Olen ostamassa polkupyörää, mutta valinta on vähän ongelmallinen. Minulla oli joskus sellainen kippurasarvinen pyörä, mutta siinä oli ajoasento semmonen, että sormet puutu ja kädet kipeytyi. Nykyinen on helkaman 21 vaihteinen tavallinen pyörä. Vaihtoon on menossa ikänsä ja kuntonsa vuoksi. Mietin nyt uudesta pyörästä, että minkä mallinen olisi hyvä. Ajoa olisi maantiellä pari kolme kertaa viikossa 30-40km kuntoilulenkkejä sekä muuta pintä pätkää. Onko tuo hybridimalli hyvä yleis- ja kuntoilupyöräksi? En oikein tykkää kumarasta ajoasennosta, miksi kuntoiljat menee kyttyrässä polkien, eikö se ole hankalaa? Vai onko minulla ollut väärin mitoitettu pyörä se kippurasarvinen? Helkamassa on ollut parempi ajoasento.
Jos malli on hybridi, niin tuo 422 nishiki kiinnostaisi. Mitä muita malleja suosittelette tavalliselle kuntoilijalle?
Jos malli on hybridi, niin tuo 422 nishiki kiinnostaisi. Mitä muita malleja suosittelette tavalliselle kuntoilijalle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kun tuollaisessa käyräsarvisessa pyörässä se tuulen vastus on minimoitu. Vaikka se alkuun tuntuu hankalalta, niin kyllä sitä rupeaa arvostamaan aivan erilailla. Maantielenkeillä on tuollainen kippura tanko melkoisesti parempi. Jos vähänkään enemmän pyöräilet, niin suosittelen unohtamaan suorat tangot. Tosin kaupungissa suora tanko on omiaan tukevan ajotuntuman vuoksi.
Miksi kilpapyöräilijät ajavat kyttyräasennossa? Eikö se ole hankalaa? Vastaus: ei ole hankalaa, vaan paras mahdollinen. Miksi he ajaisivat hankalassa asennossa, jos olisi parempiakin asentoja tarjolla? (kilometrejä kertyy ammattilaisille 30 000 km/v)
Eiköhän kilpapyöräilijöiden ajoasento johdu lähinnä UCI:n säännöistä. Kyttyräasento sattuu vain olemaan paras mahdollinen niistä vaihtoehdoista, jotka sopivat sääntöjen raameihin. Toki aikojen saatossa on nähty jos jonkinlaista viritystä asentojen suhteen, mutta mm. pyöräteollisuuden vaatimuksesta nykyisessä on pysytty melkoisen pitkään.
Ostaisin sinuna mieluummin Nishikin Hybrid-Pro SL:n (699 eur). Siinä on paljon maantiepyörän ominaisuuksia ja mukavan ohuet renkaat, joten se on aika kevyt menopeli. Itse ostin ko mallin n. 1 v, ja siitä lähtien olen heittänyt lenkkiä 3 x 40-100 km per viikko. Aivan mahtava peli, jos ei tykkää käyräsarvisista (niin kuin en minäkään). Saat malliin myös rapasuojat, hollarit, yms, yleensä kaupan päälle. Hintakaa ei ole paha. Käy tsekkaamassa: http://www.raulhellberg.fi/ .
Sinun käyrätankoinen on takuulla ollut väärää kokoa sinulle. Käyrä tanko nimenomaan on se, missä paikat ei puudu, koska asentoa voi vaihdella ajon aikana.
Monet pelkää käyrää tankoa sen takia, kun ainoat kokemukset niistä on jostakin 80-luvun helkaman raadosta, jota on ollut vain yhtä runkokokoa saatavana joka on ehkä passanut tietyn mittaiselle ajajalle, ja kaikille muille se on pielessä. Niissä myös jarrukahvat oli sellaiset rimpulamallit, joissa ei voinut ns. ajaa kahvoilta, eli lepuuttaa käsiä jarrukahvojen päällä kuten nykyisissä pyörissä.
Ei tarkoitus ole koko ajan ajaa "kyttyrässä" alaotteella. Suurimman osaa matkasta voi ajella rennosti kahvoilta, ja sitten vastatuuleen ja tosi kovaa mentäessä alaotteella. Käsien ja selän asentoa myös voi vaihdella muutenkin puutumisen ja kipeytymisen estämiseksi, kun mutkista ja kahvoista saa kiinni useasta eri kohdasta.
Käyrätankoisessa vaan ajoasennon säätäminen vaatii hieman asiantuntemusta ja vaivannäköä. Se alkaa siitä, että ostaessa valitsee itselleen sopivan kokoisen rungon. Sen jälkeen satulan korkeus- ja pituussuuntaisilla säädöillä, sekä oikean pituisella ja sopivassa kulmassa nousevalla ohjaintangon kannattimella sekä ohjaustangon asentoa kääntämällä hienosäädetään asento kohdilleen. Myös kahvoja voi siirtää tangossa itselleen sopivaan kohtaan.
Hienosäätö on millipeliä, ja vaatii kokeilua, mutta sitten kun kaikki on kohdillaan, meno maistuu ja pyörän päällä voi olla tuntikausia yhtä mittaa ilman kipuilua. Väärin säädetyllä käyrätankoisella kyllä on tuskia odotettavissa.