Ei ole uskallusta toteuttaa. Mielessä kuitenkin pyörittelen ajatusta. Myydä asunto pois ruuhkaSuomesta ja ostaa tilalle talo muuttotappioalueelta. Osaisiko sitä elää säästeliäästi? Riittäisivätlö rahat? Miten selviäisi vanhan talon haasteista? Löytyisikö töitä edes kausiluontoisesti? Viihtyisiksi sitä? Onko kukaan toteuttanut ja miten on pärjännyt?
Toteutumaton unelma
Anonyymi
6078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Rahaa täytyy olla juokseviin menoihin. Ainakin sähköön, veteen, ruokaan, veroihin. Onko lääkekuluja? Tarvitsetko autoa? Kaikki ne maksaa. Riittääkö säästösi niihin? Taloon voi tulla myös yllättäviä menoeriä.
Pari sataa tuhatta riittää kyllä sähkölaskuihin, lämmityskuluihin, kiinteistöveroon, vesilaskuihin mitä nyt yleensä asumis menoja tulee.
Asunnon remontoinhi kustannuksiin menee sitten enemmän rahaa.
Vanhassa asunnossa on edessä asumisen kannalta kriittisimmät remontit, kuten kattoremontti, lämmitysjärjestelmän saneeraus ja käyttövesiputkiremontti.
Rahaa menee myös asunnon ulkopintojen remontointiin, jos on puutalo, niin sitä joutuu jossakin vaiheessa maalaamaan.
Asunnon sisätilojen remontit, kuten sisustus remontti on sitten vapaaehtoista, voi sitä asua sisutukseltaan vanhanmallisessa talossa, jos ei ole mukavuuden haluinen, että sisitus pitää olla uusinta mahdollista.
Autoa tarvitsee myös, jos muuttaa asumaan jonnekin sivukylille, josta lähimpään kauppaan on kymmeniä kilometrejä ja kymmen kilometriäkin on matka, johon ainakin talvella autoa tarvisee, ei ole sivukylillä tienhoito, kuten kaupungissa, eikä ole useinkaan pyörätietä, vaan kaljama jäinen ja urainen autotie, jota ei nastattomalla polkupyörällä ole asiaa.
Sisustus on se helpoin juttu. Maalaaminen ja tapetointi ym. On helppoa tosin aikaa vievää ja siitä on kokemusta. Enemmän olisin huolissani katosta ja putkistosta sun muusta rakenteesta. Toki niitäkin kohteita on joissa putkiremontti ja kattoremontti ym on tehty ainakin kertaalleen. Vaan ainahan voi sattua vaikka se vesivahinko.
Hyvinpä nuo eläkeläiset näkyy velattomissa ok-taloissa asuvan meidänkin landella. Monella on tosin oma vesikaivo ja onpa osalla omat lokakaivotkin. Eli ei kaikilla ole kunnallistekniikkaa.
Siitä aiheutuu silloin löhinnä kuluja sen verran, mitä vesipumppu sähköä kuluttaa veden käytöstä ja lokakaivojen tyhjennykset, about 100 euroa x 1-2 vuodessa. Missä kunnallustekniikka, siinä käyttömaksut kulutuksen mukaan, puhdas-ja likavesi.
Lämmitysmuoto vaikuttaa paljonko sähköä kuluu, plus muut sähkösyöpöt. Talon vakuutukset maksaa sen mukaan mitä ja mistä otettu ja vakuutuksissa on sisällytetty.
Kiinteistövero, mikähän ympäristöverokin ( korjatkaa veronimi jos korjattavaa) nykyään on ok-taloissa asujille. Mahdolliset tienhoitokulut, jollet itse hoida teitäsi omasta pussistasi muutoin.
Roskatkin tarttee johku hukata eli roskantyhjennykset 2-4 viikon välein.
Lisätkää jos tulee jotain muuta mieleen.
Niin ja pärjäsin minäkin aikoinaan maalla ok-talossani asuen kuluista lastenhoitajan palkalla ja autollakin ajoin joka arkipäivä 5-6 pvä/vkossa töihin 100km/pvä.
Halvempaa oli asua pikkukylässä kyllä osakkeessa, paritalo muodostelmassa. Kulut oli pienemmät huomattavasti.
Peruskorjauskulut vievät suurimman potin. Yleensä niitä täytyy viimeistään tehdä silloin, kun itse ei enää remonttiin kykene. Peruskorjauskustannukset ovat pienessäkin talossa usein vähintään tuplasti talon arvo. Eli jos talon käypä arvo tontteineen on vaikkapa 100 tuhatta niin peruskorjaukseen voi laittaa toiset 100 tuhatta eikä riitäkään.
Elämäntilanne ja talo itsessään tietysti vaikuttaa. Ei ole järkeä asua hulppeassa pitkästi yli miljoonan hintaisessa arvokiinteistössä eläkkeelle jäädessä, kun lapsetkin ovat aikaa sitten lentäneet pesästä. Arvokiinteistön hoitaminen maksaa myös hulppeasti, 100 tuhannen remppa ei näy yhtään missään, tarvitaan huikeasti enemmän. Pitää tehdä valintoja kuten esimerkiksi satsaanko loppuelämäni talon hoitoon ja kunnostamiseen vai olenko enemmän läsnä lasten ja lastenlasten elämässä. Arvokiinteistöjen omistajat harvoin rakastavat talonmiehen töitä.
Toisaalta myös lapseton pariskunta, joka on vuosikymmenet asuneet kivassa talossaan järvenrannalla haluaa talosta eroon eläkeiässä ja ihmisten pariin. Ei ole järkeä ottaa suurta remonttilainaa eläkevuosien riesaksi, asua metsässä keskellä ei mitään.
Kaiken ei tarvi maksaa maltaita, kunnremppaa,, nimimerkillä talonsa rempannut peruskorjaten. Mutta pitää osata tehdä itse mahdollisimman paljon, sillä tekijät ne vasta maksaa. Ei tarveaineet niinkään, ellei ole kullatut hanat ja puitteet.
Kodin ei tartte olla luxus, vaan toimiva riittää.
Kiinteistövero on kuntakohtainen ja siihen vaikuttaa tontin koko ja kiinteistön käypä arvo.
Kyllä. Tiiän.
Järjen ääni: ensin hommaat työn, sitten vasta talon.
Mieti myös ikääsi. Järjestäin vanhoille sukulaisilleni ja muille läheisille on tullut ongelmaa talon hoidon kanssa 70 v ikäisenä ja siinä pitää alkaa hankkiutua talosta eroon. Kukaan heistä ei ole asunut muuttotappioalueella, mutta talon myynti voi silti kestää ja kestää. Varmaa on sekin, ettei kukaan enää 80v jaksa taloa hoitaa ja remppaa tehdä.
- Sheena
Tuota samaa olen porukoilleni puhunut. Iskä vielä rakensi uuden ison autotallin yksinään alusta loppuun tänä kesänä ja maalasi talon katon toissakesänä ja äiteen kanssa maalasvat talon, teki sisällä remppaa. Ikää on 72v.
Itse vielä kykenee kaikkeen, mutta kuinka kauan on eri asia.
Pysyvät kunnossa, kun on hommaa. Kerrostalossa olisivat jo huonommassa kunnossa.
Työikäinen olen. Nykyisen asunnon myymällä saisin velattomasti ostettua sen talon.
Ovatpa saaneet nauttia elämästä miten ovat halunneet. Hän joka pelkää ei saa mitään.
Se on totta. Äiti nyt kulkee jo huonosti vaikkei ole vielä 70:kään. Rikot ja osteoporoosi yms. haittaa kulkemista. Mutta isä on vielä ikäisekseen riuska mies.
Kyllä hän mulle vitsaili, että saan 600cc katupyöräni takas, sitten kun hänet täytyy alkaa nostaa motukan selkään. Vielä nousee ketterästi papan jalka satulan yli. Ja mutsi on istunut kyydissäkin.
Lähtee varmaan saappat jalassa. On iskälläkin kaikenmaailman sairauksia, mutta sitkee ja hyvä fysiikka vielä.
Ei välttämättä noinkaan. Ihmiset tuppaavat vanhemmiten sairastumaan, kuka mitenkin asuinmuodosta riippumatta.
Varsin extremeä on esimerkiksi sairastua muistisairauteen omakotitalossa. Sairaushan ei tule yhdessä yössä vaan hiipii hiljalleen. Jos asuu omakotitalossa yksin, sitä on läheisten erityisen vaikea huomata, vaikka kävisi talossa päivittäin, saati jos käy harvemmin, vaikkapa kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa jos kauempana lapset asuu. Kun muistisairaus todetaan ja vaivalla alkaa kotihoito käydä, niin silloin tarvitaan jo edunvalvoja. Edunvalvonta on ikävä ja turhauttava, aikaa vievä surullinen tehtävä. Talon hoito "etänä" toisesta kaupungista vie edunvalvojan aikaa aimo osan. Synkintä on se, ettei edunvalvottavalla ole edes rappukäytävää eikä naapureita ole turvana. Kaikenmaailman katukauppiaat "osta kattoremontti, ei maksa kuin 30000 euroa, nimi paperiin, nyt on halpaa" vaanii. Varkaat ja huijarit tietysti myös. Aivan eri tavalla vanhus on altis heille ja hyvä uhri omakotitalossa kuin kerrostalossa.
Höpö höpö. Yhdeksänkymmentä lähestyvä isäni asuu yksin omakotitaloa. Ajaa nurmet, linkoaa lumet, viljelee kotitarvejuurikkaat, hoitaa puutarhaa, hoitaa talon perushuoltotyöt, yms. Ei tosin remppaa eikä rakenna, mutta ei ole koskaan niistä tykännytkään. Ostanut ne aina ulkoa, ja niin tekee nytkin.
Täysin yksilöllistä tämäkin, ei mitään ikään nautittua. Tiedän yli 80 v. miehen, joka osti maata sitä varten että alkaa rakentamaan.
Siis naulittua.
No eipä se niin ruusuista ole muistisairaanelämä kerrostalossakaan. Harva naapuri katsoo perään. Voi tietysti omaisille olla helpompaa.
Niin älkää kukaan muuttako omakotitaloon. Voi tulla omaisille raskaaksi ajanoloon se.
Meillä se oon minä, ainoana lapsena joka huolehdin vanhemmistani, kun aika koittaa ja apua tarvivat.. Ei ole muita. Tiiän joutuvani vielänkoville siinä 10-15 vuoden sisällä.
Saan painaa laikka punaisena jeesaamassa. Mutta sen teen, he on mun ainoat vanhemmat. Mä joko muutan heille tai he muuttaa johonkin missä 24/7 apu saatavilla.
Mutta heidän taloa ei myydä eikä jukata, kollei ole taloudellinen pakko. Minä muutan sinne sitten. Pärjään maalla hyvin ominpäinkin. Pärjänny ennenkin.
Ei tuo nyt ihan höpöhöpöä ollut. Miesten odotettu elinikä ei taida edes 80 vuotta olla ja harva lähtee ns saappaat jalassa. Dementiakin iskee miehillä nuorempina.
Meillä tavataan auttaa töissä joissa eivät itse enää pärjää. Huonompi juttu jos ei ole siunaantunut jälkikasvua.
Erittäin poikkeuksellista, että ysikymppisen toimintakyky on tallella.
Ei ole ihan järjellinen idea alkaa rakentamaan yli 80v. Hyvä mahdollisuus koitua kuolemaksi. Itse tiedän muutaman sinnikkään 80-vuotiaan, jotka ryhtyneet remppaan tai "vain" muuttoon, ja ovat kuolleet tai loukanneet itsensä siten etteivät pääse edes kävelemään enää. Vaikka mieli kestäisi raskaampiakin tavaroita nostella, niin kroppa ei. Yhdenlainen muistisairauden merkki sekin, ettei ajattele realistisesti.
Vanhana on järjetöntä muuttaa omakotitaloon. Mutta jos haluaa tuhlata omaisuutensa ja tuhota luontoa, niin mikäs siinä vaikka asuisi yksin kartanossa keskellä ei mitään. Onneksi kovin monilla on alle tonnin nettoeläke, niin se pitää järjen tallella.
Ettet vain olisi uhrautuja tyyppiä? Se kuormittaa ja stressaa pidemmän päälle. Jokaisella on vain yhdet vanhemmat, silti aina on mietittävä mitä oikeasti jaksaa ja mitä ei. Monilla, kuten kenties sinullakin, suo anteeksi, on sellainen ajatus, että pakko jaksaa hoitaa kaikki mahdollinen, etenkin omat vanhemmat ja lapset. Sitten he miettivät miksi ihmeessä oma terveys ei paras mahdollinen. Tulee kremppaa, jo aika varhain.
Etenkin jos asut vanhempien kanssa, niin minkäänlaista apua kotiin ei tipu, vaikka sitä tarvittaisiin miten paljon. Työelämässä ollessasi et myöskään voi valvoa muistaako vanhempasi syödä ja ottaa lääkkeensä. He sanovat vain "joojoo on syöty ja otettu" vaikka ei olisi.
Kyllä mä taidan olla uhrautuja tyyppiä. Tiedostan sen itsekin. Mutta teen sen rakkaudesta. En kiitosten tähden.
Hyvin todennäköistä on, että joudun turvautumaan ostopalveluina kotiapuun.
Mutta myös itse käymään aktiivisesti auttamassa. Mä koen sen tärkeeksi auttaa omiaan.
Oma äitini oli omashoitaja, hoiti äitiään kotonaan. Kyllä he saa lomituksia. Ja kotisairaanhoito kävi kotona.
No itse aion muuttaa vielä enemmän maalle. Siellä haasteina on palveluiden vähyys ja etäisyys.
Mutta itse ajattelen, että saisin säästymään paljon varoja, kun pienentäisin kuluja huomattavasti. Polttopuut teen itse omasta metsästä ja ehkä jotain muutakin omavaraisuutta voi harkita. Kun saan kaiken pyörimään, voin jäädä pienyrittäjäksi, että saan kesät pidettyä vapaina. Sinne pientä pesämunaa ja reissailen kotimaassa. Talvet ja muut ajat voi tehdä sit taas kesää varten rahaa. Pari kuukautta ainakin pitäis lomaa.
Juuri palveluiden vähyyden ja kaukaisuuden takia tarvitsee auton. Minua ei reissaaminen nykyään huvita. Kulutusmenot saisin aika pieneksi. Toki kuluja silti on. Vaan kun ei ole houkutuksia ei ehkä tule tuhlattuakaan. Ehkä ajattelen liian ruusuisesti?
No kaikki pitää osata ajatella ennakoivasti. Kun lähtee "maalikylillä" käymään, ostaa kaikkea muutakin tulevaisuudessa tarvittavaa ja hoitaa monta ostosta samalla kertaa
Mutta sen mitä tekee itse, ei tarvitse ostaa ja korjaaminen nousee kunniaan, sekä kaiken tarvittavan laadukkuus ja hyvä huolto. Mutta omalle ajalle ei kannata laskea hintaa, se on sitten elämäntapa.
Käyn kerran viikossa kaupassa joten ennakoin nytkin kaikkea. Asun niin, että vapaa menee nytkin omissa hommissa. On siis asioita jotka ei sinänsä muuttuisi.
No muutos ei ole sitten niin suuri...
Niin no hiljaisuus ja pimeys sekä matka muihin ihmisiin voi muuttua radikaalisti myös.
Hiljaista on nytkin. Pimeämpää olisi ja etäisyyttä muihin. Tosin riippuu siitä asuuko kylällä tai taajamassa.
No varmaan ihan metsikössä vielä hiljaisempaa, mutta joillekin sekin sopii. Itse oon ainakin vanhemmiten muuttunut erakommaksi. On jotenkin mukavaa, jos voi itse olla rauhassa aina kun haluaa ja tulla sitten halutessaan ihmisten ilmoille, eikä toisinpäin, että koettaa hakeutua hiljaisuuteen kaikesta härdelkistä ympärillä.
Nimenomaan noin minäkin ajattelen. Ja koen erakoitumisen hyvinvoinnilleni tärkeäksi. Välttämättömäksi. Kaikki härdelli kuormittaa valtavasti. Sitten kun itsestä tuntuu hyvälle mennä härdellin keskelle on siihen jo henkisesti asennoitunut niin, että jaksaa hetken pauhua.
Puiden hakkaaminen ja lumityöt, siinä vaarallisimmat lajit vanhoille.
Maaseudulta saa hyviä taloja halvalla, ainakin semmoisista kunnista joissa väestö ikääntyy eikä ole hirveästi työpaikkoja paikkakunnalla.
-harmiseikirj-
Niin saa vaan taitaa niiden arvo vaan laskea lisää eikä myytyä saa. Toki niillä on käyttöarvo ja asumisen laatua.
Ei ainakaan nouse, moni sen kyllä ymmärtääkin ja voisi myydä edullisesti jo ihan siksi että saa hyvän asukkaan taloon, ettei jää tyhjilleen. Olisihan se myös kaikkien etu, myyjän jolle ei jää taakkaa talosta, maaseudun joka saa uusia asukkaita ja ostajan joka saa laadukkaan elämän jos tykkää maaseutuelosta.
-harmiseikirj-
Tämä. 👍
Hyvää ei saa halvalla. Talon hoitamiseen menee myös aikaa ja rahaa. Nyrkkisääntönä pieneen taloon vähemmän kuin suurempaan.
Lähempääkin voi löytää edullisen asumuksen luonnon keskeltä. Niin läheltä, että voi käydä töissä, vaikka työmatka olisikin pitkä.
Tunnin ajo suuntaansa omalla autolla on vielä siedettävää. Koska julkisilla ei pääse, verottaja maksaa matkakorvausta.
xLiner
Asun jo maalla ja ajan työmatkaa. Täällä on vaan niin kallista, että saa muuttaa kunnolla kauemmaksi, että talot halpenevat. Haluaisin oikeaan kunnon talveen. Aika usein syrjäkylälläkin naapurin valot näkyy kotiin ellei sitten muuta autioituvaan kylään. Monesti sielläkin talot on rakennettu vierekkäin vaikkei niitä sitten olisi kuin kourallinen. Naapureiden merkitys taitaa silloin vain korostua. Kaupunkiin mahtuu hieman erilainenkin eläjä. Maalla taidetaan painaa kaikki samaan muottiin.Olisi kiva kuulla onko kukaan oikeasti tehnyt muutosta?
Jos saat järkevän asumuksen, eläminen on halpaa. Vesi kaivosta, lämpö takasta ja varuiksi aggregaatti.
Kun ei osta ruokakaupasta valmisruokia kauppalasku ei paljoa ole. Leivät leipoo itse jne.
Metsästä saa marjat ja sienet, vesistöstä kalat, voisi pitää kanoja...
Sanoisin että rohkeasti vaan. Jos se ei pidemmän päälle miellytä, voi muuttaa edulliseen vuokra-asuntoon lähemmäksi työpaikkoja ja käydä mökillään silloin kun sopii.
xLiner
Kyllä maalla niitä kaukana muista taloistakin olevia asumuksia on. Niitä vain jostain syystä on hyvin harvoin myytävänä.
Onhan niitä paljonkin myytävänä, pitkän aikaa, kukaan ei osta.
Muuttotappiokuntia oli vuonna 2018 243 kpl eli vaihtoehtoja on. Käytännössä esim koko rannikko Oulusta Vaasaan. Jos kunnon talveen haluaa niin sitten lappi tai kainuu. Riippuen ammatistasi niin katsele työpaikkailmoituksia. Esim Kajaanin seudulla on pulaa työntekijöistä ja lähikunnista löytyy kyllä asuntoja.
Sitä jäin miettimään että miksi juuri vanha talo kun varmaa uudempiakin on edullisesti myytävänä. Yksi entinen työkaveri lähti töiden perässä muualle ja työpaikan saatua hommasi talon siten että sopi asuvansa ensin 6 kk vuokralla. Jos sen jälkeen haluaa jäädä niin ostaa sitten pois. En nyt muista menikö niin että puolet tai vuokra kokonaan vähennettiin ostohinnasta. Jos ei olisi jäänyt niin omistaja tietysti sai pitää vuokrarahat.
Tuolla on usein ostajan markkinat joten tuollainenkin on mahdollista.
Ne uudet talot maksavat joka paikassa. Toki vanhemmassa tulee kalliita remontteja ellei niitä ole jo ehditty tehdä. Saisi talon velattomana myymällä nykyisen asunnon. Siksi sitä vaihtoehtona mietin. Tonttien arvo on sen verran alhainen tuolla muualla, että vanhojen talojen hinnat ovat todella paljon pienemmät.
Eri aikakausien talot ovat aivan erilaisia. Talot myös usein pilataan remonttia tehdessä, kun ei ostata tehdä ja päälle halutaan vielä halvalla.
Itse juuri myin vanhan kotitaloni 50-luvulta. Kuntotarkastuksessa ymmärrettävästi suunnilleen kaikki piti korjata ja laittaa uusiksi. Silti talossa ei ole mitään kummoisempaa sisäilma- tai kosteusongelmaa, homeesta puhumattakaan. Samaa ei voi sanoa uudemmista 70- ja 80-luvun taloista. Niissä on ongelmia järjestäin ja sen kyllä huomaa myynti-ilmoituksia lukiessa. Samat talot ovat siellä myynnissä kuukaudesta toiseen.
Omasta näkökulmastani kannattaa sijoittaa rahansa mieluummin tonttiin kuin sillä seisovaan taloon. Talo on kulutushyödyke, hyvä tontti hyvällä paikalla on sijoituskohde. Kun talon arvo laskee, tontin arvo nousee. Ehkei samassa suhteessa tietenkään, mutta tontin arvo hyvällä paikalla pysyy, talon ei.
Kunhan ei ylikorjaa ja tekee talon tekniikkaa tukien välttämättömät rempat. Tuollaisessa asuu kauan kohtuullisin kustannuksin.
No tietysti, jos rahaa on paljon tuo toimii. Kaikilla vaan ei ole varaa noihin kasvukeskusten taloihin joilla hintaa 400000 tuhatta vähintään. Muualta sillä rahalla saa paljon enemmän.
Riippuu mitä pitää kohtuullisina kustannuksina. Remontit maksavat maltaita eikä niissä saa töpeksiä, muuten maksua tulee kymppitonnejakin lisää.
Kaikessa on riskinsä. Uusissakin taloissa voi olla rakennusvirheitä. Huonolla tuurilla talon putket on tiensäpäässä jo 20 vuodessa niiden laitosta.
Tiedän uusia kerrostaloja joissa putkiremontti ollut jo 8 vuoden päästä rakentamisesta edessä.
Minä myin velattomani asuntoni ja jäin samaan vuokralle. Mikään ei muuttunut, muuta kuin sain rahnaa tuhlailla. Omalla kohdallani kuolema voi tulla milloin tahansa, niin ei nyt enää paljon huoleta. Ihan sama vaikka mätänisin tänne asuntoon. Eipä tarvitse perillisten murehtia asunnon myyntiä.
Käänteinen asuntolaina on ollut monen velattoman pienieläkkeisen ikäihmisen pelastus.
Talo tappioalueella olisi koko elämäsi vai? Miten voisi viihtyä?
Miksei voisi viihtyä?. Pihatyöt. Luonnossa samoilu. Hiihtäminen. Pyöräily. Saunominen. Lukeminen. Käsityöt. Ruoanlaitto ja leivonta. Kunnostaminen.Siinä harrastukset nyt. Kaikkea tuota voisi harrastaa myös tosimaalla.