Eksegetiikaa?

"Darwinilaisittain voisi sanoa, että Paratiisissa tapahtui muutos, joka periytyi
ja tuli valituksi ympäröivään populaatioon"

Oletus paratiisista on absoluuttisen puhtaasti irti mistään tieteellisestä ajattelusta.
Jos ei tajua, että oletus paratiisita on puhtaasti uskonnollinen oletus, on lopullisesti 'kujalla'.

"Universaalista algoritmista sen verran, että vedanda-filosofiaa mukaellen
tietoisuus ei voi syntyä luonnon kausaalisten prosessien tuotteena."

Ja miten yksikään luonnontieteellinen ala voisi ottaa vakavasti jotain 'vedanda-filosofiaa'? Vedanda on vaan yksi hölynpöly muitten hälynpölyjen joukossa, eikä sitä noteerata minkään luonnontieteen parissa 'lisäarvoa' anatavaksi.

Jos haluat jotenkin kehittyä, unohda nuo filosofian kaapuun pukeutuvat hölynpölyt.

Uskallatko edes hetken pohtia, miksi ns. länsimainen kulttuuri kulkee muitten kulttuurien edessä, näyttämässä ja kehittämässä tulevaisuutta?

Onko sinussa edes kapasiteettia ymmärtää, ettei ihminen tarvitse uskontoa?

Miksiköhän kaikkein pisimmälle kehittyneet maat ovat kaikkein maallistuneimpia...

Anonyymi kirjoitti:

"Darwinilaisittain voisi sanoa, että Paratiisissa tapahtui muutos, joka periytyi
ja tuli valituksi ympäröivään populaatioon"

Oletus paratiisista on absoluuttisen puhtaasti irti mistään tieteellisestä ajattelusta.
Jos ei tajua, että oletus paratiisita on puhtaasti uskonnollinen oletus, on lopullisesti 'kujalla'.

"Universaalista algoritmista sen verran, että vedanda-filosofiaa mukaellen
tietoisuus ei voi syntyä luonnon kausaalisten prosessien tuotteena."

Ja miten yksikään luonnontieteellinen ala voisi ottaa vakavasti jotain 'vedanda-filosofiaa'? Vedanda on vaan yksi hölynpöly muitten hälynpölyjen joukossa, eikä sitä noteerata minkään luonnontieteen parissa 'lisäarvoa' anatavaksi.

Jos haluat jotenkin kehittyä, unohda nuo filosofian kaapuun pukeutuvat hölynpölyt.

Uskallatko edes hetken pohtia, miksi ns. länsimainen kulttuuri kulkee muitten kulttuurien edessä, näyttämässä ja kehittämässä tulevaisuutta?

Onko sinussa edes kapasiteettia ymmärtää, ettei ihminen tarvitse uskontoa?

Miksiköhän kaikkein pisimmälle kehittyneet maat ovat kaikkein maallistuneimpia...

Lue lisää

Kirjoituksesi perusteella sopisit hyvin jonkin tiedeyhteisön laulukuoroon.

Tosin evoluution päämoottori on neutraalit tai lähes neutraalit muutokset, eikä darwinistinen valintapaine ole jokahetki päällä. Se onko mielihyvä pelkkää aivokemiaa on pelkkä uskomus.

inti kirjoitti:

Tosin evoluution päämoottori on neutraalit tai lähes neutraalit muutokset, eikä darwinistinen valintapaine ole jokahetki päällä. Se onko mielihyvä pelkkää aivokemiaa on pelkkä uskomus.

Lue lisää

Ei se taida olla ihan pelkkä uskomus. Me tiedämme mielihyvään vaikuttavat hormonit ja tiedämme mitä niiden puutostiloista saattaa seurata sekä eläin- että ihmistutkimusten kautta. Sen sijaan se, että mielihyvä on muutakin kuin aivokemiaa on täysin puhdas uskomus. Sille ei ole mitään empiiristä tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se taida olla ihan pelkkä uskomus. Me tiedämme mielihyvään vaikuttavat hormonit ja tiedämme mitä niiden puutostiloista saattaa seurata sekä eläin- että ihmistutkimusten kautta. Sen sijaan se, että mielihyvä on muutakin kuin aivokemiaa on täysin puhdas uskomus. Sille ei ole mitään empiiristä tukea.

Lue lisää

Siinä näkijä missä tekijä.

inti kirjoitti:

Siinä näkijä missä tekijä.

Jep, ja muita ympäripyöreyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, ja muita ympäripyöreyksiä.

Lauseesi varmaan tuottaa aivokemiallesi mielihyvää.

inti kirjoitti:

Lauseesi varmaan tuottaa aivokemiallesi mielihyvää.

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi.

herrens_tiggare kirjoitti:

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi.

Tai kun katselee järveä kauniina kesäpäivä, siellä näkyy muutakin kuin H2O-molekyylejä. Siellä näkyy vettä.

inti kirjoitti:

Tai kun katselee järveä kauniina kesäpäivä, siellä näkyy muutakin kuin H2O-molekyylejä. Siellä näkyy vettä.

Jos mielihyvä on aivokemiaa, herää kysymys, kuinka pitkälle tämä ajattelu voidaan viedä. Ovatko myös Wagnerin oopperat aivokemiaa? Nehän ovat syntyneet aivoissa, kuten mielihyväkin.

Tuossa mainitussa gradussa on esimerkiksi tällainen virke (sivulla 258):

"Erityisstatuksensa ansiosta kertomus onnistui 70-luvun alussa jälleen tallentumaan hermokudoksen ulkopuoliseen informaatiovarastoon, tällä kertaa kauttaaltaan narratiivimuotoiseen Markuksen evankeliumiin."

Niin kauan kuin kertomus sijaitsi hermokudoksessa, se oli aivokemiaa. Kun se onnistui tallentamaan itsensä Paavalin kirjeeseen tai Markuksen evankeliumiin, siitä tuli ilmeisesti papyrusta ja mustetta.

Kalevalainen runonlaulaja ei tahdo eikä ajattele, hän vain tarkkailee sivusta, kun hänen mielensä tahtoo ja aivonsa ajattelee. Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?

herrens_tiggare kirjoitti:

Jos mielihyvä on aivokemiaa, herää kysymys, kuinka pitkälle tämä ajattelu voidaan viedä. Ovatko myös Wagnerin oopperat aivokemiaa? Nehän ovat syntyneet aivoissa, kuten mielihyväkin.

Tuossa mainitussa gradussa on esimerkiksi tällainen virke (sivulla 258):

"Erityisstatuksensa ansiosta kertomus onnistui 70-luvun alussa jälleen tallentumaan hermokudoksen ulkopuoliseen informaatiovarastoon, tällä kertaa kauttaaltaan narratiivimuotoiseen Markuksen evankeliumiin."

Niin kauan kuin kertomus sijaitsi hermokudoksessa, se oli aivokemiaa. Kun se onnistui tallentamaan itsensä Paavalin kirjeeseen tai Markuksen evankeliumiin, siitä tuli ilmeisesti papyrusta ja mustetta.

Kalevalainen runonlaulaja ei tahdo eikä ajattele, hän vain tarkkailee sivusta, kun hänen mielensä tahtoo ja aivonsa ajattelee. Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?

Lue lisää

Kyse on informaatiosta.

Yksinkertaistaen informaatio on dataa, jolla on jokin merkitys jossain tilanteessa jollekin käyttäjälle. Jotta informaatiota voi ylipäätään olla olemassa, sen täytyy olla jossain fyysisessä muodossa. Wagnerin ooppera säveltäjän päässä on aivokemiaa, Kun hän kirjoittaa sen paperille, se on pisteitä paperilla. Kun joku nuotteja ymmärtävä taas lukee sen paperin, siitä tulee jälleen aivokemiaa.

Te molemmat teette saman päättelyvirheen, sekoitatte datan ja sen merkityksen keskenään.

Wagnerin oopperalla on merkitys, mutta se ei ole tallennettu paperille. Merkitys on subjektiivinen. Wagnerin oopperan merkitys on eri Wagnerille, oopperan kuuntelijalle, muusikolle ja ihmiselle, joka ei voi sietää oopperaa.

Se, että näin on, ei mitätöi millään tavalla Wagnerin oopperan arvoa jollekulle. Samoin kuin tieto siitä, että vesi on molekyyli, ei mitätöi jonkun kokemusta järven kauneudesta. Samoin kuin tieto siitä, että oksitosiini säätelee äidin kiintymistä lapseensa ei tee äidin ja lapsen suhteesta vain "aivokemiaa".

Se, että jokin tunne tai kokemus voidaan selittää tieteellisesti, ei tee niistä yhtään vähemmän merkityksellistä ihmiselle. Ne vaikuttavat ihan samalla tavoin riippumatta siitä, että tiedätkö tunteesi johtuvan kemiasta vai et.

Koko ongelma syntyy vain silloin, kun joku psykologisesti ei halua olla pelkkää "materiaa" vaan jotain "enemmän". Se on itseaiheutettu ongelma, ei todellinen.

herrens_tiggare kirjoitti:

Jos mielihyvä on aivokemiaa, herää kysymys, kuinka pitkälle tämä ajattelu voidaan viedä. Ovatko myös Wagnerin oopperat aivokemiaa? Nehän ovat syntyneet aivoissa, kuten mielihyväkin.

Tuossa mainitussa gradussa on esimerkiksi tällainen virke (sivulla 258):

"Erityisstatuksensa ansiosta kertomus onnistui 70-luvun alussa jälleen tallentumaan hermokudoksen ulkopuoliseen informaatiovarastoon, tällä kertaa kauttaaltaan narratiivimuotoiseen Markuksen evankeliumiin."

Niin kauan kuin kertomus sijaitsi hermokudoksessa, se oli aivokemiaa. Kun se onnistui tallentamaan itsensä Paavalin kirjeeseen tai Markuksen evankeliumiin, siitä tuli ilmeisesti papyrusta ja mustetta.

Kalevalainen runonlaulaja ei tahdo eikä ajattele, hän vain tarkkailee sivusta, kun hänen mielensä tahtoo ja aivonsa ajattelee. Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?

Lue lisää

"Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?"

Entä jos koko minää ei ole olemassa? Leikitään hetken ajatuksella....

Kuvitellaan mikä tahansa järjestelmä, jolla on optimaalinen tila. Vaikkapa termostaatti, joka säätelee patterin lämpöä.

Jotta systeemi voi ylipäätään toimia tarvitaan ainakin toiminnot:

1) kriteerit siitä, millainen optimaalinen tilanne on (mikä lämpötila halutaan)
2) palautetta, mikä on nykyinen tila ulkopuolella (huoneen lämpötila)
3) palautetta, mikä on systeemin itsensä nykyinen tila (missä asennossa termostaatti on)
4) kyvyn verrata kahta tilaa keskenään (liian kuuma tai kylmä)
5) sisäisen logiikan toimintaan (liian kylmä, avaa termostaattia isommalle)

Tämä systeemi voi toimia täysin osiensa varassa ilman, että olisi yksi keskeinen osa, joka tekee kaikki ratkaisut. Yhteen osaan tallennetaan optimaalinen tilanne, toinen osa mittaa lämpötilaa, kolmas tietää termostaatin asennon, neljäs vertaa kahta tilaa keskenään ja lähettää viidennelle käskyn muuttaa jotain, jos nykyinen tila poikkeaa optimaalisesta. Kukaan tai mikään ei vastaa kaikesta, mutta systeemi toimii silti.

Ajatellaan huvin vuoksi, että ihminen on myös järjestelmä. Se tarvitsee myös,

1) kriteerit siitä, millainen optimaalinen tilanne on (=halut)
2) palautetta, mikä on nykyinen tila ulkopuolella (=aistit)
3) palautetta, mikä on systeemin itsensä nykyinen tila (=tunteet ja emootiot)
4) kyvyn verrata kahta tilaa keskenään (=muisti)
5) sisäisen logiikan toimintaan (=tiedot ja kokemukset)

Ero termostaattiin on se, että ihmisellä on rutkasti enemmän yhtäaikaisia toimintoja, ja rutkasti enemmän käsiteltävää dataa. Osa on ristiriidassa keskenään ja vaativat eri toimintoja ratkaisuksi. Miten ratkaista kyseinen ongelma?

Vastaus: abstraktio. Luodaan systeemistä kokonaiskuva ja lähetään se eri toiminnoille. Tai vielä parempi, luodaan kaksi kuvaa, nyt ja tulevaisuudessa/menneisyydessä, ja lähetetään se eri toiminnoille käsittelyyn -verrataan niitä. Kumpi kuva on lähempänä optimaalista?

Kun tätä tehdään tarpeeksi monta kertaa, alkaa löytyä säännönmukaisuutta. Tietyt kuvat toistuvat. Ne tuottavat parempia ratkaisuja kuin toiset ja tuottavat haluttuja tunteita. Tämä säännönmukaisuus on minä. Tällainen minä olen, minä pidän tästä, en pidä tuosta, haluan tätä ja en halua tuota, tämä on kivaa ja tämä on tylsää jne. jne.

Minä on abstraktio aivoissa. Se on aivojen luoma illuusio. Kuten termostaatti, ihminen ei tarvitse "keskusyksikköä", jossa ja jolle kaikki tapahtuu. Mutta meistä tuntuu siltä, eikö totta? Miksi?

Ajatellaan , että miten ihminen tekee päätöksen. Miten sinä teet päätöksen? En siis kysy, että mitä asioita teet päätösprosessissa (hankit tietoa, vertailet eri vaihtoehtoja) vaan yksinkertaisesti, mitä tapahtuu kun teet päätöksen?

Et tiedä. En minäkään. Päätös vain tapahtuu: nyt minä teen tämän. Yhtäkkiä olemme tietoisia ratkaisusta. Jos näin ei tapahtuisi, me olisimme ikuisessa luupissa. Me tekisimme päätöksen siitä, että teemme päätöksen siitä, että teemme päätöksen jne.jne.

Kuka siis teki päätöksen? Näin siis vain ajatusleikkinä.

herrens_tiggare kirjoitti:

Jos mielihyvä on aivokemiaa, herää kysymys, kuinka pitkälle tämä ajattelu voidaan viedä. Ovatko myös Wagnerin oopperat aivokemiaa? Nehän ovat syntyneet aivoissa, kuten mielihyväkin.

Tuossa mainitussa gradussa on esimerkiksi tällainen virke (sivulla 258):

"Erityisstatuksensa ansiosta kertomus onnistui 70-luvun alussa jälleen tallentumaan hermokudoksen ulkopuoliseen informaatiovarastoon, tällä kertaa kauttaaltaan narratiivimuotoiseen Markuksen evankeliumiin."

Niin kauan kuin kertomus sijaitsi hermokudoksessa, se oli aivokemiaa. Kun se onnistui tallentamaan itsensä Paavalin kirjeeseen tai Markuksen evankeliumiin, siitä tuli ilmeisesti papyrusta ja mustetta.

Kalevalainen runonlaulaja ei tahdo eikä ajattele, hän vain tarkkailee sivusta, kun hänen mielensä tahtoo ja aivonsa ajattelee. Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?

Lue lisää

Väite “mielihyvä on aivokemiaa” on ristiriitainen. Voi sanoa, että mielihyvä on mielihyvää ja aivokemia on aivokemiaa, mutta väite, että mielihyvä on aivokemiaa on ristiriitainen. En jatkaisi sillä tiellä. Vastaavasti väite, että mielihyvä on informatiota on ristiriitainen, eikä sillä tiellä kannata jatkaa. Hieman kuin, että kännykkään kirjoittaisi tekstin “mielihyvä” olisi sama kuin kännykän tuntema mielihyvä, paino sanalla tuntema.

inti kirjoitti:

Väite “mielihyvä on aivokemiaa” on ristiriitainen. Voi sanoa, että mielihyvä on mielihyvää ja aivokemia on aivokemiaa, mutta väite, että mielihyvä on aivokemiaa on ristiriitainen. En jatkaisi sillä tiellä. Vastaavasti väite, että mielihyvä on informatiota on ristiriitainen, eikä sillä tiellä kannata jatkaa. Hieman kuin, että kännykkään kirjoittaisi tekstin “mielihyvä” olisi sama kuin kännykän tuntema mielihyvä, paino sanalla tuntema.

Lue lisää

Sinulla on jatkuva kategoriavirhe näissä vertauksissasi. Yhdistät niissä kaksi asiaa, jotka eivät ole vertailtavissa. Kukaan ei sinun lisäksesi sekoita mielihyvää tekstiin kännykän ruudulla, koska se ei ole biologinen vaan elektroninen. Väitteesi kuuluu, että teksti kännykän ruudulla ei ole sähköä vaan jotain "muuta". Tämä siis, jos ylipäätään perustelisit näitä heittojasi jollain tavalla. Nyt ne jäävät täysin ilmaan roikkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on jatkuva kategoriavirhe näissä vertauksissasi. Yhdistät niissä kaksi asiaa, jotka eivät ole vertailtavissa. Kukaan ei sinun lisäksesi sekoita mielihyvää tekstiin kännykän ruudulla, koska se ei ole biologinen vaan elektroninen. Väitteesi kuuluu, että teksti kännykän ruudulla ei ole sähköä vaan jotain "muuta". Tämä siis, jos ylipäätään perustelisit näitä heittojasi jollain tavalla. Nyt ne jäävät täysin ilmaan roikkumaan.

Lue lisää

Jos kaksi asiaa olisivat samoja, ne olisivat samanlaisia, mutta elämyksellinen mielihyvä ja aivokemia ovat täysin erilaisia asioita. Sinulla on toki lupa pitää omat uskomuksesi.

inti kirjoitti:

Jos kaksi asiaa olisivat samoja, ne olisivat samanlaisia, mutta elämyksellinen mielihyvä ja aivokemia ovat täysin erilaisia asioita. Sinulla on toki lupa pitää omat uskomuksesi.

Lue lisää

Heh, edelleen toistat samaa lausetta ilman minkäänlaisia perusteluja. Minä kykenen perustelemaan uskomukseni. Pystytkö sinä?

inti kirjoitti:

Tosin evoluution päämoottori on neutraalit tai lähes neutraalit muutokset, eikä darwinistinen valintapaine ole jokahetki päällä. Se onko mielihyvä pelkkää aivokemiaa on pelkkä uskomus.

Lue lisää

Mielihyvä on aivokemiaa. Siksi opioidit ja kannabis tuottavat mielihyvää käyttäjälleen, koska niissä on kemiallisia yhdisteitä, jotka muistuttavat riittävän paljon ihmisen aivoissa luontaisesti syntyviä ja vaikuttavia mielihyvän tunnetta aiheuttavia kemikaaleja.

herrens_tiggare kirjoitti:

Jos mielihyvä on aivokemiaa, herää kysymys, kuinka pitkälle tämä ajattelu voidaan viedä. Ovatko myös Wagnerin oopperat aivokemiaa? Nehän ovat syntyneet aivoissa, kuten mielihyväkin.

Tuossa mainitussa gradussa on esimerkiksi tällainen virke (sivulla 258):

"Erityisstatuksensa ansiosta kertomus onnistui 70-luvun alussa jälleen tallentumaan hermokudoksen ulkopuoliseen informaatiovarastoon, tällä kertaa kauttaaltaan narratiivimuotoiseen Markuksen evankeliumiin."

Niin kauan kuin kertomus sijaitsi hermokudoksessa, se oli aivokemiaa. Kun se onnistui tallentamaan itsensä Paavalin kirjeeseen tai Markuksen evankeliumiin, siitä tuli ilmeisesti papyrusta ja mustetta.

Kalevalainen runonlaulaja ei tahdo eikä ajattele, hän vain tarkkailee sivusta, kun hänen mielensä tahtoo ja aivonsa ajattelee. Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?

Lue lisää

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja keskushermosto on se "alusta" jolla "psyykkisiksi" luokitellut ilmiöt (kuten tunteet) syntyvät ja jotka ne kokee. Ei voi kysyä tunteeko mielihyvää "minä vai aivoni", koska toista ei ole ilman toista.

Aivotkin ovat kuitenkin osa kokonaisuutta ja esimerkiksi hormonitoiminta vaikuttaa aivojen toimintaan ratkaisevasti. Jos esimerkiksi kilpirauhashormoni tyroksiinia erittyy liikaa, ihmisen "luonne" muuttuu yliaktiiviseksi ja jos taas liian vähän, niin hän muuttuu flegmaattiseksi. Viime aikoina on paljon puhuttu myös suolistobakterien ja suoliston hermoston vuorovaikutuksesta ja hiirillä suolistobakteeriston vaihtuminen on vaikuttanut esimerkiksi eläimen arkuuteen. Keskushermoston jälkeen seuraavaksi suurin hermostokeskittymä kaikilla nisäkkäillä on suolistossa.

Kalevalainen runonlaulaja ei keksinyt säkeitä "aivoni ajattelevi", koska rautakaudella tunteet ja ajatukset uskottiin olevan sydämessä. Aivojen rooli ja tehtävä oli epäselvä. Kalevalan alkusäkeet ovat Lönnrotin luomia hänen tietojensa pohjalta. Mitään mainintaa "aivoilla ajattelusta" ei löydy varsinaisista suomalaisista / karjalaisista runoperinteestä.

inti kirjoitti:

Väite “mielihyvä on aivokemiaa” on ristiriitainen. Voi sanoa, että mielihyvä on mielihyvää ja aivokemia on aivokemiaa, mutta väite, että mielihyvä on aivokemiaa on ristiriitainen. En jatkaisi sillä tiellä. Vastaavasti väite, että mielihyvä on informatiota on ristiriitainen, eikä sillä tiellä kannata jatkaa. Hieman kuin, että kännykkään kirjoittaisi tekstin “mielihyvä” olisi sama kuin kännykän tuntema mielihyvä, paino sanalla tuntema.

Lue lisää

Väite "mielihyvä on aivokemiaa" on sellaisenaan ilmiselvästi virheellinen, mutta uskoakseni tässä pitää soveltaa suopeuden hermeneutiikkaa ja tulkita väite parhain päin. Jos joku sanoo "mielihyvä on aivokemiaa", hän luultavasti tarkoittaa "mielihyvä on aivokemian seurausta" tai "aivokemia aiheuttaa mielihyvän kokemuksen" tai vastaavaa, ja näin tuo väite mielestäni pitäisi ymmärtää, koska näin ymmärrettynä se ei ole ilmiselvästi virheellinen.

Koska olen päätynyt siihen, että metafyysinen naturalismi on virheellinen käsitys todellisuudesta, en allekirjoita myöskään metafyysisen naturalismin seurauslauseita, kuten sitä, että kokemukset ovat aivokemian seurausta, tai sitä, että informaation olemassaolo edellyttää fyysistä muotoa, tai sitä, että merkitys edellyttää fyysistä alustaa.

Uskon siihen, että henki voi olla olemassa itsenäisesti, aineesta riippumatta (lienee ilmeistä, että esimerkiksi Jumala on olemassa aineesta riippumatta), ja esimerkiksi mielihyvä on henkinen ilmiö (tietysti, sillä kaikki ilmiöt ovat henkisiä, tämä tosiasiahan sisältyy jo sanan "ilmiö" merkitykseen). Mielihyvän kokemus, kuten mikä tahansa kokemus, voisi periaatteessa olla olemassa aineesta riippumatta, mitään aineellista ei välttämättä vaadita minkään kokemuksen ilmenemiseksi.

Joka tapauksessa alkuperäinen huomautuksesi – "Se onko mielihyvä pelkkää aivokemiaa on pelkkä uskomus." – pitää täysin paikkansa, sikäli kuin metafyysinen naturalismi on uskomus, kuten se ilman muuta on. Tai näin minä tuon huomautuksesi tulkitsen.

Kirjoitit "pelkkää aivokemiaa". Voisi olla – tai ainakin joku voisi väittää – esimerkiksi niinkin, että ihmisen kokema mielihyvä on, ei toki pelkkää aivokemiaa, mutta pelkkää aivokemian seurausta, mutta enkelit kokisivat mielihyvää ilman mitään aivokemiaa (enkeleillä kun ei ylipäätään ole aivoja). Tässäkään tapauksessa mielihyvä ei olisi pelkkää aivokemian seurausta, vaikka se ihmisen kohdalla olisi sitä. Kristitty fysikalisti varmaankin voisi ajatella näin.

Siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, että henkilö, joka tunnustautuu teismiin, ei tunnustaudu metafyysisen naturalismin seurauslauseisiin, koska yksi näistä seurauslauseista on "Jumalaa ei ole olemassa".

Anonyymi kirjoitti:

"Pitääkö tästä päätellä, että tahto sijaitsee mielessä, ajattelu sijaitsee aivoissa ja minä sijaitsee jossakin mielen ja aivojen ulkopuolisessa "informaatiovarastossa"?"

Entä jos koko minää ei ole olemassa? Leikitään hetken ajatuksella....

Kuvitellaan mikä tahansa järjestelmä, jolla on optimaalinen tila. Vaikkapa termostaatti, joka säätelee patterin lämpöä.

Jotta systeemi voi ylipäätään toimia tarvitaan ainakin toiminnot:

1) kriteerit siitä, millainen optimaalinen tilanne on (mikä lämpötila halutaan)
2) palautetta, mikä on nykyinen tila ulkopuolella (huoneen lämpötila)
3) palautetta, mikä on systeemin itsensä nykyinen tila (missä asennossa termostaatti on)
4) kyvyn verrata kahta tilaa keskenään (liian kuuma tai kylmä)
5) sisäisen logiikan toimintaan (liian kylmä, avaa termostaattia isommalle)

Tämä systeemi voi toimia täysin osiensa varassa ilman, että olisi yksi keskeinen osa, joka tekee kaikki ratkaisut. Yhteen osaan tallennetaan optimaalinen tilanne, toinen osa mittaa lämpötilaa, kolmas tietää termostaatin asennon, neljäs vertaa kahta tilaa keskenään ja lähettää viidennelle käskyn muuttaa jotain, jos nykyinen tila poikkeaa optimaalisesta. Kukaan tai mikään ei vastaa kaikesta, mutta systeemi toimii silti.

Ajatellaan huvin vuoksi, että ihminen on myös järjestelmä. Se tarvitsee myös,

1) kriteerit siitä, millainen optimaalinen tilanne on (=halut)
2) palautetta, mikä on nykyinen tila ulkopuolella (=aistit)
3) palautetta, mikä on systeemin itsensä nykyinen tila (=tunteet ja emootiot)
4) kyvyn verrata kahta tilaa keskenään (=muisti)
5) sisäisen logiikan toimintaan (=tiedot ja kokemukset)

Ero termostaattiin on se, että ihmisellä on rutkasti enemmän yhtäaikaisia toimintoja, ja rutkasti enemmän käsiteltävää dataa. Osa on ristiriidassa keskenään ja vaativat eri toimintoja ratkaisuksi. Miten ratkaista kyseinen ongelma?

Vastaus: abstraktio. Luodaan systeemistä kokonaiskuva ja lähetään se eri toiminnoille. Tai vielä parempi, luodaan kaksi kuvaa, nyt ja tulevaisuudessa/menneisyydessä, ja lähetetään se eri toiminnoille käsittelyyn -verrataan niitä. Kumpi kuva on lähempänä optimaalista?

Kun tätä tehdään tarpeeksi monta kertaa, alkaa löytyä säännönmukaisuutta. Tietyt kuvat toistuvat. Ne tuottavat parempia ratkaisuja kuin toiset ja tuottavat haluttuja tunteita. Tämä säännönmukaisuus on minä. Tällainen minä olen, minä pidän tästä, en pidä tuosta, haluan tätä ja en halua tuota, tämä on kivaa ja tämä on tylsää jne. jne.

Minä on abstraktio aivoissa. Se on aivojen luoma illuusio. Kuten termostaatti, ihminen ei tarvitse "keskusyksikköä", jossa ja jolle kaikki tapahtuu. Mutta meistä tuntuu siltä, eikö totta? Miksi?

Ajatellaan , että miten ihminen tekee päätöksen. Miten sinä teet päätöksen? En siis kysy, että mitä asioita teet päätösprosessissa (hankit tietoa, vertailet eri vaihtoehtoja) vaan yksinkertaisesti, mitä tapahtuu kun teet päätöksen?

Et tiedä. En minäkään. Päätös vain tapahtuu: nyt minä teen tämän. Yhtäkkiä olemme tietoisia ratkaisusta. Jos näin ei tapahtuisi, me olisimme ikuisessa luupissa. Me tekisimme päätöksen siitä, että teemme päätöksen siitä, että teemme päätöksen jne.jne.

Kuka siis teki päätöksen? Näin siis vain ajatusleikkinä.

Lue lisää

Olenkin sitä mieltä, että metafyysinen naturalismi ei pysty tekemään oikeutta todellisuuden kaikille osille, ja niinpä sen täytyy selittää osa todellisuudesta pois. Tämä on erinomaisen hyvä syy hylätä tämä metafysiikka: se ei kykene tekemään todellisuudelle oikeutta, se tekee todellisuudelle väkivaltaa.

Teismi on verrattomasti parempi ja toimivampi metafysiikka, paljon avoimempi, suvaitsevaisempi, joustavampi ja väkivallattomampi. Valitsen siis mieluummin teismin. Teistinä minun ei tarvitse yrittää epätoivoisesti selittää pois ihmisenäolon perustavimpia, olennaisimpia piirteitä ja kokemuksia, vaan voin hyväksyä ne sellaisinaan osaksi todellisuutta. Lisäksi teismissä on se erittäin hyvä puoli, että teismin lähtökohdista myöskään uskonnollisia kokemuksia ei tarvitse selittää väkisin pois.

herrens_tiggare kirjoitti:

Olenkin sitä mieltä, että metafyysinen naturalismi ei pysty tekemään oikeutta todellisuuden kaikille osille, ja niinpä sen täytyy selittää osa todellisuudesta pois. Tämä on erinomaisen hyvä syy hylätä tämä metafysiikka: se ei kykene tekemään todellisuudelle oikeutta, se tekee todellisuudelle väkivaltaa.

Teismi on verrattomasti parempi ja toimivampi metafysiikka, paljon avoimempi, suvaitsevaisempi, joustavampi ja väkivallattomampi. Valitsen siis mieluummin teismin. Teistinä minun ei tarvitse yrittää epätoivoisesti selittää pois ihmisenäolon perustavimpia, olennaisimpia piirteitä ja kokemuksia, vaan voin hyväksyä ne sellaisinaan osaksi todellisuutta. Lisäksi teismissä on se erittäin hyvä puoli, että teismin lähtökohdista myöskään uskonnollisia kokemuksia ei tarvitse selittää väkisin pois.

Lue lisää

Jep, eli käytännössä sanot: Minusta tuntuu paremmalta uskoa näin, joten sen täytyy olla totta? Naturalismin ja teismin ero on yksinkertaistettuna juuri tuossa. Siinä, missä naturalismi edellyttää empiiristä ja filosofista (sisäisesti looginen) todistusta mille tahansa asialle, teismille riittää filosofinen. Jos jokin asia on sisäisesti looginen, teismin mukaan sen täytyy olla totta. Tätähän uskomus pohjimmiltaan on.

Tarkkaan ottaen teismi ei todista mitään, se perustelee vain, että johonkin asiaan uskominen on sisäisesti loogista, jos hyväksymme tietyt perusolettamukset. Tästä johtuen nämä keskustelut ovat aika turhia.

Ihminen ei usko todistamattomaan hypoteesiin siksi, että se selittäisi asian parhaiten vaan siksi, että se tuottaa hänelle tavalla tai toisella psykologista tyydytystä. Hän tuntee olonsa paremmaksi uskoessaan tietyllä tavalla. Mutta tällä tavoin ei koskaan päästä lähemmäksi totuutta mistään asiasta. Päästään vain ratkaisuihin, jotka ihminen on valmis hyväksymään. On totuus, se miten asiat ovat, ja on "totuus", se miten haluan asioiden olevan.

herrens_tiggare kirjoitti:

Väite "mielihyvä on aivokemiaa" on sellaisenaan ilmiselvästi virheellinen, mutta uskoakseni tässä pitää soveltaa suopeuden hermeneutiikkaa ja tulkita väite parhain päin. Jos joku sanoo "mielihyvä on aivokemiaa", hän luultavasti tarkoittaa "mielihyvä on aivokemian seurausta" tai "aivokemia aiheuttaa mielihyvän kokemuksen" tai vastaavaa, ja näin tuo väite mielestäni pitäisi ymmärtää, koska näin ymmärrettynä se ei ole ilmiselvästi virheellinen.

Koska olen päätynyt siihen, että metafyysinen naturalismi on virheellinen käsitys todellisuudesta, en allekirjoita myöskään metafyysisen naturalismin seurauslauseita, kuten sitä, että kokemukset ovat aivokemian seurausta, tai sitä, että informaation olemassaolo edellyttää fyysistä muotoa, tai sitä, että merkitys edellyttää fyysistä alustaa.

Uskon siihen, että henki voi olla olemassa itsenäisesti, aineesta riippumatta (lienee ilmeistä, että esimerkiksi Jumala on olemassa aineesta riippumatta), ja esimerkiksi mielihyvä on henkinen ilmiö (tietysti, sillä kaikki ilmiöt ovat henkisiä, tämä tosiasiahan sisältyy jo sanan "ilmiö" merkitykseen). Mielihyvän kokemus, kuten mikä tahansa kokemus, voisi periaatteessa olla olemassa aineesta riippumatta, mitään aineellista ei välttämättä vaadita minkään kokemuksen ilmenemiseksi.

Joka tapauksessa alkuperäinen huomautuksesi – "Se onko mielihyvä pelkkää aivokemiaa on pelkkä uskomus." – pitää täysin paikkansa, sikäli kuin metafyysinen naturalismi on uskomus, kuten se ilman muuta on. Tai näin minä tuon huomautuksesi tulkitsen.

Kirjoitit "pelkkää aivokemiaa". Voisi olla – tai ainakin joku voisi väittää – esimerkiksi niinkin, että ihmisen kokema mielihyvä on, ei toki pelkkää aivokemiaa, mutta pelkkää aivokemian seurausta, mutta enkelit kokisivat mielihyvää ilman mitään aivokemiaa (enkeleillä kun ei ylipäätään ole aivoja). Tässäkään tapauksessa mielihyvä ei olisi pelkkää aivokemian seurausta, vaikka se ihmisen kohdalla olisi sitä. Kristitty fysikalisti varmaankin voisi ajatella näin.

Siinä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, että henkilö, joka tunnustautuu teismiin, ei tunnustaudu metafyysisen naturalismin seurauslauseisiin, koska yksi näistä seurauslauseista on "Jumalaa ei ole olemassa".

Lue lisää

Aivokemia vaikuttaa ihmisen mielen sisältöön. Kyseessä ei kuitenkaan ole luomistapahtuma. Mielessä on jo ennestään potentiaalisena mahdollisuus tuntea mielihyvää. Linkki aivojen fyysisen tilan ja vastaavan mielentilan välillä on hyvin monimutkainen ellei linkkinä toimi jokin joka värähtelee. Tiettyä mielentilaa voisi vastata tietyn taajuinen värähtely. Mielen sisältö olisi ennemminkin värähtelyä kuin aivokemiaa. Tämäkään ei tietysti selitä elämyksellisyyttä itsessään. Vaikuttaa siltä, että sitä ei voi redusoida mihinkään.

inti kirjoitti:

Aivokemia vaikuttaa ihmisen mielen sisältöön. Kyseessä ei kuitenkaan ole luomistapahtuma. Mielessä on jo ennestään potentiaalisena mahdollisuus tuntea mielihyvää. Linkki aivojen fyysisen tilan ja vastaavan mielentilan välillä on hyvin monimutkainen ellei linkkinä toimi jokin joka värähtelee. Tiettyä mielentilaa voisi vastata tietyn taajuinen värähtely. Mielen sisältö olisi ennemminkin värähtelyä kuin aivokemiaa. Tämäkään ei tietysti selitä elämyksellisyyttä itsessään. Vaikuttaa siltä, että sitä ei voi redusoida mihinkään.

Lue lisää

Ja tämä on se sinun perusteltu uskomuksesi, jonka perusteella voit sanoa "ei ole aivokemiaa"? Eli sinusta mieli on tosi mystinen juttu ja jokin värähtelee, tai sitten ei. Jestas, miten vakuuttavaa.

inti kirjoitti:

Aivokemia vaikuttaa ihmisen mielen sisältöön. Kyseessä ei kuitenkaan ole luomistapahtuma. Mielessä on jo ennestään potentiaalisena mahdollisuus tuntea mielihyvää. Linkki aivojen fyysisen tilan ja vastaavan mielentilan välillä on hyvin monimutkainen ellei linkkinä toimi jokin joka värähtelee. Tiettyä mielentilaa voisi vastata tietyn taajuinen värähtely. Mielen sisältö olisi ennemminkin värähtelyä kuin aivokemiaa. Tämäkään ei tietysti selitä elämyksellisyyttä itsessään. Vaikuttaa siltä, että sitä ei voi redusoida mihinkään.

Lue lisää

Kalevaleinen runonlaulaja on siis väärässä. Hänen pitäisi sanoa: mieleni minun tekevi, aivoni vaikuttavi mieleeni.

Aivoni eivät ajattele, minä ajattelen.

Mutta runonlaulaja ajattelee, että hänen aivonsa ajattelevat. Ehkä hän ajattelee, että hänen mielensä koostuu aivojen tuottamista sisällöistä, joista yksi on laulamishalu. Hän saattaa olla epifenomenalisti, joka seuraa voimattomana sivusta, kun hänen mielensä tahtoo laulaa ja hänen ruumiinsa ryhtyy laulamaan.

Entäpä Paavali?

"En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan." (Room. 7:15)

"Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki." (Room. 7:22–23)

Paavali tietää, mitä hän tahtoo tehdä. Paavali huomaa tekevänsä jotakin, mitä hän ei tahdo tehdä, ikään kuin hän ei olisi vapaa tekemään sitä, mitä hän tahtoo. Samalla hänen kuitenkin täytyy jollakin tasolla tahtoa sitä, mitä hän ei tahdo. Kuinka hän muuten voisi tehdä sitä? Ehkä Paavalin aivot (ruumis?) synnyttävät hänen mieleensä (sieluunsa?) sisältöjä, joista yksi on synnintekemishalu, ja Paavalin minä (henki?), joka iloiten hyväksyy Jumalan lain, kauhistuu tätä mielessä (sielussa?) olevaa synnintekemishalua.

Nämä ovat varmaankin tuttuja kokemuksia monille. Jotakin typeryyttä tehdessään ihminen voi hyvinkin ajatella: "Mitä ihmettä minä oikein teen?" "Tätä minun ei pidä tehdä." "Olen juuri tekemässä kohtalokasta virhettä." "Se, mitä nyt aion tehdä, on typerintä, mitä olen koskaan tehnyt."

Pokerissa tätä tapahtuu jatkuvasti. Sinulla on kaunis ylipari, esimerkiksi QQ. Mutta pöydässä on suoran ainekset ja vastustaja korottaa aggressiivisesti. Silloin sanot hiljaa itsellesi: sillä on suora, nyt pitää foldata. Mutta foldaatko? Et. Maksat korotukset katkeraan loppuun asti, ja showdownissa vastustaja paljastaa suoran ja vie rahasi. Tässä tapauksessa se synti, joka panee ihmisen toimimaan näin järjettömästi, on ahneus, rahanhimo. Synti sokaisee järjen.

herrens_tiggare kirjoitti:

Kalevaleinen runonlaulaja on siis väärässä. Hänen pitäisi sanoa: mieleni minun tekevi, aivoni vaikuttavi mieleeni.

Aivoni eivät ajattele, minä ajattelen.

Mutta runonlaulaja ajattelee, että hänen aivonsa ajattelevat. Ehkä hän ajattelee, että hänen mielensä koostuu aivojen tuottamista sisällöistä, joista yksi on laulamishalu. Hän saattaa olla epifenomenalisti, joka seuraa voimattomana sivusta, kun hänen mielensä tahtoo laulaa ja hänen ruumiinsa ryhtyy laulamaan.

Entäpä Paavali?

"En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan." (Room. 7:15)

"Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki." (Room. 7:22–23)

Paavali tietää, mitä hän tahtoo tehdä. Paavali huomaa tekevänsä jotakin, mitä hän ei tahdo tehdä, ikään kuin hän ei olisi vapaa tekemään sitä, mitä hän tahtoo. Samalla hänen kuitenkin täytyy jollakin tasolla tahtoa sitä, mitä hän ei tahdo. Kuinka hän muuten voisi tehdä sitä? Ehkä Paavalin aivot (ruumis?) synnyttävät hänen mieleensä (sieluunsa?) sisältöjä, joista yksi on synnintekemishalu, ja Paavalin minä (henki?), joka iloiten hyväksyy Jumalan lain, kauhistuu tätä mielessä (sielussa?) olevaa synnintekemishalua.

Nämä ovat varmaankin tuttuja kokemuksia monille. Jotakin typeryyttä tehdessään ihminen voi hyvinkin ajatella: "Mitä ihmettä minä oikein teen?" "Tätä minun ei pidä tehdä." "Olen juuri tekemässä kohtalokasta virhettä." "Se, mitä nyt aion tehdä, on typerintä, mitä olen koskaan tehnyt."

Pokerissa tätä tapahtuu jatkuvasti. Sinulla on kaunis ylipari, esimerkiksi QQ. Mutta pöydässä on suoran ainekset ja vastustaja korottaa aggressiivisesti. Silloin sanot hiljaa itsellesi: sillä on suora, nyt pitää foldata. Mutta foldaatko? Et. Maksat korotukset katkeraan loppuun asti, ja showdownissa vastustaja paljastaa suoran ja vie rahasi. Tässä tapauksessa se synti, joka panee ihmisen toimimaan näin järjettömästi, on ahneus, rahanhimo. Synti sokaisee järjen.

Lue lisää

Jos ajatellaan kreikkalaisittain, että todellisuus koostuu muoto-aineesta, niin myös aivot koostuvat muoto-aineesta. Kvaliteetit ovat myös muotoja. Kun siis aivot ajattelevat, niin siinä on aina mukana aineen lisäksi muoto. Ymmärtääkseni kun Paavali puhui lihasta, hän tarkoitti muoto-ainetta, jossa siis mukana elämyksellisyyttä. Kiusaukset sopivat hyvin tähän kehykseen. Kun Jeesus sanoi, että “Se mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 7:15–16.), niin voisikohan tämän tulkita platonilaisittain viittauksena ikuisiin ideoihin, muotoihin? Taistelu olisi siis ikuisten muuttumattomien ideoiden ja pienempien muuttuvaisten ajallisten ideoiden välillä.

herrens_tiggare kirjoitti:

Kalevaleinen runonlaulaja on siis väärässä. Hänen pitäisi sanoa: mieleni minun tekevi, aivoni vaikuttavi mieleeni.

Aivoni eivät ajattele, minä ajattelen.

Mutta runonlaulaja ajattelee, että hänen aivonsa ajattelevat. Ehkä hän ajattelee, että hänen mielensä koostuu aivojen tuottamista sisällöistä, joista yksi on laulamishalu. Hän saattaa olla epifenomenalisti, joka seuraa voimattomana sivusta, kun hänen mielensä tahtoo laulaa ja hänen ruumiinsa ryhtyy laulamaan.

Entäpä Paavali?

"En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan." (Room. 7:15)

"Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki." (Room. 7:22–23)

Paavali tietää, mitä hän tahtoo tehdä. Paavali huomaa tekevänsä jotakin, mitä hän ei tahdo tehdä, ikään kuin hän ei olisi vapaa tekemään sitä, mitä hän tahtoo. Samalla hänen kuitenkin täytyy jollakin tasolla tahtoa sitä, mitä hän ei tahdo. Kuinka hän muuten voisi tehdä sitä? Ehkä Paavalin aivot (ruumis?) synnyttävät hänen mieleensä (sieluunsa?) sisältöjä, joista yksi on synnintekemishalu, ja Paavalin minä (henki?), joka iloiten hyväksyy Jumalan lain, kauhistuu tätä mielessä (sielussa?) olevaa synnintekemishalua.

Nämä ovat varmaankin tuttuja kokemuksia monille. Jotakin typeryyttä tehdessään ihminen voi hyvinkin ajatella: "Mitä ihmettä minä oikein teen?" "Tätä minun ei pidä tehdä." "Olen juuri tekemässä kohtalokasta virhettä." "Se, mitä nyt aion tehdä, on typerintä, mitä olen koskaan tehnyt."

Pokerissa tätä tapahtuu jatkuvasti. Sinulla on kaunis ylipari, esimerkiksi QQ. Mutta pöydässä on suoran ainekset ja vastustaja korottaa aggressiivisesti. Silloin sanot hiljaa itsellesi: sillä on suora, nyt pitää foldata. Mutta foldaatko? Et. Maksat korotukset katkeraan loppuun asti, ja showdownissa vastustaja paljastaa suoran ja vie rahasi. Tässä tapauksessa se synti, joka panee ihmisen toimimaan näin järjettömästi, on ahneus, rahanhimo. Synti sokaisee järjen.

Lue lisää

Jurvan babtistiseurakunnan sivuilla on mielenkiintoinen kirjoitus Justinos Marttyyri (n. 100-165). Kirjoittaja Janne Saarela. Kirjoituksen mukaan “Justinos väittää, että filosofit ovat ottaneet oppinsa Raamatusta eli Vanhasta testamentista — jopa Platon. “.

inti kirjoitti:

Jurvan babtistiseurakunnan sivuilla on mielenkiintoinen kirjoitus Justinos Marttyyri (n. 100-165). Kirjoittaja Janne Saarela. Kirjoituksen mukaan “Justinos väittää, että filosofit ovat ottaneet oppinsa Raamatusta eli Vanhasta testamentista — jopa Platon. “.

Lue lisää

Vaikka Justinoksen väite on historiallisesti epätosi, niin ehkä totta on kuitenkin se, että Genesiksen kirjoittaja on luonnonfilosofian ja tieteen isä, eikä siis Thales.

Genesiksen luomiskertomuksessa on ainakin kaksi olennaista asiaa. Ensimmäinen on tietysti se, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä on niin ainutlaatuinen, vallankumouksellinen ja hämmästyttävä ajatus, ettei ole mikään ihme, elleivät ihmiset usko sitä. Se on kuitenkin ihmiskunnan tähänastisen historian tärkein ajatus.

Luomiskertomuksen toinen olennainen asia on se, että siinä luonto profanoidaan, riisutaan pyhyydestä. Esimerkiksi taivaankappaleet eivät ole jumalia, vaan Jumalan luomistöitä, elottomia olioita. Ihminen ei palvele niitä, vaan pikemminkin ne palvelevat ihmistä. Ihminen asetetaan luonnon yläpuolelle, luonnon herraksi. Luonto ei ole subjekti, vaan objekti. Tässä mielessä Genesiksen kirjoittaja on luonnonfilosofian ja tieteen isä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se taida olla ihan pelkkä uskomus. Me tiedämme mielihyvään vaikuttavat hormonit ja tiedämme mitä niiden puutostiloista saattaa seurata sekä eläin- että ihmistutkimusten kautta. Sen sijaan se, että mielihyvä on muutakin kuin aivokemiaa on täysin puhdas uskomus. Sille ei ole mitään empiiristä tukea.

Lue lisää

"Sen sijaan se, että mielihyvä on muutakin kuin aivokemiaa on täysin puhdas uskomus. Sille ei ole mitään empiiristä tukea."

Voi saatana sentään!
Ja mitä sinä kuvittelet tietäväsi aivokemiasta ja ihmiskunnan kehityksestä?

Jos sinulla ihan oikeasti on jokin pihvi, niin kiiruhda heti lähimpään yliopistoon valistamaan siellä olevia, että ovat olleet väärässä!!!

No, sinulta irtoa varmaan jokin 'mullistava' selitys, miksei tiedemaailma ole edessäsi polvillaan...

Pliis: edes hitusen titopohjaa ja itsekriittisyyttä sinulle, eiks jee?

herrens_tiggare kirjoitti:

Vaikka Justinoksen väite on historiallisesti epätosi, niin ehkä totta on kuitenkin se, että Genesiksen kirjoittaja on luonnonfilosofian ja tieteen isä, eikä siis Thales.

Genesiksen luomiskertomuksessa on ainakin kaksi olennaista asiaa. Ensimmäinen on tietysti se, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä on niin ainutlaatuinen, vallankumouksellinen ja hämmästyttävä ajatus, ettei ole mikään ihme, elleivät ihmiset usko sitä. Se on kuitenkin ihmiskunnan tähänastisen historian tärkein ajatus.

Luomiskertomuksen toinen olennainen asia on se, että siinä luonto profanoidaan, riisutaan pyhyydestä. Esimerkiksi taivaankappaleet eivät ole jumalia, vaan Jumalan luomistöitä, elottomia olioita. Ihminen ei palvele niitä, vaan pikemminkin ne palvelevat ihmistä. Ihminen asetetaan luonnon yläpuolelle, luonnon herraksi. Luonto ei ole subjekti, vaan objekti. Tässä mielessä Genesiksen kirjoittaja on luonnonfilosofian ja tieteen isä.

Lue lisää

Aivan oikein, pitää vain muistaa, että ihminen ei ole taivaankappaleiden tapaan eloton olio. Jako elottomiin ja elollisiin näyttää olevan ongelmallinen asia. Sen sijaan, että jakolinja olisi horisontaalisesti elollinen|eloton sekin voidaan ajatella vertikaalisesti

elollinen
~~~~~~~
eloton

jolloin ihmiselläkin olisi elollisen puolen lisäksi eloton puoli. Taivaankappaleilta ja kiviltä puuttuu elävä puoli. Ne eivät ole Jumalan kuvia.

Kuuluuko teologia yliopistoon ensinkään?

Anonyymi kirjoitti:

Kuuluuko teologia yliopistoon ensinkään?

Miksi ei kuuluisi?

Teologia on ensimmäisiä aloja yliopistossa lääketieteen ja oikeustieteen rinnalla.

Tahdon vähän selittää, miksi tuo gradu vaikuttaa minusta hevonpaskalta.

En tietenkään lukenut sitä kokonaan enkä aio lukeakaan (siinä on yli 300 sivua), mutta hevonpaskuuden vaikutelma syntyi heti kättelyssä, kun kirjoittaja valittaa, että "raamatuntutkimuksen järkälemäisissä yleisesityksissä ja ensyklopedioissa – – ei ole käytännössä lainkaan evoluutioteoriaa tai biologiaa ylipäätään sivuavia saati käsitteleviä artikkeleita, eikä evoluutiobiologian keskeisimpiä käsitteitä esiinny edes teosten indekseissä" (s. 2–3).

Siihen on varmaankin ihan hyvä syy, miksi raamatuntutkimuksessa ei käsitellä biologiaa. Se syy voi olla esimerkiksi se, että biologiasta ei ole mitään hyötyä raamatuntutkimuksessa. Toki ymmärrän, että juuri tämän käsityksen gradun tekijä tahtoo osoittaa vääräksi. Joka tapauksessa minusta tällainen projekti vaikuttaa hevonpaskalta.

Toinen, vähemmän tärkeä hevonpaskuuden merkki esiintyy sivulla 4: "Tutkielmani tieteenfilosofista paradigmaa voisi luonnehtia metodologis-ontologiseksi naturalismiksi – –."

Pidän ontologista naturalismia – oletan, että ontologinen naturalismi tarkoittaa tässä suurin piirtein samaa kuin metafyysinen naturalismi, jota termiä itse käytän – hevonpaskana, joten totta kai tuollainen paradigma vaikuttaa minusta saman tien hevonpaskalta. Tämä on kuitenkin vähemmän olennaista. Ymmärtääkseni kaikki yliopistollinen eksegetiikka on nykyään naturalistista, koska Jumala on kielletty teologisissa tiedekunnissa epätieteellisenä (ainakin Suomessa). Aika suuri osa eksegetiikasta taitaa kuitenkin olla sellaista, ettei tieteenfilosofisella paradigmalla ole juuri mitään vaikutusta varsinaiseen tutkimukseen. Toisin sanoen naturalistinen paradigma ei tee kaikesta eksegetiikasta hevonpaskaa, vaikka naturalismi sinänsä on hevonpaskaa.

Toisinaan paradigmalla kuitenkin voi olla merkitystä. Gradun tekijä väittää, että Paavali sai viimeinen ateria -kertomuksensa ilmestyksessä. Pidän toki tätäkin väitettä hevonpaskana, mutta se on toissijaista. Olennaista on se, että gradun tekijä pitää Paavalin ilmestystä hallusinaationa (s. 140). Mutta tietysti hänen täytyy pitää kaikkia uskonnollisia ilmestyksiä hallusinaatioina, jos hänen tieteenfilosofinen paradigmansa on ontologinen naturalismi. Saahan Raamattua lukea naturalistisestikin, mutta voi olla, että silloin jotkin asiat ymmärretään väärin. Ainakin se mahdollisuus, että joku Raamatun henkilö todella sai ilmestyksen Jumalalta tai jopa nousi kuolleista, on suljettu pois.

Tässä vielä linkki tuohon graduun: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/316660/Soderholm_Harri_tutkielma_2020.pdf

herrens_tiggare kirjoitti:

Tahdon vähän selittää, miksi tuo gradu vaikuttaa minusta hevonpaskalta.

En tietenkään lukenut sitä kokonaan enkä aio lukeakaan (siinä on yli 300 sivua), mutta hevonpaskuuden vaikutelma syntyi heti kättelyssä, kun kirjoittaja valittaa, että "raamatuntutkimuksen järkälemäisissä yleisesityksissä ja ensyklopedioissa – – ei ole käytännössä lainkaan evoluutioteoriaa tai biologiaa ylipäätään sivuavia saati käsitteleviä artikkeleita, eikä evoluutiobiologian keskeisimpiä käsitteitä esiinny edes teosten indekseissä" (s. 2–3).

Siihen on varmaankin ihan hyvä syy, miksi raamatuntutkimuksessa ei käsitellä biologiaa. Se syy voi olla esimerkiksi se, että biologiasta ei ole mitään hyötyä raamatuntutkimuksessa. Toki ymmärrän, että juuri tämän käsityksen gradun tekijä tahtoo osoittaa vääräksi. Joka tapauksessa minusta tällainen projekti vaikuttaa hevonpaskalta.

Toinen, vähemmän tärkeä hevonpaskuuden merkki esiintyy sivulla 4: "Tutkielmani tieteenfilosofista paradigmaa voisi luonnehtia metodologis-ontologiseksi naturalismiksi – –."

Pidän ontologista naturalismia – oletan, että ontologinen naturalismi tarkoittaa tässä suurin piirtein samaa kuin metafyysinen naturalismi, jota termiä itse käytän – hevonpaskana, joten totta kai tuollainen paradigma vaikuttaa minusta saman tien hevonpaskalta. Tämä on kuitenkin vähemmän olennaista. Ymmärtääkseni kaikki yliopistollinen eksegetiikka on nykyään naturalistista, koska Jumala on kielletty teologisissa tiedekunnissa epätieteellisenä (ainakin Suomessa). Aika suuri osa eksegetiikasta taitaa kuitenkin olla sellaista, ettei tieteenfilosofisella paradigmalla ole juuri mitään vaikutusta varsinaiseen tutkimukseen. Toisin sanoen naturalistinen paradigma ei tee kaikesta eksegetiikasta hevonpaskaa, vaikka naturalismi sinänsä on hevonpaskaa.

Toisinaan paradigmalla kuitenkin voi olla merkitystä. Gradun tekijä väittää, että Paavali sai viimeinen ateria -kertomuksensa ilmestyksessä. Pidän toki tätäkin väitettä hevonpaskana, mutta se on toissijaista. Olennaista on se, että gradun tekijä pitää Paavalin ilmestystä hallusinaationa (s. 140). Mutta tietysti hänen täytyy pitää kaikkia uskonnollisia ilmestyksiä hallusinaatioina, jos hänen tieteenfilosofinen paradigmansa on ontologinen naturalismi. Saahan Raamattua lukea naturalistisestikin, mutta voi olla, että silloin jotkin asiat ymmärretään väärin. Ainakin se mahdollisuus, että joku Raamatun henkilö todella sai ilmestyksen Jumalalta tai jopa nousi kuolleista, on suljettu pois.

Tässä vielä linkki tuohon graduun: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/316660/Soderholm_Harri_tutkielma_2020.pdf

Lue lisää

Hevosen paskasta kun puhuit, niin tuli vaan mieleen kun se evoluutio alkoi hevosta kehittelemään ja kasvattelenaan, niin alkoikohan se viemäröinti, eli kuonanpoisto putket edellä. Se ainakin talon rakentamisessa oikea järjestys, ensin viemäröinti kosteudet ja kuona aineet vek. Samoin on täytynyt hevosellekin rakentaa ensin perä ja virtsasuoli ja siitä jatkettava sitten eteenpäin aina kurkku perään ja kielen päähän saakka. No sitten kun tämä tuiki tärkeä suolisto on kasattu. Siihen on täytynyt aika äkkiä saada lihat luineen ja nahka ympärille, jotta harakat ja varikset ei ole päässeet sitä Suolimyttyä nokkimaan ja syömään poskiinsa. Muutoinhan hyvälle alulle lähtenyt hevosen kehittyminen olis jäänyt sikseen ja Suomen pellot jääneet raivaamatta ja sodat olis hävitty ja vapaus menetetty.