Muutettiin pari viikkoa sitten omilleen.
Syynä oli minun toinen suhde (aviomies ei tiedä).
Suhteeseen ajauduin "väkisin" vastoin kaikkia periaatteita, ensi kerran tavattiin tansseissa ja kuin kohtalon oikusta huomattiin myöhemmin asuvamme lähes naapureina.
Sanoin alussa kun että minun perhe on tärkein kun ohimennen tavattiin, mutta n.2v ensi kohtaamisesta ei enään voitu välttää yhdessä oloa.
Onko kukaan onnistunut tällaisen alun jälkeen uudessa suhteessa.
Yksinkertaisesti en voinut enään mieheni kanssa jatkaa.
Syynä oli minun toinen suhde (aviomies ei tiedä).
Suhteeseen ajauduin "väkisin" vastoin kaikkia periaatteita, ensi kerran tavattiin tansseissa ja kuin kohtalon oikusta huomattiin myöhemmin asuvamme lähes naapureina.
Sanoin alussa kun että minun perhe on tärkein kun ohimennen tavattiin, mutta n.2v ensi kohtaamisesta ei enään voitu välttää yhdessä oloa.
Onko kukaan onnistunut tällaisen alun jälkeen uudessa suhteessa.
Yksinkertaisesti en voinut enään mieheni kanssa jatkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on se kurjaa kun ihmiset luulevat että se uusi mies tai nainen tuo sen onnen ja jätetään sitten perhe sen takia.
Minulle kävi vastaavanlainen juttu.
Uusi mies oli koko ajan ihan ok, mutta parin yhdessäasumis-vuoden jälkeen jysähti salakavalasti ja lujaa.
Kaikki oli kunnossa ja elämä vain hymyili meille. Jostakin kumman syystä yksinäisinä hetkinäni aloinkin kelata menneitä. Ja voi P...kele miten alkoi sattua!
Tunsin itseni maan matoseksi, kaikkien luusereiden kantaäidiksi, vastenmieliseksi pettäjäksi ja ties mikskä!
Olo oli karmea. Aloin kammota hiljaisia hetkiä, yksinoloa ja mikä pahinta, syyttää erostani uutta. En ääneen vaan itsekseni. Aloin arvostella, verrata ja kaduin.
Ei turhaan sanota että lähtijän on lähdettävä yksin, asuttava yksin ja käytävä läpi asioita tai muuten vie vanhat jutut mennessään uuteen suhteeseen.
Ero tuli sitten siitäkin. Oma syyni.
minulla vaikka oli jo ero vireillä,löysin uuden ja hain lopullisen eron.En olisi voinut jatkaa koska tunsin itseni petturiksi vaikka entisellä oli myös jo uusi kuviossa.Siis olisin antanut anteeksi ex-lle pettämisen mutta itselleni en antanut anteeksi ja erosin.
Siellä voi luurata taas se uusi elämäsi rakkaus, johon väkisin rakastut.
Samaa mieltä, ettet voinut miehesi kanssa enää jatkaa.
joo niin sitä joskus käy, ero ehkä oikea ratkaisu.ei kannata välittää aina niitä haukkujia riittää äläkä syytä itseäs.onnea jatkoon.
Lainaus www.drphil.com:ista: Relationships born out of affairs survive less than 5 percent of the time. Eli alle 5% syrjähypyistä alkaneista suhteista kestää. Onnea matkaan, tilastojen valossa tulette tarvitsemaan sitä.
(http://www.drphil.com/advice/advice.jhtml?contentId=090202_relationships_marriedman.xml§ion=Relationships/Sex&subsection=Infidelity)
Pitäisiköhän postittaa tämä teksti eräälle naiselle?Voi olla, että tarvitsisi ensin suomentaa se hänelle, sillä en usko, että perheen rikkojalla on kovin suuri älykkyysosamäärä, kielitaidosta puhumattakaan./language not a tongue :o)ihan vaan selvennykseksi -kyllä huorat varmaan osaa suihin ottaa!
Olen joskus minäkin eronnut. Oli kaikki hyvin ja lähdin pesästä toisen miehen matkaan:( Mutta en olisi uskonut kuinka tätä nykyistä miestäni vielä 12 vuoden jälkeen rakastan täydestä sydämmestä, se että ja ex on ja oli ihan ok ja meillä oli sopuero, en salannut mitään.
Sanotaanko kokemuksesta, että menee 2 v. ennen kuin olet henkisesti vahvoilla ex miehesi suhteen, mutta jos rakkaus on vahvaa uudessa suhteessa voitte kyllä menestyä kuten me. Onnea matkaan:)
Hei!
Tuttavani kokemuksesta voin kertoa, että voi onnistua. Oli avioliitossa ja hänellä oli 9 kk lapsi, kun tapasi miehen, jonka kanssa edelleen yhdeesä. Yhteisiä vuosia takana 15. Ei ole "vaihtoa" katunut.
SInulle mukavaa kevättä ja voimia ratkaisuusi.