Että en jaksa enää suhteita joissa ollaan aivan liian kiinni.
Siis että alun symbioosi muuttuu riippuvaisuudeksi. On normaalia ja ihana asia tuo lämpö ja läheisyys.
Mutta jos muut asiat on pielessä, ei ole tulevaisuutta. Lopulta molemmat alkavat menettää yhteyttä muihin. Kaveripiirit kuolevat ympäriltä tai ainakin niitä nähdään harvoin.
Lopulta harrastuksetkin ovat yhteisiä. Ei ole tilaa hengittää.
Meillä mies tuntuu olevan se riippuvaisempi. Salillekaan ei voi mennä ilman minua, kavereita moikkaamaan toiselle puolelle Suomea ei voi mennä ilman minua. Ei ole mitään omaa elämää. Eletään toisen kautta ja jos toinen haluaa tilaa, toinen muka hylkää.
On niin hiton raskasta päättää kaikesta ja kannatella yksin kaikkia juttuja, järjestää yksin reissuja, kuunnella ylikiltin joojookaikkikäy-miehen juttuja. Alistunut ihminen. Siis alistuva. On oikeasti niitä jotka pannaan tossun alle ja sitten niitä jotka menee tossun alle. Ja se on TODELLA TURHAUTTAVAA.
Yksikään parisuhde ei ole täydellinen. Haluan vain henkeä. Tällainen altistaa juuri sille mitä toinen pelkää.
"Haaveilet varmaan paremmasta elämästä, löydät paremman , hylkäät mut. Sitten tapan itseni"
Lopulta toinen alkaa ihastua muihin.
Vaikka kuinka olisi ihania puolia suhteessa, niin ei se toimi, jos ollaan liian alistuvia, laiskoja, myötäillen, riippuvaisia. Aluksi tuollainen on ok. Ei enää viiden vuoden jälkeen.
T.Nainen
Siis että alun symbioosi muuttuu riippuvaisuudeksi. On normaalia ja ihana asia tuo lämpö ja läheisyys.
Mutta jos muut asiat on pielessä, ei ole tulevaisuutta. Lopulta molemmat alkavat menettää yhteyttä muihin. Kaveripiirit kuolevat ympäriltä tai ainakin niitä nähdään harvoin.
Lopulta harrastuksetkin ovat yhteisiä. Ei ole tilaa hengittää.
Meillä mies tuntuu olevan se riippuvaisempi. Salillekaan ei voi mennä ilman minua, kavereita moikkaamaan toiselle puolelle Suomea ei voi mennä ilman minua. Ei ole mitään omaa elämää. Eletään toisen kautta ja jos toinen haluaa tilaa, toinen muka hylkää.
On niin hiton raskasta päättää kaikesta ja kannatella yksin kaikkia juttuja, järjestää yksin reissuja, kuunnella ylikiltin joojookaikkikäy-miehen juttuja. Alistunut ihminen. Siis alistuva. On oikeasti niitä jotka pannaan tossun alle ja sitten niitä jotka menee tossun alle. Ja se on TODELLA TURHAUTTAVAA.
Yksikään parisuhde ei ole täydellinen. Haluan vain henkeä. Tällainen altistaa juuri sille mitä toinen pelkää.
"Haaveilet varmaan paremmasta elämästä, löydät paremman , hylkäät mut. Sitten tapan itseni"
Lopulta toinen alkaa ihastua muihin.
Vaikka kuinka olisi ihania puolia suhteessa, niin ei se toimi, jos ollaan liian alistuvia, laiskoja, myötäillen, riippuvaisia. Aluksi tuollainen on ok. Ei enää viiden vuoden jälkeen.
T.Nainen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Korostan että yhteisiä harrastuksia saa olla ja pitää. Mielestäni, mutta pitäisi olla jotain omaakin elämää. Jo tässä vaiheessa. Vain tuleeko tämä myöhemmin? Onko tämä viiden vuoden kriisi.
Luterilaisessa suomessa on paljon muitakin aktiviteetteja lainsäädännöllisin keinoin
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/66558a82-cfe8-4d28-a6b0-982341d588cb
- ei homoille