kenen lauluja laulat?
https://www.youtube.com/watch?v=4K9F-CLlORE
Minä laulan tänään jäähyväislaulua joka ei tarkasti ottaen ole hautajaismusiikkia, vaan Felicianon vuodelta 1971 levyttämä laulu joka tulkitsee sitä haikeutta jonka tuntee kun joutuu eroamaan ystävistään. Sillä ei ole mitään tekemistä palstan kanssa eikä kenenkään palstalla kirjoittavan kanssa. Hautasin eilen virtuaalisesti hyvän ystävän Kolumbiassa ja sain osallistua striimattuun muistotilaisuuteen ja messuun.
***
Ystävyys on kaikista ihmissuhteista tärkein ja parhaimmillaan elinikäinen, pyyteetön ja jaloin.
Vuoden viimeinen päivä
56
1037
Vastaukset
- Anonyymi
Sinun ystäväsihän ovat muissa ryhmissä kuin täällä, joitten kanssa olettaisi jakavan
tunteesi ja kokemuksesi. Osanottoni ystäväsi poismenon johdosta.
Tuo valitsemasi laulu liittyy elämän arvaamattomuuteen, miten vasta aika antaa vastauksia nuoruuden unelmiimme ja suuriin kysymyksiimme.
On suuri aarre saada ja säilyttää ystävyyksiä, jotka ovat saaneet alkunsa jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Vanhat ystävät tuntevat ja hyväksyvät meidät ilman suojavarustuksia, rooleja, elämän ulkoisia mittapuita. He pitivät meistä jo kaltaisinaan piikikkäinä kömpelöinä murkkuina ja nuorina maailmanparantajina, myötäelivät rakkakustarinat ja sydänsurut. Luottamus, ehdoton hyväksyntä omana itsenään, asioiden jakaminen - ystävyys.
Näin vuoden vaihtuessa tulee mieleen kappale "Farewell walz", skotlantilainen kansanlaulu, joka tuli tunnetuksi elokuvasta Sumujen silta. Sitä on kauan soitettu Euroopassa uudenvuodenvastaanottajaisissa. Se liittyy omakohtaisesti nuoruuden ystävyyteen myös sitä kautta, että opiskelijatansseissa sitä usein soitettiin illan viimeisenä valssina.
https://www.youtube.com/watch?v=eG3afAIi6IQ
Teemalaulun tunnetummat sanat kertovat rakastavaisten kohtaamisesta, erosta ja jälleennäkemisestä ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Vähemmän tunnetussa versiossa kerrotaan ystävyydestä :
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.
On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.
Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve, näkemiin.Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 70 vuotta. Asuimme opiskeluaikana lähekkäin ja kuljimme samaa matkaa. Puhuin hänen kanssaan juuri tällä viikolla puhelimessa. Hän on jo täyttänyt 90 v. mutta hyvämuistinen ja iloinen kuten aina ennenkin. Keskustelumme jatkuvat aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka olisi pitkiäkin puhumattomuuden aikoja. Koskaan emme ole olleet erimieliset. Mukavasti sattui, että lapsemmekin ovat saman ikäiset. Hekin ystävystyivät ja olivat paljon yhdessä kasvuaikoinaan.
Ramoonan runo sopii hyvin kuvaamaan myös meidän ystävyyttämme, joka on ollut lämmin osa koko elämäni taipaleella.Makriina kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 70 vuotta. Asuimme opiskeluaikana lähekkäin ja kuljimme samaa matkaa. Puhuin hänen kanssaan juuri tällä viikolla puhelimessa. Hän on jo täyttänyt 90 v. mutta hyvämuistinen ja iloinen kuten aina ennenkin. Keskustelumme jatkuvat aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka olisi pitkiäkin puhumattomuuden aikoja. Koskaan emme ole olleet erimieliset. Mukavasti sattui, että lapsemmekin ovat saman ikäiset. Hekin ystävystyivät ja olivat paljon yhdessä kasvuaikoinaan.
Ramoonan runo sopii hyvin kuvaamaan myös meidän ystävyyttämme, joka on ollut lämmin osa koko elämäni taipaleella.Auld Lang Syne on todellinen klassikko jota lauletaan aina kun vuosi vaihtuu USA:ssa ja varmaan myös Englannissa ja Skotlannissa.
Minulle tuo Felicianon levyttämä laulu nuorukaisesta joka on hyvästelemässä ystäviään ja kotikyläänsä kukkulalla niin kuin niin monet hänen ikätovereistaan jotka ovat jo lähteneet etsimään uusia horisontteja on samalla ikään kuin laulu menetetyistä ystävistä, ystävyyksistä, rakkauksista ja elämän katkeransuloisista perspektiiveistä.
***
Vuodenvaihteen rituaaleihin kuuluu ystävien muisteleminen, kiitollisuudella ja rakkaudella. Nostalgian vaikutus on voimakas kun ikää tulee enemmän ja ajatukset palaavat usein menneisyyteen ja ihmisiin jotka ovat olleet tärkeitä itselle elämässä. Ajan virta tuntuu aina vain kiihtyvän ja vievän kohti sitä lopullista putousta. Nostalgia muodostaa ikäänkuin suvantoja joissa nykyisyys ja menneisyys muodostavat ajan pyörteitä.
***
Malja ystävyydelle!Paloma.se01 kirjoitti:
Auld Lang Syne on todellinen klassikko jota lauletaan aina kun vuosi vaihtuu USA:ssa ja varmaan myös Englannissa ja Skotlannissa.
Minulle tuo Felicianon levyttämä laulu nuorukaisesta joka on hyvästelemässä ystäviään ja kotikyläänsä kukkulalla niin kuin niin monet hänen ikätovereistaan jotka ovat jo lähteneet etsimään uusia horisontteja on samalla ikään kuin laulu menetetyistä ystävistä, ystävyyksistä, rakkauksista ja elämän katkeransuloisista perspektiiveistä.
***
Vuodenvaihteen rituaaleihin kuuluu ystävien muisteleminen, kiitollisuudella ja rakkaudella. Nostalgian vaikutus on voimakas kun ikää tulee enemmän ja ajatukset palaavat usein menneisyyteen ja ihmisiin jotka ovat olleet tärkeitä itselle elämässä. Ajan virta tuntuu aina vain kiihtyvän ja vievän kohti sitä lopullista putousta. Nostalgia muodostaa ikäänkuin suvantoja joissa nykyisyys ja menneisyys muodostavat ajan pyörteitä.
***
Malja ystävyydelle!Osanotto minultakin, Paloma. "Kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan" kirjoittaa Pablo Neruda.
Minäkin jäin miettimään tuota ystävyyttä ja sen olemusta, mutta onneksi Ramoona kirjoitti siitä niin kauniisti ja tyhjentävästi , että eipä siihen ole lisättävää.
Onnekas olen minäkin ollut ystävien kohdalla. Lapsuudenystävistä on vielä viisi jäljellä, pidämme yhteyttä harvakseltaan. Kolme läheistä ja pitkäaikaista ystävää olen menettänyt, kuolemalle, heitä muistan ja kaipaan. 50, 60 ja 70-vuotiaina kuolivat. Miksi juuri he ?
Olen myös miettinyt, vaikuttaako tämä korona-aika ystävyyteen, saako se näkemään omat ja toisen puutteet selkeämmin, saako se odottamaan ystävyydeltä enemmän kuin aikaisemmin
Itsestäni huomasin pientä loukkaantumista, kun pitkäaikainen ystäväni soitti ja sanoi: "soitan nyt kun ei ole muutakaan tekemistä". Aikaisemmin olisin tulkinnut asian huumoriksi, nyt jäin miettimään ja tietysti ynnäsin muitakin lauseenparsia, joiden perusteella jäin punnitsemaan tuon ystävyyden laatua. Kovin syvällinen se ei koskaan ole ollut, ehkä vain viihteellinen ja se kirkastui minulle nyt - koronan ansiosta..))
Eihän se tietysti mitään toimenpiteitä tai välirikkoa aiheuta, mutta on varmasti hyvä nähdä sen laatu ja rajat.
Täydellistä vastavuoroisuutta ei varmasti ihmisten kesken voi ollakaan, mutta ainakin "rakkausprofessori" Kaarina Määttä,on katsonut, että meillä on sisimmässämme kalkulaattori joka pitää koko ajan tiliä, kirjaa suhteen plussat ja miinukset ja jos tase kääntyy negatiiviseksi, suhde kuihtuu tai loppuu. Voihan tuossa perääkin olla ?demeter1 kirjoitti:
Osanotto minultakin, Paloma. "Kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan" kirjoittaa Pablo Neruda.
Minäkin jäin miettimään tuota ystävyyttä ja sen olemusta, mutta onneksi Ramoona kirjoitti siitä niin kauniisti ja tyhjentävästi , että eipä siihen ole lisättävää.
Onnekas olen minäkin ollut ystävien kohdalla. Lapsuudenystävistä on vielä viisi jäljellä, pidämme yhteyttä harvakseltaan. Kolme läheistä ja pitkäaikaista ystävää olen menettänyt, kuolemalle, heitä muistan ja kaipaan. 50, 60 ja 70-vuotiaina kuolivat. Miksi juuri he ?
Olen myös miettinyt, vaikuttaako tämä korona-aika ystävyyteen, saako se näkemään omat ja toisen puutteet selkeämmin, saako se odottamaan ystävyydeltä enemmän kuin aikaisemmin
Itsestäni huomasin pientä loukkaantumista, kun pitkäaikainen ystäväni soitti ja sanoi: "soitan nyt kun ei ole muutakaan tekemistä". Aikaisemmin olisin tulkinnut asian huumoriksi, nyt jäin miettimään ja tietysti ynnäsin muitakin lauseenparsia, joiden perusteella jäin punnitsemaan tuon ystävyyden laatua. Kovin syvällinen se ei koskaan ole ollut, ehkä vain viihteellinen ja se kirkastui minulle nyt - koronan ansiosta..))
Eihän se tietysti mitään toimenpiteitä tai välirikkoa aiheuta, mutta on varmasti hyvä nähdä sen laatu ja rajat.
Täydellistä vastavuoroisuutta ei varmasti ihmisten kesken voi ollakaan, mutta ainakin "rakkausprofessori" Kaarina Määttä,on katsonut, että meillä on sisimmässämme kalkulaattori joka pitää koko ajan tiliä, kirjaa suhteen plussat ja miinukset ja jos tase kääntyy negatiiviseksi, suhde kuihtuu tai loppuu. Voihan tuossa perääkin olla ?Tämä korona-aika on loitontanut ihmisiä toisistaan, kun tapaamisille ei ole mahdollisuuksia järjestynyt, mutta pitkäaikainen ystävyys ei kuole. Se herää henkiin kun puhelin soi.
Muistan, että minullekin kävi hiukan samoin kuin sinulle, Demeter, kun kutsuin ystäväni kahville. Hän sanoi tulevansa mielellään, koska hänellä ei ollut muutakaan menoa. Ehkä hän ei tarkemmin harkinnut sanojaan, ja olin ihan ryytyväinen, että tuli. Jäi vain mieleen.
Tässä vietin uudenvuodenyötä itsekseni pitkän elokuvan parissa, Netflixin antia.
Tulen toivottamaan uusia vuosia myös pirttiläisille, kun jo olemme vuoden vaihteen ohittaneet. Tämä pirttiystävyys on näinä karanteeniaikoina tulleet tarpeellisiksi minulle ja uskoisin, että monelle muullekin.
Nyt on tyynempää kuin jokin aika sitten, ja pirtin tunnelma taas herää.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää tulevaa.
Nyt on jo siis 2022! Enpä aikanaan uskonut, vuosituhansien vaihtumisen jälkeen, että ikävuosia riittää näin pitkälle.Makriina kirjoitti:
Tämä korona-aika on loitontanut ihmisiä toisistaan, kun tapaamisille ei ole mahdollisuuksia järjestynyt, mutta pitkäaikainen ystävyys ei kuole. Se herää henkiin kun puhelin soi.
Muistan, että minullekin kävi hiukan samoin kuin sinulle, Demeter, kun kutsuin ystäväni kahville. Hän sanoi tulevansa mielellään, koska hänellä ei ollut muutakaan menoa. Ehkä hän ei tarkemmin harkinnut sanojaan, ja olin ihan ryytyväinen, että tuli. Jäi vain mieleen.
Tässä vietin uudenvuodenyötä itsekseni pitkän elokuvan parissa, Netflixin antia.
Tulen toivottamaan uusia vuosia myös pirttiläisille, kun jo olemme vuoden vaihteen ohittaneet. Tämä pirttiystävyys on näinä karanteeniaikoina tulleet tarpeellisiksi minulle ja uskoisin, että monelle muullekin.
Nyt on tyynempää kuin jokin aika sitten, ja pirtin tunnelma taas herää.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää tulevaa.
Nyt on jo siis 2022! Enpä aikanaan uskonut, vuosituhansien vaihtumisen jälkeen, että ikävuosia riittää näin pitkälle.Hyvä kuulla Makriina, että joku toinenkin on on ollut valppaana ystävien sanomisille..))
Monella tavalla ne sanomiset voi tulkita kuten täällä saa jatkuvasti huomata, miksei muuallakin. Enkä minäkään epäile, etteikö ystävyys tämänkin henkilön kanssa jatku, onhan siinä paljon sellaistakin, mikä kantaa.
Minä en löytänyt eilen telkkarista mitään katsottavaa. Mihin jäi sekin perinne, että vuoden vaihtuessa saimme kuulla Leinon Hymyilevän Apollon ? Nyt oli ykkösellä tarjolla musiikkia, joka ei kyllä minuun kolahtanut: nuoria artisteja, vimmaista menoa, vahvoja tehosteita...
Toivotaan että seesteisempi meno 80 :lla ja kahvipirtissä jatkuu...
demeter1- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 70 vuotta. Asuimme opiskeluaikana lähekkäin ja kuljimme samaa matkaa. Puhuin hänen kanssaan juuri tällä viikolla puhelimessa. Hän on jo täyttänyt 90 v. mutta hyvämuistinen ja iloinen kuten aina ennenkin. Keskustelumme jatkuvat aina siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka olisi pitkiäkin puhumattomuuden aikoja. Koskaan emme ole olleet erimieliset. Mukavasti sattui, että lapsemmekin ovat saman ikäiset. Hekin ystävystyivät ja olivat paljon yhdessä kasvuaikoinaan.
Ramoonan runo sopii hyvin kuvaamaan myös meidän ystävyyttämme, joka on ollut lämmin osa koko elämäni taipaleella.Koko tarina keksittyä ja sama mies esiintyy nytten palomana, eikä ole edes 50v vanha, hupiukko esittelee muka itseään aina eri näkösenä ja nimisenä!
- Anonyymi
Pitääkö yrittää kerätä sympatiaa somessa toisen ihmisen kuolemalla ?
En julistaisi sitä suoli24:ssä ainakaan.- Anonyymi
Eipä häntä ystävänsä kuolema hetkauttanut yhtään, koska vetänyt vitsiä vaikka ystävänsä maannut kylmänä. Vastako se nyt alkoi surettamaan, kun oli jo hautajaiset.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä häntä ystävänsä kuolema hetkauttanut yhtään, koska vetänyt vitsiä vaikka ystävänsä maannut kylmänä. Vastako se nyt alkoi surettamaan, kun oli jo hautajaiset.
Kuinka kerkii täälläkin olla kun on 12 muuta ryhmää ja uus boomeri-ryhmänsä
ja entä elämä. Ei voi olla oikeaa elämää ollenkaan. On vain nettiriippuvaisuus. Anonyymi kirjoitti:
Kuinka kerkii täälläkin olla kun on 12 muuta ryhmää ja uus boomeri-ryhmänsä
ja entä elämä. Ei voi olla oikeaa elämää ollenkaan. On vain nettiriippuvaisuus.:))
Olen vain nopeampi kuin sinä kaikessa mitä teen.
(Et kai kuvittele että kirjoitan samanaikaisesti 12 ryhmään, boomereihin ja tänne ja teen kalakukkoa samaan aikaan?)Kyllä minun veljenikin kuolema oli huvittava tapaus, kun tulin maininneeksi siitä joitakin aikoja sitten.
Täällä ei ketään surulla ruokita.- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Kyllä minun veljenikin kuolema oli huvittava tapaus, kun tulin maininneeksi siitä joitakin aikoja sitten.
Täällä ei ketään surulla ruokita.Oletko sinäkin nyt alkanut vanhoja juttuja kaiveleen, vaikka et ole pitänyt siitä, että täällä jotkut toiset kaivelee?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko sinäkin nyt alkanut vanhoja juttuja kaiveleen, vaikka et ole pitänyt siitä, että täällä jotkut toiset kaivelee?
Muistini ulottuu parin kuukauden päähän kaivelemattakin.
Mutta sitähän tietty tikulla silmään, joka wanhoja muistaa.
- Anonyymi
Kun minä kuolen voivat soittaa "Salty Dog" ja I am sailing ( Rod Stuart)
Vanha SkönöTyttären apin muistotilaisuuden pääteemana oli Edith Piafin Je ne regrette rien elikkä en kadu mitään. Pikkasen arroganttia, mun mielestäni Eilen juttelimme pitkään kylässä olevan pojan ja perheen muiden miesten kaa mikä olisi sopivaa musiikkia meidän muistotilaisuuteemme. Poika ehdotti Mozartin Requiemia, minä Schubertin Ave Mariaa.
Sitten voivat soittaa Paloma San Basilion laulamana Concierto de Aranjuezin, Joan Osbournen tulkitsemana Bob Dylanin A Man in a Long black coat....
päädyimme siihen että pitkä tilaisuus tulee osaanottajille, siis surijoille, kun joutuvat pakolla kuuntelemaan kaiken mun musiikkivalikoimani.Paloma.se01 kirjoitti:
Tyttären apin muistotilaisuuden pääteemana oli Edith Piafin Je ne regrette rien elikkä en kadu mitään. Pikkasen arroganttia, mun mielestäni Eilen juttelimme pitkään kylässä olevan pojan ja perheen muiden miesten kaa mikä olisi sopivaa musiikkia meidän muistotilaisuuteemme. Poika ehdotti Mozartin Requiemia, minä Schubertin Ave Mariaa.
Sitten voivat soittaa Paloma San Basilion laulamana Concierto de Aranjuezin, Joan Osbournen tulkitsemana Bob Dylanin A Man in a Long black coat....
päädyimme siihen että pitkä tilaisuus tulee osaanottajille, siis surijoille, kun joutuvat pakolla kuuntelemaan kaiken mun musiikkivalikoimani.Mistäs sinä tiedät sureeko sinun kuolemaasi edes kukaan.
Aika omahyväistä järjestää itselleen pitkät peijaiset jo vielä eläessään. Kuuntele nyt sitä valikoimaasi musiikkia, kun vielä itse pysty kuuntelemaan ja pidä itsellesi oikein kunnon peijaiset itsesäälistä. Myöhäistä se sitten on niitä soitella kun makaat puoliksi märäntyneenä arkussa, etkä tiedä mitä maallisen tomumajasi ympärillä puuhaillaan.Tellukka kirjoitti:
Mistäs sinä tiedät sureeko sinun kuolemaasi edes kukaan.
Aika omahyväistä järjestää itselleen pitkät peijaiset jo vielä eläessään. Kuuntele nyt sitä valikoimaasi musiikkia, kun vielä itse pysty kuuntelemaan ja pidä itsellesi oikein kunnon peijaiset itsesäälistä. Myöhäistä se sitten on niitä soitella kun makaat puoliksi märäntyneenä arkussa, etkä tiedä mitä maallisen tomumajasi ympärillä puuhaillaan.Et kai sinäkään ole niin yksinkertainen että luulet minun sanoneen noin ihan tosissani? Tai siis alussa voi olla että keskustelu oli vakavasti tarkoitettu, mutta et sitten tavoittanut tuota loppukevennystä?
Paloma.se01 kirjoitti:
Et kai sinäkään ole niin yksinkertainen että luulet minun sanoneen noin ihan tosissani? Tai siis alussa voi olla että keskustelu oli vakavasti tarkoitettu, mutta et sitten tavoittanut tuota loppukevennystä?
Niinhän ne aina, metafooraa ja loppukevennystä ...
Niinkun minkä loppuun se kevennys? Joko taas olet menossa. No pitäähän sitä välillä mennä, että saa tulla taas takaisin häntä koipien välissä siliteltäväksi.Paloma.se01 kirjoitti:
Et kai sinäkään ole niin yksinkertainen että luulet minun sanoneen noin ihan tosissani? Tai siis alussa voi olla että keskustelu oli vakavasti tarkoitettu, mutta et sitten tavoittanut tuota loppukevennystä?
Miten noin huumorintajuinen ihminen sitten otti minun kommenttini tosissaan.
- Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Miten noin huumorintajuinen ihminen sitten otti minun kommenttini tosissaan.
Älä aina kiusaa palomaa, et sinäkään täydellinen ole!
- Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Niinhän ne aina, metafooraa ja loppukevennystä ...
Niinkun minkä loppuun se kevennys? Joko taas olet menossa. No pitäähän sitä välillä mennä, että saa tulla taas takaisin häntä koipien välissä siliteltäväksi.Voi Kristus ja muut Pyhät!
On sinulla otsaa.
Kuvitteletko nyt tehneesi itsesi suositummaksi kuin Paloma on?
Jos, niin erehdyit!
Muita moittimalla osoitat oman ylemmyydentunteesi, joka nähdään tyhmyytenä!
Sinä, yksi niistä p.kärpäsistä joista täällä ei tunnu olevan pulaa, mutta johan sinut tunnetaan.
Mukavaa jatkoa alkaneelle vuodelle Sinunkin kohdallasi.
Toivottavasti tuo painajaisesi joskus päättyy ja saat rauhan sieluusi. Anonyymi kirjoitti:
Voi Kristus ja muut Pyhät!
On sinulla otsaa.
Kuvitteletko nyt tehneesi itsesi suositummaksi kuin Paloma on?
Jos, niin erehdyit!
Muita moittimalla osoitat oman ylemmyydentunteesi, joka nähdään tyhmyytenä!
Sinä, yksi niistä p.kärpäsistä joista täällä ei tunnu olevan pulaa, mutta johan sinut tunnetaan.
Mukavaa jatkoa alkaneelle vuodelle Sinunkin kohdallasi.
Toivottavasti tuo painajaisesi joskus päättyy ja saat rauhan sieluusi.Nooo, eihän me kaikki niin sen suosion perässä olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi Kristus ja muut Pyhät!
On sinulla otsaa.
Kuvitteletko nyt tehneesi itsesi suositummaksi kuin Paloma on?
Jos, niin erehdyit!
Muita moittimalla osoitat oman ylemmyydentunteesi, joka nähdään tyhmyytenä!
Sinä, yksi niistä p.kärpäsistä joista täällä ei tunnu olevan pulaa, mutta johan sinut tunnetaan.
Mukavaa jatkoa alkaneelle vuodelle Sinunkin kohdallasi.
Toivottavasti tuo painajaisesi joskus päättyy ja saat rauhan sieluusi.No mutta, sen takiahan Ploma palasi tänne, p.kärpästen, missä parvessa sinäkin surraat.
Suosio se on p.kärpästenkin suosio.
Ei taida muissa ryhmissä suosion surina "kuulua".
Kiitos Ramoona ja Demeter, Makriina myös ja te muutkin jotka ette tuominneet heikkona hetkenä esiintuomaani haikeutta siitä että ystävien ja sukulaisten, tuttujen ja yleensäkin ikäluokkiemme rivien harventuminen saa ajattelemeen omankin lähtönsä vääjäämättömyyttä ja siitä miten ajatukset jäävät aina välillä ajelehtimaan muistojen suvantoihin ja ikävä ja kaipaus, nostalgia ja "saudade" jäävät mieleen pohjavireeksi pitemmiksikin hetkiksi. Felicianon sanoin "nyt kaikki ystäväni ovat jo lähteneet ja muutamat vielä minunkin jälkeeni; miten rakastinkaan heidän ystävällistä seuraansa, kotikyläni, jätän sinut taakseni ilotta"
***
Sukulaiset ihmine saa itselleen automaattisesti, mutta ystävät ovat itse valitut. Joskus lähisukulainen voi olla paras ystäväkin, mutta usein, varsinkin nuorena ollaan vain kaukaa tekemisisää serkkujen tai jopa omien sisaruksien kanssa. Yhteiset kokemukset, elämänkatsomus, huvit ja harrastukset, yhteinen huumorintaju, kiinnostuksen kohteet yhdistävät. Ystävyyden olemus voi olla hyvinkin monimuotoista, monipohjaista, mutta se ei saa olla laskelmoivaa eikä pyyteellistä. Parhaat ystävyydet kestävät ajan ja paikan vaihtelut ja vuosien jälkeen tapaaminen kadulla, puhelinsoitto, yhteydenotto karkoittaa kaiken välimatkan ja jatketaan siitä mihin jäätiin, kymmenen, viisitoista, kaksikymmentä vuotta sitten. Minun rikkauteni ei ole rahallista, ei mammonaa, ei kultaa eikä kunniaa, vaan rakkaan perheeni lisäksi minulla on ainakin tusina, ehkä enemmänkin ystäviä monen, monen kymmenen vuoden takaa, monissa eri aikavyöhykkeissä, joitakin joita en ole tavannut vuosikymmeniin, mutta tiedän että he ovat siellä, seisovat rinnallani kun minulla on paha aika. Hyvässä ja pahassa.Kun tarkemmin ajattelee, niin oma asenne luo sen ystävyyden, jota haluamme ylläpitää. Ystävyyden säilyttäminen edellyttää, että jätämme sivuun sellaiset asiat, jotka voisivat ystävyyttä kuormittaa. On oikein ajatella, että tämä asia ei saa pilata välejämme.
Ystävyyden havaitsee ikävässä hetkessä, jolloin kaipaa tukea, ja siihen riittää usein ystävän läsnäolo tai puhelinsoitto. Vuosien hiljaisuuden jälkeen saatu viesti ilahduttaa ja ystävyys on jälleen tuore.
Vaikka kuolema korjaa ystävän, niin ystävyyden tuomat muistot saattavat putkahtaa yllättäen muistiin ja tuottavat hyvän mielen.- Anonyymi
". . . . heikkona hetkenä esiintuomaani haikeutta "
Suoli 24:kö on sinulle "heikkoja hetkiä" varten ??? Kirjailija Anna-Leena Härkönen on ollut kolmasti naimisissa. Viimeaikaisissa kirjoituksissaan hän kallistuu ystävyyden puolelle, asettaa sen parisuhteen edelle. Tietysti ystäviä tarvitaan useampia, yksi ei riitä parisuhdetta korvaamaan..))
Noissa keskusteluissa mitä meidän kirjallisissa tapaamisissa käydään, on myös tullut ilmeiseksi, että etenkään nuoret naiset eivät enää hae parisuhdetta vaan viihtyvät keskenään, harrastavat, tekevät matkoja. Ura korvaa lapset ja perheen, siltä tuntuu...Anonyymi kirjoitti:
". . . . heikkona hetkenä esiintuomaani haikeutta "
Suoli 24:kö on sinulle "heikkoja hetkiä" varten ???Missä parempi tuoda esille heikkojen hetkien ajatuksiaan?
Anonyymiteetin turvin, tuntemattomien ihmisten keskuudessa.
Ainoa mitä jää kaipaamaan on muualta maailmasta tuttu käsite "random act of kindness" tai miten tuntemattomien ihmisten satunnainen ystävällisyys voi olla aidoin ystävyyden osoitus.demeter1 kirjoitti:
Kirjailija Anna-Leena Härkönen on ollut kolmasti naimisissa. Viimeaikaisissa kirjoituksissaan hän kallistuu ystävyyden puolelle, asettaa sen parisuhteen edelle. Tietysti ystäviä tarvitaan useampia, yksi ei riitä parisuhdetta korvaamaan..))
Noissa keskusteluissa mitä meidän kirjallisissa tapaamisissa käydään, on myös tullut ilmeiseksi, että etenkään nuoret naiset eivät enää hae parisuhdetta vaan viihtyvät keskenään, harrastavat, tekevät matkoja. Ura korvaa lapset ja perheen, siltä tuntuu...Muuten, Demeter, oletko yrittänyt lukea viimeisintä Finlandia-palkintoa, Taivaallinen vastaanotto?
(Oma aloitus, saan rönsyillä niin paljon kuin haluan :))Paloma.se01 kirjoitti:
Muuten, Demeter, oletko yrittänyt lukea viimeisintä Finlandia-palkintoa, Taivaallinen vastaanotto?
(Oma aloitus, saan rönsyillä niin paljon kuin haluan :))Kirjailija Anna-Leena Härkönen on ollut kolmasti naimisissa. Viimeaikaisissa kirjoituksissaan hän kallistuu ystävyyden puolelle, asettaa sen parisuhteen edelle. Tietysti ystäviä tarvitaan useampia, yksi ei riitä parisuhdetta korvaamaan..))
Noissa keskusteluissa mitä meidän kirjallisissa tapaamisissa käydään, on myös tullut ilmeiseksi, että etenkään nuoret naiset eivät enää hae parisuhdetta vaan viihtyvät keskenään, harrastavat, tekevät matkoja. Ura korvaa lapset ja perheen, siltä tuntuu...- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Kirjailija Anna-Leena Härkönen on ollut kolmasti naimisissa. Viimeaikaisissa kirjoituksissaan hän kallistuu ystävyyden puolelle, asettaa sen parisuhteen edelle. Tietysti ystäviä tarvitaan useampia, yksi ei riitä parisuhdetta korvaamaan..))
Noissa keskusteluissa mitä meidän kirjallisissa tapaamisissa käydään, on myös tullut ilmeiseksi, että etenkään nuoret naiset eivät enää hae parisuhdetta vaan viihtyvät keskenään, harrastavat, tekevät matkoja. Ura korvaa lapset ja perheen, siltä tuntuu...Edes joskus pullalta tuoksuva vaimo, on parasta.
Anonyymi kirjoitti:
Edes joskus pullalta tuoksuva vaimo, on parasta.
Naisen tuoksu vai pullan tuoksu?
Paloma.se01 kirjoitti:
Muuten, Demeter, oletko yrittänyt lukea viimeisintä Finlandia-palkintoa, Taivaallinen vastaanotto?
(Oma aloitus, saan rönsyillä niin paljon kuin haluan :))En ole saanut "Taivaallista vastaanottoa" käsiini enkä ole kovasti yrittänytkään. Täällähän siitä oli puhetta ja jo silloin katsoin, ettei tämänhetkinen tunnetilani ole oikein otollinen sille..))
Tällä hetkellä tyydyn vain silmäilemään kirjoja, en lukemaan. Esittelysi Margaritasta kyllä noteerasin ja voi olla että lainaan sen tutulta, jolla se näkyi olevan hyllyssä, luettuna.
Nuo silmäilykirjat ovat sellaista nostalgiaa. Milla Peltosen "Erakot" lainasin, kun mukana esittelyssä oli tuttu, elämäntapaseikkailija Marketta Horn, Anneli Jussilan kirja Pentti Linkolasta, elämänkumppanista (viisi vuotta!), ystävästä ja aateveljestä kiinnosti tietysti samasta syystä, vaikka Annelin aikaan en enää itse ollut aktiivi elämänsuojelija. Tuttua väkeä kuitenkin, tuttua kuvausta monelta osin.
Kyllä toivon, että tämä oma arkeni vähitellen jäsentyy sellaiseksi ettei kaikki aika ja energia tupene tavallisen arjen pyörittämiseen kuten nykyisin pakkaa käydä...demeter1 kirjoitti:
En ole saanut "Taivaallista vastaanottoa" käsiini enkä ole kovasti yrittänytkään. Täällähän siitä oli puhetta ja jo silloin katsoin, ettei tämänhetkinen tunnetilani ole oikein otollinen sille..))
Tällä hetkellä tyydyn vain silmäilemään kirjoja, en lukemaan. Esittelysi Margaritasta kyllä noteerasin ja voi olla että lainaan sen tutulta, jolla se näkyi olevan hyllyssä, luettuna.
Nuo silmäilykirjat ovat sellaista nostalgiaa. Milla Peltosen "Erakot" lainasin, kun mukana esittelyssä oli tuttu, elämäntapaseikkailija Marketta Horn, Anneli Jussilan kirja Pentti Linkolasta, elämänkumppanista (viisi vuotta!), ystävästä ja aateveljestä kiinnosti tietysti samasta syystä, vaikka Annelin aikaan en enää itse ollut aktiivi elämänsuojelija. Tuttua väkeä kuitenkin, tuttua kuvausta monelta osin.
Kyllä toivon, että tämä oma arkeni vähitellen jäsentyy sellaiseksi ettei kaikki aika ja energia tupene tavallisen arjen pyörittämiseen kuten nykyisin pakkaa käydä...Me saatiin kirjastosta lahjaksi Taivaallinen vastaanotto (lukupiiriläiset) mutta toivottavasti ei pakoteta lukemaan sitä seuraavaksi, Olen lukenut noin kymmenen sivua ja ei ole mun kuppi teetä.
Kauheen hyvä ja taiteellinen ja korkeakulttuurinen, mutta minä kun pidän vain mukaansatempaavista tarnoista...tarua tai totta, ilman kikkailua,
Muuten, ajattelin sinua kun luin Margaritaa. "Nää on ihan Demeterin teemoja, Metsien ja vesien hiljaiset. Ääni niille joita ei kuunnella nykymaailmassa." En ole genren suuri ystävä mutta kirjasta pidin, todella paljon.demeter1 kirjoitti:
Kirjailija Anna-Leena Härkönen on ollut kolmasti naimisissa. Viimeaikaisissa kirjoituksissaan hän kallistuu ystävyyden puolelle, asettaa sen parisuhteen edelle. Tietysti ystäviä tarvitaan useampia, yksi ei riitä parisuhdetta korvaamaan..))
Noissa keskusteluissa mitä meidän kirjallisissa tapaamisissa käydään, on myös tullut ilmeiseksi, että etenkään nuoret naiset eivät enää hae parisuhdetta vaan viihtyvät keskenään, harrastavat, tekevät matkoja. Ura korvaa lapset ja perheen, siltä tuntuu...Mun kone(kin) on sekaisin..)) Lykkää viestejä kahteen kertaan...
muutenkin oikkuilee...Paloma.se01 kirjoitti:
Me saatiin kirjastosta lahjaksi Taivaallinen vastaanotto (lukupiiriläiset) mutta toivottavasti ei pakoteta lukemaan sitä seuraavaksi, Olen lukenut noin kymmenen sivua ja ei ole mun kuppi teetä.
Kauheen hyvä ja taiteellinen ja korkeakulttuurinen, mutta minä kun pidän vain mukaansatempaavista tarnoista...tarua tai totta, ilman kikkailua,
Muuten, ajattelin sinua kun luin Margaritaa. "Nää on ihan Demeterin teemoja, Metsien ja vesien hiljaiset. Ääni niille joita ei kuunnella nykymaailmassa." En ole genren suuri ystävä mutta kirjasta pidin, todella paljon.Tuo on tietysti totta, Paloma. "Hiljaisuus, luonto ja lähimmäiset" kirjoittaa Helena Anhava, eräs runoilijasuosikkini ja jatkaa "järjestys tämä, että luopuminen helpottuisi"
Sitähän tässä joutuu jo harjoittelemaan. Ja sitähän aloituskin sivusi.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naisen tuoksu vai pullan tuoksu?
Jos se on lihapullan tuoksu🤣🤣🤣
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
". . . . heikkona hetkenä esiintuomaani haikeutta "
Suoli 24:kö on sinulle "heikkoja hetkiä" varten ???On tuo vähän erikoista, että kun ihminen on nähnyt netiltä ystävänsä haudatun, niin alkaa suremaan itseään ja omaa kuolemaansa inhoamallaan anonyymipalstalla sen sijaan että surisi sitä ystäväänsä.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naisen tuoksu vai pullan tuoksu?
Joillakin se on valitettavasti pullon tuoksu, tai lemu oikeastaan.👎🏼
Anonyymi kirjoitti:
On tuo vähän erikoista, että kun ihminen on nähnyt netiltä ystävänsä haudatun, niin alkaa suremaan itseään ja omaa kuolemaansa inhoamallaan anonyymipalstalla sen sijaan että surisi sitä ystäväänsä.
Sinä se vaan jaksat moittia ja kritisoida teen sitten niin tai näin.
Tämä aloitus oli ystävyydestä.
Vanhan ystävän nettihautajasiin osallistuminen oli vain johdanto aiheeseen. Tottakai minä suren ystävieni poismenoa privaatisti.
Viihdyn hyvin Suomi24-foorumeilla. Onhan täällä paljon negatiivisia ihmisiä ja vikojen ja virheiden etsijöitä, mutta samalla upeita, lahjakkaita, kypsän iän leidejä ja herroja jotka kirjoittavat usein rekattuina ja joiden kanssa voi keskustella ihan oikeistakin asioista, ei vain minun henkilökohtaisesta mitättömyydestäni ;)- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Sinä se vaan jaksat moittia ja kritisoida teen sitten niin tai näin.
Tämä aloitus oli ystävyydestä.
Vanhan ystävän nettihautajasiin osallistuminen oli vain johdanto aiheeseen. Tottakai minä suren ystävieni poismenoa privaatisti.
Viihdyn hyvin Suomi24-foorumeilla. Onhan täällä paljon negatiivisia ihmisiä ja vikojen ja virheiden etsijöitä, mutta samalla upeita, lahjakkaita, kypsän iän leidejä ja herroja jotka kirjoittavat usein rekattuina ja joiden kanssa voi keskustella ihan oikeistakin asioista, ei vain minun henkilökohtaisesta mitättömyydestäni ;)ja sinä se jaksat jauhaa tänään tätä, huomenna toista.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Sinä se vaan jaksat moittia ja kritisoida teen sitten niin tai näin.
Tämä aloitus oli ystävyydestä.
Vanhan ystävän nettihautajasiin osallistuminen oli vain johdanto aiheeseen. Tottakai minä suren ystävieni poismenoa privaatisti.
Viihdyn hyvin Suomi24-foorumeilla. Onhan täällä paljon negatiivisia ihmisiä ja vikojen ja virheiden etsijöitä, mutta samalla upeita, lahjakkaita, kypsän iän leidejä ja herroja jotka kirjoittavat usein rekattuina ja joiden kanssa voi keskustella ihan oikeistakin asioista, ei vain minun henkilökohtaisesta mitättömyydestäni ;)"Viihdyn hyvin Suomi24-foorumeilla."
Kuitenkin perustit oman kerhon:
"Keskustelukerho anonyymien keskustelupalstojen ilmapiiriin kyllästyneille senioreille."
Itse viihdyt täällä, mutta se kerhosi on sellaisille, jotka eivät viihdy? Anonyymi kirjoitti:
"Viihdyn hyvin Suomi24-foorumeilla."
Kuitenkin perustit oman kerhon:
"Keskustelukerho anonyymien keskustelupalstojen ilmapiiriin kyllästyneille senioreille."
Itse viihdyt täällä, mutta se kerhosi on sellaisille, jotka eivät viihdy?Yritä nyt ymmärtää että tämä aloitus on ystävyydestä.
Ei minusta.- Anonyymi
Kirjallisuudesta
- Anonyymi
Hahmojas kiittelit!
- Anonyymi
Aitous ja avomielisyys myös ikävien asioiden kohdalla näytään täällä ottavan vitsinä.
Otan osaa, minulta on kuollut monta ystävää lyhyen ajan sisällä, jokaisella on ollut oma paikkansa elämässäni.
En todella ymmärrä joidenkin kommentteja, pelkkää oman minänsä korottamista heillä, jotka ovat sinuakin pois palstoilta ajamassa. Ihmettelen, keneltä on tilaa viety, jos ystävällisesti vaihdetaan mielipiteitä? Kaikilla on vapaus kirjoittamiseen, mutta kuvittelisi jo ikääntyneiden ihmisten ajattelevan mitä kirjoittavat, millaisen kuvan antavat itsestänsä?
Rehellisellä mielipiteellä, huumori ja ilo mukana tarpeellisessa määrin!
Onnea kaikessa Sinulle Paloma ja muut tähän ketjuun asiallisia kommentteja kirjoittaneet, nimiä mainitsematta. Asiattomien kommenttien kirjoittajat kyllä paljastavat tämän jälkeen taas omat viisautensa, kommentoimalla tähänkin.
Olkoon 2022 rauhan vuosi.
- Anonyymi
Demeter tunnet siis Hornin? Jännää
Onko elossa entä Suomessa
Oli vihreä kuntapoliitikko hetken jo silloin median lemmikki esillä
Eli siis herrasväen kakara nyt teidän ikäisenä
joka aloitti postmodenina huuhaana saksalaisena Hausfrauna Kuchenwunder keittiössä ihaillen Capraa ja muuta totaalihömppää, siirtyi kommunismiin yrittäen opiskella Marx-yliopistossa Trierissä Moskovan avustuksella mutta lähti poliittisten keskustaprofessoreiden Raimo Väyrynen Keijo Korhonen Bonsdorf jne avulla vanhana tohtoriksi
ja siirtyi Linkolan oppilaaksi ja syvävihreäksi ja perusti veljekset Keskisen kaupan lähelle kolhoosin Suomineito joka keräsi lähinnä hulluja ympärilleen ja sortui vauhdilla sekoiluksi
Lopulta muutti erakoksi jonnekin Linkolan säätiön ikimetsään tai jotakin. Ehdoton lehdistön lemmikki mutta ei järjellisiä saavutuksia kirjavalla tielläänJännä kuulla, Ano 16.02. Me jouduimme Marketan kanssa napit vastakkain noissa aatteellisissa asioissa, mutta myöhemmin kyllä pystyimme pinnallisesti tulemaan toimeen keskenämme, eikä meillä paljon yhteystyötä ollutkaan. Väitöskirjatarinan muistan ja tuon Suomineito-vaiheen ja sen jälkeen tapahtui tietysti paljon sellaista, mistä olen vain lukenut.
Kirja on julkaistu vuonna 2020, joten eiköhän Marketta hengissä ole. Onko ikimetsässä vielä, siitä ei ole tietoa...- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Jännä kuulla, Ano 16.02. Me jouduimme Marketan kanssa napit vastakkain noissa aatteellisissa asioissa, mutta myöhemmin kyllä pystyimme pinnallisesti tulemaan toimeen keskenämme, eikä meillä paljon yhteystyötä ollutkaan. Väitöskirjatarinan muistan ja tuon Suomineito-vaiheen ja sen jälkeen tapahtui tietysti paljon sellaista, mistä olen vain lukenut.
Kirja on julkaistu vuonna 2020, joten eiköhän Marketta hengissä ole. Onko ikimetsässä vielä, siitä ei ole tietoa...Googlaa, hengissä on.
- Anonyymi
Etsikää minulle se alkuperäinen puolalainen partisaanivalssi. Suomalaisia kyllä löytyy, mutta vain se alkuperäinen on paras mielestäni. Kiitos.
- Anonyymi
Eikös se ole italialainen , niin olen luullut?
- Anonyymi
Hän ei tarkoita bella ciao vaan valssis
0https://youtu.be/F9-K-sOtkAY Ystävät elävät muistoissa
jäähyväistenkin jälkeen.
https://youtu.be/9Y6DZ-DUslMUpea biisi, maissiii.
Kuvastaa hyvin viimeaikoisia mielialojani
"Hyvä on aina lähtevän mennä,
vapaa on aina menneen sielu..."
Lohdullista ajatella silleen.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi miehet kohtelevat mua huonosti
Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn1723024Minä haluun vaa oikeesti kuulla
Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär601318Ajattelen sinua
aamuin, päivin, illoin. Toisinaan en yölläkään saa nukutuksi, kun pyörit mielessäni. Olemme molemmat aikuisia, etkä tiet411002- 50956
Pariisin olympialaisissa miesnyrkkeilijä löi naisnyrkkeilijän 46 sekunnissa keskeytyskuntoon
Algerian kohunyrkkeilijä nousi kehään – vastustaja luovutti hetkessä ja murtui itkuun https://www.is.fi/urheilu/art-200094863- 53834
Melko hyvin tunnen jo hänet
Hän ei ole sopiva. Jotain hyvää tässä palstan seuraamisessa on ollut. Omien ajatusten ja tunteiden jäsentämisen lisäksi69797- 64775
Tänään (1.8) on maailman ylikulutuspäivä
Vuonna 1970 maailman ylikulutuspäivä oli joulukuun 23. päivä. Vuosituhannen alussa vuonna 2000 se osui lokakuun 4. päivä75764- 39760