Työväenliike - tie demokratiaan

Jatkan vielä. Siirtyminen asteittain suoraan demokratiaan tulee olemaan pitkä ja kuoppainen polku. Mutta missiona polun päässä siintää kuitenkin tasa-arvoinen tulevaisuus, ja lopulta koko ihmiskunnan olemassaolon jatkumon mahdollistava henkinen yltäkylläisyys, maanpäällinen taivas. Tämä sitten about 1000 vuoden päästä ja vaihtoehtonahan on lajikato jos turmelemme oman elämämme edellytykset luonnonraiskuulla ja keskinäisellä kärhämöinnillä. Minun kuplassani tämä kaikki on toteutuva, älkää hyvät kanssaihmiset puhkaisko kuplaani. Olkoon utopiani yhtä toteuttamiskelpoinen kuin elämä itse, mikä onkin suurin ihme mitä hajatella saattaa.

Ohoh. Ja vielä kerran ohoh.

Yllätyin, mutta onneksi positiivisesti. Pelkäsin jo, että Pystis ja Arska ovat enää täällä ainoita, jotka kykenevät järkevästi kommentoimaan tällaista aloitustani. Ajattelinkin jo itse jatkaa ja juuri tuolla ajatukselle, että mitä tästä eteenpäin, koska tilanne ja todellisuus ovat muuttuneet.

Automaatio ja digitalisaatio korvaavat ja syrjäyttävät ihmistyövoimaa ja globalisaatio siirtää työtä muualle. Työväki vähenee ja työväenluokka poliittisena voimana heikkenee. Pääomat keskittyvät ns. rahavaltaan siirtymisen myötä. Huomaan sen henkilökohtaisestikin. Eläketulo ei ole enää se pääasiallinen tulonlähde, vaan pääomatulot ovat syrjäyttämässä sen. Tällainen meno johtaa pikkuhiljaa eriarvoistumiseen, koska vain pienellä osalla on mahdollisuus osallistua peliin kansankapitalismin keinoin.

Kansankapitalismi on kuitenkin yksi mahdollisuus. Ruotsissahan oli tällaisia avauksia jo muutama vuosikymmen sitten. Niitä kutsuttiin joksikin rahastoiksi, en muista enää nimeä, ehkä palkansaajarahasto. Mutta idea oli se, että osa tuloista sijoitetaan omistukseen. Vaikea on sanoa, onko tästä toimivaksi keinoksi, mutta jatkossa varmaan erilaisia ideoita mietitään.

Tuohon suoraan kansanvaltaan en jaksa uskoa. Yhteiskunta on sen verran monimutkainen, ettei kansalla ole aikaa, kykyä eikä haluakaan perehtyä niihin asioihin, joista pitäisi päättää. Pidän nykyistä mallia parhaana muuten paitsi siltä osin, että kansa yhä vähenemässä määrin on kiinnostunut siitä eli omien asioidensa hoitamisesta. Pahinta olisi varallisuuden ja tulojen eriytyminen niin, että se koettaisiin vakavaksi yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi, joka jakaisi kansan kahtia kuten USAssa nyt tapahtuu. En ole vielä ehtinyt lukea Soininvaaran uutta kirjaa. Hänellä on ehkä siellä mietittynä eri vaihtoehtoja.

Mutta kiitos vielä kerran hyvästä vastauksesta. Se on harvinaista herkkua täällä nykyään.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ohoh. Ja vielä kerran ohoh.

Yllätyin, mutta onneksi positiivisesti. Pelkäsin jo, että Pystis ja Arska ovat enää täällä ainoita, jotka kykenevät järkevästi kommentoimaan tällaista aloitustani. Ajattelinkin jo itse jatkaa ja juuri tuolla ajatukselle, että mitä tästä eteenpäin, koska tilanne ja todellisuus ovat muuttuneet.

Automaatio ja digitalisaatio korvaavat ja syrjäyttävät ihmistyövoimaa ja globalisaatio siirtää työtä muualle. Työväki vähenee ja työväenluokka poliittisena voimana heikkenee. Pääomat keskittyvät ns. rahavaltaan siirtymisen myötä. Huomaan sen henkilökohtaisestikin. Eläketulo ei ole enää se pääasiallinen tulonlähde, vaan pääomatulot ovat syrjäyttämässä sen. Tällainen meno johtaa pikkuhiljaa eriarvoistumiseen, koska vain pienellä osalla on mahdollisuus osallistua peliin kansankapitalismin keinoin.

Kansankapitalismi on kuitenkin yksi mahdollisuus. Ruotsissahan oli tällaisia avauksia jo muutama vuosikymmen sitten. Niitä kutsuttiin joksikin rahastoiksi, en muista enää nimeä, ehkä palkansaajarahasto. Mutta idea oli se, että osa tuloista sijoitetaan omistukseen. Vaikea on sanoa, onko tästä toimivaksi keinoksi, mutta jatkossa varmaan erilaisia ideoita mietitään.

Tuohon suoraan kansanvaltaan en jaksa uskoa. Yhteiskunta on sen verran monimutkainen, ettei kansalla ole aikaa, kykyä eikä haluakaan perehtyä niihin asioihin, joista pitäisi päättää. Pidän nykyistä mallia parhaana muuten paitsi siltä osin, että kansa yhä vähenemässä määrin on kiinnostunut siitä eli omien asioidensa hoitamisesta. Pahinta olisi varallisuuden ja tulojen eriytyminen niin, että se koettaisiin vakavaksi yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi, joka jakaisi kansan kahtia kuten USAssa nyt tapahtuu. En ole vielä ehtinyt lukea Soininvaaran uutta kirjaa. Hänellä on ehkä siellä mietittynä eri vaihtoehtoja.

Mutta kiitos vielä kerran hyvästä vastauksesta. Se on harvinaista herkkua täällä nykyään.

Lue lisää

Kiitos itsellesi. Täytyykin laittaa kirjastoon varaus sisään Soininvaaran uudesta kirjasta "2020-luvun yhteiskuntapolitiikka".

Merimarsu kirjoitti:

Kiitos itsellesi. Täytyykin laittaa kirjastoon varaus sisään Soininvaaran uudesta kirjasta "2020-luvun yhteiskuntapolitiikka".

Soininvaaran kirjan lukeneena voisi sanoa, että sen nimessä on pieni vrhe. Sen pitäisi kuulua "1980-luvun yhteiskunta politiikka". Niin pahasti menneisyyntensä vangiksi Osmo ressukka on jäänyt, ettei ole kirjaansa saanut yhtään mitään uutta, toistaa vaan samaa mantraansa, jota on hokenut meilkeinpä sieltä Koijärven ajoista asti.

Varmasti mieluista luettavaa niille, jotka eivät ole Soininvaaran aatetta aiemmin tarkastelleet, nille joille Soininvaara on tuttu, kirja vertautuu lähinnä Väyrysen Paavon kirjallisen tuotantoon. Hänkin on aina oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Soininvaaran kirjan lukeneena voisi sanoa, että sen nimessä on pieni vrhe. Sen pitäisi kuulua "1980-luvun yhteiskunta politiikka". Niin pahasti menneisyyntensä vangiksi Osmo ressukka on jäänyt, ettei ole kirjaansa saanut yhtään mitään uutta, toistaa vaan samaa mantraansa, jota on hokenut meilkeinpä sieltä Koijärven ajoista asti.

Varmasti mieluista luettavaa niille, jotka eivät ole Soininvaaran aatetta aiemmin tarkastelleet, nille joille Soininvaara on tuttu, kirja vertautuu lähinnä Väyrysen Paavon kirjallisen tuotantoon. Hänkin on aina oikeassa.

Lue lisää

Kiitos näistä kommenteista. Taitaa olla niin, että Soininvaaran terävin yhteiskuntakritiikki ja parannusehdotukset on niitä - ansiokkaita toki - asioita, joita hän on pitkään pohtinut ja nyt lienee synteesi kyseessä, jolloin uusia näkökulmia ei enää tule. Niin tai näin, luen kuitenkin kirjan heti kun sen käsiini saan.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos näistä kommenteista. Taitaa olla niin, että Soininvaaran terävin yhteiskuntakritiikki ja parannusehdotukset on niitä - ansiokkaita toki - asioita, joita hän on pitkään pohtinut ja nyt lienee synteesi kyseessä, jolloin uusia näkökulmia ei enää tule. Niin tai näin, luen kuitenkin kirjan heti kun sen käsiini saan.

Lue lisää

Näinhän se on kuin kirjoitat, ei sille mitään voi että aika on ajanuy Soininvaarankin ohi. Mutta varmasti esimerkiksi Mielipidepankki löytää kirjasta "uutta". Vasemmistotaantumuksellisille siinä on jopa "radikaalia" tekstiä. Muille ei.

Halonen ja demokratia... ovatko ne edes kaukaista sukua keskenään... enpä usko.

Kiitos kysymyksistä.

Ehkä jo vastasinkin niihin jo avauksessani, kun sanoin, että työväenliikkeen politisoimisessa oli kahtalaista keinovalikoimaa. Toiset tavoittelivat marxilaista työväenluokan diktatuuria ja toiset olivat revisionisteja. Kuten tiedämme revisionismi jäi lopulta elämään pysyvämmin saavutti ylivertaisesti enemmän kuin radikaali autoritaarinen sosialismi.

Työväenluokan julkituotu tavoite oli siis sen vasemman siiven eli jyrkkää linjaa edustavien kommunistien tavoite. Maltilliset olivat revisionisteja ja heidän yhtenä esikuvana oli vuonna 1884 englantilainen Fabian Society, jonka ideana oli revisionismi ja siihen ideologiaan perustettiin Englannin työväenpuolue Labour. Suomessa siis revisionistisesta sosialismista tuli valtavirtaa. Liikkeen suuri mies Suomessa oli Väinö Tanner. Presidentti Koivisto kuvasi tätä samaa ilmiötä kertomalla olevansa bersteinilainen sosialisti eli tavoitteli tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa vähitellen demokraattisten uudistusten avulla. Revisionistisen sosialismin julkituotu tavoite ei ollut kaiken valtiollisen vallan ottaminen itselle. Samantapaisia sosiaalidemokraattisia liikkeitä on edelleen pitkin Eurooppaa ja päähallituspuolueena mm. Ruotsissa ja nyt taas entistä merkittävämpänä Saksassa.

Omaisuuden suoja ei ole mikään demokratian peruspilari. Sääty-yhteiskunta oli sementoinut omistusoikeuden itselleen sortamalla ja hyödyntämällä muita yhteiskuntaluokkia. Työväenluokan revisionistit eivät pyrkineet mihinkään yleiseen sosialisointiin. Sosialismitavoitteet koskivat lähinnä yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä instituutioita kuten pankkeja, lääkelaitoksia ja energian tuotantolaitoksia. Esi. pankkien sosialisoimisella on ollut perusteensa kuten on nähty esim. 1990-luvun laman aikana. Valtiovaltahan harjoitti myös eräänlaista sosialismia rahoittamalla raskaan teollisuuden syntyä. Suomessa on ollut ennenkin kaikenlaisia maanjakouudistuksia eikä niitä ole kutsuttu sosialismiksi tai pidetty demokratian vastaisina. Myös verotuksella puututaan koko ajan omaisuuden suojaan. Lisäksi omaisuudensuojaa voidaan koska tahansa muuttaa esim. perintöoikeuden säännöksiä muuttamalla. Jos perinnöistä joutuisi maksamaan 100 prosenttia veroa, se tarkoittaisi, että omaisuus siirtyisi valtiolle eikä rikottaisi omistajan suojaa. Kuten on nähty eri puolilla Eurooppaa, maltilliset sosialistiset puolueet eivät ole tavoitelleet omaisuuden suojan merkittävää muutosta.

Tuntuu jotenkin oudolta, että vasemmistolaisuutta demonisoidaan jatkuvasti sen yhden haaran eli kommunismiin tähdänneen liikkeen perusteella, mutta oikeistolaisuutta ei vastaavasti sen piirissä esiintyvien ääriliikkeiden kuten fasismin perusteella.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kiitos kysymyksistä.

Ehkä jo vastasinkin niihin jo avauksessani, kun sanoin, että työväenliikkeen politisoimisessa oli kahtalaista keinovalikoimaa. Toiset tavoittelivat marxilaista työväenluokan diktatuuria ja toiset olivat revisionisteja. Kuten tiedämme revisionismi jäi lopulta elämään pysyvämmin saavutti ylivertaisesti enemmän kuin radikaali autoritaarinen sosialismi.

Työväenluokan julkituotu tavoite oli siis sen vasemman siiven eli jyrkkää linjaa edustavien kommunistien tavoite. Maltilliset olivat revisionisteja ja heidän yhtenä esikuvana oli vuonna 1884 englantilainen Fabian Society, jonka ideana oli revisionismi ja siihen ideologiaan perustettiin Englannin työväenpuolue Labour. Suomessa siis revisionistisesta sosialismista tuli valtavirtaa. Liikkeen suuri mies Suomessa oli Väinö Tanner. Presidentti Koivisto kuvasi tätä samaa ilmiötä kertomalla olevansa bersteinilainen sosialisti eli tavoitteli tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa vähitellen demokraattisten uudistusten avulla. Revisionistisen sosialismin julkituotu tavoite ei ollut kaiken valtiollisen vallan ottaminen itselle. Samantapaisia sosiaalidemokraattisia liikkeitä on edelleen pitkin Eurooppaa ja päähallituspuolueena mm. Ruotsissa ja nyt taas entistä merkittävämpänä Saksassa.

Omaisuuden suoja ei ole mikään demokratian peruspilari. Sääty-yhteiskunta oli sementoinut omistusoikeuden itselleen sortamalla ja hyödyntämällä muita yhteiskuntaluokkia. Työväenluokan revisionistit eivät pyrkineet mihinkään yleiseen sosialisointiin. Sosialismitavoitteet koskivat lähinnä yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä instituutioita kuten pankkeja, lääkelaitoksia ja energian tuotantolaitoksia. Esi. pankkien sosialisoimisella on ollut perusteensa kuten on nähty esim. 1990-luvun laman aikana. Valtiovaltahan harjoitti myös eräänlaista sosialismia rahoittamalla raskaan teollisuuden syntyä. Suomessa on ollut ennenkin kaikenlaisia maanjakouudistuksia eikä niitä ole kutsuttu sosialismiksi tai pidetty demokratian vastaisina. Myös verotuksella puututaan koko ajan omaisuuden suojaan. Lisäksi omaisuudensuojaa voidaan koska tahansa muuttaa esim. perintöoikeuden säännöksiä muuttamalla. Jos perinnöistä joutuisi maksamaan 100 prosenttia veroa, se tarkoittaisi, että omaisuus siirtyisi valtiolle eikä rikottaisi omistajan suojaa. Kuten on nähty eri puolilla Eurooppaa, maltilliset sosialistiset puolueet eivät ole tavoitelleet omaisuuden suojan merkittävää muutosta.

Tuntuu jotenkin oudolta, että vasemmistolaisuutta demonisoidaan jatkuvasti sen yhden haaran eli kommunismiin tähdänneen liikkeen perusteella, mutta oikeistolaisuutta ei vastaavasti sen piirissä esiintyvien ääriliikkeiden kuten fasismin perusteella.

Lue lisää

Läntisessä Euroopassa, johon Suomkin kuuluu, omistamisen vapaus ja omaisuuden suoja on yksi merkittävimmistä perusarvoista. Demokratian peruskivi.

Otto Wille Kuusisen isä on hyvä esimerkki "ryysyistä rikkauksiin" mahdollisuuksista joita tuo omaistamisen vapaus ja "vanha dempkratia" soi. Hän nousi kyläräätälistä useita vaattureita työllistäneeksi yritysjohtajaksi. Maineikas ylioppilaslakeistaan tuttu Fredriksonin hattutehdas pohjautuu Kuusisen liikkeeseen. Myöhemmin hän kuitenkin menetti yrityksensä epäonnisiin afääreihin, se onkn se omistamisen toinen puoli, kaikki voi myös mennä. Jokatapauksessa Otto Willen opinnot olivat mahdollista tuon isän menestyksen myötä.

Kuusisen esimerkki osoittaa, että ei ollut mitään sementointia. Jokaisella oli mahdollisuus nousta "riistäjäksi", toki porvarissäädyllä ja aatelisilla oli paremmat lähtökohdat. Suomessa muuten aateliston etuoikeidet pitkälti poistettiin suuressa redukstiossa 1600 luvun lopussa. Silloin monesta lampuodista tuli tilallinen. Olihan Suomi vielä silloin maaseudun elinkeihojen varassa.

Talonpoikien tilat olivat kuitenkin pääosin kruunun omaisuutta, jonka hallinnan talonpoika sai pitää vain veroistaan huolehtimalla. Jos verot jäi vaikka katovuosien vuoksi maksamatta, tila meni ja uusi isäntä sai tilan haltuunsa, ellei kruunu sitten osoittanut sitä vaikka sotilaiden tai muiden virkamiesten haltuun. Vasta 1800 luvun loppupuolella perinnöksiostaminen, siis puhdas yksityisomistus, yleistyi.

Juuri yksityisomistus on ollut se, joka on taannut demokratian meilläkin. Kuten 1939 kun sosialistinen työväen hallitsema naapurimme yritti Suomen vallata. Torppareista tillalisiksi nousseet pientalonpojat olivat se armeijan sitkeyden taannut joukko, jota voimme kiittää siitä, ettemme pääseet osaksi työläisten onnelaa, Neuvostolittoa.

Anonyymi kirjoitti:

Läntisessä Euroopassa, johon Suomkin kuuluu, omistamisen vapaus ja omaisuuden suoja on yksi merkittävimmistä perusarvoista. Demokratian peruskivi.

Otto Wille Kuusisen isä on hyvä esimerkki "ryysyistä rikkauksiin" mahdollisuuksista joita tuo omaistamisen vapaus ja "vanha dempkratia" soi. Hän nousi kyläräätälistä useita vaattureita työllistäneeksi yritysjohtajaksi. Maineikas ylioppilaslakeistaan tuttu Fredriksonin hattutehdas pohjautuu Kuusisen liikkeeseen. Myöhemmin hän kuitenkin menetti yrityksensä epäonnisiin afääreihin, se onkn se omistamisen toinen puoli, kaikki voi myös mennä. Jokatapauksessa Otto Willen opinnot olivat mahdollista tuon isän menestyksen myötä.

Kuusisen esimerkki osoittaa, että ei ollut mitään sementointia. Jokaisella oli mahdollisuus nousta "riistäjäksi", toki porvarissäädyllä ja aatelisilla oli paremmat lähtökohdat. Suomessa muuten aateliston etuoikeidet pitkälti poistettiin suuressa redukstiossa 1600 luvun lopussa. Silloin monesta lampuodista tuli tilallinen. Olihan Suomi vielä silloin maaseudun elinkeihojen varassa.

Talonpoikien tilat olivat kuitenkin pääosin kruunun omaisuutta, jonka hallinnan talonpoika sai pitää vain veroistaan huolehtimalla. Jos verot jäi vaikka katovuosien vuoksi maksamatta, tila meni ja uusi isäntä sai tilan haltuunsa, ellei kruunu sitten osoittanut sitä vaikka sotilaiden tai muiden virkamiesten haltuun. Vasta 1800 luvun loppupuolella perinnöksiostaminen, siis puhdas yksityisomistus, yleistyi.

Juuri yksityisomistus on ollut se, joka on taannut demokratian meilläkin. Kuten 1939 kun sosialistinen työväen hallitsema naapurimme yritti Suomen vallata. Torppareista tillalisiksi nousseet pientalonpojat olivat se armeijan sitkeyden taannut joukko, jota voimme kiittää siitä, ettemme pääseet osaksi työläisten onnelaa, Neuvostolittoa.

Lue lisää

Ei yksityisomistus takaa mitään demokratiaa. Asia voi olla täysin päinvastoin. Vain silloin, kun omistaminen on jakautunut suhteellisen tasaisesti, se voi turvata. Jos torppareista ei olisi tullut tilallisia, olisi voinut käydä toisin. Se että heistä tuli, oli ehkä onnekas sattuma. Omistusoikeuttahan se ei sinällään olisi muuttanut miksikään. Esimerkkisi kertoo nimenomaan siitä, että rikkomalla omaisuuden suojaa saavutettiin omistuspohjan laajentuminen, millä oli hyviä seurauksia kansan yhtenäisyyteen. Torpparilaithan nimenomaan rikkoivat omaisuudensuojaa, kun niissä säädettiin lunastusoikeus. Torpan maat omistanut oli pakotettu myymään omaisuutensa torpparille, jos tämä halusi lunastaa torpan maat. Siis tässä tapauksessa omaisuuden suojan rikkominen oli esimerkkisi valossa demokratian peruskivi. Se mahdollisti omistuspohjan laajentamisen.

Vuonna 1940 säädetyllä pika-asutuslailla vuoden 1945 maanhankilailla mahdollistettiin maa-alueiden pakkolunastus Karjalan siirtolaisten asuttamiseen. Silloin suuri osa maanomistajista koki pakkolunastuksen varastamiseksi. Tässäkin tapauksen veikkaisin, että omaisuuden suojan rikkominen enemmän vahvisti kuin heikensi demokratiaa.

Omistamisen vapaus ja omaisuuden suoja ovat toki tärkeitä asioita, mutta kuten esimerkit tässäkin osoittavat omaisuuden suoja ei ole kovin vahva suoja silloin, kun on suurempia tarpeita.

Verotuksella voidaan murentaa myös omaisuuden suojaa. Ja muillakin keinoin. Esim. vuonna 1946 suoritettiin ns. setelien kahtialeikkaus eli puolet seteleistä otettiin pakkolainaksi, joka toki maksettiin pienen koron kera takaisin. Kansalaiset kärsivät kuitenkin selvän korkotappion ja pakko rikkoi omaisuuden suojaa.

Erityisen hankala kohde omaisuuden suojan suhteen ovat pankit ja rahalaitokset. 1990-luvun pankkikriisissä samoin kuin euroalueen pankkikriisissä, että veronmaksajat joutuvat sosialisoimaan laajasti pankkien velkoja. Eli velat sosialisoitiin mutta tuloja tai omaisuutta ei. Pankkeja ei voi päästää kaatumaan ja sen vuoksi vaatimukset pankkien ottamisesta yhteiskunnan haltuun voivat olla osin perusteltujakin vaatimuksia. Omaisuuden suojahan ei nimittäin tarkoita, että omaisuutta suojeltaisiin sen omistajan huonolta hoidolta.

Vuonna 1939, ei sitä ennen eikä sen jälkeen naapurimme ollut sosialistisen työväen hallitsema. Se oli pienen etujoukoksi itseään kutsuvan joukon hallitsema valtio samaan tapaan kuin se on edelleenkin. Silloin sitä kutsuttiin hämäävästi sosialistiseksi ja yhtä hämäävästi nykyään yhteiseksi isänmaalliseksi valtioksi, vaikka se on käytännössä Putin ja hänen kavereidensa omistama ja hallinnoima maa ihan samaan tapaan kuin se vuonna 1939 Stalinin ja hänen kavereidensa maa. Kansan oikeuksia poljettiin silloin ja poljetaan nyt. Venäjä oli diktatuuri silloin ja on nyt. Systeemi on sama, miehet vallan kahvassa vain eivät ole samoja eivätkä diktatuurin hämäysnimitykset.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei yksityisomistus takaa mitään demokratiaa. Asia voi olla täysin päinvastoin. Vain silloin, kun omistaminen on jakautunut suhteellisen tasaisesti, se voi turvata. Jos torppareista ei olisi tullut tilallisia, olisi voinut käydä toisin. Se että heistä tuli, oli ehkä onnekas sattuma. Omistusoikeuttahan se ei sinällään olisi muuttanut miksikään. Esimerkkisi kertoo nimenomaan siitä, että rikkomalla omaisuuden suojaa saavutettiin omistuspohjan laajentuminen, millä oli hyviä seurauksia kansan yhtenäisyyteen. Torpparilaithan nimenomaan rikkoivat omaisuudensuojaa, kun niissä säädettiin lunastusoikeus. Torpan maat omistanut oli pakotettu myymään omaisuutensa torpparille, jos tämä halusi lunastaa torpan maat. Siis tässä tapauksessa omaisuuden suojan rikkominen oli esimerkkisi valossa demokratian peruskivi. Se mahdollisti omistuspohjan laajentamisen.

Vuonna 1940 säädetyllä pika-asutuslailla vuoden 1945 maanhankilailla mahdollistettiin maa-alueiden pakkolunastus Karjalan siirtolaisten asuttamiseen. Silloin suuri osa maanomistajista koki pakkolunastuksen varastamiseksi. Tässäkin tapauksen veikkaisin, että omaisuuden suojan rikkominen enemmän vahvisti kuin heikensi demokratiaa.

Omistamisen vapaus ja omaisuuden suoja ovat toki tärkeitä asioita, mutta kuten esimerkit tässäkin osoittavat omaisuuden suoja ei ole kovin vahva suoja silloin, kun on suurempia tarpeita.

Verotuksella voidaan murentaa myös omaisuuden suojaa. Ja muillakin keinoin. Esim. vuonna 1946 suoritettiin ns. setelien kahtialeikkaus eli puolet seteleistä otettiin pakkolainaksi, joka toki maksettiin pienen koron kera takaisin. Kansalaiset kärsivät kuitenkin selvän korkotappion ja pakko rikkoi omaisuuden suojaa.

Erityisen hankala kohde omaisuuden suojan suhteen ovat pankit ja rahalaitokset. 1990-luvun pankkikriisissä samoin kuin euroalueen pankkikriisissä, että veronmaksajat joutuvat sosialisoimaan laajasti pankkien velkoja. Eli velat sosialisoitiin mutta tuloja tai omaisuutta ei. Pankkeja ei voi päästää kaatumaan ja sen vuoksi vaatimukset pankkien ottamisesta yhteiskunnan haltuun voivat olla osin perusteltujakin vaatimuksia. Omaisuuden suojahan ei nimittäin tarkoita, että omaisuutta suojeltaisiin sen omistajan huonolta hoidolta.

Vuonna 1939, ei sitä ennen eikä sen jälkeen naapurimme ollut sosialistisen työväen hallitsema. Se oli pienen etujoukoksi itseään kutsuvan joukon hallitsema valtio samaan tapaan kuin se on edelleenkin. Silloin sitä kutsuttiin hämäävästi sosialistiseksi ja yhtä hämäävästi nykyään yhteiseksi isänmaalliseksi valtioksi, vaikka se on käytännössä Putin ja hänen kavereidensa omistama ja hallinnoima maa ihan samaan tapaan kuin se vuonna 1939 Stalinin ja hänen kavereidensa maa. Kansan oikeuksia poljettiin silloin ja poljetaan nyt. Venäjä oli diktatuuri silloin ja on nyt. Systeemi on sama, miehet vallan kahvassa vain eivät ole samoja eivätkä diktatuurin hämäysnimitykset.

Lue lisää

"Omistamisen vapaus ja omaisuuden suoja ovat toki tärkeitä asioita, mutta kuten esimerkit tässäkin osoittavat omaisuuden suoja ei ole kovin vahva suoja silloin, kun on suurempia tarpeita."

Erinomaista tekstiä kirjoittajalta jolla on kaksi asiaa hansikkaassaan. Tieto ja ulosanti.

Omaisuuden suoja ei päde myöskään silloin kun julkishallinnon yksikkö, kunta tai kaupunki, päättää lunastaa yksityisen omaisuutta. Yksityinen toimija ei pakkolunasta toisen yksityisen toimijan omaisuutta.

Miksi julkishallinnon yksikkö lunastaa muuten omaisuuden suojassa olevaa omaisuutta?

Lunastukseen liittyy aina, että lunastettavaan omaisuuteen liittyy julkishallinnon yksikköä hyödyttävä tarve lunastaa omaisuus. Tarvetta säätelee usea laki eikä se ole mielivaltainen ja kaikkea siihen liittyvää säätelevät demokraattiset prosessit.

Varsinkaan se ei ole sosialismia.

Missä kohtaa aloitusta ja myöhempää ketjua havaitsit, että Tanner, Varjonen tai Kekkonen olisi mainittu?

Pitäisiköhän sinun "sotilas" pysytellä poissa ketjuista missä aidosti ja taidolla käydään pohtivaa keskustelua demokratian syvimmästä olemuksesta ja sen muuttumisesta tulevaisuudessa. Sinulla ei ole kompetenssia syvälliseen keskusteluun.

Pysy sinä vaan kapi-jahdissa.

Anonyymi kirjoitti:

Missä kohtaa aloitusta ja myöhempää ketjua havaitsit, että Tanner, Varjonen tai Kekkonen olisi mainittu?

Pitäisiköhän sinun "sotilas" pysytellä poissa ketjuista missä aidosti ja taidolla käydään pohtivaa keskustelua demokratian syvimmästä olemuksesta ja sen muuttumisesta tulevaisuudessa. Sinulla ei ole kompetenssia syvälliseen keskusteluun.

Pysy sinä vaan kapi-jahdissa.

Lue lisää

Sinähän Kapi olet täällä antanut ymmärtää, että mainitut henkilöt OLISIVAT olleet Suomelle Kekkosta parempia. Siitä olen kovin eri mieltä ja mielipiteesi osoittaa miten rajallinen on käsityskykysi politiikasta. Itsehän sinä eri nikeillä täällä "keskustelet" itsesi kanssa. HO HOO, HO HOO!

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän Kapi olet täällä antanut ymmärtää, että mainitut henkilöt OLISIVAT olleet Suomelle Kekkosta parempia. Siitä olen kovin eri mieltä ja mielipiteesi osoittaa miten rajallinen on käsityskykysi politiikasta. Itsehän sinä eri nikeillä täällä "keskustelet" itsesi kanssa. HO HOO, HO HOO!

Lue lisää

Laitappa linkki missä kapi olisi näin maininnut. Sellainen löytyy varmasti jos sellainen on koska kapin viestejä ei poisteta kuten sinun tollon älyttömyyksille tapahtuu.

Olet malliesimerkki ihmisestä jolla ei kompetenssin puuttesta johtuen ole mitään asiaa älylliseen pohdiskelevaan debattiin. Tämä ketju on siitä oivallinen esimerkki. Parasta sinun on seurata vain sivusta kun todelliset raskaan sarjan keskustelijat heiluttavat sanan säilää.

Tämä kuvaa sinua hyvin:
"Pitäisiköhän sinun "sotilas" pysytellä poissa ketjuista missä aidosti ja taidolla käydään pohtivaa keskustelua demokratian syvimmästä olemuksesta ja sen muuttumisesta tulevaisuudessa. Sinulla ei ole kompetenssia syvälliseen keskusteluun.

Pysy sinä vaan kapi-jahdissa."

Anonyymi kirjoitti:

Laitappa linkki missä kapi olisi näin maininnut. Sellainen löytyy varmasti jos sellainen on koska kapin viestejä ei poisteta kuten sinun tollon älyttömyyksille tapahtuu.

Olet malliesimerkki ihmisestä jolla ei kompetenssin puuttesta johtuen ole mitään asiaa älylliseen pohdiskelevaan debattiin. Tämä ketju on siitä oivallinen esimerkki. Parasta sinun on seurata vain sivusta kun todelliset raskaan sarjan keskustelijat heiluttavat sanan säilää.

Tämä kuvaa sinua hyvin:
"Pitäisiköhän sinun "sotilas" pysytellä poissa ketjuista missä aidosti ja taidolla käydään pohtivaa keskustelua demokratian syvimmästä olemuksesta ja sen muuttumisesta tulevaisuudessa. Sinulla ei ole kompetenssia syvälliseen keskusteluun.

Pysy sinä vaan kapi-jahdissa."

Lue lisää

*Olet malliesimerkki ihmisestä jolla ei kompetenssin puuttesta johtuen ole mitään asiaa älylliseen pohdiskelevaan debattiin. Tämä ketju on siitä oivallinen esimerkki. Parasta sinun on seurata vain sivusta kun todelliset raskaan sarjan keskustelijat heiluttavat sanan säilää.*

Aivan loistava luonnehdinta "sotilasta" joka täällä hönkii älyttömiä kahden lauseen mongerruksiaan joista useimmat herjaavat kapia ja silloin kuin ei näin tapahdu niin kehutaan Kekkosta.

Ei oikein taida keskustelijat ymmärtää mm sitä ettei oikea demokratia tarkoita enemmistödiktatuuria.

Anonyymi kirjoitti:

Ei oikein taida keskustelijat ymmärtää mm sitä ettei oikea demokratia tarkoita enemmistödiktatuuria.

Vasen demokratia tarkoittaa, enemmän meille, kaikki olisi liian vähän

Anonyymi kirjoitti:

Vasen demokratia tarkoittaa, enemmän meille, kaikki olisi liian vähän

Ne on nää lestakepulin jutut aina yhtä puujalkaisia.

Aloitukseni keskeinen sanoma ei ollut siinä, onko työväenliike pyrkinyt demokratiaan vai ei. Sen maltilliset muodot ovat toki sen tehneet, minkä voi havaita pitkin läntistä Eurooppaa eri maiden poliittista karttaa katsomalla vielä nykyäänkin. Perussanoma oli sen sijaan se, että teollistumisen seurauksena syntynyt työväenliikkeen synty ja politisoituminen johtivat yleiseen demokratian läpimurtoon. Sen syntyminen vaikuttaa suorastaan demokratiakehityksen välttämättömältä edellytykseltä, niin väkevä voima se on ollut.

Kaikkinainen höpinäsi ultrademokratiasta on tahallista väärinymmärrystä. Se liittyi ainoastaan siihen, että jotkut historian tutkijat ovat pitäneet Kuusisen perustuslakiesitystä ultrademokraattisena sillä perusteella, että sen sisällölliset esikuvat olivat Yhdysvaltojen ja Sveitsin perustuslait. Kun tarkastelee esityksen sisältö, Suomessa lopulta hyväksytty perustuslaki ei siitä ratkaisevasti poikennut. Vai oliko Suomen vuonna 1919 hyväksytty perustuslaki mielestäsi ultrademokraattinen tässä samassa mielessä. Tämä piruileva käsityksesi ultrademokraattisuudesta johtuu vain siitä, että perustuslain kirjoittivat väärät tahot. Tuskin lasket vastaavasti sen esikuvia samassa mielessä ultrademokraattisiksi.

Demokratia ei millään tavalla edennyt mainitsemissasi itäisen Euroopan maissa. Siellä on edelleen demokratiavastaista perintöä noilta ajoilta, mikä näkyy erityisesti Unkarissa ja Puolassa. Työväenliikkeen länsi-eurooppalaisia tavoitteita ja saavutuksia on syytä tarkastella vain länsi-Euroopan kohdalla. Minusta ne ovat voittopuolisesti erinomaiset.

Mielipidepankki kirjoitti:

Aloitukseni keskeinen sanoma ei ollut siinä, onko työväenliike pyrkinyt demokratiaan vai ei. Sen maltilliset muodot ovat toki sen tehneet, minkä voi havaita pitkin läntistä Eurooppaa eri maiden poliittista karttaa katsomalla vielä nykyäänkin. Perussanoma oli sen sijaan se, että teollistumisen seurauksena syntynyt työväenliikkeen synty ja politisoituminen johtivat yleiseen demokratian läpimurtoon. Sen syntyminen vaikuttaa suorastaan demokratiakehityksen välttämättömältä edellytykseltä, niin väkevä voima se on ollut.

Kaikkinainen höpinäsi ultrademokratiasta on tahallista väärinymmärrystä. Se liittyi ainoastaan siihen, että jotkut historian tutkijat ovat pitäneet Kuusisen perustuslakiesitystä ultrademokraattisena sillä perusteella, että sen sisällölliset esikuvat olivat Yhdysvaltojen ja Sveitsin perustuslait. Kun tarkastelee esityksen sisältö, Suomessa lopulta hyväksytty perustuslaki ei siitä ratkaisevasti poikennut. Vai oliko Suomen vuonna 1919 hyväksytty perustuslaki mielestäsi ultrademokraattinen tässä samassa mielessä. Tämä piruileva käsityksesi ultrademokraattisuudesta johtuu vain siitä, että perustuslain kirjoittivat väärät tahot. Tuskin lasket vastaavasti sen esikuvia samassa mielessä ultrademokraattisiksi.

Demokratia ei millään tavalla edennyt mainitsemissasi itäisen Euroopan maissa. Siellä on edelleen demokratiavastaista perintöä noilta ajoilta, mikä näkyy erityisesti Unkarissa ja Puolassa. Työväenliikkeen länsi-eurooppalaisia tavoitteita ja saavutuksia on syytä tarkastella vain länsi-Euroopan kohdalla. Minusta ne ovat voittopuolisesti erinomaiset.

Lue lisää

Työväenliike on pyrkinyt aina täydelliseen demokratiaan, ultarademokratiaan, kuten olet meille kertonut. Ultrademokratiahan on yhtä kuin työväen yksinvalta. Se on ollut aina kaikkien työväenliikkeeseen pohjanneiden puyolueiden tavoite,

Keinot tuohon ultrademokratiaan pyrkimiseen, siis työväen yksinvaltaan, ovat vain olleet erilaisia. Joidenkin mielestä siihen pitää päästä parlamentarismin kautta. Tässä onnistui sosialisti, tarkemmin kansallissosialisti, Hirler. Toisten mielestä ultrademokratiaan pitää siirtyä vallankumouksen kautta, siinä taasen onnistui Lenin, ja työnsä jatkanana Stalin. Suomessa SDP valitsi tiekseen niinikään vallankumouksen, mutta epäonnistui tavoitteessaan. Meillä kun oli demokratiaan toisenlainenkin näkökulma, vapautta ja kaikille yhtälaisia oikeuksia kannattaneita tahoja.

Anonyymi kirjoitti:

Työväenliike on pyrkinyt aina täydelliseen demokratiaan, ultarademokratiaan, kuten olet meille kertonut. Ultrademokratiahan on yhtä kuin työväen yksinvalta. Se on ollut aina kaikkien työväenliikkeeseen pohjanneiden puyolueiden tavoite,

Keinot tuohon ultrademokratiaan pyrkimiseen, siis työväen yksinvaltaan, ovat vain olleet erilaisia. Joidenkin mielestä siihen pitää päästä parlamentarismin kautta. Tässä onnistui sosialisti, tarkemmin kansallissosialisti, Hirler. Toisten mielestä ultrademokratiaan pitää siirtyä vallankumouksen kautta, siinä taasen onnistui Lenin, ja työnsä jatkanana Stalin. Suomessa SDP valitsi tiekseen niinikään vallankumouksen, mutta epäonnistui tavoitteessaan. Meillä kun oli demokratiaan toisenlainenkin näkökulma, vapautta ja kaikille yhtälaisia oikeuksia kannattaneita tahoja.

Lue lisää

En ole kertonut mitään sellaista mitä väität. Valitettavasti ole keskustelija, joka keskittyy valehteluun, kun uskottavat argumentit loppuvat. Työväenpuolueiden tavoite ei ole aina suinkaan yksinvalta. Yksinvalta ei ole enää vuosikymmeniin ole ollut työväenpuolueille minkäänlainen tavoite. Sen sijaan tavoite on edistää niitä asioita, joita työväenpuolueet ovat asettaneet tavoitteekseen. Läntisessä Euroopassa tällainen politiikka on ollut erittäin tuloksekasta. Yhdellä sanalla tavoitteiden toteutumista voi kuvata sanalla "hyvinvointivaltio". Suomalaista ajattelua lähimpänä on tietysti pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli, se sama jonka presidenttiehdokkaanakin ollut Bernie Sanders on ottanut poliittiseksi esikuvakseen.

Sosialistisista vallankumoushaaveista on kulunut jo reilut sata vuotta aikaa. Yhteiskunnalliset olosuhteet ja eriarvoisuus oli tuolloin aivan toista luokkaa kuin sen jälkeen. Toki sodan jälkeen 1940-luvulla vallankumouksellinen sosialismi koki jonkinlaisen renesanssin Suomessa ja muualla Euroopassa, mutta Suomessa se onnistuttiin torjumaan nimenomaan sen vuoksi, että maltillinen osa sosialistipuolueista ryhtyi määrätietoisesti vastustamaan kommunismin leviämistä.

Hitler ei ollut sosialisti. Päinvastoin hän vihasi sosialisteja ja tahtoi tuhota koko aatteen. Erehdyt pitänyt sosialismia ja kansallissosialismia samankaltaisena aatteena pelkästään sen vuoksi, että molemmissa esiintyy sama sana. Se on vähän sama kuin pitäisi Nauru nimistä saarta huvittavana ja naurun aiheena, kun nauru merkitsee ihmisen yhtä ominaisuutta. Kansallissosialismilla ja NL:n ns. reaalisosialismilla on kuitenkin paljon yhteneväisyyttä. Reaalisosialismihan ei ollut mitään sosialismia ja sen kaapuun puettua harvainvaltaa. NL:ssa esiintyneen sosialismin epäonnistuminen kävi selväksi jo varhaisessa vaiheessa, kun Venäjän talouskin perustui suuressa määrin orjatyövoimaan.

Demokraattinen kehitys on ollut useimmissa valtioissa tuontitavaraa. Toisin sanoen siihen on päädytty ilman omia demokratiaa vaatineita sisäisiä kansanliikkeitä. Valtaa pitäneet ovat nähneet sen edut ja vanhoillisimmatkaan eivät yksinkertaisesti ole kehdanneet olla toteuttamatta uudistuksia ainakin muodollisin osin.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Demokraattinen kehitys on ollut useimmissa valtioissa tuontitavaraa. Toisin sanoen siihen on päädytty ilman omia demokratiaa vaatineita sisäisiä kansanliikkeitä. Valtaa pitäneet ovat nähneet sen edut ja vanhoillisimmatkaan eivät yksinkertaisesti ole kehdanneet olla toteuttamatta uudistuksia ainakin muodollisin osin.

Lue lisää

Tähän väitteeseesi on vaikea uskoa. Demokratia on toki voinut levitä samankaltaisissa maissa sen vuoksi, että sen on havaittu tuottavan taloudellista kilpailuetua, mutta ei nyt tule ihan helposti mieleen yhtään länsimaata, jossa työväenliikkeellä ei olisi ollut suurta merkitystä demokratiakehityksessä.

Toki se yksi esimerkki tulee mieleen eli Yhdysvallat, missä ei edes ole ollut merkittävää työväenpuoluetta sataan vuoteen. Ay-liike siellä on ollut mutta sekin on merkittävästi heikentynyt. USA on monessa mielessä erikoinen tapaus, mutta nyt työväenliikkeen puuttuminen toimii ehkä käänteisesti. Se voi olla osa sitä kehitystä, joka on rapauttamassa demokratian USAssa ja johtamassa kansan syvään kahtiajakoon.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tähän väitteeseesi on vaikea uskoa. Demokratia on toki voinut levitä samankaltaisissa maissa sen vuoksi, että sen on havaittu tuottavan taloudellista kilpailuetua, mutta ei nyt tule ihan helposti mieleen yhtään länsimaata, jossa työväenliikkeellä ei olisi ollut suurta merkitystä demokratiakehityksessä.

Toki se yksi esimerkki tulee mieleen eli Yhdysvallat, missä ei edes ole ollut merkittävää työväenpuoluetta sataan vuoteen. Ay-liike siellä on ollut mutta sekin on merkittävästi heikentynyt. USA on monessa mielessä erikoinen tapaus, mutta nyt työväenliikkeen puuttuminen toimii ehkä käänteisesti. Se voi olla osa sitä kehitystä, joka on rapauttamassa demokratian USAssa ja johtamassa kansan syvään kahtiajakoon.

Lue lisää

Säätyvaltiopäivät olivat edustusmuotona käyneet koko Euroopassa vanhanaikaisiksi jo aikaisin 1800-luvulla. Ensimmäiseksi sodankäynnissä tapahtuneiden muutosten vuoksi romuttui aateliston aseman järkevyys. Kun pian sen jälkeen koulutettuun väestöön alkoi pappien rinnalle ilmestyä myös esimerkiksi lääkäreitä ja insinöörejä, oli syytä miettiä, mitä järkeä vuosisatoja vanhassa järjestelmässä ylipäätään enää on.

Kun tiedossa oli USA:n järjestelmän perusajatus ja kokemus siitä, ettei Ranskakaan keisariajan diktatuurin jälkeen palannut enää siihen yhteiseen vanhaan, 1800-luvun lopulla oli tsaarin Venäjää ehkä lukuun ottamatta tuskin yhtäkään maata, jossa ei olisi hallitsijatasolta lähtien tähdätty yleiseen äänioikeuteen. Toki aluksi sillä erolla nykyiseen, että yleinen äänioikeus olisi koskenut vain miehiä. Ylpeinä voimme todeta, että Suomi oli ensimmäinen Euroopan maa, jossa yleinen äänioikeus annettiin myös naisille.

Välivaiheeksi ei oikein sopinut ajatus siitäkään, että äänioikeus olisi ollut sidottu omaisuuteen tain veronmaksuunkaan, koska yhä enemmän alkoi olla sellaisia kansalaisia, joilla ei ollut omaisuutta tai suurta veronmaksukykyä, mutta olivat kuitenkin merkittäviä ja aikaansaavia ajattelijoita. Meillä Suomessa toki kunnallisvaaleissa äänien painotus oli sidottu veronmaksukykyyn yllättävän pitkään, mutta pian niidenkin osalta todettiin, ettei sinnä ole oikein mitään järkeä ja siirryttiin samaan systeemiin kuin valtiollisissa vaaleissa.

Jos suurin voittaja oli työväestö, niin suurin häviäjä oli papisto. Siitäkö se sitten alkoi hengellinen alamäki? Maallinen työväen aate ohitti kristillisen jumalan pelon.

Suomessa teollisuustyöväen asema oli suhteessa muuhun rahvaaseen hyvä, sillä moni tehtaan patruuna järjesti työväelleen asunnon, lapsille koulun jne. Helsinki oli poikkeus, siellä ei ollut sen ajan suurteollisuutta, niinpä siellä oli paljon irtolaisia, sopivaa polttoainetta agiteeraukselle ja punakaarteihin värväykselle.

Rahvaan asema oli heikoin maaseudulla, siis ennen maailmansodan elintarvikepulaa. Maaseudulla työväellä oli pieni joukko tilallisia joilta sai vakituisen rengin tai piian pestin, muutoin oli edessä kiertolaisuus. Metsätyöt olivat satunnaisia, syntyi lentojätkien ammattikunta, joka etsi töitä savotoilta sieltä missä niitä milloinkin oli. Elintarvikepulan myötä kaupunkien työläisiin verrattuna pienet mäkitupienkin kasvimaat sentään antoivat jotain syötävää. Niinpä kapina sai meillä mukaansa vain murto-osan työläisistä, isojen kaupunkien työväen, mutta heidän tuellaan SDP luisui anarkiaan ja sotaan. Iso vahinko maallemme, mutta SDP on SDP.

Anonyymi kirjoitti:

Jos suurin voittaja oli työväestö, niin suurin häviäjä oli papisto. Siitäkö se sitten alkoi hengellinen alamäki? Maallinen työväen aate ohitti kristillisen jumalan pelon.

Suomessa teollisuustyöväen asema oli suhteessa muuhun rahvaaseen hyvä, sillä moni tehtaan patruuna järjesti työväelleen asunnon, lapsille koulun jne. Helsinki oli poikkeus, siellä ei ollut sen ajan suurteollisuutta, niinpä siellä oli paljon irtolaisia, sopivaa polttoainetta agiteeraukselle ja punakaarteihin värväykselle.

Rahvaan asema oli heikoin maaseudulla, siis ennen maailmansodan elintarvikepulaa. Maaseudulla työväellä oli pieni joukko tilallisia joilta sai vakituisen rengin tai piian pestin, muutoin oli edessä kiertolaisuus. Metsätyöt olivat satunnaisia, syntyi lentojätkien ammattikunta, joka etsi töitä savotoilta sieltä missä niitä milloinkin oli. Elintarvikepulan myötä kaupunkien työläisiin verrattuna pienet mäkitupienkin kasvimaat sentään antoivat jotain syötävää. Niinpä kapina sai meillä mukaansa vain murto-osan työläisistä, isojen kaupunkien työväen, mutta heidän tuellaan SDP luisui anarkiaan ja sotaan. Iso vahinko maallemme, mutta SDP on SDP.

Lue lisää

Suurin asemiensa menettäjä oli tietenkin aatelisto. Papiston arvioisin suunnilleen säilyttäneen asemansa sikäli kuin papistoon 1800-luvun puolella laskettiin myös opettajat, maanmittarit, lainoppineet ja muut maallisia kouluja käyneet. En tosin ole tästä satavarma, mutta en osaa heitä oikein muihinkaan säätyihin sijoittaa, enkä kokonaan ilman äänioikeutta olleisiin.

Tottakai olet oikeassa siinä, että demokratiakehitys voi lähteä liikkeelle toiseltakin pohjalta silloin, kun olot ovat tyystin toisenlaiset. Ranskan vallankumous oli nimenomaan porvariston junailema vallankumous. Porvaristo vastasi silloin jossain määrin alistettu yhteiskuntaryhmää, joka pyrki parantamaan asemaansa. Juuri tällaisesta asetelmasta demokratiakehitys voi saada alkunsa. Sen ajan yhteiskunnassahan ei ollut työväestöä samassa merkityksessä kuin nykyään.

Mutta sen jälkeen kun teollistuminen alkoi, porvaristo ei ollut ensimmäisenä kyllä missään vaatimassa demokratian lisäämistä. Suomessahan porvaristo vastusti tsaarin aikana itsenäisyyspyrkimyksiä eikä halunnut mitenkään laajentaa demokraattisia oikeuksia. Kyllä kaikki demokraattinen uudistusvoima oli työväenliikkeessä.

Talonpoikien asema saattoi vahvistua väliaikaisesti mutta teollistumiskehitys toimi vääjäämättä talonpoikia vastaan. Suomessa talonpoikaissäädyn pelastuksena olivat kuitenkin metsät, koska teollisuus alkoi käyttää puuta raaka-aineena.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tottakai olet oikeassa siinä, että demokratiakehitys voi lähteä liikkeelle toiseltakin pohjalta silloin, kun olot ovat tyystin toisenlaiset. Ranskan vallankumous oli nimenomaan porvariston junailema vallankumous. Porvaristo vastasi silloin jossain määrin alistettu yhteiskuntaryhmää, joka pyrki parantamaan asemaansa. Juuri tällaisesta asetelmasta demokratiakehitys voi saada alkunsa. Sen ajan yhteiskunnassahan ei ollut työväestöä samassa merkityksessä kuin nykyään.

Mutta sen jälkeen kun teollistuminen alkoi, porvaristo ei ollut ensimmäisenä kyllä missään vaatimassa demokratian lisäämistä. Suomessahan porvaristo vastusti tsaarin aikana itsenäisyyspyrkimyksiä eikä halunnut mitenkään laajentaa demokraattisia oikeuksia. Kyllä kaikki demokraattinen uudistusvoima oli työväenliikkeessä.

Talonpoikien asema saattoi vahvistua väliaikaisesti mutta teollistumiskehitys toimi vääjäämättä talonpoikia vastaan. Suomessa talonpoikaissäädyn pelastuksena olivat kuitenkin metsät, koska teollisuus alkoi käyttää puuta raaka-aineena.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että mielestäsi vielä 1800-luvullakin olisi eletty edeltävien vuosisatojen aikaisissa säätyasetelmissa, eikä olisi havaittu, että ajatukset hajautuvat myös säätyjen (ammattikuntien) sisällä. Säätyvaltiopäivillähän äänestettiin säädyttäin niin, että ensin haettiin kunkin säädyn yhteinen kanta sen itsensä sisällä ja vasta sitten äänestettiin lopputulos Suomen oloissa äänin 1-4 (koska neljä säätyä).

Käytännössä kuitenkin jo säätyvaltiopäivillä syntyi puolueita, jotka pyrkivät vaikuttamaan säätyjen sisällä siihen, mikä kunkin säädyn kanta tuli olemaan. Jos tarkkoja ollaan, jo 1700-luvun alkupuolella Ruotsin säätyvaltiopäivillä vaikutti samassa tarkoituksessa kaksi puoluetta, hatut ja myssyt.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tottakai olet oikeassa siinä, että demokratiakehitys voi lähteä liikkeelle toiseltakin pohjalta silloin, kun olot ovat tyystin toisenlaiset. Ranskan vallankumous oli nimenomaan porvariston junailema vallankumous. Porvaristo vastasi silloin jossain määrin alistettu yhteiskuntaryhmää, joka pyrki parantamaan asemaansa. Juuri tällaisesta asetelmasta demokratiakehitys voi saada alkunsa. Sen ajan yhteiskunnassahan ei ollut työväestöä samassa merkityksessä kuin nykyään.

Mutta sen jälkeen kun teollistuminen alkoi, porvaristo ei ollut ensimmäisenä kyllä missään vaatimassa demokratian lisäämistä. Suomessahan porvaristo vastusti tsaarin aikana itsenäisyyspyrkimyksiä eikä halunnut mitenkään laajentaa demokraattisia oikeuksia. Kyllä kaikki demokraattinen uudistusvoima oli työväenliikkeessä.

Talonpoikien asema saattoi vahvistua väliaikaisesti mutta teollistumiskehitys toimi vääjäämättä talonpoikia vastaan. Suomessa talonpoikaissäädyn pelastuksena olivat kuitenkin metsät, koska teollisuus alkoi käyttää puuta raaka-aineena.

Lue lisää

"Suomessahan porvaristo vastusti tsaarin aikana itsenäisyyspyrkimyksiä..."

Mistä sinä noita älyttömyyksiä keksit?

Porvaristolla oli pitkin 1800 lukua moniakin itsenäisyystavotteita, vuosisadan lopulla esimerkiksi Suuri adressi oli lähes kaikkien porvarien allekirjoittama. Myöhemmin jääkäriliikkeesseen liittyi paljon porvaristoa edustaneita nuoria miehiä, ja niin edespäin.

Kansallishenkeä nostaneiden taitelijoiden mesenaatit olivat niinikään usein porvaristoa, ilman heidän tukeaan kansallisromanttiset teokset olisivat jääneet tekemättä ja kansallishenki nostamatta.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mielestäsi vielä 1800-luvullakin olisi eletty edeltävien vuosisatojen aikaisissa säätyasetelmissa, eikä olisi havaittu, että ajatukset hajautuvat myös säätyjen (ammattikuntien) sisällä. Säätyvaltiopäivillähän äänestettiin säädyttäin niin, että ensin haettiin kunkin säädyn yhteinen kanta sen itsensä sisällä ja vasta sitten äänestettiin lopputulos Suomen oloissa äänin 1-4 (koska neljä säätyä).

Käytännössä kuitenkin jo säätyvaltiopäivillä syntyi puolueita, jotka pyrkivät vaikuttamaan säätyjen sisällä siihen, mikä kunkin säädyn kanta tuli olemaan. Jos tarkkoja ollaan, jo 1700-luvun alkupuolella Ruotsin säätyvaltiopäivillä vaikutti samassa tarkoituksessa kaksi puoluetta, hatut ja myssyt.

Lue lisää

Olet varmaan oikeassa siinä, että kehitys oli vaiheittaista pitemmällä aikavälillä. Sitähän oli myös teollistuminen ja työväenluokan koon kasvaminen.

Anonyymi kirjoitti:

"Suomessahan porvaristo vastusti tsaarin aikana itsenäisyyspyrkimyksiä..."

Mistä sinä noita älyttömyyksiä keksit?

Porvaristolla oli pitkin 1800 lukua moniakin itsenäisyystavotteita, vuosisadan lopulla esimerkiksi Suuri adressi oli lähes kaikkien porvarien allekirjoittama. Myöhemmin jääkäriliikkeesseen liittyi paljon porvaristoa edustaneita nuoria miehiä, ja niin edespäin.

Kansallishenkeä nostaneiden taitelijoiden mesenaatit olivat niinikään usein porvaristoa, ilman heidän tukeaan kansallisromanttiset teokset olisivat jääneet tekemättä ja kansallishenki nostamatta.

Lue lisää

Suomessa oli fennomaanien liike, joka tavoitteli itsenäisyyttä. Tämä perustui kansallisuusaatteeseen eli kansaa yhdistäviin asioihin. Työväenliike tavoitteli myös itsenäisyyttä, mutta toisesta syystä. Työväestön piirissä käsitettiin, että itsenäisessä Suomessa tsaarilla ei olisi veto-oikeutta päätöksiin. Suomessahan oikeisto pyrki tsaarin tuella torppaamaan vasemmiston uudistuksia. Kesällä 1917 hyväksyttiin valtalaki, joka olisi tarkoittanut Suomen itsenäisyyttä muutoin paitsi ulkopolitiikan osalta. Tämän osa oikeistoaja Venäjän johto onnistuivat yhteisvoimin estämään. Valtalain vesittäminen olikin yksi syy puhjenneeseen sisällissotaan. Oikeistossa oli siis sekä fennomaaneja että itsenäistymistä ennen Venäjän bolshevikkivallankumousta vastustaneita ryhmiä. Nämä pelkäsivät vasemmiston kykenevän demokraattista tietä toteuttamaan oikeistolle epämieluisia uudistuksia. Siksi he valitsivat mieluummin Venäjän vallan pysyttääkseen vanhat etuoikeutensa. Oikeiston suurena tukena oli ruotsinkielinen virkamiehistö, joka siis pelkäsi myös asemansa puolesta itsenäistyvässä Suomessa.

Kannattaa nyt vaikka googlata tuo valtalaki ja lukea sieltä tuloksista niin pääset jyvälle historiasta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Suomessa oli fennomaanien liike, joka tavoitteli itsenäisyyttä. Tämä perustui kansallisuusaatteeseen eli kansaa yhdistäviin asioihin. Työväenliike tavoitteli myös itsenäisyyttä, mutta toisesta syystä. Työväestön piirissä käsitettiin, että itsenäisessä Suomessa tsaarilla ei olisi veto-oikeutta päätöksiin. Suomessahan oikeisto pyrki tsaarin tuella torppaamaan vasemmiston uudistuksia. Kesällä 1917 hyväksyttiin valtalaki, joka olisi tarkoittanut Suomen itsenäisyyttä muutoin paitsi ulkopolitiikan osalta. Tämän osa oikeistoaja Venäjän johto onnistuivat yhteisvoimin estämään. Valtalain vesittäminen olikin yksi syy puhjenneeseen sisällissotaan. Oikeistossa oli siis sekä fennomaaneja että itsenäistymistä ennen Venäjän bolshevikkivallankumousta vastustaneita ryhmiä. Nämä pelkäsivät vasemmiston kykenevän demokraattista tietä toteuttamaan oikeistolle epämieluisia uudistuksia. Siksi he valitsivat mieluummin Venäjän vallan pysyttääkseen vanhat etuoikeutensa. Oikeiston suurena tukena oli ruotsinkielinen virkamiehistö, joka siis pelkäsi myös asemansa puolesta itsenäistyvässä Suomessa.

Kannattaa nyt vaikka googlata tuo valtalaki ja lukea sieltä tuloksista niin pääset jyvälle historiasta.

Lue lisää

Eivät porvarilliset puolueet valtalain vesittämisellä kesällä 1917 itsenäistymistä vastustaneet. Ne vain halusivat pelata aikaa siihen saakka, että jääkärit saataisiin Suomeen. Voi aiheellisesti kysyä, mitä käytännön hyötyä valtalain hyväksymisellä jo kesällä 1917 olisi ollut, kun Suomella ei ollut minkäänlaisia asevoimia, eivätkä jääkärit ilmeisesti silloisessa rintamatilanteessa olleet tänne nopeasti vapautettavissa. Saman vuoden syksyllä tilanne oli muuttunut. Jääkärit olivat saaneet riittävästi oppia ja rintamakokemusta Saksankin suostuessa paremmin heidän palauttamiseensa Suomeen.

Suomalaisilla puolueilla oli ollut jo pitkään itsenäistymispyrkimys, mutta ennen maailmansotaa sen toteuttaminen ei ollut millään lailla realistista. Onneksemme maailmansota kuitenkin syttyi ja heti ensi alkuun 1914 suomalaisia onnistuttiin lähettämään sotilaskoulutukseen Saksaan. Vasta sen jälkeen itsenäistymisestä uskallettiin puhua julkisesti.

Mielipidepankki kirjoitti:

Suomessa oli fennomaanien liike, joka tavoitteli itsenäisyyttä. Tämä perustui kansallisuusaatteeseen eli kansaa yhdistäviin asioihin. Työväenliike tavoitteli myös itsenäisyyttä, mutta toisesta syystä. Työväestön piirissä käsitettiin, että itsenäisessä Suomessa tsaarilla ei olisi veto-oikeutta päätöksiin. Suomessahan oikeisto pyrki tsaarin tuella torppaamaan vasemmiston uudistuksia. Kesällä 1917 hyväksyttiin valtalaki, joka olisi tarkoittanut Suomen itsenäisyyttä muutoin paitsi ulkopolitiikan osalta. Tämän osa oikeistoaja Venäjän johto onnistuivat yhteisvoimin estämään. Valtalain vesittäminen olikin yksi syy puhjenneeseen sisällissotaan. Oikeistossa oli siis sekä fennomaaneja että itsenäistymistä ennen Venäjän bolshevikkivallankumousta vastustaneita ryhmiä. Nämä pelkäsivät vasemmiston kykenevän demokraattista tietä toteuttamaan oikeistolle epämieluisia uudistuksia. Siksi he valitsivat mieluummin Venäjän vallan pysyttääkseen vanhat etuoikeutensa. Oikeiston suurena tukena oli ruotsinkielinen virkamiehistö, joka siis pelkäsi myös asemansa puolesta itsenäistyvässä Suomessa.

Kannattaa nyt vaikka googlata tuo valtalaki ja lukea sieltä tuloksista niin pääset jyvälle historiasta.

Lue lisää

Sinä puhuit tsaarin ajasta, nyt aivan muusta. Pysy alkuperäisessä väitteessäsi.

Valtalaki ei ollut tsaarin aikaan, se oli vasta 1917 Maaliskuun vallankumouksen jälkeen, kun tsaari oli syrjäytetty ja väliaikainen hallitus piti Venäjällä valtaa.

Jotenkin aina vaan jaksaa yllättää tuo aivan perusasioiden ymmärtämättömyytesi, tai siis yleissivistyksen puutteesi. Kevään ja kesän 1917 kähinät eivät millään tavalla liity siihen, mitä porvaristo itsenäistymisen suhteen teki tsaarin aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä puhuit tsaarin ajasta, nyt aivan muusta. Pysy alkuperäisessä väitteessäsi.

Valtalaki ei ollut tsaarin aikaan, se oli vasta 1917 Maaliskuun vallankumouksen jälkeen, kun tsaari oli syrjäytetty ja väliaikainen hallitus piti Venäjällä valtaa.

Jotenkin aina vaan jaksaa yllättää tuo aivan perusasioiden ymmärtämättömyytesi, tai siis yleissivistyksen puutteesi. Kevään ja kesän 1917 kähinät eivät millään tavalla liity siihen, mitä porvaristo itsenäistymisen suhteen teki tsaarin aikana.

Lue lisää

Venäjän väliaikainen hallitus oli kuitenkin oikeistolainen hallitus, johon Suomen oikeisto luotti samalla tavalla kuin tsaarin hallitukseen. Siltä suunnalta ei ollut odotettavissa ratkaisuja, jotka voisivat lisätä Suomessa vasemmiston vaikutusvaltaa. Oikeiston kanta itsenäistymiseen muuttui vasta sitten, kun bolshevikit nousivat Venäjälle valtaan. Silloin oikeisto alkoi pelätä paitsi valtansa myös omaisuutensa puolesta.

Sinä viilaat tässä pilkkua, kun et kykene kiistämään itse perusasiaa eli sitä, että oikeiston suhde itsenäistymiseen muuttui sen mukaan, minkä värinen hallinto Venäjällä kulloinkin oli. Oikeiston fennomaanit toki olivat itsenäisyyden edistäjiä Venäjän poliittisesta tilanteesta riippumatta. Samoin vasemmisto. Bolshevikkivallankumous ei lopettanut vasemmiston itsenäistymistavoitteita, mikä näkyi käytännössä siinä, että Venäjä tunnisti itsenäisyytemme vasemmiston ponnistelujen tuloksena. Vasemmisto tuli siis oikeiston apuun tässä kysymyksessä, kun se ei oikeistovoimin edennyt.

Mielipidepankki kirjoitti:

Venäjän väliaikainen hallitus oli kuitenkin oikeistolainen hallitus, johon Suomen oikeisto luotti samalla tavalla kuin tsaarin hallitukseen. Siltä suunnalta ei ollut odotettavissa ratkaisuja, jotka voisivat lisätä Suomessa vasemmiston vaikutusvaltaa. Oikeiston kanta itsenäistymiseen muuttui vasta sitten, kun bolshevikit nousivat Venäjälle valtaan. Silloin oikeisto alkoi pelätä paitsi valtansa myös omaisuutensa puolesta.

Sinä viilaat tässä pilkkua, kun et kykene kiistämään itse perusasiaa eli sitä, että oikeiston suhde itsenäistymiseen muuttui sen mukaan, minkä värinen hallinto Venäjällä kulloinkin oli. Oikeiston fennomaanit toki olivat itsenäisyyden edistäjiä Venäjän poliittisesta tilanteesta riippumatta. Samoin vasemmisto. Bolshevikkivallankumous ei lopettanut vasemmiston itsenäistymistavoitteita, mikä näkyi käytännössä siinä, että Venäjä tunnisti itsenäisyytemme vasemmiston ponnistelujen tuloksena. Vasemmisto tuli siis oikeiston apuun tässä kysymyksessä, kun se ei oikeistovoimin edennyt.

Lue lisää

Itsenäisyyden ajaminen ei tosiaankaan ollut oikeiston puolella fennomaanien varassa. Yritä nyt ymmärtää, että itsenäisyyden saaminen ei ollut eduskunnan päätettävissä, vaan myös Venäjän oli oltava myönnettävä se joko aseellisen tappion kautta tai vapaaehtoisesti. Venäjällähän oli Suomen sisällä jo valmiiksi asevoimat, joten isäntämaa oli sotilaallisesti täysin ylivoimaisessa asemassa, kun sillä olisi ollut vastassa ennen jääkäreiden maahantuloa vain siviilejä. Suomalaisittain otollinen sotilaallinen tilanne itsenäisyysjulistukselle syntyi aikaisintaan syksyllä 1917.

Ennen työväkikin liikkui polkupyörällä. Nykyään autolla.

Se on suoleen pakattu makkara, se se on. Ennen makkaran maailmanvalloitusta ei ollut demokratiaa. Sitten keksittiin makkara ja mitä enemmän sitä valmistettiin, sitä enemmän demokratia edistyi. Nyt on merkkejä siitä, että suoleen pakatun makkaran suosio hiipuu. Paha paha paha.

Merimarsu kirjoitti:

Se on suoleen pakattu makkara, se se on. Ennen makkaran maailmanvalloitusta ei ollut demokratiaa. Sitten keksittiin makkara ja mitä enemmän sitä valmistettiin, sitä enemmän demokratia edistyi. Nyt on merkkejä siitä, että suoleen pakatun makkaran suosio hiipuu. Paha paha paha.

Lue lisää

Niin, kyllähän se on noinkin, kyllä makkara on tärkeä demokratian kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kyllähän se on noinkin, kyllä makkara on tärkeä demokratian kannalta.

Mtes mustamakkara?

Kyllähän polkupyörä oli merkittävä keksintö. Nykyäänkin se on aika keskeisellä sijalla Vihreiden politiikassa. Vihreät pyrkivät mieluusti edistämään pyöräilyä erillisiä pyöräteitä rakentamalla ja antamalla autojen väistyä niiden tieltä. Toisaalta polkupyörää aikoinaan myös vastustettiin, koska nähtiin, että se heikentää kansanterveyttä, kun liikkuminen muuttuu liian helpoksi ja veltostuttaa ihmisiä.

Polkupyörällä tuskin on kuitenkaan mitään sellaista, joka olisi edistänyt demokratisoitumista. Demokratisoituminen liittyy suurten ihmismassojen yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttumiseen. Jos asia tuntuu jotenkin helpommalta mieltää, voimme puhua myös tehdastyön valtavasta lisääntymisestä ja sen myötä syntyneestä työntekijöiden tarpeesta, minkä seurauksena demokratiavaatimukset alkoivat lisääntyä. Kyse ei ole siis mistään työväestön aikaansaannoksesta vaan siitä, että olosuhteet muuttuivat demokratiakehitykselle otollisiksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllähän polkupyörä oli merkittävä keksintö. Nykyäänkin se on aika keskeisellä sijalla Vihreiden politiikassa. Vihreät pyrkivät mieluusti edistämään pyöräilyä erillisiä pyöräteitä rakentamalla ja antamalla autojen väistyä niiden tieltä. Toisaalta polkupyörää aikoinaan myös vastustettiin, koska nähtiin, että se heikentää kansanterveyttä, kun liikkuminen muuttuu liian helpoksi ja veltostuttaa ihmisiä.

Polkupyörällä tuskin on kuitenkaan mitään sellaista, joka olisi edistänyt demokratisoitumista. Demokratisoituminen liittyy suurten ihmismassojen yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttumiseen. Jos asia tuntuu jotenkin helpommalta mieltää, voimme puhua myös tehdastyön valtavasta lisääntymisestä ja sen myötä syntyneestä työntekijöiden tarpeesta, minkä seurauksena demokratiavaatimukset alkoivat lisääntyä. Kyse ei ole siis mistään työväestön aikaansaannoksesta vaan siitä, että olosuhteet muuttuivat demokratiakehitykselle otollisiksi.

Lue lisää

Aloitukseen vielä... jos ja kun työväenliikke viittoi osaltaan polkua kohti demokratiaa, niin näinköhän tekniikan innovaatioiden kehitys olisi polku kohti teknokratiaa (?)

Merimarsu kirjoitti:

Aloitukseen vielä... jos ja kun työväenliikke viittoi osaltaan polkua kohti demokratiaa, niin näinköhän tekniikan innovaatioiden kehitys olisi polku kohti teknokratiaa (?)

Lue lisää

Toivottavasti kuitenkaan ei teknokratiaa. Jos jokin harvainvalta olisi valittava, niin minun pirtaani sopisi sellainen, jossa ihmis- ja luontoläheinen tieteellinen humanismi asettaisi tekemisen rajat niin meillä kuin muualla. Mutta kuitenkin, uskon itse suoraan kansanvaltaan kaikkine hankaluuksineen päivineen. Kuten olen maininnut, kansanvalta hallintamuotona on hankala pala sulatettavaksi ja pelkkään opetteluunkin menee about 2 sukupolvea jos riittääkään.

Tiedoksi vielä, että tarkoittamani kansanvalta on suoraa demokratiaa edustuksellisen sijaan, valtaa, jossa johtamista perinteisessä mielessä ei ole, ja silloin puhutaankin jo anarkismista, joka onkin oikein käsitettynä rauhan, rakkauden ja tasa-arvon tyyssija. Minun kuplassani paratiisissa vallitsee anarkia, erillistä jumalaa ei ole, luonto ihmisineen on jumaluuden ilmentymä ja tuo paratiisi, se on tässä ja nyt, se on olotila joka kumpuaa itse kunkin sydämestä jos vain oma tahtotila sen sallii.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllähän polkupyörä oli merkittävä keksintö. Nykyäänkin se on aika keskeisellä sijalla Vihreiden politiikassa. Vihreät pyrkivät mieluusti edistämään pyöräilyä erillisiä pyöräteitä rakentamalla ja antamalla autojen väistyä niiden tieltä. Toisaalta polkupyörää aikoinaan myös vastustettiin, koska nähtiin, että se heikentää kansanterveyttä, kun liikkuminen muuttuu liian helpoksi ja veltostuttaa ihmisiä.

Polkupyörällä tuskin on kuitenkaan mitään sellaista, joka olisi edistänyt demokratisoitumista. Demokratisoituminen liittyy suurten ihmismassojen yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttumiseen. Jos asia tuntuu jotenkin helpommalta mieltää, voimme puhua myös tehdastyön valtavasta lisääntymisestä ja sen myötä syntyneestä työntekijöiden tarpeesta, minkä seurauksena demokratiavaatimukset alkoivat lisääntyä. Kyse ei ole siis mistään työväestön aikaansaannoksesta vaan siitä, että olosuhteet muuttuivat demokratiakehitykselle otollisiksi.

Lue lisää

Nooh, tuossa vaan laitettiin sinun pohdintasi oikeaan mittaan.

Yhtä lailla kuin jäätelön syönti lisää hukkumiskuolemia, työväenliike tai polkupyörä lisää demokratiaa.

Ymmärrän, että olet työväenliikkeen veteraaneja ja se on sinua hyvin hyvin lähellä. Sksi ymmärrän täysin lopputulemasi. Pohdinnastasi tok paljastuu myös se, ettei "akateeminen" sivistyksesi aivan piisaa asioiden välisten yhteyksien todellisen laidan ymmärtämiseen. Mutta ole uskossasi vahva, se auttaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllähän polkupyörä oli merkittävä keksintö. Nykyäänkin se on aika keskeisellä sijalla Vihreiden politiikassa. Vihreät pyrkivät mieluusti edistämään pyöräilyä erillisiä pyöräteitä rakentamalla ja antamalla autojen väistyä niiden tieltä. Toisaalta polkupyörää aikoinaan myös vastustettiin, koska nähtiin, että se heikentää kansanterveyttä, kun liikkuminen muuttuu liian helpoksi ja veltostuttaa ihmisiä.

Polkupyörällä tuskin on kuitenkaan mitään sellaista, joka olisi edistänyt demokratisoitumista. Demokratisoituminen liittyy suurten ihmismassojen yhteiskunnallisten olosuhteiden muuttumiseen. Jos asia tuntuu jotenkin helpommalta mieltää, voimme puhua myös tehdastyön valtavasta lisääntymisestä ja sen myötä syntyneestä työntekijöiden tarpeesta, minkä seurauksena demokratiavaatimukset alkoivat lisääntyä. Kyse ei ole siis mistään työväestön aikaansaannoksesta vaan siitä, että olosuhteet muuttuivat demokratiakehitykselle otollisiksi.

Lue lisää

Vhreät eivät rakenna yhtään ainutta pyörätietä, kyllä ne ovat ne työväenliikkeen duunarit jotka pyörätiet rakentaa. Vihreillä ei pysy kaivinkone hallinnassa, kuten ei mikään muukaan konkreettista tekemistä vaativa asia. He ovat täysin tämän yhteiskunnan loisia, niitä joita duunarit työllään ylläpitää.

Anonyymi kirjoitti:

Mtes mustamakkara?

Olen antanut itseni ymmärtää että mustamakkara, varsinkin Tapolan tuote Tampereen torilta ostettuna, on tärkeä osa universaalia liennytystä. Vai onko kukaan nähnyt kenenkään riehuvan kyseisellä torilla kädessään tuota herkkua puolukkahillon höystämänä. Sitähän minäkin. Mutta mitä demokratiakehitykseen tulee, noh, en nyt tohdi sanoa...

Anonyymi kirjoitti:

Vhreät eivät rakenna yhtään ainutta pyörätietä, kyllä ne ovat ne työväenliikkeen duunarit jotka pyörätiet rakentaa. Vihreillä ei pysy kaivinkone hallinnassa, kuten ei mikään muukaan konkreettista tekemistä vaativa asia. He ovat täysin tämän yhteiskunnan loisia, niitä joita duunarit työllään ylläpitää.

Lue lisää

Kuukaa se siellä on taas purrut kieleensä kun noin huudatuttaa ?

Merimarsu kirjoitti:

Kuukaa se siellä on taas purrut kieleensä kun noin huudatuttaa ?

Hei hyvä mies, jos olet vihreän nähnyt tuollaisessa vaativassa työssä kuin tienrakennus, niin kerro ihmeessä.

Yleensähän ne vain viisastelee niitä näitä, mutta hydrauliikasta tai tasausviivasta saati korkomerkeistä eivät ymmärrä mitään.

Ne on kuule tosi naisia ja miehiä jotka kaivureilla ja muilla maanrakennuskoneilla meille teitä tekevät.

Anonyymi kirjoitti:

Hei hyvä mies, jos olet vihreän nähnyt tuollaisessa vaativassa työssä kuin tienrakennus, niin kerro ihmeessä.

Yleensähän ne vain viisastelee niitä näitä, mutta hydrauliikasta tai tasausviivasta saati korkomerkeistä eivät ymmärrä mitään.

Ne on kuule tosi naisia ja miehiä jotka kaivureilla ja muilla maanrakennuskoneilla meille teitä tekevät.

Lue lisää

On on, on on.

Merimarsu kirjoitti:

Olen antanut itseni ymmärtää että mustamakkara, varsinkin Tapolan tuote Tampereen torilta ostettuna, on tärkeä osa universaalia liennytystä. Vai onko kukaan nähnyt kenenkään riehuvan kyseisellä torilla kädessään tuota herkkua puolukkahillon höystämänä. Sitähän minäkin. Mutta mitä demokratiakehitykseen tulee, noh, en nyt tohdi sanoa...

Lue lisää

Veikko Huovinen kirjoitti romaanissaan Joe-setä Stalinin ja Leninin ensimmäisestä tapaamisesta Tampereella 1905 kertomuksen, jossa nämä kävivät Tammelantorilla ostamassa heille ennestään outoa mustamakkaraa. Puoluetoverit pitivät sitä niin erinomaisen makuisena, että Stalin innostui suorastaan runollisena toteamaan jotain tähän tyyliin: "Jokaisella kansalla on oma makkaransa, mutta kansa, jolla on näin hyvä makkara, on ansainnut ikuisen itsenäisyyden".

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Veikko Huovinen kirjoitti romaanissaan Joe-setä Stalinin ja Leninin ensimmäisestä tapaamisesta Tampereella 1905 kertomuksen, jossa nämä kävivät Tammelantorilla ostamassa heille ennestään outoa mustamakkaraa. Puoluetoverit pitivät sitä niin erinomaisen makuisena, että Stalin innostui suorastaan runollisena toteamaan jotain tähän tyyliin: "Jokaisella kansalla on oma makkaransa, mutta kansa, jolla on näin hyvä makkara, on ansainnut ikuisen itsenäisyyden".

Lue lisää

Jeeeee :-)

Anonyymi kirjoitti:

Nooh, tuossa vaan laitettiin sinun pohdintasi oikeaan mittaan.

Yhtä lailla kuin jäätelön syönti lisää hukkumiskuolemia, työväenliike tai polkupyörä lisää demokratiaa.

Ymmärrän, että olet työväenliikkeen veteraaneja ja se on sinua hyvin hyvin lähellä. Sksi ymmärrän täysin lopputulemasi. Pohdinnastasi tok paljastuu myös se, ettei "akateeminen" sivistyksesi aivan piisaa asioiden välisten yhteyksien todellisen laidan ymmärtämiseen. Mutta ole uskossasi vahva, se auttaa.

Lue lisää

Pohdintanihan ei ollut tässä vain omaani. Kuten avauksessani kerroin venäläissyntyinen politiikan tutkija Vladimir Gelman toi tämän asian esille pohtiessaan sitä, miksi Venäjä ei ole edennyt länsimaiseksi demokratiaksi. Venäjältä on puuttunut hänen mukaan järjestäytynyt poliittinen työväenliike, joka olisi voinut muodostaa vankan opposition harvainvaltaiselle valtaeliitille. Gelman on toiminut demokratia-liikkeen aktivistina Pietarissa 1990-luvulla ja taisi kuulua sosiaali-liberaaliin Yabloko-puolueeseen.

En tiedä sitten, etteikö tämä oman alansa arvostetun professorin akateeminen sivistys aivan piisaa asioiden välisten yhteyksien todellisen laidan ymmärtämiseen. Ainakin hänet on nimitetty kunniaprofessoriksi Helsingin yliopistossa ja hän toimii siellä Aleksanteri-instituutissa tutkimusjohtajana.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Gelman

Merimarsu kirjoitti:

Aloitukseen vielä... jos ja kun työväenliikke viittoi osaltaan polkua kohti demokratiaa, niin näinköhän tekniikan innovaatioiden kehitys olisi polku kohti teknokratiaa (?)

Lue lisää

Ehdottomasti. Teknokratia laajassa mielessä on vallannut jatkuvasti alaa poliittisessa päätöksenteossa. Pidän asiaa erittäin hyvänä. Se tarkoittaa evidence based policya eli tietoon ja tutkimukseen perustuvaa päätöksentekomallia. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutoksen torjunta. Siinä hallituksen päätöksenteko nojaa vahvasti tiedemaailman tutkimuksiin asiasta. Persut oppositiossa vähättelevät, pitävät väärinä eivätkä välitä tieteellisistä tuloksista ja perustavat siksi oman näkemyksensä mieluummin uskomuksiin ja omiin havaintoihinsa esim. talven lumisuudesta ja siitä, että lämpötilat ovat ennenkin vaihdelleet maapallolla.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Veikko Huovinen kirjoitti romaanissaan Joe-setä Stalinin ja Leninin ensimmäisestä tapaamisesta Tampereella 1905 kertomuksen, jossa nämä kävivät Tammelantorilla ostamassa heille ennestään outoa mustamakkaraa. Puoluetoverit pitivät sitä niin erinomaisen makuisena, että Stalin innostui suorastaan runollisena toteamaan jotain tähän tyyliin: "Jokaisella kansalla on oma makkaransa, mutta kansa, jolla on näin hyvä makkara, on ansainnut ikuisen itsenäisyyden".

Lue lisää

Jossain novellissa Huovinen kirjoitti, että jokaisen luonnonsuojelijana itseään pitävän pitäisi suorittaa kahden viikon uskottavuuskoe, eli elää kaksi viikkoa suomalaisessa metsässä omatoimisesti.

Aikalailla vähenisi meillä "luonnonsuojelijoiden" määrä, jos tuota noudatettaisiin. Ajatelkaapa Emma Karia selviämään kaksi viikkoa omin avuin metsässä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Pohdintanihan ei ollut tässä vain omaani. Kuten avauksessani kerroin venäläissyntyinen politiikan tutkija Vladimir Gelman toi tämän asian esille pohtiessaan sitä, miksi Venäjä ei ole edennyt länsimaiseksi demokratiaksi. Venäjältä on puuttunut hänen mukaan järjestäytynyt poliittinen työväenliike, joka olisi voinut muodostaa vankan opposition harvainvaltaiselle valtaeliitille. Gelman on toiminut demokratia-liikkeen aktivistina Pietarissa 1990-luvulla ja taisi kuulua sosiaali-liberaaliin Yabloko-puolueeseen.

En tiedä sitten, etteikö tämä oman alansa arvostetun professorin akateeminen sivistys aivan piisaa asioiden välisten yhteyksien todellisen laidan ymmärtämiseen. Ainakin hänet on nimitetty kunniaprofessoriksi Helsingin yliopistossa ja hän toimii siellä Aleksanteri-instituutissa tutkimusjohtajana.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Gelman

Lue lisää

Venäjällä ei kuules MPP ole minkäänlaista oppositiota. Siellä ei oppositio elä. Sananmukaisesti. Olipa se oppositio työväenliike tai mikä tahansa, niin henki on herkessä. Oletko niin typerä, ettet tuota ole tajunnut.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ehdottomasti. Teknokratia laajassa mielessä on vallannut jatkuvasti alaa poliittisessa päätöksenteossa. Pidän asiaa erittäin hyvänä. Se tarkoittaa evidence based policya eli tietoon ja tutkimukseen perustuvaa päätöksentekomallia. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutoksen torjunta. Siinä hallituksen päätöksenteko nojaa vahvasti tiedemaailman tutkimuksiin asiasta. Persut oppositiossa vähättelevät, pitävät väärinä eivätkä välitä tieteellisistä tuloksista ja perustavat siksi oman näkemyksensä mieluummin uskomuksiin ja omiin havaintoihinsa esim. talven lumisuudesta ja siitä, että lämpötilat ovat ennenkin vaihdelleet maapallolla.

Lue lisää

"Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutoksen torjunta. Siinä hallituksen päätöksenteko nojaa vahvasti tiedemaailman tutkimuksiin asiasta."

Kun nyt ilmastomuutos on kääntynyt kylmenevään suuntaan, niin pitääkö hallituksen mielestäsi siis ryhtyä toimiin ilmaston lämpenemiseksi?

Tarkennukseksi. Tiedemaailmalla ei ilmastonmuutoksessa tule ymmärtää IPCC:n raportteja. IPCC on järjestö, jonka tehtäväksi on annettu ilmaston lämpenemistä ihmistoiminnan vuoksi tukevien tutkimusten kokoaminen. Sillä on siis hyvin yksipuolisesti määritetty tehtävä. Vähän sama kuin Neuvostoliitossa aikanaan tutkimuksen tuli tukea puolueen asettamia päämääriä.

Puolueeton tutkimus on jo jonkin aikaa osoittanut ilmastonmuutoksen syklisyyden ja sen nykyisen käänteen jäähtymisen suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jossain novellissa Huovinen kirjoitti, että jokaisen luonnonsuojelijana itseään pitävän pitäisi suorittaa kahden viikon uskottavuuskoe, eli elää kaksi viikkoa suomalaisessa metsässä omatoimisesti.

Aikalailla vähenisi meillä "luonnonsuojelijoiden" määrä, jos tuota noudatettaisiin. Ajatelkaapa Emma Karia selviämään kaksi viikkoa omin avuin metsässä.

Lue lisää

On valitettavaa, että Emma Karin ja Ohisalon kaltaiset pääkaupungista kotoisin olevat pääsevät määräämään paljon suunnasat mihin maata johdetaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ehdottomasti. Teknokratia laajassa mielessä on vallannut jatkuvasti alaa poliittisessa päätöksenteossa. Pidän asiaa erittäin hyvänä. Se tarkoittaa evidence based policya eli tietoon ja tutkimukseen perustuvaa päätöksentekomallia. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutoksen torjunta. Siinä hallituksen päätöksenteko nojaa vahvasti tiedemaailman tutkimuksiin asiasta. Persut oppositiossa vähättelevät, pitävät väärinä eivätkä välitä tieteellisistä tuloksista ja perustavat siksi oman näkemyksensä mieluummin uskomuksiin ja omiin havaintoihinsa esim. talven lumisuudesta ja siitä, että lämpötilat ovat ennenkin vaihdelleet maapallolla.

Lue lisää

Olin ennen, työurani tiimellyksessä, täysin samaa mieltä siitä, että teknokratia on avainsana ihmiskunnan hyvinvoinnille. Nykyisin kuitenkin elän siinä uskossa, että ihminen on pohjimmiltaan henkinen otus puettuna tilapäisesti ihmislihaan. Tämä karvaton apinalajimme on nyt materian hekuman kourissa jolloin siltä puuttuu kyky asettaa itselleen niitä rajoja, jotka johtaisivat kestävän kehityksen toteutumiseen. Tiibetin munkki, joka elää luonnon kanssa sopuisaa yhteiseloa voisi olla esikuvana siitä, millaista elämä ulkoisesti voisi olla myös muualla.

Kulutusyhteiskunnan paradoksi

Tekniikka kehittyy ja ihminen kykenee pusaamaan yhä ympäristöystävällisempiä värmeitä elämänsä kannatinpylväiksi niin energiantuotannon, hyödykkeiden valmistamisen kuin ominaiskulutuksenkin suhteen. Kaikki tämä hyvä menettää merkityksensä kulutusyhteiskunnan valuvian takia ja tämä valuvika on nykyisellään erittäin vaikea korjata. Kuten tiedät, jokaisen teknisen innovaation tuoma hyöty luonnon vitaliteetin ylläpitämiseksi on kaatunut kulutuksen lisäämiseen, jolloin kokonaissaldo on epäedullinen luonnon ja pitkässä juoksuussa myös lajimme kannalta.

Ihminen on luomakunnan vaarallisin nisäkäs

Vuonna 1800 meitä oli noin miljardi, kohtsillään määrä on kymmenkertaistunut. Ei hyvä. Elämme velaksi mitä luonnon kantokykyyn tulee. Poltamme kynttiläämme molemmista päistä, sahaamme pesäpuutamme, kusemme kuppimme täyteen. Toinen kokonaisuus on sodat ja niihin varustautuminen; yhtä lailla luonnon resursseja kuluttavaa idiotismia.

Miten korjata tilanne ?

Siirtymällä eettisten arvojen ohjaamaan toimintaan, jossa ihmisen on hyvä kasvaa ja elää sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Kuulostaa ehkä haihattelulta, mutta onko muuta vaihtoehtoja välttää lajimme tuho ? Käsittääkseni ei ole.

Yhteiskuntamalli

Tasa-arvoinen kansalaisyhteiskunta on minun lempparini. Se pitää sisällään oletuksen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja enemmistö suostuu rankkoihinkin ulkoisiin heikennyksiin rakkaudesta elämää kohtaan. Jos ei näin kuitenkaan ole, niin sitten mallini ei voi toimia. Toinen vaihtoehto, vahva ylikansallinen kontrolli (ns. harvainvalta) voisi olla toimiva kokonaisuus joko hyvässä tai pahassa, mutta onko elämä sitten enää elämisen arvoista, varsinkaan jos järjestelmä alistaa ja sortaa, mitä se ei välttämättä kuitenkaan tee. Muitakin malleja toki on, mutta se on varmaa, että nykyinen materiaaliseen kasvuun perustuva elämisen malli lähenee loppuaan halusimme tai emme. Kasvun rajat on jo ylitetty

Elämisen oikeutus

Jos ihminen ei muuta radikaalisti toimintatapojaan ja lakkaa paskomasta ja pilaamasta ympäröivää luontoa, lajimme ansaitsee joukkotuhon... mitä pikemmin, sen parempi. Muu luonto toipuu kyllä jäljiltämme. Mutta jos annamme sydämemme äänen kuulua ja vaikuttaa toimintamme tärkeimpänä elementtinä, pystymme lajina horjahtelemaan kohti oikeaa suuntaa, lajimme jatkumoa.

Tulevaisuusmissioni

Itse näen tulevaisuutemme valoisana. Kansalaisyhteiskunta, mutta jos se ei toimi, niin vaihtoehtona jonkin sortin teknokratia jonka kuitenkin on toimittava humanismin akateemisen sivistysperinnön asettamamin reunaehdoin ydinarvoinaan kansalaisten yhdenvertaisuus ja luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen. Sitten kun YK:n ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948 toteutuu reaalielämässä, ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti ihmisarvoista tulevaisuutta.

Merimarsu kirjoitti:

Olin ennen, työurani tiimellyksessä, täysin samaa mieltä siitä, että teknokratia on avainsana ihmiskunnan hyvinvoinnille. Nykyisin kuitenkin elän siinä uskossa, että ihminen on pohjimmiltaan henkinen otus puettuna tilapäisesti ihmislihaan. Tämä karvaton apinalajimme on nyt materian hekuman kourissa jolloin siltä puuttuu kyky asettaa itselleen niitä rajoja, jotka johtaisivat kestävän kehityksen toteutumiseen. Tiibetin munkki, joka elää luonnon kanssa sopuisaa yhteiseloa voisi olla esikuvana siitä, millaista elämä ulkoisesti voisi olla myös muualla.

Kulutusyhteiskunnan paradoksi

Tekniikka kehittyy ja ihminen kykenee pusaamaan yhä ympäristöystävällisempiä värmeitä elämänsä kannatinpylväiksi niin energiantuotannon, hyödykkeiden valmistamisen kuin ominaiskulutuksenkin suhteen. Kaikki tämä hyvä menettää merkityksensä kulutusyhteiskunnan valuvian takia ja tämä valuvika on nykyisellään erittäin vaikea korjata. Kuten tiedät, jokaisen teknisen innovaation tuoma hyöty luonnon vitaliteetin ylläpitämiseksi on kaatunut kulutuksen lisäämiseen, jolloin kokonaissaldo on epäedullinen luonnon ja pitkässä juoksuussa myös lajimme kannalta.

Ihminen on luomakunnan vaarallisin nisäkäs

Vuonna 1800 meitä oli noin miljardi, kohtsillään määrä on kymmenkertaistunut. Ei hyvä. Elämme velaksi mitä luonnon kantokykyyn tulee. Poltamme kynttiläämme molemmista päistä, sahaamme pesäpuutamme, kusemme kuppimme täyteen. Toinen kokonaisuus on sodat ja niihin varustautuminen; yhtä lailla luonnon resursseja kuluttavaa idiotismia.

Miten korjata tilanne ?

Siirtymällä eettisten arvojen ohjaamaan toimintaan, jossa ihmisen on hyvä kasvaa ja elää sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Kuulostaa ehkä haihattelulta, mutta onko muuta vaihtoehtoja välttää lajimme tuho ? Käsittääkseni ei ole.

Yhteiskuntamalli

Tasa-arvoinen kansalaisyhteiskunta on minun lempparini. Se pitää sisällään oletuksen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja enemmistö suostuu rankkoihinkin ulkoisiin heikennyksiin rakkaudesta elämää kohtaan. Jos ei näin kuitenkaan ole, niin sitten mallini ei voi toimia. Toinen vaihtoehto, vahva ylikansallinen kontrolli (ns. harvainvalta) voisi olla toimiva kokonaisuus joko hyvässä tai pahassa, mutta onko elämä sitten enää elämisen arvoista, varsinkaan jos järjestelmä alistaa ja sortaa, mitä se ei välttämättä kuitenkaan tee. Muitakin malleja toki on, mutta se on varmaa, että nykyinen materiaaliseen kasvuun perustuva elämisen malli lähenee loppuaan halusimme tai emme. Kasvun rajat on jo ylitetty

Elämisen oikeutus

Jos ihminen ei muuta radikaalisti toimintatapojaan ja lakkaa paskomasta ja pilaamasta ympäröivää luontoa, lajimme ansaitsee joukkotuhon... mitä pikemmin, sen parempi. Muu luonto toipuu kyllä jäljiltämme. Mutta jos annamme sydämemme äänen kuulua ja vaikuttaa toimintamme tärkeimpänä elementtinä, pystymme lajina horjahtelemaan kohti oikeaa suuntaa, lajimme jatkumoa.

Tulevaisuusmissioni

Itse näen tulevaisuutemme valoisana. Kansalaisyhteiskunta, mutta jos se ei toimi, niin vaihtoehtona jonkin sortin teknokratia jonka kuitenkin on toimittava humanismin akateemisen sivistysperinnön asettamamin reunaehdoin ydinarvoinaan kansalaisten yhdenvertaisuus ja luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen. Sitten kun YK:n ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948 toteutuu reaalielämässä, ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti ihmisarvoista tulevaisuutta.

Lue lisää

Kuuluuko sinunkin sydämestäsi ääniä tähän malliin https://www.youtube.com/watch?v=nkiaRfR4tWQ
mielenkiintoista