlaista kohtelua, ett äyskii, tiuskii ja sanoo taas miten näytän vanhalta=rumalta, ett kaikki pitäisi muuttaa ulkonäössä, ett kelpaisin muille ihmisille. Kun katselin ohimeneviä ihmisiä, ärähti, ett hyvät nuo sun ilmeet ja yks kerta tiuski miten en ole mitään edes yrittänyt tehdä, ett se ja se haki hommia jne.. Tuttava ei ollut kuunnellut, kun olin kertonut olevani masentunut, ett kaduin, kun edes olin käynyt sen koulutuksen, piti vaan jonain laiskana paskana. En mä pysty enää enempää haukkumisia ottaa vastaan, muita siellä olleita ystäviä kohteli hyvin, jutteli ja naureskeli heidän kanssaan sillä välin mun istuessa yksin pöydässä. Kerran jopa lähti kaverinsa kans kävelemään pois pöydästä, mulle ei edes sanonut lähtevänsä, ei osoittanut tuolle kaverilleen tuntevansa mua vaikka itse oli kutsunut tulemaan tapaamaan häntä sinne kahvioon. Nuo kokemukset toi muistoja huonosta tuttavuussuhteesta ja se ahdisti mua. On se tuttava kysynyt miksen halua nähdä häntä tai on enempi moittinut siitä, en ole viitsinyt kertoa menneistä kokemuksista, ei häntä kiinnosta, joten koen paremmaksi olla vaan etäisesti tekemisissä. Eikä mun ole järkeä tulla istuksimaan johonkin kahvioon ja katsella, kun tuo tuttava juttelee mieluummin muiden ystäviensä kans ja mä saan yksinäni istua pöydän ääressä.