Minulla on kova kaipuu saada kuulla Kalervo Tuukkasen, Lauri Saikkolan, Nils-Erik Fougstedtin, Eric fordellin ym. sinfonioita kun heidän sinfoniansa vaipuivat unohduksiin kun yhden periaate nostettiin suomessa normiksi ja vain Sibben sinfoniat pääsivät parrasvaloihin vaikka tuo Erkki Melartin onkin sinfonikkona kokenut uuden tulemisen ja renessanssin mikä on hyvä asia.
Kaipaan Kalervo Tuukkasen sinfonioita
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jouset on mahtavia muuten kaikki on kuin wanhaa bachia.
Se olisikin suuri kunnia Tuukkaselle mutta erona Bachiin on se että Tuukkasella Erkki salmenhaaran mukaan kudos on homofoninen kun se Bachilla on hyvin polyfoninen mutta minusta Tuukkasella on postromantikkona enemmän melodista viehätystä ja suurta ilmaisuvoimaa kuin bachin staattisessa barokki arkkitehtuurissa joka käsittelee yhtä affektia kerrallaan ja on monotemattista ja monorytmistä musiikkia.
Kuuntelin Kalervo Tuukkasen Meri sinfoniaa jonka 16 ja puoli minuuttisessa avausosassa jota ei voi kuunnella Tuubista eikä spotifysta on paljon enemmän ekspressiivistä melodista kauneutta kuin Finlandian laskelmoidussa ja kömpelössä vaskien paisutuksilla alkavassa juhlallisessa ja uhmakkaassa avauksessa ja taitavasti rakennetussa Meri sinfonian Myrsky osassa jossa mainingit kohoavat vaahtopäille pakahduttavaa ilmaisuvoimaa jota finlandiasta saa etsiä eikä merkittävä taidemusiikki jota meri ainakin jossain määrin edustaa milloinkaan avaudu heti tai ole helposti tajuttavaa mikä taas on finlandialle tyypillinen piirre sillä minäkin sen simppelin musiikillisen logiikan jo lapsena käsitin kun tietoa vaietuista suomen säveltaiteen suurmiehistä ei vielä ollut ja tuskin tuo merikään on tuukkasen paras sinfonia kuten ehkä hänen kuudes sinfoniansa.