Joko nyt erotaan

Olen ollut etäsuhteessa kohta kaksi vuotta. Näemme n. viikon-kahden välein. Olen ihastunut mieheeni, ja myös osoitan sen. Saan häneltä ajoittain hellyyttä ja hän huomioi minut useinmiten, mutta ei osaa myötäelää, kannustaa tai kehua ollenkaan.

Tuntuu että olen taantunut ja masentunut ihmisenä hänen seurassaan. En osaa enää iloita mistään. Seksi ei tunnu häntä kiinnostavan enää kuin ajoittain, osittain varmasti siitä syystä että on huomannut etten itsekään enää juuri nauti siitä. Jarrutan, koska olen sitä mieltä, ettei suhteemme syvene tästä enää ja olen siitä yrittänyt jo hänelle kertoakin monet kerrat. Olen myös sanonut suoraan, että itsestäni tuntuu siltä, ettei hän rakasta minua. Hän ei vastaa tähän mitään (vastaus sekin).

Hän ei muutenkaan halua puhua asioista syvällisemmin, ikään kuin peläten mitä siitä seuraa. Viihdyn hänen kanssaan, vaikken usein edes ymmärrä häntä ja kiinnostuksiaan. Pahin niistä on alkoholi. Juo joka viikonloppu kunnolla ja välillä naukkaa myös viikolla. Ja on ylpeä siitä. Näen että on elämänkatkeruudessaan ja juomisessaan matkalla kohti itsetuhoa, enkä voi auttaa, tai joudun itse samaan kyytiin. Enkä halua enää olla yksin viikkoja ja olen tästäkin puhunut usein. Luulen, että ainoa ratkaisu on erota, mutta tiedän ettei hän pysty sitä sanomaan, vaan haluaa jättää sen huolen minulle. Haluaisin erota ystävinä, mutta tiedän ettei hän pysty siihen. En haluaisi menettää häntä kokonaan. Tiedän kuitenkin että reaktionsa eroon on suuttumus ja sulkeutuminen. Jälkimmäinen on jo ilmeisemmin tapahtunut.