Kulissiliitoista puhuvat vain sellaiset ihmiset, jotka olettavat avioliiton olevan hehkeää rakkautta pullollaan. Aitoa onnea nämä rakkauden metsästäjät eivät koskaan löydä, sillä kestävä rakkaus saapuu vain sitkeän sitoutumisen kautta.
Vanhmpani sanoivat menneensä aikanaan takiani vastentahtoisesti pakkoavioliittoon, mutta vuosikymmenten yhteisen taipaleen jälkeen olivat jo aidosti kiintyneitä toisiinsa.
Onnellisimmat ihmiset löytyvät niistä kulttuureista, joissa suku järjestää avioliitot. Vimmeisimmässä tutkimuksessa onnellisimmat ihmiset löytyivät Iranista. Voi teitä hssuja eroajia.
Vanhmpani sanoivat menneensä aikanaan takiani vastentahtoisesti pakkoavioliittoon, mutta vuosikymmenten yhteisen taipaleen jälkeen olivat jo aidosti kiintyneitä toisiinsa.
Onnellisimmat ihmiset löytyvät niistä kulttuureista, joissa suku järjestää avioliitot. Vimmeisimmässä tutkimuksessa onnellisimmat ihmiset löytyivät Iranista. Voi teitä hssuja eroajia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi meitä hassuja eroajia. Että olisi turpiin pitänyt ottaa sitten toinenkin vuosikymmen. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus alkoivat uhata henkeä. Hassu juttu...sait minut ihan nauramaan. Onneksi on olemassa vielä ihanaa viattomuutta.
kun ihmistä revitään tukasta ,syljetään päälle,potkitaan ja pilkataan ym.Jos se on onnea?Ehkä masokistin onnea!
Järjestetyissä tai vapaaehtoisesti "pakkoliitoissa" (vrt. suomalaisten pakkoavioliittoihin entisinä aikoina)on naisella turvaa suvustaan.
Kun vanhemmat toisessa kulttuurissa tarkoin punnitsevat vävykokelasta, kuuluu useimmiten avioliittosopimukseen se, että aviomiehen suku on korvausvelvollinen jos osoittautuu vaimonhakkaajaksi.
Esim. muslimien määrä maapallolla on niin suuri että jos sieltä nostetaan muutama kymmenkunta huonoa esimerkkiä otsikoihin täällä länsimaissakin, ei se tarkoita sitä että heidän kaikkien liitot olisivat p..seestä.
Niin, hassua on myös se, kun mies vaihtaa vaimonsa lapsettomaan naiseen, ja jättää lapsensa jonkun hylkiön takia! Se on todella hassua, että monen vuoden avioliitto olikin vain hassua ja siitä syntyivät hassut lapset, jotka itkevät kun isä jätti, mutta isästä se onkin vain hassua!
kun en halunnut enää olla avioliitossa, jossa mies oli toistuvasti uskoton? Pitääkö ihmisen vuodesta toiseen kestää sitä nöyryytystä ja arvottomuuden ja huonommuuden tunnetta. Kerran jo sairastuin, jos olisin sallinut saman touhun jatkuvan, olisin sairastunut uudelleen. Kai sitten iken hassu kun en alistu kynnysmatoksi. Sinä kirjoittaja tunnut tietävän elämästä kovin vähän: sitoutumisen ja tahtomisen pitää olla molemminpuolista. Jos ihminen jatkuvasti elää elämää, jossa on vain kärsii ja alistuu, seurauksena on sairastuminen tai elämän myrkyttävä katkeruus.
Noille edellisille kommentoijille sanoisin, että tuskinpa alkuperäinen kirjoittaja teitä ja teidänkaltaisia tarkoitti. Tottakai väkivaltaa, alkoholismia, henkistä väkivaltaa yms. ei tarvitse suvaita.
Mutta siinä olen samaa mieltä, että liian monilla on aivan liian epärealistiset odotukset avioliitolta. Kun huuma haihtuu, niin aletaan kaivella eropapereita että päästään etsimään uutta rakastumisen huumaa.
Järjestetyistä avioliitoista en kuitenkaan ole samaa mieltä. Toki ne usein voivat onnistua, mutta kyllä jotain yhteistä pitää olla.
Jännää vaan miten se juttu, miksi aikoinaan toiseen rakastui unohtuu vuosien päästä. Tai niinkuin minulle kävi; toinen väittää että koskaan edes on oltu rakastuneita. Uskoisikohan tuota?
Kulissit syntyvät myös luovuttamisen tuskasta!
Ihmisten on vaikea tunnustaa, että menee huonosti, ja kaikilla voimillaan yritetään näyttää ulospäin että kaikki on kunnossa.
Avioero on hirvittävä. Sen tietää ihmiset, jotka ovat rakastaneet, ja joutuneet eroamaan joko omasta tahdosta ja vielä karmeemman koetuksen saa jos on joutunut jätetyksi.
Ei ole mitään ohjetta,miten siitä selviytyy. Joskus tuntuu, ettei siitä selviydy.
Välillä tuntuu että nyt helpottaa, mutta kyllä se karmea totuus sieltä aina esiin tulla tupsahtaa. Ja taas ollaan samassa pisteessä.
Mikään ei auta!
voi jumalauta!on siinä elämään katkeroitunu nainen.kyllä sitä rakkauttakin on olemassa.
mieheni on kylmä ihminen. en tiennyt hänen olevan sellainen. luulin häntä vain ujoksi.
kulissiavioliittoa olen pitänyt yllä lasten takia, mutta toista ospuolta ei voi väkisin rakastaa. olen yrittänyt ja käyttänyt kaikki keinot 20v.
ainoa vaihtoehtoni tälle kulissiavioliitolle on ero.
en ole odottanut liikaa. olen odottanut että toinen osapuoli edes joskus antaisi pusun, mutta ei anna. häntä ei saa koskea, puhumattakaan että saisi edes joskus naida. ennen naimme kerran kuussa ½-1minuutin ajan, nykyisin en saa enää ollenkaan.
minä voin sanoa että meidän avioliittomme on kulissiavioliitto. eikä se ole kaatunut suuriin odotuksiini. samalaisia avioliittoja on hyvin paljon.
kirjoituksestasi näkee kuinka vaikea ihmisen on ymmärtää toista ellei ole itse kokenut.
Toivon ettet koskaan joutuisi kokemaan samaa, elämä ei kulissiavioliitossa ole todellakaan herkkua. aina on tyydyttämättömät tarpeet taustalla. saa alkaa pelätä jo itseään ettei tee mitään typerää.
Hei, enhän minäkään ole harrastanut seksiä puolisoni haluttomuuden vuoksi enää pariin vuoteen ollenkaan. Voipa olla, että se viimeinen kerat elämässäni on jo koettu. Ei asia minua kuitenkaan paina, sillä olen oppinut olemaan ilman. Luopukaa hyvät ihmiset suurista odotuksista. Silloin se elämän onni aukeaa. Arjessa onni piilee.
Kestin kulissia aikani, mutta sitten luin eräästä lehdestä artikkelin, jossa nuori nainen kertoi kuulleensa vanhempiensa olleen aviossa lastensa vuoksi. Hän kertoi, ettei koskaan anna anteeksi vanhemmilleen sitä. Hänen mielestään heidän olisi pitänyt erota, koska eivät enää rakastaneet toisiaan. Sen luettuani erosin. En tiedä teinkö oikein, itkuja olen itkenut ja nauruja nauranut, mutta tyydyttävää seksiä olen sen jälkeen kokenut, enkä kadu.