Olenko todellakin niin lapsellinen nainen,kun oletan sitä onnea avioliitossa olevan?Työssä,kotiin,kotityöt,nukkumaan,töihin.Mihin se avioliiton alkuajan tunne katoaa?Miksi olo on tyhjä?Mitä sitä pitäisi tehdä?Elääkö joku muukin *tyhjiössä*?Tätä tässä ihmettelen,mikä ihmeen tarkoitus tällä kaikella oikein on?Miten sitä taistellaan liiton puolesta ja etenkin oman paremman olon puolesta?
onko sitä onnea?
vihreä omppuN
7820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysyit hyvän kysymyksen : onko sitä onnea? Minne se onni on kadonnut, jos se kerran on ollut olemassa? Oletko odottanut, että itsessään avioliitto korjaa kaiken ja kaikki sujuu kuin itsestään? Toki töitä täytyy tehdä suhteen eteen, oli se seurustelu,-avo,-tai aviollinen suhde. Ei rakkaus yksin riitä, tarvitaan myös tahtoa. Jos muistelet vihkikaavaa, siinähän kysytään, että TAHDOTKO rakastaa..
Ehkä teillä se kuherruskukausi on ohi ja arki on astunut suhteeseen. Ja siinä onkin tekemistä, että siinä arjessa jaksetaan elää. Koska se arki on todellista elämää, tässä ja nyt.
sinä,Mrs.D ammennat voimia elämääsi?Niin,liitot vaatii työtä ja nyt kysynkin,että miten vois työskennellä tässä väljähtäneessä työntäyteisessä,unisessa suhteessa?
Milloin olette menneet naimisiin? Kuinka pitkä suhteenne on? Milloin huomasit, että liittonne on uninen? Miksi tilanne on päässyt moiseen jamaan? Oletteko puhuneet asiasta? Voiko työntekoa vähän hellittää?
Omasta elämästäni jos jotain kertoisin, niin olen kaksviis, kolmatta vuotta aviossa, liki 10 vuotta ukkoseni kanssa kulkenut. Meillä on 5kuinen poika. Tällä hetkellä elämäni on kovin "villiä", opettelen uutta roolia elämässäni, äitinä olemista. Suhde mieheeni on jäänyt hiukan taka-alalle. Olen myöskin välillä hyvin väsynyt ja sen takia monesti oikea äkäpussi. Me tiedostamme suhteemme ongelmat ja sanomme ne ääneen, niin on helpompi lähteä asioita muuttamaan.
Olen peruspositiivinen ihminen, jaksan jotenkin vaan uskoa parempaan. Voimia omaan elämääni saan ihan pieneistä arkipäivän asioista, vaikka suudelmasta kesken imuroinnin. Mieheni ei ole mikään yltiöromantikko, en osaa häneltä edes sellaista odottaakaan..minulle tärkeää on se, että hän saa minut nauramaan.
En osaa antaa ohjeita teidän suhteeseen, vaikka haluaisinkin. Puhuminen on tärkeää-puhukaa avoimesti ja rohkeasti, sopikaa yhteisistä pelisäännöistä. Tehkää niitä asioita, mistä olette ennen saaneet hyvän olon.
asioita.Kaikki vaikuttaa kaikkeen.Nyt,kun keskityn marisemisen sijaan asioihin,alkaa selvitä yhtä sun toista.Niin paljon,ettei kannata tässä kirjoitella sen kummemmin.Hyvää kesää teille koko perheelle:)
...saatte asianne selvitettyä! Jaksamista ja kärsivällisyyttä! Niin, ja hyvää kevättä. =)
sitä kipinää pitää ylläpitää.
Molempien.
Meillä kipinä on kadonnut ja liekki melkoisesti hiipunut vaikka suhde ei ole pitkäkään.
Olen itse sitä yrittänyt ylläpitää arjen keskellä ja varsinkin seksi on ollut sellainen asia mikä ei vain suju.
En enää tiedä mitä tekisin, tuntuu siltä että olen ainoa joka jaksaa ylläpitää hellyyttä ja haluta seksiä. Sillä mitä se on jos suhteessa ei ole seksiä?
Pelkkä hellyys ja rakkaus kun eivät riitä kaikille.
on se seksi vähentynyt huomattavasti ja yleensäkin läheisyys vähentynyt paljon,siitäkin minulla se *tyhjä*olo,josta aiemmin kerroin.Meilläkin tuore liitto ja siksi ihmeissäni olen.Mutta,yritän nyt jotain,ensin puhumalla asiasta,kyselemällä,mitä se siippani sanoo suhteestamme.KUn totuus on se,että ei se vaihtamalla kovinkaan kummene..